torstai 1. joulukuuta 2022

Ajatelma opportunismista

 

Voisiko yksi opportunismin muoto olla se, että joku keksii niin hyvän maailman tai niin eettisen suunnitelman, että heti kun se on lausuttu julki on takuuvarmaa, ettei sitä koskaan voida toteuttaa, mutta silti asia kuulostaa niin hyvältä ja oikealta, että on liki mahdotonta olla pitämättä tuosta maailmasta ja sen esittäjästä, saati että oikopäätä vastustettaisiin asiaa?

Minusta tämä arvelu näyttää pätevän kaikenlaisiin poliittisiin liikkeisiin ja suuntiin jossakin määrin. Ne saavat kannatusta juuri tällaisen opportunistisen mekanismin kautta, jossa mittana ovat yhteiset ihanteet ja samanmielisten mielipiteet.

Opportunismi on ihmisen yleisominaisuus. Se on myös sosiaalinen perusominaisuus. Sen ongelmat realisoituvat todellisuudessa vasta siinä vaiheessa, kun niitä aletaan toteuttaa kritiikittä tai kun ne asetetaan arvostelun ulottumattomiin.

Kannattaa kuitenkin muistaa, sikäli kuin Jungia on uskominen, että varjo on aina moraalin kaltaisten käsitejärjestelmien yläpuolella ja Humea hiukan muunnellen, ettei siitä, miten asioiden pitäisi olla so. miten tahtoisimme niiden olevan, voi vielä päätellä, miten ne todella ovat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti