lauantai 25. kesäkuuta 2022

Keskisarja Ukrainasta, Venäjästä ja Euroopasta


https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/4683941

Ihan hyvä analyysi. Itse tosin näen, että ydinsodan uhan tilalle voitaisiin pistää vaikkapa eurooppalainen mukavuudenhalu.

49 kommenttia:

  1. Keskisarja: " – Jo nykyisillä tuhoilla Ukrainan jälleenrakentaminen maksaa kymmenen kertaa Suomen valtion budjetin verran. Onko oikein, että joku voi pommittaa paskaksi naapurivaltion ja EU maksaa jälleenrakentamisen, hän ihmettelee."

    Tuota minäkin olen ihmetellyt. EU joustaa ja venyy nykyään mihin tahansa. Mikä kriisi maailmassa tahansa, valtiollinen talous (pian Italia) tai globaali, EU lupaa hoitaa. Rahaa riittää?
    Toinen asia on sitten tuo Venäjän toiminta johon ei uskalleta puuttua isommin. Jotakin muuta pitäisi alkaa yrittää tehdä kuin ennustella että jatkuu vuosia, lähettää heittimiä ja luvata EU-syliä. Olen samaa mieltä kuin Keskisarja että röyhkeydelle tässä annetaan nyt valtaa. Amputoimme tässä myös oman taloutemme kun kuvittelemme olevamme boikotteinemme kovia. Mutta jotakin enemmän pitäisi osata ja uskaltaa tehdä Putinin sotarikoksia vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eurooppa on pehmeä ja sinisilmäinen ja jokseenkin epärehellinen silloinkin kun luulee olevansa hyvä, Venäjä on raaka ja hyvän ja pahan tuolla puolen ja kuvittelee että sillä on visio silloinkin kun on selvää että sillä ei ole minkäänlaista. Euroopan pitäisi uskaltaa pelata kovaa, koska sillä on resursseja siihen, ainakin sotilaallisesti. Totta kai Venäjä on sitonut energialla johtavien eurooppalaisten päättäjien kädet ja pelaa kaiken kaikkiaan niin törkeästi ettei Eurooppa luultavasti kykene ikinä vastaamaan samalla mitalla, vaikka jonkin aikaa pitäisi. Niin kauan kuin Eurooppa on mitä on, Putin pyörittää showta.

      Poista
  2. Riittävän hyvän vertailun tarjoaa vuosi 1999. Serbian ja Kosovon tilanne. Serbiaa joka uhkasi aivan samalla tavalla silloin vielä itsenäistymätöntä Kosovoa nuijittiin Naton ilmavoimilla kuukausikaupalla. Mukana samassa rintamassa YK ja EU. Naton tappiot kaksi onnettomuudessa kuollutta. Serbian tuhansissa. Operaatio johti Serbian vetäytymiseen.
    Nyt myös lännen sekä sotilaallinen että taloudellinen ylivoima massiivinen Venäjään verrattuna. Sotilaallinenkin monikymmenkertainen. Mutta ei uskallusta enempää kuin mitä on nähty. Selittyykö tämä kaikki todella ydinaseisiin liittyvän eskalaation kautta? Voi olla mutta jättää silti kysymyksiä.
    Kaikissa muissa asioissa kuitenkin (globaalit väestökriisit, ilmasto, energia, velkakriisit) EU sitten aina isolla voluumilla ilmoittautuu pelastajaksi numero 1. Usko omaan kaikkivoipaisuuteen on rajaton. Ja omaan finanssiin, joka on ilmeisesti pohjaton. Ukrainakin luvataan jälleenrakentaa mutta ei kuitenkaan auttaa sotilaallisesti enempää kuin laittamalla aseita postipaketteihin. Minusta tuossa on jossakin kohtaa nyt välystä. En tietenkään osaa arvaillakaan mitä. Voi olla että kaikki selittyy Venäjän ydinaseiden pelolla, mutta onko se liian yksinkertaistavaa?
    Eurooppa ei jatkuvaa sotaa kestä sen enempää taloudellisesti kuin moraalisestikaan. Ukrainalaisista puhumattakaan.
    Jos Putin tätä edelleen näin pyörittää se on haisevan väärin.


    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008872186.html

    VastaaPoista
  3. Vaikea on saada täyttä selkoa. Ydinsodan pelko, yleinen nynnyys, oman edun tavoittelu huonosti hoidetussa energiasuunnittelussa... Eurooppa on kuin rikkaan sivistysperheen todellisuudesta etääntynyt poika, joka on joutunut pois tutuista kuvioista. Saa nähdä miten käy. Kun vielä talouskuviot saadaan sekaisin, niin pyöritys jatkuu. Ihmettelen miksi Venäjän roistovaltiota ei vedetä nyt huolella kuonoon. Se on joka tapauksessa edessä vielä, ja voi olla että tilanne on silloin entistä ikävämpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimankäyttöä on tietenkin vaikeaa mitoittaa, koska Putin on sellainen luupää, että lännen pitäisi todennäköisesti alkaa tappaa ihan tosissaan, jotta syntyisi rauha. Luultavasti Putin ei välitä lainkaan miestappioista jne, kunhan saa pidettyä tilanteen omissa käsissä.

      Poista
  4. Tuosta mainitsemastasi sivistyskodin herkästä ja kaikkea kaunista kannattavasta pojasta tulee mieleen analogia kadulta. Siellä on noita poikia isompikin joukko, heidän on ylivoima kaikilla tasoilla ja kaikissa asioissa. Heidän on tulevaisuus ja taloudelliset ja ammatillisesti parhaat resurssit. Mutta paikalle astuu pienikokoinen kovis, sintti joka osaa ja haluaa käyttää nyrkkejään. Tilanne kadulla on välittömästi selvä. Ylivoima antautuu ja väistää väkivallan pelossaan. Tämä analogia sopii moneen muuhunkin asiaan. Ja on ainakin joillekin meistä ihan oikeastikin tuttu. No, itse en todellakaan kuulunut sivistyskodin jo syntymässä kaiken saaneisiin, jos en syntymässä (ihan kokonaan) säikähtäneisiinkään, mutta parikin nyrkkisankaria muistuu mieleen joita oli väistettävä ja myönnyteltävä.

    (No, osa tuolloin väistäneistä kostaa nyt esim. somessa. Käytössä mm. ironia, parodia ja luokittelu. Joillakin kasarin nynneröillä on nyt se valta mitä he eivät kaduilla uskaltaneet ottaa kivun pelossa Sananvalta. Aseman tuoma valta.)

    Tämä em. saattaa olla nyt aika hemmetin tyhmä kommentti, mutta eräänlainen yleistys kuitenkin joka jossakin määrin ehkä toimiikin. Ainakin jos on omakoht. kokemusta katutasolta.

    Putinille ja sen valtapiirille pitäisi osoittaa nyt että katu kuuluu Ukrainalle. Toistaiseksi nähdyt boikotit jne. eivät tätä näytä tekevän selväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Ukrainahan ei väisty. Puolustavat "konstruktiotaan."

      Keväällä -22 maa, valtio, kansallisuus, historia, kieli ja kulttuuri ovatkin sitten taas siellä oikeasti totta.

      (Oma isänmaallisuuteni on kyllä hyvin heikossa hapessa. Johtuneeko sitten siitä että vaikea arvostaa tätä konstuktiota joka kampittaa itseään niin monin tavoin? No, käyttämättömät tunteet voi kohdistaa luontoisänmaallisuuteen ja äitien kieleen.)

      Tukala helle kaupungissa täällä nyt. Sisällä +29, ulkona sama.

      Poista
    2. Eihän se nyt aivan niinkään mene, etteikö kansallisvaltio olisi jonkinlainen konstrukti, vaikka se olisi eri konstrukti kun vihollinen väittää.

      Ukraina ei ole tietenkään mikään lännen Venäjän lihasta repimä kylkiäinen, vaan pikemminkin alkuperäisempää slaaviseutua, mutta historiallisesti kylläkin Puolan ja Turkin valtapiirien välinen konstrukti. Mm. kasakat olivat alkujaan rajasedun militantteja talonpoikia, jotka saivat roolistaan Puolan kuninkaalta verovapauksia.

      Eli ei siis niin, että siellä neandertalilaisista alkaen olisi elänyt joku viljapelto-taivas-lippua heiluttava ja seipäitään tömistävä porukka, joka olisi sanonut, että "me olema ukrainitsi", vaan esim. Valko-Venäjästä sen populaation irrottivat mongolien ryöstöretket, ensimmäisen valtion alueella perustivat viikingit ja niin edelleen.

      Tällä hetkellä ukrainalaisuus tarkoittaakin myös osin läntiseen oikeusjärjestelmään nojaamista tai ainakin siitä haaveilua verattuna venäläiseen fasismiin. Eli sodan motivaatiossa on myös tällaisia suorastaan yhteiskuntapoliittisia, hyvinkin ei-tribaalisia ulottuvuuksia.

      Poista
    3. Kuuntelin tässä joku viikko sitten jonkun luennon Ukrainan (alueen) historiasta: kovin on monenmuotoista ollut, vähän niin kuin Suomenkin historia, mutta paljon isommalla skaalalla.

      Ymmärrän, että Jope tarkoittaa tässä kansallisvaltiolla käyttöliittymää, johon Ukraina nojaa, sen lisäksi että tahtoo olla osa länttä. Minusta tuollaisessa tilanteessa kuin Ukrainassa nyt on, tulee aika luonnollisesti halu puolustautua. Relativistit ovat varmaan lähteneet jo maasta.

      Ei siinä mitään, jos joku ei tahdo puolustaa omia alueitaan. Se on sen ihmisen valinta (jos sotatilassa voi sellaisen tehdä), mutta en minä ainakaan sellaista valintaa kunnioita noin pääpiirteissään. Tietenkin voi olla, että on niin paska isänmaa tai vastaavaa, jolloin ei vain ole syytä puolustaa jotain maaplänttiä tai ylipäätään sitoutua sen ekosysteemeihin.

      Poista
    4. Henkilökohtaisesti pidän parhaana limittäisrakennetta: kansallisvaltio (tai what ever paikallinen ja terveellä tavalla itsenäinen alue) + isompi toimiva konteksti, kuten nyt vaikkapa EU. No, ei tämä EU:kaan mitenkään superhyvin toimi, joskin kuitenkin jollakin riittävällä tavalla vielä, mutta se ei ole oikeastaan alueiden vika suurimmaksi osaksi ellei sitten ajatella, että niiden erilaisuus kulttuurisesti, taloudellisesti ja poliittisesti on jokin valuvika. EU voisi olla minusta parempikin järjestely poliittisesti. Se nyt menee aika tavalla Saksa ja Ranska ja niiden näkymät edellä. Harmillista on, jos jompi kumpi on omissa päätöksissään solmussa ja maksattaa mokiaan toisilla. Mutta uskon kyllä EU:n osittaiseen suojaan myös naapuria vastaan, vaikka EU voisi skarpata tässäkin.

      Poista
    5. Joo, olen kyllä tietoinen Ukrainan todella monenlaisesta historiasta, kerroksellisuudesta ja pari radioluentoa juuri siitä olen kuunnellut minäkin. Totta kai se on rakennettu identiteetti.
      Myös syvä yhteys Venäjään on eittämätön, halutaan sitä muistaa tai ei.
      Maailma kuitenkin muuttui niin että Ukraina on aidosti suvereeni valtio, sellaiseksi se on rakentunut.

      Oma kommenttini liittyi ehkä enemmän kotimaiseen ja omaan maahamme kohdistuneen konstruktio-puheen hiipumiseen (taustalle?), kun nyt sitten tuon saman porukan pitää yllättäen täysillä liputtaa Ukrainan kansallisen identiteetin säilymisen ja olemassaolon motiivin puolesta (mikä nyt tässä tilanteessa on kyllä myös ihan oikein).

      Suomi on rakennettu identiteetti myös ilman muuta. Identiteetti joka syntyi Venäjän suurruhtinaskunnan kainalossa ja luvalla 1800-luvulla. Autonomia sen mahdollisti. Herkullista on jossitella olisiko Suomea koskaan syntynytkään jos olimme jääneet osaksi Ruotsin kuningaskuntaa. Oma arvaus on, että ei. Olisimme osia Ruotsista ja sitten myöhemmin olisimme olleet osia Neuvostoliitosta.

      Muutaman viime vuoden aikana on kuitenkin yleistynyt puhe jossa suomalainen identiteetti ja sen jatkumo on poikkeuksellisen ideologisesti pyritty kieltämään. Tällä agendalla on ollut selviä poliittisia tavoitteita ja se on nyt tauolla, hokkus pokkus Ukrainan vuoksi. Piru minussa sitten kai vain ilahtuu aina kun jäämme kiinni motiiveistamme ja ristiriitaisuuksia paljastuu.

      Poista
    6. EU:han kertoo meille tarinaa itsestään peittelemättä ja aika yksi yhteen se siirtyy median ja yleisimmän kansalaismielipiteen sisällöksi.

      Harvoin kai historiassa "herrat" ja "kansa" ovat olleet näin yksimielisiä.

      EU on nykyisellään suurvalta ja vielä isommaksi ja tiiviimmäksi sellaiseksi se haluaa.

      Itse olisin halunnut pitää EU:n taloudellisena liittona, tai oikeammin vielä kauppaliittona milainen se alkuperältään olikin, ja sellaiseen olisin mielelläni kuulunut. Nyt suuntana oleva yhteinen lainsäädäntö ja velka- ja verotusliitto tulee kaatamaan EU:n.
      Pragmatia vaihdettiin suuriin ideoihin. Kaikkihan me tiedämme miten siinä tapaa käydä.

      Ulkopolitiikassa, varsinkin kriisitilanteissa (kuten nyt), EU olisi voinut tehdä myös hyvää yhteistyötä kuten myös koulutuksen ja tieteen alueilla, mutta maanosan kokoinen POLIITTINEN liitto kuulostaa paskalta ja tullee olemaan myös se syy mihin se tulee aikanaan kaatumaan.

      Tämä em. on siis, niin katson, ehdottomasti EU:n kannattajan mielipide, ei vastustajan. EU:n korkein poliittinen taso ("eliitti") on samassa katsannossa EU:n vastustajia, koska hyvä valtiollinen käyttöliittymä halutaan vaihtaa poliittiseksi korporaatioksi.

      Poista
    7. Kaikki yhteisöt ovat jollakin tavalla kuvitteellisia, ei ole sellaista kuin "luonnollinen" yhteisö, ainakaan vedenpitävästi. Silti yhteisöllä voi olla parempia ja paskempia koossa pitäviä ideoita, jotka tietenkin on aina osin vähän päälleliimattujakin, niin kuin tietenkin pitääkin olla: olisi outoa, jos "kansa" ja "valtio" sulaisivat tuosta vaan myös ajatusten ja muun tasolla yhdeksi. No, erilaiset kansallissosialistiset viritelmät ja kansantasavallat ovat tästä monesti olleet surullisiakin esimerkkejä.

      Pitkälti olen Jopen linjoilla EU:n suhteen. Sitä tarvitaan, mutta ei sitä tarvitsisi ajaa tällaiseen poliittiseen solmuun ja uniformuun, mitä nyt tapahtuu. Oikeastaan muotoon pakottaminen on yritys ratkaista varsinkin poliittisperäiset (talous)ongelmat eli jakaa ne epäreilusti kaikille, riippumatta siitä, miten mikin jäsenvaltio on asioitaan hoitanut.

      Poista
    8. Suomi on pitkälle myös kuvitelma, ja lisäksi kuvittelemme kaikki myös eri tavalla, tämähän on nyt ihan alkeisasia.
      Mutta kukin aidosti itsenäinen maa on myös jotakin muuta kuin kritisoitava ja osiinsa hajoitettava ja poliittisesti kunkin ajan mukaan vaihdettava merkityskudos.

      Itse en pidä itseäni kovinkaan isänmaallisena ihmisenä, korkeintaan keskimäärä tässä, mutta herkästi sitä kyllä tunnistaa jos kansallisuus kielletään täällä, mutta sitä peukutetaan tuolla.

      Somen profiileissahan on nyt paljon Ukrainan lipun värejä (mikä ihan oikein), mutta kuvitelkaapa nuo samat tyypit joskus profiililla jossa taustalla sinivalko. Ei tule tapahtumaan. Koska pelkäävät että tulevat tunnistetuksi vääriin yhteyksiin. Korkeintaan jossakin jalkapallo-maaottelun yhteydessä. No, sananvapaus (kuten myös kaksois- ja ristiinnajattelun vapaus) on, eli eipä tässä nyt ole isosta kyse, tulinpa maininneeksi ja huomanneeksi vain.

      Poista
    9. EU:n yksi hieno puoli on sen nuorille tarjoama vapaus esim. koulutuksen suhteen. Meillä kotona nuoremme katsellut paljonkin näitä mahdollisuuksia. Oma suosikkini hänen unelmiensa suhteen on Tsekki. Itsekäs syy: mikä sijainti! Euroopan ytimen ytimessa.

      Olisi pitänyt lähteä opiskelemaan itsekin Europeen aikanaan.
      Tuskin olisin tullut takaisinkaan. No, vielä ehtii. Melkein kaikki Euroopan maat kelpaisivat mulle. Rautatieasemapummiksi Pariisiin? Suomen metsiin takaisin kesiksi.

      Poista
    10. EU on ulkoistanut puolustuksen ja informaatioteknologian USAan liian pitkään liian täysin ja on itsekin omaksumansa talousfundamentalismin vuoksi hampaaton korjaamaan sitä, että Euroopassa on ollut vuosisataisesti a) siirtomaakaupasta jälkeenjäänyt itä sekä b) teollistumisvaiheessa kelkasta pudonnut palveluala-etelä.

      Suomessa ei tajuta näitä epäoikeudenmukaisuuksia kauhean hyvin, koska bilateraalikauppakuplassa ja myöhäisen urbanisaation takia (tuo ikuinen argumentti että "ollaan hoidettu asiat hyvin", kun oikeammin täällä ei ollut varaa kuluttaa noin vuoteen 1950) pohjoisessa on muodostunut sellainen maailmankuva, että jos "asiat hoidetaan hyvin", niin kaikki voittaa.

      Saksakin kärsii nyt tuosta. Sulle-mulle, työnantajalle ja -tekijälle, vähän meille, vähän Putinille, hyvä tulee. Tai sitten ei. Antagonismia tarvitaan kyllä. Pitää tunnustaa, ettei ansioton lilluminen voi olla vallitseva elämänasenne pitkään ja leveälti.

      Poista
    11. Varmasti on noin kuin sanot. Eri asia on kai sitten kuitenkin esimerkiksi, miksi Euroopan länsi, etelä ja itä ovat eläneet sellaiset historian vaiheet kuin ovat ja miksi niissä on valittu tietty polku - varmasti perustuu tiettyihin valinnan ja poliittisen suunnanoton hetkiin historiassa - vaikea uskoa, että kaikki vain ikään kuin täysin tapahtuu jollekin porukalle, myös riippumatta siitä, onko se keskuksessa vai periferiassa. Toki myönnän heti sen, että Suomenkin historia voisi olla melkein mikä hyvänsä, mutta myös paljon on tehty työtä, jotta se olisi tämänsuuntainen kuin on - Suomi oli myös perifeerinen paikka (ja luulen, että oli onni että saimme autonomian 1800-luvulla). En kylläkään väitä, että Suomi olisi hoitanut asioitaan esimerkiksi 20-30 viime vuoden ajan jotenkin esimerkillisesti. Jostakin näkökulmasta ei varmasti hoitanut aiemminkaan, jos ajatellaan mistä vaurastumisemme on tullut.

      Tarkoitan, että en osaa hahmottaa asiaa siten, että joku porukka vaan on täysin ulkona etuoikeuksista ja on jotenkin alistettu, syrjitty tms. Siis absoluuttisesti. Totta kai tällaisessa tilassa voidaan olla, jos on jouduttu vaikkapa totaalisen suurvallan etupiiriin joko taloudellisesti tai muuten.

      Joka tapauksessa minusta näyttää siltä, että nykyisen EU:n alue ei ole kovin ihanteellinen eurovaluutta-alue tai valuuttaunionialue, koska siinä on niin eriparisia alueita. Tasapainotusdynamiikkaa on vaikea saada optimoitua.

      Poista
    12. Elintason putoaminen, pudottaminen on laajassa mitassa läntisten valtioiden asukkailla aivan varmaa, on selvää että tämä ei jatku pitkään näin, koska energiatarpeen ja väestömäärän epäsuhta on massiivinen, lisäksi luonnonvaroja ei riitä kulutettavaksi enää myöskään (jos on riittänyt ekologisessa mielessä pitkään aikaan).

      MUTTA yhtä varmaa on että elintason ja elämisen laadun (osin sama, osin eri asia) putoaminen ei tule koskemaan kaikkia.
      Tietty osa tulee jäämään täydelliseen sosiaaliseen ja ekonomiseen turvaan, josta käsin voi elämäntapa- ja asennehifistellä kaikessa rauhassa.
      Lisäksi tämä yksipuolinen sopeuttaminen tulee tuottamaan eri mantereille tähtitieteellisen mahtavia oligarkkeja (ja niitähän jo on) jotka digitalisoituminen synnyttää ja meidän muiden vapaaehtoinen kytkeytyminen siihen mahdollistaa.
      Ja tämä on täysin mahdollinen kuvio myös siinä kuviossa jossa fossiiliset on hylätty ja ekologinen siirtymä viety loppuunsa. On selvää että täysin demokraattisen prosessin myötä niin ei tulisi tapahtumaan. Tarvitaan läpäisyperiaatteella toimivaa vaikuttamista.

      Kiina, USA ja poliittinen EU jakavat maat ja mannut, ja sielut.

      Me voimme jäädä sitten harrastamaan vaikka kolonialismin historiaa (em. kommentit). Se voi olla yhtä vaarallista kuin postimerkkien keräily.

      Matka totalitarismiin, jota "välttämättömiin" muutoksiin tarvitaan, on jo aluillaan : https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008907994.html

      Poista
    13. ( Tuo edellinen siis ilman muuta retorisen kärjistellen sanottuna, mutta joskus voivat toteutua radikaalimmatkin asiat kuin mitä on uskallettu esittää. En halua aina näitä kommentteja alkaa hiomaan vedenpitäviksi ja kädenlämpöön jäähdytetyiksi.)

      Poista
    14. Eurooppa tulee vetämään suurelta osin ihan asiallisten ilmasto- ja ihmisoikeus- ja turvallisuustavoitteiden myötä kansalaisensa juuri niin pieneen tilaan kuin haluaa. Olisi naiivia ajatella, että poliittiset valtasuhteet ja ideologiset painotukset eivät tässä prosessissa näkyisi ja liberaalius ja moniäänisyys ja osin demokraatiakin karisisi tai tulisi uudelleen määritellyksi. Valta on valtaa myös politiikassa, ja etenkin siellä. Olennaiset päätökset tehdään juuri niin kuin halutaan eikä demokratian anneta niitä riskeerata, jos siltä vaikuttaa - tai siis totta kai jonkinlainen edustuksellisuus toimii, mutta siten, että puolueet sopivat asioista saamillaan mandaateilla eikä äänestäjillä ole siinä vaiheessa kun äänestävät suinkaan selvillä kaikki suunnitelmat. Toki kansallisella tasolla demokratia toimii vielä jotenkin, mutta mitä kauemmas EU:n ytimeen mennään, sitä enemmän isojen päättäjätahojen keskinäiset poliittiset sopimukset kaikkea ohjaavat. Näin naiivisti ja hiukan epäluuloisestikin ajattelen, ja onpa tälle ajattelulle perustetta siinä, mitä nyt on nähty. Kansalaiset ovat kunnon hallintoalamaisia niin kuin tietenkin ison osan ihmisen historiaa on ollut. Vapauksia ja valintoja rajoitetaan jo lähtökohtaisesti poliittisilla päätöksillä, joilla on ja ei ole suoraa tekemistä todellisten asioidentilojen kanssa = asiaintilat kuvataan siten kuin niiden tahdotaan poliittisesti olevan.

      Poista
    15. " Tarkoitan, että en osaa hahmottaa asiaa siten, että joku porukka vaan on täysin ulkona etuoikeuksista ja on jotenkin alistettu, syrjitty tms. "

      Hämy onkin siinä että todellisuus on oikeasti tuollainen valheellisen jargonin alta. On ammattiloukkaantujien ja ammattipaskiaisten mittelöt ja sitten on se, että meitä on paljon, joita ei vittuakaan kiinnosta IS:n poiminnat, vituttaa vaan kun koko yhteiskunta on kalibroitu jollekin ylemmälle yhteiskuntaluokalle.

      Töitä kun hakee ja kysyt asiallisesti että mitä ylimalkainen hylkäys tarkoittaa, et saa vastausta. Näkee typerysten käyttävän valtaa, näkee subjektien avuttomuuden ja fysio- ja psykoterapian meren ympärillään.

      Ja maailmalla miljardit ihmiset ovat vielä tätäkin vaikeammassa asemassa. Jo Itä-Euroopassa on se ero, että pudokkaat putoavat oikeasti ja keskiluokka vetää todellisella riskillä.

      (Olen nyt Suomessa käymässä.)

      Poista
    16. Raha tulee työstä -illusion tarkka ehtorakenne pitäisi tuoda päivänvaloon. Turhaa jauhamista on rutosti sen takia, että pienemmät ja suuremmat omistajat luulevat kuplassaan, että sosiaalidemokraattisen kauden pärjäämisedellytykset ovat universaaleja. Myös monet alamaiset ponnistelevat itsensä henkihieveriin ennen kuin ymmärtävät olevansa aaseja porkkanan perässä.

      Poista
    17. En voi mitenkään kiistää näitä kokemuksia, tällaista on. Ja on ollut ihan lähelläkin.

      Tuo kokemus, että yhteiskunta on kalibroitu joillekin toisille on varmasti yleinen, vaikkakin kokemuksia siitä on monenlaisia.

      Monta ihmistä (keskiluokkaista) helpottaa se, että heillä on rahaa olla välittämättä tiettyä määrää enempää - toki sitten "vieraantumista" ja "putoamista" on hyvin eriasteista.

      Toki juuri tämä, että joillekin löytyy rahaa ja mielekästä työtä tai ylipäätään työtä ja toisille ei, on olennainen osa kalibrointia ja pudokkuutta.

      Sanoisin, että myös Suomessa on ihan hyvin toimeentulevien ihmisten joukossa tunnelmia siitä, että voi pudota, jos ei pääse juuri sille ainoalle oksalle, johon on tähdännyt.

      "Raha tulee työstä" on monin osin illuusiota, se on myönnettävä. Toisaalta näen, että asia ei ole kuitenkaan myöskään niin yksioikoinen, että "raha ei tule työstä". Jos suostuu tiettyyn rooliin yhteiskunnassa, hommia riittää ja rahaa tulee elämiseen tarvittavan verran - missä se pohjaraha sitten on tehty on toinen juttu.

      Kyllä minä jonkin verran uskon rahaan ja työhön ja niiden liittoon, kun olen kuitenkin käytännössä tehnyt kohta 30 vuotta sen verran yleishyödyllisiä hommia, että yhteiskunta / tietyt yritykset ja heidän asiakkaansa niistä aidosti hyötyvät ja näistä töistä myös suostuvat maksamaan palkkaa.

      Mutta esimerkiksi humanistisella alalla on tavallaan nopanheittoa monessa kohtaa, kuka pääsee niihin hommiin, jotka sitten poikivat seuraavat hommat, ja kuka jää lehdellä soittamaan. Tähänkin tahdon toki sanoa sen tilastollisen yleishavainnon, että esimerkiksi oman alani ihmiset työllistyvät yllättävän hyvin, vaikkakaan eivät kovin kovapalkkaisiin töihin.

      Jos taloutta katsotaan sitten syvärakenteena eikä näin käytännöllisesti, asiat voivat näyttäytyä eri valossa.

      Poista
    18. Sen verran naiivisti ajattelen, että yhäkin yhteiskunnassa palkitaan osaamisesta, aivan aidosti. Sitten palkitaan kyllä myös kaikesta muustakin, sekin on totta, mutta ilman osaamista tai todella vahvoja suhdeverkostoja ei välttämättä pääse näyttämään, mitä osaa.

      Poista
    19. Työnhakija saa harvoin vastausta siihen, miksi ei ole tullut valituksi. Hylkäys on miltei aina ylimalkainen. Näin on oikeastaan aina, koska työnantajan kannalta kyse ei ole hylkäyksestä vaan tietyn henkilön valinnasta. Kenelläkään ei ole aikaa eikä halua sen jälkeen, kun päätökset on tehty, ellei ole aivan pakko alkaa perustella jostain syystä. Yleensä perusteet on kuitenkin olemassa, vähintäänkin omalle organisaatiolle - tässä on varmasti sitten eroja.

      Fysio- ja psykoterapian meri, sen olemassaolo ja tarve, niin kyllä se kertoo paljon siitä, miten pielessä asiat ovat mutta myös siitä, miten tietty terapiakulttuuri on tehty tarpeelliseksi. Totta kai terapialle on tarvetta monessakin kohtaa, mutta jos asiat olisivat hiukan "normaalimmin", "terveemmin" jne. ei tarvitsisi monessa kohtaa edes kysellä noiden perään.

      Siinä mielessä uskon freudilaisiin perusjuttuihin (porvarillisesti), että työ ja rakkaus pitävät ihmisen jokseenkin tolpillaan ja käynnissä, jos ei ole sitten muita akuutteja ongelmia.

      Poista
  5. Tultiin käymään kotona, vaimolla hiukan terveyshuolia. Sama lämpö on näköjään etelässä kuin keskisessä Suomessa. Jotenkin toivon, että Eurooppa herää Ukrainan asialle tai siis jaksaa jatkaa konkreettista tukea, vaikka suuret tunteet käytiinkin läpi jo kevään aikana. Nyt on entistä kriittisempi tilanne, kun Venäjä jatkaa moukarointiaan eli viivytystaisteluaan. Rautaa siellä riittää ja parhaiten toimivat huoltoreitit tuovat sota-arsenaalia vielä pitkään ukrainalaisten tuhoksi.

    VastaaPoista
  6. Tuo HS:n juttu oli hyvä. Ilmiö on karmea. Pahimmillaan seurauksena on väärin ajattelevien ignorointi, estäminen tai cancelointi. Kyse on de facto ennakkosensuurista, jossa kriteerinä on jonkun yksittäisen tyypin tunne, mielipide tms. jokin periaatteessa aivan random juttu - vaikea asia esimerkiksi totuuden tavoittelulle, minkä kai pitäisi olla arvo ainakin yliopistoissa. Vaikka toki voi aivan suoraan sanoa, että totuus on jo nyt tietyillä aloilla kovin suhteellinen asia tai oikeastaan vallan (ja vallitsevien) diskurssien tuote: kun totuus tai tieto ovat kielellisiä ja yhä enemmän sosiaalisia konstruktiota, ne ovat oikeastaan sama asia kuin sanasto ja sen käyttöehdot. Tavallaan totuus on jonkinlaista liikettä tietyssä sanastollisessa, käsitteellisessä ja käytännöllisessä oravanpyörässä - mitään uutta tietoa sellaisessa ei oikeastaan synny, ellei niin tahdota. Uusia käsitteitä kyllä voi syntyä rajaamaan sitä, miten ajatella ja mitä ajatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai siis oikeastaan ei ole kyseessä kenenkään yksittäisen ihmisen suojelu tai tunne vaan sekin on poliittisesti pitkälti säädeltyä ja ohjattua, kuka voi loukkaantua ja mistä, kuka on uhri ja kuka potentiaalinen sortaja jne. ja kuka voi edustaa ja ketä.

      Poista
  7. "...sanasto ja sen käyttöehdot" - taitaako sitä enää paremmin sanoa? Juuri noinhan se on, tietty erikoissanasto jo määrittelee miten kuuluu katsoa ja se salakuljettaa halutun sisällön mukanaan. Jos et toimi halutun sanaston ehdoilla, olet ulkopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä HS:n kommenttiketjussa oli yksi erittäin hyvä teksti, jonka kirjoittaja (naispuolinen) usein ottaa osaa näihin keskusteluihin - on ollut mun yliopistokuvioissa mukana aikoinaan. Hänellä on oikeastaan aina todella hyvät ja rakentavat pointit. Muutenkin näyttäisi siltä, että Hesaria lukevat järki-ihmiset (ainakin kommenttien perusteella). Ei saa päästää Suomessa tilannetta tuohon, vaikka tiedän, että nuorissa on hyvin paljon mustavalkoista, ehdotonta ajattelua, jota myös tavallaan suoraan masinoidaankin.

      Poista
    2. Se että ihmisen syntyperä, sukupuoli tai muu tällainen asia sekä siihen liittyvät tunteet ja henkilökohtaiset (tai ryhmäoletetut) "kokemukset" alkavat määrittää sitä, minkä arvoisia hänen näkemyksensä ovat tai mikä ylipäätään on relevanttia julkisessa keskustelussa ja tiedonetsinnässä, on niin kaukana fiksusta ja eettisesti perusteltavissa olevasta tiedonintressistä kuin olla ja voi. Tavallaan törkein rasismi ja tiedostavin "ajattelu" lyövät lopulta kättä siinä missä etninen tausta / syntyperä / ihonväri tai kokemus itsestä yhteiskunnan "hierarkioissa" tai erinäiset korjatut etuajo-oikeudet jne. alkavat määrittää argumenttien, tietojen, taitojen tai osaamisen sijaan sitä, mikä on merkittävää.

      Poista
    3. Tuollaiseksi se on kääntynyt .

      Muistan ajan kun rasismia vastaan taisteltiin ajatusmallilla, että kaikki olemme samoja ihmisiä, värillä, uskonnolla sukupuolella tms. ei ole väliä jne. Se korosti ihmisten samuutta ja ihmisyyttä erilaisuudessaan, ja oli mm. lapsille ja nuorille hyvin ymmärrettävä.
      Nyt mennään toista, paljon monimutkaisempaa tietä. Identiteetit, todelliset, toisille kuvitellut, luokitukset jne. ovat poliittisia aseita joidenkin käsissä.
      Ja kuten tuolla jo aiemmin, koko keskustelu ja prosessi on valmiiksi sanallistettu ja käsitteellistetty. Vain käteen jaetuilla korteilla voidaan pelata.

      Itse en kuitenkaan tunne näitä asioita kovin hyvin, en ala siis siksi tässä sen enempää pohtimaan.
      Minulle käy niin kuin aika monelle tässä ajassa, parempi jättää sanomatta, kun väärin sanomisen koodi on niin vahva.
      Jos tämä kaikki alkaa johtaa myös itsenäisestä ajattelusta luopumiseen, niin saa nähdä mitä tapahtuu.

      Hesarin juttu oli hyvä, ja maailmallahan vastaavia on ollut esillä paljon ja isosti, laajakin kulttuuri-ja tiedeihmisten joukko on tiedostanut vaaran ( ja meillä Tontti).

      Kaltaiseni tavis suhtautuu sitten niin, että kun en näistä mitään osaa sanoa enkä ajatella niin parempi kun en ajattele näitä lainkaan. Keitän kahvit. Antaa "niiden" mesoa joilla on se teoria.

      Itse asiassa juuri tuo on helvetin vaarallista demokratialle ja jättää vapaan kentän sanavaltaisimmalle nykyisille ja tuleville valtaoletetuille.



      Poista
    4. Sananvapaus (periaatteessa kaikilla, vaikka rajoittamista kuitenkin halutaan)
      on täysin eri asia kuin
      sananvalta, joka on aina harvainvaltaa.
      Sananvapauden vähetessä sananvalta kasvaa.

      Jo pelkästään tuon yhtälön pitäisi pelästyttää demokraattista mieltä.

      Poista
    5. Mutta: keitän silti ne kahvit.
      Jotenkin alkanut ajatella että antaa ihmisten (luen itseni mukaan) saada sitä mitä me kuiteskin koko ajan tilataan. Passiivisen alamaisen osa on toisaalta helppo.
      Jokin vanha sanonta: Let (it?) go, let God.



      Poista
    6. "Muistan ajan kun rasismia vastaan taisteltiin ajatusmallilla, että kaikki olemme samoja ihmisiä, värillä, uskonnolla sukupuolella tms. ei ole väliä jne. Se korosti ihmisten samuutta ja ihmisyyttä erilaisuudessaan, ja oli mm. lapsille ja nuorille hyvin ymmärrettävä."

      Tämän minäkin ymmärrän, vaikka toki ymmärrän, että ihmiset eivät ole ihan samanlaisia, eivät mitenkään. Jopa saman kulttuurin sisällä on erilaisia kokemuksia siitä, mitä on olla, mutta yleisesti juuri noin, kuten esität.

      Nyt on tullut tilanne, jossa toisten on oltava ehdottomasti "pahoja" vallitsevien taloudellisten, poliittisten jne. rakenteiden vuoksi, koska kaikki on "rakenteellista" ja vaatii "purkamista" ja "uudelleentarkastelua", koska ei riitä, että käyttäydytään toisia kohtaan asiallisesti, koska silloin vain "uusinnetaan" "rakenteita" eikä nähdä "rakenteellista sortoa", josta koko historia todistaa. Siinä ei paljon yksilön eettinen käytös tai elämä paina, ei ainakaan niin paljon kuin ennen, koska rakenteet ja sektiot ja kielenkäyttö määrittävät mitä kukin on ja kuka on etuoikeutettu, kuka on rodullistettu ja kuka alistettu ja syrjitty ja kuka tästä kaikesta määrää - tälle kaikelle kun on tietty puhetapa, joka on lähtökohtaisesti hyväksyttävä kuin selitys maailman olemisesta - siis naiiveimmillaan näin, ettei ole mahdollisuutta, että asiat olisivat edes hiukan toisin kuin epistola, joka kertoo, miten asiat ovat.

      Minä koen olevani etuoikeutettu siksi, että olen saanut syntyä suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan 1970-luvulla ja perheeseen, joka ei ollut rikas mutta kannustava ja henkisesti yhtä aikaa haastava, inspiroiva ja vakaa erilaisine sosiaalisine kytköksineen - se perhe kuului vähemmistöön ja lähtökohtaisesti koulutetun väestönosan alapuolelle mutta oli kuitenkin matkalla ylöspäin. Minusta siinä on ihan hyvä selitys sille, miksi puitteet ovat olleet esim. mulle suosiolliset.

      Minun yksilöllisen elämäntarinani ja globaalin riiston politiikan välillä on melko vähän kytkentöjä tai selittäviä tekijöitä, ellei sitten nähdä, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta 70- ja 80-luvuilla oli joku riistäjä.

      Voi olla, että olen vähän tyhmä, mutta mielestäni ei ole mitään järkevää kokonaisselitystä sille, miksi ihmiset ovat mitä ovat. Toki voidaan skaalata erilaisiin yksiköihin. Se tietenkin on selvää, että 70-luvun Suomeen syntyneet ovat huimasti etuoikeutetumpia kuin johonkin köyhään afrikkalaiseen maahan syntyneet: meillä on ollut mahdollisuus kouluttautua, on ollut työväyliä jne. jne. ja on ollut vakaa yhteiskunta. Mikä osa tästä sitten on jotain sortoa, jota pitäisi purkaa, on mulle jokseenkin epäselvää, paitsi tietenkin joiltakin osin muuttuvan maailman myötä - ymmärrän sen, että läntinen hyvinvointi on osin peräisin kehittymättömien maiden hyödyntämisestä, mutta mikä kaikki pitäisi purkaa täällä ja rakentaa siellä, että maailmasta tulisi parempi paikka, on todella iso kysymys.

      Poista
    7. Ihmisten auttaminen ja reiluus ovat minulle tärkeitä asioita. En usko, että erilaiset sosiologis-filosofiset spekulaatiot, joissa ihmisille annetaan jokin pysyvä rooli, joka kytketään ensisijaisesti toisten pahuuteen ja omaan uhriasemaan, auttaa oikeasti juuri ketään selviämään elämässä eteenpäin.

      En toisaalta voi väittää niinkään, ettei systeemissä olisi virheitä tai epäkohtia, mutta niiden ratkaiseminen käytännössä asioita mahdollistamalla on parempi juttu kuin jokin spekulaatio rotusorrosta - varsinkin suomalaisen yhteiskunnan yhteydessä tämä tuntuu hankalalta konseptilta ajaa läpi järkevänä yhteiskunta-analyysina siitäkin huolimatta, että meillä on vähemmistöjä, joita ei ole kaikin osin käsitelty reilusti. Toisaalta ikinä ei ole käsitelty reilusti myöskään ihmisiä, joiden elämä on tuhottu poliittisesti tarkoituksenmukaisten rakennemuutosten myötä.

      Poista
    8. Tuhottu tai haastettu perusteita myöten... Siis ihmiset jätetty selviytymään oman elämänsä suhteen, pakotettu jättämään asuinalueensa, elämäntapansa ja elinkeinonsa jne jne poliittisesti ajettujen yhteiskuntarakenteen muutosten vuoksi.

      Poista
    9. Sananvalta, sananvapaus, kaikki nämä jutut. Maailmasta on tullut monimutkainen sillä tavalla, että se on jokseenkin ennakoimaton. Ehkä siitä on tullut jotenkin korostuneesti sosiaalista kamppailua, kiehumista, jossa kaikenlaista tehdään ja yritetään, vaikka ei aivan tiedetä, mitä siitä seuraa.

      Tuntuu, että olen hiukan liian yksiniteinen tähän aikaan monelta osin. Tai jos olen aivan rehellinen: en ymmärrä, mikä oikeutus on tietynlaisella logiikalla, joka määrittelee uudelleen omista tarpeista käsin säännöt sille, miten kaiken on oltava.

      Poista
  8. Mielestäni hyvin perusteellisesti esität noissa kommenteissa nyt sellaisen vahvan ja toiminnallisen tasa-arvoajattelun peruspohjan, joka on sekä ymmärrettävää että humaania. Ja johon aivan varmasti vielä palataan, kun tämä ideologisoituminen on hellittänyt.
    Itsekin ajattelen, olen samalla tavalla siis tyhmä, ettei liian helposti luokiteltavista muuttujista ole johdettavissa suoraan sitä mitä kukin ihminen on. Ei ole automaattisia uhri- tai etuoikeuskategorioita. Niihin päädytään.

    Itse ajattelen ettei hyvin sekavaa maailmaa voi hallita omassa mielessään millään motiivilla, politiikalla tai teorialla. Jos yrittää, päässä on varma kaaos. On valittava yleisistä asioista ne, jotka ovat mielekkäitä ja aitoja itselle.
    Mulle on valikoitunut tasa-arvo sillä tavalla että se koskee myös sosiaali-ekonomista tasa-arvoa (työväkeä, alaluokkaa kuten epämuodikkaasti ilmaisen) ja tyttölapsen isänä toivon vahvasti myös sukupuolien tasa-arvon toteutumista, ja myös koko maailman mitassa ilman sellaista piilorasismia jossa me lännessä katsomme sormien läpi, kun feminismimme koskee vain läntistä maailmaa.

    Toki luonto/ilmasto/kulutus...olisi se tärkeää myös, mutta se (onneksi) on saanut suuren huomion niin median, politiikkojen ja suuren enemmistön ajatuksissa ja toiminnassakin, eli luonnon monimuotoisuudella on jo puolustajansa ja näillä asioilla edistäjänsä.
    Oma kulutus on sitä luokkaa, eli vihreä siirtymäni jää ihan yksityisasiakseni.

    Teoriat ja uusi sanasto ja käsitteistö jolla mielistä taistellaan jää multa myös kyllä sivuun: en osaa ajatella ihmistä niin tarkkaan määriteltynä ja luokiteltuna.
    Loppujen lopuksi on kuitenkin vain kahden kerroksen väkeä, ne jotka tässä maailmassa pärjäävät ja ne jotka eivät tahdo pärjätä millään ja joita pitää auttaa.
    Sananvaltaa on hyvin harvalla.
    Siitä taistelkoot muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo luokittelut eivät nimenomaan ole edes tarkkoja vaan jokseenkin turhia, jos aiotaan elää ihmisinä. Ymmärrän toki, että luokittelujen ajatellaan auttavan asioiden tiedostamisessa, mutta mikä takaa että juuri tuollainen sektiointi on avain ihmisten auttamiseen? Idea on periaatteessa ok kuvauksen tasolla, mutta sorron tai vapauden kokemus ei ole välttämättä johdettavissa selkeästi joistakin ominaisuuksista joita kootaan teoriaan. En esimerkiksi ole varma, miten vedenpitävä ideologinen konstruktio on psykologisesti jne.

      Poista
    2. Totta kai jossakin määrin tulemme kaikki määritellyiksi/nähdyiksi jotenkin. Esim. rasismin kokeminen on varmasti yleisempää mustissa ihmisryhmissä, seksuaalinen syrjintä homoseksuaalisissa. Tietoisuuksia näistä pitääkin käyttää tilanteen parantamiseksi.

      Ja osan "luokituksista" teemme itsekin identiteettisyistä. Mullakin on itselleni omani. Koen olevani itäsuomalainen(karjalainen) ja työläinen. No, syrjintää näiden suhteen en ole kokenut ellei palkkapäivää lasketa...:)

      Mutta teoreettista politiikkaa sektioiden kautta ja vain niiden kautta tekeminen on tuputtavaa. Eikä vastaa todellisuutta. Edes vähemmistöryhmissä. Ihminen on niin monenlainen.

      Toki ymmärrän että tutkimuksessa (esim. kirjall.) on omat tarpeensa ja tieteell. menetelmänsä. Uudetkin jotka ovat suhteessä juuri näihin teoriataustoihin. Eikä se vie minulta lukijana mitään pois. Kun esim. luin loman alussa Riina Katavuoren todella hienon Kyproksen, en miettinyt lukevani naistekijän teosta ja siten kokenut olevani parempi (mies)lukija.
      (Taisi olla tyhmä kommentti ja 10 vuotta, vähintään, ajasta jäljessä, hah).

      Poista
    3. Siis Riina Katajavuori. Tuttu tekijä. Kirjojen kautta.

      Poista
    4. Mulla on Kypros, pitää lukea se. Riina K. oli samaan aikaan yliopistolla opiskelemassa, oltiin muutamalla samalla kurssillakin, toki mua hiukan vanhempi.

      Poista
    5. Joo, lue kun aikaa, hyvä kirja, monella tavalla.

      Poista
  9. Kommentoin tuon hesarin jutun herättämää mielenkiintoa toisessa, seinäjokisessa blogissa just näin:

    "Näköjään jo tuo juttu somessa leviääkin nopeasti. Hassua muuten kuinka vasta nyt, kun tämän ihan perusnäkökulman tuo esiin Hesarin toimittaja niin some laulaa ajattelevien ihmisten keskuudessa.

    Mutta kun saman asian sanoo tavallinen aktiivikansalainen tai muu vaikuttaja tai politiikko joka on tullut jonkin alitajuisen (poliittisen?) kaavan kautta määritellyksi kaanonin ulkopuolelle, niin mykkyyttä, haukottelua ja sivuuttamista. Voisi sanoa tuon myös otsikolla: Näin paavit valitaan. (Ja näinhän minäkin toimin).

    Tätä tuon pikkujutun asiaahan on tuotu esiin jo pitkään Suomessa ja todella laajasti myös eurooppalaisessa keskustelussa jo pari vuotta. Isoja juttuja ja maiden merkittävimpiä kulttuurivaikuttajia.

    Ehkä myös tsaarin ajoilta peräisin oleva alamaiskulttuurimme on tässä taustalla. Me, ihan tosissamme, pidämme paria maan suurinta mediataloa ikään kuin viranomaistoiminnan jatkeina: vasta jos sieltä tuodaan jotakin esiin, se voi olla totta. Pienen maan kirous kai. Vai pienen ahtaan mielen? "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen on luonteeltaan hallintoalamainen, joka ei myöskään itsestään juuri numeroa tee ja meuhkaa paitsi humalassa.

      Poista
    2. Tavallinen ihminen on vähän liian helppo lanata nykyisessä somemaailmassa, jos kohteeksi löytyy. Jos on omia ajatuksia, jotka eivät ole laadunvarmistettuja, on parasta olla omissa oloissaan ja puristaa kättä taskussa nyrkkiin, jos siltä tuntuu.

      Poista
    3. Kyllä. Let go, let god.

      Ihmishyttyselle on aina samat oltavat kaikissa ajoissa ja kaikissa järjestelmissä: olla hiljaa, seurata sivusta, jättää asiat muille, kokea syyllisyyttä, maksaa, huvittaa itseään vapaa-aikana, päivittää somen profiilikuvaa, sortua, kuolla.

      Tästä on näytelmä. Ja siitä laulu:
      https://www.youtube.com/watch?v=-yfbIBDPUx8

      Taustoja hyvin tästä Eeva-Liisa Mannerin teoksessa Ikäviä kirjailijoita.

      Poista
    4. Woyzeck on aina ajankohtainen!

      Poista