tiistai 24. toukokuuta 2022

Inflaation indikaattoreita

 

Yritin töiden lomassa katsella sähkösopparia, joka pitäisi tehdä ensi vuoden alusta. Tällä hetkellä voimassa oleva sähkömaksu on noin 5,3 sent / kWh (onneksi tuli tehtyä 24 kuukauden soppari hyvään aikaan). Halvimmassakin löytämässäni uudessa sopimuksessa hinta on tällä hetkellä noin 13,98 sent / kWh eikä kyse ole edes mistään ilmastovastuullisesta sähköstä, joka maksaa varmasti yli 15 senttiä kWh (näköjään noin 15,19-15,29 sent / kWh).

Hiukan epävarma arvio sähkölle olisi noin 235-240 euroa kuukaudessa, ja päälle tulee siirtomaksu, joka on luultavasti noin 120 euroa tai enemmänkin. Tietää sähkönpihistelyä, mutta luultavasti kuukausilaskua ei saa kuristettua juuri alle 200 euron. Että tällaista.

Polttoaineen ja kaiken muun kallistumisesta ei viitsi edes puhua (ensi talvena huidellaan varmasti 2,5 e / litra tietämissä eri polttoaineissa). Mietin vaan, että mitenköhän pärjäävät ihmiset, joilla ei ole yhtään tinkimisen varaa budjetissaan ja miten pian iso osa porukkaa on tuossa pisteessä.

En usko, että valtiovalta puuttuu kovin äkkiä Suomessa sähkön ja polttoaineiden hintojen kohoamiseen, vaikka muualla Euroopassa puututaan - korkeintaan lähetetään joku tukipaketti etelään. Tai ehkä tulevat eduskuntavaalit saavat ihmeitä aikaan, kuka tietää, ja puolueet valitsevat jonkun osan väestöä, jolle luvataan tulonsiirtoja. Luultavasti puhutaan kuitenkin lähinnä vastuusta, jota jokaisen on näinä vaikeina aikoina kannettava.

PS. Luultavasti laskelmani on aivan ylioptimistinen ja menee syksyn aikana uusiksi.


14 kommenttia:

  1. Nyt näissä hinnoissa alkaa realisoitua se mitä (tätä ei pidä unohtaa) niin monet ihmiset ja tahot ovat toivoneet ja odottaneet, osa ihan avoimen härskisti.
    Yksinkertaisempien ideologisten sielujen mielestä energiahinnan suuri nousu johtaa energian ja muunkin kulutuksen vähenemiseen. Niin varmaan johtaakin, mutta rajuja tulevat olemaan seurausketjut yhteiskunnalle ja varsinkin kaikkein vähävaraisimmille ihmisille.
    Mutta mitäpä heistä.
    Nyt on maksettava ekologian hintaa. Katsottava kapitalismin ja fossiilin kuolemaa ja tunnettava iloa tapahtuu ympärillä sitten mitä tapahtuu. Eihän se omaa teflonia koske siellä "historian oikealla puolella." Toinen maksaa vain paljostaan, toinen vähästään.
    Vituttaa näiden ekologisten yli-ihmisten voitonvarmuus tässä "irtikytkeytymisessä." Ja kuin tilauksesta tähän tuli mukaan Ukrainan sota jotta pääsisi unohtumaan, että tämä kehitys kuten myös inflaatio, alkoi ennen sotaa.

    Olen myös samaa mieltä että vaalien alla muutamilla armokympeillä (sitähän vihreät jo esittivät: 44 e köyhimmille) yritetään hämärtää kehityksen suunta samaan tapaan kuin demarit vappusatasellaan ostivat ääniä eniten hätää kokevilta muutama vuosi sitten.

    VastaaPoista
  2. Kun kaksi tonnia nettona kuussa saava kaupankassa/siivooja/laitoshuoltaja ajaa maalla melkein 50 km töihin ja 50 km takaisin viisi kertaa viikossa kahden ja puolen euron bensalitrahinnalla ja vanhan perityn omakotitalorähjän sähkölasku tuon lisäksi räjähtää käsiin, alkaa olla suuri houkutus jäädä kotiin ja antaa yhteiskunnan tarjota saman minimitoimeentulon kuin mikä tulee noissa töissäkin noilla kustannuksillakin käydessä. Ja kuten tiedämme maalla eivät bussit ole vaihtoehto, eivät ekobusseina tai enää edes muutenkaan.

    Pitäisikö meidän hakea kriisiapua EU:lta? Muutama kymmenen miljardia vaikka Italian, Espanjan veronmaksajilta...
    Kaikkihan on mahdollista nykyajassa. Vaikka se todella postmoderni päätös EU:lta: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008832129.html

    Luonnontiede esimerkiksi tuolla tavalla vaan uusiksi. Kyllä se siitä.

    Kun tätä nykymenoa seuraa, niin jotenkin en vaan millään saa päällimmäiseksi huolekseni sitä tuleeko ryssä tuolta itärajan yli
    (vaikka Ukrainan suhteen se suuri huoli ja suru onkin).
    Me ammumme iskanderit ihan itse ja omiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tuolla ylhäällä puolestani minä ylioptimistinen: kyllä se kassa tai siistijä saa sen kaksi tonnia bruttona eikä nettona. Harmi kyllä.

      Poista
    2. Kyllä tässä rysähtää lähimmän vuoden sisällä aika monen talous, jos vallitseva trendi jää päälle. Laskin omalta kohdalta tällaista: vastike nousee 103 e / kk, sähkö siirtoineen sellaiset 100-200 e / kk, ruoka 80 e kk, polttoaine 80 e, lainanhoitokulut 200-300 e. Siinä saa miettiä moneen kertaan mitä ostaa ja suuhunsa pistää. Lähinnä ruoasta voi säästää, ellei jostain taio lisätuloja. Auton voi toki jättää pihaan seisomaan aina kun vain mahdollista.

      Ja itse vielä jotenkin selviää, mutta moni ei selviä omillaan.


      Poista
    3. Tuo oli aivan raaka laskelma. Voi olla että kaikilta osin ei ole ihan noin kovaa nousua.

      Poista
  3. Perusduunari lanataan aivan 6-0. On todella jännä nähdä, miten ensi vaaleissa äänestäjää lahjotaan tämän omilla rahoilla (joku ne lupaukset lunastaa eli maksaa ja kukas muu se on kuin veronmaksaja). Ohisalo loihe lausumaan, että ihmisen elämässä on yksi asia paremmin kun dieselauto vaihtuu sähköautoon. Miten pihalla nää tyypit on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten tämä: "15 vuoden menetetty talouskasvu huipentui sen toteamiseen, että suhdannehuipulla 2022 Suomi - hirvittävän velkavivun avulla - juuri ja juuri saavutti vuoden 2007 BKT:n. Sitten syöksytäänkin heti lamaan samalla kun korkokulut nousevat. Pahempaa yhtälöä ei juuri voisi olla edessä." Näitä talouden madonlukuja.

      Poista
    2. Tässä on nyt tietenkin monta poikkeusta päällekkäin mutta voi olla myös että joku perustavampi keinotekoinen kupla puhkeaa eikä ole paluuta takaisin.

      Poista
  4. Tuo talouden kokonaistilanne on juuri tuo ja kun inflaatio lisäksi vielä noun 7 prosenttia plus korkotasot niin todettava että Marinin hallitus on katastrofin keskellä. Mutta näyttääkö siltä/näytetäänkö se?
    Ei mielestäni, kovin on muut teemat julkisuudessa. Nahkatakki-hallitusimago kiinnostavampi median ja julkisen kommentoinnin perusteella ?

    Tuo lainaamasi Ohisalo toi mieleen vastaavat ( mutta aihepiiriltään toiset) Laura Huhtasaaren "lausunnot" - samalla tavoin sekaisin fiktio ihmisten elämästä suhteessa todellisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietyssä mielessä tämä politiikka seurausta siitä että puolue kuin puolue on ryhtynyt identiteettipuolueeksi. Yritetään suurentaa omaa kuplaa ja korruptoida sinne lisää väkeä.

      Jokin brittiläinen systeemi olisi parempi (en välttämättä tarkoita niiden nykyistä): yksi kunnon työväenpuolue joka ajaisi työläisten ja työväestön elämän konkretiaa
      ja toisella puolella
      sitten puolue joka ajaisi yksityisen sektorin, korkeasti koulutettujen, hyvätuloisten ja omistavan luokan konkretiaa.

      Itseä ainakin kyllästyttää kaikki ideologinen akselointi tyyliin liberaali, konservatiivi, vasemmisto, oikeisto, ilmasto....ja muu tuollainen identiteettisuo imee hapen realistiselta päätöksenteolta.

      (Noista kuvaamistani kahdesta puolueesta ja vastapoolista meillä sekavassa monipuoluejärjestelmässämme taitaa olla tuo jälkimmäinen, mutta tuota ensimmäistä ei ole, ei lainkaan, ja se näkyy ja tuntuu ja ikävästi.)

      Poista
    2. "Tietyssä mielessä tämä politiikka seurausta siitä että puolue kuin puolue on ryhtynyt identiteettipuolueeksi. Yritetään suurentaa omaa kuplaa ja korruptoida sinne lisää väkeä."

      Peruspolitiikka on vaihtunut tyhjänpäiväiseksi retoriikaksi, jolla ei ole voimaa tarttua aivan perusasioihin.

      Poista
    3. Hyvin sanoit tuossa edellä.

      Poista
  5. Lisäys näihin edellisiin talouskommentteihin.

    Mua on vuosikausia mietityttänyt joidenkin, nykyään aika monien, eräänlainen talousimmuniteetti.
    Siis kun esillä on vaikka maan poliittinen tila talouden näkökulmasta, niin heitä ei kiinnosta.
    Identiteetit ja ideologiset tasot ja vaikkapa ilmasto kiinnostaa sitten kyllä.
    Kun puhetta hinnannousuista tai verotuksen tasosta ja sen tuottamista hyvin konkreettisista ongelmista ihmisille (itselle tai muille), niin suurin piirtein haukotus: so what.

    Eikä tuo asenne ole aina sidoksissa edes poliittiseen tai omaan ekonomiseen asemaankaan.

    Jotkut eivät vain miten vaarallisia asioita (tutkitusti hengenvaarallisia) rahojen loppuminen tuottaa suurelle osalle ihmisiä ja perheitä.

    Tuolla porukalla on omalla kohdallaan näille asioille kuin immuniteetti ja muiden ihmisten ongelmian osalta naama ja sydän teflonia.

    Ilmastokeskustelun ympärillä tämä ilmiö näkyy niin mediassa kuin somessa: että jokin tavoite saadaan vietyä loppuun saakka (esim. maailman radikaalein ilmastopolitiikka/Suomi) niin tuhoja ei ihmisten arjessa jäädä katselemaan, eteenpäin on mentävä hinnalla millä hyvänsä.

    Itse pidän noita ekologisia yli-ihmisiä pelottavina ihmistyyppeinä ja harmi kyllä todella moni heistä hakeutuu myös politiikan huipulle.
    En osaa selittää mistä se kaikki empatiavaje nimenomaan tässä asiassa tulee, vaikka muuten nuo tahot kyynelehtivät ja kärsivät milloin minkäkin asian puolesta.

    (No, tätä em. argumenttia olisi helppo pommittaa tuomalla esiin ilmastohätätilan ja välttämättömän tarpeen, mutta se ei silti poista tuota esittämääni näkökulmaa, joka silti jää tosiasiallisesti ihmisten arkeen ja vielä muodossa, että yhteiskunnan heikoimmat tulevat maksamaan eniten ja osa ruumiillaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välinpitämättömänä voi pysyä vain todella vakaalta pohjalta: ei rahan puutetta / varakas suku tai iso omaisuus taustalla / ei velkaa / ei lapsia tai muita huollettavia. Tai sitten: elämä pitkälti yhteiskunnan tulonsiirtojen kannattelemana niin että ei tarvitse miettiä sen enempää.

      Poista