lauantai 7. toukokuuta 2022

Nuoren venäläisen upseerin haastattelu

 


Tässäpä mielenkiintoinen haastattelu. Ukrainalaisten vangiksi joutunut nuori mies kertoo hyökkäyksen taustoista ja tilanteesta venäläisten keskuudessa:

https://www.youtube.com/watch?v=EVTpKkmS5F0

On kyllä erikoinen sotaanlähtö ollut tällä aliupseerilla ja hänen yksiköllään.

Vaikea sanoa, millainen yleisempi kuva on ollut venäläisten puolella, mutta ei voi kuin ihmetellä hyökkäyksen aloitusta, mikäli se on mennyt tähän tapaan kuin nuori upseeri kertoo.

En tiedä, onko tämä propagandavideo, tai totta kai tavallaan on, mutta jos edes osa tästä on totta, niin mielenkiintoinen on sotaanlähtö perussotilaan näkökannasta.





48 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän ajatuksesi. Mutta samalla se on kyllän sanomista jollekin todella jämähtäneelle ja pahalle. En tiedä, miten me voisimme miellyttää Venäjää siten, että siitä koituisi meille jotain hyvää.

      Jos vääryyttä ei vastusteta nyt, niin se voittaa takuuvarmasti.

      Emme voi katsoa sivusta sitä, että Euroopassa jollekin maalle tehdään oikeuttamattomasti pahaa.

      Kannattaa katsoa video.

      Poista
    2. Minusta siitä pitää lähteä, että itsenäisellä valtiolla on oikeus puolustaa omaa aluettaan sotilaallisesti ja että sillä on oikeus ottaa vastaan sotilaallista apua ylivoimaista vihollista vastaan. Ajattelen, että muilla on jopa velvollisuus auttaa maata, joka kohtaa oikeuttamattomat sotatoimet. Jos tällaisista ajatuksista luovutaan, niin se on luopumista jostakin inhimillisestä hyväntahtoisuudesta. Ukrainan kohdalla se merkitsisi kansanmurhan sallimista.

      Venäjällä ei ole mitään oikeutusta Ukrainaan nähden. Jos me luovumme aivan tällaisista perusajatuksista, niin näemme todella synkän maailman, jossa on jäljellä pelkkää vahvimman valtaa ja väkivaltaa.

      Poista

  2. Ehkä yksi sydäntä särkevimmistä videoista mitä olen nähnyt. Totuus tekee tuolle pojalle ja hänen äidilleen todella kipeää. Tuo kundi myös…perkele, tuollaisia tavallisia kunnon poikia Putin lähettää tapattamaan itseään ja tappamaan sitä ennen toisia samanlaisia poikia (ja naisia, lapsia, vanhuksia) toisella puolella rajaa. Tämä on mielipuolen sota. Venäjän sairauden tila. Muuta lohtua ei ole kuin että sodan aloittajat hukkuvat varmasti miekkaansa. Mutta se ei tuo viattomien henkiä takaisin.
    Onneksi tuo poika on edes hengissä sotavankina eikä maan alla palasina.
    (Jari, en oikeastaan löydä enää sanoja sinulle. Putinin ymmärtäminen niistä perusteista käsin mitä kerrot ja sen sitominen jotenkin vielä meidän maamme ”turvallisuuteen”…. en voi uskoa, että oikeastaan uskot juttuihisi pohjimmiltasi itsekään. Jos olen väärässä, ei meillä tässä ole todellakaan yhtään yhteistä nimittäjää. Yritän olla kommentoimatta niitä kommenttejasi enää, jotka liittyvät tähän sotaan. )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en kannata Natoon liittymistä koskaan sillä perusteella, että meillä on tuo valtavan pitkä raja Venäjän kanssa.
      Raja Venäjän kanssa on minulle ollut päinvastoin syy olla liittymättä(!) Natoon ja tehdä hyvää yhteistyötä Venäjän kanssa, paasikivilaisella viisaudella.
      Mutta n y t kannatan, koska meillä on sen rajan takana Putinin hallinto, joka on sekä täysin arvaamaton, valmis sotaan ja väkivaltaan ja hyvin pitkälle tasa-arvoiseen valtiolliseen yhteistyöhön kyvytön.
      Ei siis Venäjän pelon vuoksi tms. vaan Moskovan autokratian vuoksi.
      Ero on omassa mielessäni merkittävä.

      Poista
    2. Näin se on. Mikäli meillä olisi luotettava naapuri, ei tarvitsisi ryhtyä minkäänlaisiin sotilaallisiin liittoutumisiin. Nyt meillä oli naapuri, joka haaveilee etupiirinsä kasvattamisesta ja ties mistä ja on sen vuoksi valmis hyökkäämään toisten kimppuun.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En koe asiaa näin, että ajattelisit monimutkaisesti tuon vuoksi. En oikeastaan ollenkaan.

      Poista
    2. Totta kai ymmärrän sitä paremmin, mitä enemmän näitä ajatuskulkujasi avaat. Ajatukset vain tuntuvat hieman erikoisilta, mutta mitäpä tuosta. En kylläkään havaitse mitään erityisen sosiologista noissa ajatuskuluissa, joissa "jokin maanosa on pahan ideologian vallassa" ja siksi on jotenkin oikeutettua toimia niin kuin toimitaan / tai jättää ilmiselvät ihmisoikeusrikkomukset käsittelemättä ikään kuin tämä piittaamattomuus olisi meidän turvatakuumme.

      Kyllä meillä on syytä pelätä Venäjää. Se on aivan selvä. Ja kyllä sieltä voi tulla ihan mitä tahansa, sen verran kostonhimoista ja loukkaantumisherkkää porukkaa on puikoissa.

      Mutta tämä ei ole syy madaltaa ihmisyyttämme jonnekin kellariin väkivaltaisten tyyppien vangiksi.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Tästä meidän kodin yli lentää jatkuvasti lentokoneita. Täytyy myöntää, että kuuntelen niitä nyt eri tavoin, tiedostavammin, hiukan pelokkaastikin joskus uneen vaipuneena.

      On selvää, että Venäjä tekee jotain. Mutta ei ole elämää alkaa elää tämän pelon vallassa. Tapahtuu se mikä tapahtuu.

      Tilanne on kuitenkin se, että me emme ole enää kansakuntana asemassa, jossa meillä olisi vakaa Venäjä kumppanina. Ei ole oikeastaan enää mitään neuvottelukumppania. Näin minä asian koen.

      Tilanne on ikävä ja hankala ja arvaamaton. Kuitenkin se, että ei tee mitään, ei kuulosta kovin hyvältä suunnitelmalta oman turvallisuuden takaamiseksi. Suomessa on jo kylliksi pistetty päätä puskaan monessa turvallisuusasiassa. Venäjän suhteen pään pensaaseen pistäminen on myös erittäin kohtalokasta (siis teeskennellä, että mikään ei ole muuttunut).

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    8. No tuskinpa oikeuteen joudut. Mutta mikään ortodoksisuus tai vastaava ei oikeuta Ukrainan sotaa, eikä ortodoksisuudella Putinin käyttämässä merkityksessä ole muuta virkaa kuin poliittinen propaganda. Se että olet ortodoksi ei velvoita sinua ajattelemaan tai seuraamaan tuollaisia ideoita. Päin vastoin, ajattelen, että sinun kannattaisi oman patriarkaattisi neuvosta vastustaa niitä ja irtisanoutua niistä.

      Poista
    9. Olet, Jari, itse tuonut esiin, että Suomen ortodoksinen kirkko on irtisanoutunut Moskovan patriarkaatin ja Kirillin kannasta. Kirkkojen maailmanneuvostossa Kirill on tuomittu harhaoppiseksi. Nämä ovat faktoja, eivät mitään sepustusta.

      Jos jopa teologisessa kehyksessä asia nähdään näin ongelmallisena, että Venäjän hyökkäyssotaa tukevasta poliittis-ideologisesta teologiasta irtisanoudutaan, niin ihmettelen mikä syy sinulle on tukea tuollaista.

      Ei tässä tarvita edes mitään teologiaa vaan normaalia järkeä tajuamaan, miten väärin kaikki on.

      Poista
    10. Siis kansainvälinen teologien ryhmä, ei kirkkojen maailmanneuvosto on tuominnut Kirillin näin: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008689732.html

      Täytyy myöntää, että tämä keskustelu on täyttä ajanhukkaa. En tiedä, miksi teen tätä. Lopetan tältä erää tähän ja alan kirjoittaa auki muistiinpanoja romaaniani varten.

      Poista
    11. Tässä linkkiä aukaistuna kuitenkin:

      "KIRILLIN opetus ”venäläisestä maailmasta” tuomitaan teologien julistuksessa harhaoppina ja uskonnollisena fundamentalismina, joka on luonteeltaan totalitaristista.

      Julistuksen mukaan tässä harhaopissa ”venäläisellä maailmalla” on yksi yhteinen poliittinen keskus (Moskova), yhteinen hengellinen keskus (Kiova koko ”Rusin” äitinä), yhteinen kirkko (Venäjän ortodoksinen kirkko ja Moskovan patriarkaatti) sekä yhteinen patriarkka (Moskovan patriarkka), joka toimii yhdessä kansallisen johtajan Putinin kanssa halliten ’venäläistä maailmaa’.

      ”Jonkin tietyn kansallisuuden ympärille rakentuvan kirkon idea tuomittiin Konstantinopolin kokouksessa vuonna 1872”, allekirjoittajat muistuttavat."
      ”Torjumme ’venäläisen maailman’ harhaopin sekä Venäjän hallinnon häpeälliset toimet aloittaa sota Ukrainaa vastaan.”

      Tavallaan tämäkin tuomitseminen tuntuu jotenkin aivan älyvapaalta, ellei tunne asiayhteyttä, mutta valitettavasti näyttäytyy tarpeellisena.

      Kirillin ja Putinin jutut ovat niin täyttä paskaa, että on ihme, jos edes he itse niitä uskovat.

      Poista
    12. Minua hämmentää yhä se, että mikä, Jari, on mielestäsi Venäjän oikeus sitä ympäröiviin valtioihin ja millä oikeutuksella se tuhoaa valtiota, joka ei ole hyökännyt Venäjän kimppuun? Tämä on minulle yhä jokseenkin epäselvää.

      Poista
  4. Vesa ja kaikki muut toistan, etten hyväksy kommenttieni vääriä tulkintoja. Minulle on nyt parasta pysyä poissa täältä ja itse kullekin toivotan kaikkea hyvää ja voimia haasteissa, jotka elämä tuo eteen.

    Näkökantojani julkaisen tarpeen vaatiessa sanomalehti Ilkka-Pohjalaisessa tai omassa blogissani, jossa juuri nyt on tauko.

    VastaaPoista
  5. Jari, kommentteja tulkitaan sen mukaan kuin niistä saa selvää. Väittäisin, että sinun kommenttejasi on ollut välillä haastavaa tulkita, koska esiintymistapasi on ristiriitainen etkä hallitse sitä.

    Ajattelisin kuitenkin, että olen ymmärtänyt perusväitteesi siitä, että Suomen tulisi pitää hyviä välejä Venäjään ja oltava ottamasta kantaa Ukrainaan tapahtuvaan hyökkäykseen.

    Venäjä on sinulle kumppanimaa, jonka kanssa Suomen tulisi tehdä yhteistyötä.

    En tiedä, miten tämä onnistuu Venäjän nykyisen hallinnon kanssa. Toisaalta Suomi on niin selvästi osa EU:ta, että Venäjä-pakotteet ja muut tulevat sitäkin kautta.

    Ajattelet selvästi Suomen turvallisuutta, sen olen tajunnut. Ilmeisesti se edellyttäisi jonkinlaista suomettumisen kaltaista rähmälläänoloa tai jotain versiota siitä, jotta emme ärsyttäisi Venäjää.

    Nämä kuviot taitavat olla eilistä päivää. Venäjä on yksinkertaisesti arvaamaton.

    Ei ole syytä ärsyttää Venäjää, se on selvä. Mutta asia on näinkin: jos Eurooppaa luonnehtii mielestäsi psykoottinen humanismi, niin Venäjää nykyisellään luonnehtii psykoottinen antihumanismi ja törkeät ihmisoikeusrikkomukset. Tämä on se paska, johon Putin on koko Euroopan järjestänyt natsihoureillaan ja ajatuksilla alemmista kansoista, jotka voidaan uhrata Venäjän vallan hyväksi.
    Putin on taantunut jonnekin 200-300 vuoden taakse. En ymmärrä hänen hännystelyään, koska se ei pienennä yhtään riskiä.

    Mielestäni Suomi ja muut Euroopan maat tekevät aivan oikein yrittäessään osaltaan estää ukrainalaisten kansanmurhaa. Muu olisi täyttä nihilismiä. Pahaa pitää vastustaa, kun siihen on mahdollisuus. Sitten kun mahdollisuus menetetään, käy niin kuin historiassa on aina käynyt.

    Jos et tahdo vääriä tulkintoja, niin lakkaa nimittelemästä esimerkiksi minua natsiksi ja muuta yhtä lapsellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ovat ajatuksesi suomalaisesta turvallisuuskulttuurista ja sen korostaminen, että Suomi on itsenäinen toimija.

      Tässä tilanteessa olemme valinneet Euroopan sidokseksi ja Naton sen sijaan että olisimme itseksemme täällä Pohjolan perukoilla. Tällainen järjestely tuo monia hyötyjä, mutta ei tietenkään ole kaikin osin optimaalinen, jos poliitikkomme eivät osaa kylliksi pitää maamme puolia kansainvälisissä yhteyksissä.

      Poista
    2. Mutta näissä oloissa Venäjä ei voi olla meille oikein minkäänlainen kumppani, ja tämä on yksinomaan Putinin virhearvioiden ja aatteellisen antihumanismin ja ihmisoikeusrikkomusten seurausta.

      Poista
    3. Toivon kaikkea hyvää sinulle, Jari, ja samalla sitä, että käyttäydyt asiallisten keskustelunormien rajoissa, kun tänne kirjoitat, varsinkin kun jo kertaalleen siitä sovimme ja sinua asiasta mielestäni varsin painokkaasti huomautin.

      Ei minua sinänsä haittaa, vaikka nimittelet minua miksi hyvänsä, mutta se on vaan sinua itseäsi ajatellen äärimmäisen noloa, kun olet kuitenkin aikuinen ihminen, jonka pitäisi olla vastuussa sanomisistaan.

      Poista
  6. Toistan vielä etten hyväksy suuhuni laittamisia. Siis sellaista mitä en ole sanonut.

    En ryhdy provosoitumaan.

    Nyt en enää käy lukemassa täällä mitään.

    Vain yhä jatkan kaiken hyvän toivottamista.

    VastaaPoista
  7. Pääasia on, että mietit mitä kirjoitat. Silloin ei tarvitse käydä tällaisia keskusteluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, toistan vielä, että nämä keskustelut keskustelusta ovat olleet mitä ovat olleet, en ole tällaiseen tottunut aikuisten ihmisten kesken. Ymmärrän taustaongelmat, mutta toivon samalla, että ei tarvitsisi käyttää aikaa tällaiseen. Kukaan ei tästä rakennu, vaan on syytä siirtyä siihen vaiheeseen, jossa kukin itse kontrolloi sanomisiaan. En tarkoita tällä sitä, että oltaisiin jonkinlaisen epäsopivan puheen äärellä, vaan pikemminkin kyse on keskustelun häirinnästä ilman että siitä seuraa mitään uutta sisältöä.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Olen pitänyt täällä kommentoinnin vapaana, koska minulla ei ole aikaa moderointiin ja sähköpostiin kilahtavien muistutusviestien kyttäämiseen. Kyllä täällä tähän saakka on pärjätty minusta oikeinkin hyvin eli kannattaa kaivaa se oma pikku tavis sieltä jostain ja yrittää vaikka sen varjolla tuoda tarvittavaa syvällisyyttä keskusteluihin, jos siltä tuntuu. Mutta turhanpäiväistä lällättelyä en jaksa aikuiselta ihmiseltä.

      Poista
    5. Yksinkertaisesti: kenenkään ei tarvitse tehdä itsestään (show)numeroa, koska siitä tässä blogissa ei ole kyse, siis huomionhakemisesta. En jaksa olla jonkun oikkujen ymmärtäjä tai lepyttelijä - niitä varten voi hakea tukea muualta. Netissä on muutenkin aivan tarpeeksi haastavaa ilmaista ajatuksiaan. Tämän kummemmasta ei ole kyse. Älyllisesti voi haastaa, turha vertailu, nimittely, ylentäminen ja alentaminen eivät auta keskustelua.

      Poista
  8. Rikon siinä oman sääntöni, että käyn täällä kurkistelemassa. Mutta jospa tämä olisi viimeinen kerta.

    Jo kauan sitten tajusin, että tänne kirjoittaminen ei ole hyväksi.

    Mutta jatkoin jotenkin takertuneesti.

    Harmillista.

    Yhä toivotan kaikkea hyvää kaikissa elämän vaativissa tilanteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on niin kuin koet eli että keskustelu nettiympäristössä ei ole sinulle luontevinta, mutta tahtoisin sanoa, että kuitenkin kyse on melko pienistä asioista, joiden muuttaminen on joka tapauksessa hyödyksi toisten kanssa olemisessa ja tahdon sanoa myös sen, että suurimmaksi osaksi asiat ovat menneet mukavassa hengessä.

      Poista
    2. Tietyssä tilanteessa olevia pitäisi varoittaa nettikirjoittelusta. En tiedä, avaanko tätä asiaa omassa blogissani.

      Kun kirjoitat yllä shownumeron tekemisestä itsestään niin tätäkin lausumista voi pysähtyä miettimään kaikessa rauhassa. Josko se olisikin totta?

      Mutta en usko oikein siihenkään sillä rintamalla mihin nyt viittaan ja mitä käsittelin blogissani.

      Eikä oikein huomionhakuisuudesta narsistisesti ajatellen.

      Ollaan kai sentään tässä käsitelty paneutuen myös ajan ilmapiiriä. Yhteiskunnallista todellisuutta.

      Jos opiskelisin tietyissä asioissa kokemusasiantuntijaksi (mitä en taida tehdä) niin varoittaisin nettikirjoittelusta.

      Parasta olisi pitää omaa päiväkirjaa ja tyytyä siihen.

      Poista
    3. Tuolla show'lla tarkoitan sitä, että kun meistä keskustelijoista minun mielestäni kukaan ei ole tehnyt itsestään numeroa (tai en ole ainakaan kokenut, että täällä esitettäisiin jotain sen ihmeellisempää kuin ollaan tai kerskailtaisiin omilla saavutuksilla jne) paitsi ehkä siten että minä ainakin olen välillä esittänyt joitakin mielipiteitä painokkaasti, niin en ole tykännyt siitä, että olet jaotellut ihmisiä pilkallisesti sanotaan nyt tyhjänpäiväisiin, taviksiin ja komppaajiin ja muuhun tällaiseen tai liittänyt johonkin ääriainekseen.

      Olemme keskustelemassa, emme luokittelemassa toisiamme tai tahallisesti myöskään ärsyttämässä, tätä tahdoin ennen kaikkea sanoa. En koe ylemmyyttä enkä alemmuutta kehenkään nähden, mutta jos tulee nokittelua, on pakko sanoa, että täällä se ei käy, koska en pidä siitä, sillä seurauksena on äkkiä hyvin myrkyllinen ilmapiiri.

      Minua ei kiinnosta ensisijaisesti se, mitä kukin on vaan ajatukset, joita vaihdamme. Totta kai niiden kautta muodostuu myös yhteys persoonien välille. Sekin on tärkeää. Mutta jos alkaa olla sellainen tunne, että on syytä nälviä syystä tai toisesta muita, niin silloin on kyseessä itsekorostus ja show, jota en kaipaa enkä usko, että kukaan muukaan kaipaa.

      Tästä nyt on kysymys. Minusta voimme hyvin jatkaa keskusteluja, mutta hyväntahtoisesti toisiamme kohtaan. Vaikka keskustelut välillä kulkevat aika sfääreissä tai isoissa poliittisissa kysymyksissä, niin kuitenkin olisi hyvä pitää jalat maassa suhteessa toisiin. Haasteita on varmasti jokaisella kylliksi ilman sitäkin, että toisiamme ärsytämme.

      Erikseen on se, että jos vaikka joku minussa triggeröi sinua, niin sitten se on hankalampi juttu. Ja silloin kannattaa pysyä pois, jos sitä asiaa ei voi sivuuttaa tai voittaa.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  9. Hyvä kirjan nimi, Jari! Taitaa olla niin, että jokainen tekee historiallisista hahmoista joka tapauksessa tavalla tai toisella oman kuvansa - ei välttämättä itsensä kuvaa mutta kuitenkin omien tietojensa, ajatustensa ja tulkintojensa kuvajaisen silloinkin kun pyrkii jonkinlaiseen historialliseen "totuuteen" tai tulkintaan siitä, mitä joku olisi voinut olla. Kun tämän tiedostaa ja sen tekee perustellusti, niin ei se ainakaan minua niin haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Katsotaan, mitä siitä sitten tulee.

      Poista
    2. Lähden nyt tehosterokotetta ottamaan, kun täällä on luonnossa liikkuessa aika lailla mahdollisuuksia törmätä ystäviimme punkkeihin.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Nimi oli siis Aurora korjaten. Voisitko Vesa tehdä tuon pyytämäni poiston.

      Poista
    5. Poistin. Kirjan nimi on kyllä hieno. Mulla on myös lyhyesti ja ytimekkäästi Alexis. Tajusin viime viikolla että Aleksis todisti nuorena Helsingissä itämaista sotaa, joka ulottui Krimiltä Suomen rannikolle. Katsoi yhtenä elokuun yönä Viaporin pommitusta Kaivopuiston kallioilla. Venäläiset sotajoukot olivat jo aiemmin kaupungissa. Tuona elokuun yönä Englannin joukot pommittivat linnoitussaarta.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Jonkin verran Kiven rakkaustarinoihin saa aineksia hänen teksteistään, runoista, näytelmistä ja proosastakin. Kiven miehet ovat rakkausasioissa usein kömpelöitä (komediat, Kullervo) tai suhde naiseen on palvovan ihannoiva (runot). Itse risteytin näitä, mutta toin mukaan rujompaa ja realistisempaa ainesta. Eivät olleet Kivelle tyystin vieraita Helsingin ilotalotkaan. Joka tapauksessa tämä aihe on avoin. Siihen voi keksiä kaikenlaista. Esko Rahikaisen Lumivalkea liina. Aleksis Kivi ja rakkaus (1998) käy tietopohjalta läpi Kiven naisia. Hyvä kirja. Itse kylläkin keksin keskeisimmän naissuhteen romaaniani varten Kiven runojen pohjalta.

      Poista
    8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    9. Kun alkaa miettiä noita historiallisia kuvioita tarkemmin, niin ei se 1800-luvun puoliväli niin kaukana ole. Venäjän keisari, joka auttoi Suomea sivistysmaaksi Kivenkin moneen otteeseen mainitsemalla kieliasetuksella, oli sitten toisaalta tuhoamassa Puolaa. Tällaisenakin aikana Kivi eli.

      Poista
    10. Mutta tosiaan Kiven kirjoittamat teokset eivät palaudu häneen yksityisihmisenä eivätkä aikaansa, joskin kiinnekohtia on molempiin.

      Poista