tiistai 29. marraskuuta 2022

Yksikkö

 

Miksi olet perustanut yksikön hoitamaan ongelmaa, joka vuoroviikoin on ja ei ole?



70 kommenttia:

  1. Äkisti tuli mieleen ongelman määrittelyvalta.

    Yksiköitä on tai ei ole sen mukaan miten ongelma määritellään.

    Itse mietin, että hyvinvointialueajattelussa ihminen määritellään paljon aktiivisemmaksi ja toimintakykyisemmäksi kuin hän todellisuudessa on.

    Ongelma on se, että syrjäytymisvaaraa ei nähdä niin kuin se pitäisi nähdä.

    Kun ei nähdä niin yksiköitä on paljon vähemmän kuin olisi tarpeen.

    Ehkä tällä tavalla saadaan lisää yksiköitä varustautumiseen sotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos meidän pitäisi sotaan lähteä tämän maan johtajien vieminä, niin enpä tiedä miten kävisi. Toki onhan meillä siinä vaiheessa puikoissa osaava armeija ja sen toimintamallit. Toivon, etten ikinä näkisi Suomea sodassa. Ukrainan sota on osoittanut sen, että Venäjä - ainoa potentiaalinen uhka lähiaikoina - voi uhrata valtavat määrät ihmisiä ja kalustoa, koska sillä on sitä miltei loputtomasti ainakin jossakin kuosissa. Jos rautaa alettaisiin ampua Suomeen, niin määrä voittaisi pitkässä juoksussa ehkä hyvänkin osaamisen, koska kaikki on paskana, niin kuin Ukrainassa nyt.

      Mutta tätä sotaanvalmistelua en sinänsä pidä olennaisena tässä. Viittasin itse ehkä enemmän tuohon määrittelyvaltaan ja sen sekavuuksiin, joita olemme sisäpolitiikassa ja sisäisessä turvallisuudessa todistaneet.

      Poista
  2. Tällä hetkellä hallituksessa turbulenssia reilustikin. Vuoroviikoin.

    Pitäisi kai ajatella vastuullis-viisaasti (?) että vaalit tulee kuitenkin pian, nyt on isoista asioista kyse, sotatalvi, energiakriisi, inflaatio, katuturvallisuus.... mutta inhimillisenä heikkona olentona en osaa muuta kuin toivoa hallituksen kaatumista nyt ja melkein mihin tahansa, koska noihin keskeisiin ongelmiin ei näytä olevan/tulevan mitään vaikutuksia oli hallitus pystyssä tai ei.
    Toisaalta jos hallitus kaatuu ja jatkaa jonkinlaisena toimitusministerihallituksena, pääsee se poliittisesti ehkä liian helpolla ja voi vain instailla mielikuvia ja arvolauselmia ihan rauhassa ilman kummempaa moraalistakaan vastuuta mistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä jälkimmäisiä ajatuksia mietin juuri tänään, kun tulin junalla töihin: kaatuako vaiko ei, siinäpä vasta pulma. Kepu ehkä tarvitsee jonkinlaisen piristeen vaaleihin ja siksi nyt hiukan ottaa irti... Ensi talvi on monelle rankka. En tiedä, miten se vaikuttaa vaaliuurnille päästäessä ja mitä kaikkea meille vielä ehditään luvata ja mitä sitten todella tapahtuu ja mikä pääsee koko kansan tietoisuuteen esimerkiksi mediassa. Jotenkin hutera olo aika monenkin jutun suhteen.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Eilen satuin iltauutiset katsomaan (yleensä silloin koiralenkillä infoähkyä vastustamassa). Juttu Ruotsista. Ruotsin budjetin YLIjäämä sama kuin Suomen alijäämä. Ja meillä kasvaa entisestään. Budjetit Ruotsissa ylijäämäisiä koko ajan oli mikä hallitus tahansa. Vaikka sosdem. Velkaa huomattavasti vähemmän. Professorismies kertoi että maamme ovat alkaneet erkaantua noin rajusti toisistaan 2008 finanssikriisin ja euron(!) vuoksi. Kovaa hintaa me maksetaan että punaisella matolla kuulumme ytimeen, ainoana ja yksinäisenä europohjoismaana. Ja siitä kätevyydestä (eh), että suomalainen himoturisti voi joissakin maailman maissa käyttää samaa rahaa kuin kotimaassaan. En tunne asiaa yritysten kannalta riittävän hyvin mutta ovatpa kruunulla hyvin pärjänneet.

    Kokoomus julkaisi nyt joitakin leikkauslistoja. Mikä tahansa puolue joutuu samoja listoja julkaisemaan heti pian valien jälkeen, jos aikoo hallitukseen. Mikä olisi ollessa jos meidänkin budjetti olisi ylijäämäinen? Vaikka yhden miljardin.

    (Muistutan vielä että EU ei ole yhtä kuin euro eikä eurokriittisyys ole yhtä kuin EU-kriittisyys. Sen kyllä tajuan että nyt on jo myöhäistä euron suhteen. )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt voisi pistää rölläten, että koska ruotsalaiset ovat vieneet sinne ennakkoluulottomammin halpatyövoimaa.

      Poista
    2. Josta määrästä joillakin alueilla kylläkin ollaan ihan vain yhteiskunnan apurahalla omissa töissä. Silti tuo ero.

      Poista
    3. https://oec.world/en/profile/bilateral-country/fin/partner/rus

      https://oec.world/en/profile/bilateral-country/swe/partner/rus?redirect=true

      Vertaa vaikka näitä. Kyllä Suomen Venäjän-kauppa oli ennen Putinin paskajallituksia aivan eri luokkaa kuin Venäjän ja Ruotsin välinen. Arvaahan sen jo kartasta.

      Oon tässä yrittänyt kirjoittaa pureutuvampaa vastausta, mutta en tykkää toistaa itseäni, varsinkaan jos uhkaa mennä tärkeilevän kuuloiseksi jorinaksi.

      Taloudesta on vaikea esittää teräviä pointteja, se on niin illuusiojärjestelmä jotenkin. Pakottaa ottamaan subjektiivisen näkökulman, jotta siitä voi edes jotain puhua. Sitten kun esim. joku kansantalous on jo oletettu, vuodot muihin osajärjestelmiin näyttävät juuri tuollaisilta tilastoilmiöiltä, joita tylsät ihmiset penkoo, vaikka oikeastihan vuotokohdat on ne, millä tehdään rahaa.

      Ainakin se paradoksi pitäisi sisäistää, että taloutena koetaan sekä staattisena möllöttävien että dynaamisten juttujen arvosuhteita. Esim. inflaatio on jotain semmoista, että ne nopeammin kiertävät kapulat menettävät voimaansa suhteensa todellisiin arvonkantoyksikköihin, mitä ne onkaan. Jotain, mikä sijaitsee ainakin henkisestä lähellä parhaiten organisoitua armeijaa. Tai tämä nyt on yksi näkökulma asiaan.

      Teillä kummallakin jepellä elämä on jonkinlainen todistus siitä, että talous ei ole aina kovin hyvä mitta asioille. Toinen istuu "tuottamattoman" varallisuuden päällä ja toinen ei kunnolla omista. Silti elätte täysipainoisempaa elämää kuin minä, jolla on talous jotenkin reilassa.

      Sitä en kyllä ihan aina ymmärrä, että miksi ajattelette olevanne kaiken tämän ohella talousasiantuntijoita IS:n juttujen perusteella.

      Poista
    4. En ole mikään talousasiantuntija enkä ole sitä myöskään iltapäivälehtien pohjalta. Olen kyllä kuunnellut aika monen eri asiantuntijan arvioita siitä, missä Suomen talous menee verrattuna muihin Pohjoismaihin. Kaikki ihan kärkityyppejä omine näkökulmineen. Aika yhteneväisiä linjoja ovat vetäneet. Ei mua kiinnostaisi muuten koko talouspuhe, mutta kun sitten näkee sen seurauksia ja tietää mitä siitä seuraa, kun asioita ei osata hoitaa.

      Mulla on ihan hyvin talousasiat toistaiseksi, mutta kun on ollut kolme lasta ja kaikenlaista siinä matkalla, niin en ole ikinä päässyt rahoilla pröystäilemään. Itse kulutan suunnilleen saman verran (päivittäisessä elämässäni) kuin opiskeluaikoinani ja muuta - en käy ulkona syömässä, en matkusta juuri mihinkään, paitsi kotimaassa, en pistä rahaa haisemaan paitsi mitä nyt välttämättömiin, eli perheeseen. Mulla on velaksi asunto, sähkötön mökki ja auto. Kaikki on ihan ok. Oma tasapaino tulee lähinnä perheestä ja siitä yhteenkuuluvuudesta ja hankauksesta mikä siitä seuraa, että on tällaisessa köörissä, osin työstä ja aika isolta osin siitä, että voi kirjoittaa huvikseen.

      Poista
    5. En ole mitenkään pulassa perheineni. Vituttaa vaan maksaa ihan pröystäilemättömästä peruselämisestä 10 000 - 13 000 euroa vuodessa tavanomaista enemmän tässä sähkön, polttoaineen ja inflaation todellisuudessa. Tuostakin sellainen 6000 e menee helposti sähköihin, jos hinta on 600 prossaa korkeampi ensi vuoden, talven ajan ainakin on. Siinä saa kuitenkin melkoisesti paiskia lisätöitä, ettei tuntuisi missään. No, sellaisia kyllä hankin jonkin verran ja tiedän, että on realismia kerätä eri puolilta muutama kolme neljä tonnia eli raataa illat sen vuoksi, että energiamarkkina on rikki, kiitos aika monen muunkin kuin Putinin ja Venäjän.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    9. Mulla olisi tästä paljonkin asiaa, mutta se edellyttäisi yhtäältä liikaakin omasta elämästä jorisemista makuuni ja toisaalta pointtien miettimistä selkeämmiksi, etten väsytä ihmisiä turhaan tai aiheuta pahimmillaan vain lisää sekaannusta hosumalla.

      Nyt kumminkin yle haastattelee brittitutkijaa seuraavasti:

      "Venäjällä rikollisuus, yrityselämä ja valtio ovat linkittyneet merkittävällä tavalla toisiinsa. [...] 1990-luvulla [...] yhteiskunta Venäjällä romahti. Parhaassa asemassa yhteiskunnassa olivat tuolloin rikollisliigat ja KGB, jolla oli varoja jemmattuna ulkomaille."

      Tämä avaa laajemminkin talouden ilmiöryhmää. Putin horisee ties mistä itäisistä arvoista, mutta hänet on tietenkin oikeasti siivittänyt valtaan suorin yhteys Sveitsin tyyppisiin välistävedon mestarimaihin. Sama toisin päin: täällä "lännessä" kaiken maailman korkmanit ja aaltolat ja oksaset paistattelevat jossain kuvitteellisen antiautokratian loisteessa, mutta juuri heidänlaisillaan urveloilla on (typologiana sanon nyt, en tunne näiden yksilöiden ajatuksia mitenkään erinomaisen yksityiskohtaisesti) samalla henkisesti yleensä suorin side siihen syvämoraalittomuuteen, jolla ensinnäkin Itä-Eurooppa asetettiin ysärillä sille polulle, jonka tuloksena on nyt konservatiivipopulismin aalto, ja toisaalta länsimainen sosiaalidemokratia murennettiin.

      Kun katselen, mitä olen vuosin varrella kirjoitellut kirjeissä, kommenteissa ym., niin muhun ei oikein päde se yleinen väite, että kaikki vain jälkiviisastelee. Syynä siinä tosin ei niinkään mun omat maagiset kyvyt, vaan lähinnä varmaan, että ehdin nähdä ysärin itää ja länttä ja olla myös itse Suomessa (verraten aivoisa) lamalapsi, ja sitten 2009 masentunut lamarunkkari.

      Vuosituhannen vaihteessa vedin vielä armeijan sijasta vankilaan, mikä näytti varmaan supernaiivilta ja kirkasotsaisessa (piilodepressiivisessä) nuoruuden ideologisessa vassariudessaan anakronistiselta, mutta kyllä asia on käännettävissä niinkin päin, että ne todella naiivit olivat sen ajan uusliberaalit, ja omat temppuni tulivatkin jo silloinkin liian myöhään.

      Ja ne on itse asiassa naiiveja nytkin, taloushourijat. Jotenkin tätä globaalia pääpaskajallitusta, jonka sivupaskajallitus idän fasismi on, ei vielä tajuta tai haluta ottaa käsittelyyn. Varmaan osin kyse on siitä, että ei haluttaisi romahtaa virtuaalista todelliseen. Se, virtuaalistuminen, on se saavutettu etu, joka pitänee Venäjällä nuoretkin hiljaisina. Pampun sipaisu palauttaisi kehoon.

      Poista
    10. On selvää, että maailma on rikki ja menossa kovaa vauhtia yhä enemmän hajalle, mutta se mikä selitys on sitten osuvin, on toinen asia. Omat talouden seuraamiset viime ajoilta mm. Puheenaihe-kanavalta, samoin Sami Miettisen podcasteista. Noissa iso joukko erilaisia ihmisiä. En osaa talousasioista teoreettisesti haastaa ketään. En väitä, että joku tietty poliittinen suunta tai talousteoria olisi yksin vastuussa esimerkiksi Suomen nykytilasta vaan täällä on tehty kollektiivisesti huonoja päätöksiä pitkään ja monta asiaa jätetty tekemättä (globaalit ulottuvuudet). Jos ajattelee, että Ruotsi tai Tanska ovat hoitaneet talouttaan huonommin tai epäeettisemmin kuin Suomi, niin hiukan ihmettelen. Ihan kuin päin helvettiä touhuilu ja ihmisten latistaminen olisi jotenkin tavoite. Vasemmistolta, nykyvasemmistolta, ei ainakaan mun näköpiiriin ole löytynyt mitään järkevää toimenpideohjelmaa tai muuta sellaista mikä tuntuisi vievän asioita eteenpäin. Vihreä siirtymä on tavallaan ainoa idea ja senkin toteuttaminen on lähestulkoon utopistista keinojen suhteen. Tietenkin jos tarkoitus on kyykyttää kaikki eettisiksi vasemmistolaiseksi niin näyttää onnistuvan. Jokin kohtuus olisi ihmisille hyvä, ei liikaa eikä liian vähän, koska alkaa haitata elämän merkitystä.

      Poista
    11. Enkä pidä myöskään uskottavana sitä etteikö vasemmisto olisi aivan yhtä korruptoitunut / oman piirin taloushyötyjen suhteen verkottunut kuin muutkin. Joku Venäjä ei ole minulla tässä vertailukohtana vaan puhun nyt Suomesta.

      Poista
    12. Voi olla että pohjoismainen hyvinvointivaltio on ollut mahdollinen vain tietyltä materiaaliselta perustalta (luonnonvarat) ja suht homogeeniselta kulttuuripohjalta ja maailmantalouden tolalta. Nyt nuo ovat menossa pelistä pois ja uusia ei ole keksitty ja homma hajoaa. Tämä vaikuttaa kaikkeen. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on kaiketi paras poliittinen luomus mitä ihmiskunta on saanut aikaan. Sosialistiset ja ultrakapitalistiset viritelmät ovat epäonnistuneet pahasti.

      Poista
    13. Vasemmiston ideaksi olen ymmärtänyt isossa kuvassa sen, että 1) fossiiliset (määritelmä joustaa ideologisesti isossa eurooppalaisessa kuvassa) ovat nou nou, vaikka varsinaisia toimivia korvaavia energiajärjestelmiä ei vielä ole ja vaikka fossiilisia voidaan käyttää myös entistä paljon "puhtaammin", ydinvoiman vastustamisesta sentään päästiin 2) jokin "kapitalismi" alas, ihmisten toimeentulosta ja osaamisesta viis, joten esimerkiksi yrittämisen ja maatalouden kimppuun käydään jopa huoltovarmuuden uhalla, vaikka homman pitäisi samalla kuitenkin toimia ja veroja kerätä, jotta kaikkeen mahdolliseen (ei välttämättä edes hyödytä suurinta osaa ihmisiä) saataisiin varoja, 3) kansalaisista (esimerkiksi heidän oikeuksistaan ja ajattelunvapaudestaan) huolehtiminen on toissijaista suurten ideologisten kertomusten rinnalla tai sitten kansalaisuus on jokin konstruktio, jolla on aina millainen hyvänsä merkitys sen mukaan mitkä vasemmiston päämäärät ovat.

      Eniten ihmetyttää, että homma näyttää toimivan jonkinlaisten julistusten pohjalta, eikä mitään suunnitella ja lasketa kunnolla etukäteen. Velkaa voi ottaa loputtomasti, mitään huolta takaisinmaksamisesta ei ole jne. Kun ongelmia ilmenee, niistä ei puhuta tai ne kielletään tai maalataan toisiksi jossain rinnakkaistodellisuudessa.

      Nämä - hukan kärjistetysti esitettynä - ovat minusta niin häiritseviä elementtejä, että en ymmärrä tollon maalaisjärjelläni, mikä järki tässä kaikessa on. Tunteita ja hyviä tarkoituksia on, mutta myös korruptiota ja poliittista ohjailua projekteihin, joista näkee heti, että eivät tule toimimaan.

      Sitten on erikseen Venäjä ja Unkari ja tällaiset paikat. En minä niitä ihannoi tai aseta vertailukohdaksi. Niissä ihmisiä on alistettu, puhun etenkin Venäjästä, kaikilla mahdollisilla poliittisilla järjestetyillä. Tsaarit, kommunistinen puolue, itsevaltainen Putin jne. Siellä on ollut kyse ihmisen demoralisoimisesti vähintäänkin vuosisadan ajan. Sosialismi teki sen raa'asti, Putin tekee sitä omalla sadismillaan. Tuo touhu menee läpi minkä hyvänsä poliittisen ja vallanjaollisen suunnan. Tämäkin nyt vaan kärjistetysti.

      Mutta tämä uusi (hyvinvointi)yhteiskunta, jota rakennetaan ilman konkreettista materiaalista perustaa kaiken maailman ideoille, oikeuksille ja toimimattomille suunnitelmille, joissa ei oteta huomioon edes sosiologian lakeja, tuntuu minusta vasemmiston päiväunelta, josta tulee vielä painajainen muille, jos ei synny laajoja poliittisia kompromisseja ja aitoa ihmisistä lähtevää kannatusta.

      Olen tässä mieluusti väärässä, mutta kun katsoo hallituksenkin touhuja, niin täytyy ihmetellä, että mitä ajattelevat. Demarit ovat käytännössä sitten usein ihan tolkuissaan (välillä), mutta kepu kusettaa / toimii kuin sillä ei olisi mitään omia arvoja eli sidosta kannattajaryhmäänsä, ja vihreät ovat aivan ulalla, siis rinnakkaistodellisuudessa, ja vasemmistopuolue myös, ehkä jotenkin passiivisena peesailee vaan.


      Poista
    14. Siis esimerkiksi minulla ei todellakaan ole mitään luonnonsuojelua ja vihreyttä vastaan, mutta en näe, että siihen päästään jollakin demoralisoivalla ja ihmisten toimeentulon, yrittämisen ja omaisuuden arvon nollaavalla toiminnalla.

      Suomessa esimerkiksi duunarit ja tavalliset keskiluokkaiset ihmiset ovat käyttäneet vuosikymmenten ajan kaiken rahansa siihen, että saisivat oman asunnon (esim. nyt omakotitalon tai vastaavan). Nyt niiden arvo on lähdössä alas energiaratkaisujen tai sijainnin vuoksi. Kummassakin on selkeä poliittinen tahtotila taustalla. Ihmisten työn arvoa mitätöidään aivan systemaattisesti, ja motiivina on luonnonsuojelu, tai näin ainakin sanotaan. Yhtä lailla voisi sanoa, että tietyt piirit tahtovat ihmiset poliittiseen kontrolliin ja tekemään juuri sen mitä poliittinen suunnittelu tahtoo. Tämä on sellaista sosialismia, joka menee minulta yli hilseen. Tavallaan tämä on myös ihmisten arvon tuhoamista ja myös demoralisointia. Muutos on niin nopea, että se mikä oli vielä 10 vuotta sitten toiminnan ytimessä, on nyt muuttunut. Eivät ihmiset voi muuttaa elämiään 2-5 vuoden täyskäännöksin. Tällaisen vaatiminen on minusta jotenkin aivan älytöntä, ja siitä seuraa vain enemmän haittaa kuin saavutettuja hyötyjä, tulipa sitten kyseeseen luontopäämäärät tai yhteiskunnallinen tasapaino. No, tällaisia ajatuksia itselläni on. Eli näillä toimilla ei vain tasata varallisuutta ja pelasteta luontoa, vaan kyykytetään ja kurjistetaan isoa osaa kansalaisia, latistetaan asioita, ja sitten huonon suunnittelun kautta myös luonnolle voi käydä monenlaista.

      Itse uskon, että pärjäämme muuttamalla toimintaympäristöä sellaiseksi, että Suomeen kannattaa sijoittaa, että täällä on työtä ja että syntyy innovaatioita, myös puhtaampaan ympäristöön vieviä. Ei me pärjätä epävakauttamalla yhteiskunta liian intomielisillä siirtymillä, joiden seurauksina ihmisten elämä on sen miettimistä, onko varaa maksaa sähkölasku tai voinko ostaa suomalaista ruokaa, milloin voi käydä paskalla ja missä - paskannanko takapihalle vai pussiin ja voinko pestä pyykit illalla vai yöllä ja milloin sähköt ovat poikki ja kannattaako mennä töihin vai nostaa etuuksia jne jne.

      Poista
    15. Totta kai ymmärrän työn arvon määrittelyn hankaluudenkin. Monesta nykyvasemmistolaisesta olisi parasta, jos ei tehtäisi juuri mitään, oltaisiin vaan jollain kansalaispalkalla kotona / missä hyvänsä ja vegetoitaisiin. No, mitähän siitäkin sitten lopulta tulisi ja kuka sen kustantaisi ja miten eettisesti kestävin perustein.

      Myönnän, että on aivan uskomatonta, että monet vääntävät selkä märkänä koko elämänsä jotain käytännön duunia ja tai kahta ja hädin tuskin elättävät sillä itsensä. Sitten joku tekee jotain tubetusta tai sijoittaa perimiään rahoja ja tekee kolmessa vuodessa niin paljon rahaa, että eläisi sillä loppuelämänsä, kun hiukan miettii. Nämä arvostukset ovat aivan "mielivaltaisia" usein. Miten tällaista systeemiä sitten lähdetään tasaamaan, jotta kaikilla olisi jotain, onkin ihan oma taiteenlajinsa.

      Mutta jos ajatellaan, että millään tekemisellä ei ole taattua arvoa tai muuta tällaista, niin erikoista on sekin. Arvot ja meriitit määräytyvät yhteiskunnissa ja niiden välisissä suhteissa ja sopimuksissa, ja totta kai myös materiaaliselta perustalta ja jalostuksen perustalta - tämä koskee tosin myös immateriaalisia asioita ainakin osin.

      No niin, tämä vain tällaisena itsetutkisteluna.

      Kyllä itse ajattelen, että ihan perusduuneilla jotka pitävät yllä yhteiskuntaa ja myös sen kriittistä itseymmärrystä on arvoa ja tuollaisen arvon ylläpitämiseen ja lisäämiseen tarvitaan monenlaista osaamista.

      Minun on vain todella vaikea nähdä, etteikö tarvittaisi fiksua ja toimivaa taloudenpitoa ja ihmisiä, jotka osaavat tehdä rahaa ja tajua myös talouden olosuhteista, jos tahdotaan huolehtia, että yhteiskunnilla on varaa pitää yllä niitä toimintoja, joita siltä odotetaan. Totta kai monella tapaa kriisiytyvässä maailmassa on pidettävä huoli siitä, että homma pysyy balanssissa ja että varallisuus jakautuu kohtuudella (tämä ei tietenkään nytkään toteudu, päin vastoin, mutta pelkästään olemassaolevaa varallisuutta jakamalla ei päästä hyvään lopputulokseen, vaan pitää olla keinoja pitää yllä ja tuottaa arvoa - en näe tätä minään nollasummapelinä, mikä on ehkä vasemmiston ajatus jakamisessa).

      Poista
    16. Näissäkään asioissa en oikein näe, että Suomessa olisi puoluetta joka olisi täysin tasapainossa. Siksi olisi tärkeää saada hallituskoalito (en tiedä auttaako sekään Suomen tilaan, jos toiminta ei mene yli hallituskausien ja ole pitkäjänteistä ja vaikuttavaa myös EU-tasolla), joka osaa toteuttaa kohtuullista mutta asioiden tolaa parantavaa politiikkaa pitkäjänteisesti.

      Poista
    17. Positiivista vasemmistolaisuutta, jota kannatan, on ammattiyhdistystoiminta, jossa pidetään työntekijän puolia ja mietitään toimintaa suhteessa yhteiskunnan kokonaisetuun. Sitä on heikoimmista huolehtiminen ja taiteiden ja muun luovan toiminnan tukeminen ja arvostus.

      Sitä ei ole minusta ihmisten puheiden ja käsitteiden kyttääminen, latistava himoverotus ja ihmisten elämän suunnittelu siten, että pidetään pahana, jos joku tahtoo miettiä itse mitä tekee, ajattelee ja sanoo. Sitä ei ole myöskään itseaiheutettujen ongelmien kieltäminen ja lakaiseminen maton alle ja fiktiivisten vastustajien luominen ja niiden projisointi kaikkialle.

      Poista
    18. Mun nähdäkseni sosialismia ei voi synnyttää sosialismin päälle, koska se ei ole toiminnan logiikka = kaikki tällainen on epäonnistunut kurjasti hienoista materiaalisista lähtökohdista huolimatta (Neuvostoliitto, Venezuela jne.). Tarvitaan pohjaksi arvon tuottajat ja rakenne, jota tasata, jakaa ja mullistaa = "porvarillinen" / kapitalistinen yhteiskunta (tai mistä Marxit ja muut sitten puhuivatkaan), koska sosialismi ei nähdäkseni omaa sellaista markkina-arvoista tuotantologiikkaa eikä edes kunnollista ylläpitologiikkaa, josta mitään voisi jakaa, vaan ainoastaan itse jakamisen logiikan. Tämä on nyt aivan omasta päästä keksittyä eli voin olla väärässäkin.

      Poista
    19. Vielä realismia: kaiken kaikkiaan mulla on hyvin vähän luottoa siihen, että Suomi nousee pohjoismaiselle tasolle taloudessa ja ihmisten varakkuudessa. Tähän ei yksikään puolue tai hallitus pysty kovin pikaisesti. Olemme arvioineet hiukan väärin asemamme, resurssimme ja sen mihin asetetuissa tavoitteissa ja niiden jälkeen muuten yhteiskunnassa pystytään. Sotet ja muut tulevat todennäköisesti osoittautumaan farsseiksi. On tehty hyviä toimia ja otettu suuntia, joita ei ole mahdollista käytännössä toteuttaa.

      Poista
    20. Päädyttiin poikain kanssa kaljalla täällä Keski-Euroopassa siihen, että Marxin ideologian ihanne oli varmaan enemmän jonkilainen kansakuntien laajuinen kibbutz kuin se, mitä vasemmistolaisuus on lopulta tuottanut kaiken maailman USAn pääomapiirien varjossa (ja osin varassa!) heiluvine pyssysankareineen.

      Tämä on minusta siitä tärkeä oivallus, että se valaisee taustalla jatkuvaa kulttuurin muutosta. Maailman kaikista rikkaimmissa maissa vasemmistolaisuus näyttää ulkoapäin jossain määrin jonkinlaiselta hyväsydämisten ja/tai neuroottisten ihmisten protestanttiselta lahkolta, jolla on ehkä haihattelevin kokonaisideologia, mutta samalla monissa käytännön kysymyksissä maanläheisimmät ja järkevimmät pointit.

      Kibbutz-ajatuksesta ollaan tultu joka tapauksessa kauas, ehkä kohti jonkinlaista kivojen ihmisten viljelmän ihannetta.

      Jossain määrin jaan tuon kokemuksen, että vasemmistolaisuus on aina jollain lailla edellyttänyt jotain muuta rakennetta. Tosin sama koskee nähdäkseni nykyisissä oloissa vallitsevaa pääideologiaa eli maailmanpersuutta, kun nyt vassarit on valtauskonnon (kasvuhihhulismi) "kiva" siipi.

      Mitä käytännön talouteen tulee, informaatiota ei pitäisi saada omistaa. Tämä koskee ihan käytäntöä. Esim. voi miettiä, millaista tehokkuutta on, että globaali yhtiö ei julkaise työntekijälleen tietoja siitä, keitä muita sille on töissä. Siis nimittäin voi olla, että näin saadaan tuotettua enemmän rahaa. Mutta tuotetaanko mitään sellaista, mikä ei lopulta yhteiskunnalle maksa, kun työntekijöiden oikeuksia poljetaan: eläkkeitä kertyy vähemmän jne.

      Nää on jotenkin keränmuotoisia kysymyksiä. Totta kai joku voisi sanoa, miksei se työntekijä kerää fyrkkaa sen verran että saa lähdettyä etätöihin halpamaahan. Tätä tää kakova globalisaatio on. Kaikkeen voi sopeutua omistajienkin ehdoilla, olemme näppärä apinalaji, mutta voiko samalla vaatia jotain yleisen hyvinvoinnin ylläpitoa lokalisteille. Voiko vaatia moraalin pysymistä samana, kun rakkaudesta rangaistaan ja pelinarkomaniaa ihaillaan. Jne jne jne.

      Vasemmisto-oikeisto on pökkelö vastakkainasettelu, jos sen näkee jonain sinipuna- tai valkopunamatsina. Hyvin suuren osan etu olisi pääoman ei-lokaali jarrutus. Milloin se tajutaan, en tiedä. Itse en enää välitä, olen tavallaan suvainnut itselleni Jerusalemin suutarin roolin. Soi 6 kunniaksi Luojan ja näin.

      Oon oikeasti miettinyt, että tekisin uuden, päiväkirjamaisemman blogin nimeltä Perillä Pattayassa, jota voisi kirjoittaa vaikka kotoa käsin haaveillen siitä, että elää tropiikissa täyskyynikon elämää ja muistelee aikoja, jolloin horisontti oli vielä aivan muunlainen.

      Poista
    21. Kannustan tekemään tämän viimeisen kappaleen jutun! Ilman muuta. Siitä voisi tulla vaikka mitä. Lukisin mielelläni. En tiedä, mutta henkilökohtaisesti kaipaan vain jonkinlaista hengähdystaukoa ja rauhaa. No, kyllä se tulee tammikuun pimeässä. Otan iisisti enkä mieti liikoja paitsi kiinnostavia juttuja. Tosin tää tilanne (Ukraina ja muut) on sellainen, että jotenkin vittuuntuneena ja kauhuissaan sitä kulkee maailmassa, vaikka ei välitöntä vaaraa olekaan. Rauhaa maanpäälle sitä vaan toivoo tässä.

      Poista
    22. "että Suomeen kannattaa sijoittaa"

      Tää on musta maailmanpersuuden (trumpismista putinismiin) ydinparadoksi: ikään kuin tunnustetaan aika suoraan, ettei olla enää nykyisessä kontekstissa (pää)omavaraisia, toisaalta tästä seuraavia rakenteellisia muutoksia ei saa tapahtua (naisten on pysyttävä maalla, syrjäisten kiinteistöjen arvokkaana, mekaanisen työn kunniassa jne.)

      Samalla pääomalta ei saa vaatia mitään moraalia, esimerkiksi vaikka lokaalia sitoutuneisuutta, koska se olisi sosialismia ja tehottomuutta, ja siinähän sitä paitsi tasapäistettäisiin ihmisiä, vai mitä ne nyt oli, asiakkaita, asiantuntijoita. Periaatteessa siis samaa nykyindividualismia kuin kasvuliberalismi itse, mutta änkyränä, kaksiulotteisena versiona.

      "Jokin kohtuus olisi ihmisille hyvä"

      Liittyy musta edelliseen. Kohtuus on jokin epädynaamisen identiteetin projektio maailmaan. Vaaditaan toisten heilumista samalla amplitudilla kuin johon oma elämä mahtuu.

      Mutta menee nyt vähän abstraktiksi, kun samalla eihän ihmisiä kiinnosta pätkän vertaa, ketkä mitäkin maailmassa omistaa, eikä sitä voi näin jäljittää. Itse ostin kämpän Budapestissä, niin näin että rakennuttavan firman sivut oli käännetty englannin ohessa kiinaksi, venäjäksi ja hepreaksi. Asianajaja pystyi jäljittämään kolmihaaraisen pääurakoitsijan osin Kyprokselle (lue: Venäjälle), mutta ei sitä voi avata enempää "ilman luotiliivejä".

      Mietin, että varmaan ihania ihmisiä "naapureina" mulla. Varmaan osin jonkun Jevgeni Prigožinin hallinnoiman rahaston turvin rakennettu talo. Toisaalta energiatehokas ja sijainti ajan henkinen. En halua ajatella asiaa tänään enempää, sulkeuden suosioonne.

      Ymmärrän kelojasi kyllä, ihan johdonmukaista ja rehellistä puhetta. Varmaan aika standardi kuva vasemmistosta ja vihreistä, eikä se ole munkaan kokemuksessa ihan kokonaan vailla pohjaa.

      Poista
    23. Joo, ajattelen, että jos Suomeen ei kannata sijoittaa ollenkaan (en tiedä, onko meidän johtavilla vasemmistolaisilla tällaista prioriteettia), niin huonolta näyttää ja jonkinlaiselta luovuttamiselta sen jälkeen, kun on kuitenkin pystytty luomaan yksi maailman vauraimmista maista, joka vieläkin paistattelee jollainen illusorisen onnen piikkipaikalla vuodesta toiseen...

      Joo, Trump, persut, Putinkin (viimeinen hyvin perverssisti ja todella epäuskottavasti, varas kun on) ovat painottaneet lokaalisuuden arvoa. En ymmärrä ollenkaan, mikä siinä on lähtökohtaisesti väärin, että painotetaan sitä, että ihmiset, jotka asuvat tietyllä alueella pyrkivät pitämään paikan kunnossa ja toimintakykyisenä ja hyödyntävät niitä materiaalisia ja henkisiä resursseja, joita on tarjolla. Miten muutoin maailma oikeasti voisi toimia jollakin sitoutuneisuudella ja moraalilla? Toki kansainvälisyys, tiedonvaihto ja hajautettu valta ovat tärkeitä.

      Ei minusta tähän lokaalisuus-persuuteen kuulu mitenkään se, että naiset alistetaan ja jätetään kotiin. Ei Suomessa ole tällaista tilannetta ollenkaan eikä tarvitse olla joku MAGA-Trump tai Putin arvostaakseen lokaalisuutta. Pääomalta (iso) on vaikea vaatia moraalisuutta eli sitoutumista paikkaan, mutta itse näen pienemmät lokaaliset toimijat hyvänä juttuna. Itse hankin aina kun mahdollista konkreettisia, materiaalisia juttuja paikallisilta toimijoilta, koska tiedän, että se elättää heidät ja tiedän, että saan kunnon tavaraa ja palvelua (toki pitää miettiä tarkkaan tätäkin käytännössä), paljon parempaa kuin että ostan samalla hinnalla jotain tusinapaskaa jostain isosta ketjusta. Tämän huomasin esim. mökkiä rakentaessani.

      En minä ajattele, että koko Suomea voidaan pitää asuttuna, eihän se ole onnistunut aiemminkaan, edellisten rakennemuutosten aikana. Tarvitsee vain ajaa jonnekin syrjäseudulle, niin näkee mitä on tapahtunut - hienot ja joskus toimineet paikat ovat kuralla, nurin, lahoamassa paikoilleen. Olleet jo vuosikymmeniä, ja yhä uusia rakennemuutoksen aaltoja tulee.

      Mutta se, että ihmiset eivät periaatteessakaan pärjää lokaalisesti (eri syistä) vaan vaeltavat ympäri maailmaa hakeutuakseen töihin / sosiaaliturvan piiriin jne. / rauhaan on ymmärrettävää, mutta ei toimi oikein mitenkään ratkaisuna mihinkään.

      Muuten, arkkivihreä Linkolahan on jonkinlainen hard core -persu. Hän ajatteli lokaalisuuden hyvin radikaalisti. Hänen opeillaan Suomessa eläisi noin 500 000 ihmistä max.

      Kyllä tarvitaan myös sosialismia ja sitä, että valtio pitää huolta tietystä infrasta ja että sitä ei jätetä kansainvälisten suuryritysten armoille, koska siitä kärsivät kaikki. Mutta ei valtion tarvitse olla työntämässä nokkaansa aivan kaikkeen.

      Poista

    24. Lokaalisuus toimii muuten jatkuvasti EU:ssakin - esimerkiksi Saksa ja Ranska suojaavat omia etujaan jatkuvasti ja aivan häikäilemättä niin rahataloudessa kuin energia-asioissa. Törkeämmin sitä tekevät Unkari ja jonkin verran Puola.

      Kotiinpäin vetäminen ja lokaalisuuden (tai tiettyyn "paikkaan" ja valtarakenteeseen sidotun pääoman puolustaminen nähtiin näissä Fortum / Uniper -jutuissa. Tytti Tuppurainenkin sen myönsi: Saksa maksatti tekemänsä virheet ja laskunsa Suomella. Terävää päättelyä, Tytti. Ja sitten Tytti ja Sanna sosialisoivat rahat suomalaisilta, kun eivät osaltaan osanneet hankkia kunnon puolustusta saksalaisten pyrkimyksiä vastaan. Saksan ja Suomen sosialistien ero on siinä, että edelliset osasivat ajatella omia etujaan (no, voidaan toki keskustella sitä, keitä kaikkia saksalaisia tämä hyödytti, mutta kuitenkin).

      Tavallaan tämä uusi kädetön demarius, joka on minusta alennustila suhteessa aiempaan juurevampaan, on sellainen joka siunaa kaikki ihme hörhöilyt vasemmalla ja vihreällä laidalla. Rakennetaan esimerkiksi tuulipuistoja, jotka tuhoavat valtavia metsä- ja maa-alueita ja seisovat sitten tyhjänpantteina 3 kuukautta vuodesta vähintään. No, niitä rakennetaan, koska se on kannattavaa itse rakentamisen ja kaiken muun siihen liittyvän kannalta - perusenergian tuotantoon myllyt ovat nykyisellään erittäin huono valinta Suomen oloissa, valitettavasti.

      Jos Suomi ei voi jotenkin kestävästi ja innovoiden (pahoja sanoja) hyödyntää omaa rakenteellista perustaansa eli ympäristöään, niin kyllä se on sitten kaput. Minusta lokaalisuus on monessa mielessä hyvä. Ei sen tarvitse tarkoittaa sellaista kiihkoilevaa isänmaallisuutta, jossa naiset jätetään kotiin, vaiennetaan kaikki äänet ja valtio määrää, mikä on arvokasta.

      Mutta jos ei edes yritetä nähdä lokaalisuutta jonain arvona, niin luulen, että on hyvin vaikea kiinnittää asioita yhtään mihinkään.

      Poista
    25. Kohtuullisuutta on vaikea löytää, se on totta. Se on aina oman projisointia toisaalle. Tämä näkyy kaikkialla. Niin vasemmalla kuin oikealla - kohtuus on aina oman mitan mukaan veistetty.

      Poista
    26. Siis myös EU on järjestelmä, jossa on tämä euroopanlaajuisuus puoli ja sitten siihen on leivottu sisään edut johtaville lokaalisuuksille, jotka ovat tietenkin isoimmat maat.

      Kiina on lokalismia ja globaalia kolonialismia ja sosialismia ja kapitalismia keskusjohtoisena himmelinä.

      Venäjä on isänmaaksi tekeytynyttä kolonialismia ja omien tappamista ja ruotuun pistämistä - ollut varmaan niin pitkään kuin taaksepäin voidaan muistaa, ainakin Neukkulasta asti. Ja samalla muiden uhkailua ja kaiken paskomista.

      Poista
    27. En kannata maailmanpersuutta, mutta en näe, miten mikään on lopulta mahdollista ilman lokaalista sitoutumista - siis toimivia yhteiskuntia, joissa on kompromissiluonne (sekä "kapitalistisia" että "sosialistisia" piirteitä, jos näin karkeasti sanotaan). Jos yhteiskunnat romautetaan tavalla tai toisella, esimerkiksi viemällä ihmisiltä arvo tai edes jonkinlainen elämä, johon heillä on ollut lokaalisesti mahdollisuus, planeetalla velloo 8 miljardia katkeraa ihmistä, joita kuitenkin lopulta hallitaan ja hajoitetaan väkivallalla.

      Siis jos mun pitäisi valita ideaalitila, jossa vaihtoehtoina olisi vain a) lokaaliset verkostot ja niiden laaja yhteistyö myös lokaalisuuden ulkopuolelle + tietty yhteiskunnallinen perusturva ja vastuu tai b) marxilainen kibbutsi, niin valitsisin tuon a:n, koska b) pitäisi jotenkin kuitenkin määritellä a:n kautta, jotta se olisi mahdollinen.

      Uskon kuitenkin, että esim. YK:n ohjelmat näkevät maailman enemmän tuon marxilaisen kibbutsin kaltaisena - ei omisteta, joku tuottaa kaikki "palvelut", ihmiset ovat onnellisia jne jne. Sillä sitten ratkaistaan ongelmat, joihin ei kosketa pitkällä kepilläkään.

      Poista
    28. No niin. Kyllä tässä tulee sellaista asiaa, että ei voi kuin toivoa että aiemmilta vuosisadoilta ammentavat idealistit huomioivat. Mukaan lukien tietty uuskonservatiivien suosituimmat hidalgot.

      Poista
  5. Hallituskriisi uhkaa luonnosuolulain viivästymisen vuoksi. Pääsyyllinen kepu. Ok, ymmärrän, tärkeä laki varmasti.

    Olisin mielissäni kuitenkin sellaisesta, valitettavasti vain teoreettisesta tilanteesta, jossa vasemmistoliitto uhkaisi hallituksesta lähdöllä, ja lähtisikin, koska vähätuloisten suojelulait, minipalkkalaki, energian hintakattolaki, inflaatioindeksin korotus ja täystyöaikalaki eivät etene.
    Muttapa jaahas. Eihän sellaisia lakeja ollutkaan suunnitteilla.
    Ei kai sitä vasemmisto nyt niin tosisaan ota oman entisen kannattajakuntansa konkreettisia hätiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä nykyvasemmisto on mulle paradoksi. Oikein mitään se ei saa aikaan. Ihme nysväämistä. En kyllä sitten tiedä näistä oikean laidankaan tyypeistä. Ei mene kovin hyvin.

      Poista
  6. minipalkkalaki po. minimipalkkalaki.

    (eikä tarvitsisi olla lähelläkään edes vaalisannattua kolmea donaa; paljon vähemmälläkin selviää jos yhteiskunta muuten taloudellisesti kohtuullinen ja olisi todellinen mahdollisuus tehdä kokoaikatyötä halutessaan)

    VastaaPoista
  7. Joo (tuonne ylemmäs...) en kuvittele olevani talousasiantuntija prosentin vertaa mutta sen verran kansalainen olen että katson minulla, kuten kaikilla muillakin, olevan oikeus esittää käsityksiä asioista siten kuten minä ne jotenkin ymmärrän. Vähän niin kuin jollakin antiikin torilla.
    Asiantuntijoita, oikeita, pitää tietenkin kuunnella mutta kirjo niidenkin keskuudessa on mittava. Taloushan ei ole fysiikkaa vaan siihen lorahtaa aina ja paljon juuri tuota subjektiivista mukaan.

    Myös omia pelkoja siitä miten sitä tulee toimeen.
    Perheellisenä tämä korostuu.
    Aidosti köyhissä perheissä on sellaista tuskaa (voin arvailla), että siihen ei tälläkaan hallituksella tunnu olevan todellista samaistumispintaa. Muuten tämä kaikki ei menisi näin.
    Siksi olen tyytymätön.
    Myös Vesan kuvaama keskiluokan tilanne jossa rahaa revitään silmien edessä tai itse ansaittua talletaan keinottelijoiden tileille on sietämätön ja sen pitäisi olla kapinan paikka.

    Noissa viimeisissä lauseissa on oikeastaan koko talousoppini ja vähäinen politiikkani.

    VastaaPoista
  8. Talous ei todellisesti muakaan kiinnosta (ole kiinnostanut) ja siinä taitaakin, ltl, olla yksi elämäni suurista virheistä. Olisi pitänyt kiinnostaa enemmän ja ainakin pari vuosikymmentä aiemmin. Periaatteessahan olisi ollut paljon mahdollisuuksia 90-luvun puolesta välistä noin vuoteen 2008 tehdä jotakin, jos olisi sen ajan ja paikan hahmottanut oikein.
    Haavikkohan taisi sanoa että ihminen ei voi olla älyllisesti vapaa ellei hän ole taloudellisesti vapaa.

    Mielestäni, hah ha, hallitustakin pitäisi talous kiinnostaa enemmän ja lähes samoilla perusteilla. Suomi tässä tal. tilanteessa ei ole kovin vapaa maa. Me emme tätä junaa enää selvästikään itse aja.

    VastaaPoista
  9. Oman ajatteluni fokukseen laittaisin käsitteen innostusyhteiskunta. Sen keskiössä olisi yrittäjyys. Luin hiljattain jutun grillinpitäjästä, joka oli muistaakseni 77-vuotias ja innostunut.

    Innostuneet yrittäjät luovat työpaikkoja niille, jotka eivät itse halua tai pysty ottamaan yrittäjän riskiä mutta antavat työpanoksensa ja elättävät itsensä saamallaan paikalla.

    Innostuminen työhön on mielenterveyttä. Se on juuri ihmisen hyvinvointia ja elämän merkitykselliseksi kokemista.

    Luulen, että innostumisen tappamista ilmenee ja silloin tapetaan luovien yritysideoiden ituja.

    Meidän yhteiskuntamme sisältää kaikenlaisia vieraantumisen ja kyräilyn ja sivullisuuden aihelmia.

    Tarkastelen taloutta ikään kuin yhteiskunnan henkisen ilmapiirin ilmentymänä enkä erota sitä siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innostumisen näkyminen toimeentulossa on tärkeää.

      Poista
    2. Talouden asiantuntijan ei tarvitse välttämättä olla itse hiukkaakaan luova tai innostava.

      Poista
    3. Erittäin olennainen asia! Se että kyttäämme, kadehdimme, jakaudumme ja uhriudumme sekä pelaamme nollasummapeliä etuuksien ja osuuksien jaon ja vastaanottamisen pelissä on myrkkyä yhteiskunnalle ja sen ilmapiirille. Innostaminen saa aikaan enemmän jos jokin on saadakseen. Sitä ei pitäisi latistaa ja lannistaa ja ryövätä.

      Poista
    4. Talouden asiantuntija on myös todella usein pukki ainakin jonkin kokoisen kaalimaan vartijana.

      Siinä on mm. aina vähän se aksiooma, että jos (suurta) tulosta on syntynyt, niin jotain on tehty oikein, ja jos (suurta) tulosta ei synny, niin jotain on tehty väärin.

      Kerran näin Helsingin Hämeentiellä siinä yhdessä kulttipizzeriassa Mare Chiarossa, että sellainen kokoomusnuoren oloinen tyyppi tuli sisään, ja hänelle kerrottiin, ettei siellä voi noin vai istuutua ilman pöytävarausta. Itselleni oli käynyt 5 minuuttia aiemmin sama, mutta handlasin asian diplomatialla ja söin pizzan.

      "Kokkari" loukkaantui ja alkoi inttää, että eikö tiloja pitäisi laajentaa, jos asiakkaita on liikaa. Olli (se oli pitäjän nimi) vastasi, että "ei, vaan silloin asiakkaiden täytyy ymmärtää pysyä poissa".

      Ja nyt sitten voisin sanoa sillä moralisoivalla sävyllä, jolla oikeistolaiset aina kertovat "ei ilmaisia lounaita" -anekdoottejaan, että "niin jäi nuorella yrittäjällä sillä kertaa pizza syömättä ja vatsa tyhjäksi".

      Poista
    5. Oletitko "kokoomusnuoren"... Heh... Saattoi olla jonkun muunkin suunnan edustaja, joka ajatteli, että asiakas on oikeassa ja pizzanpaistajan pitää juuri häntä varten vuokrata lisätiloja.

      Ei tuo ainakaan talousoikeistolaiselta kuulosta, koska hän olisi varmasti ymmärtänyt, että pizzerialla saattoi olla juuri silloin optimaalinen kulu-tuottorakenne eikä riskejä ollut mahdollista / tarpeellista ottaa sen enempää.

      Poista
    6. En tunne yhtään aktiivista puoluenuorta. Tai ehkä tietämättäni jotkin opiskelijoistani ovat vasemmistonuoria tai vihreitä. Yksi entinen opiskelijani on itse asiassa aika korkeallakin vihreissä tällä hetkellä. Ne mitä twitterissä ja muualla näkee, ovat aika fiksuja puolueesta riippumatta - siis fiksuimmat. Sitten on paljon muuta.

      Poista
    7. Tää oli, Vesa, joskus alkuvuonna 2008 tms. :) Kyllä silloin pöhinää riitti. Toki oletin ja voin tietysti olla väärässä tulkinnassani, mutta koin että tuossa tilanteessa kohtasivat Kaurismäen maailma - ehkä joku voi juuri tuossa nähdä sen 'kohtuuden' myönteisessä mielessä - ja Slush. Joka muuten, luen, järjestettiin ensi kerran juuri tuona vuonna.

      Moni ajatteli silloin aika stubbilaisesti. Jytkyä ei vielä ollut, Putin oli täysfasistina vasta aloittelija, finanssikriisi ei ollut vielä lävähtänyt päälle. Jotenkin mulle jäi mieleen se Vuokraturvan tyyppi joka ojensi mulle kämpän avaimet kuin ampumansa jäniksen. "Tässä!" Ja semmoinen itseriittoinen imbesillin virne.

      Poista
    8. No joo, tuossa kehyksessä tunnistan! Olen ollut itsekin tilanteissa, joissa mua on katsottu kuin halpaa makkaraa. Tutustuttiin yhteen pariskuntaan Italiassa (suomalaisia), ja sitten pyydettiin meidän kämpille Vuosaareen. Yhteydet loppuivat siihen. Ei oltu sillä tavalla hyvää seuraa, kun näkivät meidän opiskelijavuokrakämpän, jonka käytävässä haisi suoraan sanottuna duunarilta ja köyhältä.

      Poista
  10. Jos mietitään omaa asiantuntemusta yksinyrittäjänä, niin nostaisin esiin ennen muuta sen, että yksinäisyyden ei tässä tarvitse tarkoittaa sitä, ettei ole seuraa: kapitalismin mahtavimpia piirteitä on, että mielen ja muun terveyden perinteisessä voi antaa ihan rauhassa mennä. Sen voi ostaa sitten takaisin myöhemmin vaikka erissä.

    Ja itse asiassa näin pitääkin toimia, koska jos ei ole sisäisesti monta, vaan perinteinen yksilö, ei pysty kompartmentalisoimaan itseään yrityksen lailla, mikä on heti mitattavasta menestyksestä pois. Esimerkiksi näin turbulentteina aikoina on hyvä, että itse on jakautunut mahdollisimman moneen kustannuspaikkaan (cost pool), koska eri tavoin lamoissa äyskäröivien valtioiden valuuttoja ja niiden inflaatioita voi näin kilpailuttaa.

    Mielestäni tällaisen prosessin läpikäynti on jokaisen nykyajan yrittäjän ja yrittäjäksi haluavan velvollisuus. Ei voi tumppu suussa jäädä odottelemaan, että se oma paikka maailmassa löytyy niillä asenteilla, jotka on kasvatuksessa ja koulutuksessa saanut ja joilla toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan on kytkeytynyt, vaan kuvaamani sisäinen sankaruus on jokaisen itsestään kaivettava, jos mielii pysyä alati kiihtyvän kilpailun vaatimalla tasolla. Mitä olisi Batman ilman Robinia, viini ilman lasia, pariston napa ilman pariston toista napaa?

    Toisaalta elämän karaisemana miehenä vielä muistuttaisin, ettei joka asiassa kannata sivuuttaa sitä luonnontieteellistä tosiseikkaa, että yksihenkinen korporaatio on lähtökohtaisesti pienempi kuin esimerkiksi General Motors. Pienyrityksen ketteryys ja nuorekkuus ei aina voi tietenkään kompensoida tästä juontuvia ilmeisiä skaalahaittoja.

    Tämän takia elämänportfoliossa on huolehdittava paitsi siitä, ettei laita kaikkia munia samaan koriin, myös siitä, että omaisuudella on jokin kiinteä kanta. Tässä mielessä itse suosin siirtymistä kelluvasta valuutasta kohti eräänlaista sukuelinkantaista rahajärjestelmää. Tärkeää on, ettei sitouta pelimerkkejään suoraan siihen, mitä mikään valtio tai muu taloustoimija siitä kullakin hetkellä lupaa, vaan enemmänkin johonkin reaaliseen, kuten prostituution tuntitaksaan.

    Näin oikeast myynti- ja ostohetket pystyy arvoimaan paljon paremmin kuin sellaisessa mallissa, jossa asioiden nimellisen arvon kuvitellaan johtuvan absoluuttisesti reaalisista olosuhteista, esimerkiksi luonnonvaroista, työstä tai muusta vanhanaikaisesta.

    PS., huomaatteko muuten itäsuomalaistyyppisen puhunnan tässä:

    https://www.youtube.com/watch?v=vnWIxpneDb8

    2.18

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en osaa tehdä oikeastaan muuta kuin lukea ja kirjoittaa ja kommentoida lukemista ja kirjoittamista, ja jonkin verran on kertynyt sosiaalisia taitoja ja taitoja ohjata erinäisiä projekteja ja tehdä huvikseen käytännön töitä. Niillä aion selvitä, ja jos tulee perikato, niin sitten tulee. Jään miettimään ajatustasi sukuelinten kaltaisesta rahajärjestelmästä. Olisin iloinen, jos oppisin jotenkin keinottelemaan taloudellisesti, mutta en taida vielä vaivautua siihen.

      Poista
    2. Sä teet Vesa ihan hemmetin hyvin mitä sä teet.

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poliittisia aktiivinuoria en minäkään tunne. Töissä sellaisia entisiä kyllä. Olisi hyvä jos jokaiseen puolueen saataisiin parhaimmat ainekset sillä pelkkä poliittinen itseilmaisun tarve ei riitä. Pitää olla kykyä ja ulottuvuutta nähdä oman sapluunansa ja ideologiansa yli. Pitää osata laskea, tuntea nollien merkitys lukujen perässä ja pilkun paikka. Pitää olla käsitys maasta jonka päällä kulkee.
      Arvoja on hyvä olla, mutta ennen niiden valintaa ja demoamista pitää hankkia todellisuutta tietoonsa niin paljon kuin sielu sietää.

      Poista
    2. "He osaavat illallisilla keskustella oikein...."

      Siis enhän minä millään illallisilla onneksi käy. Joskus kauan sitten oli jotakin. Mikään ei ole raskaampaa kuin yrittää olla fiksumpi ja asiallisempi kuin oikeasti on.
      Yritän muistaa sen tässä blogissakin.
      Asiantuntijasta tässä ollaan todella kaukana. Kuka tässä mitään varmasti tietää.

      Poista
    3. Sorruin tuolla yllä muistelemaan taas henk.kohtaisuuksia hieman liikaa, poistelin.

      Poista
    4. Joo, on tullut muutama kerta oltua tilanteessa, jossa on sen koiranmakkaran paikalla, mutta ei ole haitannut enkä ole alkanut kompensoida asiaa mitenkään. Siinäpä kukin ajattelee mitä haluaa. Jonkin kulttuurikodin kasvatin olen tavannut. Suurin osa asiallisia, fiksuja nuoria. Näkee, että ovat saaneet kotona monenlaisia virikkeitä.

      Tänään lähti Finlandia Iida Raumalle. Mulla on hänen teoksensa. Pitää lukea joulun aikaan. Aiemmat olen lukenut, ainakin edellisen.

      Poista
    5. Mä kierrän mahdollisimman kaukaa illalliskutsut, joissa pitää istua ja keskustella jäykästi. En oikein pidä sellaisesta. Mutta kyllä ihmisten kanssa on sinänsä ihan mukava jutustella. En muutenkaan pidä juhlista, omistani varsinkaan. Edes mitään 50-vuotissynttäreitä en järkännyt, kun ei ollut vaan oma juttu.

      Poista
    6. Hah, hyvin sama, synttäreitäni en ole oikeastaan koskaan juhlinut, en omia yo:ita tai muita valmistumisia, häät kyllä pidettiin:) ja jouluja juhlitaan. Kastejuhlan muistan itse. Kaksi armeijan pappia kaikista muista tyhjässä kirkossa kastoi minut armeija-aikana. Menin sen jälkeen sotkuun munkkikahville. Se oli minimalismia parhaimmillaan.

      Ihmisten kanssa vuorovaikutus on tärkeää ja parasta itsestään ja luonnollisesti syntyvissä tilanteissa. Mulle sopisi parhaiten sellainen brittityyli että iltapäivällä pari olutta jossakin puolivakinaisessa mutta ei suljetussa porukassa. Tunti kohtaamista, sitten kotiin. Sellaista on ollutkin.
      Mutta tässä elämäntilanteessa se ei ole mahdollista, ajallisestikaan. Ei ole kiire oikeastaan mihinkään mutta pitää ottaa huomioon kahden muun aikataulut.

      Rauman teos herättänyt keskustelua mikä aina hyvä. Hesarin haastattelussa toi esiin että äärimmäinen aikuisten lapsille aiheuttama ahdinko on ekokatastrofi. Niin varmaan onkin.
      Mutta lasten ja nuorten suhteen aiheutetaan muutakin vahinkoa heidän tulevaisuutensa suhteen. Kulttuuri-ihmiset hyvin harvoin tuovat esiin vaikka taloudellisen, yhteiskunnallisen ja poliittisen velkavankeuden jolla me myös heidän tulevaisuuttaan kavennamme ja mahdollisuuksia rakentaa yhteiskuntaa.
      Finlandia-ehdokkaista olen lukenut vain Jalosen Stalkkerin mikä oli kyllä ihan hemmetin hyvä.
      Näin sen jotenkin lukiessa myös elokuvana tai tv-sarjana mikä mulle harvinaista kun yleensä aina luen kirjat kirjoina ja tekstit teksteinä.

      Poista
    7. Jalosen kirja on jännästi visuaalinen vaikka ei kuitenkaan ole sitä korostetusti. Kirjoittaa niin paljon konkretian ja yksityiskohtien ja näyttämisen kautta, vaikka sitten myös välissä on sopivasti ajatusta ja tyhjää tilaa.

      Ekokatastrofi on totta. Se miten siitä lapsille puhutaan on myös osaltaan katastrofi: pahinta mitä lapsille voi tehdä on viedä heiltä tulevaisuudenusko. No, ehkä tämä usko on mennyt puhujilta itseltäänkin, ja he puhuvat asiaansa aivan sydämestään.

      Mutta näyttäkääpä mulle historiasta jokin tapaus, jossa apokalypsin julistaminen olisi tuottanut jotain korjaavaa? Toivottomuus lamaa ihmiset.

      Väliin meno on kuin hihhuliporukassa: naurettavaa sen suhteen, että jotain pitäisi saada aikaan. Eivät maailmanlopun kultit ole ikinä saaneet aikaan mitään kestävää.

      Tämä on jonkinlainen ongelma myös ekokatastrofin saarnaamisessa ja sitä seuraavassa itseruoskinnassa: se ei ole ratkaisu vaan voi jopa tuhota halun ratkaista ongelmaa, koska tulevaisuus on jo menetetty.

      Tämä on ainakin riski. Sinänsä alarmismi ei ole väärin, mutta lasten ja nuorten tulevaisuudentoivon vieminen on.

      Poista
    8. Sitten kun käytetään lapsia ja nuoria profeetan roolissa vaatimassa tekoja, joita ei voi tehdä romuttamatta myös kaikkea mikä toimii... Se on täysin moraalitonta. Sille pitäisi sanoa stop saman tien. Sitä paitsi eivät lapset itse osaa siten ajatella, se nyt on aivan selvää. Heitä käytetään hyväksi ajamaan päämääriä, jotka on - valitettavasti - vääriksi havaittu jo monet kerrat.

      Poista
    9. Joo, Gretaan liittyvä. Se oli surullinen ilmiö. Aikuiset rakensivat oman ihannekuvansa nuoreen herkkään tyttöön, naiseen ja ylistivät omien fobioidensa, oman vastuunsa ja ajattelunsa siirtämistä pois itseltään ja siirtämistä tuohon ikoniin. Toivottavasti Greta on pelastunut kaikelta tältä.
      Ja tietenkin muutkin wanna-be gretat myös.

      Poista
    10. Tämä tuli esiin voimakkaimmin Gretassa, mutta oli muitakin lapsia masinoitu mukaan. Greta vastustaa uusimmissa avautumisissaan kapitalismia eli määrittelee poliittiseksi tavoitteekseen kapitalismin syrjäyttämisen... Se ilmastoahdistus vielä meni jotenkin nuoren ahdistumisena, mutta tämä uusin käänne kuulostaa vain siltä vanhalta jutulta itseltään, ei niin etteikö kapitalismissa olisi ongelmia, mutta näen kyllä valitettavasti GT:n poliittisena nukkehahmona viimeistään näiden uusien "kasvu"käänteiden myötä. Miten pitkään näin on ollut, luultavasti hyvin pitkään: lapsi / nuori äänitorvena. Koko show oli oikeastaan aika uskomaton jos ajattelee koko masiinaa taustalla kaikkine venespektaakkeleineen ja pyyntöineen lopettaa öljyn käyttö nyt heti. Okei, nyt heti sitten, heippa vaan maailman köyhät ja suunnilleen kaikki yhteiskunnat, tervetuloa kaaos. Hankalien rakenteiden purkaminen vie aikaa, jokainen aikuinen tajuaa sen, paitsi vallankumoukselliset. Minusta on aika kyseenalaista käyttää lapsia hyväksi edes tällaisessa asiassa. Samalla tiedostan, että moni lapsi on oikeasti todella ahdistunut, ja moni katselee TikTokeja ja uskoo, että maailma tuhoutuu ensi vuonna tai viiden vuoden päästä, kuten nuorin tyttäreni sanoi - siis jos ei heti lopeteta öljyn käyttöä kokonaan.

      Poista
    11. Ilmastonmuutos vaatii laajaa yhteistyötä yli poliittisten puolueiden, ei sitä taklata äärivasemmistolaisilla opeilla vallankumousretoriikkoineen. Se on suoraan sanottuna aivan täyttä soopaa eli käyttökelvotonta poliittisena ohjelmana. Asia on hoidettava nimenomaan hallitusti eikä jonain kertakaikkisena rysäyksenä niin kuin sankarin romahdus antiikin draamassa - modernit tapahtumat ovat hitaita prosesseja, se vain on melko tuskallinen totuus. Kaikki ei tapahdu sormia napsauttamalla. Johan luulisi jokaisen tajuavan, että vihreä siirtymä sormia napsauttamalla on puhdasta utopiaa, joka aiheuttaa enemmän onnettomuutta kuin korjaa asiaa.

      Poista
  12. Todella hyvin ajattelet ja itse samoin. Fossiiliperkeleen kaatamisesta kun on tehty kapitalisminkaatamista ja talosjärjestelmän muuttamiseen pyrkivä vallankumous, ollaan kyllä vaarallisilla teillä. Hyväksikäyttäjiä, siis poliittisia, on varmasti liikkeellä paljon.
    Vähän samoin kun meni rauhanliikkeenkin kanssa kasarin alussa, mutta siinä oli mukana hyviäkin asioita. Tässä on jonkilaiseen infantiiliin menty syvälle. Jonkinlainen kaikkivoipaisuuden ja kaikkivoimaisuuden ilmapiiri tuon jengin yllä leijuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin hahmotan tämän mielenmaiseman, siitäkin huolimatta että paljon hyvää tarkoittavaa on mukana, ja sitä on turha kiistää, samoin kuin itse ongelmaa.

      Poista
  13. "Todella hyvin ajattelet ja itse samoin,"

    Vähän tyhmästi sanottu, tarkoitan että nuo ajatukset avaavat omia ajatuksia hyvin.

    VastaaPoista