sunnuntai 16. huhtikuuta 2023

Lauttasaari


Joku on tukenut männyn

kivellä irti kalliosta:

niin puu saa nousta

kuin japanilainen leija

tai käsin kirjailtu runo

meren huminassa.


11 kommenttia:

  1. Lauttasaaressa on monia ihmeellisiä paikkoja. Yksi itselleni tärkeimmistä paikoista. Lähinnä tietenkin siellä metsät ja rannat. Paikantuntu on jännä asia. On muodostunut vuosikymmenien aikana paikkaverkostoja ympäri Helsinkiä, Espoota ja Vantaata, Tuusulaakin. Polkuja, kukkuloita, metsäsaarekkeita, koloja, kallioita, puroja, rantoja, reittejä. Puut varsinkin muodostavat erilaisia huoneita metsiin. Annan niille nimiäkin. Maunulassa on esim. Itä-Puola eräässä metsäkolossa, kun se sellaisen mielleyhtymän luo. En ole lainkaan mikään erämies mutta ihmettelen, kun ihmisiä tulee näissä lähimetsissä vastaan niin todella monilla, siis myös aikuisilla, päässä napit tai kuulokkeet. Ovatko ne samoja ihmisiä jotka ovat huolissaan luontokadosta? Päässä soiva musiikki, puhe, kirjahan sen luontokadon ainakin saa heti aikaan, kun metsän äänet katovat ympäriltä. No, kukin tyylillään. Mutta ei tarvitse lähteä Lappiin tai Kainuuseen tms. tai edes Nuuksioon vaeltamaan eikä tarvitse hankkia mitään "varusteita" , melkein kaikki luonto löytyy pk-seudun metsistä ja saarista, niin koen, ainakin itselleni riittävästi. Pellot ovat myös kova juttu, tunteisiinkin menevä. Kun maa alkaa kasvaa ihmisen käsissä ruokaa. Sitäkin näkee pk-seudulla jonkun verran, toki vähän kauempana. Koirasta, pienestä koostaan huolimatta, on tullut varsinainen peuran/kauriinetsijä. Itse koen pk-seudun luonnon rikkaana, joissakin kohdin jopa ylitsevuotavana. Se on todella hienoa. Kaupunkirakennetta ei pidä yhtään täällä enää tiivistää.
    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Itse teen siis vain parin tai muutaman tunnin kävelyjä noissa paikoissa. Ei siis niistäkään mitään suoritepaineita. Mutta niihinkin jää koukkuun. On käytävä katsastamassa paikat ja polut. jope)

      Poista
    2. Lauttasaari on todella hieno paikka. Käytiin kaverin kanssa katsomassa, millaiset mahdollisuudet olisi meritaimenen kalastamiseen. Viikon parin sisällä mennään tuonne Vattuniemen suuntaan ja kahlaillaan (tai kävellään) sinne Sisä-Hattuun. Meren tuoksu, mustaksi kuivunut ja jauhautunut rakkolevä, kivet ja hiekka ja vesi ja uskomattoman hienot ja monimuotoiset puut. Kun menee veden rajaan, voi ajatella olevansa juuri siinä tai oikeastaan melkein missä hyvänsä.

      Poista
    3. Eilen oli siis vesi todella alhaalla. Kuivuneesta levästä lähti todella mainio tuoksu. Oli suhteellisen kova itätuuli, joka ei ole kalastuksen kannalta paras. Kunhan tulee etelä- tai länsituuli ja kunhan hiukan rantavedet lämpeävät lisää, varmasti tuolta voi saada kalaakin. Nytkin siellä oli siianonkijoita ja joitakin perhokalastajia. Ei se kalastuskaan ole minulle enää niin pakollista. Voisin lähteä joku päivä vain istuskelemaan kallioille / kävelemään poluille ja nauttia luonnosta sekä kirjoitella pikku tekstejä.

      Poista
    4. Joo, en ymmärrä, miksi pitää mennä luontoon luurit päässä, kun kerrankin olisi mahdollisuus päästää irti ihmisen tuottamasta melusta ja merkityksestä. Luontoon / ympäristöön on vaikea muodostaa suhdetta, jos on jatkuvasti joku filtteri päällä ja ajatukset muualla.

      Poista
    5. Usein maailman muutosta hahmotetaan isojen juttujen kautta, esim. ilmasto jne. ja poliittiset ilmastot, mutta oma kokemuspiiri näyttää maailman muuttuneen paljon enemmän radikaalisti mitä tulee ihmiselämän arjen kuvioihin, esim. tuo kaikkialle arkeenkin tunkeutuva digitaalisuus tai ei välttämättä tunkeutuva, sillä ihmisten omaa valintaahan se on. Itse yritän pitää minimissä kaikilla tasoilla, ei ole vielä älypuhelintakaan, läppäri riittää. Toki sen tajuan, ja niin paljonhan sitä naamaan hierotaankin että kyllä kovinkin luupää oppii, että maailma muuttuu, sille ei voi mitään, anna vain tulla, älä vikuroi vastaan.
      Taakse, menneeseen, voi kuitenkin katsoa noin niin kuin yksityisenä huvituksena. Sitä ei voi viedä.
      Luonnossa ainakin lyhyessä ihmisperspektiivissä se jännä että paikat on samoja vuodesta toiseen. Samat siirtolohkareet, sama puusto, lintuja pesimässä samoissa puissa. Siellä pysytään. (Eri asia ne alueet jossa sitten haitalliset muutokset näkyvissä, mutta näissä maisemissa ei oikeastaan muuta ikävää kuin tuo "kaupunkirakenteen tiivistämisen" tuotokset. Tosin jossakinhan ihmistenkin pitää asua, kun pk-seudulle heitä imetään.)
      jope

      Poista
    6. Ihan hirveästi en ole hahmottanut ns. ilmastonmuutosta näillä omilla alueillani missä liikun tai lajikatoa. Totta kai rakentamisen myötä varmasti häviää monien lajien elinalueita, mutta tuntuu että kaupungin fauna on jopa lisääntynyt - ainakin nuo helposti hahmotettavat otukset, joita suorastaan tulvii pelipaikoille täällä kaupunkirakenteen laitamilla. Varmasti niistä osa on uusia lajeja, jotka sitten häätävät muita pois. Punkit ovat lisääntyneet, sen voin sanoa varmasti. Samoin kirjanpainajat - se voisi kertoa yhä lämpimämmistä kesistä. Mitään hirveän isoa trendiä on kuitenkin vaikea hahmottaa esimerkiksi 15-20 vuoden sisällä. Mutta varmasti voisi ottaa esimerkkejä. Suomenlahden rakkolevät? Mikähän niiden tilanne on? Jo 90-luvulla alkoi olla entistä enemmän sellaista limamaista levää ympäriinsä (peittää esim. rakkoleväkasvustoja), mutta luulen sen johtuvan liikaravinteikkuudesta tms. Mökkiympäristössä ei mitään muutosta - ainoastaan kylmempiä ja pidempiä talvia kuin 10 vuotta sitten. No, siellä on kyllä tullut hakkuita todella paljon, se on selkeä ihmisen aiheuttama muutos.

      Poista
    7. Näillä kommenteilla en tahdo ilmoittautua ilmastodenialistien joukkoon. Silti esimerkiksi 2010-luku on minusta ollut näin paikallisesti jopa "perinteisempää" talvikautta kuin esim. 1990-luku ja 2000-luvun alku.

      Poista
    8. Nämäkin kokemukset voisi varmasti tarkastaa jostain tilastoista. Sademäärät ovat olleet joinakin vuosina todella kovia eli todellisia lumitalvia on ollut melkoisesti. Muutaman vuoden takainen trendi, jossa säätilat sahasivat edestakaisin, ei ole minusta nyt pariin viimeiseen vuoteen ollut ollenkaan niin ilmeinen, vaan on ollut tasaisempaa. Suomi ei ehkä olekaan alue, jossa ilmastonmuutos ekana näyttäytyy kaikessa dramaattisuudessaan. Sitäkin jotkut ovat sanoneet, että täällä saattaa jopa viilentyä.

      Poista
    9. Peuroja ja kettuja ainakin näkee enemmän kuin aiemmin. Ja peurojen kautta tulee tietty punkit. Rakkolevästä mieleen se, että sitä on aika runsaasti rannoilla. Itselleni kalskahtaa aina kun puhetta (sinänsä varmasti aiheellista, tämä seur. vain oma kokemus), että Itämeri on maailman saastunein ja kuollein meri. Kesät olen uinut kasarin lopulta lähes päivittäin Suomenlahden vedessä, samaa vettä olen purskutellut suussa ja saman veden kalaa syönyt runsaasti. Kesäisin en käy uintien jälkeen edes suihkussa kun murtovedestäkin jää iholle mukava suolantuntu.

      Ilmastohuolestujien huolta en minäkään halua olla alas ampumassa mutta toivoisin, varsinkin nuorten osalta, että liikkuisivat paljon vaikka lähiluonnossa jotta kokemus luonnosta syntyisi muualtakin kuin artikkeleista joissa kerrotaan luonnon tilasta. Täältä läheltä löytyy ihan kaikkea, vanhoista ikimetsistä viidakkomaisiin lehtoihin. Itse en halua dissata edes sitä kamalaa "talousmetsää". Vaikka siellä ei ehkä ole paperilla sama lajikirjo kuin ns. vanhoissa metsissä, ei se silti mikään puupelto ole. Siis kun itse kulkee siellä eikä lue jostakin kolumnista. Eläimiä silti paljon.

      Vesa, tiedän että sinä tunnet luontosi kunnolla. Itse olen vain tällainen fiilistelijä lähinnä, mutta en minäkään halua metsässä ja rannoilla kulkea etsimässä merkkiä välittömästä tuhosta. Ei niitä sieltä löydä. Elämää sieltä kyllä löytää.

      Mutta hyvä että on luontoasioille omistautuneita ihmisiä.

      jope

      Poista
    10. (rakkolevä siis ehdottomasti hyvä asia meressä. jope)

      Poista