keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Turvavyöhyke


Nappasin netistä yhden kaverin postauksen, aika osuva. Tämä on tietenkin vitsi, mutta onnistuu kuvastamaan hyvin ulkoakäsin, miltä jotkin paranoiat näyttävät.

"Olen tuossa hieman miettinyt ja nyt vaadin, että Suomen ympärille muodostetaan etupiiri (ks. kuva), jonka alueelta poistetaan kaikki aseet ja sotaikäiset miehet. Tämä sen vuoksi, että muuten USA:n on helppo hyökätä Suomeen. Jos tähän ei suostuta, joudun hyökkäämään Ruotsiin (ainoa pienehkö ei-Natomaa)."

May be an image of map, sky and text that says 'Murmansk mypmaHcK CK Rovaniemi Ruotsi Suomi Helsinki Tukholma Tallinna Pietari caHKT-neTep6ypr caHKT-neT Viro Riika Latvia'




73 kommenttia:

  1. Uskomatonta, mutta juuri eilen taas juttelin aikuisten ukkojen kanssa, hyviä tyyppejä kaikki tavallaan - näitä heimoveljiämme madjaareja (joskus muuten puhuttiin oikeasti tuollaisia, heh) - jotka ostavat tämän maailmankuvan aika sellaisenaan. Jokin unkarilaisten oma kauna tuossa resonoi. On näitä kansoja joille 1900-luku oli kohtuuton ja jotka ovat jäänet ikuisiksi ajoiksi piirtelelmään kuvitteellisia viivoja karttakirjoihin kumarassa asennossa.

    VastaaPoista
  2. Yksi kivi vielä jonka löysin eilen: tämmöinen ilmapiirin yleinen ideologistuminen tuntuu hakevan ravintoa jostakin sellaisesta olosta, että "kahtiajakautuminen" on seurausta ulkoisesta voimasta, joka voi olla juutalaisten myyräntyö, NATO, ruotsalaisten vuosisatainen alistava sortovalta, jne. Minä taas väittäisin kyllä, että asettunut ihmisyhteisö on nimenomaan luonnollisesti jotenkin bipolaarinen, jokin alkuahdistuneisuus on siinä lähtökohtaisesti sisällä.

    Tämä vielä liittyen aiempiin, että olen nähnyt (pikku)porvarillisesti tukahtuneissa perheissä saman ikään kuin mikrokosmoksena. Kenttä on oikeasti silmin nähden äärimmäisen jännitteinen, mutta pysyy kasassa jonkinlaisella uskolla, että sitten kun se-ja-se voima on lakannut vaikuttamasta, niin tulee kukoistuksen aika ja palautuu harmonia.

    Tässä tajunnassa tosiaan jotenkin hypätään erotiikan yli, eli jotenkin sen, että joidenkin asetelmien mieli on juuri sisäinen epätasapaino ja tietty napaisuus.

    Nuorena pasifistina ajattelin, että sotien takana täytyy olla jokin virhe, ongelma, väärinkäsitys. Nyt alkaa tuntua, että sellaiset perusarvoihin lujasti uskovat ihmiset eivät oikeastaan edes pelkää sotaa muilta osin kuin että he itse tai heidän läheisensä joutuvat siihen mukaan. Mutta sinällään he eivät tunnu kokevan sitä hirveän suureksi ongelmaksi, että valta ottaa omansa heidän naapurissaan. Samat ihmiset jotka siis pitävät kiroilua karkeana, pystyvät ajattelemaan, että joukkoraiskaus on ihan ymmärrettävä tuottamuksellinen seuraus siitä, että ukrainalaiset astuivat väärille varpaille.

    Toki ymmärrän, että Suomessa kun persuja ym. on mollattu pitkiä aikoja ja ideologinen suuntaus on vähemmistössä - kasvu-uskonnon varjossa ja toisaalta myös versiona, onhan Perussuomalaisissa kyse eräänlaisesta jenkkipuolueesta (auto, perhe, isänmaa, yrittäjyys, vastenmielisyys "edistyksellisyyttä" kohtaan) - niin ensinnäkin porukkaan ja sen liepeille on valikoitunut vähän rohkeampia ja aidompia ihmisiä kuin täällä, missä ko. setti on valtavirtaa, ja toiseksi siellä voi näkyä vaikeammin, mitä riskejä perusarvojen valtaperiaatteeksi nostamiseen liittyy.

    Tämän takia voi kuulostaa oudolta, kun kritisoin kasvu-uskonnon
    ideologista perversiota en block Putinista suomalaiseen 'vennamolaiseen' hyvispersuun. Mutta asian avain on siinä, että näen täällä idässä tietyn valtaviivan, mihin nähden sama asenne muodostaa eri puolille aika erilaiset kasvot. Ehkä hieman kuin Örvelön Yrjö (Orwell) varoitteli länttä kommunismista, minä varoittelen länttä ideologisesta konservatiivisuudesta. (Sen lisäksi, että olen todella tuohtunut liberalismin uskonnollistumiseen. Minusta esim. tuskin olisi polvistumaan jalkapallo-ottelujen edellä, olen tässä mielessä varmaan kevytnatsi tiukimpaan makuun itsekin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen myös, että ihmisyhteisöt, joskus (tai ehkä usein) myös yksilöt ovat bipolaarisia - ne jakautumisen siemenet ovat alkujaankin jo jokaisessa, ja erilaiset yhteisövoimat sitten osin voimistavat, osin torjuvat jakautumista - ylipäätään säätelevät tätä (lopputulos kokemuksen tasolla riippuu myös siitä, miten yhteiskuntaan tulee sijoitetuksi ja sitoutetuksi). Siksi kai laitkin on laadittu, että ehkäistään tätä ihmisen sisäsyntyistä (?) (bi)polarisaatiota (tai sen "huonoja" vaikutuksia) tai mahdollisuutta siihen.

      Mitä tulee poliittisiin puolueisiin, niin en oikein luota niihin. En näe hirveästi eroa suomalaisissa puolueissa - tavallaan tämä on hyvä suomalaisessa yhteydessä sikäli, että kaikki ovat jonkin sortin demareita lopulta - jakovarapolitiikalla mennään, tavalla tai toisella. Joku on aina oppositiossa ja persut luultavasti ikuisesti "arvopohjakysymysten" vuoksi (vaikka eivät persut tai kokoomus ole lopulta kovin kaukana yleisdemarilinjasta, vaikka on niissä osin kiistämättä myös tätä jenkkipuoluemeininkiä - toisaalta Yhdysvalloissakin kumpikin olisi varmasti esimerkiksi sosiaalipoliittisesti jossain demokraattien ja republikaanien välimaastossa, jos katsotaan nykyisiä puolueohjelmia).

      Ajattelen, että millään suomalaisella puolueella ei ole kovin suuria ambitioita todella muuttaa yhteiskuntaa paremmaksi ja toimivammaksi. Tai no on tietenkin tämä vihreä siirtymä, mutta siitäkään ei lopulta tiedä, osaammeko hyödyntää sen kunnolla. Luultavasti EU muuttaa yhteiskuntaamme enemmän kuin omat puolueemme, ehkä se myös säätelee isompia asioita. Onko näin? Voi olla.

      En tiedä osaisinko valita aatteellisesti kahden väliltä: ideologisen konservatiivisuuden tai uskonnollistuneen liberalismin. En oikeastaan pidä kummastakaan, vaikka olen varmasti konservatiivi. Ehkä sitten kuitenkin lopulta liberaali konservatiivi tai uskonnollinen liberaali tai jotain tällaista, mutta en ainakaan ideologinen konservatiivi tai ideologinen liberaali. Ideologia nyt siinä zizekiläisessä merkityksessä, että millaisena yhteiskunta tahtoo ihmisen itselleen näyttää (ihan arkisesti järjestäytyneessä toiminnassa mutta myös ihanteissa ja tavoitteissa).

      Uskonnollisuus ei ole minulle ensisijaisesti / juuri ollenkaan yhteiskunnallista, paitsi jonkinlaisena efektinä, joka vaikuttaa myös yhteiskunnallisiin valintoihin jotenkin, hyvässä mielessä, mutta epämääräisesti ja ehkä ohi jotenkin kaiken järkeilyn (siis toisten huomioon ottaminen yms. - no, joku voisi argumentoida toisinkin, että se tekee pahan mahdolliseksi jne. Tässä kokemukset varmasti eroavat, mutta kyllä se itselleni on jonkinlainen itsetutkisteluun pakottaja)

      Konservatiivi olen siinä mielessä, että mieluummin jurnutan ja katselen hiukan karsaasti, kun jotain uutta ideoidaan, ainakin silloin kun se näyttää ideologialta, jossa yhteiskunta tahtoo sanoa, millaisena minun pitäisi itseni nähdä, ja kun kokemus on kuitenkin toinen.

      Se millaisena yhteiskunta tahtoo meidät esitellä itsellemme ei tietenkään ole analysoimatta selvää, eikä se ole mitenkään determinoitua.

      Mutta että poliittisilla puolueilla olisi jotain annettavaa... No, ei niiden vaikutusta tietenkään voi täysin kiistää, koska ne ovat osaltaan (kansalais)yhteiskuntamme perustana, mutta nykyisin jotenkin, en tiedä, mitä ajattelisin.

      Poista
    2. "mutta nykyisin jotenkin, en tiedä, mitä ajattelisin"

      Paikallispoliittinen epävarmuus voi ollakin ihan looginen seuraus siitä, että hahmottaa globaalit kuviot pääpiirteissään oikein. Tai ylipäätään vaistoaa, että oma yhteiskunta on eri tahoiltaan jonkinlainen globaalien prosessien laskos.
      *
      Minulla on tosiaan äskettäin muodostunut tietty laajentunut käsitys ideologiasta. Näen tosiaan länsimaiden valtavirran enemmän uskontoelämän ilmaisuna kuin ideologiana. Jotkin sen oireet nähdään uuskonservatiivipiireissä minusta ihan oikein, kuten juuri tämä gutmensch-ilmiö, että halutaan pelastella (kulkukoiria, Afrikan lapsia, hiilikuorman alla räpistelevää abstraktia Luontoa) vaan ei vahingossakaan pelastaa (systeeminen taso, joka vaatisi oikeaa itsekritiikkiä), ja että nähdään uhreina oikestaan jopa kutakuinkin päinvastaisia tahoja kuin joita yhteiskunnassa poljetaan ja/tai tieten tahtoen kiusataan.

      Mutta samalla mielestäni tämän varjoon on muodostunut jotenkin sanan varsinaisessa mielessä ideologinen poliittinen linjaus, jossa uusi uskonto tuomitaan, mutta tilalle tungetaan edellisen kauden metafysiikkaa ikään kuin poliittisesti valjastettuna ja kuvaksi kastroituna. On kuvaavaa, että kirkossa käyvät kristityt eivät ole tyypillisesti mitään kritiikittömiä "kristillisdemokraattisen" politiikan kannattajia täällä, missä aate on vallassa. Oikeasti varsinkaan katolisen kristinuskon sisältö ei tietenkään ole mikään kulutuskeskiluokkainen "jo on aikoihin eletty kun kaikenväriset friikit hyppii silmille", vaan se on universalistinen ja globalistinen katsomus aina naiiviuksiin asti.

      On vaikea sanoin tavoittaa, missä kohdin ajattelu muuttuu programmaattiseksi, ideologiseksi. Tässä kommenttiketjussa kyllä esim. erottuu jo aika hyvin tietty sokaistuneisuuden ja sen ainakin jonkinlaisen poissaolon leikki: https://timo-vihavainen.blogspot.com/2019/05/eurooppa-on-aina-oikeassa.html

      Poista
    3. Hyvä postaus sekä erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen keskustelu päälle tuolla Vihavaisen blogissa. Sain siitä yhden idean myös romaaniini (Kiven aikainen hallitsija Aleksanteri II, joka kukisti Puolan kapinan 1860-luvulla ja Puolalta lähti autonomia, kun taas Suomea sama keisari helli kieliasetuksella jne auttoi sivistysvaltion alkutaipaleella).

      Poista
    4. Nämä isommat kelat vaatisivat paljon ajatustyötä - on selvää, että on syntynyt uususkontoja talouden ja luonnonsuojelun ja ties minkä ympärille, ja tämä on ihmiselle "luonnollista", koska jokainen aika palvoo niitä jumalia, jotka kokee tärkeimmiksi ja joilla on suora kytkentä valtaan ja asemaan, ja nykyäänkin uhrataan (myös ihmisiä) kuten ennenkin.

      Hiukan koomista on, että luonnosta on tullut ikään kuin pelastettava entiteetti, vaikka emmehän me määräämme enempää "luonnolle" (tai luonnonvoimille ja tapahtumille mahda, koska ne ylittävät ihmisen mennen tullen) - tätä en sano siksi, että minusta ei pitäisi muuttaa ihmiskunnan käyttäytymistä, mutta kun kuvitellaan, että jollain luonnon insinöröinnillä selvitään paljon isommista tapahtumakuluista, niin tämäkin on jotenkin vinoutunutta, ja kun kaikki tehdään lopulta hieman puolittain ja taloudelliset ja poliittiset etunäkökohdat edellä, niin sitä on hiukan kyyninen. No, parempi tehdä jotain kuin olla tekemättä mitään ja väittää, että mitään ei oikeasti tapahdu. Tämä luonnonsuojelun aihe on todella kompleksinen enkä ihan usko kaikkiin vapautusprojekteihin, joihin lähtevät ihmiset, jotka eivät itse oikein edes tajua mitä vaativat jne).

      Edellisen kauden metafysiikka, mitä se tarkalleen ottaen on? Vai onko kyse jostain osasta tai itselle optimoidusta asiasta, joka sieltä otetaan? Kristinuskon soveltamisen ongelma on siinä, että se palautetaan yhteiskunnalliseksi ideologiaksi sopivin osin, kun se ei sitä kuitenkaan pohjimmiltaan ole. Toki sellaisen ateistiset kristinuskon historiallistetut tai maallistetut tulkinnat, joita nykyteologeilla tai vaikka Zizekillä on, ovat monella tapaa sympaattisia, mutta ei niistäkään ole sitten kuitenkaan vastustamaan sellaisia poliittisia voimia, joita näemme (kapitalismi jne.) ja toisaalta ne eivät käy uskonnoiksikaan.

      Poista
    5. "Edellisen kauden metafysiikka, mitä se tarkalleen ottaen on?"

      Mun mielestä ratkaiseva ero on että edelliset vajaat parituhatta vuotta oli yksi persoonallinen jumala, kun taas orastavassa kasvu-uskonnossa palvotaan suoraan sitä tilaa jossa ollaan.

      Se ei myöskään, se tila, tunnu hahmottuvan orgaanisena, eli kun kristinuskossa vähän kuin ajateltiin, että Jumalan henki on kaikkialla ja "siittää" asioita omia aikojaan, niin nykyiselle uskonnolle on jotenkin nimenomaan tärkeää, että mitään tällaisia näkymättömiä sidoksia asioiden/subjektien välillä ei saa olla, vaan korostetaan fanaattisuuksiin asti oikeuksia ja sopimuksia.

      Olen jollakin aivonosallani tietoinen että kuulostan vähän mielipuolelta aikalaisten korvissa näinen puheineni, mutta todettakoon että kasvatukseni oli yhdeltä laidaltaan todella far-out-konservatiivista, ja olen tarkastellut Euroopan viime vuosikymmenten meininkejä joiltain osin aika kirjaimellisesti kuin UFO.

      Sulla on hyvä teikki (take) näihin kysymyksiin, jos minulta kysytään. Just tuo, että uskonto ei leiju kokonaan irti siitä, miten arkisessa elämässä pääsee asemiin. Jumalat ja pyhymikset on sellaisia valtaistumisen (tai tietysti myös defensiivisen selviämistaistelun) vauhdittajia ja kyytipoikia ja -tyttöjä.

      Poista
    6. Yksi minkä olen tajunnut: eri metafysiikasta seuraa erilainen maallistuminen. Itse olen maallistunut elämässäni oikeastaan 2x, eli ensin - syvän depression kautta - anakronistisesta kristinuskosta ja sen jälkihehkunaan tuottamasta poliittisesta idealismista, mistä seurasi aluksi tiedostamaton pieni uskontapainen siihen, että tiede ja tekniikka jotenkin jännästi sittenkin silleen kivasti voittaa ja kapitalismi ja keskiluokkainen elämänmeno toimii, mutta tämän uskonhaivenen kyllä menetin nuorena aikuisena empiiristen kokeilujen kautta aivan totaalisesti. - Tämäkin vaihe oli kuitenkin tarpeen, että olen voinut sittemmin saavuttaa bodhisattva-aseman syrjäytyneessä juoppoudessa. (No heh, vähän leikkiä.)

      Nykyään analysoin asioita ihmiskunnan iloksi ja harmiksi kuin jonkinlainen rehellisellä työllä itsensä elättävä Žižek, eli "the same tthhing and yet completely the opozit", kuten hän itse varmaan sanoisi nenäänsä sukien.

      Poista
    7. Olin näkevinäni - kerran mielenkiinnosta katsahdin - että Zizekki on kanssa niitä, jotka eivät mitenkään pääse yli yhden syyllisen asetelmasta. Se jotenkin kalvaa näitä heeboja, Chomskyakin.

      Eli sanoisin, että juuri lopulta sitä kylmän sodan perintönä jäänyttä hahmotusta, jossa varioidaan loputtomiin "isoa ulkoista kahtiajakoa". Kuka nyt sitten on kristitty, sitä miettiessä, mutta taustavakaus tulee siitä, että "isä on länsi ja äiti itä". Sitä voi sitten pelleyttää (Jarin sanaa lainatakseni) ottamalla fraktaalisesti loputtomiin näkökulmia samaan. Kerran Zizekki julisti Pohjois-Korean matriarkaatiksi.

      Ehdottomasti hyvin ideologinen hahmo, vaikka verbaalisesti hauska ja taitava. Täysin kykenemätön päästämään irti suosikkikahtiajaostaan, ja ihmekös, kun se on hänelle täysin kirjaimellisesti elinkeino. Ja varmaan "länsi-kommunismi" on myös oikeasti hänelle identiteetin fundamentti, vaikka hän itseään aina ironisoikin.

      Poista
    8. Matriarkaatista puheen ollen, vaikka olen kunnostautunut joissain asetelmissa myös feminismin intomielisenä sättijänä, niin yksi tulokulma siihen, miten Venäjä suhtautuu Ukrainaan, on lopultakin naisiin kohdistettu patriarkaalinen väkivalta.

      Jotenkin se funtsinta, että "vaikka ei oltu sovittu, niin sehän oli ilmassa", "tehän kuulutte oikeastaan joka tapauksessa meille", "te provosoitte", "menitte liian lähelle toisia", nää on oikeastaan rakenteellisesti hyvin paljon samaa kuin hyvin isänvaltaisessa yhteisössä kontrolloidaan naisia.

      Poista
    9. Ukrainassa Venäjän naisvihamielisyys on näkynyt monilla tavoilla, myös konkreettisesti. Äsken katsoin tällaisen. Täytyy sanoa, että raaka voima raakaa vastaan tuntuu hyvältä, vaikka tiedän, että se ei välttämättä ratkaise mitään (paitsi jos muuttuu ylivoimaksi tarpeeksi pitkäksi aikaa ja laajalla alueella): https://www.youtube.com/watch?v=gfaJUio-T_0

      Zizek on jännä hahmo. Minusta hän on taitava esiintyjä ja verbaalikko, jolla on vitsi ja punch line toisensa perään. Sitten käytännön asioissa - siis poliittisissa, joita häneltä aivan vakavasti kysytään - hän on melkoinen mato; diagnosoi kyllä, mutta mitään ratkaisua ei löydy oikein mihinkään. Voi olla, että filosofilta sellaista on turha edes odottaa, mutta kyllä hän on äärimmäisen viihdyttävä omalla tavallaan ja pidän siitä, miten hän tuntee ajattelun historiaa ja tekee siitä hauskaa. Tekstit ovat melko epäkoherentteja.

      Tämä ajatus "Mun mielestä ratkaiseva ero on että edelliset vajaat parituhatta vuotta oli yksi persoonallinen jumala, kun taas orastavassa kasvu-uskonnossa palvotaan suoraan sitä tilaa jossa ollaan."

      En tiedä, olenko väärässä, mutta jostakin Hegelistä lähtien tai ehkä jo 1700-luvulta (idealistisen filosofiankin puolella) ollaan oltu siinä "että palvotaan tilaa jossa ollaan", aluksi se oli varmasti "tiedollinen" tila tai "vaistojen" tila (tai jokin apolloninen / dionyysinen), mutta kasvu-uskonnon aika tuli kyllä sitten nopeasti perässä.

      Selvää on, että on vaarallista palvoa tilaa jossa itse on jumalana, mutta maallistuneena uskontona sellainenkin ehkä menee (mutta monesti pieleen, kun puuttuu kyky katsoa ulkopuolelta).

      Täytyy sanoa, että en ole päässyt irti (subjektien välisten) näkymättömien sidosten ja asioiden suunnittelematta tuottamien arvojen ajatuksesta - pidän sitä jotenkin luontevampana kuin tätä korrektia sopimuspohjaisuutta ja oikeusajattelua, jossa kaikesta tulee määriteltyä ja kliinistä ja siten jotenkin tapahtumatonta ja joustamatonta - olipa kyse mistä hyvänsä ihmisoikeuksista seksiin. Ahdistavaa elämää, jossa ei ole jotenkin tatsia siihen, mitä voisi ajatella muutokseksi ja ennakoimattomuudeksi: lokeroinnit ja oikeuksienjulistukset ikään kuin halvaannuttavat jonkin "orgaanisemman" tai "spontaanimman" (jos niitä nyt sitten on kuin hetken mielikuvina toimijan päässä ja ruumiissa).

      Vaikka Zizek on omien (hiukan ironisten) sanojensa mukaan kommunisti / leninisti ja kaikkea tällaista, hän korostaa, että hänen ajattelussaan on yhä paikka subjektille (tykkää siksi psykoanalyysista) ja näkee marxilaisuuden ongelmaksi sen, että sille subjekti on vain jotain joka tulee tuotetuksi yhteiskunnallisten voimasuhteiden efektinä.

      Zizekillä on minusta myös paikoin mainiota ateistista teologiaa, joskin se on pohjimmiltaan oikeastaan samaa lässytystä, jota kuulee maallistuneilta luterilaisilta papeilta, mutta Zizek osaa muotoilla samat jutut paremmin.

      No joo, tulee nyt vähän tällaisia irtohuomioita vailla mitään erityisiä ajatuksia.

      Poista
    10. "ehkä jo 1700-luvulta (idealistisen filosofiankin puolella) ollaan oltu siinä "että palvotaan tilaa jossa ollaan"

      Kyllä varmastikin näin. Olikohan Voltaire jolla oli aatteenaan teismi (jos en vallan sekoile), minkä puki sittemmin savolaiseen muotoon puolanjuutalainen S.J. Lec: "Uskonko Jumalaan? Herra yksin tietää." No tää oli näitä hetkessä toimivia zizekmäisyyksiä, jo wikipedialla voisi varmaan haastaa, mitä tässä sanon.

      Joka tapauksessa, tuo teismi on varmaan ollut jotain sellaista, että "paskat uskon mihinkään korkeampaan, mutta en viitsi jättää kirjojani kustantamatta ja riidellä typerysten kanssa aiheesta". Tai mene ja tiedä, mutta kaikista olennaisin pointtini on tässä nyt ainakin olevinaan se, että tietenkin aikakaudet vaihtuu niin että järkijätkät ja -kimmat pommittaa valtarakenteita kuin asteroidit, mikä sitten välillä kantaa hedelmää, ja sisältää rystypuolellaan uusien massahulluuksien siemeniä.

      Poista
  3. Tänään osunut silmiin useita arvioita siitä, että sota tulee jatkumaan pitkään. Myös Zelenskyn viimeisimmät puheet merkki siitä: sanonut ettei rauhaa tule ennen kuin on Ukraina saanut takaisin kaikki sodassa menettämänsä alueet.
    Mulla tämä tilanne kiristää jotenkin koko ajan jostakin kohtaa. En tarkoita pelkoja, ehkä enemminkin epätoivoa (edelleen) että miten helvetissä tämä edes alkoi ja mitä ylipäätään on Euroopassa meneillään.
    Myös eräänlainen moraalinen turhauma alkaa syödä. Että eikö paha (ihan tosissani kirjoitin "paha") voisi saada jo palkkansa.
    Ja ehkä myös koko ajan tilanteeseen liittyvä massiivinen tietotulva alkaa ahdistaa. Miksei voisi olla kevyempää luettavaa ja mietittävää? Vaikka joku someraivo siitä mitä joku sanoi jostakin mitä joku toinen sanoi jossakin. Siis se uskonnollisten liberaalien (tuo polvistuva väki) ja fundamenttikonservatiivinen hassu käsiterihkamatavaratalo, jonka parhaasta markkinapaikasta nuo tahot käyvät kisaansa. Toki liberaalien johtaessa tosi selvästi tuota kaikilla osastoilla ja jopa ylimielisellä voitonvarmuudella.

    Onko hyvä vaihtoehto että sodan annetaan jatkua ja se tila todetaan?
    Onko lännen päätös nyt sitten se että Ukraina voittaa ja hoitaa homman? Maa siinä niiltä menee paskaksi mutta onpa sen jälkeen valmis EU:hun paijattavaksi ja aseet ovat parasta ykköstykkilaatua.

    Olen Ukrainan puolella sataprosenttisesti (tarvitseeko sitä nyt todella sanoakaan), mutta jos tämä nykyinen tila jatkuu jatkuu ja jatkuu niin nihilistiprosentti minussa herää tässäkin asiassa. Eikö tässä olekaan hengenhätä torjua Putinin ja Putinin Venäjän rosvoretki?
    Vai onko ydinaseilla todella noin iso merkitys?
    Ja mikä muuten takaa ettei Venäjä käyttäisi niitä Ukrainan voitettua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yleensä aina vastaan lännen, idän, minkä tahansa järjestämiä "arabikeväitä" tai hallinnon kaatoja sisältä käsin, koska niissä voi käydä todella heikosti (vrt. Syyria), mutta toivon todella että on menossa taustaoperaatioiden erilaisia kirjoja joilla pyritään kaatamaan nykyinen Kreml.
      Tie sodasta voi tulla Ukrainan voiton kautta tai sitten eskalaation joka voi sitten tuoda mitä tahansa, mutta olisiko nopein ja turvallisin sittenkin Putinin kaataminen? Kyllähän länsi eli USA on näitä on osannut ennenkin.

      Kyllä tässä oikeasti muuten on sittenkin ydinsodan mahdollisuus olemassa. Tai konventionaalisen eskalaation. Itse olen alkanutkin katsella ihan toisella silmällä tuossa 100 metrin päässä sijaitsevaa Nato-jäsenyyydenkin kannalta keskeistä ministeriörakennusta. Jos Iskanderissa ei ole tähtäys kohdallaan niin eihän se sinne 100 metrin päähän osu.

      Poista
    2. Jotain positiivistakin. Ihmiseläimen digi/känny/nettisovelluksuttamisen vastaanpanijana olen nauranut kevyesti mm. viranomaisten vinkille käteisen rahan varaamisesta kotiin. Niin pienestä se onkin sitten kiinni. Uusi vahvan tunnistautumisen uljas maailma ei toimikaan jos rattasiin putoaa jostakin muru. Irti hiilestä ja irti kaikesta missä ei vaadita sirutettua tunnistaumisesta ei sitten olekaan se toimivin sovellus elämään. Käteisen rahan (ei aina, ei periaatetta tässä) jatkuva käyttäjänä (vastarintaa sekin on) tämän kaiken em. olen pannut myhäilemällä merkille.

      Poista
    3. Joo Vesa sanoi jo sodan alkuvaiheessa katselevansa maisemaa silläkin silmällä että "nyt se vielä on tällainen". Olin itse kokenut jonkin vähän samanlaisen hetken, niin jäi mieleen.
      ************
      https://index.hu/kulfold/2022/05/11/egy_honapja_alljak_az_ostromot_igy_neznek_ki_mariupol_utolso_vedoi_galeria/

      Reutersille merkittyjä kuvia Azovstalin tehtaalta (pitää klikata ennen kuin voi selata). En pysty tietysti mitään propagandasyytöksiä väistämään, jos joku sanoo, että on valikoituja, väärin valaistuja tai "kuvassa on NATOn palkkalistoilla olevia näyttelijöitä". Arkijärkeni viittaisi jonnekin tuohon kuvien esittämään suuntaan kuitenkin myös.
      ********************
      Niinpä, varmaan yksi syy miksi Putinia ei vihata maailmalla vielä yksikäsitteisemmin onkin se, että hänet nähdään (mielestäni harhaisesti) jonakin jolla on oikeutettu altavastaajan narratiivi suhteessa tunkkaiseen vaihtoehdottomaan hegemoniaan. Vahinko vain, että hän sattuu olemaan oikeasti maailman suurin kapitalisti ja mestarivaras. Ei sille jätkälle ole varmaan mikään eettinen ongelma sijoittaa Yhdysvaltain sotilasteolliseen kompleksiin bulvaanien kautta. (LTL)

      PS sitähän minä tätä blogia kommentoimalla varmaan omalta osaltani työstän, että huomaan tietyntyyppisten tolkullisempien konservatiivien olevan nykyisessä ilmapiirissä olevan paljon lähempänä omia kantojani kuin olisin nuorukaisena ikinä kuvitellut mahdolliseksi. Tai siis oikeastaan kannat ovat varmaan edelleen erilaiset, mutta mentaliteetti silti yhdistää. Mm. tuo käteisen käyttökin.

      Poista
    4. Ihan pieni sivujuonne tuosta käteisestä. Ei kiinnosta mihin kategoriaan mut voidaan laittaa tuon "vastarinnnan" vuoksi, mitään kummempaa periaatetta, poliittista ainakaan, siihen ei liity. Intuitiolla ajattelen että ihmisten arjen perustoimintojen siirtäminen verkkoihin ja erilaisiin sovellusleluihin ei ole hyvä suunta. Suuremman hyväksikäytön mahdollisuudet tuota kautta ainakin luodaan.
      Käytännöllisempi on kokemus siitä että ei tämä em. verkottaminen ole elämää ainakaan helpottanut. Tarjotaan loputonta lataamista ja sovellusostorulettia muka helpotuksena.
      Viidenkympin seteli on hemmetin hyvä käyttöliittymä. Aina valmiina, aina toimii, ei vie tilaa, ei vie sähköä, akkua, ei tarvitse puhelinta, sovelluksia jne. Toki käytän korttia mutta käytän myös käteistä ja lähimaksua en käytä koskaan.

      Myös kaikki "omaelisat" sun muut saa multa pitkät vaikka se tehdään vaikeaksi asiakaspalvelupuhelimien pitkillä jonotusajoilla.

      Siruttaminenhan muuten ei ole mikään salaliittohörhöjen juttu. Sinne, kohti "digitaalista kansalaisuutta" jossa "kaikki" sinusta on "kätevästi" "yhdessä sirussa" on mm. EU:n yksi kärkihankkeista.
      Jos tuo ei herätä ihmisissä vastarintaa niin ei kai sitten mikään. Kotimaisten elämäntapa-anarkistien tms. viiteryhmien en ole tästä asiasta nähnyt lainkaan kiinnostuneen. Ilmeisesti siksi koska ovat jo niin syvällä virtuaaleissaan itsekin että sinne Turkin ihmisoikeustilanteen lisäksi ei mahdu enää mitään muuta. Ei edes sitä oleellisinta tässä ajassa.

      Poista
    5. Tietokoneiden avulla on luotu ja saavutettu isoja asioita meidän kaikkien hyväksi. Ja niiden laskentakyvyn kautta saavutetaan koko ajan lisää. Totta kai minustakin on mukavaa miten paljon ja nopeasti voin löytää erilaista ja luotettavaa tietoa netistä jos haluan ja osaan sitä etsiä (ja haluan ja osaan). En halua siis ottaa tietotekniikassa askelia taakse.

      Mutta aivan eri asia on yksittäisten ihmisten arjen ja identiteettien verkottaminen lukemattomiin sovelluksiin (toki me köyhät teemme niin joitakin ihmisiä miljardööreiksi ja oligarkeiksi ) ja erityisen vaarallisia mahdollisuuksia sisältyy digitaalisen kansalaisuuden pakottamiseen.
      Odotan vastarintaa tässä nousevaksi.
      Jos ei nouse, ei jää kuin yksi tulkinta: ihmiset haluavat sitä itse. Ja se on pelottavaa.

      Poista
    6. Itse mietin yhtä läheltä liippaavaa asiaa: "koko todellisuuden", ainakin yhteiskunnallisen todellisuuden, siirtämistä sähkö- ja tietoverkkoon. Pelkästään tuo kaiken sähköistäminen kutsuu luokseen monia ongelmia ja vaaratekijöitä. Ainakaan sitä ei voida tehdä naiivisti tai voimme olla hetkessä atomisoitunut yhteiskunta. Toki tuo ihmisen kytkeminen koneeseen, joka on jo itse asiassa tapahtunut, on jo altistanut meidät paljolle, jota emme varmasti osaa / viitsi edes kuvitella.

      En kuitenkaan ole teknologiavastainen missään nimessä. Mutta täytyisi katsoa, että tässä voidaan säilyttää osa todellisuutta siten, että yhteiskunta voidaan organisoida hätätilanteessa ilman sähköäkin - se on kyllä todella vaikeaa, jos infra romahtaa ja ihmisten taidot olla sähkön ulkopuolella ovat mitä ovat eli pääasiassa kehnot, varsinkin kaupungeissa.

      Minä en halua itseäni puhtaan digitaaliseksi kansalaiseksi / sirutettavaksi, mutta luultavasti tämä asia koskee isossa kuvassa vasta 2040-2050-luvuilla eläviä ihmisiä, ehkä. Toisaalta hyppy nykyisestä sinne ei ole kovin iso, mutta se että elimellisesti olen osa jotain konetta, siis tavallaan kyborgi, on ainakin mulle monin tavoin vastenmielinen ajatus.

      Poista
    7. LTL, Putin on nimenomaan varas kleptokraattien paratiisissa. Mistäpä mies olisi saanut 150-200 miljardin dollarin (arvio) omaisuutensa, ellei olisi säännöllisesti varastanut Venäjän federaatiolta. Virallisissa tiedoissa hän omistaa jonkun kerrostalokolmion, auton ja peräkärryn.

      Poista
    8. Käteisen kulumista on myös helpompi seurata, ainakin minusta.
      __
      Nuorena anarkohörkönä yksi ylivoimaisista inhokeistani olivat valvontakamerat. Ei siksi, että itse olisin ollut altis päivänvaloa kestämättömälle toiminnalle, vaan jotenkin sillä ajatuksella, että pelkurimainen keskiluokka vähän kuin kovakoodaa asenteensa sillä koko yhteiskuntaan, ja pian olemme kaikki Espoossa.
      Joku voi tietysti kritisoida, että niinpä niin, atleettinen parikybänen mies asialla.

      Väittäisin silti, että tämä espoolaisuuteen sairastuminen kyllä sittemmin toteutui. Esim. fyysisissä hommissa siitä on jo tullut oma työnsarkansa, että pelaa kulkulupien kanssa, akrobatiseeraa työvälineitä piippaavien sermien ja porttien läpi ja yli, selvittää respan Miss Burnout American kanssa, miksi kulkulupa oli merkitty edelliselle tai seuraavalle viikolle, selvittää paramilitaarin univormujätkän kanssa, miksi on firman terassilla töissä, kun työkeikka oli sovittu vartavasten firman terassille.

      Poista
    9. Yksi asia jonka koen aivan sietämättömänä on se, että jos meillä on verkottunut tieto jolla pystymme ennustamaan vaikka syöpiä ja tietämään kohta varmaan paitsi jälkikäteen, niin ennaltakin, miten jonkun elämässä todennäköisesti käy, niin miksi ihmeessä tätä ei käytetä minun kanttilaiselle (Immanuel) päälleni ilmeisimpään käyttötarkoitukseensa, etiikkaan?

      Vaikuttaa kuin kyborgeina olisimme jotenkin velvollisia ohjaamaan rahaa kasautumaan sinne missä se on ennestään ollut. Usko tähän on vain lujittunut sitä mukaa kun koko talous on käynyt todellisuudessa turhemmaksi hahmotukseksi, kapitalismista puhumattakaan.

      Tekniikan vastainen olen siis minäkin oikeastaan vain leikilläni. Mutta kyllä näen isoja ongelmia, jos tekoälyn pääkäyttäjyydestä haaveilevat Trumpin ja Putinin kaltaiset, ja ihmisten mielestä riittää, että saa perustaa identiteettinsä siihen, että tienaa itse 30 % alta sen viivan, millä oma varallisuus ei vielä valu pois hierarkiassa ylöspäin, kun taas naapurin Tanja 28 prosenttia alta ko. viivan. Tämä on päräyttävän irrationaalista, mutta johtunee lajimme uskonnollisesta luonteesta. Tähyämme ihmeelliseen ja mahdottomaan ja olemma kallellamme kompensoimaan huomio- ja lempeysvajetta kovettumalla.

      Poista
    10. Tuo valvontasysteemi on osa tuota samaa. Ja siinä on vielä sellainen etäännyttämisen klangi. Muistan kun oman firmani virastoon ennen vanhaan kävelin kuin baariin. Nyt on jo pitkään ollut ennakkoilmoittautuminen, sisään tullessa pitää täyttää tiedot kuka ja mitä ja miksi ja tosiaan lasin takana on univormut lupia jakelemassa. Ja tämä omalla työpaikalla. Ei edusta tämä avointa yhteiskuntaa eikä demokratiaa.
      VAHVA TUNNISTAUTUMINEN taitaa olla uusi yksi johtaja, yksi kansa, yksi tahto -mielentila.
      Ymmärrän tietoturva-ajattelun, mutta epäillä sopii että sen myötä mukana tulee jotain muutakin.

      Ja Vesan sähkö-yhteiskunta (se riippuvuus) osa tuota samaa. Kuin sattuma että sähkö on myös poliittis-ekonomis-ekologisesti uusi pyhä.

      No, mitäpä näistä. Ja joo vähien rahojen hupenemisessa tosiaan pysyy mukana, kun ne on seteleinä kukkarossa.

      Poista
    11. "kohta varmaan paitsi jälkikäteen, niin ennaltakin, miten jonkun elämässä todennäköisesti käy" hieno ajatuskuperkeikka, kertoa uutisena, että tiedetään jälkeenpäin miten todennäköisesti käy - meinasin kirjoittaa että tiedetään jo ennalta, kuka tekee todennäköisesti jonkin rikoksen vaikka.

      Poista
    12. Iltaloru vielä. Tänään henkisesti aika väsynyt olo vaikka nuo kommenttini tänne taas rykäisin. Sellainen ettei ehkä sittenkään jaksa enää vastustaa ja kannattaa mitään. Kunhan Ukraina saa rauhansa takaisin, niin voisi jättää henkisesti koko maailman muiden huoleksi. Huolehtijoita löytyy kyllä. Mutta omasta pikkuelämästä ei huolehdi kylläkään kukaan muu kuin itse. Reaktiivisuus maailman suhteen on sekä ilo että kirous. Löysäksi reggae-mieheksi en kyllä halua, mutta pitäisi jo alkaa tajuta ettei teoton vastarinta tuota muuta kuin vaivaa ja verenpainetta.
      Hoida Vesa muuten kolestrolisi. Mulla on ollut lääkitys jo pitkään, koska ruokavalio ei korjannut riittävästi. Itägeenin haitallinen seuraus. Muuten kyllä "itäisenä" on nastempaa.

      Poista
    13. (tosin vain hieman koholla olevaa kolea ei kai lääkkeillä välttämättä kannata. mulla kole nousi neljävitosena rajusti, sitä ennen oli ollut "ugandalaisen" arvot kuten lekuri ilmaisi, eli kolen suhteen hyvät. )

      Poista
    14. Ensi keskiviikkona on lääkäri. Luulen, että mulla ei ole kovin pahasti pielessä ruokavalio jne. vaikka tiedän mistä voin lohkaista, jos se siitä sitten on kiinni. Meillä on suvussa korkea kolestroli, mutta kuuntelen mitä lääkäri sanoo. En osannut niitä labratuloksia itse niin hyvin tulkita.

      Verenpaine ei ole kyllä nyt itse mitattuna juurikaan kohollaan. Alapaine täysin normi (alarajassa), yläpaine normaali, mutta hiukan koholla.

      Painoa on kertynyt kahden etätyövuoden aikana sellaiset 3-4 kiloa tavanomaista enemmän. Niistä pitäisi päästä eroon. Uskon, että saan ne pois aika pysyvästi ja hyvin. Luultavasti kesällä jo lähtevät, kun hiukan rääkkään itseäni fyysisesti enemmän. Mutta tossa vyötärön seudulla ne kilot ikävästi ovat, huomasin homman alun jo viime syksynä ja talvella on tullut lisää.

      Poista
    15. Sen siitä saa, kun syö enemmän kuin kuluttaa. Turhaa hiilarihöttöä, kuten suklaata, jätskiä, tällaista - skippaan ne. Eikä olutkaan tietenkään auta, mutta sitä en kyllä paljon juo, max. pari pinttiä viikossa.

      Poista
  4. Palataanpa keskusteluun illalla. Minun on suoraan sanottuna vaikea sanoa, mitä odotan politiikalta siinä näkymässä, jota on lupa odottaa. Lähinnä sitä, että elämä ei menisi aivan vituiksi vaan yhteiskunnan tasollakin säilyisi jokin mielekkyys, jotta jaksaisi olla asioista kiinnostunut kansalainen. Ja tietenkin vähintään sitä, että Suomi säilyisi jokseenkin toimivana ja turvallisena yhteiskuntana.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Venäjän reaktiot tietäen olisi varmasti järkevää, ettei Suomeen sijoiteta Nato-joukkoja tai ainakaan sellaista varustusta, että Venäjä kokee sen siihen kohdistuvaksi provokaatioksi. Toisaalta Natosta pitää tulla kuitenkin jonkinlainen este enimmille vaikuttamishaluille. Suomen tilanne on yhä se, että tasapainoilemme Venäjän suhteen, ei perusasetelma siinä suhteessa miksikään muutu. Varmasti jotkut kokevat Nato-jäsenyyden suurena turvana, mutta asia ei ole yksioikoinen.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Kyllähän siitä turvallisuuskulttuuriajattelustasi jää yhä elementtejä, joita voisi Suomessa hyödyntää. Toisaalta en usko, että niitä hyödynnetään vielä aikoihin, koska en oikein näe mistään sellaisesta erityisiä merkkejä. Voi tietenkin olla, että nykyinen tilanne saa aikaan jotain sen kaltaista, mutta aika näyttää. Venäjän suhteen tilanne kylläkin muuttui.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  6. En ole natointoilija itsekään eikä varmaan kovin muukaan. Vesan mainitsema varovaisuus joukkojen sijoittamisessa on paikallaan. Myöskään liittymällä emme pääse, emme tietenkään, turvallisuusvarmuuteen, vaihdamme vain toiset riskit toisiin riskeihin.
    Kyllä tämän pitäisi olla kaikille selvää.
    Mutta Putinin ollessa vallassa, ja meneillään olevan Euroopan sotahätätilan vuoksi on parasta tehdä paras mahdollinen ratkaisu. Ja mennä Natoon. Se ei tietenkään TAKAA meille turvallisuutta ja rauhaa. Mikään taho ei sitä takaa. Mutta suoraan konfliktiin joutumisen todennäköisyyttä se kyllä todennäköisesti laskee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Eskalaatiotilanteessa me sitten otamme niskaamme kaikki mahdolliset riskit. Olemme ensimmäisenä ja ylivoimaisesti pisimmällä rajalla Venäjän kyljessä.
      Toisaalta sama tilanne on jos olemme yksin. Silloinkin maatamme voitaisiin käyttää alustana. Kummasta tahansa suunnasta.

      Silti yllättävän paljon tapaa ihmisiä, fiksujakin, ja kuulee politiikkoja jotka aivan tosissaan uskovat rauhantakuuseen Nato-maana. Ajatus että Naton helmassa olemme varmassa turvassa kaikelta pahalta ja varsinkin ryssältä on kyllä verrattavissa tuttiin. Jokin psykologinen defenssi sen täytyy olla: paha ei tule tänne, ei tule enää paha tänne.

      Natoon silti kannattaa mennä jos se korottaa suojaamme kunnolla (vaikka takuita mikään ei anna) kaikissa tilanteissa, sodan ja rauhan aikana. Nyt valtionjohto ajattelee että niin on, ja kyllä minäkin pidän sitä realismina, vaikka tosiaan samalla käymme oikeastaan vain riskien vaihtokauppaa.

      Poista
    3. Uskoisin siihen yksinkertaiseen asiaan, että valtionjohdolla on enemmän tietoa Venäjästä ja sen suunnitelmista - siis vakavasti otettavaa tiedustelutietoa - joka on myös vaikuttanut tähän suuntaan, jonka Suomi otti.

      Mitenkään turvassa emme ole, siihen ei pidä tuudittauduttua. Venäjällä on tuota volyymia, se tässä huolettaa. Ja asenne, jossa se kokee, että sen turvallisuutta loukataan. Ainakin asia esitetään näin.

      Näistä nousevat riskit luovat huolta. Mutta minulle Nato on ollut aika helposti ymmärrettävä puolustautumiskeino näissä oloissa. Ja tosiaan uskon, että valtionjohto on erittäin hyvin informoitu sotilastiedustelulla, niin suomalaisella kuin Nato-maiden antamalla.

      Poista
    4. Yksi suuri riski on poliittis-yhteiskunnallinen. Meneekö mukaan menemällä autonomiamme viimeisiäkin osia. Sotilaallinen turvallisuus varmasti vahvistuu kun kihlaamme Washingtonin, mutta meneekö siinä sitten poikamiehen/sinkkuneidon vapaus myös kokonaan ?
      Tarjolla on kuitenkin vain kuin yksi vaihtoehto tällä hetkellä. Olisipa "länsiä" tarjolla vaikkapa kaksi tai kolme eri kuppikuntaa , joista voisimme valita itsellemme ja yhteiskunnalliselle ajattelullemme sopivimman.
      (Sotilaallisesti on toki hyvä olla yhtenäinen. Kannattaa muistaa että ydinaseet poislukien Naton ylivoima suhteessa Venäjään on massiivinen niin budjeteissa, aseistuksessa, kuin teknologiassa laskettuna. Myös miesmäärissä. )

      Poista
    5. Uskon että kaltaiseni rivikansalainen ei jäsenyyttä sen tultua voimaan huomaa oikeastaan missään konkreettisessa. Täällähän on jo jenkkisotilaita vuosia käynyt harjoittelemassa, samoin Nato-maiden laivastot ja ilmavoimat.

      Tänään eduskunnassa uskomaton debatti. Oppositio kysyi kykeneekä hallitus sulkemaan rajat, jos Venäjä tekee katalat mainilat lähettämällä samalla tavalla porukkaa kuin aiemmin Puolan rajalle. Vastuuministeri yritti hiljentää kysyjät vertaamalla hybridivaikuttamiseen. Ja että viranomaisia ei saisi tässä tilanteessa arvostella, koska voi lähteä signaaleja....eh?

      Juuri tuollaisen vuoksi minun isänmaallisuuteni välillä horjuu ja tulee mieleen että pitäkää tunkkinne. Ja sisäinen bysanttinne teissä. Nyt kun ollaan "viimein oikeasti länsimaa" (miten typerä ajatus) niin silti suhteen hallitukseen tulee olla kuin tsaarin ajalta.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Jos Suomen raja on auki (en tarkoita nyt sotilaallisesti) niin kyllä se pitää todeta että auki on ja vaatia tekemään jotakin ennen kuin Kreml keksii että Suomelaan lähetetäänkin nyt hieman säpinää.

      Poista
    8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    10. Jope, olen aidosti huolissani näiden hyvispoliitikkojen todellisuudentajusta - no, se kyllä näkyy monin tavoin, ettei vieläkään hahmoteta missä mennään tämän päivän kansainvälisessä kuviossa.

      Ei tee mieli haukkua noita idiootteja, mutta olen syvästi pahoillani, että heidän ajattelunsa on noin surkeaa. Tehdään valtavalla vaivalla ohjelma ja suunnitelma, johon jätetään sitten tietoisesti massiivisia turvallisuusaukkoja.

      Tosiasia on, että he eivät oikeasti halua nähdä asioita. Nyt paljon jää Venäjän hyväntahtoisuuden varaan. Sehän tässä onkin paras turvamme.

      Poista
    11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    16. "Vastuuministeri yritti hiljentää kysyjät vertaamalla hybridivaikuttamiseen."

      No tää on just tätä mitä haen, että nollajumalaisessa metafysiikassa ei *saa*, oikeastaan *voi* olla olemassa mitään territoriaalisia huolia. Jo kysymyksenasettelu koetaan jotenkin loukkaavana (ja samoin jo metodisella tasolla inhotaan sitä, että joku ottaa kantaa olematta Asiantuntija tai Viranomainen), eli zeniläisittäin vastaus on Mu, ei-vastaus koko mielikuvan ilmoille nousuun.

      Oikeastaan minusta tuntuu, että nykyään exkarnoituneimmille valtahumaltuneille tahoille jo se, että asia on tavalla x, on raiskauskulttuuria. Epämääräisyyttä suojellaan kuin saippuakuplaa kämmenellä.

      Toisaalta täältä pustalta ei voi kuin kadehtia, että maa pysyy jäntevänä ja koossa vaikka sitä huuhtoo kaksi hulluutta. Täällä yksikin riittää rampauttamaan - tosin Hegel varmaan näkisi, että Euroopan länsi ja itä muodostavatkin komplementäärin, eli "meidän" liberalismi elää lännessä siinä missä teidän halpatyövoima ja omaisuuserien arvot osin täällä, ja niin edespäin.

      Poista
    17. Krista Mikkonen voisi jättää tehtävänsä. En käsitä, miten sekaisin vihreät voivat niin usein olla. No, ei kyllä yllätä.

      Poista
  7. Onneksi emme näe kovin pitkälle tulevaisuuteen. Siellä on taatusti hyviä asioita j a huonoja asioita, kumpiakin.

    Voi olla, että 10 vuoden päästä ei ole Venäjää nykyisellään. Siellä voi olla pirstoutunut Venäjä ja Kiina kärkkymässä tai siellä voi olla jotain muuta.

    Elämä on riskinottoa. Nato oli pitkän linjan optio, jossa otetaan huomioon myös Venäjän hajoaminen ja siitä aiheutuvat liikkeet - tosin kaikkia niistä ei voida hoitaa Natolla.

    Jossain vaiheessa eittämättä näemme, kannattiko riski. Minusta Niinistö on oikeassa siinä, että Venäjä saa katsoa peiliin siinä, millaisia reaktioita sen hyökkäys Ukrainaan aiheutti. Pohjolan liittoutumattomat maat Natoon, seikka mitä Putin ei varmasti ikinä halunnut.

    Minusta on myös aidosti kyseenalaista, kuinka Venäjälle käy Ukrainassa. Siitä on jo nyt tullut Venäjälle kompastuskivi. Silti Venäjällä on niin valtavasti reserviä (vaikka sen taistelukunto näyttä nyt huonolta), että sitä ei pidä aliarvioida. Ennen kaikkea sillä on ydinaseet. Mutta on hyvin epätodennäköistä, että niitä käytetään. Mahdollisuudet kuitenkin ovat, koska uskoisin, että tieto huonosta sotamenestyksestä alkaa kiiriä ympäri maata. Toisaalta joku 25 000 kuollutta sotilasta ei ole ikinä ollut Venäjälle ongelma. Ei ole edes 50 000, ainakaan Putinille. Joillekin muille saattaa alkaa olla.

    Joka tapauksessa nyt alkaa varmasti ainakin jonkinlainen rankempi vittuilu idästä. Toivottavasti Suomella on valmiutta ja resilienssiä. Uskoisin, että on, mutta kaikkeen saa varautua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomea ja suomalaisuutta rakennamme me jokainen. Sillä tasolla uskon näihin asioihin. Mitään isompaa projektia ei ole tiedossa, paitsi maailman kunnianhimoisimman ilmastotaistelijan.

      Poista
    2. Luin siis vain nää kaks yllä olevaa kommenttia, en tiedä mitä olette keskustelleet. Toi peiliinkatsomisen pyyntö oli Niinistöltä viisas. Mutta peilejä on niin paljon; pitäisi katsoa peiliin myös sitten Suomen&Ruotsin jos Natoon päästään/joudutaan (joku Unkari, Kroatia, Turkki ei veto-oikeudallaan estä tms), eli esimerkiksi mitä muuan ystävä tässä huomautti, että kun Itämeri Pietarin edessä on Natomeri, silloin Ukrainan eristäminen Mustaltamereltä nousee yhä tärkeämmäksi. Ja varmaan tällaisia dynamiikkoja on mitälie muitakin.

      Yks tärkeä asia kansainvälisessä politiikassa olisi että siirryttäisiin kateuden, katkeruuden ja uhriuden paranoidista maisemasta johonkin sellaiseen suuntaan jossa edes hetkittäin katsottaisiin vastapuolen tilannetta, vaatimuksia ja tarpeita myötätunnolla ja suhteutettaisiin omaa toimintaa niihin. Vainoharhaiset valtaantakertujat eivät tietenkään niin tee, eivätkä pelokkaat oman uhriutensa silittelijät. En tiedä onko kansainväliseen politiikkaan kohtuullista odottaa kypsän ihmisen tunne-elämää ja analyyttistä, laajaa keskustelualttiutta. Mutten tiedä mikä muu voi estää sotia paremmin. Tällaista varten tarvitaan pitkäjänteistä työtä hyvin monenlaisilla alueilla tutkimuksesta ja journalismista kansalaistoimintaan ja ilmeisesti tietenkin puoluepolitiikkaan saakka. Mutta en näe esimerkiksi Suomessa kovin vahvaa tällaista millään elämän aluella; en ehkä tiedä tarpeeksi myöskään.

      Minulle joka natoa vahvasti vastustan, on tietynlainen helpotus että sinne nyt pyritään kiireen vilkkaa. En ole varma miksi. Ikään kuin vapaudun jostain paineesta. Tilanne on omituinen.

      Poista
    3. "nousee yhä tärkeämmäksi" Venäjälle puuttui lauseesata, mutta asia lieni ilmeinen

      Poista
    4. "Minulle joka natoa vahvasti vastustan, on tietynlainen helpotus että sinne nyt pyritään kiireen vilkkaa. En ole varma miksi. Ikään kuin vapaudun jostain paineesta. Tilanne on omituinen."

      Täsmälleen sama tunne. Koskee myös sotaa Ukrainassa. Tätä kaikkea ei haluaisi jaksaa enää päivääkään. Painetta on vaikea hallita.
      Omat natokantani tuolla aiemmin. Vahvaa problematiikkaa liittymiseen liittyy. Kun liitymme Natoon emme tule "kotiin" kuten jotkut kokevat. Suomi on ollut länsimaa 1920-luvulta lähtien. Silti olen niukasti myönteinen. En oikeastaan itseni ja ajatuksieni vuoksi, vaan pikemminkin osittain niiden vastaisestikin, mutta myönteinen oikeastaan siksi, että en uskaltaisi vaarantaa muiden, toisten mahdollista turvallisuutta erossa pysyttelemällä.

      On ollut myös puhetta että Natossakin voi olla kahdella tavalla. Luulen että Norjan malli on meille se sopivin. On pidettävä huoli ettemme rakenna sotavalmiusrajaa meidän ja Venäjän välille.

      Ja kissa pöydälle: jossakin vaiheessa tulee ilman muuta tilanne jossa suhteet (kauppa ja diplomatia) on normalisoitava Venäjän kanssa. Tätä aihetta mielestäni vältellään julkisuudessa.
      Putinin hallinnon kanssa se tuskin onnistuu, mutta sen on onnistuttava heti seuraavan Moskovan hallinnon kanssa.
      Natossa oleminen ei muuta maantiedettämme millimetriäkään. Lisäksi jonimatin kuvaama aikuisuus valtioiden välisessä toiminnassa olisi kunniallista. Ja realismiakin.
      (Putinin kanssa ei kuitenkaan enää pidä ryhtyä leikiin ettei mitään olisi tapahtunutkaan.)

      Poista
    5. Norjan malli tosiaan on nato-Suomelle kannatettava.

      Jotenkin oletan että Putin edustaa jotain Venäjän "syvää valtiota", joka ei kasvot vaihtamalla vaihdu. Eli Putin tai ei, jossain vaiheessa myönteisiä suhteita itään on rakennettava.

      Ehkä jos Suomi voi osoittaa natoutumalla olevansa tosissaan Venäjän pelotteen kanssa, voi aueta jotain tilaa sitten muunlaiseen vuorovaikutukseen. En tiedä. Se edellyttää tietenkin sitä että Venäjä hyväksyy Suomen aseman muuttuneen, eikä koe sitä pelkäksi uhkaksi ja Suomea Usan välineeksi itseään vastaan.

      Kieltämättä suurvaltapolitiikasta mielummin pysyisi vain erossa.

      Poista
    6. Niin onko Nato "kotina" jotenkin sellaisen ajattelun kehyksessä jossa 1900-luvun jääkäriliike nähdään valkoisen Suomen "isäntänä" joka kävi hakemassa naapurista ruutia että vainolainen saatiin kuriin?

      Poista
    7. Voi olla että oma epäuskoisuus hierarkioita ja auktoriteetteja kohtaan vaikuttaa siihen, että en "usko" edes Naton turvatakuihin täysin kuten aika monet uskovat, kuin lapsenuskolla.

      Totta kai Nato tekisi paljon asioita vuoksemme jos joutuisimme sotilaallisen aggression kohteeksi.
      Mutta ei se tietenkään takaisi (t a k a i s i ) meille turvallisuutta sotatilanteessa - mutta kylläkin sen että emme olisi sodassa yksin. Suomi saattaisi suursodassa tuhoutua maan tasalle suursodassa aivan samalla tavalla.

      On myös ihan aidosti epäiltävä olisiko Nato/USA valmis käyttämään ydinaseita (ja samaan niitä itse niskaansa) Suomen (Suomen) vuoksi. Olisiko apu suurin piirtein samaa kuin mitä Ukraina saa nyt + muutamia pataljoonia + ilmatukea + tiedusteluapu.

      Samalla tuo em. pohdinta on teoreettista roskaa, On selvää että saamme apua sotatilanteessa ja on hyvin todennäköistä että hyökkäyksen kynnystä tänne avoin liittoutuminen korottaa selvästi. Siinä syy mennä mukaan TÄSSÄ tilanteessa ja sen perusteella miten näemme turvallisuustilanteemme NYT.

      Ukrainan sotaa edeltävässä maailmassa (vaikka Krim...) en kannattunutkaan jäsenyyttä. Näytti että kyllä niiden kanssa puheella pärjää vaikka se ei ollutkaan kaunista eikä varmaankaan moraalista, kun miettii mikä oli Putinin politiikka kotimaassaan pelkästään.
      Hyväksyn kuitenkin kansakunnille tietyn itsekkyyden. Tarkoitan Suomen aiempia erityissuhteita Venäjään, mitkä nyt ovat sitten ohi.
      Ilman kansallista itsekkyyttä, tiettyyn rajaan saakka, ei ole kansallista autonomiakaan.
      Sama koskee suhteita näihin eilenkin kihlattuihin liittolaisiin.

      Maantieteellinen erityissuhde meillä tulee olemaan Venäjään aina. Olimme kuinka "kotona lännessä" tai emme.

      Poista
    8. "Suomi saattaisi suursodassa tuhoutua maan tasalle suursodassa aivan samalla tavalla. " Tarkoitin että niin myös Naton jäsenenä.

      Poista
    9. "Natomeri" on myös hyvin jonimatti hahmotettu. Katsokaapa karttaa. Etelään jää pikku pätkä Kaliningradin kohdalla, sitten Suomenlahden itäinen peräsopukka ja Pietari, jotka eivät jatkossa tule olemaan natorantoja.

      Kyllähän on ihan selvää että Venäjälle on saatava uusi ja terve hallinto joka kykenee kokemaan itsensä vahvaksi ja turvatuksi tuon Natomeren perällä. Putinin hallinto ei siihen tietenkään kykene.

      Tajusin just !!! että JOS suinkin saadaan eiputinistinen hallinto Venäjälle ja edes riittävästi demokraattinen niin lännen kädenpuristuksen ja vastaantulon tulee olla massiivinen.
      On saatava ymmärtämään että meidän (Naton) suhteen teillä ei ole pienintäkään sotilaspoliittista pelättävää.
      Kykeneenkö sitten se Nato-suurvalta siihen, jää nähtäväksi, vai onko suurvaltapoliittinen kamppailu mielistä ja markkinoiden elintilasta tärkeämpää. Jos ei kykene, tämä sama paska voi alkaa uudelleen. Ja muutenkin, rauha on aina parempi vaihtoehto. Jos se vaatii kompromisseja jotka ovat tehtävissä, pitää ne mielestäni tehdä.

      Mutta tuo em. koskee vain Putininsa karistanutta Venäjää.

      Poista
    10. (Pakko lisätä vielä noihin kolmeen kommenttiini jotka ovat kantojeni paketti. Jonimatti, kommenttisi auttoi täsmentymisessä.
      Mutta:
      Venäjän toimintaa Ukrainassa toiminnan tasolla ei pidä ymmärtää lainkaan, vaikka eiputinistiseen mahdolliseen uuteen Venäjään tulee luoda suhteet. Venäjän joukkojen toiminta on ollut sotarikollista koko sodan ajan. Sodissa kuolee aina siviilejä mutta on nähty asioita joita ei pidä koskaan unohtaa eikä anteeksi. Venäjän tulee jälleenrakentaa tuhoamansa, vaikka se ei tuokaan murhattuja, kidutettuja ja raiskattuja takaisin. Myöskään sodan motiivit eivät kestä minkäänlaista päivänvaloa. Uhan tunne toki varmaan oli, mutta sen analyysi joka johti sotaan oli täydellisesti väärä ja rikollinen. Tämä rikollisuus tuhoaa Ukrainaa ja tuhosi jo Venäjän aseman maailmassa täydellisesti. Zelensky myös viittasi tähän viimeiseen eilisessä puheessaan. Tietenkin. Jokainen ukrainalainen tuntee Venäjän paremmin kuin muista kukaan. )

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Hyviä puheenvuoroja teillä. Tulin mökille. Viimeksi olin täällä marraskuussa. Tuli kamiinaan ja kaasujääkaappi päälle ja akku paikalleen ja siivoamaan. Siinä menee tämä ilta. Jäät ovat lähteneet järvestä miltei kokonaan, vain meidän rannalla on yhä 20 metrin kaistale. Taidan saada juuri ja juuri vettä, koska laiturin vierus on auki. Päivän päälle sauna lämpiämään. Palaan blogiin, jos ehdin. Lokkeja lentelee, käen ja kuikan ääni kuultu. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  11. Kiitos kuvakortista metästä ja järveltä. Viettele viikonloppuja noissa rauhanmaisemissa vain. Maailman asiat ehtii olla. Hyviä löylyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kävin hakemassa saunavedet tuolta jäiden seasta. Siellä olisi nyt mahdollisuus saada veri kiertämään kunnolla. Taitaa jäädä talviturkin heittäminen tuonnemmas. Lapsena tuli mentyä jäidenkin sekaan.

      Poista
  12. https://www.youtube.com/watch?v=fuqiBv2haFc&ab_channel=Mr747u

    Täähän on pojat yhtä kirjainta vaille teille!

    VastaaPoista
  13. Lato tai Nato, pääasia että on meri.

    VastaaPoista