Sydämeeni 15. yön teen

Aika hauska sovitus, jossa Halosen Sydämeeni joulun teen ja Leskisen 15. yö kohtaavat ja sulavat yhteen:

https://youtu.be/EVj8RfBrE6o

 

Inhottavaa, että hyväosaiset julkkisyrittäjätkin hakevat huomiota puhumalla sähkölaskuistaan. Antaisivat hallinnolle työrauhan. Nyt ei ole varaa keikuttaa venettä.

https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000009272279.html

https://www.is.fi/viihde/art-2000009268443.html

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/052c51bf-2085-4f3f-8c08-4ca982088982

Inflaatio

 

Minusta inflaation on puhuttu olevan jossain 10 prossan paremmalla puolella.

Tässä kuitenkin mielenkiintoisia vertailulukuja vuoden takaiseen:

https://www.aamulehti.fi/talous/art-2000009264271.html?utm_medium=alsoreadthese&utm_campaign=al_tf&utm_source=www.is.fi

Aika synkkää on meininki.

Humen kiljutiinu

 

Humen kiljutiinu: tosiasioista voi johtaa moraalista närästystä ja moraalisesta närästyksestä ja omasta hyvyydestä humaltumisesta voi rakennella haluamiaan tosiasioita.

Viisikko

Enid Blytonin Viisikkojen suuri moraalinen opetus oli, että viisikko söi tiukoissakin paikoissa pääasiassa omia eväitään. 

Absurdia sähköilyä

 

Tässäpä ilman turhia lätinöitä:

https://www.satakunnankansa.fi/kolumnit/art-2000009257304.html?fbclid=IwAR3o_1-w0kTJWbSvKtZ2DNd-kecyIwmcGCSf65bBdiITfAZNWoj72cc4rCg

Tässä Taloussanomien jutussa taas sitten sitä käytäntöä:

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009253304.html

Jossain vaiheessa ihmisten on pakko lähteä kadulle kertomaan asiasta päättäjille. Jos meno ei muutu, uskon, että tammi-helmikuussa viimeistään.

VM

 

Asia, joka kiinnostaa minua kovasti: Miten Suomen poliittinen kerma aikoo lukea VM:n uutta teosta Saatanalliset säkeet? Vai aikooko lukea ollenkaan?

Melankolia

 

"Pääs seppelöimä suurten muistojen" kuulostaa itsenäisenä säkeenä todella melankoliselta.

Muutama miete populismista

Demareiden populismi on oikeastaan korkeamman potenssin populismia.

Kun tavallinen populisti yleensä tunnistaa ongelman, mutta keksii siihen yksioikoisen tai toteuttamiskyvyttömän ratkaisun, demari ei edes tunnista ongelmaa, mutta tarjoaa silti sen hoitamiseen epärealistista ratkaisua.

*

Poliittisen populismin logiikka: Hölmö ei ole se, joka lupaa, vaan se, joka tarttuu lupaukseen.

Tänään suuren puolueen puheenjohtajan logiikka oli tämä: En usko asiantuntijoihin. En usko virkamiehiin. En tarjoa v i e l ä omaa näkemystämme, mutta kyllä sen ennen vaaleja kerromme.

Riittävän iso osa kansaa ostaa nämä puheet, koska ne tuntuvat mukavilta ahdistavina aikoina. Mitään katetta ei tarvita, eikä sitä olekaan.

Mukavaan lupaukseen on helppo tarttua, vaikka se tietäisi joskus myöhemmin entistä suurempia vaikeuksia.

Poliitikko elää vallasta. Hänelle riittää, että onnistuu potkimaan ongelman eteenpäin.

 

*

Kepu on keksinyt käänteisen Pinokkion: joka kerta kun se pettää kannattajansa, sen kannatus pienenee. Mutta hetkinen - eihän poliittisen Pinokkion pitänyt näin toimia...

*

Huom! Voisin äänestää demareita, jos he jättäisivät epärealisminsa ja haitallisen lahjomispolitiikkansa ja ottaisivat mallia esimerkiksi Tanskan ja muutamassa kohtaa Ruotsin sisarpuolueistaan. Ai missä sitä epärealismia on? No, ei tarvitse kuin kuunnella Mäkysen ja Marinin viimepäiväiset ulostulot, niin sieltä tulee näytteitä aivan tuoreeltaan.

Iso kuva

Iso kuva: unelmoivat johtajat vs. moraaliset johtajat, pilvilinnoihin tuhlaajat vs. maan rakentajat ja suojaajat, ideologit vs. käytännön osaajat, jotain tällaista on ilmassa, paitsi että nämä jälkimmäiset eivät ole vielä ilmestyneet sinne missä heidän pitäisi olla. En toivo, että lopputulos on kaksinapainen, esimerkiksi oikeiston ja vasemmiston suurjännite tai suurten hyötyjien ja pienten vastaajien, vaan että lähdetään liikkeelle parien jälkimmäisistä puolista ja tehdään yhdessä se, mikä on todellista ja mahdollista, koska vain se ratkaisee loppujen lopuksi, myös resurssien vähentyessä, ja vain siten myös ensimmäiset tyypit ovat oikeassa elämässä mahdollisia ja heillä on jotain kestävää annettavaa toisille.

Jokainen iso siirtymä ja voimainponnistus on mahdollinen vain, jos nämä asiat ovat tasapainossa. Muutoin katselemme ennen pitkää savuavien unelmien ja hyvien tarkoitusten raunioita.

Luultavasti luomani alkuasetelma on kuitenkin liian idealistinen. Ei ole mitään tällaista asetelmaa, jossa valinnat olisivat ihanteellisen tasapainoisia.

Toisaalta mitään ei ole myöskään menetetty lopullisesti, vaikka Euroopan johtavat maat ovat sössineet monessa keskeisessä suhteessa asioitaan melkoiselle kuralle (talous, rahapolitiikka, energia, turvallisuus).

Rinta rinnan

 

Joskus nyky-Kepusta on puhuttu

maaseudun vasemmistona. Näyttää

pitävän paikkansa ainakin joiltakin osin.

Keskustapuolue ja Vasemmistoliitto

rinta rinnan - nyt myös gallupissa (9 ja 8,9 prosentin kannatukset).

Suomen katujengeistä, väkivaltarikollisuudesta ja huumemaailmasta

Erittäin suorasanainen, monipuolinen ja asiantunteva haastattelu aina kiinnostavalta Puheenaihe-kanavalta. On ilo kuunnella tilannekatsaus, joka on rehellinen eikä kaunistele asioita. Kannattaa kuunnella alusta loppuun, niin ei jää epäselväksi mistä näissä ikävissä ilmiöissä on kyse.

Rami Kurimo haastattelee elämäntyönsä huumerikollisuuden ja järjestyneen rikollisuuden tutkinnassa tehnyttä poliisia, kirjailija Kalevi Puontia:

YOUTUBE.COM

Rikollisuus: Katujengit, väkivalta ja huumekauppa (Kalevi Puonti) | Puheenaihe 294

Yhteisö ja tiedostamaton

 

Tiedostamattoman paikka on siellä missä emme sitä tiedosta.

Entä jos yhteiskunta toimintoineen ja valintoineen alkaa muistuttaa yhä enemmän tiedostamatonta ja paljastaa itsensä oireina, ja me istumme aloillamme ja puhelemme toisillemme täydellisin, mutta todellisuuden kannalta epäkoherentein ja epämääräisin lausein, jotka kuitenkin tuntuvat rauhoittavilta ja turvallisilta ja korrekteilta, koska ne selittävät edes jotain ja tiedämme, että tiedostamattoman paikka on siellä missä emme sitä tiedosta?

Jungia muunnellen: yhteisön varjo on sitä tiheämpi ja synkempi, mitä vähemmän se on yhteisön ja sen jäsenten tietoisessa elämässä läsnä.

Varjo on moraalin kaltaisten käsitteiden yläpuolella.

*

Olipa miten hyvänsä, olen vakaasti siinä uskomuksessa, että kukin aika luo oman tiedostamattomansa, olkoonkin että ihmisyyden perusrakenteet, kuten ryhmärakenteet säilyvät jossakin muodossa ja että myös ryhmäoireilu ja joukkojen hulluus ja ryhmävoimien manifestoitumiset ovat tyypillisiä ihmisyyden muotoja... Ja että aivan suomeksi sanoen joukossa tyhmyys tiivistyy.

Ajatelma opportunismista

 

Voisiko yksi opportunismin muoto olla se, että joku keksii niin hyvän maailman tai niin eettisen suunnitelman, että heti kun se on lausuttu julki on takuuvarmaa, ettei sitä koskaan voida toteuttaa, mutta silti asia kuulostaa niin hyvältä ja oikealta, että on liki mahdotonta olla pitämättä tuosta maailmasta ja sen esittäjästä, saati että oikopäätä vastustettaisiin asiaa?

Minusta tämä arvelu näyttää pätevän kaikenlaisiin poliittisiin liikkeisiin ja suuntiin jossakin määrin. Ne saavat kannatusta juuri tällaisen opportunistisen mekanismin kautta, jossa mittana ovat yhteiset ihanteet ja samanmielisten mielipiteet.

Opportunismi on ihmisen yleisominaisuus. Se on myös sosiaalinen perusominaisuus. Sen ongelmat realisoituvat todellisuudessa vasta siinä vaiheessa, kun niitä aletaan toteuttaa kritiikittä tai kun ne asetetaan arvostelun ulottumattomiin.

Kannattaa kuitenkin muistaa, sikäli kuin Jungia on uskominen, että varjo on aina moraalin kaltaisten käsitejärjestelmien yläpuolella ja Humea hiukan muunnellen, ettei siitä, miten asioiden pitäisi olla so. miten tahtoisimme niiden olevan, voi vielä päätellä, miten ne todella ovat.

Nuoruutensa saa takaisin toistamalla virheensä

Voisiko olla totta myös yhteiskuntasuunnittelun virheiden suhteen se, mitä Oscar Wilde kirjoittaa Dorian Grayn muotokuvassa, nimittäin se uskomus, että "nuoruutensa saa takaisin toistamalla virheensä".

En pitäisi tätä ollenkaan mahdottomana ajatuksena. Niin lähellä toisiaan ovat edistys, virhe ja nuoruuden tavoittelu.

Voiko aikuinen?

 

Voiko aikuinen kansalainen sanoa, että nyt on talvi ja keisarilla ei ole vaatteita ja että tällä menolla keisarihyvä palelluttaa itsensä ellei hanki vaatteita, vai olisiko parempi olla hiljaa ja katsoa?

Tuulivoimaa

Tuulella käyvä

yhteiskunta maailman

pakkasissa kuin

hankeen heitetty lapsi

odottaa kevätsäitä.

Haltuunottajat

tulitikkutyttöjen,

huutopoikien

ringissä näen: hekin

solidaarisuudesta...

Idiootteja

näen, itserevityt

ryysyt yllänsä.

Huom! En vastusta vihreää siirtymää, vaan sitä että yhteiskunnan energiavarmuus jätetään sattuman varaan ja kansalaisten vähätkin varat siirretään energiayhtiöiden (joissa muuten kunnilla ja valtiolla on iso omistajaosuus) taseeseen luokattaman yhteiskuntasuunnittelun vuoksi ja tästä aiheutuu pahimmillaan konkurssiaalto ja energian hintapommi. Luultavasti on niin, että jos tuulivoiman rakentamista ei olisi tuettu niin massiivisesti (velalla ja kansalaisilta kerätyin verovaroin), meillä olisi paljon parempi suunnitelma tämänkin talven varalle.

Miten on mahdollista, että suomalaisista, jotka ovat eläneet pakkasten ja kylmän keskellä niin kauan, on tullut hetkessä suuri joukko tolvanoita?

Ovatko päättäjämme viimein keksineet lopullisen kansalaisia kuppaavan ikiliikkujan - pitkälti tuilla rakennettu sähköntuotantojärjestelmä, joka köyhdyttää ja jättää käyttäjänsä epävarmuuteen ja aiheuttaa yhä uusia kuluja, jotka taas katetaan veroilla ja maksuilla?

Tämä juttu on todella ahdistava, sillä se antaa hyvin synkän kuvan siitä, mitä on realismin ja varautumisen taju nykyisin. Täytyy vain toivoa, ettei kaikki suunnittelu ole samaa haihattelua (ja että kyse olisi tosiaan vain haihattelusta, joka voidaan lopettaa muuttamalla toimintamallia).

Se, että nämä asiat sanotaan ääneen ei ole yhteiskuntavastaisuutta vaan yhteiskuntavastuullisuutta, ja toivon, että mahdollisimman moni kansalainen sanoo suoraan ja ääneen, että olemme täysiä idiootteja, jos jatkamme näin. On myös niin, että jos poliittiset päättäjät eivät saa palautetta, he jatkavat tällä tiellä.

Sitaatti Ylen sivuilta:

- Ikinä ei saisi kansallista energiahuoltoturvaa rakentaa sen varaan, että toivotaan lämmintä talvea. Nyt Suomessa olemme siinä tilanteessa, Lumme-energian toimitusjohtaja Markus Tykkyläinen tuskailee.