lauantai 7. toukokuuta 2022

Kanadalaisen vapaaehtoisen haastattelu

 

Sota Ukrainassa kanadalaisen vapaaehtoisen, Shadow-nimellä tunnetun kaverin silmin.

Karua on meininki. Täytyy sanoa, että tällä ranskalaisella aksentilla puhuvan rauhallisen kaverilla

on asenne kohdallaan. Auttamista, ei mouhoamista.

Hän sanoo sen mihin täälläkin on viitattu moneen kertaan: jos Nato olisi tullut paikalle,

sota olisi ollut parhaimmillaan ohi viikossa. Nyt länsi on käytännössä pettänyt ukrainalaiset,

vaikka lähettääkin rahaa ja apua. Monimutkaista on, mutta enemmän pitäisi tehdä. 


https://www.youtube.com/watch?v=zN2NdiFJFh0


83 kommenttia:

  1. Katsoin tämänkin. Näihin videoihin tallentuu merkittäviä jälkiä myöhempiä aikoja varten.

    Oma ajatukset, ja tietenkin myös tuntemukset, vaihtelevat suuresti. Välillä päällä ajatus, että Naton on mentävä mukaan, Ukrainaa ei voi jättää noin yksin (vaikka saakin nyt kaiken muun avun kuin fyysisen).
    On selvää että konventionaalisessa sodassa Ukrainan alueella Venäjällä ei olisi mitään jakoa Natoa vastaan. Tekninen ylivoima on ilmeisesti niin massiivinen sittenkin.

    Välillä taas nousee esiin pessimismi, että tästä voi kehittyä vielä mitä tahansa. Jos Putin ei luovuta, alistu tappioonsa, voi olla että edessä eskalaatio, jonka kaikkein vakavin ja äärimmäisin seuraus on ydinasein käytävä yhteenotto. Toki myös Venäjän ja Naton välinen konventionaalinen sotakin tulisi olemaan maailman mullistus.
    Myös kuviot Suomen kohdalla saattavat muuttua rajuiksi. Itse en pelkää (liikaa ainakaan) Venäjän rangaistuksia maamme Natoon menemisen suhteen, mutta kylläkin sitä skenaariota, jossa Venäjä alkaa hajota ja valtavasta noin 140 miljoonan valtiosta tulee kriisialue. Tämä voisi tapahtua suursodan yhteydessä tai sen jälkeen.

    Kunnia puolustajille ja vapaaehtoisille mutta kyllä päättäjät myös Euroopassa ovat valtavan vastuun ja paineen alla. Lähinnä Nato-päättäjät johtavissa Nato-maissa. Poissa pysyttely ei ole moraalisesti kaunista millään tavalla, Ukraina huutaa apua. Mukaan sotaan meneminen voi taas laukaista millaisen ketjureaktion tahansa.

    Ylipäätään uskomatonta että näillä sanoilla näitä ajatuksiamme kirjoitamme. Kaikesta juteltu mutta kyllä tämä hulluus ylittää kaiken tähän asti keskustellun, vaikka vakavia ovat olleet aiheet ennenkin.

    VastaaPoista
  2. Omat ajatukset koko ajan 95 prosenttisesti Ukrainassa. Välillä ahdistaa esim. median Suomi-Nato -keskeisyys. Myös Venäjän tilaa ajattelen paljon. Ja sitä mitä tästä voi vielä seurata. Ehkä olemme nähneet vasta historialliset alkulaukaukset.
    Suomi pärjää täällä kyllä PAITSI tilanteissa jossa käynnistyy suursota ja/tai hajoavan Venäjän koko paine kohdistuu sinne mistä sieltä helpoiten pakoon länteen pääsee, eli Suomeen.
    Kuten tiedätte mulla ei ole pienintäkään ongelmaa toivottaa tervetulleeksi tavallisia venäläisiä maahamme, mutta taas se mittaluokka ja taas se määrä (numerot ovat aina eniten totta) voisi tuollaisessa tilanteessa (esim. jos puhutaan sadoista tuhansista) muuttaa koko yhteiskuntamme kokonaan toiseksi mitä tulee resurssien jakamiseen.
    Oikeastaan kaikki sadat kommentit viimeisen kahden kuukauden aikana voin typistää kahteen sanaan: Vitun Putin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samanlaisia ajatuksia on itsellänikin. Tästä konfliktista voi revetä aivan mitä hyvänsä, valitettavasti. Naapurimaan presidentti on sekopää. Jos Venäjä alkaa laajentumispyrkimyksiään toteuttaa ja menee esimerkiksi Moldovaan sekoilemaan, konflikti on taas astetta pahempi. Suomi sitten ihan oma juttunsa. Saa nähdä, miten asiat ovat 10 vuoden päästä. Lähinnä toivon, että Putin kuolisi mahdollisimman nopeasti. Niin järkyttävä hänen panoksensa on maailman tilaan.

      Poista
    2. https://timhayward.wordpress.com/2022/05/06/giorgio-bianchi-at-unsc-what-game-are-we-playing-do-we-want-world-war-iii/

      Suosittelen tuota italialaisen toimittajan lausuntoa tähän mausteeksi. Tervehtii jonimatti

      Poista
  3. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008795498.html

    Kun katselee tuon IS-linkin kuvia niin tulee mieleen että noissa rauhanajan kuvissa voisi olla ihmisiä vaikkapa Kotkan kaduilla, Tikkurilan kävelykadulla tai missä tahansa Suomen torilla tai kadulla.
    Aurinkoinen tavallinen jokin kaunis päivä ja sitten kaikki tuo tavallinen arki ja juhla onkin seuraavassa hetkessä helvetti maan päällä. Ja mistä syystä?

    Jonimatin linkin luin. Niin. Ukraina ei tietenkään ole yhtä kuin kaikki hyvyys ja kauneus. Maa taistelee olemassaolostaan. Eikä Ukraina ole ennen sotaakaan ollut mallimaa, päinvastoin, on hyvin ollut tiedossa että se on yksi korruptoituneimmista maista. Mutta! se ei ole peruste oikeastaan mihinkään tässä tilanteessa. Ne ovat olleet ongelmia joiden ratkaiseminen on Ukrainan vastuulla, mutta millään tavalla se ei vähennä Ukrainan puolustustaistelun täyttä oikeutusta Venäjän rikollisen hyökkäyksen edessä. Euroopasta, jos tarkoitetaan meidän EU:n kovaa ydintä, ja myös USA:sta, jos tarkoitetaan pyrkimystä olla maailman johtava suurvalta mullakin olisi paljon kriittistä sanomista, mutta sen kritiikin hetki ei ole vielä. Ei tässä tilanteessa, kun Ukrainaa ja meidän kaikkien olemassaoloamme uhkaa täysin irrationaali väkivaltainen voima. Ja se uhka on torjuttava liittolaisten pyhyyksiä vahtimatta. Kun sota on ohi, on oltava tarkkana, mitä tapahtuu.

    Ainoa kohta missä olin tuon toimittajan kanssa samaa mieltä jossakin määrin liittyi Mariupolin tehtaan tilanteeseen, siihen kuinka siellä oli siviilejä ja taistelijoita samaan aikaan. Olisiko ollut inhimillisintä että siinä tehtaassa (ja vain siinä tehtaassa) taistelijat olisivat antautuneet, jotta lapset ja naiset olisi saatu turvaan? Ripustauduttiinko siinä siviilien kustannuksella symboliin?
    En tiedä en tiedä. Täältä on helppo näitä heittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä nyt on ihan ehkä vain henkilökohtaista, mutta kun sota alkoi, olin oikeastaan minkä tahansa sodan lopettavan kompromissin kannalla. Ajattelin että varmaan on niin että tässä on syynsä kaikissa osapuolissa: Ukraina olisi voinut edes harkita autonomian antamista Donbassiin "rauhan vuoksi."

      Mutta sodan myötä olen alkanut ajatella toisin.

      Olen kokenut että suoranainen pahuus on tiivistynyt Venäjän toimissa sille tasolle, ettei sen näkemistä voi mitenkään eikä millään hyväntahtomisella tai verukkeella ohittaa. Kyse on pahuuden voimasta. Ei sen edessä voi alistua, ei ainakaan enää näissä olosuhteissa.
      Putinin Venäjä on kaadettava ja voitettava vähintään Ukrainassa, mieluiten myös Venäjällä venäläisten itsensäkin(!) vuoksi. Sitä kymmenet miljoonat siellä myös toivovat.
      Miten se kaikki sitten tehdään, ja sytyttääkö se suursodan niin sitä pitää tietysti ajatella ja varoa ja kyllä, myös pelätä. Mutta myös alistuminen tämän väkivallan edessä olisi kyllä moraalinen ja myös konkreettinen tappio meille kaikille.

      Poista
    2. Ja jonimatti, jos tästä tulee suursota, ydinsota, rajatumpi tai laaja, niin voidaan kyllä sanoa, että myös Nato, EU, koko kansainvälinen yhteisö on epäonnistunut, eikä silloin enää lohduta ketään se tieto että "ne tämän Venäjällä aloittivat."
      Tässäkin mielestäni on näkyvissä pahan voima. Umpikujaisuudessa. Vaihtoehtojen tukkimisessa.
      Juuri nyt Ukraina ei voi kuitenkaan tehdä muuta kuin puolustaa kansalaisiaan ja maataan kaikin keinoin. Venäjä sen sijaan voi päättää milloin tahansa lopettaa.

      Poista
  4. Jope, kiitos ajatuksista. Olen siinä mielessä tähän aikaan vaikea ihminen etten näe tätä Venäjän oikeuttamatonta sotaa Ukrainaa vastaan mitenkään kovin yksinkertaisena tai helposti selvitettävänä asiana. Mitään erityistä lisättävää mulla ei ole kuitenkaan. Epäilen vahvasti kaikkea uutisointia molemmin puolin enkä jaksa seurata mitään kovin tarkkaan, se on liian työlästä ja tulehtunutta hommaa. Tiedätte kyllä jo monesti esittämäni kannat lännen moraalittomuudesta, ja toivoakseni tiedätte etten Venäjän toimia pidä sen parempina. Sodan Ukrainassa soisin loppuvan, kuten muidenkin sotien. Adios!

    VastaaPoista
  5. Ps. vielä nyt iltapalaksi sivusto jolta löytyy raportti jossa konkreettiset ehdotukset rauhalle Ukrainassa - - eihän noin kai tule käymään, mutta välttämätöntä työtä on tuollainen.
    https://justworldeducational.org/2022/05/ukraine-our-new-report-online-learning-hub-policy-recommendations/

    hyvää yötä maailma

    VastaaPoista
  6. Rauhaa toivovat varmasti kaikki. Mulle on selvää että propagandaa on molemmin puolin, eri tasoilla. Venäjän epäinhimillisyys sen teoissa eli itsenäisen maan tuhoamisessa kaikin tavoin on jotain niin käsittämätöntä, että en edes yritä esittää, että sitä jotenkin ymmärtäisin. Se on vain sikamaista pahuutta ja kieroutuneen ideologian tuotetta. Ei sitä voi mitenkään perustella. Muilla on omat syntinsä, mutta kun on odotettavissa että Putin voi tehdä saman suuntaisia juttuja missä vaan huvittaa, niin se on tässä yksi lisäponsi sille, miksi ajattelen että parasta olisi ettei häntä olisikaan. Ukrainalla on kaikki ajateltavissa oleva oikeus työntää hyökkääjä maaperältään. Minun on mahdotonta ajatella toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sota repii vuosikymmenten haavat, luultavasti niin syvät että Ukrainassa viha Venäjää kohtaan ei lopu meidän elinaikanamme.

      Poista
    2. Minä en ajattele pahasti Venäjästä ja sen ihmisistä yleisesti ottaen ollenkaan, mutta tämä sota kertoo sellaisia asioita, että niitä on mahdoton vesittää. Putinin puheet ja teot eivät selity oikein millään, mikä muuttaisi ne toisiksi kuin mitä ne ovat.

      On takuuvarmaa, että Ukraina ei ole ollut kaikessa puhdas pulmunen eikä varsinkaan tämän jälkeen ole venäläisiä kohtaan. Toisaalta Putin itse on sotajoukkoinern tuhonnut tässä sodassa pahiten juuri venäjänkielisiä kaupunkeja. Hän ei välitä paskaakaan ihmisistä, ei omistaan eikä toisista. Tämä on erittäin vaarallinen juttu myös Suomea ja muitakin rajanaapureita ajatellen.

      Poista
    3. Ukrainalaiset saavat tietenkin puolustaa maataan. Ja järjetön väkivalta aina tuottaa syvän, ylisukupolvisen trauman, katkeruuden, vihan, pelon, ja mitä vielä. En tiedä onko Ukrainan sota sen käsittämättömämpi tai pahempi kuin mikään muukaan sota; siis on käsittämätön ja paha. Sotarikollisia maailman johtohahmoissa piisaa, valitettavasti.

      Poista
    4. (Minä olen vauhkonnut Lähi-idän sodista vuosia, tiedän mitä on ja miltä tuntuu olla syvästi loukkaantunut ja ahdistunut kun seuraa sotaa läheltä.)

      Poista
  7. Se moraalinen voima, mitä lännessä on, perustuu humanismin perintöön, eli että ihmisiltä ei pidä vaatia mahdotonta. Tämä on eräs ratkaisevista eroista, miksi "itä" ei nykyisellään pysty tarjoamaan meille opittavaa: kun ihminen on suhtkoht vapaa, se tekee kyllä kaikenlaista kyseenalaista ja väliin jopa suoranaista paskaa, mutta se tulee sitten vaikka vastoin tahtoaan koukanneeksi tarinanluonnin dominiossa. Tuo Faustin kanta-ajatus.

    Tähän nähden "idän" idea on edelleen se, että maksimoidaan näkyvä valta, ja katsotaan mihin se riittää. On luojan/Luojan kiitos merkkejä, että ihmiskunta sai tälle aatteelle jonkinlaisen immuniteetin puolikkaan 1945 kieppeillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lännen ongelma on sama kuin demokratian yleensä jo islamilaisten merirosvojen tasa-arvoisista yhteiöistä lähtien keskiajalta: väkivalta ulkoistetaan yhteisöstä joihinkin muihin, joita kohdellaan miten parhaaksi nähdään. Se, että idässä tämä väkivalta kohdistuu useammin yhteisön jäseniin, on taas yleinen "diktatuurien" jne ongelma. Tuli vaan mieleen. Ihmiskunnalla on pitkä matka oppia jotakin sellaisia vallankäytön muotoja, jotka ylittäisivät nämä ja kanavoisivat väkivallan vielä jotenkin mielekkäämmin.

      Poista
    2. Tuohon minun on helppo yhtyä. Ainoa vain, etten usko, että Hitlerin metodi auttaa. Itse asiassa vähän päin vastoin: yhteiskunnan pitäisi ensi alkuun ehdottomasti suojella kaikkia yksilöitä ja porukoita, jotka vittuilevat kulloisellekin vallalle. (Ei ole toki sama kuin jotka kulloinkin vittuilevansa kokevat.)

      Poista
    3. Joo en nyt mitään kansallissosialismia ajatellut demo-/autokratiaa mielekkäämpänä tapana kanavoida väkivaltaa..! Mielekkyyteen täytyisi tietenkin sisältyä kohtuullinen toleranssi vittuilulle.(Painun nukkumaan nyt oikeasti.)

      Poista
    4. Kyllä länsimaisissa yhteisöissä itsessäänkin on aika pahoja väkivaltaongelmia. Toisaalta sitten on tuo ulkoistetun väkivallan ongelma mitä kuvaat.

      Ukrainassa tilanne on nähdäkseni se, että Putin ei pidä Ukrainaa suvereenina valtiona vaan katsoo Venäjän voivan suurvaltana tehdä sille mitä tahtoo, nimenomaan omien intressiensä kannalta. Venäjä on paitsi hyökännyt itsenäiseen maahan myös rikkonut eri tavoin sodan sääntöjä. Siksi sen joukkoja ollaan tutkimassa sotarikoksista.

      Maailman väkivalta ei rajaudu missään nimessä Venäjän toimiin, mutta maailma olisi turvallisempi paikka, jos Venäjä keskittyisi oman yhteiskuntansa edistämiseen. Kukaan ei ole ollut hyökkäämässä Venäjälle aikoihin. Eivät rajanaapurit tai Nato. Kiina tosin ottaa omansa Venäjältä lähivuosina, joskin tekee sen luultavasti pehmeästi mutta isällisesti.

      Poista
    5. Varmasti siihen ahdistukseen jota koen Ukrainasta vaikuttaa se, että olemme Putinin Venäjän rajanaapuri. Ei voi koskaan tietää mitä sieltä tulee. Koston, suuttumisen tai loukatun kunnian vuoksi.

      Poista
    6. USAn touhut ovat olleet paikoin ja monestikin aivan yhtä perseestä lähtökohdiltaan kuin Venäjän mutta kaikki se mitä siviileille tehdään tässä touhussa ja vieläpä Euroopassa jossa luulisi nykyisellään olevan joitakin pidikkeitä saa ainakin minut raivon ja kieltämättä syvän huolen valtaan: voisi tapahtua Suomessakin, jos mahdollisuus tulisi.

      Poista
    7. Joo Putin on aika lailla = Hitler, autokratia on enemmänkin Erdoğan tai paremminkin Orbán. Joitakin eroja silti on Putinin ja Hitlerinkin _tilanteen_ välillä, mutteivät ne kyllä ole hänen ansiotaan.

      Paratiisia lienee turha tänne planeetalle tavoitella. Kaikkien elämä sujuu paremmin, kun kukaan ei edes yritä sitä. Voimme myös toivoa, että jos yritämme vain olla kunnolla, saatamme vaikka puolivahingossa valua sitä kohti. Tai sitten emme. Muuttujia on aika paljon.

      Poista
    8. Tuo "yrittää olla kunnolla" olisi ihan parasta juuri nyt! Esim. lakata pommittamasta naapurimaan kaupunkeja ohjuksin jne.

      Poista
    9. Putin puhuu natsisaastan puhdistamisesta Ukrainassa ja Venäjän joukot kohdistavat toistuvasti tappavat iskut siviilikohteisiin. Juuri tällaista homma on ytimeltään. Siinä ei ole mitään järkeä loogisesti ajatellen ja tosiasioiden kannalta.

      Poista
    10. Vesalle, on aivan totta että lännessä on sisäiset väkivaltaongelmansa. Tuo juttuni eilen onkin karikatyyri. Onhan nähtävissä että Espanja, Ranska, Yhdysvallat, Kanada, Britannia, Australia, Itävalta, kuka ei, pystyvät tarvittaessa autokraattiseen protestiliikkeiden ja vastaavien alistamiseen väkivalloin ja juridisin jekuin.

      Venäjän ajattelua luonnehditaan usein paranoidiksi. Kun ei kukaan ole sinne hyökkäämässä. Asevarustelu sun muu tosin on ihan todellista. En tiedä onko suurvaltaa, joka ei ole paranoidi - valtaan liittyy jotenkin elimellisesti vainoharhaisuus. (kaikki tää vaatisi ajattelua ja jäsentämistä johon ei ole ollenkaan aikaa, pitää varmaan hiipua tästä kommentoimasta, mutta kiitoksia myönteisestä vastaanotosta vastahankaisille ajatuksilleni)

      Poista
  8. Mitä Ukrainassa tapahtuu ja mitä Venäjä siellä tekee on niin ristiriitaisten väitteiden saartamaa etten halua olla erityistä mieltä ennen kuin tieto on varmempaa. Riittää kun totean että sota saisi loppua ja pian, ja jos jatkuu toivon että jokainen joka ei siihen tahdo osallistua saa olla rauhassa.

    Paratiisihaaveista. Usein kun yrittää tehdä hyvää saa aikaan pahaa ja joskus suurien virheiden kautta tulee ennakoimatonta iloa. Jm (puhelin ei kirjaudu Googleen)

    VastaaPoista
  9. On olemassa arkijärjen muotoja, jotka ovat ns. "asiantuntemukseen" nähden ylivoimaisia, mm. juuri kyky kombinoida yli tiedonalojen. En minäkään tiennyt 3 kuukautta sitten missä maanosassa on joku Herson, mutta tajuan fasistien elkeet elettyäni 1900-luvun loppupuolella Itä-Euroopassa ideologioiden jälki"hohdossa".

    Tunnen Venäjän natsiuden luissani, vaikka en ole koskaan edes käynyt siellä. On olemassa kielenkäytön ja elehdinnän tapoja, jotka kertovat katteettomasta vallan kunnioituksesta. Ideologiaan romahdus liittyy perhearvoihin, juuri siihen, että halutaan olla kriisissäkin rauhassa. Ajatellaan, että kyllä nää asiat jotenkin hoituu, koska "ihmiset yleensä haluaa hyvää". Vaikka oikeasti ihmiset haluaa enemmänkin halpaa bensaa ja lujan identiteetin. Hyvää he haluavat tyypillisesti vain +20 celsiusasteessa, tuulettomassa säässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehkä hahmota keskustelun muotoa, jos minulta siihen nyt jotain sanoja odotetaan edes. Miten määrittelet "yrittää olla kunolla" ja "haluaa olla rauhassa" -asenteiden eron, jos sellaisia on?

      Poista
    2. Siis oletan että tää "halutaan olla kriisissäkin rauhassa" viittaa yllä kirjoittamaani toivomukseen "että jokainen joka ei siihen tahdo osallistua saa olla rauhassa". Näyttää, että Lahjattomuustutkija on tästä johtanut mielteen, että lausumani viettää kohti fasistiseen ideologiaan "romahtamiseen". Ehkä ymmärrän väärin, en tiedä, se on tavallista. Mutta en kyllä tunnista itseäni ja tarkoittamaani tuosta; ymmärrän kyllä että on vaikea "sanoa sitä mitä tarkoittaa ja tarkoittaa sitä mitä sanoo" (Leevi Lehto, vai oliko se toisinpäin).

      Olen melko varma, että jokin muu kuin sotilaallinen toiminta olisi nyt välttämätöntä sodan lopettamiseksi. Ja ajattelen myös, että se olisi voitu estää etukäteen jollakin muilla kuin sotilaallisilla toimilla - ja sen kaikki mokasivat: Venäjä, Ukraina ja "kollektiivinen länsi". Typerältä tuntuu että tähän pitää lisätä että "Venäjän syytä sota tietenkin on", ikään kuin lausumani voisi tarkoittaa jotakin muuta.

      En tosiaan ehkä osaa tätä keskustelua, ei se mitään.

      Poista
    3. Mun mielestä Venäjä/Turkki/Unkari/trumppilaiset/persut on (eri määrin tietysti) nimenomaan tilassa, joka kuulostaa yksilön apologiana parhaimmillaan suorastaan hienolta, valtarakenteena taas tuottaa katastrofeja.

      Vallan alla ei saa olla rauhassa, vaan pitää maksimaalisesti päristä. Paratiisin rakenteluun (mitä juuri valta tekee) nähden pitää olla "kunnolla", tai no, ei tuo ole paras sana. Valta pitää yrittää rakentaa huokoiseksi, turbulentiksi ja sekavaksi. Paraati on (ihmiselle mahdollisen, suhteellisen) paratiisin vastakohta, Saatanan kuisketta. Varma merkki, että objektiivinen huonous hallitsee yhteiskuntaa.

      Mistä tunnet sä fasistin, Vysotskia versioidakseni? Juuri kai jostain sellaisesta - siis hyvin laajassa mielessä "fasistin" tällöin - että etsii itseisarvoisesti mahdollisimman suuria närkästyksen kohteita, joita käyttää jonkin toisen tahon häikäilemättömyyden "onnettomuudeksi" tai "itsepuolustukseksi" värjäämiseen jossain aivan muussa kontekstissa. Kykenemättömyydestä paradigmahyppyihin.

      Poista
    4. Oikeastaan haluan vain sanoa, että maailman on oltava kohtuuton, sekaisin ja julkea, jotta pahimmat katastrofit vältetään. Siis nyt jos perinteisten arvojen vinkkelistä nimetään.

      Joka kokee oikeudekseen periaatteessa tai käytännössä hankaloittaa omaa tai muiden pääsyä ekstaattisiin tiloihin, oli sitten kapitalisti, feministi, milititaristi, sosialisti, kristitty, kitkerä konservatiivi tai mitä ikinä, tekee maailmasta paineisemman paikan, ja saa yllättyä tämän tästä ikävästi.

      Poista
    5. Varmaan ihan hyvä osanäkökulma maailmaan.

      Poista
  10. Omalta kannalta iso tapahtumakuva seuraava. Syntyy keskeisistä tiedotusvälineistä ja luotettavista tietolähteistä kansainvälisesti, eikä voi olla kovin pahasti väärässä, koska meillä on oikeastaan todella paljon ajantasaista dokumentoitua materiaalia pilvin pimein. Lähinnä detaljeissa on epäselvyyttä. Tosiasioiden tulkinnat toki vaihtelevat.

    Mutta siis Venäjä käy hyökkäyssotaa eikä etene odotetusti. Paljastuu erittäin ikäviä asioita, koska Venäjä kohdistaa iskuja siviilikohteisiin, kun pommittamalla yrittää välttää kaupunkisotaa, johon sillä ei ollut sotaan lähtiessä riittäviä resursseja.

    Venäjän miestappiot 12 000 - 24 000 miestä. Kalustotappiot valtavia. Ukrainalla isoja tappiota myös. Luultavasti kolmannes - puolet Venäjän miestappioita. Kalustotappiot pienemmät mutta yhä huomattavat.

    Siviileihin kohdistuneet raakuudet ja kuolinluvut isoin kysymysmerkki, mutta jälki erittäin rumaa jo infran tuhoutumisen perusteella. Venäjä todennäköisesti kiistää tekemänsä raakuudet loppuun saakka. Tällä hetkellä se ei esimerkiksi ole virallisesti sodassa vaan suorittaa erikoisoperaatiota / denatsifioi Ukrainaa / vapauttaa siviilejä huumehomonatsien ikeestä.

    VastaaPoista
  11. Tuo isompi keskustelu mihin Jonimatti ja Ltl pomppasivat ei hoidu ainakaan multa kännykällä. Palataan. Tietty sallivuus on kai kaiken hyvän elämän onnistumisen lähtökohta. Siis se että ihmiset yksilöinä ja yhteisöinä sallivat sen että on paljon valinnanmahdollisuutta tiettyjen sääntöjen puitteissa - varmasti jokaisen yhteisön pysyvyydelle ja kestävyydelle on jotkin ehdot.

    VastaaPoista
  12. Herroille ltl ja jonimatti lyhyesti.

    Kyllä ltl toivomasi paradigma-hyppykin, tai sellaisen vaatiminen voi olla vallankäyttöä toisiin tai alamaisiin tai opastettavaksi koettuihin yhtä hyvin kuin siihen kykenemättömyys ja muuttumattoman maailman ideaalien vaaliminen. Monethan kokevat niin, oman olemassaolon perusteiden ylhäältä kyseenalaistamisen ja vääränlaisena olemisen tunteen. Toisten ajatusten eheyttäjiä on kaikkialla ja joka suunnassa. Otetaan vaikka käsite "white trash." Sehän jo sisältää lausumattoman että niiden pitäisi oppia olemaan oikein eikä rahvaana hyppiä oikeiden parad.hyppääjien silmille.
    No, oikeastaan eihän tästä seuraa muuta kuin kulttuurisodan tilanne, sodan jonka intensiteetti vain vaihtelee. Mutta kyllä tässä ajassa vanhojen ideaalien murtajat (ei arvolause tuossa) ovat selkeästi voitolla, melkein jopa 6-0. Media, suuret kansainväliset yritykset, hallitukset Euroopassa pääsääntöisesti ja kai aika pitkälle myös yliopistollinen tutkimus sen kyllä osoittaa.
    Tämän vuoksi kaikesta ideologisesta kuonasta tulisikin vapautua (mahdotonta) ja pyrkiä todellisuuskuviin, realismiin ja pienimpiin mahdollisiin nimittäjiin kaikessa ja antaa ihmisten puuhastella kukin kopeissaan mitä kukin haluaa (mahdotonta meille, mahdotonta vallalle: halutaan opettaa, ohjata, vaikuttaa, muuttaa).

    jonimatille: hyvin nähty tuo myös läntisten maiden kyky ja tehokkaat keinot ryhtyä milloin tahansa totaaliseksi tässäkin ajassa. Kanadassahan siitä saatiin oikein paraatiesimerkki muutama kk sitten. Teknologisesti aivan ylivoimainen länsi kykenee kyllä halutessaan siihen mihin Kiinakin. Aktivismia ei kokonaan haluta kitkeä tuskin kuitenkaan. Läntinen maailma tarvitsee demokraattisia rintanappeja, liikenne tulee saada pysäyttää kun on hyvästä asiasta kyse, maita ja tuotteita saa pistää blokkiin ja boikottiin, kun ollaan oikealla asialla,
    mutta samalla someja saa sulkea kun on hyvistä asioista kyse ja poliittisia liikkeitä saa blokata kun ollaan kato hyvällä asialla ja jalkapallon MM-kisat pidetään missä tahansa...niin no... se on eri juttu, kun...
    Läntinen totalitarismi osaa olla taivata. Se valitsee ja korottaa itse ne joiden annetaan sitä vastustaa. Greta otetaan, joku toinen jätetään.
    Media ja politiikka ovat näissä asioissa hämmästyttävän integroituneita.

    VastaaPoista
  13. Jope, kyllä. Ihmisyys on hauras. Olen tänään nähnyt tässä keskutelussa ja jossain länsikriittisessä antihumanismisyytöksiä. Eri kohteet. Ja kuten Vesa, en kykene tähän näillä välinein ja tällä ajalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin varmaan, kyse on mielten hallinnasta loppujen lopuksi. Siitä kuka saa määrittää ideaalit tähän aikaan. Ihmisen mallin.
      Itse ajattelen että mitä suurempi monimuotoisuus saa kukkia, sitä parempi. Individualismi ei olekaan kovin suosittua erilaisiin kollektiivisuuksiin uudelleen tukeutuvassa ajassamme.

      Ihmisten mieliä, ajatuksia ei tule yrittää ohjata yhtään enempää kuin on aivan välttämätöntä.

      Toimintaa yhteisen hyvän (eli kompromissin siitä) suunnassa saa kyllä ohjata tiettyyn rajaan asti. Hyväksyn esim. sen että minua rajoitetaan ilmastotoimien suunnassa, koska se yhteinen hyvä, mutta en hyväksy sitä että koko elämäni nähdään vain sitä kautta. Tämä siis yksi esimerkki.

      On hyväksyttävä ettei yhteisen suuren totuuden ja yksimielisyyden Imagine-aikaa koskaan tule.
      Se ei ole postmoderni-asenne, vaan eräänlainen biologinen reunaehto.

      Poista
    2. Moraalia kai tarvitaan, ja se kai toimii tehokkaimmin häpeän (tai jonkin konkreettisen pakottavan rangaistuksen) uhalla. Ja juuri nuo johtavat taas ongelmiin; ovat siis moraalittomia. Miten voisi toimia moraalinen moraali? Siis moraali jonka sovellus olisi eettisesti kestävää? Tämä on siis kysymys vallankäytöstä. Mikä vallankäyttö, kun sitä kuitenkin on, on hyvää. Imagine ei ehkä tule, mulle riittäisi Terveiden Käsien Ei enää koskaan sotaa. Ehkä se on ihan yhtä epärealistinen, mutta sitä kohti varmasti on mahdollista madella.

      Poista
  14. Länsimaiset teoreetikot ovat nykyisin mielellään antihumanisteja silleen niin kuin kivan luontoystävällisesti -posthum, mutta ketään loukkaamatta ja inklusiivisesti...

    Myös usein suurten uskontojen edustajat ovat antihumanisteja, elleivät sitten ole aivan äärihumanisteja, jotkut Jumalaa korostaakseen, jotkut raivatakseen vääräuskoiset tieltä.

    Sitten ovat erikseen vielä erilaiset poliittis-ideologiset puhdistajat, jotka katsovat oikeudekseen tyhjentää jokin maa sinne keksimistään hahmoista tai puolitodellisista hahmoista joko verbaalisesti tai aivan fyysisesti, väliaikaisesti tai lopullisesti.

    Ja loput porukasta demonisoi jonkin edellä mainitun tai vastaavan retkueen. Olen itsekin syyllinen edelliseen, joskus aiheesta, joskus aiheettoman huonoin tiedoin.

    VastaaPoista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Koko tää "mutta länsikin" on keskustelutapana jotenkin täysin perseestä.

    Äskettäin luin unkarilaisesta oikeistoblogista tekstiä, jossa ilmeisesti "tiedostavalle eliitille" irvailtiin. Ehdin lukea puoliinväliin ennen kuin edes tajusin, että tekstin oli tarkoitus olla ironiaa siitä, että "mitä meistä luullaan ylhäältä päin (Brysselistä, liberaalin vasemmiston suunnalta)" jne.

    Se itsekritiikki, joka olisi minun silmiini ollut yksinkertaisesti vain paikallaan, oli väännetty siinä ironiaksi. Eli kyllä, konservatiivihallinto on perheistä ja eurokraattihinttareista jauhaessaan onnistunut näivettämään koulutuksen ja terveydenhuollon ja jakamaan rahat keskenään - mitä "ylimielistä" on siinä, että tämän toteaa? Toimiva porvarillinen valtio ei ole mikään perhe tai se jatke.

    Sellainen olisi monarkia, modernein termein fasismi/diktatuuri. Ja monarkismitrendihän on tosiaan vahvana kaikkialla; myös uskonnollistuva liberalismi kaipaa ihmemiehiä ja -naisia, lunastajia, ihmisiä jotka eivät ole koskaan pukeutuneet lakupekaksi tai katsoneet tyttöä himoiten jne.

    Samalla kuitenkin koko konservatiivinen puhe menee härskisti todellisuuden ohi. Fasismi on pieninäkin määrinä jotakin tällaista: ei ole objektiivista todellisuutta, on vain riita ja haasto. Viha maailman kehityssuuntaa kohtaan sokaisee kehityksen hyville puolille, systeemin itsekorjautuvuudelle sekä vastaanharaamisen tietynlaiselle loogis-käsitteelliselle mahdottomuudelle.

    Esim. koko termi "tiedostava eliitti". Miten (rahvas) voi tuollaisen tiedostaa, ettei itse tiedosta, ellei sitten postmodernina larppina? Toinen vaihtoehto tietysti, että tuo on ironiaa, ja sisältääkin jopa ajatuksen, että itse tiedostaakin paremmin, kun taas toiset vain luulevat niin. Tältähän nazahtavien keskustelijoiden ote kyllä yleensä näyttää. Narsistiset illuusiot ajavat vaihtoehtomedian hoteisiin, siis instituutioiden suoman hyvinvoinnin mahdollistama kuplaelämäntunne saa henkilön tuntemaan itsenstä instituutioita vahvemmaksi. Ammattiliittoja dissataan, järjestäytyneitä uskontoja dissataan, mitä ikinä nyt klassinen fasisti dissaakaan. Vain mytologisoitu "kansa" ja amerikkalaishenkinen/pikkuporvarillinen perheen kultti jää.

    Venäjä on tämän änkyrä-ininän äärimuoto, mutta ideologinen postkristillinen aalto on voimassa koko maailmassa. Ydinperheideologia ilman Jumalaa tai Jumala liberalismin haastajaksi haarniskoituna.

    VastaaPoista
  17. En käsitä mistä ihmiset ovat saaneet päähänsä olon, ettei kukaan koskaan ole kognitiivisesti heidän/meidän yläpuolella. Tietenkin on. Tai kuka jumala on tuollaisen luvannut, ettei tietty kognitiivinen hierarkia saisi koskaan ilmetä.

    Jalkapallon tunnen melkein elämästä parhaiten, ja siinä on jotenkin tosi siunauksellista se, että huonot pelaajat eivät voi kovin pitkälle kiistauttaa, kun nopeampi ja rytmitajuisempi vetää heistä satasella ohi, tai junttiporukka sitä, kun rationaalisemmin organisoitu tanssii heidän ympärillään tiaisten laulun tahdissa.

    Nyt tietysti kankeana keski-ikäistyvänä luuserismiehenä ymmärrän jo asian toista puoltakin, alan saada Kalevalan kaikkien henkilöhahmojen luonnevikoja, kun tilanteet eivät pysy näpeissäni, mutta vaikka sisällä välillä kiehuu, ei tulisi mieleenkään alkaa inttää, että minulla on oikeus tulla tulkituksi a priori yhdenvertaisena erilaisista riittämättömyyksistäni huolimatta.

    VastaaPoista
  18. Tavallaan ymmärrän että tilanne on kauhea. Yritän sanoa, että "perusarvoista" ei voi johtaa toimivaa yhteiskuntaa. Plus: on edellisistä "perusarvoista" esiin nousevan seuraavan hartausmuodon (paavi Musk, papitar Thunberg jne.) tuottama illuusio, että arvot jotenkin "romahtaisivat", ja että ennen oli hyvin. Ennenkin oli kitkaista ja rosoista, ja aivan varsinkin silloin, kun perusarvoihin uskottiin toden teolla.

    Kaikista pahin tilanne on väkisinuskominen, tahdonvarainen perusarvotus. So. fasismi. Tämän takia ei ole mikään epistemologinen ongelma arvioida Venäjän olevan tämän kaltaisessa tilassa siellä käymättä: kun palapelistä on nähnyt vaikka kolme palaa viidestä, plus tietyn aikajanan, tai miten tuon matematisoikaan, niin suunnilleen arvaa kyllä, mitä siellä on meneillään. (Ja mihin suuntaan Kiina menee.)

    Erityisen hankalaa on se, että tämähän ei ole itseisarvoinen perusarvojen kritiikki. Hyvä vaan, jos joku on luonnostaan sinut sellaisen elämänmuodon kanssa, millaisen kuvitteli joskus ennen vallinneen. Yleensähän historia kuvitellaan ihan päin persettä visuaalisen median varassa. Vaikka mitä jää pois eläimiinsekaantumisista alkaen. Antiikki oli oikeasti riemunkirjavan värikäs jne. Viikingeillä ei ollut tietenkään sarvia.

    VastaaPoista
  19. Totean vielä että kyrsii etten pysty kokonaan välttämään semmoista - mielestäni/toivottavasti näennäistä - henkilökohtaista hyökkäävyyttä verbaliikassa kaikissa teemoissa kaikkina aikoina. Teema päässäni oli eriasteiset "Russlandversteher", suomeksi "venäjänymmärtäjät", tämä ilmiö. Täällä Unkarissa se on todella valtavirtaa. Mietin, mistä (kaikesta) se kumpuaa.

    Ainakin Venäjän pääpuolueen nimi on Yhtenäinen Venäjä, ja niin myös orbanistinen versio nykyisistä lentoemännättären näköisistä valtionpäämiehistä presidentti Katalin Novák sanoi, että hän haluaa nähdä kansakunnan "yhtenäisenä". Minua jotenkin hirvittää tämä muodostelmaluistelun vaatimus.

    Teknisesti tarkasteltuna hyvä organisaatio sisältää välyksiä ja autonomisia moduuleja. Yhtenäisyys ei ole kovinkaan lähelle sama kuin hyvä organisaatio, se ei voi olla välitön tavoitetila. Hyvän organisaation seurauksena voi muodostua orgaanista yhtenäisyyttä, mutta juuri silloin, kun sen puutetta ei pelätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani LTL että olen ilmeisesti provosoinut sinua. Koen etten ja että tänne kirjoittamani kommentit eivät kuitenkaan varsinaisesti liity keskusteluun, johon ne liität. Siksi en näe mahdollisuutta vastata juuri mitään, koska olen kai lähtökohtaisesti asemoitunut hahmotuksissasi positioihin ja polariteetteiin joita en aivan hahmota ja joihin en varmastikaan kuulu. Vastaavast kritisoimasi "mutta länsikin"-puhe, jota viljelen vastakin erittäin paljon, ei ole kannaltani mitään sellaista miten sitä nyt tulkitset, et yksinkertaisesti hahmota kontekstiani, enkä koe tätä keskustelua mielekkääksi sitä avata. Jos haluat, näe nyt itsesi tekemässä maalia jalkapallokentällä.

      Vesalle, perusesityksesi kannastasi Venäjän-Ukrainan -sodasta on selkeä. Meillä on varmaan eriasteinen luottamus ja epäilys mitä tulee erilaisiin lähteisiin ja niiden todenpitävyyteen, ja ehkä taipumus tehdä jossain määrin erilaisia tulkintoja niiden pohjalta. Ei mulla ole erityistä intressiä vääntää detaljeista kuitenkaan.

      Poista
    2. Ps. Suomessakin yksi valtapuolueista on Kansallinen Kokoomus.

      Poista
    3. Tämä on nimenomaan syy, miksi omalla nimellä kirjoittamista tulisi monissa tilanteissa välttää. Silloin on tietenkin pakko säätää itsestään muodostuvia tai jopa muodostuviksi oletettuja kuvia kohti sitä mitä itsensä haluaa edustavan. Ei pääse itse sijaitsemaan persoonineen kielessä vaan päätyy tennikseen vastapuolta vastaan. On pakko yrittää jotenkin saada asia näyttämään että on mahdottoman lavea ympäröitäväksi. Tällöin persoona ei ymmärrettävästikään pääse rauhassa joustamaan keskustelun substanssiksi, ja näin pois päin.

      Poista
    4. Ei minusta täydy välttää omalla nimellä kirjoittamista. Yleensä, tietysti harkitsen tilanteen mukaan. Yritän kasvaa irti siitä ”mitä muut minusta ajattelevat”. Se on paranoian ja lannistuksen alue. Autocorrect heitti: kannustuksen.

      Poista
    5. Tuo siis jonimatilta. Minusta tässä keskustelussa on vain tullut vastaan hämmentäviä, lausumattomia konteksteja joiden myötä huomaan tulevani tulkituksi tavoilla jotka näyttäytyvät täysin irrallisina. Ei se mitään. Vaikea vain osallistua sellaiseen.

      Poista
  20. Väliin tuli nyt muuta keskustelua, mulla oli vaan tällainen pieni ajatuksentynkä.

    "Mutta länsikin" viitannee yleensä siihen, että meillä on täällä "lännessä" jokseenkin toimivat demokratiat ja ajatukset ihmisoikeuksista ja pyrkimys niitä jotenkin toteuttaa. Minulla on sellainen aavistus, että esimerkiksi Venäjältä ja Kiinalta (vaikka kiinalaiset luultavasti ovat "älykkäämpiä" keskimäärin kuin eurooppalaiset) ei odoteta samanlaista "eettistä tasoa" ja itseripitystä kuin länsimailta - niin, tekemistään historiallisista kauheuksista, joita siis kaikki ovat tehneet. Annetaan jotenkin olla tms. (Toki nyt kauhistutaan, kun Venäjä käyttäytyy suurvallan tavoin ja johtajansa myötä elää jotain menneitä aikoja, jolloin ihmishenki ei ollut minkään arvoinen, tai sillä oli arvoa johtajan päähänpälkähdysten tukijana.)

    Väkisinuskominen tai tiettyyn uskoon eli ryhmäkoheesioon pakottaminen on varmasti yleisinhimillinen trendi, joka pulpahtaa esiin miltei kaikkialla ryhmästä ja ideologiasta huolimatta.

    Ihmiskunnan historia on verinen ja nykyisyyskin sellaisena näyttää jatkuvan. Tosin entisaikaan kuoli huomattavasti enemmän porukkaa sodissa, monestakin syystä.

    Perheestä vielä. Nythän ei käytännössä ole mitään yhden perheen tai ydinperheen mallia enää. Riittää, kun katsoo suomalaista sanastoa: ydinperhe, uusperhe, suurperhe, sateenkaariperhe, perhemuodostelma, yhdistettävä perhe, eroperhe, pienperhe, yksinhuoltajaperhe, transperhe, monikkoperhe, polyamorinen perhe, polygaminen eli moniavioinen perhe.

    Tuossa näkyy myös monikulttuurisuus ja yhteiskunnan liberalisoituminen, kun on nimiä perheeseen liittyville ilmiöille. Tietenkin on maita, joissa perhekäsite ei käy läpi sellaista muodonmuutosta kuin meillä / täällä / lännessä.

    Minusta perhe (lähilauma, -ryhmä, jolla on "luonnolliset" so. biologiset juuret myös) on ihmiselle tärkeä, joskaan ei ainoa samastumispinta. En silti ole erityinen "perhearvojen" kannattaja, koska ne tarkoittavat milloin mitäkin. Kannatan kuitenkin sitä, että ihmiset pitävät huolta toisistaan, ja usein se lähtee siitä lähituntumasta ja laajenee sitten ympäristöön. Lopulta aika moni ihminen, hakeutuu jonkinlaiseen perheen kaltaiseen ryhmään, ja jos perheessä elää, puolustaa primitiivisesti sitä porukkaa, johon kuuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On selvää, että yhteiskuntaa ei voida rakentaa joidenkin ennaltamäärättyjen perhearvojen tms. ympärille, mutta ei perhettä myöskään kannata rakenteena erityisesti dekonstruoida tai sen arvoa vähätellä, koska se on sosiaalisesti / biologisesti luonteva käyttöliittymä ihmisten yhdessäololle.

      Poista
    2. "on varmasti yleisinhimillinen trendi, joka pulpahtaa esiin miltei kaikkialla ryhmästä ja ideologiasta huolimatta"

      Kyllä kyllä, pääosaan vastaan siis, mutta tähän sitaatin rattaaseen haluan nyt heittää oikeasti pienen kapulan, kun tämä aihe tuli esiin: ei kaikki maailmassa ole tuota sumeaa "kaikkihan on vähän kaikkea" -juttua.

      Esim. jos vaikka abortti meinataan kieltää jossain maassa (sanotaan Puolassa), siinä tehdään tosi isoja linjauksia siitä, miten päin ihmisten on maailmassa "nimensä" säilyttääkseen oltava, eli luodaan hyvin systemaattisesti häpeäprofiileja, joka sitten todennäköistää tietynlaista valtarakennetta. Samaan aikaan idioottikin ymmärtää, että Puola on vähintään yhtä "pornoseksuaalinen" maa nykytodellisuudessa kuin muutkin.

      Ja kyllä perhementaliteetti on ongelmallisessa ristiriidassa objektiivisen yhteiskunnan vaatimusten, hartauden kuplan ulkopuolelle pääsyn kanssa. Hyvässä tapauksessa vasemmistoliberalismi / individualismi tms. on riittävän vahvaa, ihmiset ehtivät koukata omissa kohtaloissaan ennen kuin lasten syntymät ja mummon kuolemat ym. alkaa luonnostaan vähentää kykyä hahmottaa huolen ulkopuolista maailmaa.

      Venäjän kritisointikin ilman tällaisten ilmiöiden tarkastelua jää helposti taivasteluksi. Siellähän on juuri sellainen ongelmallisen sukupolvenvaihdoksen asetelma, että varmaan vähän kaikilla on varauksia valtapuoluetta kohtaan (katsoin juuri että vielä 2011 vaaleissa, vaikka niissä oli aika varmasti vilppiä, kolmekin muuta puoluetta pääsi yli 10 prosentin, olkoonkin etteivät nekään olleet kovin länsimallisia teemoiltaan), mutta siis kun on jo konsensus, että mitä julkeaa missäkin yhteydessä sanoa, niin demokraattinen prosessi on jo kuoliutunut.

      Koen jopa ongelmallisena tuon Seppo Oikkoselta usein lukemani argumentin, että länsi ikään kuin tietää olevansa moraalisempi ja vaatii itseltään siksi enemmän. Oikeastihan länsi oli siirtomaaisäntä ja itä sisäisesti sortovaltainen mannermaa, kuten JM tuossa jo sanoikin - ja tuohon liittyy myös, että kommunismille annetaan natseja enemmän anteeksi ihan siksikin, koska sillä aatteella oli yksinkertaisesti tietty kehityskelpoinen ja hyödyllinen tahkonsa, varsinkin jos verrataan toista maailmansotaa edeltäneeseen urbaanifeodalismiin.

      Nythän sen sijaan lännelle vittuilevat nimenomaan uskonnon kaartumisessa jälkeenjääneet maalaiset, vanhukset ja itäeurooppalaiset. Eivätkä ne anna sisäistä kritiikkiä liberalismin uskonnollistumiselle, että so-so, vieläkin paremmin voisi tehdä, vaan rynnäköivät Yhdysvaltain hallintorakennuksiin, hyökkäävät Ukrainaan jne. Siinä on todellinen skisma, mutta mitä koetan sanoa: se ei mene niin, että uskisliberalismi olisi jotenkin arvovapaa, vaan se regressoituu erilaiseen tekopyhyyteen.

      Tosin tuntuu, että alan toistaa itseäni. Jotenkin on tä.alkanut sodan myötä huolestuttaa enemmän tämä konservatiivisen 'puurotajunnan' ilmiöryhmä. Vanhoja ihmisiä on tosi paljon, ja lännen ja idän välillä on kuin jokin dimensiohyppy. Itä elää todellisuudessa, ja siinä on syy, miksi en kaipaa Suomeen. Mutta se todellisuus on tosi tyhmä ja rujo, terveisiä kaikille konservatiiveille jotka tätä pitää "terveenä". Se, mikä välittyy Suomen mediasta, taas näyttää olevan jokin todellisuuden ulkopuolinen tila(nne).

      Poista
    3. Tässä kun sanoin "Väkisinuskominen tai tiettyyn uskoon eli ryhmäkoheesioon pakottaminen on varmasti yleisinhimillinen trendi, joka pulpahtaa esiin miltei kaikkialla ryhmästä ja ideologiasta huolimatta." niin tarkoitin nimenomaan ryhmäkoheesiota, joka on tyypillinen tunnustuksille ryhmille, puolueille, uskonnoille. Sitten on tietenkin epävirallisempia ja maallistuneempia yhteisöjä, joita eivät sido tiukasti "tunnustuksellisuus". Näillä yhteisöillä on sitten harvoin kovin suoraa poliittista valtaa. Ehkä ne liikkuvat jossain kulttuurin, filosofian jne. alueilla.

      Poista
  21. Ei oikeastaan mitään muuta kuin että nautittavaa kommentointia ja ajattelua teiltä kaikilta. Ihmeellistä miten sitä tässä iässä about 55 + voi olla helposti yhtäaikaa samaa mieltä ja eri mieltä ihan vaivattomasti ilman, että se olisi lainkaan mitään postmodernin tajua tai relativismien kanssa pallottelua.

    Ltl:n tämä, mm. oli oikein hyvä: "En käsitä mistä ihmiset ovat saaneet päähänsä olon, ettei kukaan koskaan ole kognitiivisesti heidän/meidän yläpuolella. Tietenkin on. Tai kuka jumala on tuollaisen luvannut, ettei tietty kognitiivinen hierarkia saisi koskaan ilmetä."

    Vaikka menenkin, selkäytimellä, aina ensin sen kognitiivisen alaluokan puolelle (josta kaiketi itsekin ponnistan) niin tuo on kyllä totta. Kaikille parempi kuin lahjakkaimmat johtavat maailmaa. Kunhan se vain tapahtuisi enemmän realistisiin tilannekuviin kuin sitkeisiin ideologioihin perustuen. Miksi hemmetissä älyllinen yläluokka sortuu ideologiseen lauma-ajatteluun kuitenkin huomattavan paljon?

    VastaaPoista
  22. Mikä sitten oikeuttaa jonkun kognitiivisen hierarkian yläkehiin? Poliittinen menestys? Päättäjäksi sitä kautta tuleminen? Koulutus? No, me tiedämme kaikki sekä entiset että nykyiset esimerkit ideologioiden maailman sokaisemista mediaprofessoreista. On kyllä muitakin. Äänekäs asema mediassa? Valtamedia lähtee omasta valtapositiostaan, mutta aika monella vain laadukasta (itsemääritellen) journalismia vaativalla toimittajalla on edes ne omat journalistiikan opinnot suoritettuna. Rahvaan hiljaa olemista kyllä osataan silti vaatia, yo-pohjalta. Eräs kotimainen kirjailija taas kirjoitti, että "kun on tekijöitä päässyt tapamaan niin on jääneet siitä lähtien kirjatkin lukematta."
    Demokratia, niin kiva ja kannatettava kuin se onkin, saattaa joskus jopa tuottaa limbon että yhteiskunnan huipulla ei olekaan parasta a-ryhmää.

    Eli: kognitiiviselle yläkehälle pääsee mielestäni sittenkin ja taas vain tekojensa tai yhteiskuntaa ja elämää edes hitusen paremmaksi tekevän ajatuksiensa kautta. Annan yksinkertaistuneen peruskoulunopettajan elämäni mielelläni sellaisen hallittavaksi joka hallitsee varmasti realismin tässä ajassa, vaikka en aina pitäisi suunasta jonka tuo luonnollinen edeskäypä on mulle valinnut.

    Ja ajatelkaapa typeryyden huippua: vaalikonetta. Sehän tarjoaa sinulle ehdokkaaksi ihmistä joka ajattelee eniten (!) samalla (!) tavalla kuin sinä. Eli se ei paljoakaan kognitiivisia paremminosaajia tunnista. Demokratian tuolla sumealla logiikalla jokainen ihminen on mielestään paras mahdollinen maan johtaja.

    VastaaPoista
  23. Perhearvoista se, että olisi hyvä että perheen perustaisivat pääsääntöisesti ihmiset jotka kykenevät pikkulaumaansa oikeasti myös sitoutumaan (toki vaikka sit.halua olisikin, aina ei onnistu: sellainen on ihminen)
    ja
    ilman penskoja ja vaimoja ja miehiä pysyttelisivät sitten sellaiset jotka eivät halua jälkeläisillä rasittaa joko itseään tai maailmaa tai koskaan syntymätöntä. Varmasti parasta.

    Mitä he sitten kukin ajattelevat, mikä on heidän arvosanoituksensa tms. niin se on sitten ihan hemmetin sama, kukin ripustelkoot sanoja ja arvoja seinilleen halutessaan mutta ehdottomasti toisille tuputtamatta.
    Toki se pitää voida sanoa että uskoo jompaan kumpaan, mitä se sitten onkin.
    Oman elämäni parhaat vuodet olivat ainoan lapseni syntymän kolme ensimmäistä, kun vaimo oli kotona. Kaikki nautimme suuresti ja muistelemme noita vuosia usein. Tuotti valtavasti hyviä pikkujuttuja meille.
    Ja huom! tuo perhetilannejärjestely ei kerro minkäänlaisista arvoista tai arvovalinnoista tai poliittisesta: jokainen perhe elää omalla tavallaan ja omalla painollaan omassa tilanteessaan. Mulle arkielämä ei ole poliittista eikä sekään mitä ostan kaupasta tai mitä kulutan. Sellaista poliittista pakkokahletta että on, ei ole muuten pakko niellä, vaikka sitä tuputetaan.
    Yksityinen EI ole poliittista. Se on liberaali ote minusta asioihin jos mikä.
    (Itse olisin hyvin mielelläni ollut koti-isä vaikka loppuikäni noiden kolmen vuoden jälkeen, mutta sellainen ei valit. ollut mahdollista meille)

    VastaaPoista
  24. "ja
    ilman penskoja ja vaimoja ja miehiä pysyttelisivät sitten sellaiset jotka eivät halua jälkeläisillä rasittaa joko itseään tai maailmaa tai koskaan syntymätöntä."

    Mussa on kyllä myös tuo. Joskus tuo mahdollisuus tulee mieleen, että olisi ollut monessa mielessä sittenkin...no, mutta meni toisin. Ja pikkuperhekin on läpi tämän maailman vedettävä.

    VastaaPoista
  25. Tämä ”kognitiivinen” hierarkia, joka käsite ilmaantui keskusteluun syystä ja suunnasta jota en ihan ehkä hahmottanut, on kiinnostava seikka. On monia uskontojen ja vastaavien käsityksiä ihmisten hierarkiasta, joissa on nähdäkseni se todellinen ja olennainen, yhteisönmuodostukseenkin liittyvä puoli, että on kypsyyttä ja kasvua joka ei ole iän tai jonkin yksinkertaisen testin mitattavissa. Esimerkiksi olemisen laatujen eroja nimeäviä hierarkioita. Minulle ne ovat ihan arkipäiväisen todellisia, vaikka eivät järin tavallisia ehkä nykyään. Mitä kognitiivisuudella LTL tarkoitti en tiedä, mutta olemisen hierarkiat eivät ole ainoastaan tiedollisia tai ajatteluun liittyviä vaan moniulotteisia ja sanattomaan uppoavia. En nimeä nyt yhtään sellaista hierarkiaa enkä halua esittää että voisin ihmisiä arvioida. Niiden arkipäiväisyys on perstuntumassa. Mutta miten tämä liittyy keskutelun alkuperäisiin lähtöihin, en tiedä. Sitenkö että olisi naivia epäillä sotauutisointien luomia kuvia kuten teen, kun älykkäämmät on niitä luomassa? Minusta tällainen retoriikka olisi vain monimutkainen tapa pitää tässä tapauksessa minua typeryksenä kun satun olemaan jännitteisessä suhteessa johonkin oletettuun totuuteen ja moraaliin josta lipeäminen on jotain kamalaa. Tällaiset arvostelmat mieluiten ottaisi vastaan selvinä, tai toki voi ehkä toivoa ettei niitä (liian nopeita tulkintoja tuntemattomista) tehdä. Tämä nyt kuvauksena ja esimerkkinä siitä miten en ehkä osaa lukea tätä keskustelua (ltln lausumia).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuokin jonimatilta. Hyvää illanjatkoa itse kullekin!

      Poista
  26. Jos olen ihan rehellinen, niin minä ajattelen, että yhteiskunta ei tule toimeen ilman perheinstituutiota. Tai ainakin se on se yksikkö, joka luontevimmin muotoutuu kun ajatellaan ihmistä kulttuurisena, sosiaalisena ja biologisena olentona: sidos on moninainen eikä palaudu vain johonkin "ideologiaan" tai "muotiin".

    Tuolla yllä toin esille moninaiset perhemallit, mutta yhtä kaikki niissä on perustana kahden tai useamman ihmisen ja heidän mahdollisten jälkeläistensä yhteys.

    Aika paljon poliittisista kaavailuista ja päätöksistäkin perustuu perheyksikön olemassaoloon. Se on varmasti alusta, joka kokoaa enemmän kuin mikään muu yhteiskunnallinen instituutio "luonnollisesti" ihmisiä saman käsitteen alle. Perheen käsitettä on vaikea hävittää, vaikka jotkut ehkä sitä tahtoisivat, koska yhteiskunnan jatkuvuus ja reproduktio perustuvat sille. Minusta tuntuu, että jopa osa maahanmuuton suosimisesta on pikemminkin yhteiskunnan reproduktiomielessä ajateltu kuin esimerkiksi suoran taloudellisesti, vaikka aina sanotaan, että tarvitaan lisäkäsiä ja veronmaksajia tulevaisuudessa. Ajatus voi olla ihan vääräkin ja mahdollisesti poliittisesti epäkorrekti (en kyllä tiedä miten), mutta itse reproduktio ja perhe käsitteinä ovat toisaalta valtavan määrittelykamppailun kohteina ja toisaalta ne ovat jotain mystistä, ikään kuin elämä itse, josta ei saa kiinni ja josta ei voi luopua (ikään kuin jokin perimmäinen arvo). Tästä ajatuksesta saa jotenkin kiinni, jos verrataan perheyhteiskuntaa yhteiskuntaan, joka koostuisi enimmäkseen yksinelävistä ihmisistä tai ihmisistä, jotka eivät tahdo lisääntyä - jälkimmäisten kaiku on yhteiskunnallisesti (pitkässä linjassa) paljon masentavampi kuin perheyhteiskunnan.

    Tämä kommentti vain siihen, että on jokseenkin utopistista ajatella, että perhe voitaisiin syrjäyttää yhteiskunnan ytimestä, vaikka se ei samalla voikaan olla kaiken mitta.

    Siitä olen kyllä ihan samaa mieltä, että liian helposti ihmiset tarttuvat perheen houkutukseen - kuka mistäkin syystä. Perheessä eläminen on antoisaa ja tuo turvaa, kuten kaikki ovat varmasti jossain määrin kokeneet, mutta on perhe samalla myös usein melkoinen kiirastuli. Itse koen kuitenkin, että enemmän se on minua kasvattanut kuin että olisin perheen myötä jotain mahdollisesti muutoin saavutettavaa hävinnyt. Vastuu on se sana, mitä Jope käytti aivan oikein. Vastuu voi olla myös jonkinlainen tarkoitus, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sekin voisi jossain vaiheessa murentua jonkinlaisen transsendentaalisen merkitsijän paikalta - siihen pitää jopa varautua ja yksinäisyyteen.

    VastaaPoista
  27. Perhe, muodossa tai toisessa, koossa oleva ja pysyvä, tai myös hajonnut ja erillään elävä, tämän kaiken uusintaa, siirtää ihmisyyttä sukupolvelta toiselle ja luo yhteiskunnalle ennakoitavaa pohjaa. Ja ilman lapsiahan tämä kaikki loppuu ennen pitkää.
    Joskus tilanne jossa ihmisellä on kova halu sekä purkaa perhemalleja ja sen rooleja, mutta myös halu esim. saada lapsia. Itse koen silloin että olisiko parempi että tuon luonnollisen kiertokulun aktiivinen kyseenalaistaja ja teoretisoija jättäisi suoraan ne jälkeläiset tekemättä. Minä en tietenkään hänen sisäisyytensä pääse eikä pidäkään päästä, mutta mulle kalskahtaa jos lapsen saaminen ja koko se arki koetaan joksikin poliittiseksi statementiksi. Siis se miten se tehdään "oikein" että olisi oikein "tässä ajassa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Sitten kun katsoo näitä harhailevia jälkeläisiä, niin kyllä heissä tiivistyy paljon kärsimystä, joka tulee heidän itsensä ulkopuolelta. Sanon näin, vaikka yksikään ihminen ei ole tuomittu siihen, mitä hänen vanhempansa ovat.

      Poista
  28. Näen ilman muuta tällaisten asioiden kuin abortin yhteiskunnallisen tai jopa lainsäädännöllisen kieltämisen tai tiukan rajaamisen ongelmat ja sen mitä kaikkea niistä voidaan johtaa. Tällaisissa kysymyksissä en ymmärrä ollenkaan (juuri ollenkaan) tiettyjä Yhdysvaltojen osavaltioita tai Puolaa tai muita vastaavia, jotka perustelevat ajatuksensa "vulgaari"kristillisesti. Ja samaan aikaan olen sitä mieltä, että abortti (esimerkiksi) ei ole yksinkertainen asia ollenkaan, oikeastaan juuri millään tasolla, siten että se olisi jokin banaali järjestelykysymys, joka vertautuu siihen, että jollakin on oikeus leikata hiuksensa kuten tahtoo tai oikeus ottaa tatuointi tai harrastaa esteettistä kirurgiaa. Vain jos otan puhtaan materialistisen kannan abortti on samantekevä juttu. Joka tapauksessa aborttioikeus on fundamentaalinen asia, koska se liittyy niin monimutkaisiin ja joskus brutaaleihinkin kuvioihin - mutta se ei ole milloinkaan erityisen yksinkertainen asia, varsinkaan jos emme puhu jostain jälkiehkäisyn tyyppisestä tapahtumasta.

    Täytyy sanoa, että minulle perheyksikkö (lapsilla tai ilman) on erittäin myönteinen asia, koska siihen integroituu niin paljon mahdollisuuksia, mutta ilman muuta myös kaikkein suurimpia haavoittumisen uhkia. Siinä on varmasti yksilötasolla vähintäänkin yhtä paljon epäonnistumisen kuin onnistumisen mahdollisuuksia, ja voi olla, että näitä generoivat erilaiset myytit / ennakkoajatukset.

    Olen ilman muuta sitä mieltä, että ihmisten pitäisi pystyä koukkaamaan omaan eksistenssiinsä / kohtaloonsa (tai mihin hyvänsä tällaiseen) ovatpa he osa mitä hyvänsä instituutiota, olipa se sitten vaikkapa perhe. Mutta toisaalta oma eksistenssi ei ole koskaan täysin (tai juuri lainkaan) oma.

    On totta, että huoli on perheelliselle suuri osa maailmaa, mutta kyllä sieltä läpi tihkuu muutakin ja sellaistakin mikä ei hahmotu huoleksi - perheessä on kyse ihmissuhteista, jotka ovat samaan aikaan syviä ja myös huolestuttavia, aivan totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta tuo! Perhe on myös suurta riskiottoa. Jos vaikka vain kolme perheessä niin haavoittumisen todennäköisyys heti jo kolme kertaa suurempi sillä se on todella niin, että perheessä jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki.
      Minulle tietyt tulevaisuuspessimismit ovat tuottaneet efektin, että on hyvin lähellä, että sanon omalle lapselleni että älä ota sitä riskiä.
      Mutta se on hänen elämänsä. Toiveeni on myös ristiriitainen koska toivon että jotkut muut kuitenkin tuon riskin ottaisivat.

      Poista
    2. Totta kai voidaan myös sanoa, että sinä (siis minä) puhut noin, koska et muutakaan voi, koska olet oman kohtalosi jäsentämä. Uskon omalla kohdallani (en puhu muista), että elämäni ei olisi näin kunnossa (en väitä että se olisi jossain erityisessä kunnossa / en ajattele sellaista oikeastaan ollenkaan), jos minulla ei olisi perhettä tai siis jos en olisi osa tätä / jotain muuta perhettä. Mutta se olisi toinen elämä, ja varmasti sitä ei voisi verrata tähän.

      Poista
  29. jonimatille: itse koen sotauutisten kritisoimisen sinunkin kohdallasi ehdottomasti myönteisesti. Putinin Venäjän pahuutta ei lainkaan vähennä sen tiedostaminen että myös Ukraina (ja länsi) ei ole normaaliajan tiedotusmoodissa vaan sota- ja kriisiajan. Tämän tiedostamisenhan pitäisi olla ihan peruskauraa.

    Vaikka olen tässä tilanteessa Naton liittymisen kannattaja, on minun myönnettävä että eilen A-studiossa Saramolla oli ihan hyvät pointit päinvastaiseen suuntaan.
    Putin on pahuuden/vääristyneen nationalisminsa asialla Ukrainassa ja tekemässä kammottavaa sota- ja ihmisoikeusrikosta Ukrainalle ja sen kansalle ja Venäjä on Ukrainassa lyötävä ja mieluiten myös Putinin koko klikki,
    mutta tuon mustan ja pimeän ulkopuolella maailma ei ole muuttunut kokonaan valkoiseksi tuota mustaa vastaan, vaikka siltä nyt näyttääkin (ja saatetaan näyttämään).
    Jos ajattelemme toisen maailmansodan loppuaikaa, niin jo vuotta ennen sodan päättymistä sekä länsiliittouneilla että Neuvostoliitolla oli jo pitkälle menevät suunnitelmat Saksan tappion jälkeiselle ajalle. Motiiveja paljolti yli Hitlerin lyömisen. Chuchill olisi halunnut hoidella Neuvostoliiton melkein saman tien vuoden 1945 jälkeen. Ydinaseita oltiin valmiita käyttämään.
    Totta kai samanlaisia valtapelisuunnitelmia on taustalla nytkin.
    Ja voi hyvin olla että me Suomessa olemme jo osanen niissä olleet pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kaikki on aivan totta. Sitä paitsi monissa Saksan ja Ranskan reaktioissa (esimerkiksi näiden) alkaa jo näkyä tulevaisuus Ukrainan sodan jälkeen, ja totta kai monenlainen laskelmointi, jossa etusijalla ei ole edes ajatus siitä, että nyt autetaan kaveria, joka on pahassa pulassa. On tiettyjä vastuuvapauslausekkeita jne.

      Ehkä eniten minua harmittaa niissä se, jos Ukraina tarvitsisi juuri niissä poissuljettuja asioita selvitäkseen.

      Myös Suomessa on poliitikkoja, jotka ovat luultavasti valmiita myymään aivan kaiken mikä irti lähtee saadakseen olla mukana jossain isossa, joka syntyy jossain ajatellussa tulevaisuudessa.

      En ajattele tätä minään salaliittona, vaan aivan tavanomaisena valtabisneksenä, josta historiassa on esimerkki toisensa perään.

      Ei ole mitään puhtoista länttä tai auttamispolitiikkaa, mutta toivon, että sitä olisi kuitenkin tarpeeksi.

      Poista
    2. Kun lukee esimerkiksi tämän jutun, niin on selvää, että apua tarvittaisiin - onneksi evakuoinnit ovat jotenkin onnistuneet: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/39cf0736-399c-4f9d-ac4f-5f3f2e3a08d9

      Poista
    3. Totta tuo ja apua on saatava. Myös tämä juttu pistää lähes polvilleen:
      https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008793760.html

      jope

      Poista
    4. Ei voi muuta sanoa, että on ihan perseestä noi Venäjän hallinnon touhut. Mutta myös lännessä pitää olla valppaana. Ei me olla ollenkaan ulkopuolella mielipidemuokkauksen ja vaikuttamisyritysten; puheet eivät vain ole näin suoria ja brutaaleja ja koske samoja asioita.

      Poista
    5. Kiitos samoin Jope, ja myös Vesa ja LTL. Mulle on hyödyllistä seurata tätä teidän sananvaihtoa myös, saan horjuttavaa tasapainotusta omille olettamilleni. Tuo perhe-käsitteen yhteiskunnallisen merkityksen purku on kiinnostava, hienoja kaaria Vesalla. Siirryn nyt kuitenkin 50-luvulle! Voikaa hyvin. Terveisin Nekalan fasistikoirat ja kommunistikissat.

      Poista
    6. https://www.youtube.com/watch?v=ZoKnhXnp-Zk
      Tuossa ranskalainen Ukrainassa humanitaarista työtä tehnyt kertoo näkemästään ja kokemastaan. Englanninkielisen käännelmän saa sieltä videon asetuksista.

      Poista
    7. Jonimatti, meillä on täällä yksi lentokonepelkoinen koira - Bobby säikähtää tuon tuosta koneiden jyrinää. Sitä on nyt ollut taas enemmän kuultavissa. Ei ole edes katolla tai pihalla lunta dumppaamassa ääntä.

      Itse olen neuroottisena tarkkailemassa ruumiini toimintoja, kuten jalan puutumista yms (joka johtuu pääasiassa huonosta työasennosta ja selästä, olettaisin kuitenkin). Kävin eilen terveystarkastuksessa (edellinen varmaan reilu 30 vuotta sitten), ja mulla on sukurasitteena kolestrolit osin kohollaan ja hiukan verenpainetta. Toki sitten kun kotona mittasin aamulla, niin oli levon jälkeen paineet ihan normaalin rajoissa. Mutta varmaan joudun jollekin dietille tai saan eka kertaa elämässäni lääkkeet. No joo, pieni muistutus kuolevaisuudesta kuitenkin tätäkin kautta.

      Poista
    8. Jep, mut kolesteroli on selätettävissä. Voi olla iloistakin, jos pääsee uudenlaisiin juttuihin kehon kanssa. Mulla on kans huonot työasennot, joskus niska jäkittää ja sit ihmettelen, miksi olen paniikissa. Yritän keksiä syitä. No se on se niska, pösilö! Sit jumppaamaan. Koirille on jotain tämmösiä siedätysnauhoja ilotulituksiin, ehkä toimisi myös... lentokoneen ääntä pienen pienellä volyymillä. Kun koira tottuu, nostetaan volaa, jne.?

      Paul Valeryn on käännetty sanovan "War: a massacre of people who don't know each other for the profit of people who know each other but don't massacre each other."

      50-luvulle on näköjään pitkä matka... äsh.

      Poista
    9. Ps. jalan puutuminen voi nimenomaan tulla alaselän jännityksistä - hermotus jalkaan tulee sieltä. Kylkikaarien venytys voisi olla yksi alaselän helpotus. Osteopaattia tms voisi suositella myös.

      Poista
    10. Kiitos vinkeistä, Jonimatti! Olen huomannut, että venyttely auttaa, samoin liike (kävin koirien kanssa ulkona). Mulla on alaselässä ongelmia, mutta tänä vuonna ei onneksi ole tullut vielä mitään pahempaa. Kotona on onneksi aika hyvä työasento (ja tuoli). Ensi viikolla tsekataan työfyssarin kanssa myös oman työpisteen jutut kuntoon.

      Noin kuukaudessa pääsee taas vapaaksi työpöydän kahlitsemasta tilasta. Ajattelin käyttää kesän siihen, että saan kuntoa kaikin tavoin paremmaksi. Täytyy myöntää, että jos lyö laimin tietyt asiat, niin ne löytää sitten edestään.

      Poista
  30. Ehkä perheestä tämän hoitajien joukkoirtisanomisuhan surulliseksi tekemänä jotakin pohdintaa. Perheen - oli se muodoltaan se tai tämä - ydintä on hoiva. Ihminen tarvitsee kaikissa ikävaiheissaan kasvuympäristöä, joka antaa tukea, haastetta, opetusta, hoivaa ja erilaisia ravintoja keholle ja olemukselle. Sairaanhoitajat jne ovat yhteiskunnallisen hoivan ammattikunta. Heidän varaansa järjestyvät monet niistä kasvuympäristöistä, joihin kriisin kohdannut tai jonkin siirtymävaiheen läpikäyvä ihminen joutuu eli saa mennä. Kuten koululaitos, hoivan alat toteuttavat yhteiskunnallisesti monia niitä funktioita joita kyläyhteisöllä/perheellä oli maatalousyhteisössä. Että hoitajat joutuvat uhkaamaan hoivan lopettamisella saadakseen tarpeelliseksi katsomansa arvon ja arvostuksen, kuvaa yhteiskunnan kyvyttömyyttä nähdä hoivan välttämättömyyttä. En tiedä miten se kuvastaa kuvitteellisen yhteisön itseymmärrystä. Tämä jää nyt tähän, jonkinlaisena purkautuvana kelana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä kela. Tosiaan, mikä lopulta määrittää kuvitteellisen yhteisön itseymmärrystä? Suhde palkkatasoon, veroasteeseen, inflaatiovaikutuksiin jne? Totta kai tässä on tietty käytännöllinen taso (esimerkiksi rahoitustasolla), mutta tämä hoiva-aspekti on todella tärkeä, kun mietitään yhteisöä koossa pitävää kudosta.

      Poista
    2. Niin, olennaisesti katsoen talous on jotain varten, ei päämäärä itsessään.

      Poista
  31. Itä-Euroopan malli on tukea poliittis-kristilliseltä pohjalta perheitä, mikä tarkoittaa jotakin tyyliin - nyt annan impressionistisen mediasivistys- ja elämänkokemuspensselin sutia, en ole tilastotaulukon äärellä - että kaupungissa on näitä kahden mustalla autolla ajavan asianajajan perheitä, jotka saavat vielä sen päälle tukia, että viitsisivät tehdä lapsia, ja maalla on sitten etabloituneita valtapuoluleelle lojaaleja sukumafioita - oikeastaan Orbánin talousjärjestyksen paikallisjaostoja - jotka toimivat samalla ylisukupolvisina hegemonisina taloudellisina yksikköinä.

    Julkisen hoidon ja kasvatuksen tila puolestaan on kurja jopa oikeasti kristilliskonservatiivisten ihmisten mielestä, ja 'proleilla' (tai oikeastaan aika suurella ryhmällä ihmisiä) on suuria vaikeuksia työn ja perheen yhdistämisessä. Luokkakokouksessa keräämäni antropoloogisen aineiston perusteella naisten elämästä menee joku ensimmäiset 30-40 vuotta taloudellisen turvan varmisteluun ja rakenteluun, ja varmaan käyttäisivät siihen enemmänkin, jos se olisi biologisesti mahdollista. Eli oikeasti malli on selvästi piiloindividualistinen, vaikka muuta väittää. Taloudellinen turva rakennetaan aloilla, joille ei ole kansalliskonservatiivisessa maassamme edes paikallista terminologiaa, vaan käytetään suoraan amerikanenglantia (sama ilmiö on varmasti Putinistanissakin).

    Tietenkin perhe on keppihevonen, oikeasti tärkeää on vedota primitiiviseen turvattomuuden tunteeseen ja moralismipaatokseen sekä torjua sosialismia sun muuta kansainvälistä homoilua - johtuvathan kaikki kansakuntamme nykyiset ongelmat tunnetusti siitä, että edellisen vuosisadan köyhälistö ei suostunut olemaan riittävän köyhää vaan rettelöitsi vierassydämisten usuttajien vaikutuksesta.

    Merkillinen on kyllä tämäkin valtarakenne lähempää tarkasteltuna, ei voi muuta sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kuulosta kovin hyvältä tuo tilanne Unkarissa. Tuolla perhepuheella ja siihen liittyvillä teoilla ostetaan poliittista valtaa ja sementoidaan se. Paljonko sillä sitten on tekemistä perheen kanssa sinänsä, on varmasti tarkastelun arvoinen juttu. Totta kai perheyksikkö on tehokas vallan vakauttaja, varsinkin kun samantapaiset perheet tietyssä asemassa luovat jonkinlaisen verkoston tai klaanin tai sukumafian.

      Tämä kuulostaa aika pahalta "läntiseen" maahan sijoitettuna. Tai siis mafia on mafia, on se sitten Italiassa ja Unkarissa tai missä tahansa.

      Poista