sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Autokuunteluja

 

Kävin viikonloppuna pistämässä mökkiä kesäkuntoon eli käytännössä siivosin ja tarkastin paikat siten, että kaikki on käyttökunnossa talven jäljiltä. Oli mukava olla itsekseen pitkästä aikaa.

Matkalla kuuntelin radiota, kuten aina. Lisäksi kuuntelin muutaman podcastin, jotka linkkaan tähän.

Ehkä suomalaisia eniten kiinnostava oli Puheenaiheen jakso, jossa oli aiheena "EU & euro: Liittovaltiokehitys ja Euroopan unionin tulevaisuus" ja vieraana nuori aktiivinen Ninni Norra, joka oli Suomen edustaja EU:n tulevaisuuskonferenssissa. Norra on lähtökohdiltaan federaatiomyönteinen, mutta nykytilanteen kannalta erittäin kriittinen EU:n kehittämissuunnan suhteen. Etenkin EU:n valtavirran taloussuunnitelmiin hän suhtautui epäillen:

https://www.youtube.com/watch?v=eJszSRl4zLc

Voi sanoa, että hirveän hyvältä ei vaikuta se mitä on suunnitteilla.

Filosofisempina juttuina kuuntelin Zizekejä menneiltä vuosilta. Tämä Bostonin yliopistossa 2007 pidetty luento ja sen keskustelu oli itse asiassa yllättävän ajankohtainen. Siinä voi olla monia elementtejä myös keskusteluun Ukrainassa käytävästä sodasta: 

https://www.youtube.com/watch?v=K5WNcRoCXCM

Paljon muutakin tuli kuunneltua, mutta tässä pari.


40 kommenttia:

  1. Jos laitan (tämän hetken tiedon perusteella) asiat kokemani huolen/pelon perusteella järjestykseen niin EU:n, federaatio-EU:n (kuten aina sanon, mulla ei EU:n alkuperäisideaa vastaan ole mitään)
    talouspoliittinen kehitys nousee todella korkealle. Lähes ykköseksi, koska se kytkeytyy suoraan niin moneen muuhunkin asiaan, myös suoraan eurooppalaisiin perusasetuksiin ja arvoihin ja erityisesti ihmisten konkreettiseen arkeen, vapauteen yrittää yksilöllisesti tavoitella sitä onneaan.

    Valtaa, varoja, veroja siirretään koko ajan kansalliselta tasolta ylikansalliselle ja se tapahtuu noin vain.
    Niin kuin ihmiset olivat valmiita antamaan autonomiaansa pois noin vain.

    Jos olette tutustuneet viimeaikaisiin rakennus-ja metsädirektiiveihin, niin tosiasiallisesti EU on puuttumassa yksityisomistamiseen vapauteen todella rankasti (no, tässä ei ole mulla omaa suojeltavaa lehmää ojassa, valitetettavasti).
    Sinun talosi, sinun metsäsi, ei ole sinun jne.
    Ja aina on kaunis syy, tietenkin. Ilmasto kelpaa nykyään mihin tahansa totaalisen perusteluun.

    Viime aikoina on puhuttu paljon vapaudesta, itsemääräämisoikeudesta ja omasta päätöksen teosta.
    Niin no. Henkinen "itärintama" onkin kunnossa, mutta ei läntinen.

    Itse tolkutan ja tolkutan että federaatio-EU ei ole yhtä kuin Länsi, The West.
    EU oli okei, läntinen Eurooppa hyvin okei, mutta federaatio-EU on valtava massiivinen systeemi- ja valtarakennelma, jonka valta kätkeytyy, ja mikä pahinta yleisen mielipiteen pää tuntuu tämän
    federatiosierungin edessä painuvan alas.

    VastaaPoista
  2. Ja näistä jos puhuu niin älykköopiston somekuplassaan käynyt argumentoi että siinä taas nyt rahvas puhuu että eliitti johtaa eliitti johtaa. Ei. Siitä ei todellakaan ole kyse.

    Federalisoitumista eli suomeksi vallansiirtoa (myös EU:lta!) johtaa toistaiseksi täysin meille tuntematon taho tai virta, ja ei, tässäkään kyse ei ole mistään salaliitosta.
    Yhtä hyvin voi olla kyse vain kollektiivisesta sokeutumisesta EU:n perussopimukselle. Valtahan pyrkii keskittymään kunnes saavuttaa romahduspisteensä.

    Harmi että talouden kautta se romahdus ilmeisesti ehtii ensin. Ja siitä kärsivät eniten tavalliset eurooppalaiset ihmiset ja myös kaikkein köyhimmät.

    Tilanne on jo nyt niin pitkällä että en olisi tätä päivää uskonut näkeväni. Mm. meidän vasemmistohallituksemme on hyvin lojaali ehkä mittavimmalle Euroopassa koskaan luodulle Systeemille.
    Mukana on myös hahmottumatonta ideologiaa mikä tekee talouspolitiikasta entistä arvaamattomampaa.

    (Lopuksi parahdus: olisipa EU:ssa kunnollinen ja voimakas työväenliike kondiksessa, joka tälle vallan- ja varainsiirrolle pistäisi hanttiin. Mutta ei ole. Vasemmistokin tuntuu rakastavan Federaatiotaan.
    ja suurta yhteistä. Onko siinä jokin muistuma jostakin, että kun kaikki yhdymme niin...?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EU ei pysty optimaalisella tavalla perustelemaan poliittisia talouslinjauksiaan jne eikä edes halua kriittistä keskustelua. Sen sijaan oltaisiin mielellään avaamassa perussopimuksia ja tekemässä päätöksiä, joilla siirretään varoja ja valtaa kansalliselta tasolta pois. Ei EU minullekaan ole mikään mörkö, kunhan asioita hoidetaan niin että toiminta on edes jokseenkin kestävällä pohjalla ja poliittinen edustuksellisuus toimii.

      Poista
    2. Tavallaan olemme eläneet ensin koronan ja nyt Ukrainan sodan vuoksi aikaa, jolloin EU:n toiminta on fokusoitunut ehkä näkyvyydeltään entistäkin kapeammaksi tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Toki ilmastoasioissa on ollut EU:lla näkyvyyttä. Siinäkin minusta toiminnan uskottavuutta on hieman syönyt esimerkiksi johtavan maan eli Saksan oma energiapolitiikka (sen kestämättömyys tai idealistisuus tai jopa vaaralliset poliittiset sidokset Venäjään), josta huolimatta esimerkiksi nyt Suomeen kohdistuvat vaatimukset ovat melkoisia. Ehkä oma kritiikkini yleistasolla EU:ta kohtaan on se, että se ei ole toiminnoissaan ihan balanssissa eikä myöskään kriittisesti läpinäkyvä. Tämä ei tarkoita, etteikö EU:ssa olisi paljon hyviäkin puolia, joita pidämme ehkä itsestäänselvyyksinä.

      Poista
    3. Se minkä kautta EU tulee erityisen näkyväksi ovat nämä erilaiset uuden EU:n "tukipaketit" tietty. Ne ovat jonkinlaista ajankuvaa (ilmiöt ja poliittiset tahtotilat) mutta myös indikaattoreita siitä, mihin EU "tahtoo" kehittyä: avataan ja tulkitaan uudelleen perussopimuksia, jotta päästään "yhteisvastuullisempaan" tai taloudellisesti yhteensidotumpaan Eurooppaan, toki niin että johtavien valtioiden intressit otetaan erityisesti huomioon uudessa "solidaarisuudessa".

      Poista
  3. Tässä viimeisessä on juuri tiivistetty missä EU (tai uusi EU) nyt menee.
    Suunta onkin tuolla tavalla täysin väärä.

    Rahanjako on vallanväline tietenkin myös.

    Myönnän toki että varmasti on asioita joissa ylikansallinen yhteinen linja on tarpeellinen. Ilmasto voi olla sellainen hyvinkin, ja onkin. Puhumattakaan nyt suhteesta Venäjään.
    Mutta ketkä tekevät suunnanotot ja päätökset vaikka ilmaston suhteen. Ja joo, totta kai "hiili alas" sitä mukaa kuin mahdollista, mahdollisimman nopeasti, mutta siihen on useita eri tapoja. Olin aika järkyttynyt, esim. , kun kuulin radiossa jutuista mitä on suunnitteilla suomalaisten pienmetsänomistajien pään menoksi.
    Jos ne menevät läpi, he eivät enää omista metsiään luonnollisessa mielessä lainkaan. Moni aikookin jättää metsänsä silleen ja sen vähänkin sitten myymättä. Tuodaan sitten paperi ja lautatavara vaikka Kiinasta.

    VastaaPoista
  4. Yhteisvaluutta taisi olla se askel jonka jälkeen mikään ei enää riitä, halutaan lisää ja lisää keskusvaltaa. Samaa on Schengen.

    EU:n tullivapaus, opiskelemisen ja opiskelijoiden hienot vaihtomahdollisuudet, kulttuuriyhteistyö, yhteisen konkreettiset infrahankkeet, esim. rata- ja tieverkko (rahankäytöltään valvotuissa yhteiskunnissa), keskeisimmissä asioissa yhteiset ulkopoliittiset linjaukset ja tietenkin yhteiset työmarkkinat.
    Noissa olisi ollut todellakin riittävästi EU:ksi.
    Mutta keskusvallan tavoittelu on peeseestä ja vallankäyttöä pois kansalaistasolta etäännyttävää.

    (Älymystön luulisi heräävän. Mutta ei. Se jostakin syystä samaistuu federalismiin! Sitä psykologista mekaniikkaa en ymmärrä lainkaan. Onko missään ajassa älymystö, siis jos sellaista nyt on, ollut näin valtaan ja systeemiin kallellaan? )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Tai no tietenkin. On se porukka joka rakastaa politisoitumisia tulee se melkein mitä kautta tahansa. Konkreettisen ja jo koetun ja hyvän EU:n vaihtaminen poliittiseen kollektiiviin taitaa olla uskonnäyte, kielillä puhumista ja todiste valmiudesta ottaa vastaan mitä tulee. )

      Poista
    2. Nyt en ole yhtään seurannut tuota pienmetsänomistaja-asiaa. Mitä käytännössä? Mulla ei ole onneksi kuin puoli hehtaaria maata, jossa kasvaa puita, ja minun puolestani saavat kasvaakin, kun kyse ei ole elinkeinosta.

      Poista
    3. Älymystö toistaa samaa kuorossa. Vähän on kriittistä ajattelua. Jos federaatio ei perustu itsekriittiselle ajattelulle ja kriittisesti omia oikeutuksiaan tarkastelevalle poliittiselle suunnittelulle, niin siinä käy lopulta huonosti.

      Poista
    4. Jope, se taisi olla tämä se metsäjuttu, vai?

      https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/f08ac667-454d-5d2c-a5c8-a2264f1577fc

      Poista
    5. Hyvin mielenkiintoinen tilanne, jossa ihmisten omaisuus sosialisoidaan hyvän tarkoituksen vuoksi. Tässähän on historian kaikuja... Sitä voi tietenkin miettiä, olisiko muita tapoja hoitaa asiaa.

      Poista
    6. Sain tosiaan nyt kiinni tästä. Toinen juttu tuolta metsänomistajien lehdestä: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/e6fff713-3af8-53bb-8451-95caf9a69312

      Poista
    7. Jotenkin tuntuu, että nämä hyvää tarkoittavat jutut onnistutaan lopulta vielä munaamaan niin, että seurauksena on vain kasvavaa kurjuutta. Varsinainen ongelmanratkaisu jää näpertelyksi tuloksen osalta, mutta ihmisten elämisen mahdollisuudet on tuhottu muutamalla poliittisella päätöksellä, jotka ovat harkistemattomia totaalisuudessaan.

      Poista
  5. Täsmälleen noita juttuja juuri. Kyse on tosiaan yksityisen omaisuuden haltuunotosta. Ihan päätöntä.
    Lisäksi on vielä se vanhoihin omakotitaloihin kohdistuva suunnitelma, joka kohdistuu mm. vanhuksien omistamiin taloihin energiansäästämisen vuoksi.
    Ja on muutakin.
    Ihmettelen miksi tässä ei nähdä totalitarismia. Tällä tavalla se on hiipinyt ihon alle ennenkin.

    Jos otamme aikahypyn seitkytluvulle, kasarille ja ajattelemme EEC:tä joka oli vapaan lännen peruskuva. Kyllä sieltä on tullut pitkä matka näihin kuvioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun on nämä erinomaiset päämäärät, joilla voidaan lopulta oikeuttaa melkein mitä hyvänsä. Ei kuulosta siltä, että päättyy hyvin. Se on selvää, että hallintomme ei tähän välttämättä puutu, mutta jossain vaiheessa ihmiset lakkaavat välittämästä, jos tämä menee liian pitkälle. Totta kai rangaistuksia on sitten odotettavissa, kun kaikki eivät tyydy siihen, että antavat mukisematta omaisuutensa EU:n ilmastoalttarille. Vaikka itse pidän luonnon "suojelua" tai pikemminkin ihmisen vahingollisten toimien rajoittamista monissa tapauksissa tärkeänä, näen, että monilla ihmisillä on hyvin naiivi käsitys luonnosta.

      Poista
  6. Kaikkien näiden hankkeiden takana ovat tietenkin lobbarit. Median minimitehtävä olisi selvittää mitkä ja ketkä taustavaikuttajat näitä ajavat.

    En tiedä. Mulle länsi/Länsi jotenkin syvätasolla merkitsee sitä, että poliittisen päätöksenteon vaikutus yksittäisen ihmisten valinnanmahdollisuuksien kaventamiseen minimoidaan.
    En nyt jaksa ja lähde perustelemaan aatehistorian kautta, mutta länsi edustaa parhaimmillaan jotakin tuollaista. Valtio hoitaa puitteet, kansalaiset pelaavat siellä sitten mitä haluavat. Nyt on mielestäni suunta ihan toinen.

    Yhdessä asiassa läntinen järjestelmä ja yhteiskunta saa olla kunnolla mukana vaikuttamassa ja se on hyvinvointiyhteiskunta. Se pitää olla. USA-esimerkki riittää perusteluksi.
    Ja totta kai, kyllä tässä ajassa merkittäviä ilmastotoimia tarvitaan. Mutta ei tuolla tavalla mihin nyt ollaan menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ihmiseltä voidaan kumota omaisuuden suoja jonkin hyvän tarkoituksen / oletetun hätätilan vuoksi, niin mitenköhän paljon se kuulostaa länsimaiselta oikeusvaltiolta ja kuinka paljon joltain muulta? Eihän esimerkiksi Suomen hiilineutraaliuden saavuttaminen vaadi mitään tuollaista. Tässä käytetään Suomen metsiä eurooppalaisen anekaupan resurssina, jos oikein kärjistää. Tämä ei tarkoita, ettenkö kannattaisi luonnon suojelemista.

      Poista
    2. Tuossahan tapahtuu esimerkiksi se että jonkin suvun historia ja perintö tai elinkeino ja identiteetti tietyn alueen toimijana mitätöidään yhdellä kaukaa tehdyllä poliittisella päätöksellä. Mitäpä miettisivät päättäjät, jos heidän kykynsä tehdä työtään, pitää yllä sukunsa perinteitä ja huolehtia toimeentulosta katkaistaisiin vain yhdellä periaatepäätöksellä ottamatta olosuhteita ja tehtyjä toimia huomioon? Eihän tuo ole muuta kuin voimakkaamman oikeutta ja röyhkeyttä.

      Poista
  7. Tuossa jutussa jonka kaivoit tuli myös esiin että "kaikissa metsälainsäädäntöä koskevissa valmistelutyöryhmissä metsänomistajilla on pienempi edustus kuin ympäristöjärjestöillä."
    Eli siis eri lobbausjärjestöt (ei muuta sitä että ovat hyvällä asialla) päättävät suuremmalla vaikutusvallalla toisten omaisuudesta ja sen käytöstä ja sen käyttöoikeuksista tai ainakin ohjaavat poliittista päätäntää. Kyllä tuossa todella niitä kaikuja historiasta on.

    VastaaPoista
  8. Kyllä, metsiensuojelusta tässä ei ole kyse. Metsien biologian kanssa tuskin tekemistä. Tarkoitan Suomea. Kyse on enemmänkin jonkinlaisesta statusapparaatista. Julistelusta.

    Suojeltavia, kokonaankin suojeltavia, metsiä voidaan hyvin lisätä. Se on hyvä. Mutta normaali metsätalous muilla alueilla ei ole mikään uhka, ei hiilen suhteen varsinkaan.

    Suomen maaseudulla metsätaloudesta ansionsa saava ja siellä asuva ihminen on mun katsannossa metsässä asuva eläin, ihmiseläin, ja oikein hyvässä mielessä. Kyllä sen pitää saada elää lajinsa mukaista luonnollista elämää, käyttää mm. metsiään. Osaa sen vastuullisesti tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo viimein kappale, ihmiseläin metässään...No, mutta eipä naureta. Noinhan se on. On elettävä ihmisenkin.
      Mitä useampi voi jatkaa elämää kaukana kaupunkibulevardeista niin sitä parempi.

      Poista
    2. Ihmisten pitäisi saada elää monella tavalla. Kun ihmisiä on näin paljon hyvin moninaisissa oloissa ja elämäntapoja ja -paikkoja - myös luontoa voimakkaasti kuluttavia on myös, lopputuloksena on väistämättä voimakas säätely. Tästä tulee taas ikiaikainen teema määrän ja (kulutuksen) laadun suhteesta.

      Planeetta ja kaikki sen asukit hyötyisivät siitä, että ihmisiä olisi huomattavasti vähemmän ja että elintavat kuormittaisivat vähemmän luontoa.

      Poista
  9. Näin se on. Kantani koko maapallon väestötilanteesta eli sen edelleen kasvusta yli 10 miljardin on ollut pitkään selvä: täydellinen katastrofi ja maapallon vaarallisin meneillään oleva ilmiö.

    Mutta olen tullut lisäksi tulokseen että vaikka Suomen ja Euroopan maiden väestönkasvu ei olekaan matemaattisesti enää ongelma, Italiasta ja Espanjasta Suomeen ja Ruotsiin ja Ukrainasta Saksaan hedelmällisyysluku romahtanut lähelle ykköstä (mikä tosi alhainen), niin väestöalenema olisi hyvä myös meille. Ei kannata suosia väestövajetta paikkaavaa politiikkaa uhkakuvilla että kuka hoitaa vanhukset, se on kyllä hoidettavissa kyllä työtehtävien painopistemuutoksilla.

    Toki lapsia pitää syntyä, muutenhaan maamme "loppuu", mutta mikään katastrofi ei olisi vaikka miljoona ihmistä pienempi väestö meillä Suomessa. Ja sama koko Euroopan tasolla. Ihanne olisi vielä (ihanne joka ei toteudu) että väestöistä suurempi osa palaisi alkutuotannon, ruoantuotannon pariin takaisin, maiden omavaraisuutta kasvatettaisiin ja maaseudulla asuminen olisi houkutteleva vaihtoehto. Teknologian kehitys mielestäni auttaisi siinä ja on jo nyt korkealla tasolla.

    VastaaPoista
  10. Utopistinen ajatus: kaikkialla maailmassa ihmisiä samassa suhteessa pinta-alaan kuin Suomessa: 16,3 ihmistä / neliökilometri.

    No, kaikkialla maa ei ole tasalaatuista ja viljeltävää, asuttavaa, kasva vihreitä kasveja jne.

    Mutta jos tämä olisi tilanne, ei olisi minkäänlaisia ongelmia hiilidioksidin eikä oikeastaan juuri minkään sortin resurssien suhteen.

    Epäilemättä ihmiset yhä sotisivat ja tekisivät pahoja asioita, mutta nykytietämyksellä ei planeettaa uhkaisi minkäänlainen ekokatastrofi.

    Mutta tämä on täyttä utopiaa, eikä tuohon suomalaiseen tilanteeseen päästä ikinä, paitsi ehkä jonkun järkyttävän katastrofin myötä sekä hyvin pitkän ajan kuluessa.

    Nyt väestönkasvu jatkuu, kaikille taataan "parempaa" elämää, ihmisyyden ideaali on käytännössä kuluttaminen tai pakotettu asketismi isolle osalle ihmisiä, resurssien löytäminen ja hyödyntäminen vaatii kekseliäisyyttä koska alkaa olla pulaa monista jutuista (kekseliäisyys on tietenkin hyvä juttu) tai haitallisista resursseista ei ole pulaa (öljy, fossiiliset), tilanne on vaikea ja yhä pahemmaksi menee jokusen aikaa, jonka jälkeen - näin valaistuneet uskovat - alkaa hidas kääntymä parempaan. No, tällä sitten mennään. Väistämättä ihmisten elintapojen on muututtava, ei siinäkään sinänsä ole mitään pahaa, koska paljon vähemmällä materialla voidaan selvitä (ainakin me keskiluokkaiset ihmiset), mutta sekään ei kompensoi läheskään niitä ongelmia, joita väenpaljous aiheuttaa luonnolle ja yhteiskunnille.

    VastaaPoista
  11. "Väistämättä ihmisten elintapojen on muututtava, ei siinäkään sinänsä ole mitään pahaa, koska paljon vähemmällä materialla voidaan selvitä (ainakin me keskiluokkaiset ihmiset), mutta sekään ei kompensoi läheskään niitä ongelmia, joita väenpaljous aiheuttaa luonnolle ja yhteiskunnille."

    Juuri noin. Mikään vihreä siirtymä tai irti fossiilisista ei tee maailmasta parempaa seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen tai yhdentoista miljardin maailmassa.
    Ihminen on silti aina ihminen.
    Väenpaljous, maat jotka eivät kykene elättämään väestöään vihreällä siirtymällä tai ilman - tai megapoliksien tihentymät, inhimillisesti katsottuna helvetit maan päällä, pitävät siitä huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei väestönkasvu haittaa, voi mennä katsomaan esimerkiksi intialaiseen suurkaupunkiin, mitä se on kun väestönkasvu ei haittaa ja alla on olematon infrastruktuuri - sehän on kuin maanpäällisessä helvetissä vierailisi.

      Poista
    2. Väenpaljous on yhtä kuin yhteiskunnallinen levottomuus ja epävakaus ja hallitsemattomuus ja lajikato. Ilmasto voidaan kaiketi hyvinkin osuvilla toimivalla politiikalla saada hallintaan, mutta se ei tuo vakautta eikä tasapainoa koska maapallolla on miljardeja ihmisiä yli kestävän väestötason (kestävyyden tässä tarkoittaen muutakin kuin ilmastoa).

      Itselleni monivuotisen ja monenlaisen tiedonhankinnan ja faktatarkistuksen lopputulema on ihan selvä: väestönkasvu, ja jo nykyinen väestö on maapallon ylivoimaisesti vaarallisin ilmiö. Nykyinen väestötaso ei ole mikään lähtötaso vaan jo täydellisesti toteutuneen väestöräjähdyksen seuraus.
      Olemme nyt jo ilmeisesti jo noin 4 mrd YLI ylimmän turvallisuustason. Tämä oli mm. Rooman klubin kanta jo vuosikymmeniä sitten.

      (Tämä kaikki on todettu täällä tuhannesti mutta jääköön tuohon silti.)

      Poista
    3. Tähän taas päädyttiin. Ei oikein vakuuta käytännön ratkaisuna se, että väkimäärästä ei ole haittaa, kun vaan tasataan varallisuus ja eletään siivosti. Joo, ei haittaisi, jos tuollaiseen tilaan joskus päästäisiin, mutta kuten tiedämme, ei ole vielä ollut tuollaista yhteiskuntaa edes pienessä mittakaavassa ja tietynlaisen ihanteena olevan "kommunismin" / "sosialismin" toteutuminen vaatii perustakseen "porvarillisen" (tai toimivan ja tuottoisan markkinatalouden varaan rakentuneen) yhteiskunnan, jossa on mistä jakaa. Ainakin minä olen ymmärtänyt näin, mutta voihan olla toisinkin. Se, että on esimerkiksi 11 miljardia ihmistä, joilla on mukavaa tekemistä päivät pitkät mutta kuitenkin sellaista tekemistä, että luonto ei siitä sanottavasti vahingoitu, on jokseenkin, miten sen sanoisi, utopistinen odotusarvo ihmisluonnon tuntien. Mutta varmasti tätäkin yritetään jossain määrin.

      Poista
    4. 11 miljardin ihmisen Strömsö. Sitä kohti.

      jope

      Poista
  12. Luin tuon viimeisen kommenttisi Vesa uudelleen ja siinä on itse asiassa todella hyvä oivallus. Ajan- ja mielenkuva, joka on tiettyihin ideaaleihin upotettu ja elää monissa porukoissa omaa elämäänsä.
    Eli jotta monien ihmisten mielissä tosissaan pyörivät ideaalit (vasemmistolaiset, sosialistiset, irti kapitalismista -unelmat jne.) voisivat todellisuudessa mahdollistua tarvitaan pohjalle kuitenkin markkinatalous ja kapitaalia ja kapitalismia, joka tuottaa sen jaettavan, joilla ideaaleja rahoitetaan.

    Juuri tuohonhan monen poliitttinen asenne perustuukin: mä on niinku irti kapitalismista, työelämästäkin jos mahdollista ja kulutuksesta ja oravanpyöristä, mutta heti mulle tänne mun fyrkat, subjektiiviset oikeudet ja toimiva ja valmiiksi rakennettu yhteiskunta.

    Aurinkopaneeli (hyvin laajasti käsitettynä) pitää saada talon katolle heijastamaan hyvää asennetta ja oikeamielisyyttä, mutta en mä sitä itse rakenna, en sen infraa enkä osallistu kustannuksien maksamiseen.

    Ehkä ideaaleissa mielissä onkin kaksi kansanluokkaa: luopujat ja ne jotka elättää itsensä ja lisäksi luopujat. Luopujat lisäksi määrittävät miten nuo muurahaiskapitalistit liikkuvat ja miten paljon niiden tulee maksaa luopujien pesään. Lisäksi luopujat keräävät kunnian ja statuksen oikeamielisyydestään esim. ekologisesta tiedostamisestaan. Muurahaisia voi väheksyä. Rahat niiltä kyllä kelpaa.

    VastaaPoista
  13. Ollakseni sitten henk.koht. tasolla rehellinen, työstä luopumisesta haaveilen minäkin, lähes päivittäin. Toki ehkä eri syistä kuin nuo kuvaamaani (kärjistämäni) luopuja-hyvikset.
    Noin vuodesta 1987 olen ollut jatkuvasti töissä (myös opiskeluajan) eli taitaa tulla noin 35 vuotta. Sitä ennenkin töissä mutta epäsäännöllisimmän.
    En kuitenkaan haaveile markkinataloudesta irtikytkeytymisestä laajemmin (koska toimiva yhteiskunta on hyvä)
    enkä halua kasvattaa itseäni enemmän ansaitsevien tulojen tai omistuksien lisälunastuksia (verot) omaksi hyväkseni. Tai edes luonnon. Siitä huolehtimiseen on muita hyviä keinoja.

    Mikään markkinatalous fani en ole. M-talous osaa kyllä puristaa ihmisestä mehut. Onpa vaan näköjään ainoa toimiva talousjärjestelmä vaikkein täydellinen olekaan.
    Hyvässä markkinataloudessa, sitä suitsimassa, olisi myös konkreettisiin asioihin ja kohderyhmäänsä keskittyvä työväenliike, ja sitä meillä ei nyt enää ole.
    Ajattelen että kunnollinen palkka kaikille on aina parempi kuin korkea verotus hyväpalkkaisille. Väärin tiedostavaa "sosialismia" tässä ajassa harmi kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla tosiaan niin, että ei ole Suomessa enää laajasti työväkeä edustavaa puoluetta. Vasemmistokin on enemmän kaikenlaisten ideoiden kuin konkretian asialla, vaikka toki ideoihin liittyy monenlaista materiaalisuuteen viittaavaa ja rahasta puhutaan, mutta työ ja sen arvo, raha ja taloudellisesti kestävän aseman hankkiminen eivät ole erityisesti läsnä tärkeimmissä jutuissa.

      Mulla kokoaikaisen työn historia on lyhyempi kuin sinulla, huomattavasti, mutta kyllä jo enemmän tai vähemmän vuodesta 1995. Sitä ennen kesätyötä ja kausityötä ja keikkatyötä varmaankin 12-vuotiaasta.

      Jos voisin hypätä pois, hyppäisinkö? Luultavasti. Toki jatkaisin hyvin monia nykyisiäkin juttuja. Ei vaan ole ketään, joka hoitaisi juoksevat kulut, jos jäisin pois töistä.

      Poista
    2. Kaikenlaisia sekalaisia hommia noina vuosina 87-98 tuli tehtyä, sitten ne kääntyivät pääasiassa pidemmiksi sijaisuuksiksi ja kun
      sain paperit, tuli jäätyä nykyisiin hommiin, vaikka muutaman kerran vaihdoin toimipistettä (se teki aina hyvää).
      Kaksi kertaa vakkarihommista lähdin kyllä muka lopullisesti muihin töihin, mutta ne olivat sen verran fiaskoja että maitojunalla pikaisesti takaisin.

      Asiasta toiseen. Äsken istuin lattialla (väsähtäneenä, töistä, heh) ja katselin YouTubea televisiosta. Musaa vähän mutta sitten Ukrainaa. Videoklippi, todella selkeä, jossa ukrainalaiset ampuvat stingerillä ja muulla ilmatorjunnalla alas kaksi venäläistä rynnäkkökopteria.
      Karmeaa mutta pakollista.
      Mutta mitä piti katsoa päästäkseni katsomaan? Citymarketin ruokamainos, sitä ja sitä hintaan 4,99 ja sitä ja sitä hintaan 2,99. Sen jälkeen klippi jossa kopteri maahan tulipallona ja tietenkin taju, että siellä kuolee ihmisiä.
      Ja vastaaviahan on netti täynnä.

      Jäin miettimään että millainen on maailma vuonna 2022. Makkaramainoksen päälle tuollaista kuvaa.
      Ok, olisin voinut jättää katsomatta, mutta olen ollut aina sitä mieltä että kaikki todellinen on katsottava jos mahdollista omin silmin. Sama koskenut muitakin kriisejä.

      Poista
    3. (Paperit/pätevyyden nykyiseen hommaani sain 98 tai 99, en muista tarkemmin. Opiskelun aloin vasta noin kolmikymppisenä. Samaa olen suositellut omalle jälkikasvulle, ei kiire ryhtyä miksikään. Toki töitä pitää tehdä jos rahaa aikoo käyttää. )

      Poista
    4. Mulla on ollut nyt Ukrainan sodan seuraamisesta pientä etääntymistä. Toki lehdet olen lukenut jne. mutta ihan se pakonomainen jatkuva seuraaminen on vähentynyt. Hirveää uutista pukkaa tietenkin koko ajan, joskin näyttää myös siltä, että Venäjän eteneminen on hyytynyt. Jännitän jatkuvasti sitä, tukeeko länsi riittävästi Ukrainaa, jotta se saa häädettyä venäläisjoukot alueiltaan. Joissain kohtaa itärintamalla Ukrainalla ei ollut tarpeeksi ammuksia (tai siis sitä järeämpää kalustoa). Pelkoni on juuri tämä, että nyt kun Ukraina pystyisi tehokkaaseen vastaiskuun, ei kalustoa ole riittävästi. Samalla hirvittävät tappiot: rintamalla kuolee nyt enemmän kuin sodan alussa, molemmin puolin.

      Poista
    5. Aika paljon on tullut katsottua niitä sodassa kuvattuja videoita. Täytyy myöntää, että Ukraina taistelee hyvin, kunhan saa varusteita. Venäjän tulivoimaa ei voi myöskään aliarvioida, vaikka heidän taisteluosaamisensa ei ole kovin kehuttavaa, mutta varmasti oppivat. Tänään oli joku uutinen siitä, että isoja kenraaleita on potkittu pois tappioiden vuoksi.

      Poista
  14. Kyllä, omakin Ukraina-intensiteetti on pudonnut. Sama mediassa. Nopeasti tämä tuli ikään kuin tilaksi joka on päällä, mutta kaiken muun ohella. Se kyllä vähän oudoksuttaa. Ihminen tottuu, sopeutuu, sellainen on ihmisen luonto.

    Ei edessä voi olla muu kuin Venäjän tappio.
    Ukrainan hyvin aseistettujen miesten ( ja naisten) määrä kasvaa päivittäin suhteessa rintamalla oleviin venäläisiin ja on ilmeisesti ohittanutkin venäl. määrän jo aikoja sitten. Ukrainassa jo puhutaan miljoonan sotilaan aseistamisesta jollakin viiveellä.

    Putinin hallinnon kaatuminen tai tulitauko, jossa osa Ukrainaa jää Venäjän haltuun toistaiseksi tai Venäjän sotilaalinen tappio ja pako rajan taakse. Noista ja noiden kombinaatioista se ulostulo löytyy.
    On tietysti myös eskalaation mahdollisuus.
    Jos koko Venäjän johtoporras kokee täydellistä umpikujaa eikä tilanteesta päästä enää edes Putinia uhraamalla, suursota voi olla mahdollinen vaikka tod.näk. kai aika pieni sittenkin.

    VastaaPoista
  15. Tuli mieleen mitkä sodat muistan itse. Irakin molemmat ja Afganistanin sodat (NL ja USA) tietenkin, Jugoslavian hajoamisodat, Irak-Iran ehkä eniten mielessä.
    Ja pienempiä tietenkin myös, mm. Falkland.
    Ihan pikkupoika-ajalta muistikuvia Vietnamin viimeisistä taisteluista ja Jom Kippur-sodasta.
    Henkilökohtaisella tasolla tämä sota kuitenkin ylivoimaisesti raskain.
    On ollut raskasta seurata sivusta Ukrainan tuhoa, mutta myös Venäjän tuhoa sen tavallisten kansalaisten ja sen kulttuurin kotipaikkana.
    Putin ja hänen klikkinsä eivät sääliä saa. Klikki joka hyökkäsi kahteen maahan, Ukrainaan ja omaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin kuten kirjoitat tuossa lopussa. Minä muistan ensimmäisenä sotanani parhaiten Afganistanin 70-luvun lopulta alkaen ja Falklandin kasarin alusta. Olin silloin siinä 10 vuoden molemmin puolin.

      Ukraina on tuntunut eniten, kun on tässä lähellä.

      Olisin toivonut, että Azovstalissa olisi voinut käydä toisin. Että Ukraina olisi saanut haettua omaa porukkaansa pois (tarkoitan sotilaita). Taitaa olla aika karuja kohtaloita tällä porukalla, joka on sitonut venäläisten tulivoimaa.

      Poista