tiistai 29. marraskuuta 2022

Yksikkö

 

Miksi olet perustanut yksikön hoitamaan ongelmaa, joka vuoroviikoin on ja ei ole?



Tanka

 

Mustarastaita
lumella - niitä Riku
jahtaisi päivät.
Musta puro lipuisi
kuusten alta hämärään.


maanantai 28. marraskuuta 2022

Inhimillisyystesti


Inhimillisyystesti. Millaisin toimin ja kuinka usein olette yrittäneet ennaltaehkäistä vahinkoa / ongelmaa, joka on jo tapahtunut?

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Vakava kysymys

 

Ennustus: 10 vuoden päästä näemme, miten oikeassa olimme kaikista niistä asioista, joista omaksi vahingoksemme vaikenimme ja vähintään passiivisuudellamme vaiensimme toisetkin, koska pidimme senhetkistä menestystämme tärkeämpänä kuin totuutta.
Mikä nimi tulisi antaa tällaiselle itsepetokselle, joka kykenee analysoimaan tilansa, mutta ei tee sille käytännössä mitään?

Eikö opportunismi ole liian kevyt nimi?

lauantai 26. marraskuuta 2022

Yhteiskunnan arviointia

Jos suomalaista yhteiskuntaa tahtoo jostakin todellisesta asiasta arvostella, niin mielestäni se on se, että arvostettuna ja hyödyllisenä ja haluttuna kansalaisena olemisen kriteerit ovat yhä kapeammat niin koulutuksen, työelämän, toimintaympäristön kuin aatemaailman suhteen. Toisaalta myös oikeudet ja vastuut ovat epätasapainossa.

En tiedä, kuuluuko kysymys elämän merkityksestä ja mielekkyydestä yhteiskunnalle, mutta enpä näe siinäkään kummoista hurraamista (tämä voi kyllä olla näköharha, mutta palaa mielestäni siihen, mitä on olla arvostettu, hyödyllinen ja haluttu kansalainen).

Asioita, joita usein mietin - seuraavassa vain esimerkkejä työelämästä.
Kuinka moni nuori ihminen syrjäytyy siksi, ettei löydä mielekästä paikkaa ja etenemisreittiä yhteiskunnassa? Onko koulutusjärjestelmämme ja työelämämme tarjoamat mahdollisuudet sellaisia, että ihmisille löytyy heidän kykyjään ja osaamistaan vastaavia polkuja ja työtä, johon he voivat pitkäaikaisesti nojata? Onko työelämän mahdollisuuksia rajattu kestävästi ihmisten moninaisuutta ja työn arvoa ajatellen?

Pitääkö niin ison osan ihmisistä olla akateemisesti koulutettuja ja pitääkö akateemisten taitojen muodostaa niin suuri osuus opiskeltavista asioista läpi koulupolun? Miten voisimme elvyttää käytännöllisen työn arvostuksen (tarkoitan työtä, joka ei ole ensisijaisesti tietotyötä, vaan materiaalista työtä)?
No niin, lopetan ajattelemisen tältä päivältä.

Tuulta ja aurinkoa ja voimia kaikille

Lauantaina noin 10:30 Suomen sähkönkulutus oli 10 000 MW. Tuulivoimaa saatiin 248 MW ja aurinkovoimaa 6 MW.
Ei se mitään. Pääasia on, että on hyvä mieli, kun on parannetaan maailmaa.
Joku voisi kysyä, onko keinoissa parannettavaa, kun kuitenkin elämme pohjoisella pallonpuoliskolla, jossa ei talvikuukausina juuri tuule ja paista, mutta ei nyt viitsitä pilata hyvää tarinaa, kun vastaus on kuitenkin suurimmassa osassa, että tulee rakentaa lisää aurinko- ja tuulivoimaa.
En kiistä, etteikö näillä energiantuotannon muodoilla olisi mitään merkitystä. Silti ne aiheuttavat valtavat heilahtelut sähköntuontantoon ja hinnoitteluun eikä tuulivoimalapuistojen vaikutus luontoympäristöön ole ongelmaton. Ennen kaikkea nämä energiantuotannon muodot ovat huonoja ratkaisuja perusenergiavarmuuden takaajina.
Kerta toisensa perään, myös huomattavasti kylmempinä kuukausina kuin nyt, saamme kuulla: Lämmittäkää vähemmän talojanne ja tehkää kotityöt yöllä, ja aamulla sitten reippaasti töihin, jotta kykenette maksamaan laskunne ja veronne.
On helppoa elää nimellistehojen ja nimelliskäsitteiden maailmassa silloin, kun valta takaa sen ja resursseja riittää. Tämä onnistuu hyvinä aikoina, kun mitään ei todella testata. Mutta vaikeina aikoina asioiden oikea karva alkaa paljastua.
Mun on oikeasti mahdotonta pitää joitakin meidän päättäjiämme ja yhteiskuntasuunnittelujoitamme vastuullisina ja ammattitaitoisina ihmisinä monessa kriittisessä kohdassa.
Olen iloinen, että meille on aikaisemmin luotu vahva yhteiskunta.
Nykyisin minusta tuntuu, että elämme yhä enemmän poliittisen suunnittelun mielikuvitusmaailmassa, joka on kaikkien yhteiseksi harmiksi keksitty.
En todellakaan edes tahtoisi miettiä tällaisia asioita, mutta on jotenkin pakko, koska tuntuu, että on yhä vaikeampi luottaa erinäisten päätösten mielekkyyteen ja perusteltavuuteen.
Rohkenen väittää, että hyvin monella johtavalla poliitikolla, joiden ajamina ja siunaamina todella suuren luokan yhteiskunnallisia valintoja tehdään, on erittäin huono substanssiosaaminen alueilla, joiden vartijoina he ovat ja joiden ajureina he toimivat. Tämä ei koske ainoastaan Suomea vaan koko maailmaa.
Olisi hauska joskus nähdä, jos järjestettäisiin muutaman vuoden koeaika, jolloin virkamieshallitus ja ministerien paikalla olevat puolueettomat asiantuntijat hoitaisivat asioitamme, ja poliitikot olisi vapautettu oman osaamisensa kehittämiseen ja asemansa miettimiseen.
Edellisestä marmatuksesta huolimatta: tuulta ja aurinkoa ja voimia kaikille.

perjantai 25. marraskuuta 2022

Roolisuoritus


Kuumin roolisuoritus (tähän saakka) kevättä varten:

Eli kun Sanna nokitti Anttia elikkä miten vappusatanen muuttui 3000 euron kohtuukuukausipalkaksi.

Mikä parasta: Mitään konkreettista ei luvattu, vain kerrottiin kuinka paljon demarien pj kansalaisia arvostaa.

Jää taatusti mieleen.

Kun Marin nyt sitten valitsi tyylilajiksi "vaihtoehtoisen todellisuuden" (mahdollisten maailmojen versio, jossa kaikki on mahdollista resursseista ja seuraamuksista ja kaikista mahdollisista työmarkkinarakenteista huolimatta tai oikeastaan ne kumoten), niin miksi ei sanonut saman tien:

Kaikkien suomalaisten kohtuupalkka on tehtävästä ja toimesta tai toimettomuudesta riippumatta plus miinus jotain 3000 e / kk.

Se olisi ollut reilua sosialismia se eikä mitään halpahintaista populismia.

PS. Toisaalta Marin varmasti ymmärtää, missä Suomen hintataso tällä hetkellä menee, kun lasketaan raskas verotus ja ylöspäin kipuava inflaatio ja ymmärtää senkin, mihin inflaatio vielä nousee esimerkiksi jo tehtyjen ja vielä tulevien energiapoliittisten päätösten myötä.

Se vaan, että 3000 e on täyttä epärealismia ja luultavasti Marin (ehkä, tässä maailmassa) tajuaa sen itsekin (tai ainakin epärealismia sillä ostovoimalla mitä 3000 eurolle nyt jopa tässä inflaatiomaailmassa ajatellaan - voi tietenkin olla, että sen ostovoima onkin Marinin ajatuksissa 1500 euroa tai että Marin ei kovin tarkasti miettinyt minkä summan sanoi, vaan olennaisemmin tarkoitti, miten paljon hän arvostaisi sitä, että kansalaiset äänestäisivät demarit uudelleen pääministeripuolueeksi).

keskiviikko 23. marraskuuta 2022

Tikkuilua

 

Suomenkielisissä, etenkin arviointikykyä käsittelevissä, sanonnoissa käytetään välillä ilmaisuja, joissa silmään on joutunut puutavaraa.
Ehkä kuuluisin on raamatunkäännöksestä: "Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä." (Matt. 7: 3-5.)
Vertauksen ydin on siinä, että "rikka" tarkoittaa pientä roskaa, kun taas "malka" tarkoittaa halkaistua puuseivästä, , jota käytettiin olki- tai tuohikaton päällä kattomateriaalin painona - malka eli kattoriuku kulkee harjalta räystäälle ja on yleensä tehty kuusesta.

Malkaan liittyy sanonta: "Mikä Mariana maloilla, se vappuna vaoilla."

Malka voi tarkoittaa myös vertauskuvallisesti pisteliästä puhetta ("malkata").
Modernimpi versio tästä näkö- eli arviointikyvyn menettämisestä voisi olla se, kun tuomaria kutsutaan hyvin ytimekkäästi "puusilmäksi".
"Olla hakoteillä", "mennä päin puuta" ja yrittää "perse edellä puuhun" liittyvät samoihin arviointivirheisiin, mutta silmä on niissä mukana vain epäsuorasti.
Mutta "pilke silmäkulmassa" tuskin tarkoittaa sitä pilkettä, joka saattaa lentää päin näköä, kun halotaan puita. Tässä "pilke" viitannee pilkottamiseen, esimerkiksi valon tai tulen tuikkimiseen ja välkkymiseen.
No, veistinpä tikusta asiaa ja vähän tuikustakin. Ja onhan niinkin, että joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.

Kiihko eli mania

 

Vanhat sanat ovat mahtavia, joskus hiukan koomisiakin, mutta hyvällä tavalla.
Kivi ei puhunut "fennomaniasta" vaan "suomenkiihkoisuudesta":
"Mutta hyvin selvästi olen alkanut ymmärtää, että kirjoittaakseni suomeksi, ollakseni alkuperällinen, on minun lainattava rahani ruotsalaisilta, sillä kiinni ovat hanat suomalaisilla ja eri haamut ovat monilla suomenkiihkoisilla kuin minulla. Siksi kirjoitan jälleen Reinille."
Tämä on omasta kynästäni, mutta sanasto on Kiven kirjeistä. Kiven "ruotsalaiset" tarkoittavat tietenkin ruotsinkielisiä ja "suomalaiset" suomenkielisiä.
Thiodolf Reinille Kivi kirjoitti sekä ruotsiksi että suomeksi. Rein oli Kiven vanha tuttu (ja myös Charlotta Lönnqvistin perheystävä, joka auttoi Fanjunkarsin talouden pelastamisessa). Kivi innostui kirjoittelemaan Reinille useaan otteeseen 1869 eli samana vuonna, kun Reinistä tuli filosofian professori Helsingin yliopistoon (hänet valittiin Snellmanin seuraajaksi). Kivi oli liikkeellä raha- ja kulttuuriasioilla ja suunnitteli mm. suomenmielisen lehden perustamista.

Täytyy sanoa, että Kivi kävi hiukan kierroksilla jätettyään romaaninsa SKS:lle julkaisuarviointia varten. Syksyn 1869 kirjeet Reinille ovat kuitenkin aika mainioita kaikessa suureellisuudessaan - toisaalta niissä oli ihan realistisiakin ehdotuksia.