lauantai 10. syyskuuta 2022

Suomalaiset?

Arveluja hetken päähänpistosta.

Suomalaiset eivät lyö nyrkkiä pöytään tai lähde kaduille, vaikka huomaavat yksittäisten asioiden huonontuvan olosuhteiksi. Häiriöiden aiheuttaminen tuntuu kiusalliselta, epäluontevalta.

Suomalaiset ovat tottuneet olemaan johdettavia, myös johtajat ovat.

Tuulisimmille paikoille on vaikea saada fiksua ja osaavaa porukkaa, vaikka reservi on fiksu, ainakin suhteellisen.

Haemme järkevästi yhteistyötä, mutta meidät on helppo istuttaa kuvioon, jossa olemme kokoamme suurempia vastuunkantajia.

Olemme luottavaisia, ja meissä on jotakin alistuvaa.

Mieluummin syyllistymme ja otamme itseemme kuin lähdemme penäämään oikeuksiamme.

Melkein kaikki menee läpi, kunhan se kaupataan hyvyytenä tai uhritienä tai pääsynä asioiden oikealle puolelle. 

Oma pieni piiri ja sen rauha riittää, niin kauan kuin sitä ei vakavasti uhata.

Emme osaa varsinaisesti pitää puoliamme ennen kuin jotain todella ikävää tapahtuu.

Toisaalta osaamme sitten kuitenkin katastrofien sattuessa toimia jokseenkin järkevästi.

Osaamme varautua salaa, ainakin yksilötasolla, ja joustaa.

Kollektiivisesti luotamme hiukan liikaa siihen, että tässä edellä kuvatussa asemassamme, toisten johtamina, meille käy hyvin.

Suhteelliset onnistumisen eväät ovat ulottuvilla niin kauan kuin johtajilla on edes jonkin verran käytännöllistä järkeä ja kokemusta kovasta maailmasta.

Luultavasti olemme täydellisiä hallintoalamaisia.

18 kommenttia:

  1. Just taisin tätä tuon edellisen ketjun kahdessa viimeisessä kommentissani tarkoittaa...Tuo uhritien kauppaaminen hyvyytenä on osuva lisä. Sekä itsesyyllistyminen niin, että jossakin paskassa jutussa saamme oikeastaan ansiomme mukaan eikä kyse ole ulkopuolisesta tumpeloinnista (esim. hallituksen). Hallintoalamaisuus-ominaisuutemme näkyy nykyään korostuneesti samaistumisessa vielä omienkin herrojemme yläpuolella oleviin herroihin ja herrattariin. Älyllisen ihmisen status onkin nykyään sekä oman hallituksemme että esim. EU:n ylimmän johdon oikeatahtoisuuden korostamista ja siihen liimautumista. Niin katosi maailmasta kritiikki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä ajatus osui myös sinun viimeisimpiin kommentteihisi. Olin kirjoittanut ajatelman muutama päivä sitten. Olemme pitkälti johtajiemme järjestämässä liitossa ja limbossa kädet pitkälti sidottuina. Nyt kosahdamme yksityisine eläminemme tähän energia-asiaan. Normaalin toiminnan siipiä leikataan yhä lyhyemmiksi.

      Poista
    2. https://youtu.be/CzuMjfl1TDo

      Tässä hyvä podcast, jonka aion itsekin kuunnella. Aloitin äsken. Nyt siivoushommiin.

      VastaaPoista

      Poista
    3. Kuuntelenpa tuon. Aiheenhan pitäisi olla kaikkien huulilla koko ajan. Mitä ajan henkeen tulee, niin saas nähdä miten näemme nämä ajat 10-20 vuoden päästä. Toivottavasti olen silloin taakse katsomassa. Hain just kirjastosta Olli Jalosen Stalker-vuodet. Mikä sitten on oikea "paidanväri" nyt vaikkapa 20 vuoden päästä katsottuna, on vielä aika auki. "Historian oikean puolen" toinen laita vuotaa aina.

      Poista
    4. Olen lukenut nyt Jalosta noin 300 sivua. Paljon yhtymäkohtia hänen varhaiseen romaaniinsa Ilo ja häpeä. Hienoa realistista kerrontaa modernistisella twistillä. Luen tänään loppuun.

      Poista
    5. Tuo podcast oli hyvä. Ei mitään suurta revittelyä, mutta kertoo hyvin suomalaisten osaamisen tasosta. Hävettää ja harmittaa yhtä aikaa.

      Poista
    6. Kirjan ensimmäinen kappale jo nappasi mukaan ihan täysillä. Juuri tuo realismi. Tuli ilo erilaisista tyylien ja kerrontapojen mahdollisuuksista. Kaikkia tarvitaan. Itsellä ihan minikosketus tuohon aihepiiriin ja aikaan. Tunsin kerran ihmisen joka oli opiskellut Tampereella 70-luvun lopussa kasarin alussa. Kertoi joitakin juttuja, jotka muistan aina.
      Niin on pyörähtänyt ympäri takaisin, että nytkin seurataan ihmisiä ja heidän asenteitaan. Toki tämä vahtikoirien joukko ihan pieni, mutta voivat kyllä edelleen saada vahinkoa aikaan omalla asenteellaan että liikkuva ja hallitsematon ajatus on paha ajatus kontrollin ulkopuolisuudessaan.

      Poista
    7. Kun mennään sanotaan 10 vuotta eteenpäin, niin stalker-meininki voi aivan hyvin olla täällä taas. Sähköistettynä vielä.

      Poista
    8. Sitten joku tulevaisuuden Olli Jalonen kertoo ilmianto-organisaatioista ja maalituslain avaamista mahdollisuuksista jahdata niitä, jotka sanoivat poikkipuolisen sanan hyvää hallintoa kohtaan 20-30-luvuilla.

      Poista
  2. Litaniasi voi pitää kutinsa. Kuitenkin kaiken tuon lisäksi puheenaoleva väki tyypillisesti myös änkyröi, piilottaa aseita, salaa uhraa vanhoille jumalille, kiroaa hampaiden välistä, ja kaikkea muutakin muiden tietämättä, salaa ja selkien takana, ja nuo esimerkkini ovat nyt vähän turhaan vain negatiivissävyisiä, on siinä paljon positiivistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta. Itse pidän kovasti suomalaisten "muutosvastarinnasta" ja siitä, että aseita kätketään ja vanhoille jumalille uhrataan, siitä että puristetaan kättä nyrkkiin taskussa ja kirottaan jne.

      Suomalaiset ovat yleensä käytännöllisen järkeviä omien asioidensa hoitamisessa niin kauan kuin saavat niitä itse hoitaa, mutta aika huonoja siinä, että asioita pääsee hoitamaan ja edustamaan kaikenlaiset idiootit, jotka eivät osaa pitää ihmisten puolia sellaisessa maailmassa, jossa on kieroja ja vahvempia pelureita. Tai tällainen kuva minulle on tullut aika monista uusista johtajistamme. Ei tietenkään kaikki ole näinkään negatiivista.

      Poista
  3. Onneksi on esikuvia meille hallintoalamaisille, Euroopan parlamentti tänään, jokin edustajista:

    ""Kun teitä yritetään horjuttaa, teistä on tullut ikoni, jota minäkin ihailen.""

    (HS)

    Minäkin ihailen. Jokaista realistista päätöksentekijää hänen taustoistaan ja poliittisista kannoistaan riippumatta.
    Harmi vain että on poliittinen, mikäpä muukaan, kisa siitä mikä on realismia ja mikä ei.

    Nato-päätös nyt taisi olla. Mutta ei sitä tehnyt meidän ikoni yksin, vaan parlamentaristinen järjestelmä. Natoon meidät "veivät" kaikki puolueet.

    jope


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nato-päätös on luultavasti ainoita jokseenkin suomalaisten etua ajavia päätöksiä lähivuosina. Muuten on ollut aika nihkeää. Ei löydy idoleita. Väsyttää ja pelottaa moni asia.

      Poista
    2. Enkä ollenkaan kritisoi niitäkään, jotka näkevät Nato-päätöksessä ongelmia. Kuitenkin se on kohtuullinen turvaratkaisu, josta täytyy sitten samaan hengenvetoon sanoa, että suojaa vain tietyin osin.

      Poista
  4. Marinin meemiytyminen ei ole mielestäni lainkaan aidon demokratian kannalta hyvä.
    Jos joku saa osan kannatuksestaan sukupuolensa, ikänsä ja kuviteltujen elämäntapojensa vuoksi niin kyllä se hämärää on.
    No, kukin voi äänestää millä perusteella tahansa (tai vaikka ilman mitään perustetta), mutta itse ajattelen että hyvä ja kiinnostava tyyppi-peruste on heikko peruste.
    Sellaisia perusteita varten on tosi-tv- tuotantoa tarjolla, jos joku sitä kaipaa.
    Myös pelkkä oikeisto-vasemmisto -akselilla killuminen ei riitä mulle perusteeksi puhumattakaan mitä arvosanastoa- ja lauselmia joku käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin juuri tänään, että viitsinkö äänestää enää. Luultavasti kuitenkin. Jotenkin tämä meidänkin poliittinen systeemi käytäntönä alkaa olla läpimätä, vaikka demokratiaa pidänkin hyvänä juttuna periaatetasolla.

      Poista
    2. Kyllä multa vielä ääni lähtee, ja menee oppositiolle.

      Poista
    3. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä näin täältäkin. Hävittäjäosasto on kyntensä näyttänyt.

      Poista