torstai 1. syyskuuta 2022

Sotataloudessa

 

Nyt kun Suomi on sotataloudessa, mietin yhtä aikaa, miten päästä tunnelmaan ja miten helpottaa sotaa elämällä säästeliäämmin. Sammutan valot, etteivät viholliskoneet näe kotiamme, ja samalla säästän energiaa. Lämmitys on pois, ja pukeudumme erikoisasusteisiin, ettei lämpökamera havaitse meitä. Julistan pesuhuoneeseen poikkeustilan: käytämme vain retkisuihkua, ja 40 litran korvollisella peseytyy koko porukka. Ei, tämä ei ole vaikeaa, sama systeemi on käytössä mökillä kesäkuukausina. Viisi litraa kuumaa vettä lämmittää suuremmankin määrän kylmää sopivaksi suihkulle, ja joka päivä ei kaupunkilaisen tarvitse pestä itseään. Sauna lämpiää 40 asteeseen vasta, kun ulkona on miinusasteita. Tilaan vintille lisää villaa, vedän jalkaan villasukat ja luen kynttilän valossa Väinö Linnaa. Tammikuussa sammutan pakastimen ja nostan ruoat parvekkeelle. Pidän kylmäkalleja ja jääkimpaleita jääkaapissa. Virta on päällä vain öisin, halvan sähkön aikaan. Syön raakaruokaa ja säilykkeitä, joita ei tarvitse lämmittää. Lähetän viestejä Helen Oylle ja verottajalle suojatulla yhteydellä metsästä. Melkein jo odotan katujen ja kauppojen pimenemistä ja sitä, että hallitus julistaa sähköautonlataamiskiellon, kokoontumiskiellon, tanssikiellon ja kieltolain, tuo esiin poikkeustilan merkit ja sulkee Uudenmaan rajan. Halpahintainen huumori auttaa, varsinkin kun siinä on vähintään puolet totta: "Suomi on nyt sotataloudessa. Viimeksi kun elimme sotataloudessa, oli kaikesta pulaa. Nyt rahaa voi jakaa vaikka kännissä Saksaan 15 miljardia tai muutaman miljoonan kehitysapua Kirgisiaan tupakoinnin lopettamiseksi. Marinin hallitus osaa sotataloudenkin paremmin kuin Cajanderin miehet 1939."

73 kommenttia:

  1. Juu, katselin eilen A-studiota ja ...no.

    Mutta tosiaan: me annamme nyt pian apua Eurooppaan, kun malli Cajanderilla täällä sohitaan energiavihulaista.

    Sota on nyt sitten se kaiken-selitys. Mihin tahansa. Sota+vihreä siirtymä on lopullinen vastaus kaikkeen.

    Alvi-alennushan sieltä tuli energiaan, kuten toivoin, mutta niin että seuraava hallitus ja tulevat polvet hoitavat viulut. Valtio ei omaan toimintaansa ja sen rahoitukseen juurikaan koskenut. Kaiken piti silti pyöriä kuin ennenkin, vaikka se sotatalous??? Ihan en ymmärrä. Tai ymmärrän, halu pysyä vallankahvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisimme oikeasti sotatalous ja tilanne olisi eksistentiaalinen tälle maalle (niin kuin muuten varmaan kohta alkaa ollakin), olisivat kaikki pääpuolueet yhteishallituksessa ja päätökset tehtäisiin asiantuntija-virkamiesten suunnassa. Vrt. esim. miten talousasiantuntijat ottivat budjettiesityksen: kauhuissaan velasta.

      Mutta hallitus ei ole sotataloushallitus vaan jotain muuta, mukana ideologiaa, päähänpinttymiä ja vaalitaktiikkaa.
      (En väitä ettei jonkin muun kokoonpanon hallitus olisi samanlainen, mutta hallitus kerrallaan.)

      Poista
    2. Aina löytyy selityksiä. Kukaan ei myönnä aivan rehellisesti kokonaistilannetta. Selitykset ovat vähän joko-tai, joko joku paha uhka tuolta tai omat virhearviot. Kyse on molemmista. Ja sekavaa on. Poliittinen vallantavoittelu sotkee asioita entisestään.

      Poista
    3. Hallituksen pyrkimys pitää köyhimpien puolta (vaikka päätökset ovat ihan liian pieniä nyt) on oikea ja kiitos edes yrityksestä - mutta se että se tehdään vippirahalla on todella riskaabelia. Olisi pitänyt sopeuttaa valtion ja kunnan toimintoja kaikkialla siellä missä se on mahdollista. Se olisi sotataloutta.

      Poista
    4. On pakko kysyä mihin on varaa ja on suhteutettava myös moraali siihen.

      Aina ei ole varaa kaikkeen hyvään vaikka auttamisessa.

      Kun ei ole varaa niin ei ole varaa.

      Tämä koskee sekä yksityistaloutta että kansantaloutta.

      En pysty viittaamaan muuta kuin omiin hahmotuksiini Suomen turvallisuuskulttuurista. En havainnut siinä ylilyöntejä.

      Poista
    5. Suomen turvallisuuskulttuuri lähtisi siitä, ettei pidä normalisoida epänormaalia tai vaikkapa hyveellistää pulaa...

      Poista
    6. Myös Ula-ajan keittokirja on paikallaan. Koska ollaan kaikessa säästäväisiä niin jätetään pula-ajasta ensimmäinen kirjain pois.

      Poista
    7. Pulla-ajasta ula-aikaan.

      Poista
  2. Nyt monessa paikassa naurettavia keskusteluja koulutusleikkauksista. Onko niitä vai eikö niitä ole.

    Oma kantani on että ainakin perusopetustasolla lapset ja nuoret eivät juuri muuta tarvitse oppimiseen kuin hyvät ja käyttämättömät oppikirjat ja niitä tukevat toimivat yksinkertaiset digimateriaalit, luokkahuoneen ja koulurakennuksen, jossa on raikas ilma ja turvallista olla ja vapaasti hengittävän opettajan jota ei ole ylikuormitettu, niin oppimista ei voi estää. Eikä ihmisenäkään kasvua jos ei ole kiire mihinkään.
    Muuta voi hyvin leikatakin. Omassa "firmassani" hallinnon ja oheistoiminnan tasolla on esim. erilaisia "projektikoordinaattoreita" niin pilvein pimein, oikeasti kymmenittäin, että niiden perässä (mitä ne tekevät ja missä ne milloinkin edes ovat) ei pysy edes kaupungin puhelinkeskus. Eli siitä vaan "koulutusleikkauksille" jos ne tuohon suuntaan suunnattaisiin. Mutta, ei, sana koulutus takaa pyhän lehmän statuksen.
    Ja varmaan on myös niin, että samantapaisia kuormituksia on muillakin hallintoaloilla.

    Yleisesti sitten se, että mitä enemmän tämän hallituksen viimeistä budjettia miettii niin sitä vaarallisemmalta se vaikuttaa. Eilen uutisissa talousasiantuntija sanoi, että viimeisen muutaman vuoden aikana tapahtunutta menojen kasvua velalla tullaan sopeuttamaan ehkä vuosikymmeniä(!). Ymmärrän koronan ja muut tilanteet, mutta jokin muu hallitus olisi ehkä suunnannut tuen toisin. Koronatukiin mm. liittyy aivan absurdeja tarinoita, mutta mitäpä niistä, ne rahat on jo käytetty.
    Lisäksi EU:n kitaan hukatut rahat sitten.

    Paras kai ettei näitä edes mieti, on alamainen vaan, keittelee kahvit ja antaa kovan vallan vain olla ja tehdä ja huolehtia kannatuksestaan. Ainahan voimme iloita siitä, että meillä on pääministeri joka on kansainvälisesti kerrankin tunnettu ja tuettu jopa USA:n eliitissä asti ja rooleja ravistellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kerrassaan hyvä puheenvuoro eikä tuohon ole oikeastaan lisättävää. Oma kokemukseni on, että poliitikkojen kyky hallita yhteiskuntaa ja sen todellisuutta ja ilmiöitä, etenkin taloutta, näyttää aivan olemattomalta - siksi holtittomalta räpeltämiseltä homma näyttää. Ainoa mihin aidosti pystytään on kamppailu äänestäjistä. Valta on valunut Brysseliin jne. ja sinne nämä Marinit ja muut lopulta päätyvät bilettämään ja turhailemaan.

      Poista
    2. Huoltovarmuuskeskuksen Kähkönen sentään tajuaa tilanteen, myös turvallisuusnäkökulmasta arvioiden: https://www.verkkouutiset.fi/a/huoltovarmuuskeskuksen-johtaja-hslle-pitaako-meidan-olla-pohjolan-israel/#cdf23050

      Poista
    3. Huoltovarmuuden näkökulmasta juuri noin. Itse ajattelen että sota on hyvin epätodennäköinen skenaario meillä - ellei sitten laaja Naton ja Venäjän yhteenotto, jossa mekin sitten mukana; mutta en voi olla siltikään uskomatta siihen, että Venäjä tässä nykyisessä tilassaan tulee ennemmin tai myöhemmin romahtamaan ja suora sotilaallinen uhka idästä tulee vähintään helpottumaan. (Voi kunpa optimismini olisi nyt sitten oikeassa...)

      Mutta lujaa varustautumista tarvittaisiin myös ainakin maailmanlaajuisen megaluokan talouslaman vuoksi.
      Myös energiapula voi sysätä yhteiskuntia domino-efektin kaltaiselle tielle, jossa taloudellinen ja poliittinen kaaottisuus vastaan suurin piirtein sotatilaa yhteiskunnissa.

      Parasta huoltovarmuutta olisi tietenkin pyrkiminen kaikenlaiseen omavaraisuuteen.

      Nyt puhutaan aivan oikein irtautumisesta venäläisestä fossiilista. Onnistuu hyvin lisäämällä esim. omaa ydinvoimaa ja lisäksi uusiutuvaa.
      Mutta yhtä hyvin pitäisi pyrkiä eroon muustakin globaalista riippuvuudesta esim. lääkkeet ja elektroniikka. Kaikki se mikä on siirretty maailmalla tuotettavaksi "historian loppumisen" ennenaikaisen ilosanoman vuoksi.

      Myös talouspoliittinen riippuvuus EU:sta ei ole sekään hyvä huoltovarmuuden kannalta. Sekin on lähes venäl. fossiiliin verrattavaa riippuvuutta.

      Huoltovarmuus ei taida onnistua mitenkään muuten kuin toimimalla korostetun kansallisesti kaikissa yhteiskunnan ydintehtävien suunnassa. Siis se ei ole pelkästään ravinnon varastoimista joihinkin siiloihin, vaan valtava laaja kysymys.

      Poista
    4. (Oma ajattelu ei ole kylläkään, enää?, kovinkaan kansallista eikä isänmaallistakaan. Mites se meni se... Patriotism is the last refuge of a scoundrel...?
      Jos nyt puhuu Suomen puolesta ei oikein enää tiedä, minkä puolesta. )

      Poista
    5. Koen, että poliitikkojen / puolueiden puolelta suomalaisten edunvalvonta on jokseenkin retuperällä. Siinä on vähän kestävyysjattelua. Demareillekin ja yleisemmin vasemmistolle "oma kansa ensin" on kirosana. Vasta kun köyhyys on ovella yksilöllä, on hyvän tahdon piirissä, muutoin on veromuuli ensisijassa. No, hiukan liioittelua. En nyt sitten menisi myöskään vannomaan oikeiston nimeen. Yleisilme on, että pallo on jokseenkin hukassa. Mistä kaikesta tämä tunne johtuu, on sitten iso ja monimutkainen kysymys.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Pidän kuolinsiivousta todellisuudentajun merkkinä ja ihmisenä kasvun haasteena, joka ainakin tietyssä ikävaiheessa on syytä kohdata.

    Pakkokin. Mutta se ei ole helppoa.

    VastaaPoista
  5. Tuo kuolinsiivous on hyvä käsite. Yksilön kohdalla tärkeä hiljentymisen, itsensä suhteellistamisen ja myös keskittymisen muoto.

    Poliittisesti ajatellen suomalaiset hallitukset ovat oikeastaan koko 2000-luvun jättäneet enemmän tai vähemmän sotkua toisten siivottavaksi. Nyt sitä sotkua on sen verran, että melko laajasti ymmärretään, millaisia vaikutuksia sillä on jälkipolville.

    Toisaalta on niinkin, että jopa saman maan sisällä eletään niin eri todellisuuksissa ja käsityksissä valtion perustehtävistä, että sotkua syntyy. Jälkipolvet ihmettelevät.

    En kiellä sitä, etteikö olisi yhä paljon hyvääkin, mutta sotkut olisi siivottava eikö piilotettava kuin ennen vanhaan jätteitä.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Nyt minäkin poistin kommentteja, oli vähän turhan henk.koht. juttuja.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehethän yleistetään usein keräilijöiksi ja hamstereiksi jne. Tässä mielessä olen kylläkin ihan antimies. Kirjojakaan, mulle tärkeimpiä, ei ole paljon. Poisannettuja on selvästi enemmän kuin pidettyjä.
      Maalla asuessa olisi varmaan toisin ja toimisin sielläkin toisin. Pitäisi kerätä käyttökelpoiset tarvikkeet vaikka minkä varalle. Sama varmasti mökillä.
      Mutta vähän sitä tarvitsee oikeastaan mitään kun ei harrastakaan oikeastaan mitään muuta kuin käveleskelyä maisemissa.

      Poista
    2. Oman lapsuuteni kodin ainoat (perintö)esineet ovat isäni 50-luvulla äidilleni kihlajaislahjaksi ostamat (aito) japanilainen teeastiasto. Ne kyllä laitetaan eteenpäin. Todella hienot. Paperinohutta posliinia.
      Omia arvotavaroita ei ole ensimmäistäkään. Kallein omistamani tavara taitaa olla Lee Cooper-merkkiset farkut...ha ha.

      No, tarkoitus ei ollut nyt kerskailla (vaikka sellaiseksi tämä nyt kääntyi).

      Poista
    3. (Kyllä Jari Vesalla on meissä kestämistä. Mutta perkule, heti kun tulee muita kommentaattoreita niin varmasti osataan hiljentää.)

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Kuolinsiivoushommat akuutteja mm. vaimon mummon poistuttua. Suunniteltiin myös appivanhemmille poistumissiivous. Anoppi alkoi sitä jo huone huoneelta toteuttaa - toki eivät aikoneet kuolla vaan muuttaa pienempään, kun ei vanhana enää jaksa hoitaa isoa taloa ja pihaa. Omien vanhempien kanssa puhuin tästä hommasta eilen - molemmat yli 70 v. ja vaivat sellaisia, että kerrostalo kutsuu. Itse tyhjennän meidän kämpän vintille. Tilaan sinne puhallusvillaa. Sähkölaskua pienemmäksi...

      Poista
    6. Meillä vaimolla pitäisi aina olla kaikkeen oikeanlainen työkalu, astia, säilytyspaikka jne. Minä suruttomampi. Tavaraa ei paljoakaan tarvitsisi. Olen huonoa kauppaseuraa, kun alan helposti jupista turhista ostoksista.

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    8. No, tällä jupinalla olen saanut kaapattua ruokaostosten tekemisen itselleni. Väittäisin, että järjestelystä tulee melkoiset säästöt. Toki otan huomioon perheen toiveet, mutta joskus vedän myös mutkia suoraksi enkä osta kaikkia toiveita.

      Poista
    9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    12. Seuraavaksi tulee runoteos: Maallisten ilojen puutarha. Viittaa kuuluisaan triptyykkiin ja on vuoropuhelua sen kanssa.

      Poista
    13. Kuolinvuoteella ei ole mitään kirjoja kädessä. Toki mielessä on montakin luettua asiaa ja lausetta.

      Poista
    14. Onko myös ravintola Teatteri ja Flow-festivaali puutarhassa?

      jope

      Poista
    15. Teatteri tuossa ei viittaa pm-caseen, vaan vaikkapa eliittiin joka bailaa osuvasti nimeytyneessä raflassa. Flow-festivaali ja tämä kaikki flow Ukrainan sotakesän yössä on erottamaton kuva myös. Boschin sytytystulpat mukaan niin saat energiankin messiin,
      jope

      Poista
    16. Jarin kysymykseen: kyllä ne sanat varmaan on kiitos kaikesta, yrittäkää te pärjätä ja Jeesus armahda.
      Ei siinä tule vaikuttavimmatkaan kirjat enää mieleen.

      Myös edellä kirjoittamani kaltainen sarkastinen vinokulmailu ( pieni vittuilu) loppuu, viimein, onneksi. Kun sitä ei hyvällä omatunnolla ole voimaa vielä lopettaa, kun pelko tekohyvyydestä suuri.
      sama/same

      Poista
    17. Mutta tuon triptyykin kirjoittaminen tähän aikaan olisi kuitenkin todella hyvä maali. Teepä se Vesa, jos tarkoitit tosissasi.
      Hyvä video (sanatkin menettelee) taustalle:
      https://www.youtube.com/watch?v=1XSvsFgvWr0

      samma

      Poista
  9. Hieno biisi Dylanilta! Tilasin jo julistekaupasta Boschin triptyykin. Se on jotenkin ajaton ja myös upottava. Katson mitä kaikkea sieltä löytyy. Uskoisin että hyvää asiaa tällekin ajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy pistää se pöydälle eteensä ja kirjoittaa eka aika vapaasti. Teoksesta saa hyvän rakenteen omalle kirjoittamiselle. Uskoisin että kirjoittamalla auki mitä näkee, Boschin sanoma selviää ajan kanssa. Varmaan kyse on allegoriasta osin, mutta myös asioiden suhteista. Blake ja Bosch ovat lemppareitani monella tapaa.

      Poista
    2. Ja eikö Blake ollut käytännössä omakustannekirjailija - ja maalari. Jäänyt mieleen että se jossain sanoi kun ei ollut yleisöä ja lukijoita että se ok, koska kirjoittaakin oikeastaan enkeleille. '
      Asennetta.
      jope

      Poista
    3. Blaken kädenjälki kantanut läpi vuosisatojen. Juuri noin pitää toimia: enkelit yleisönä. Ja onhan Boschin ja Blaken eetoksessa jotain täysin vastaansanomatonta mutta ehkä juuri sen ansiosta miten he työnsä tekevät.

      Poista
  10. NO NYT!

    "Valtion hätärahapaketti sähköyhtiöille 10 miljardia, tilanne eskaloitui viikonloppuna – suora lähetys käynnissä"

    Mitä helvettiä tässä maassa tapahtuu????

    Nyt mennään Suomenlahden pohjaan ja lujaa....

    Sotatalous todellakin. Mutta ilman sotaa. En tiedä miten Suomi voi tästä selvitä.

    Nyt pitäisi jokaisen tajuta mitä nollat tuon ykkösen perässä tarkoittavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hallitus sanoo, että veronmaksajien rahasta ei kyse, vaan valtio takaa tarvittavan määrän lainoja sähköyhtiöille.
      Siis suoraan vrt. pankkikriisin alkutilanne.
      Mitä sähköyhtiöt tekevät sitten jos ja kun ottavat nämä valtion eli veronmaksajien takaamat tiukkaehtoiset lainat...siirtävät korot ja lyhennykset tietenkin hintoihin.

      Ok, tämä takuutuki pakko ehkä tehdä nyt ettei sähköntuotanto kaadu kokonaan,
      mutta koko prosessi, miten tähän on jouduttu, on se juttu.

      En ala jossittelemaan mutta selvää on että jokin on mennyt pahasti vikaan. Tämä on pitkälti myös Venäjän Euroopan maiden päälle heittämä rangaistusefekti.
      Olisiko Ukrainassa pitänyt sittenkin toimia jo heti aktiivisemmin keväällä eikä jäädä toimimaan vain moraaliseksi ja teknologiaa lähettäväksi taustapiruksi?
      Olisiko sota jo ohi, jos länsi olisi uskaltanut reagoida voimakkaammin, sotilaallisesti.

      No, en tiedä, minä vielä viimeksi, mutta tilanne on hyvin vaikea ja liukumäkiä alas saattaa olla vielä lisää tulossa.

      Nyt kaikki politiikkaa hemmettiin ja maa haltuun, omiin käsiin.
      Ja paskiaisena uskallan sanoa senkin, että Suuri Vihreä Siirtymä antoi tälle kehitykselle jo pienen alkuvauhdin ja nyt Putininin nilkki pistää kaiken lopunkin Euroopan niskaan.

      Poista
  11. Tilanne on raamatullinen. Kuin jostain Jeremian kirjasta. Suomella menee nyt niin seinään kuin voi mennä.

    Yhdessä viikossa flow- ja bileputkesta tällaiseen kansalliseen hätätilaan.

    Sydän lyö välilyontejä.

    VastaaPoista
  12. 10 mrd on budjettiin vielä otetun lisävelan 8mrd päälle sellainen määrä rahaa, että yhteiskuntamme kehittäminen tulee muuttamaan jyrkästi suuntaa.

    Tämä tilanne nyt tekee viime viikolla julkistetusta budjetista entistä vaarallisemman.
    Nyt ei ole enää kyse politiikasta tms. vaan nyt on kyse jo siitä Suomen eksistentiaalisesta kriisistä mistä jo tuolla aiemmin puhuin.

    Tekisi tietenkin mieli jo alkaa osoitella syyllisiä, mutta maltan nyt mieleni. On asioita mille Suomi ei mitään voi ja mm. Putin, mutta on myös asioita joihin on rynnätty kustannuksia laskematta, otsa kirkaana, sankarina. Huonosti kävi.

    Lisäksi sanon ihan avoimesti että pelkokerrointa lisää tietoisuus siitä, millainen porukka tätä karille ajanutta laivaa ohjaa.

    Tilanne on hyvin vakava, ollaan jo 90-luvun alun syvän laman kertoimissa, kaikki poliittinen ohjaus pitäisikin nyt heti irrottaa ja siirtää johtovastuu ei-poliittisille tahoille.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Nämä kapteenit ovat osaamisensa näyttäneet.

      Poista
    2. Pitää hetken aikaa sulatella koko asiaa ja mahdollisia seurauksia. Lisävelkaa / jotain takausvastuuta on nyt siis otettu suunnilleen 18 miljardia viikossa? Vai mitä ihmettä... En suoraan sanottuna tajua tästä juuri nyt paljoakaan.

      Poista
  13. Valtio takaa 5-10 miljardilla sähköyhtöiden lainoja, jos niiden pakko ottaa lainaa. Joo, sekavaa on. En väitä itsekään tajuavani. Mutta sen tajuaa jokainen joka ymmärtää nollien määrän merkityksen, että Suomella menee nyt todella huonosti.
    Nyt ei auta Hillaryn twitter-viesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin on iloa ja valoa ja sähköpostikokouksia saksalaisten kanssa ja pientä biletystä ja mediakohua ja sitten 18 000 000 000 euroa jotain jonnekin energiakenttään? En ole jaksanut tarkkailla maamme tilaa viime päivinä, mutta avoimet kysymykset selvinnevät ensi viikon aikana, kun meille niistä tiedotetaan. Luvut ovat sellaisia, etten tiedä, pystyykö kukaan konkreettisesti hahmottamaan, mistä lopulta on kyse ja kauanko tämän paskan lapioiminen kestää.

      Poista
  14. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009047749.html

    Purralla on ajatusta nyt sentään pitkästä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa. Hyvä juttu ja linjaukset. Taas lukijoilla hyviä havaintoja kommenteissa. Nämä touhut alkavat pyyhkiä hiukan yli hilseen, kun markkina on täysin irronnot tuotantokustannuksista ja muusta tällaisesta reaalisesta.

      Poista
  15. Ihan perusasiaa tässä, ja myös muistutus että hallittu vihreä siirtymä kohtasi jyrkkää vastarintaa...niin, ja keiden taholta:

    "Mitä tämä tarina meille opettaa? Ainakin sen, että kovinta ääntä pitävä ei välttämättä ole oikeassa. Hän saattaa olla eniten väärässä. Järjestäytyneen yhteiskunnan pitäisi aina olla varuillaan, kun jossain alkaa näkyä fanaattista kiihkoa. Se on merkki siitä, että ideologia on korvannut järjen ja tiedon."

    https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/51657afc-4809-4d9c-bf2a-0b5f1e4b931f

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka ydinvoima ei ole täysin ongelmatonta tässä maailmanajassa, jossa fiksuakin toimintaa voidaan sabotoida ja vaikka ydinvoimastakin jää jälkensä, niin on se kuitenkin energiamuoto, joka auttaa pahimman yli. Minusta hyvä kirjoitus Ukkolalta - ja: ikinä ei tuota Linnunlaulun muistomerkkiä pidä poistaa, se on hyvä muistutus historiasta.

      Poista
    2. Kyllä, se on karu muistutus maailman yksinkertaistamisesta.
      En väitä minäkään että ydinvoima olisi täysin ongelmatonta. Siitä nyt esimerkki Ukrainassa. Kriiseissä on suuret vaarat ydinvoiman suhteen.
      Mutta vakaissa maissa ja vakaissa kallioperissä, yhteiskunnissa jotka ovat teknologialtaan kehittyneitä ja myös turvallisuuskulttuuriltaan, ydinvoiman riskit ovat varmasti pienempiä kuin sen käyttämättömyyden aiheuttamat päästöriskit ja energianjakelun turvallisuuteen ( = yhteiskuntien vakauteen) liittyvät riskit.
      Tuo Greenpeacen häpeäpaalu on hyvä kuva myös siitä, että tämän ajan jalkapuissa olevat voivat olla ihan toisessa asemassa piankin. Siinä mielessä maailma on aina ollut samanlainen. No, lattia voi pudota ihan samalla tavalla ja samalla logiikalla minunkin käsityksieni alta (ja on jo pari kertaa pudonnutkin). Siksi kannattaa kiinnittyä vain todella harvoihin perusasioihin.

      Poista
    3. Mutta eiväthän uusliberalistit halunneet lisää ydinenergiaa 2000-luvulla maailmanpoliittisten huolten vuoksi tai muiden energiamuotojen korvikkeena, vaan siksi, kun halusivat lisää fyrkkaa. Tämän muistan kyllä aika selvästi.

      En ole koskaan lukenut tuota paalua, mutta mutulla veikkaan että kaipa siellä on jokunen sellainen, jolla oli samaan aikaan bisnesintressejä Venäjällä ja Kiinassa.

      Poista
    4. Tuo on varmasti totta - raha oli ajurina. No, ei se silti olisi ollut huono päätös nykynäkökulmasta - luultavasti - vaikka kysymys ei ollut niistä asioista, joista nyt. Sähköomavaraisuus olisi toteutunut aikaisemmin (parhaassa tapauksessa) ja tämän ilmastonmuutostaistelun osalta olisi ainakin järkiperäisesti ajatellen ollut helpompaa.

      On tietenkin niin kuin Ltl sanoo tai implikoi: jälkikäteen on helppo olla viisas ja löytää erinäisiä motiiveja ties mistä.

      Ajattelen, että ydinvoima on kuitenkin hyvä mahdollisuus siirryttäessä puhtaampia tuotantomuotoja kohti ja irti fossiilisista - luulen, että globaalisti niitä käytetään vielä pitkään eli niin kauan kuin se on halpaa ja mahdollista.

      Poista
  16. Itse olen todella monissa asioissa joutunut kääntämään takkia (välillä vapaaehtoisesti, välillä uuden tiedon pakottamana) ja muuttamaan kantojani. Sitä tapahtuu oikeastaan koko ajan, koska kaikkihan tarkentuu ja liikkuu jatkuvasti. Ja kyllä, olen joskus (tai usein) joutunut häpeämäänkin omia tyhmiä kantoja ja jatkamaan korjausliikkeiden jälkeen naama punaisena. Sellaista elämä on.
    Ydinvoiman suhteen olen kuitenkin ollut myönteinen aina jostakin 90-luvulta saakka. En ole sitä osannut pelätä.
    Tsernobyl oli paska juttu ja karmea tragedia, mutta en ole sitä verrannutkaan läntiseen teknologiaan. Eli tuo maksimaalinen onnettomuus, juuri pahempihan se ei enää olisi voinut olla, ei mielestäni ole koskaan todistanut mitään ydinvoimasta sinänsä.
    (Tämä ei tarkoita kuitenkaan, valitettavasti, ettei vastaavaa voisi vielä tapahtua. Jos ihmiskuntaa olisi vähemmän niin ehkä sitten pärjäisimme kattavammin esim. tuuli- ja aurinkoenergialla, mutta kun olemme kymmenmiljardisoimassa tätä planeettaa niin kaipa on realistista pitää ydinvoimaa pyörimässä. )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on ihan symppistä, että muodostaa kantansa sen mukaan, mitä kulloinkin maailmasta näkee. Koska paljon on myös porukkaa joka - eri motiivein - luulee tietävänsä ihan a priori vähän kaikenlaista, ja näistä fanaattisimpia eivät tosielämän tapahtumat hirveästi suuntaan tai toiseen hetkauttele.

      Se joka tapauksessa näkyy, että arvot ovat muuttuneet ihan viimeisten parin vuosikymmenenkin aikana tuntuvasti. Luulen, tai jonkin verran omin silmin näinkin, että vihreissä ja luontoporukoissa on jotenkin tosi ambivalentti tunnelma sen suhteen, mille metafyysiselle perustalle luonnon puolustaminen perustuu.

      Jos mun tulkintakehikkoa käyttää, niin vihreys on eräänlainen nivova palikka perisynnin alaiseksi itsensä kokevan ihmiskunnan itseruoskinnan ja harmoniahaaveiden (eli latentisti vielä kristillisvireisen setin) sekä sitten toisaalta tälle jotenkin jopa aika vastakkaisen ”panokset on jo niin kovat ettei millään ole väliä, toivotaan parasta ja yksilöiden bileet alkakoon” -henkeen.

      Jälkimmäinen on nykyään todella paradoksaalisti olennainen osa kasvu-uskonnollista eetosta. Eli yksilön kukoistus edellyttääkin tässä hahmotuksessa omaa suhdetta kosmokseen ilman mitään yhteiskunnallisten vastuujärjestelmien lasikattoja. Silti tämäkin porukka vielä edelleen pystyy kokemaan olevansa ”luonnon puolella”, koska on ikään kuin kollektiivista kasvua vastaan, noin niin kuin symbolisesti. Se haluaa vähemmän betonia mutta ohuempia ja kiiltävämpi älylaitteita, ja tämän ohuuden muualla aiheuttamat paksuudet eivät kuulu yhtälöön.

      Meni taas vähän mystiseksi houreeksi, mutta tämä mentaliteettimurros askarruttaa. Yritän ottaa jutuista tolkkua, mikä tuntuu jotenkin nykyään erityisen vaikealta. Oon ottanut uusimmiten Saksankin median seurantaan.

      Joku kapiaisenpoika vielä epäili mua hiprakassa Vilnassa joku vuosi sitten salaputinistiksi siksi, koska julkesin puhella ”vasemmistolaisia” sellaisessa mielessä, etten ollut jäännöksettömästi ”ongelmat maton alle ja matto turvaan Yhdysvaltoihin” -miehiä, kuten Baltiassa nyt yleensä ollaan. Niillä kansoilla ei ole varaa käsitellä sitä paradoksia, että länsi erottuu edukseen Venäjästä juuri analyyttisuudella, sikäli kuin edes erottuu.

      Toissapäivänä taas istuin kaljaterassilla Budapestissä ja sain kuulla olevani ”todella puolueellinen” länsimielikkö, koska en hyväksynyt sitä lähtökohtaa, että ukrainalaiset olisivat voineet harkita alueiden luovuttamista Venäjälle, ja että ovat muutenkin hölmöjä Yhdysvaltain intressien palvelijoita.

      Otapa näistä selvää.

      Itse olin nuorukaisena pasifisti, ja sen ehtorakenne on tullut kyllä harvinaisen selvästi esiin: halusin laajemminkin oikeudenmukaisuutta, ikään kuin vaadin Saksan ja Ranskan välisen sovinnon aktiivista laajentamista itään ja uusliberalistisen eriarvoistushankkeiden torppaamista. Nykyisessä lännen sadonarsismin ja idän fasismin välisessä mittelössä en ole enää pasifisti ollenkaan, vaan koetan tukea Kremlin denatsifikaatiota parhaani mukaan, ja hyväksyn hyvinvointimaiden sadonarsistit strategisiksi liittolaisiksi tässä pelissä ihan mielellään.

      Samaan aikaan kantani väkivallan järjettömyyteen ei ole muuttunut. Enemmänkin ajattelen, että paskat housussa ei auta enää auta pidätellä.

      Mutta edelleen: miksi tietty porukka (enemmistö) ei koskaan ”syty elämään”, vaan haluaa nähdä selkeää valtaa ympärillään ja kuvittelee saavansa siitä voimaa? Ja onko tälle mitään tehtävissä? Ehkä jonkinlainen luihu normaalius on ihmiselle lajina lisääntymisbiologinen elinehto? Miksi niin monien poliittisten kantojen primitiivinen ydin koskee lopulta USAa? Onko USA jotenkin lopulta eurooppalaisen valistuksen projektin kohteiston ulkopuolella, kuningasrooli, johon voi kohdistaa ihmeellisiä haaveita ja artikuloitumatonta vihaa?

      Poista
  17. Mielenkiintoisia ajatuksia, osin samoja kuin omani, ja kiinnostavia kuvia keskusteluista siellä oikeassa Euroopassa.... Täällä Helsingissähän me ei olla edes Skandinaviassa, ha ha.

    Joo, olen itsekin tottunut tulemaan kuvitelluksi milloin miksikin. Laidalta toiselle. Vieläkin muistissa vahvasti kun kauan sitten osallistuin (silloin vielä) jonkinlaiseen natokeskusteluun.
    Tilanne oli silloin siis ihan toinen kuin nyt.
    Kirjoitin pienen ja kohtuullisen komenttitekstin liittoutumattomuuden puolesta, ja puolueettomuuden. Taisin mainita Kekkosen ja Paasikiven toiminnan tuloksiltaan onnistuneeksi. Silloin olikin ilmeisesti jo todella syvää ja piilevää natokaipuuta ja sain todella monia ja mitä uskomattomampia heittoja putinin trolliudesta yms.
    Ei kelvannutkaan enää ajatus rauhasta ja rinnakkainelosta.
    (Toki nykyisessä maailmassa ajatus olisi ihan naivi.)

    Kun on äänestänyt elämässään melkein kaikkia eduskuntapuolueita niin vaikea sitä on asettua minkäänlaiseen nelikenttään koordinaatiksi. Mitä tulee jenkkeihin niin olen niiden toimintaa sekä ymmärtänyt ja puolustanut, että myös kampannut aina tilanteen mukaan. Nyky-USA:ta, poliittista sellaista en enää ymmärrä, en millään sen laidalla. Natonkin ottaisin mieluummin eurooppalaisena kuin washingtonilaisena versiona.
    Venäjän kanssa vasta heikosti on käynytkin. Luulin sitä maata ripauksen ymmärtäväni, mutta nyt viimeistään (olisi varmaan pitänyt ymmärtää jo aiemmin) olen kyllä ihan tilt Rossijan suhteen.
    Kaikkiin suurvaltoihin, eurooppalaisiinkiin (ensin tulee mieleen Saksa ja Ranska) tulee aina suhtautua skeptisesti ( sen sijaan pienet kansat ja pienet kielet), mutta Venäjä on kyllä nyt niin rikollisella polulla että siitä ei saa enää edes kiinni millään ajatuksen- tai selityksenkään tyngällä.

    VastaaPoista
  18. USA sisältää valtavan painon kulttuurista sisältöä ja rikkautta ja kyllähän siellä perusvirityksenä se kuuluisa freedom myös on.
    West on ollut monen pelastus, historiassa varsinkin.
    Tai no, puhun nyt valitettavasti vain eurooppalaisten mahdollisuuksista.

    Mutta maa jossa alimmallekaan päättäjätasolle (paikallistaso, osavaltiotaso, edustajainhuone, senaatti, presidenttiys) ei ole mahdollista päästä ilman syvää rahasäkkiä ja kuulumista jomman kumman "puolueen" jonkinlaiseen eliittikumppanit-verkostoon, niin onko se oikeastaan ihan esimerkillinen demokratia? Ei kai.

    Muutaman satasen vaalibudjetilla kuitenkin esim. Suomessa on menty eduskuntaan, heittämällä.

    VastaaPoista
  19. Muuten, tämä vain tähän väliin - tulin juuri töistä. Venäjälläkin tapahtuu jotakin, joskin pienessä mittakaavassa vielä, mutta merkit ovat lupaavia: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/b250ecc0-4f6d-4084-b712-50668d37a227 En tiedä, saako Putin koskaan mitään syytettä maanpetoksesta, mutta selvää on, että hän se pääperse tuolla on, joka on saattanut Venäjän liriin monella tapaa - joskin myös energiariippuvaisen Euroopan touhullaan. Toivottavasti Ukraina kestää ja saa tehokasta apua, niin saadaan Putinille yhä kuumemmat oltavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on oikein hyvä, ehkä se on pieni halkeama joka murtaa koko padon. Ja varmaan noita halkeamia on enemmänkin. Nythän rintamallakin pientä menestystä Ukrainalla.

      Sellainen tullut mieleen, että mitähän Venäjä tekee jos rintama murtuisi enemmän ja venäläiset sotajoukot päättävät vaikka itse lähteä kotiin korttitalon alkaessa luhistua. Ukraina ainakin sanonut että haluaa sekä Krimin että Donbassin takaisin. Tätä on tietenkin toivottava, mutta selvää että tuossa tilanteessa eletään taas hyvin vaarallisia hetkiä.
      Käyttääkö Venäjä tuossa tilanteessa kostoaseita Ukrainassa, tai laajemminkin ?
      No, tämä nähdään jossakin muodossa vielä.

      Poista
    2. Kyllä tässä kai joidenkin prosenttien riski on laajalle eskalaatiolle, mutta sen ei pidä estää Ukrainan auttamista.
      Jos Ukraina todella torjuu Venäjän länsiaseilla mutta omalla mies-ja naisvoimallaan, niin otan hatun päästä, ja olen jo ottanut.
      Kalskahtaa aina kun puhutaan retorisesti ja poliittisesti "yhteisestä sodasta." Mikä yhteinen sota se on, kun vain ukrainalaisten oletaan antavan henkensä myös "meidän" puolestamme?
      Ydineskalaatiota ei tietenkään missään tapauksessa pidä päästää tapahtumaan, mutta muuten tuen pitäisi olla laajempaa että tämä kirottu sota loppuisi joskus.

      Poista
    3. Mä luulen, että Putinilla voi olla jokin kiusaus käyttää ydinasetta tai järjestää jokin vastaava iso katastrofi, kun Venäjän joukkojen hätätila alkaa. Koko sota on ollut Venäjältä iso katastrofi. Jos Ukraina saa länsiaseita, jotka ovat aivan eri tasolla kuin Venäjän vastaavat, se kyllä lyö Venäjän alueellaan, toki kovin uhrauksin.

      Poista
    4. Tuossa Ukrainen sodassa on se paha juttu, että Venäjältä ei lopu sotakalusto, vaikka se olisikin sitten kuinka kehnoa hyvänsä. Ja aina voi ostaa Pohjois-Koreasta ja Iranista lisää. Mutta osaavat sotilaat loppuvat. Toki Venäjä voi roiskia Ukrainaan romurautaansa vaikka kuinka pitkään, mikäli siihen annetaan mahdollisuus. Voivat myös ydinasetta käyttää, mikäli Putinin kässärin mukaan mennään. Kuten sanoin jo keväällä, Putinin joukkoja pitää horjuttaa niin, että se tulee tietoisuuteen myös Venäjällä, jolloin sodan hinta käy liian kalliiksi venäläisten päättäjien ja kansan mielestä (pakotteet sotilaallisen tuhon lisänä). En usko, että Putinin seuraaja toteuttaa aivan samaa politiikkaa kuin herra P.

      Poista
    5. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/asiakirja-paljastaa-yhdysvallat-on-lahettanyt-ukrainaan-huipputarkkoja-excalibur-ammuksia-yksikkohinta-100000-dollaria/adb07d69-9705-411c-a85b-dce5f12e5870

      Mielettömässä hinnoissa nämä ammukset, mutta tekee gutaa ja luultavasti hintansa väärti kun tuollaisella paukaisee venäläiseen komentoasemaan.

      Poista
    6. Vaikka olen arvostellut länttä/Natoa siitä etteivät halua/uskalla mennä Ukrainaan sotilaallisesti edes kotirintamaa turvaamaan, niin on todettava että aseapu (ja varmaan myös tiedustelutieto) on ollut todella mittavaa ja hyvää. Ilman sitä, luulen, Ukraina olisi jo kaatunut.

      jope

      Poista
  20. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009061115.html

    En minä tuolle nyt jalkaa polje ja kihise.
    En anna häh häh hää-iloa omille piruilleni.
    Mutta kyllä tämä, yritän nyt tehdä sen ilman katkeruuden häivää, heikentää (entisestään) uskoani politiikkaan ainakin sen syy-ja seuraustasolla, ja on kai laskettava pää vain alistuneesti ja todettava että jope, maailmassa, tässä maassa ainakin, kaikki kaikki kaikki on mielikuvaa mielikuvaa mielikuvaa, etkö sä sitä jo tohon ikään tajua.

    Tai sitten niin, että vaikka mun näkökulmasta hallituksen suoritus ja realismi aika monessa asiakysymyksessä onkin surkea, hallituksen suosiota edelleen noin korkealla pitätävät kokevat täysin toisin.
    Olen joskus kirjoittanut että tämä on kaupunkilaismenestyjien hallitus (tai kaupunkilaismenestyjien ilmastohallitus). Se on sitten kai sitä mitä Suomi haluaa. Demokratia, ota tai jätä...älä uikuta.
    Keväällä pm:ksi vaihtunee Orpo, Marin siirtynee valtionvarainministeriksi ja jatkamme suurin piirtein samaan suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vaikka tuolla jossakin ketjussa toivoin että olisivatpa suomalaiset ranskalaisia (edes joskus politiikassa), niin emme ole, emmekä sellaisiksi tule. Pari iltaa sitten koiralenkillä kahden muun taluttajan kanssa puhuimme lyhyesti hieman energiasta ja muustakin. Todettiin että tähän se meillä (tarkoitimme toisiamme myös yleisinä tyyppeinä) aina jää. Hieman valitetaan, sitten kuitenkin Suomessa otetaan vastaan mitä tulee ja äänestätään pääsääntöisesti niin kuin ennenkin. No, eihän meillä riittävästi näitä vaihtoehtoisia puolueitakaan kyllä ole. Puuttuu se selkeä työväenpuoluekin.
      Nykyään taitaa puuttua myös selkeä maaseudun ihmisten asioita ajava puolue.

      Poista
    2. Puutelista on iso niin nykyisten päättäjien osaamisessa ja intresseissä kuin myös mahdollisissa korvaajissa. Näin se on.

      Poista