sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Viili

 



Tein perjantaina viiliä. Tämähän on vanha juttu ja monille luultavasti tuttu jo lapsuuden ajoista. Meilläkin äiti teki joskus viiliä, vaikken muista, että viilinteko olisi ollut ihan jokaviikkoista. Homma menee niin, että ostetaan kaupasta purkki viiliä ja jaetaan se esimerkiksi viiteen annoskulhoon ja lisätään päälle maitoa, sekoitetaan ja jätetään huoneenlämpöön tekeytymään. Kannattaa peittää kulhot liinalla, leivinpaperilla tai vastaavalla.

Pidin tekeytymässä olevia viiliannoksia huoneenlämmössä pari kolme tuntia pidempään kuin oli suositus eli noin 27 tuntia.

Lauantai-iltana havaitsin, että tekeytyneen viilin koostumus vaikuttaa hyvältä. Pistin kipot jääkaappiin hetkeksi viilentymään, ja sitten ryhdyin syömään. Ajattelin testata lakkahillon kanssa. Erittäin herkullista, pehmeämpää kuin kaupan viili.

Kehittelin valmistusta sen verran, että seuraavassa satsissa (tämä tapahtui jo lauantaina aamupäivällä) vatkasin vispilällä yhden kokonaisen 2 desilitran viiliannoksen noin litraan maitoa. Jaoin vasta sen jälkeen viilin annoskuppeihin. Vaikuttaa siltä, että valmistuva viili tekeytyy ja etenkin jähmettyy nopeammin, kun seos on alkujaankin tasa-aineksisempi. No niin, tästä tuli erinomaista, testasin juuri äsken.

Nythän meillä on sitten viiliä tästä ikuisuuteen, kun vain ostaa maitoa, sillä viilijuuri on olemassa. Itse tehty viili säilyy jääkaapissa hyvinkin viikon. Jää turhat muovikipot pois, ja jos perhe syö esimerkiksi kymmenen viiliä viikossa, säästöä kertyy noin 5 euroa. Ehkä silläkin on jokin merkitys.

87 kommenttia:

  1. Itse asia on ok. Mutta tälläkin otteella saisi tehtyä kirjan... mukana voisi olla jokin eläinkin. Ei villikissa vaan viilikissa.

    VastaaPoista
  2. Mekin just tehtiin viiliä! Teen sitä ehkä viiden vuoden välein. Täysmaitoon rasvaista viiliä, ehkä vähän tuhtia tällä kertaa. Jm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen satsi on mullakin täysmaidosta. En ole vielä sitä maistanut, mutta vaikutti hyvältä, kun nostin aamulla jääkaappiin. Meillä menee viiliä aika tavalla, joten jatkan tällä alkamallani tiellä.

      Poista
    2. Jari, meillä on kaksi viilikoiraa. Tykkäävät kovasti. Kuono on kupissa ja sitten on viili viiksikarvoissa.

      Poista
    3. No niin, siitä kaikesta saisi varmasti Elämän Käsilläolevuuden Kirjan.

      Poista
  3. Näistä mulle tulee aina mieleen että paljon on hyvää ja oikeaa tässä maailmassa, kun miehet tekee viilejään itse ja muuta vastaavaa, kuten jonimattikin tuossa kertoi. Ehdotankin minä puolestani teosta nimeltä Viilintekijät. Se voisi olla minimalistinen puolituntinen leffa. Mulla hieman parantamisen varaa tuossa suhteessa vaikka kyllä ruoka pääsääntöisesti oikeista aineista aina itse tehdään. Tosin ei viilejä, mutta yritänpä. Joinakin aikoina kun jostakin syystä ihan hemmetin väsynyt niin sorrun kyllä eineksiinkin. Vatsan saa niillä täyteen kahdella eurolla. Mutta elämäntasosta on turha silloin puhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marttojen ohje on näin yksinkertainen:

      1. Sekoita viili maidon joukkoon isossa kulhossa. Jaa seos annoskulhoihin.
      2. Peitä kulhot ja jätä huoneenlämpöön tekeytymään vähintään 12 tunniksi mutta mielellään 18–24 tunniksi.
      3. Siirrä valmiit viilit jääkaappiin ja nauti haluamiesi lisukkeiden kera.

      Ei oo vaikeeta. Tarvitaan vain viilipurkki ja litra maitoa ja muutama puhdas kuppi.

      Tällaiset jutut saavat ainakin oman mielen paremmaksi.

      Poista
    2. Ohjetta voi toki skaalata niin kuin haluaa.

      Poista
    3. Kirjan nimi voisi olla ei Villimies vaan Viilimies.

      Poista
    4. Tunnen kirjallisuutta vaikeuksieni takia niin kovin huonosti mutta olenko ihan väärässä, että Antti Hyry olisi voinut kirjoittaa viilistä siten kuin olisin tahtonut ja tässä ajassa ilmenisi paikka?

      Miksi viili ja viilin tekeminen ei olisi hyvä kirjan aihe? Onko viilistä kirjoitettu liikaa?

      Ihmisestä jonka päässä liikkuu kaikki silloin kun hän valmistaa viiliä?

      Poista
    5. Hyry olisi voinut kirjoittaa tällaisesta asiasta, ihan hyvin. Aitan rakentaminen, uunin muuraaminen, marjastus, kalastus, viilin teko. Kyllä hyvinkin.

      Poista
    6. Jope, kaip jokainen joskus syö eineksen. On monia jotka hifistelee ruokaa tai kallistuu ortoreksiaan jne. Koetan suhtautua ruokaa yksinkertaisesti. Jm

      Poista
    7. Juuri niin jm, ruoan sisältöjen vahtaaminen on addiktio kuten tiedämme. Mulla on eräs ihan fiksu tuttava, solakka ja terve, ja hän aina sanoo tätä ruoka-maailmanaikaa (länsi) vastustaen että hänelle on ihan sama mitä hän syö. Se on tavallaan aika terve ajatus ja tässä ruokahifi-maailmassa siinä on kuin jotakin kapinallista myös. Ihailen asennettaan, vaikka itse en ihan noin rennosti ota.

      Poista
    8. Hyvä säilyttää terve suhde ruokaan. Itse kiinnitän huomiota jonkin verran kolestroliin, koska on taipumus siihen, että arvot ovat hiukan korkealla. Ei luultavasti kovin pahasti nytkään. Mitään ongelmaa ei pitäisi asiasta saada aikaan. Toki esimerkiksi sosiaalisen median vaikutus tällä hetkellä nuoriin ihmisiin ja heidän kehonkuvaansa on suuri. Sieltä tulee paljon häiritsevää signaalia, varsinkin tytöille. Tämän olen huomannut omissa tytöissäkin. On pitänyt käsitellä asiaa useaan otteeseen.

      Poista
    9. Mulla kans kolestrolin vuoksi katson mitä syön, näin itäisenä ihmisenä korostetusti. Pidän kotimaisesta perusruosta, myös etnisistä mutta hifistely on kaukana.
      En kuulu maailmaan jossa ilmaistaan uusia kokemuksia tai kaupunkilomafiiliksiä virkkeellä: " Siellä oli ihanaa ruokaa."

      Poista
    10. Melkein aina ruoka onkin ihanaa arjessa. Kunhan se on kunnolla kuumaa eikä ole paska fiilis syömään asettuessa, 90 prosenttia kaikesta ruoasta on oikein hyvää. Loput ok.

      Mutta itse tehty on vielä enemmän. Maailma tarvitsee lisää kotiviiliä.

      Poista
  4. Saanko tuoda tähän, kivaan ja oikeaan viiliasiaan todella ikävän asian? (Jos tämä väärässä paikassa, niin poista tämä kommentti Vesa.)

    Katsoin äsken videon sotakentiltä: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009156531.html

    Perässä teksti jossa puhutaan Pasi-panssariajoneuvon tuhoutumisesta. Viereen ajaa sitten toinen, ilmeisesti apuun, ja....

    Tämä on hyvin tyypillistä sotauutisointia. Uutisointia välinetuhoista. Tekniikasta.
    Miettikää mitä tapahtui tuon Pasin sisällä oleville ukainalaisille sotilaille? Vastaavia panssarituhoja tässä sodassa jo tuhansia. Mitä tapahtuu ihmiselle tuollaisissa räjähdyksissä? Sen voi kuvitella. Ja sitä pitäisi kuvitella.

    Eilen istuin hammaslääkärin odotushuoneessa yli puoli tuntia. Ehdin lukea erään älyllisyyteen ja tämän ajan uuteen moraaliin itsensä liittävän suuren ilmaisjakelulehden tarkasti. Sivuilla eettistä ruokaa, representaatiota ja kirja-arvosteluja ja kulttuuriin liittyviä juttuja. Muutama kolumni. Tässä lokakuun numerossa ei ollut ainuttakaan juttuja, edes pientä, joka liittyisi siihen mitä tapahtuu Ukrainassa, edes viitteellisesti. Puhumattakaan siihen mitä siellä tapahtuu ihmislihalle koko ajan.

    Ok, ei aina jaksa? Ok, ei koko ajan jaksa? Oli teemanumerokin, teemana ruoka, eettinen ja luonnonmukainen muona.
    Mutta mulle kalskahtaa nämä jutut silti. Onneksi elämä on muutakin kuin sotaa. Mutta kaikille ei ole.

    Ilman viilintekoja tms. tässä ajassa ei voi elää, se on selvää. Halusin kuitenkin tuon videon katseltuani ja sen tekstiä hämmästeltyäni, jakaa tämän kanssanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itse en pysty vieraantumaan tästä sotatodellisuudesta, vaikka sitä etäisyyden päästä katsonkin. Kyllä nämä meidän asiat ja ongelmat niin todellisia kuin ovatkin ovat ieniä kuitenkin, kun vertaa niitä siihen, mikä on sodassa ongelma (voit palaa hetkessä panssarivaunuun, luoti voi lävistää kudoksesi, saatat jäädä palopommisateeseen, kranaatti tai miina silpoo jäsenesi jne).

      Poista
    2. Helmikuun lopusta lähtien mullakin mielessä mitä tämä sota tekee ja on tehnyt jo kymmenille tuhansille ihmiskehoille. Mitä tapahtuu räjähtävän panssarin sisällä...
      Tai nyt nämä fosforikranaatit.
      Sen vuoksi asetekninen tai määriä luetteleva sotauutisointi ja jättää aina tyhjän paikan.

      Poista
    3. Joo, toki graaveimmat kommentit ovat tyyliin "ryssää silmien väliin", eli kyllä miestappiotkin toisinaan mainitaan, mutta jos sota tuotaisiin inhimillisestä perspektiivistä kaikin tavoin esiin, niin en tiedä, kuka pystyisi sitä seurata. Voi tajuta hiukan ajattelemalla, millaisissa oloissa elävät ilman lämpöä ja sähköä ovat, vangitut, kidutetut, haavoittuneet...

      Poista
    4. Niin, sota ei ole nuolia kartalla eikä teknistä pohdintaa mikä on horisontin taakse kantava meriohjuksen iskukyky, vaan sitä että ihmiskehot silpoutuvat tai palavat.

      Henk.koht. olen siinä tilassa että en tiedä miten jaksan edessä olevaa talven yli jatkuvaa sotaa. Tai siis totta kai jatkan arkeni elämistä normaalisti enkä näissä tunnelmissa ryve koko ajan, on tunteja jolloin en koko sotaa edes muista, ihan niin kuin meillä jokaisella, mutta kehollisesti tunnen jo itsekin että jumalauta, tämän sodan pitää loppua ja mahdollisimman pian.
      Tehkää helvetissä jotakin-huuto kaikuu vain jonnekin, mutta mitään ratkaisua ei nyt taida olla. Ei näytä olevan ketään joka voisi sodan lopettaa.
      Ja ehkä se on vain jollakin tasolla hyväksyttävä.

      (Ja pyyntö: ei vajota nyt jo käytyyn keskusteluun tämän sodan peruasioista, Venäjä jne.)

      Meikä täällä pakkailee. Edessä muutto loppuviikosta. Kirjojakin laitan reilusti pois. Periaate: lukisinko joskus uudelleen, jos ei täyty, menee pois...
      Onneksi olen sen mukaan toiminut aiemminkin, ei ole kirjastoa kuskattavaksi.

      Poista
  5. Viilijuttu on Vesalta hyvä. Meillä suomalaisilla on oikeus tavalliseen arkeen. Viiliromaani voisi olla siitä eräänlainen julkilausuma.

    Vaikka on sotaa ja kaikenlaisia helvettejä siellä sun täällä niin meillä suomalaisilla toden totta on oikeus tavalliseen arkeen.

    Ehkä tuo tavallinen viiliarki olisi jopa tärkein annettavamme esimerkkinä maailmalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni viilistä voisi kirjoittaa myös hyvinkin buddhalaisen romaanin...

      Poista
    2. Jopelle voimia muuttoon. Muutot ovat aina yleensä koettelevia tavalla tai toisella.

      Poista
    3. Kiitos, Jari, ja Jopelle tosiaan voimia muuttoon. Siinä on aina oma hommansa. Vaimo pyysi tekemään rasvatonta viiliä tai siis rasvattomaan maitoon. Se onkin hiukan kinkkisempi tapaus. Ei hyydy noin vaan, vaikka tein kaikkien sääntöjen mukaan. Kaupassakaan ei taideta myydä kuin 1 prosenttista. Luulen, että viili tarvitsee rasvansa. Hyydyttelen vielä huoneenlämmössä puolilleöin ja nostan sitten kipot jääkaappiin. Toki on vielä viilinsiementä tallessa, joten teen uuden satsin tavalliseen maitoon.

      Poista
    4. Kiitos Jari. Näin on vaikka tähän ikään muuttoja on ollut pitkä rivi. Nykyisessä asunnossamme olen kuitenkin asunut pidempään kuin missään (vuosi oltiin välillä remonttievakossa) mukaan lukien lapsuusajat . Nyt muutetaan pienempään ja aika paljon kauemmas keskustan suunnasta. Lapsemme oli jo muuttamassa omilleen, mutta haluaakin nyt muuttaa mukana. No, mikäs siinä. Saa nähdä jaksaako meitä pitkään. Tavaraa kertynyt jonkin verran ja sitä kuskattu pois aikamoisia määriä. Rojua on pääasiassa kertynyt, roskiin, ei arvokasta vuosien varrella, on kyllä laitettu kierrätykseen ja Fidalle tavaraa kassikaupalla. Ihan ei meidän muuttokuorma näytä pitkälti (minä jo liiankin pitkälti) yli viiskymppisten muuttokuormalta. Muutto on, jos hieman dramatisoi, aina kuin pieni elämänarvio. Kertoohan kertynyt kuorma siitä jotakin miten on elänyt. Mutta iloinen fiilis, ympäristövaihdos todella odotettu. Rahaa tässä kyllä palaa mm. kun meidän tapauksessa homma ei onnistu tyyliin kympin paku + kaverit kantaa.

      Poista
    5. Jos kaikki sodat pidettäisiin uutisissa koko ajan, kaikkialla, kaikilla kielillä, kohtuullisesti kaikki vihollisten ja omien ja muiden näkökulmat aukikirjoittaen, inhimillinen kärsimys edellä, pitkäaikaiset psykologiset, ekologiset ja terveydelliset vaikutukset mielessä, olisi kansakuntien halu sotaan pienempi ja halu vastustaa sotia suurempi. Tervehtii Jm

      Poista
    6. Samaa mieltähän tuosta saa olla. Sotaraportinti joka keskittyy tarinoihin, tekniikkaan ja studioasiantuntija-keskeisyyteen on toisenlaista kuin jos media näyttäisi suoraan ja usein sen miten ihmiskeho ottaa vastaan sirpaleita, fosforia, luoteja tai mitä löytyy noista räjäytetty panssari- kuvastoista niiden panssareiden sisältä.

      Poista
    7. Niinpä. Irakissa ja Serbiassa köhdytetty uraani putkahtelee kasvaimina yhäti. En unohda Irakilaisen sairaalan vastasyntyneiden kuvia, jotka joskus vähän vahingossa näin (vastasyntyneiden kuvat eivät mielestäni ole ylipäänsä julkisia).

      Poista
    8. https://cdn.valio.fi/mediafiles/90111970-5065-4ab5-88ba-e49038f62290

      Poista
    9. Onks toi hyvä suomalainen arkiturkkilainen jugurtti testattu? Oon syönyt sitä Litukan versiona ja on melkoista jänkkää kuten olla pitääkin mutta tosi hyvää.

      Poista
    10. Ajaa asiansa :) Litran pöntöstä kiskomalla kokemus on toki jotenkin vielä alkuvoimaisempi.

      Leikittely sikseen, kefiiri on iso puute suomalaisessa maitotuotteiden kulutuksessa. Se on oikeasti ihan helvetin hyvää. Vähän kuin jogurtti potenssiin 2.

      Poista
    11. Kefiiri on hyvää. Silloin tällöin olen ostanut. Se mitä viimeksi ostin oli litran purkissa. Taisi olla tuontitavaraa, kun Lidlissä myytiin. Vähän kuin piimää mutta hiukan kirpeämpää jos oikein muistan. Itse tykkään myös ab-piimästä.

      Poista
  6. F vai Viiliksellä beibi...

    https://www.youtube.com/watch?v=qiwhe__mHi0

    Sanat on nyt kohdallaan. Kerrankin kannattaa nekin kuunnella.

    VastaaPoista
  7. Samojen tekijöiden Elämän haamu vielä parempi. Kohti loppuhuipennusta: "Elämä on aikaa aavistella, että elämä on varten...."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuntelin ja muistin tämän menneiltä vuosilta. Mainio kappale. Muuten, jos teette viiliä, älkää käyttäkö rasvatonta maitoa, ei tekeydy. Tänä aamuna oli täällä kuitenkin kaksi iloista koiraa: saivat latkia kumpikin kupillisen puolitekoista viiliä.

      Poista
  8. Kun niin monen vuoden aikana puhuttu niin paljon maapallon väestöstä täällä, niin pakkohan suorastaan on tehdä seuraava kirjaus juuri tähän blogiin. YK:n tälle päivälle ilmoittama väestömäärä 15.11.2022: 8 miljardia. 8000 miljoonaa. Nyt yli.

    (Tällä väellä lähdetään kohti kymmentä. Ja kohti uusia seikkailuja? Uusi ja oikea demografiapoliittinen totuus kuitenkin tulee pitää horjumatta mielessä: hei, eihän nää miljardit enää oo mikään ongelma, ja tää kato kuitenki pysähtyy jossakin tuolla tulevaisuudessa...mieti mieluummin jotakin muuta.)

    (Itse olen tullut maailmaan jopa sieltä miljardiluvun neljä alta. Asia ei ole siis yksinkertaistunut vaan kaksinkertaistunut.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin saman uutisen. Ei ole aiheuttanut juurikaan keskustelua tai hyökkäyksiä maailman taideaarteiden kimppuun.

      Poista
    2. Eipä niin. Hiili on kavala mutta kivempi vihollinen. Lähes kaikki olemme samaa mieltä sen vaaroista.
      Lisääntyvät ja kasvavat populaatiot ovat sen sijaan paljon vaikeampi juttu.
      Oma maailmankuva on oikeasti vaarassa sen asian kanssa.

      jope

      Poista
  9. Ohittamaton näkökulma on silti samalla tämäkin: https://www.iltalehti.fi/villeranta/a/f973dbfc-6a36-450d-ab9c-7350bbe4f1f4#gallery

    Paras tietenkin, jos väestönkasvu vähintään pysäytettäisiin (mieluummin kääntyisi laskuun) niissä maissa joissa se kasvu tapahtuu
    JA
    tuhoavan kulutuksen kasvu pysähtyisi/pysäytettäisiin niissä maissa, joissa väestönkasvu on vuosia sitten pysähtynyt, ja on jo periaattessa (ilman maahanmuuttoa) selkeästi miinusmerkkinen.
    Toivovaa idealismia kai multa tuo ja harmittavan vähän tekemistä todellisuuden suuntien kanssa.
    Mutta pohjoinen ylikulutus ei nollaa väestökasvu-argumenttia eikä päinvastoin. Kuten niin monessa kaikkein vaikeimmassa asiassa, tässä mielestäni maailman vaikeimmassa globaalissa ongelmassa, tarvitaan molemmat vähentämiset. Ja olisi jo tarvittu ajat sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Jope. Ihmistsunami tarkoittaa voimaa. Elinvoimaa, tahtoa elää. Erilaisia kansainvaelluksia syntyy, se on helposti tajuttavissa.

      Näistä olemme puhuneet vuosien kuluessa paljon.

      Maanpäällinen totuus luo jotenkin pysyvää alakuloisuutta ellei myös tuskaista kiukkuisuuttakin.

      Suuret prosessit tapahtuvat planetaarisesti vaikka huomio onkin Ukrainan sodassa.

      Täytyy tehdä ristinmerkkejä ja rukoilla...

      Poista
    2. On kummallista, että niin monet pysyvät planetaarisen totuuden edessä ihan viilipyttyinä.

      Poista
    3. Pekka Kuusi uskoi sanan havahduttavaan vaikutukseen. Sanan tehoon. Sellaisesta miehestä olisi kyllä hyvä kirjoittaa romaani.

      Planetaarinen kokonaiskuva ihmistsunameineen on synkkä. Sitä ei aina oikein jaksa ajatella. Tilanne on niin häiritsevä.

      Sana ei tosiaan tehoa. Se ei estele ihmistsunamin voimakenttää.

      Poista
    4. En käytä käsitettä väestöräjähdys vaan ihmistsunami, koska tsunamivertaus on oikea. Se kertoo ruhjovasta voimasta, joka vyöryy ja velloo sinne missä tilaa on.

      Poista
    5. Huh, taas tekee mieli kirjoittaa mutta viilipytyille on turha tehdä sitä...

      Poista
  10. Jari, uskon että kaikille asiaan perehtyneille on täysin selvää, mitä tarkoittaa maapallon kuusimiljardisoituminen, seitsemänmiljardisoituminen, tänään kahdeksanmiljardisoituminen, yhdeksänmiljardisoituminen, kymmenmiljaradisoituminen.... ja missä kohdin sen jälkeen tuleekaan käänne. Ei tarvitse ennustaa mitä "tulevaisuudessa" tapahtuu kun se kaikki on jo täällä.
    Eikä tämä ole mitään "pessimismiä" tai "optimismia" vaan matematiikkaa ja lainalaisuuksia, jotka ovat.

    VastaaPoista
  11. Linkolan sanotaan olleen väärässä väittäessään että ihmisiä on auttomattomasti liikaa. Mutta ei tähän tarvita Linkolaa tai ketään muutakaan persoonaa, ei ihmisvihajaa, ihmisrakastajaa tai luonnonrakastajaakaan tai Kuusen kaltaista näkijä-pragmaatikkoa.
    Kyllähän jokainen maailman sivustakatsojakin näkee että 8000 miljoonaa ihmistä on liikaa ja vielä enemmän, kun jokainen niistä yrittää enentää itseään, varustuksiaan, perheensä, klaaninsa, sukunsa, geeniensä tilaa ja asemaa, politiikkaa, talouttaan, mielipiteitään, uhriuttaan, maailman pelastamisen eetostaan, valtaansa, ääntään ja mitä tahansa, mitä ihminen keksii haluta ja olla. Vaikka sitä että rajan ei kuulu kulkea tuosta, vaan tuolta.

    Ihmettelen aina vaan niitä joiden mielestä väestöräjähdys "on peruttu." Oliko se sammakko joka tottuu hiljalleen kuumenevaan keitinveteensä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se että planeetalla on jossain vaiheessa 10 miljardia hiilijalanjäljen jättäjää on yksinkertaisesti katastrofi. Jokin raju oikaisuliike siihen tulee, tavalla tai toisella. Ei välttämättä mikään myönteinen yhteiskuntasuunnittelujuttu vaan virus tai muu katastrofi. Sodat resursseista ainakin.

      Poista
  12. Niin. - Pekka Kuusi julkaisi sanansa vuonna 1982. Hän kuoli vuonna 1989. Nyt on vuosi 2022.

    VastaaPoista
  13. Jope, ei ihmisiä kiinnosta väestökysymys elämänsä arjessa oikeastaan lainkaan. Ongelmaksi koetaan, jos ei tule lapsia kun tahdotaan heitä.

    VastaaPoista
  14. Kun ihmiset ovat viilipyttyjä niin mikään sana ei saa heissä aikaiseksi pintaväreilyä.

    VastaaPoista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Näkökulma tämäkin: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009203856.html

    Mutta tahti tämän(kin) suhteen hidas. Siis ihmiskunnan kokonaismäärän suhteen.
    Biologia voi toki yllättää.

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Varmasti voimme miettiä mitä mikin sukupolvi on tehnyt asioiden hyväksi ja millä tavalla. Sanoisin, että syyllisyyden tai keikaroinnin taakka jakautuu melko tasaisesti eri sukupolville. Ainakin omasta näkökulmastani. Nythän asioille tehdään paljonkin verrattuna aiempaan - eri asia on, tehdäänkö oikeita asioita ja mietitäänkö vaikuttavuutta suhteessa kokonaiskuvaan.

      Itse näen, että jos voin arkisilla toimillani työssäni ja muissa yhteyksissä hoitaa asiat hyvin, vaikutan elämäni aikana tuhansiin ihmisiin myönteisesti. Tällä on merkitystä. Muuta merkitystä en voi oikein edes odottaa.

      Olennaisinta on, että ihminen löytää merkityksen. Kaikki rakentuu sen ympärille. Jos tätä merkitystä ei ole, ei ole kovin myönteistä vaikutusta ympäristöönkään, olipa se sitten sosiaalinen tai mikä hyvänsä vaikutusympäristö.

      Poista
    4. Ehkä tärkeintä on auttaa ihmisiä eteenpäin, antaa toivoa. En koe, että tuomionpäivän profeettana heiluminen on kovinkaan hedelmällinen lähestymistapa, ainakaan itselleni. Rehellinen pitää toki olla. Se on lähtökohta. Siihen pitää pyrkiä, ja jo se on oma kamppailunsa näinä aikoina.

      Poista
    5. Olemme planetaarisesti ja ihmiskunnallisesti kuilun partaalla.

      Jälleen kerran voin merkitykseen liittyen vain viitata Pekka Kuusen kirjaan Tämä ihmisen maailma vuodelta 1982. Neljäkymmentä vuotta sitten.

      Tätähän aina jankutan.

      Omat pienen elämän tässä ja nyt olevat merkitykset ovat sitten asiat erikseen.

      Jos ei ole tuhoisa niin kai pyrkii olemaan jotenkin merkittävä.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Kuilun partaalla olemme, kyllä. En näe tähän yksilöihmisen julistuksilla suurtakaan vaikutusta. Kun katson kaikkia julkisia yksityisiä vaatimuksia, niin useimmat niistä vaikuttavat koomisilta ehdotuksineen. Pekka Kuusi ei ollut koominen. Nykyisin koomikkoja ja laumasieluisia osaoptimoijia näkee kuilun partaalla mutta kuilusta poispäin kurkkimassa. En näe missään isoa poliittista kokonaiskuvaa.

      Poista
    8. Ilmastoasia voitaisiin hoitaa jotenkin, en tiedä tuleeko siitä globaali tavoite, heikolta vaikuttaa. Ylikansoituksen hoitaa jokin virus tai ihmisen aiheuttama tuho, tuskin poliittinen suunnittelu. Näillä mennään.

      Poista
    9. Kun elää elämää, jossa joutuu huolehtia niin monesta asiasta, että tuskin niistä kaikista säällisesti selviää, niin maailman kauhisteluun ei riitä määräänsä enempää energiaa. Minua huolestuttaa eniten yhteiskuntien romahtaminen, vasta jossain kaukaisessa toissijaisuudessa ilmaston muuttuminen kelvottomaksi. Totta kai nämä linkittyvät toisiinsa: kun ei ole kunnollista yhteiskuntasuunnittelua ja ihminen on ongelmien lähde, niin on myös paheneva ilmastokriisi ja siinä rinnalla monta muutakin kriisiä - tuntuu vain, että poliitikot jotka näitä asioita hoitavat ja junailevat ovat melkoisia pösilöitä osaoptimoinneissaan.

      Poista
    10. Vesaa kunnioitan, koska arvelen, että hän on kirjoittanut Aleksis Kivestä tinkimättömän romaanin ja olisi niitä harvoja, jotka voisivat eläytyä myös Pekka Kuuseen. Hänen sanan toivoonsa.

      Poista
    11. En suoraan sanottuna usko, että ihmiskunta selättää haasteensa, jos se mitä nyt näemme on parasta mitä saadaan aikaan. Toki näen, että teknologinen kehitys vie meitä vääjäämättä kohti ratkaisuja. Siksi en löisi hanskoja tiskiin tai heittäisi niitä sinne kuiluun.

      Poista
    12. Alexis-romaani on nyt minun käsieni ulottumattomissa. Jätin oikolukemani taiton Otavalle viime torstaina. Mitään ei ole tehtävissä enkä suoraan sanottuna halua / ehtisikään tehdä kirjalle enää mitään. Muut työt painavat niskaan. Joulun aikoihin pulpahdan ylös tästä suosta.

      Poista
    13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    14. Luulen, että romaanisi Alexis tulee menestymään oikein hyvin.

      Ja varmaan menestyisi hyvin myös romaanisi Pekka, jos sen keskushenkilönä olisi Pekka Kuusi.

      Poista
    15. Sinänsä kyllä kiinnostaa Pekka Kuusen tarina. Jos demareitamme johtaisivat yhä Pekka Kuusen kaltaiset hahmot, ei olisi kysymystäkään siitä, mihin suuntaan ääneni antaisin. Tätä asiaa pitää pohtia.

      Poista
    16. Kirjaa Tämä ihmisen maailma ei julkaissut demari Pekka Kuusi vaan ihmiskuntapoliitikko Pekka Kuusi. Sehän on selvä.

      Jos demarit hylkäsivät Kuusen niin sekin on asia, jota tulisi tutkailla.

      Poista
    17. Tietyllä tavalla Aleksis Kivi merkitsi havahtumisen tajunnallista nousua ja Pekka Kuusi sen huippua.

      Siksi tämä Kuusen tyrkyttäminen...

      Poista
    18. Kivi kytkeytyy aikansa kirjallisuuden luomiseen ja sivistysihanteeseen ja osin kansallisuusaatteeseen (fennomania), Kuusi planetaariseen tietoisuuteen ja globaaliin yhteiskuntasuunnitteluun. Tärkeitä suomalaisia.

      Poista
    19. Penskana tuntui aina hienolta kuulla ja laulaa Nälkämään kohtaa "Meidän on uudesta luotava maa..."
      Resonoi jo silloiseen pateettiseen luonteeseeni.
      Siinä oli sivistysihannetta, joka tuli kenen tahansa kallon läpi.

      Nykyään en sen sijaan resonoi kovinkaan paljon maamme, Euroopan ja koko maapallon uudeksiluontihaluihin.
      Puuttuuko multa sivistysihanne? Ilmeisesti. Aika ajaa (jaa saakin ajaa) siksi ylitseni. Maailmahan on nuorten.

      Silti puheet "historian oikealla puolella" olemisesta kalskahtavat aina.
      Fennomania kerran, globaalimania nykyään.

      Tiedän etten ole edes vanha kyyninen paska, mutta silti vahvaa torjuntaa.
      Osittain sitä jopa haluaa/haluaisi uskoa ideaaleihin, eikä jokin kevytidealismikaan tekisi pahaa. Vaikka toki hevi-individualismillakin on puolensa, eh, varsinkin kun se on niin väärin...
      Vaikeaa kun kaikkia tosiasioita ei mielestäni tunnusteta.
      Fennomaaneilla oli helpompaa. Oli selvää että suomen kieli ja kansa tuli pelastaa se synnyttämällä.
      Nyt mania on globaalia. Mitenköhän siinä (yleensä) käy...

      Poista
    20. Kun globaalimaniasta tulee anekauppaa ja asioiden maton alle lakaisua sen sijaan, että tehtäisiin aitoja, asioita korjaavia toimenpiteitä, niin ei voisi vähempää innostua. Lähinnä v-tuttaa rankasti seurata tätä hyveellistä sekoilua.

      Poista
  19. Hassua tehdä nyt niin tärkeää asiaa siitä mitä sanoi tai siitä että tulee oikein käsitetyksi mutta tuon vielä esiin sen, että vaikka minulla ei ole aatetta (onko isänmaatakaan?äidinmaata?) niin oikeastaan olen vastentahtoinen "individualisti" koska tästä ajasta on vaikea löytää yhtäkään yleistä ryhmäytynyttä ajatusmaailmaa (ideologiaa) johon voisi tosissaan uskoa.
    En halua väittää että "kaikki on paskaa" mutta silti kaikki v o i olla paskaa. Siis ideologinen.
    Taidan antaa saman ohjeen itselleni kuin antaisin (en ole kenellekään vielä antanut) maailman edessä ahdistuneelle nuorelle ihmiselle: pelasta ensin oma elämäsi.

    Ok, ilmastonmuutos pitää pysäyttää (siis sitä hidastaa), väestönkasvu pitää pysäyttää (ja kääntää selvään laskuun), sota pitää lopettaa, vapaus ja erilaisten ihmisten olemassaolon oikeus tulee turvata, eriarvoisuutta ja köyhyyttä tulee poistaa ja tasa-arvoa tulee edistää kaikkialla kyllä kyllä kyllä, MUTTA kun noihin asioihin ei tarvita ideologiaa eikä muutakaan hyveellistä sekoilua.
    Ihmisjärkeä niihin tarvitaan.

    VastaaPoista
  20. Olen kyllä minäkin ollut ideologioiden pauloissa. Kasarin alussa olin vuoden verran rauhanaktivisti (kaksi rauhanmarssia). Marssilla tuli kyllä hieman ahdasta, henkisesti. Kun oli vain yksi oikea pahan suunta. Sitten olen ollut miltei kolme vuosikymmentä sos.dem.
    Ja niin, eihän noin lievää (silloista) kevytvasemmistolaisuutta oikeaoppisessa ja ideologisessa vasemmistossa laskettu miksikään, ei silloin eikä nykyäänkään. Moni muukin ex-sos.dem. näkee ettei olisi mitään mahdollisuuksia kasarisosdemina toimia tässä uudessa maailmaapelastavassa nykydemariudessa, nauraisivat pihalle, kun punaväri olisi niin väärin sekoitettu ja niin ohutta.

    VastaaPoista
  21. Luin juuri (siksi kai em.) Salaman Kosti Herhiläisen perunkirjoituksen. Olipa poliittinen kirja. Sitä kautta jo, jossa vasemmisto sai Salamalta satikutia kunnolla. Romaani joka poliittista pohdintaa ja tapauskertomuksia ihmisten keskinäisistä poliittisista sekoiluista sekä poliittisella- että intiimitasolla. Ja kirjoitettu kuin kerralla purkkiin, yhdellä istumalla.
    Ei kai olisi mitenkään mahdollinen tässä ajassa jossa tekstin korkean tason tulee olla studiosoundinen ja viimeisen päälle.
    Sama levyjen kanssa, ennen virheet jätettiin, sounditkin oli miten sattui.

    Kirjoittaako Vesa kukaan enää teoksia tuolla tavalla? Siis hyvin pienellä työstöllä ?
    Pidän tekstistä joka on kuin oma romaaninsa, mutta pidän myös täysin vapaalla otteella kirjoitetuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että aika vähän on sellaista yhdellä otolla purkkiin. Teknologia mahdollistaa loputtoman hinkkaamisen. Ja on kustannustoimittajia ja muita, jotka tarkkailevat asioita lausetasolta alkaen. Voisi olla, että jotkut tekevät hiukan koeluenteisesti tällaista, mutta tuskin muuten.

      Poista
    2. Pitää olla todella kokenut ja hyvä kirjoittaja, että saa free style -tyyliin improvisoiden kestävää tekstiä aikaan. Totta kai hyvässä flow-tilassa pääsee uskomattoman pitkälle välillä, mutta että kirjoittaisi vaikkapa 200-sivuisen romaanin yhdellä otolla (tai mitään korjaamatta), siinä pitää kirjoittaa todella aiheen sisältä käsin (ja pakko sitä on hiukan suunnitella etukäteenkin).

      Poista
    3. En tarkoittanut ihan siis jonkinlaista kerouac-legendaa yhdellä istumalta kirjoittamisesta, mutta jos vetää ihan peruskärjistyksen niin kyllä 50-70 -luvuilla kirjoitettu kotimainen proosa on keskimäärin selvästi "alikirjoitetumpaa" (nopeammin? vähemmän hinkaavammin?) kuin monet viime aikojen tekstit.
      Toisinaan sellaista vähemmin kirjoitettua tekstiä on mukava lukea. Siis kun joka toinen virke ei ole kuin irtoaforismi.
      Toisinaan sitten taas teksti sinänsä vie ja ilmaisun voima.

      Poista
  22. Tartun Jope ilmaisuusi ajattelutapa ja on sanottava, että itselläni se on ortodoksisen tradition sisältö, jota voi aivan mainiosti löytää tässä ajassa ja yrittää elää sen mukaisesti... Kristillisyys on ajattelutapa mutta se on hyvin painokkaasti sanoen myös elämäntapa ympäri vuorokauden.

    VastaaPoista
  23. Kyllä Jari vaikka ideologisia uskoja ja toiveita mulla ei juurikaan ole, poliittisista sitotumuksista ja uskollisuuksista puhumattakaan, taustalla täysin yksityisesti on klassisen kristinuskon peruskuva kristusarmoineen ja tiedostuksineen siitä mikä maailma on, ja sen suunta, todella "isossa kuvassa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mulla sellainen idea ja logia kyllä nytkin, että olisi hemmetin hyvä jos tämä hallitus menisi nurin. Jotkut sitä mieltä että "tässä tilanteessa" (sota, energia) niin ei saisi toivoa. Enpä tiedä. Ei näytä hallitus saavan esim. energiakriisin suhteen mitään aikaiseksi.
      Sähköyhtiöt keräävät jättivoittoja ja hinnat rytisevät ylös.
      Vaalit pian ja selvät vaihtoehdot, mikä on mitäkin.
      Samalla ymmärrän että toiveeni vaalien tuomasta muutoksesta on todella naiivi. Marin pudonnee valtionvarainministeriksi (tai -ulko), Orpo hiljenee pääministeriksi ja pääministerinä.

      Poista
    2. Olen menettänyt uskoni suomalaisten poliitikkojen kykyyn hoitaa asioitamme monessa kohtaa aivan lähtökohtaisesti. No, jospa jotain keksivät sen eteen, että saavat ensi vaaleissa taas kannatuksensa nousemaan. Tämä on ainoa toivo.

      Poista
    3. Meillä on ollut ja on vieläkin hyvä yhteiskunta, näin voi varmasti sanoa. Silti pelottaa ne vähittäin leviävät säröt, jotka ovat syntyneet siitä, että asioita ei ole hoidettu ajallaan tai ei ole hoidettu realistisesti tai on hoidettu jonkin fantasian mukaan.

      Poista