lauantai 16. huhtikuuta 2022

Havaintoja jatkosta

 

Ukrainan sodassa venäläinen korruptio tulee jatkuvasti ukrainalaisten avuksi. Esimerkiksi Mosvkan palontorjuntajärjestelmä ei toiminut. Amiraalit olivat saaneet käskyn, että aluksen viallinen palontorjuntajärjestelmä pitää uusia, mutta luultavasti he ovat siirtäneet järjestelmän uusimiseen tarkoitetut rahat omiin taskuihinsa. Ehkäpä laivaston keulakuvan uppoaminen oli siis yhtä paljon venäläisten syytä kuin ukrainalaisten ansiota.
On myös puhuttu siitä, että Venäjä hyökkäsi panssariajoneuvoilla, joissa oli tavalliset harjoituksissa käytettävät renkaat. Jos käytössä olisivat olleet taisteluun tarkoitetut renkaat, emme olisi nähneet luodinreikien tyhjentämiä tai polttopullojen sytyttämiä renkaita ja paikoilleen hylättyjä saattueita. Luultavasti kolme kertaa harjoitusrenkaiden hintaisia taistelurenkaita ei ollut, koska niiden hankkimiseen käytetyt rahat oli rosvottu.
Toisaalta iso kuva on synkempi. Monet, kenties pitkäänkin jatkuvat taistelut ovat edessä. Vaikka Venäjä häviäisi niistä jokaisen, mutta saisi sotatilaa ylläpitämällä estettyä ukrainalaisen viljan ja siemenkasvien kylvämisen ja korjaamisen ja viennin tänä vuonna, voi seurauksena olla nälänhätä pohjoisessa Afrikassa. Siitä Putin saa täydellisen aseen Eurooppaa vastaan, olipa alun perin suunnitellut asiaa tai ei.
Tuskin tämä on ollut venäläisen pääpelaajan varsinainen suunnitelma, mutta yleensä sotaa seuraa nälkä. En ihmettelisi vaikka mekin todistaisimme nälän seurauksia monin tavoin Euroopassa tänä vuonna ja ensi talvena. Ukrainan tilanne tässä tietenkin on akuutein, mutta heijastusvaikutuksia tulee globaalisti, ei vain Venäjän suuntaan.
Ja se jo tiedetäänkin, että Putin osaa kanavoida ja käyttää hyväksi hätää haluamallaan tavalla, myös silloin kun Venäjä itse kärsii. Esimerkiksi Puolan rajoilla nähtiin talvella harjoitusluonteisesti, mitä se voi tarkoittaa.
mo Salo

84 kommenttia:

  1. -irrottautuminen Venäjän kaasusta maksaa satoja miljardeja euroja pelkästään (!) Saksassa
    -ruoanhinta nousee jyrkästi
    -energiahinnat karkaavat käsistä

    Nuo kaikki sopivat Putinille mainiosti. (Totuuden nimissä sanottava kuitenkin, että elintarvikkeiden ja energian hintojen jyrkkä kallistuminen oli jo ennen Ukrainan sotaa alkanut, mm. ilmastotoimien seurauksena.) Lisäksi Liettuassa jo odotetaan uutta rajan taakse johdateltua ja järjestettyä pakolaisaaltoa, rangaistukseksi tarkoitettua sellaista (varmaan tulossa sellaisia meillekin). Nämä kaikki seuraukset pudottavat Eurooppaa taloudelliseen alamäkeen, jonka seurauksena taantumaa, työttömyyttä, konkursseja, äärimmäisten poliittisten ajatusten kannatuksen vahvistumista. Lamaköyhyys ja taloudellinen epätoivo tappaa (ihan siinä kuin ohjuksetkin) ihmisiä suoraan ja välillisten vaikutuksen kautta kuten aiemmista lamoista tiedetään.
    Mitä tehdä? Ehkä kaikkein radikaaleimmista ilmastotavoitteista on toistaiseksi luovuttava. Verotusta alentamalla (esim. ruoka ja energia) voitaisiin tukea niin ihmisten selviämistä kuin välttämätöntä kulutustakin.
    Kaikkea ei voi handlata samaan aikaan. Onko Venäjän kaasustakaan juuri nyt luopuminen järkevää, jos se tarkoittaa Euroopalle pahempaa kuin ohjusiskut?
    Ja onko tälle enää muuta ratkaisua, Ukrainaakin ajatellen, kuin että että Nato ottaa rohkeamman roolin sodan voittamiseksi?

    Noissa mun ajatuskuluissa on ristiriitaisuuksia, mutta eikö ole selvää ettei tämä voi kauaa näin jatkua. Turha kuvitella, että kun olemme Natossa niin sitten kaikki on hyvin. Talous voi sakata niin pahasti, että yhteiskunnan rauha tulee sisäisesti olemaan uhattuna. Köyhimmät kärsivät kaikissa tapauksissa muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli olet mielestäni oikeassa. Muuta maailmaa vastaan kääntyvät seuraukset jopa sodassa häviävän Venäjän-tapauksessa. Niin varsinkin, jos sotaa ei saada pian loppumaan tavalla tai toisella.

      Poista
    2. Näin on. Putin voi kostaa todella monella tavalla Euroopalle vaikka on selvää, että Venäjäkin kärsii. Veikkaan, että isot Euroopan laajuiset myllerrykset ovat vasta edessä. Kaikki ei tietenkään palaa Ukrainan sotaan, joskin moni juttu kietoutuu sen vaikutuksiin. Nopea sodan päättäminen olisi kaikille eduksi. Voi olla että niin ei kuitenkaan tapahdu aivan äkkiä.

      Poista
    3. https://www.hs.fi/talous/art-2000008752385.html

      Tuossa yksi esimerkki sadoista siitä mitä on jo menossa.

      Irtipyristely fossiilisista ylipäätään ja nyt lisäksi Siperian kaasusta plus vielä koronalasku (satoja miljardeja) ja tältä se alkaa näyttää. Federalistien otetaan vaan velkaa ja velkaa ja hei, eihän niitä koskaan maksaa tarvitsekaan, alkaa olla ohi, kun reaalimaailma koputtaa ovella. Lisäksi taitaa käydä heikosti ja nolosti sen kanssa että Eurooppa toimii sähköllä ja pattereilla ja akuilla 2030-luvusta alkaen. Sen arvasikin kun ekoasioista tuli sokean egon sähköisiä asioita.

      Poista
    4. Yhtälö alkaa olla todella vaikea monin paikoin - siis että tehdään kaikki irtikytkennät nopeasti ja päällekkäin - ja samalla inflaatio laukkaa (plus työllisyystilanne on huono ja lama on monessa paikassa päällä).

      Itse olen alkanut miettiä auton omistamista, kun alkaa netissä näkyä sellaisia 299 e / kk huoltoleasing-sopimuksia hybrideille. Mietin jo toissapäivänä, että jos myisi auton pois ja yrittäisi saada jäljellä olevan lainan kuitattua (en tietenkään saa täysin, kun arvonalenema on nopeaa käytetylle autolle). Kulut olisivat varmasti pienemmmät ykstyisliisaamalla kuin siten, että maksaa pelkkää autolainan lyhennystä 300 e / kk (ja maksaa renkaat, huollot ja korjaukset päälle) ja maksaa myös käyttövoimaveron dieseliin - itse diesel on tällä hetkellä monin tavoin kuitenkin ympäristöystävällisempi valinta kuin bensalla ajaminen (pienempi kulutus ja pienemmät päästöt / kilometri), mutta jos voisi ajaa hybridin sähköllä kaikki kaupunkiajot, niin silloin tietenkin ympäristö tulisi otettua vielä paremmin huomioon.

      Sähköä kuluu väistämättä elämiseen, kun on pakko taloa lämmittää ja ruokaa laittaa, pyykkiä ja astioita pestä ja ylipäänsä elää perheen kanssa. Seuraava sähkösopimus pitää katsoa tarkkaan. Tosiaan jokaisen inflaatio on yksilöllisen kulutuksen näköinen, mutta viime viikolla oli juttua siitä, että inflaation myötä sellaiset noin 2000-2500 euroa vuodessa sulaa perheeltä varoja näillä nykyisillä inflaatiolukemilla.

      Poista
    5. Juuri noin. Ei siinä paljon kunta-alan lakot ja pikkuiset korotukset auta, kun inflaatio jyrää ja energian hinta nousee ja lujaa. Välitön apu olisi verojen alentamisessa, esim. alvit alas ruoasta ja energiasta. Sieltä tulisi ostovoimaa joka nyt hiipuu niin että todellisilla köyhillä tulee olemaan todella tiukkaa.
      Veroale (tai siis verotuksen normalisoiminen?) tarkoittaisi myös valtion tulojen alenemista. Eli toimintojen supistamista. Kaikesta voisikin supistaa paitsi hyvinvointivaltion ydintoiminnoista eli vanhaa sanaa tahallisesti käyttäen: köyhäinhuollosta.

      Itse olen tullut tulokseen etteivät radikaalit ilmastoimet ole moniin vuosiin mahdollisia. Em. syistä. Ja siitä mikä on maailmantilanne juuri nyt. Hyväresurssisillehan ne kaiketi sopisivat edelleen, koska luopuisivat vain hieman enemmän paljostaan.

      Seuraava hallitus tulee olemaan kovassa paikassa. Tämä nykyinen hallitus ei välitä enää. Se luulee että aina voi saada kaiken ja heti mulle tänne nyt.

      Poista
    6. Kyllä saattaa olla joillekin poliitikoille rankkaa huomata, että hyvät päätökset maksavat todellisuudessa yksinkertaisesti liikaa liian monille. Toisaalta en usko, että tämä estää tekemästä omaa politiikkaa niin kauan kuin valtaa riittää.

      Ihmisiä ahdistetaan jatkuvasti ilmastosuunnasta, ja monet ovat suorastaan pahoillaan siitä, että esimerkiksi Ukrainan tilanne saa niin paljon näkyvyyttä, kun ei voida rummuttaa ilmastotuhoa entiseen malliin. Tiedän kyllä, että moni uskoo aivan aidosti, että jos juuri nyt ei tehdä kaikkia irtikytkentöjä, niin tuho on edessä ja se maksaa sitten kaiken.

      Itse edustan jonkinlaista kohtuullisuuden linjaa. Muutoksia on tehtävä, mutta tavalla joka ei romauta yhteiskuntaa. Siksi kaiken suunnittelun pitäisi olla nimenomaan kestävää ja pitkäkestoista.

      Nyt on taas ollut Hesarissa syyllistäviä artikkeleita suomalaisten elintasosta ja kulutuksesta. Nuo syytökset koskevat mielekkäästi kuitenkin vain tiettyä hyväosaista porukkaa (toki lasken esimerkiksi itseni tuohon porukkaan), koska Suomessa on paljon niitä, jotka elävät pääasiassa sosiaalisen turvaverkon eli tulonsiirtojen varassa, jota hyväosaisemmat kustantavat.

      Tietynlainen tosiasia on sekin, että Suomi tuottaa enemmän luonnonvaroja kuin kuluttaa niitä ja että jos maailman väestöntiheys olisi Suomen tasoa, ei olisi koko ilmastokriisiä. No, näitä asioita ei yleensä oteta millään tavalla huomioon, niin kuin ei myöskään sitä, että maantieteellinen sijaintimme ja maan sisäiset etäisyydet vaikuttavat voimakkaasti energiankulutukseen ja -tarpeeseen.

      Poista
    7. En kuitenkaan väitä, etteikö suomalainen voisi kuluttaa vähemmän ja ostaa kestävämmin silloin kuin on valinnanvaraa. Olen samaa mieltä siitä, että meillä on varaa tinkiä elintasostamme, mutta se ei käytännössä ole niin yksiniteistä kuin usein esitetään, koska nämä heijastusvaikutukset ovat suuria (esim. verotulojen väheneminen, josta seuraa se, että on pakko miettiä, mitä kaikkea yhteiskunta tukee).

      Poista
  2. Kulutusta tosiaan voi minunkin mielestäni laskea, elämä ei ole ostamista, mutta kun isolla osalla ihmisistä ei juuri ole kulutusta mitä laskea. Juuri noin kuten kuvasitkin tuota prosessia.

    En pidä siitä että Suomi haluaa olla maailman ykkönen (imago?-ideologia? suuruudenhulluussyistä?) ilmastoasiassa.
    Varsinkaan tällä ekologisella profiililla (mm. väentiheys ja luonnonvarojen tuottamisen ja kuluttamisen suhde).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tosiasioilla ole mitään merkitystä silloin, kun on päätetty mikä porukka on syyllinen. Näissä ekoasioissa se on suomalainen ihminen, joka on kaiken pahan alku ja juuri.

      Elintaso ja elämisen laatu eivät ylikuluttamalla parane. Toisaalta emme voi paeta sitäkään tosiasiaa, että jokainen ihminen jättää jonkinlaisen jäljen maailmaan, tahtoi tai ei. En itse lähtisi sosialistiseen tapaan määrittämään kulutuskiintiöitä, asumis- ja liikkumismuotoa jne, mutta voi olla, että sellaiseenkin päädytään joskus. Tai siihen ainakin ohjataan voimakkaasti verotuksen yms. keinoin.

      Poista
    2. Toisaalta ymmärrän, että suomalaisen lehdistön kohderyhmä ovat suomalaiset. Ei olisi agendan kannalta tarkoituksenmukaista, jos sanottaisiin, että suomalaiset ovat osansa tehneet.

      Poista
    3. Se siis että Suomessa on vähemmän porukkaa kuin luonnonvaroja ei johdu siitä että suomalaiset olisivat viisaita, vaan siitä, että muualla (ennen muuta Englannissa) keksittiin 1700-luvulta 1800-luvulle tultaessa teknologiat, joilla jalostamattoman luonnonvaran kuljetus helpottui. Jonkin verran myöhemmin sitten Suomikin alkoi linkittyä globaaliin talouteen. Myös muut Pohjoismaat anti-kärsivät tästä samasta onnenpotkusta. Ei pitäisi oikeasti olla mikään syy kusipäisyydelle.

      Poista
    4. Suomessa on tietyt luonnonolosuhteet, jotka ovat hillinneet väestönkasvua. Ja toki tämä meidän elämänmuoto, jossa ei tarvita enää niin paljon työvoimaa. Nykynuoret pelkää ilmastonmuutosta niin paljon, etteivät uskalla / halua lisääntyä? Onko noin? Ehkä. Elämäntapa myös tietynlainen. Eletään nuoruutta +30-vuotiaiksi, ja sitten se lasten hankkiminen vaikeampaa, ei jaksa jne.

      Henkilökohtaisesti, siis mun mielestä, Suomeen ei tarvita määräänsä enempää porukkaa. Toki väestöpyramidi on tällä hetkellä menossa ihan väärin, jos ajatellaan yhteiskunnan jotenkin pyörivän. Ehkä tähän löytyy keinot.

      Suomi on minusta kuitenkin menestystarina, jos ajattelee 1800-luvulta tänne: jonkinasteisesta - toki suhteellisen yhtenäiskulttuurin takaamasta - kehitysmaasta eri mittarein maailman parhaimpien yhteiskuntien joukkoon. Jotain tuli tehtyä fiksusti, kun koulutettiin väestö. Toki tämä nousu tapahtui myös teollistumisen ja luonnonvarojen käytön avulla.

      Poista
    5. "Suomi on minusta kuitenkin menestystarina" Ilman muuta on. Eräs luottamuspääoman ja tietotaidon mestarimaista. Kepittää Venäjän kiekossa joka olympialaisissa vaikka loogisesti ajateltuna materiaalia on muutama prosentti.

      Mutta asiassa on tästä huolimatta sekin puoli, että jos ei ole kv. logistiikkaa ja aseellisesti turvattavissa olevaa alaa, niin sulla voi olla maailman lahjakkain popula ja kädessä silti nollatulos.

      Poista
    6. Näinkin voi käydä. Varmasti suurin osa ns. menestyneistä maista ovat huolehtineet tästä puolesta myös, tai jos eivät ole huolehtineet, eivät ole siellä menestystarinoiden vaan traagisten kertomusten joukossa.

      Poista
  3. Mua aina hämmentää kiinalaisten ja venäläisten houreet "moninapaisesta maailmasta", kun todellisuudessa Erkkikin näkee, että mongolitkin pakenisivat tilanteen tullen länteen. Vähän kuin haluatko miljonääriksi -ohjelmassa: yleisö tietää, ainakin ennen kuin mennään asiantuntemuksen puolelle.

    Näitä teemoja on vähän turha murehtia. Viime kädessä on piste, jossa jopa Kiina ymmärtää, että ilman Putinia hommat skulaa paremmin. Unohdatte, kuinka ylivoimainen länsi oikeasti on. Ilman ydinaseneurooseja näillä spekseillä Moskovassa olisi jo rauhanturvaajat. Ehkä rehellisemmin sanottuna vapaakaupanturvaajat, mutta silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En unohda lännen totaalista ylivoimaa.
      Pekka Toverin mukaan (ed. ketjussa aiemmin linkkaamani juttu) Venäjän sotilasbudjetti on 5% (!) Naton yhteenlasketusta sot.budjetista, jossa tietenkin mukana USA.

      Tämänkin vuoksi Naton ehkä kannattaisi uskaltaa Ukrainassa enemmän. Tietenkin se tulisi olemaan veitsenterällä tasapainoilemista ettei eskaloidu ydinaseisiin, mutta kuitenkin.

      Lisäksi länsi hallitsee aika suvereenisti maailman mielikuvatuotantoa. Tarkoitan mediaa ja populaarikulttuuria sekä internettiä.

      Poista
    2. Se on selvä, että jos Venäjä ei olisi ydinasevalta, niin Ukrainan sota olisi jo päättynyt. Tai sitä ei olisi edes tullut, luultavasti. Mutta kun Venäjällä kuitenkin on ne ydinaseet, niin se mahdollistaa Putinille monenlaista.

      Poista
    3. Jos unohtaa hetkeksi sodan ja sen paskan, ja lojaalisuuden jota on nyt tuettava niin kauan kuin sota jatkuu (mutta ei yhtään pidempään!) niin on sanottava, että pahimmillaan länsi ei ole enää muuta angloamerikkalainen Hollywoodin ja Piilaakson banaali ristisiitos, joka on jo saanut melkein kaikki maailman nuoret kuvittelemaan että maailman kuuluu näyttää studio-Brooklyniltä ja sen muovihahmoilta.

      Vaihtoehtona, yhtä latteana, on ainoastaan brittien ja espanjalaisten tuottama jalkapallo-oopiumi (siis Persianlahden oligarkkien tuottama) joka potkii siinä rinnalla ja sen vuoksi elää ihanne Afrikasta läntisiin lähiöihin, että Adidasta sen pitää olla.

      Poista
    4. Minuutin mietittyäni tulinkin tulokseen, ettei ole saanut "melkein kaikkia maailman nuoria." Sieltä löytyy valtavasti fiksuja tyyppejä miljoonittain.
      Mutta mediapinnan ja nettipinnan on tuollainen muovilänsi kyllä saanut aika totaalisesti haltuunsa koko maailman mitassa. Se näkyy kaikessa.
      Maailman suurin tapahtumahan on kerran neljässä vuodessa pidettävät USA:n (!) presidentinvaalit niin kuin ne olisivat koko planeetan vaalit.

      Poista
    5. Heh, kyllä minä, Jope, hyvinkin ymmärrän mistä puhut näissä kommenteissa. On aika selvä, että jos ei aiota kohdata Harmageddonin kentillä Kiinan kansantasavaltaa, ja oikeastaan vaikka niin kävisikin, niin ns. lännenkin on lopulta jossain vaiheessa katsottava peiliin, jahka akuutti tilanne on pois päältä.

      Poista
  4. Pointtini oli siis että todellakin, lännen ylivoima on selvää, niin taloudellinen, poliittinen, sotilaallinen kuin jonkinlaisen mielten-, kielten- ja kuvastonhallinnan tasollakin.
    Suuri virhe on kai ollut Kiinan päästäminen globalismin vuoksi tuotannollisesti niin merkittävään asemaan, mutta ei Kiina ole vielä, jos koskaan, tasaveroinen lännen kanssa. Suurin osa maailman maista haluaa olla osa länttä. Länsi ollessaan yhtenäinen kykenee vetämään minkä tahansa päätöksensä läpi. Venäjän ydinaseet ovat kyllä hidaste sinänsä. Ilman niitä Ukrainan sota olisi jo ohi kuten sanottekin.

    VastaaPoista
  5. (yllä siis jope, sulla Vesa uudenlainen systeemi tässä kommenttilootassa, pitää muistaa olla google-tilillä kirjautuneena)

    VastaaPoista
  6. Jollakin mielikuvatasolla sitten mulle länsi ei ole internet, ei USA:n poliittinen johto, ei suuret kansainväliset mediatalot ja niiden tähdet, ei EU-parlamentti, eivät läntiset digitaalisen sisällöntuotannon oligarkit jne. vaan eurooppalaiset valtiot, kulttuuri, taide, luonto ja erilaiset ominaispiirteet ja tietenkin ihmiset joilla on vapautta ja tasa-arvoa ilman sen kummempia ideologioita. Ja rauha joka on saavutettu toisen maailmansodan jälkeen ja kommunismin romahduksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on mukava ajatella, ja kyllä minä ajattelen länsimaat perinteenä, joka nousee antiikista, sen kreikkalaisesta ja roomalaisesta ja juutalais-kristillisestä perinteestä sekä rationalismista ja valistuksesta. Eivät ole turhia tänäkään päivänä. Mukana tietenkin erinäiset reformaatiot ja vallankumoukset jne.

      Poista
  7. Molotovin cocktaileja lentää muuten lähempänäkin lännessä jo kolmatta päivää. Aamun kuvat poltetuista poliiisiautoista ja joukkoliikenteen busseista ja ihmisistä hyppymissä näiden autojen päällä laittavat kyllä miettimään lännen olemusta. Parikymmentä poliisia myös saanut kivistä ja nyrkeistä ja noista pulloista ja osa poliiseista sairaalahoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Hesarista ei kannata juurikaan tietoa etsiä. Dagens Nyheter nyt esimerkiksi. )

      Poista
    2. Olen tietoinen tuosta hillumisesta. Siihen riitti yhden Koraanin polttaminen. Minusta sinänsä erittäin typerä teko. Jos lukee suomalaiset iltapäivälehdet, saa lähinnä sen kuvan, että äärioikeisto riehuu kadulla neljässä viidessä kaupungissa ja sitten on vastamielenosoituksia. En jaksa enää tuosta ottaa mitään jutunaihetta, koska itse ajattelen, että peli on tietyllä tavalla selvä. Nähtäväksi jää ainoastaan, millaisia seurauksia on yhteiskunnalle. Vaikka pidän pyhien kirjojen polttamista älyvapaana provokaationa, on teko kuitenkin tietynlainen lakmustesti, joka paljastaa missä mennään, jos yhteiskunnassa tapahtuu jotain sellaista mikä ei miellytä / loukkaa tiettyä porukkaa.

      Poista
    3. Kunniakulttuurit idässä (Putinin Venäjä) ja osana nykylänttä (uusruotsalaisuus) näyttävät, miten olennainen osa väkivalta on oman kunnian puolustamista.

      Poista
    4. En kannata minäkään millään tasolla minäkään tuollaista provokaatiota. Mutta näkyväksi tekeminenhän tosiaan siinä tavoitteena on ollut. Ei se, että näin uskalletaan tehdä.

      Läntisen maailman, tuli mieleen noita uutisia lukiessa, kun tuolla aiemmin länsi hypoteesina puheeksi tuli, yksi valittu ominaisuus on sananvapaus, joka sisältää myös oikeuden pilkata uskontoja. Vaikea asia.
      Uskonnon harjoittamista ei saa häiritä eikä estää mutta omissa joukoissa uskonnoista saa sanoa mitä tahansa.
      Itse en halua pilkata muslimien tai mitään muutakaan uskontoa tai provota/testata uskonnon sisäistä sietokykyä, mutta siitä en voi johtaa sitä ettei joku saisi niin tehdä. Paitsi jos demokraattisen prosessin myötä tuollaisen pilkan kieltävä laki saatettaisiin voimaan.
      Tavallaan loukattujen reaktio tässä on kuitenkin täysin ymmärrettävä, mutta vastatekojen pitäisi olla toisenlaisia eikä kohdistua poliiseihin, joiden on toimittava lain mukaan.
      Poliisityöväestö on monessa asiassa läntisen maailman erilaisten kipukohtien nyrkkeilysäkki. Siis niin myös monissa muissa asioissa. Maailman konstaapeleille tsemppiä!

      Tänäänhän on muuten itse asiassa juuri kristittyjen suurin ja tärkein päivä. Jeesuksen ylösnousemuksen. Tässä maassa en näe tämän suurimman päivän vaikutuksia kuin marginaalisesti enkä niitä kauhukseni näe juuri itsessänikään. Vain päivittäinen tavanmukainen armon- ja avunpyyntö sinne jonnekin.
      Muslimeille uskonto on isompi asia edelleen kuin meille läntisille joille tästä on tullut yksityisasia.

      Poista
  8. Siis riitti aluksi tieto, että Koraani aiotaan polttaa. Nähdäkseni Rasmus Paludan poltti Koraanin vain Rinkebyssä. Mellakoita oli ympäri eteläistä Ruotsia, missä Paludan oli aikonut provosoida, mutta missä hän ei edes käynyt.

    Minusta on aika lailla selvä miltä Ruotsin
    tulevaisuus tietyiltä osin näyttää. Kehitystä on miltei mahdoton pysäyttää. Täytyy vain toivoa, että riittävä ja mahdollisimman suuri joukko ihmisiä löytää paikkansa rakentavana osana yhteiskuntaa.

    Paludan kuitenkin ilmeisesti aikoo herätellä ihmisiä, tarvitsee asialleen huomiota ja toimii näin. Vaikka itse teko on jokseenkin iljettävä, siitä ja seurauksista voi lukea paljon kaikenlaista yhteiskunnallisista olosuhteista ja myös kehityssuunnista.

    Ei tuo Koraanien polttaminen, vaikka sananvapauden piiriin meneekin, ole silti mielestäni kovin rakentava keskustelunavaus. Voi olla, että osoittaa täyttä turhautumista tai sitten on vain mielenosoitusta vallitsevaa politiikkaa kohtaan. Paludan on kai tse tanskalainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kommentoinkin jo tuossa yllä.

      Tuollaista provokatiivista lakmustestiä ei voi kannattaa sen enempää kuin sellaisen seurauksiakaan.

      Poista
    2. Hirveä vaiva ja vaara poliiseille. Ja veronmaksajien rahaa palaa entisestään. Luin että Paludan on myös Ruotsin kansalainen. Siksi tekee keikkaa myös Ruotsissa. Häpäisyllä ja väkivallalla ei saavuteta mitään rakentavaa.

      Ruotsissa on itsevalitut rauhanajan olot. Säälittää Ukraina. Venäjä ampuu pitkän kantaman ohjuksilla kaupunkeja, miinoittaa siviilikohteita jne jne. Täydellistä paskasakkia. Saksa ilmeisesti jättämässä sotilaallisen avun väliin. Saksa taitaa olla munattomien nillittäjien maa, joka on Venäjän kelkassa omalla epäröinnillään ja riippuvuuksillaan.

      Kristillisen pääsiäisen vietto saa kyllä tänä vuonna ihan oman leimansa sodan vuoksi.

      Poista
    3. Kyllä, pääsiäinen todellisen sodan aikana on aikamoinen asia.
      Mitä tarkoittaa kristillinen etiikka nyt, se on testissä.

      Saksa lienee laskenut kustannuksensa ja todennut että kaasusta irrottautuminen nyt (Venäjän voisi tehdä sen päätöksen myös rangaistukseksi) on taloudellinen itsemurha.
      Kannattiko siis tehdä aikoinaan ideologisia päätöksiä ydinvoimasta luopumisesta?

      Saksa kantaa kai vieläkin menneisyttään. Tässä suhteessa turhaan. Koska toinen maailmansodan ylivoimainen ja tappavin päänäyttämö oli itärintama, Saksa ei voi antaa itselleen vieläkään lupaa jättää historiaan se mikä sinne kuuluisi, eli noin 20 miljoonan venäläisen kuoleman aiheuttaminen hyökkäyksellä Neuvostoliittoon.
      Meidän näkökulmasta sitten voidaan nähdä että Ukrainassahan on nyt sama tilanne kuin 1941. Yllätyshyökkääjä ja maa joka tarvitsee kipeästi apua.

      Poista
    4. Ydinvoimahan ei tarkoita automaattisesti Venäjä-vapaata energiamuotoa, kuten sekä Suomen että esim. Unkarin nyt näköjään kesken jäävistä täysin tuoreista (!) hankkeista tiedämme. Venäläinen polttoaine olikin tietääkseni yksi syy, miksi voimaloiden ylösajoa ei lopulta edes harkittu Saksassa.

      Näissä muistutus että otan Jopen asenteen ja "puhun" enkä kirjoita - eli Saksan ydinvoimaloiden polttoainejakaumat jne. voisi tarkistaakin, mutta pointti tässä nyt vain, että helposti ideologisoituu kysymys toisestakin päästään: ovathan ydinvoimalatkin uusiutumatonta energiaa. Ne perustuvat ihan lähtökohtaisesti harvinaisten aineiden tuhoamiseen ja muuttamiseen käyttökelvottomaksi muuhun kuin ehkä maapallon tuhoamiseen, jos sellainen nyt jotakuta nappaa.

      Helposti unohtuu asioiden kääntöpuolet, kun ihmiskunta pärskii ja polskii menemään historian virrassa.

      Energiewende on muutakin kuin konservatiivien mielikuvan mukaista cityneurootikkojen piiperrystä. Siinä on kovat laskelmat takana, olkoonkin ettei niihin sisältynyt Venäjän muuttuminen irrationaaliseksi autokraattiseksi hirmuvallaksi. Muutenkin missä tahansa tulevaisuuden suunnittelussa on kyllä kieltämättä aina jokin ylimääräisen optimismin siemen.

      Maailman/yhteiskuntien hallittavuutta ei saisi missään nimessä olettaa taustavakioksi, vaan sen ehtoja pitäisi päin vastoin tutkia ja pönkittää enemmän kuin mitään. Kritiikki koskee ilman muuta myös oikeistolaisia utopioita, joiden mukaan mahdollisuuksien tasa-arvo ja näkymätön käsi riittää. Oikeasti nykyisellä datalla olisi varmaan jo aika kylmästi laskettavissa, kuinka suuria elintasoeroja demokratia kestää.

      Poista
    5. No, aivan tärkeitä pointteja toit esiin.
      Yhteiskuntien vakaudesta ei ole takeita ja ydinvoima tarvitsisi sellaisen alustan ilman muuta.

      Saa nähdä miten Saksan käy. Ja meidän muidenkin.

      Ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että kaikessa omassa arvotuksessa on myös omaa intuitiota ja arvausta mukana. Mulle ydinvoima ei ole paha peikko ollut koskaan, mutta ei se mitään todista. Hyvä jos itsellenikään.

      Olen kuitenkin maallikkopähkäillyt niin että kun lasketaan kaikkien maailman ydinvoimaloiden (50-luvulta saakka) käyttövuodet yhteen, päädytään tuhansiin vuosiin ja sinä aikana on tapahtunut vain yksi merkittävä onnettomuus, ja sekin muuten kaikkein pahin ydinvoimaonnettomuus, mikä voi tapahtua, eli Tsernobyl, ja kun ottaa huomioon olosuhteet (NL) missä se tapahtui, niin riski ei ole sellainen että ydinvoimaa kannattaisi jättää käyttämättä tässä aikajanassa jossa jossa fossiilisia on ajettava alas.

      Poista
    6. Jos sitten ihan oikeasti saataisiin riittävästi energiaa uusiutuvilla niin ilman muuta se olisi parempi, painaisin vihreää nappia heti, mutta tehosuhde on käsittääkseni vielä aivan riittämätön tällaisen Euroopan pyörittämiseen, minkä me olemme luoneet ja jota haluamme ylläpitää.

      Poista
    7. Ydinvoimaa voidaan rakentaa suhteellisen turvallisesti, joskin se on melko hidasta. En tiedä, mikä on näiden pienydinvoimaloiden realistinen aikataulu.

      Vihreä siirtymä lähinnä pelkän tuulen ja auringon varassa - ilman ydinvoimaa - ja nykyisen eurooppalaisen elintason / tuotantorakenteen säilyttäen on jokseenkin utopistista.

      Maalämpö on hyvä juttu myös, sitä voidaan hyödyntää kun rakennetaan.

      Joku kompromissi siirtymäkaudeksi tarvitaan.

      Tsernobylin onnettomuus oli sitä ryssimistä jos jokin. Ei piitattu oikein mistään säännöistä ja fuskattiin myös olennaisten komponenttien suhteen.

      On myös tiettyjä maantieteellisiä alueita, joihin ei kannata ydinvoimaloita rakentaa (maanjäristykset / tsunamit jne.), mutta kyllä vihreätkin (!) alkavat myöntää, että ydinvoiman alasajo on ollut iso virhe.

      Poista
    8. Energiewendessä on paljon laskelmia mutta myös poliittista toiveikkuutta. Minä kannatan sitä ilman muuta, joskin pidän olennaisena, että homma toteutetaan myös prosessin kannalta kestävästi.

      Suurin ongelma - omasta näkökannastani - ei ole fossiiliset sinänsä, vaan se, että ihmiskunta on monin tavoin epäonnistunut surkeasti sellaisessa seikassa kuin yhteiskuntasuunnittelu. Sitä ei mikään ilmastotiede ja sen mukaiset toimintaehdotukset ratkaise yksinään.

      Poista
    9. Olen sitäkin mieltä, että optimistista asennetta ja kokeilunhalua tarvitaan, jos tahdotaan ihmiskuntana selvitä haasteista.

      Itse olen sen verran pessimisti / konservatiivi, että minulta tulee aina mukaan annos kriittistä epäilyä toiveikkaimpiin laskelmointeihin, joskin näiden fossiilisten suhteen olen sillä linjalla, että niiden käytöstä on hyvä luopua mahdollisimman nopeasti.

      Sitten on tämä juttu: Fossiilisia energiavaroja on niin paljon yhä jäljellä, että hyvä jos sadassa vuodessa niiden käytöstä luovutaan, tuskin silloinkaan kokonaan. Näin rohkenen ajatella. Aina löytyy maita ja toimijoita, jotka tahtovat mennä sitä tietä, mikä on helpoin, myös energia-asioissa.

      Poista
    10. Minulla on muistikuva siitä, kun nuorena anarkopunkhenkisenä tyyppinä porukan kanssa mekastettiin Tampereella ns. mustavihreillä päivillä. Muistaakseni ohjelmassa oli ydinvoiman vastustamista, ja sitten paneelikeskustelu, jossa joku turhautuneen oloinen kovanaama selitti teollisuuden näkökulmaa.

      Jäi mieleen hokema "teollisuus ei ole tyhmä", jolle nuoren ihmisen (19 v tms.) vuorenlujuisella ylimielisyydellä naureskelin. Ylimielisyydestä huolimatta olin vähän oikeassa, koska kyllähän saksalainen teollisuus on nyt silmin nähden ollut selvästi tosi tyhmä.

      Olin noissa jutuissa kaiken kaikkiaan vähän kuin Gorki, joka taisi kirjoittaa kokonaisen teoksen "Nuoruuteni yliopistot", jossa idea siis kai sen pilkkaaminen, että yhteiskunta yritti kouluttaa häntä, maalaispoikaa, ymmärtämään yhteiskuntaa, mutta hän ryhtyikin sen sijaan seikkailijaksi ja eli ja oli lopulta sitä yhteiskuntaa itseään.

      Meta-asiat näissä usein onkin mielenkiintoisimpia. Kuten vaikka poliisin infantiili huoli "yhteiskuntarauhan horjuttamisesta", kun kyseessä olivat sisältäkin aistittavasti spektaakkelinsukuinen asiat - sanoisin että anarkistiaktivistit ja vastaavat ovat olleet 60-luvulta alkaen olleet enenevissä määrin sellaisia, jotka eivät ymmärrä oman liikkeensä pellemäisyyttä loppuun asti. Eli polttoaineena oli ja on yksilöiden mielten flippaukset (post)modernisaatiossa, joka taittui enemmän tai vähemmän näennäispolitiikaksi, moraalisiksi sijaistoiminnoiksi.

      Tämän totean ilman mitään erityistä vastenmielisyyttä niitä silloin kohtaamiani teemoja kohtaan, mutta kyllähän ydinvoiman rooli oli varmaan tosiaan olla jokin peikko, joka siunasi herkkien, pihallaolevien ja osin tekopyhien miesten ja naisten (tuolloin oli nuo kaksi vaihtoehtoa) identeettejä ja niiden liittoja ajassa, jolloin papit eivät enää olleet se juttu. Tämä energia on sittemmin äitynyt ihan täysimuotoiseksi uskonnoksi; nykyään huonoa omaatuntoa individualismista tai oikeastaan edes suorasta itsekkyydestä ei enää ole.

      Olen aistivinani, että välistä on yksinkertaisesti pudonnut kristillishumanistisen moraalin rippeet: teema ei ole enää se, että kapitalismi on kovaa ja ihmisyys häviää, vaan se, että miksei yhteiskunta ole nykyistäkin toimivampi kone, joka takaa kaikille mahdollisuudet toteuttaa itseään.

      Me oltiin se välimuoto, tai ainakin minä olin sitä välimuotoa. Tajusin tämän sitten jotenkin lennosta ja tulin nopeasti katumapäälle pahimmista hörhöilyistä, sillä "nuorten omientuntojen sulat ovat jäykät ja lento meluisaa", kuten Henri Michaux asian selvitti ja jälkipolville ikuisti.

      Media oli härski, ja opin siitä tuolloin paljon. Ne raahas mut esim. viis kertaa kysymällä väkisin kameran eteen, koska mulla oli "makee" sinivihreä irokeesi. Yllättyivät ihan täysin, kun multa tuli ehkä sekavaa mutta ilmeisen lukenutta ja ns. "diippiä" pohdintaa anarkismin merkityksestä, mutta ottivat lähetykseen vain viereisten henkilöiden kommentit: humalaisen punkkarin uhon poliisiauton potkimisesta ja hippitytön ad hoc -filosofiat lammaslauman harmonisuudesta. En voinut muuta kuin virnuilla taustalla, ja lähetyksestä taisi puuttua mun lakoninen kommentti, että "media sai haluamansa".

      Kaneettina voisi sanoa, että Putin ja Ljukašenka ovat aivan yössä nykyisen ihmisen elämäntunteesta lännessä, ehdottomasti mukaan lukien urbaanit nuorisot heidän maissaan. Tämä on tavallaan vähän "jenkki" klisee täräyttää tähän, mutta he eivät jotenkin ihan fundamentaalilla tasolla ymmärrä vapautta, sen hyviä ja huonoja puolia.

      Poista
    11. Mielenkiintoista luettavaa ltl.
      Mulla ei mitään kiistettävää tuossa.
      Oikeastaan vain se, että kenttäpoliisit olen itse nähnyt pitkään poliisityöväestönä, fyysisen ja heikosti palkatun työn tekijöinä joiden ammattikuvaan kuuluu ottaa vastaan myös erilaista väkivaltaa, jota yhteiskunta tuottaa.
      Heillä on hyvin rajattu ja säädelty työtehtävä, joka tehdään "jollekin toiselle", olkoon se sitten vaikka tuo "yhteiskuntarauhan ylläpito" mutta sitäkään he eivät itse ole määrittelemässä. Konstaapelin alkupalkka ei ole kaukana minimipalkasta.
      Sen vuoksi kun näen äärivasemmistoa tai äärioikeistoa tai uskonnollisia fundamentalisteja ottamassa yhteen poliisin kanssa ajattelen, että nyt kyllä poliisi ottaa vastaan iskuja, joiden pitäisi mennä ihan muuhun osoitteeseen. Kotimainen kelastipendoitu anarkisti (oikea tai vasen) vastaan vastavalmistunut konstaapeli kahden tonnin palkalla ja noin 40 tunnin työviikolla (vs. anarkistin nollatunnit) tuottaakin mussa efektin, että siinä valtapositio tappelee työväenluokkaa vastaan, mutta se meneekin niin päin että nuori konsta joka saa tiiliskiveä tai muuta murikkaa kypäräänsä on se duunariluokan edustaja.

      No, hieman tuossa kärjistin, eikä tarkoitus ole loukata, mutta noin usein koen. Johtunee ehkä siitä että jätin itse anarkismin (laumattoman ja kollektiivittoman) itse valitsematta kun olisi ollut hyvä kohta ja päädyin yhteiskunnallisten ilmiöiden hallintapuolelle.

      Poista
    12. (siis jope tuossa yllä. ja en ole itse poliisi mutta yhteiskunnan palveluksessa kyllä, vaikka ei aina jaksaisi.)

      Poista
    13. Ehkä Venäjällä ja Valko-Venäjällä sitten kuitenkin "on" yhä riittävästi kannatusta esimerkiksi Putinin esittämän tyyppiselle myyttiselle Venäjä-kuvastolle, joka on kaiketi logiikaltaan verrattavissa fiktiiviseen historiankerrontaan ja vieläpä varsin poliittisesti motivoituun sellaiseen; kerrotaan Venäjästä tarina, johon on mukava uskoa - tosin ajattelen, että poliittiset vaihtoehdot sisältävät aina tällaista "lupauksen" kaltaista ainesta, vähintään siteeksi. Kaiketi venäläiset nuoret ja monet sivistystä hankkineet vanhemmatkin ihmiset ovat ehtineet netin ja kokonaan toisenlaisen merkitsevän elämismaailman kyllästäminä nähdä tästä lävitse, mutta esimerkiksi yksinomaan venäjää osaavat ja television kouluttamat kansalaiset ovat tässä suhteessa heikommilla.

      Minulle on hiukan epäselvää, kuinka iso osa esimerkiksi venäläisistä todella uskoo, mitä valtio heille kertoo, ja kuinka moni esittää uskovansa, koska se kannattaa pelkästään siksi, että ei joudu hankaluuksiin. Arvelisin, että tätä "kannattaa uskoa" -porukkaa on aika paljon. Niinhän se on täälläkin, siis lännessä, toki panokset ovat useimmiten pienemmät kuin Venäjällä.

      Valko-Venäjän osuus nyt käytävään sotaan on ollut onneksi minun nähdäkseni vähemmän Putinin toimia myötäilevä kuin se olisi voinut olla - olen ymmärtänyt, että valkovenäläisiä ammattisotilaita ei kiinnosta osallistua, ja L. on huomannut tämän.

      Ilman Valko-Venäjääkin Putinin joukot onnistuvat vielä tuhoamaan paljon, esimerkiksi nyt Kiovan pommituksissa ovat käytössä 1000 kilometrin päästä laukaistavat ohjukset. Ne osuvat mihin sattuu, ja se kai on tarkoituskin. Lisäksi venäläiset joukot ovat miinoittaneet ja ansoittaneet räjähteillä melko monipuolisesti alueita, jotka ovat tuhonneet ja joilta ovat vetäytyneet: räjähteet ovat palaavia ukrainalaisia odottamassa taloissa, pihoilla, puistoissa, kaduilla jne. Vittumaista porukkaa.

      Poista
    14. Minusta itsestäni ei toistaiseksi ole ollut ikinä lähtemään kaduille. Ja aika paljon pitää tapahtua, että on. Ymmärrän, että on asioita, joiden vuoksi kannattaa lähteä. Hyvin monet anarkistiset katuperformanssit näen jonkinlaisena sijaistoimintona, kun ajattelen päämääriä. Sitten on tällaista yleistä turhautumisen purkamista. On joukossa myös aitoa aatteen tai uskon paloakin, joka valitettavasti myös näyttäytyy aika primitiivisenä liikehdintänä aivan sama, ovatko hillujat oikeistolaisia, vassareita vai muslimeja tai kristittyjä. Olen luultavasti aivan väärä tyyppi arvioimaan asioita, mutta lähinnä poliisin kiusaamiseksi se menee. Harmittaa heidän puolestaan, vaikka varmasti osa olisi aivan onnessaan pamputtamassa hillujia, jos siihen olisi kunnon mahdollisuus.

      Poista
    15. Kyllä mäkin koen olevani ihan rakentavalla tavalla yhteiskunnan ja ihmisten palveluksessa, vaikka oikeasti haluaisin juosta metsään.

      Poista
    16. Ainoa anarkismi mitä voin ajatella kannattavani on syvän henkilökohtainen. Se ettei myy itseään niille totuuksille joita kovasti tarjotaan vain sen vuoksi että olisi samanlainen kuin muutkin.

      Juuri eräs ruotsalainen poliisi julkaisi kuvan verisestä kypärästään. "Herättää kysymyksiä" jos vähän huijaan, antaa sen sijaan enemmän vastauksia, joita on vaikea ohittaa.

      Itse miettinyt myös tuota miksi kannatusta sodalle Venäjällä sittenkin riittää. Onko siellä jonkinlainen amokin tunnelma. Etttä menköön perkele nyt sitten kaikki. Lännen pakotteet ja muutamat ylilyönnit pelkän venäläisyysperusteisen boikotin vuoksi tarjoaa Putinin propagandalle kaikki aseet töötätä sitä tarinaa, että länsi on eksistentiaalinen uhka ja haluaa sulkea Venäjän ulos kaikesta. Plus tietenkin Naton antama aseapu.

      Silti, välttämätöntä on ne pakotteet tehdä ja antaa aseapua niin pitkään kun Ukrainaa tuhotaan.

      Poista
  9. Yksi mihin tää asetelma on mun mielessä alkanut kulminoitumaan on tietty tarve asettaa johonkin kehikkoon se länsimainen tunne, että yhteiskunta on sitä vahvempi, mitä enemmän subjektiivista itsekkyyttä siinä pääsee toteutumaan. Koska ei voi kiistää, että malli on tähän asti aina toiminut. Mitä enemmän jengi on tehnyt mitä mieleen juolahtaa, sitä vetovoimaisemmaksi ja hegemonisemmaksi kulttuurimme on muuttunut, vaikka sisäistäkin narinaa on ollut koko ajan.

    Mutta tässä taitaa jäädä sokeaan pisteeseen, että ei olla missään Black Sabbathin Planet Caravan -biisin tunnelmissa lipumassa kosmoksessa, vaan länsimainen systeemi on toiminut tietyin historiassa toteutunein ja nykyhetkessä vallitsevin edellytyksin, joihin lukeutuvat mm. halvahko energia hierarkkisista kusipäämaista, halvahko teollisuustuotanto "kehittyvissä maissa", vaatteiden teettäminen maalaisvaltaisten kehitysmaiden kätösin, ravinnon ja nautintoaineiden käytännössä plantaasityyppinen viljely heikon organisaation maissa ja niin edelleen.

    Länkkärien pakkomielle syyttää maailman ongelmista väestönkasvua on oikeastaan alitajuista huolta pyramidin lässähtämisestä. Loogisestihan ei voi muuten selittää, miksi visio maapallon väestön 1,3-kertaistumisesta herättää niin hirmuisen huolen maailmassa, jossa talouden voi ennakoida samassa ajassa kasvavan 10-kertaiseksi.

    Nythän siis yksi kysymys on, että kun ukrainalaisten teurastus vaatisi tahallista hyppyä taantumaan Saksassa, niin nousevatko rationaaliset kysymykset edes tapetille: a) tunnustautuuko länsi elämäntapa ja -asenneblokiksi myös henkisesti yllä olevaa omavaraisemmassa mielessä, eli pystytäänkö ikuisen "laissez fairen" sijaan ensimmäisen kerran uskonnollistuneen liberalismin historiassa jonkinlaiseen orgaaniseen solidaarisuuteen (esim. jonkinlainen energian subventointi länsi-EU:n, USA:n, Japanin, Australian ym. voimin Saksalle ja kumppaneille) b) pystytäänkö tajumaan, että "taantuma" tarkoittaa perimmälti oikeastaan alun perin aika rikkaiden ihmisten huolta siitä, etteivät he voi rikastua lisää; eli saadaanko talouden jumalluonnetta hieman vavahdutettua, kun on ilmeistä muillekin kuin meille häiritsevän herkille, että "talous" on puhdas vain mielteenä, ja todellisuudessa ihan oikeasti tappokoneisto.

    Vastaus taitaa olla selvillä COVIDin perusteella, eli solidaarisuus katsotaan edelleen vanhanaikaiseksi ja itäiseksi, ja luovan tuhon annetaan toimia. Samalla on todettava, että olen aidosti iloinen, että sentään vihan kautta jotain moraalista rankaa oikeasti ilmenee, eli Putin on saanut kerättyä ihan kunnon annoksen bad williä sivistyneessä maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mullakin on pelkona, että Ukrainaa ei auteta tarpeeksi oman mukavuudenhalun vuoksi tai siis että tällaista orgaanista solidaarisuutta ei synny sen enempää kuin on mukavuusrajoilla mahdollista syntyä.

      En itse näkisi, että sormen osoittaminen väestönkasvuun on hyväksyttävä (teko)syy sille, että lännessä ei tehdä tarpeeksi niissä asioissa, mitä voidaan tehdä, esimerkiksi siinä, että vähennetään kulutusta eli muutetaan elämäntapoja kestävämmiksi.

      Toisaalta ei sitä väestönkasvua voi mitätöidäkään monien ongelmien syynä, kun kuitenkin sillä on melkoinen merkitys pelkän luonnon monimuotoisuuden kannalta konkteettisessa ympäristössä, jossa väestönkasvu tapahtuu; eli kun väestönkasvu tapahtuu pääosin kehittymättömissä yhteiskunnissa, jotka eivät kykene ylläpitämään omaa väestöään oikein millään kestävällä tavalla nekään (ja monet avustamisen tavat vain pahentavat asiaa, mutta ovat ikään kuin pakollisia lännen hyvän omantunnon ostamisen vuoksi, koska noilla alueilla on tätä länttä hyödyttävää kaupallista toimintaa).

      Poista
    2. Minusta olisi hyvä, että paljon enemmän tuotettaisiin paikallisesti (siis laajasti ymmärrettynä) mutta sillä tavalla vastuullisesti, että katsottaisiin mitä on "järkevää" ja vastuullista tuottaa. Kehittyvien maiden hyödyntämisestä päästäisiin eroon, vaikka reilua vaihtokauppaa toki tehtäisiin. Tämä nyt on kuitenkin melkoista unelmointia. Tässä on sitten kääntöpuolena sekin, että jos esimerkiksi tietyt länkkärifirmat vetäisivät tuotantonsa pois kehittyvistä maista, niin voi olla, että olisi melkoisia kasvukipuja siinä, miten kävisi isojen väestöryhmien kehittymättömien maiden kyvylle pitää yllä omaa yhteiskuntaansa, lähtien nyt infrasta jne. No, ehkä asioita voisi järkkäillä vaan nykyistä reilummin eikä globalistisia verkostoja tarvitsisi tyystin purkaa (no, eiväthän ne tietenkään mitenkään helposti purkaudukaan).

      Poista
    3. (Huomaan ristiriidan kielenkäytössäni: puhun aluksi korrektisti kehittyvistä maista, mutta sitten myöhemmin näköjään pessimistisemmin myös kehittymättömistä maista. Varmasti molempia on näissä ns. kehitysmaissa, vai mikä nyt onkaan ajanmukainen ilmaisu, "haasteellisissa" maissa tms.)

      Poista
    4. ongelmaposiitivinen voisi olla ehkä se sana. ongelmapositiivinen maa ei anna YK:n määrittää prioriteettejaan. ei alistu kolonialistisen katseen kohteeksi.

      Poista
  10. Esimerkiksi nyt tämä: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/a3d86726-bb97-46f6-994a-e737020c91f0

    Minusta tämä on virkaansa tekevien poliisien kannalta aivan perseestä enkä heille sitä soisi. Toisaalta se on kuitenkin sitä tavaraa, jota on poliittisesti tilattu vuosikaudet, joten tavallaan se on yhteiskunnan itse luoma ongelma. Harmillista on, että poliitikot eivät itse ole mitenkään käytännössä vastuussa asian hoitamisesta.

    Ainoa ratkaisu lienee on, että loukkaantumisherkkää kunniakulttuuriväkeä ei provosoida. Varmasti tähän puuttuu sitten lainlaatija jollain tavalla, koska muut keinot ovat vaikeammin toteutettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsi on jo aika pitkälle ympäröinyt alueitaan "meksikon muureilla" ihan samoin kuin jenkeissä on jo tapahtunut esim. suurkaupungeissa, myös Losin kauniiden ja liberaalien esikaupungeissa.
      Kun kadulle laitetaan 10 000 provosoitua ja 10 000 ruotsalaispoliisia luulen ettei ole epäselvyyttä lainkaan siitä kumpi voittaa. Vastaus on yhteiskuntarauhan kannalta väärä.

      Poista
    2. Nyt menee synkistelyksi mutta kun lännessäkin katselemme viikosta toiseen sotakuvia ja sotarikoskuvia eikä loppua tälle moraaliselle alennustilalle näy, niin on mahdollista että tämä kaikki laskee kynnystä väkivallan käyttämiseen myös muualla. Jos näyttää siltä, että tuollainen on maailma niin kollektiiviset alitajunnat saattavat kääntyä tilaan, että miksei täälläkin.
      Toivon että tässäkin asiassa olisin täysin väärässä.

      Poista
    3. Sodan jälkeen Euroopassa on tuon lisäksi satoja tuhansia traumatisoituneita rintamasotilaita (kaikki rynnäkkökiväärit tuskin päätyvät takaisin varikoille), isolta osin tuhottu maa, yli 6 miljoonaa pakolaista ja miljoonia pommitusten traumatisoimia siviiliä Ukrainassa.

      Mitä tästä seuraa?

      Poista
    4. Siinäpä hyvä kysymys. Ja päälle tuhotut elämät, vammautuneet lapset, henkisesti hajonneet, raiskatut naiset jne jne. Venäjä käyttää täysin häikäilemättä väkivaltaa, ja on minusta yksinomaan lännelle vahingoksi, jos se ei oman mukavuudenhalunsa vuoksi puutu enempää. Mielestäni olisi pitänyt puuttua jo aikaisemmin, eskalaation riskilläkin. Venäjä ei pysähdy ihan pikku jutuilla, se on selvää, ja se käyttää jokaisen heikon kohdan hyväkseen täysin ihmisarvosta tai aiheuttamastaan hävityksestä piittaamatta. Sehän tulee joka hetki todistetuksi.

      Poista
    5. Tuolle kannalle olen kääntynyt hitaasti itsekin. Naton on tehtävä jotakin. Ukraina ei ole Venäjän sisäinen asia, ei mitenkään. Ehkä pitäisi tehdä niin että USA ei ole mukana, jos se laskisi eskalaation riskiä, mutta suojavyöhykkeitä ja lentokieltoalueen nyt voisi ehkä suurellakin riskillä tehdä. Ranskalla ja briteillä on sotilaallista voimaa. Etukäteisilmoitus että Nato ei pikkusormellakaan koske Venäjän rajojen sisälle, mutta Ukrainassa se toimii.
      Naurettavia täysdiletantin ajatuksia, ja ehkä epärealistisia, mutta ei tätä pitkään pitäisi voida sivustakaan katsoa.
      Muuten "läntinen arvoyhteisö" ei ole se mitä se aina vakuuttaa olevansa.

      Poista
    6. 5.artikla sitä, 5.artikla tätä...

      Mikään ei ilman 5.artiklaa estäisi Natoa puuttumasta asiaan jo nyt, edes jollakin tavalla. Mentiinhään 1999 isosti mukaan Balkaninkin konfliktiin.

      Poista
    7. Lapsellisesti ajattelen itse ihan samalla tapaa. Voi olla, että lännen on jossain vaiheessa moraalisestikin pakko (liekö sellaista hetkeä tulee) mennä väliin. Itse ajattelen, että Venäjä on valmis käyttämään kaikenlaista väkivaltaa tavoitteitaan ajaakseen.

      Poista
  11. Tuosta Ruotsin tilanteesta en voi sanoa muuta kuin että onnea valitsemallanne tiellä. On jännä seurata oman elinajan kaarella, mitä esimerkiksi Ruotsista tulee ja mitä Suomesta tulevien aikojen rytinöissä.

    VastaaPoista
  12. Natosta.
    Oma kantani, tilanteen vuoksi myönteiseksi kääntynyt , on merkityksetön

    IS: Anna Kontulan kanta, erilainen kuin omani, vastaan, mutta perusteissaan on paljon perää https://www.is.fi/politiikka/art-2000008757475.html

    Kommenttikentässä sitten kuin tiivistyksiä siitä että näillä lakeuksilla ei jumalauta natokeskustelua käydä.
    Tässä esimerkkinä aika tyypillinen, tällaisia on some täynnä:

    "Supo juuri uutisissa varoitti että osa kansanedustajista saa venäjältä ohjeet jarruttaa Nato prosessia jotta venäjä ehtii kerätä joukkonsa Ukrainasta ja estää hakemuksen
    Jokainen joka vastustaa liittoutumista pitäisi tuomita maanpetturuudesta sotaoikeuden mukaan"

    VastaaPoista
  13. Ohittaa jostakin syystä googletili. Siksi taas pomppasi nimettömäksi.

    Mutta somen lisäksi tuota että Natosta ei keskustelua oikeasti käydä kohtaa kyllä mediassakin ei ainoastaan somessa.

    Toisaalta on niin että keskustelu on jo ohi. Sen päätti Putin.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisten syyttely heidän näkemyksensä, vieläpä eri tavoin perustellun näkemyksen vuoksi, on yksinkertaisesti väärin. Olet ihan oikeassa siinä, että Putin on pakottanut tiettyyn ratkaisuun Suomen. Kun seuraa uutisia Ukrainasta, raivostuttaa päivä päivältä enemmän: Venäjä ampuu siviilikohteisiin ohjuksilla jostain tuhannen kilometrin päästä, josta ei todellakaan voi täsmälleen tietää, mihin isku osuu. Ohjuksia suunnataan Kiovaan ja Länsi-Ukrainaan, kauas varsinaisilta sotatantereilta, vain ja ainoastaan vahingoittamaan ukrainalaisten elämää, kostoksi. No, ehkä pyritään myös rapauttamaan taistelutahtoa. Tämä on jotain niin törkeää, että toivon Venäjän saavan aivan huolella köniinsä monin tavoin. Mihin maailma tarvitsee tuollaista paskaporukkaa, tarkoitan nyt ennen kaikkea Venäjän johtoa (mutta kyllä tässä koko ajan tulee mieleen myös kansan ja etenkin armeijan vastuu siitä, mitä törkeyksiä annetaan tapahtua). No, Venäjän armeijaa ei voi pysäyttää kuin sotilaallisesti. Tässä taas kerran tämä ajatukseni, että lännen on tultava siten väliin, että Venäjä rampautuu myös sotilaallisesti kylliksi. Muutoin se tappaa tuhatmäärin siviilejä, kaikista muista raakuuksista puhumattakaan.

      Poista
    2. Tosiaan, jos Suomi joutuu yksin (tai edes jotenkin avustettuna) vastaamaan Venäjän mahdolliseen hyökkäykseen muutamien vuosien päästä, kun se on taas jotenkin jaloillaan, niin se on niin hirveä tapahtuma, että meillä on pakko olla kaikki mahdollinen tuki apunamme.

      En usko Suomeen kohdistuvan sen kummempaa terroria valtiotasolla kuin mitä Venäjältä tulee. Kauppasuhteiden romuttuminen on myrkkyä. Venäjä tulee kiusaamaan Suomea monin tavoin, uskoisin näin, mikäli se vain pystyy korvaamaan energiaviennin muualle (esim. Intia jne.).

      Terroriteot tai pikemminkin laajemmat yhteiskunnalliset häiriöt suomalaista yhteiskuntaa kohtaan tulevat suunnilleen samalta taholta kuin Ruotsissa, ja siinä suhteessa on se ja sama, onko Suomi Natossa vai ei.

      Poista
    3. Tosiaan, jos Suomi joutuu yksin (tai edes jotenkin avustettuna) vastaamaan Venäjän mahdolliseen hyökkäykseen muutamien vuosien päästä, kun se on taas jotenkin jaloillaan, niin se on niin hirveä tapahtuma, että meillä on pakko olla kaikki mahdollinen tuki apunamme.

      En usko Suomeen kohdistuvan sen kummempaa terroria valtiotasolla kuin mitä Venäjältä tulee. Kauppasuhteiden romuttuminen on myrkkyä. Venäjä tulee kiusaamaan Suomea monin tavoin, uskoisin näin, mikäli se vain pystyy korvaamaan energiaviennin muualle (esim. Intia jne.).

      Terroriteot tai pikemminkin laajemmat yhteiskunnalliset häiriöt suomalaista yhteiskuntaa kohtaan tulevat suunnilleen samalta taholta kuin Ruotsissa, ja siinä suhteessa on se ja sama, onko Suomi Natossa vai ei.

      Poista
    4. Kun seuraan Putinin johtamaa sotaa, voin kuvitella mahdollisuuden, että Venäjä lähettää Natoon hakemisen prosessin aikana jopa ohjuksia Suomeen - tälle on kuitenkin melko pieni todennäköisyys. Myös jonkin rajaseudun valtaaminen tai kahakka jollain vaikeasti puolustettavalla rajalla on mahdollinen, mutta en ole siitäkään aivan varma. Vakavaa kiusantekoa Itämerellä? Mahdollista sekin. Kaikkea kevyempää? Kyllä, ilman muuta.

      Poista
  14. Minulle linkattujen tekstien perusteella IS ja sen kommentit tuntuvat alittavan jopa omien lukijoidensa tason, eli todellinen das Man -media on kysymyksessä Heideggerin termein. Suoraan liskoaivoista tulee laumamuotoinen tykitys.

    Silti: Anna Kontula on tässä kysymyksessä yössä. Tunnen henkilökohtaisestikin ja omasta muinaisesta henkilöhistoriastakin sen neuroottisen vassariolon, että maailman yrittää silittää kumoon kielellä. Se ei kuitenkaan yksinkertaisesti toimi fasismiin - ilmiöt ovat niin eri paria.

    Ensimmäinen virhe on jo NATOn nostaminen monoliittiseksi toimijasubjektiksi, jonka asemaa hyvän ja pahan akselilla kuuluu moraalifilosofisesti määritellä. Uskonnollis-ideologisessa artikuloitumattomassa tajunnassa, joka Venäjällä ikävä kyllä hallitsee nykyään myös politiikkaa, nimenomaan noin käy. Todellisuudessa NATO on hyvine ja huonoine puolineen pragmaattinen vapaaehtoisten toimijoiden liitto, joka ajaa käytännössä lähinnä vapaata merikauppaa. Totta kai se edustaa hegemoniaa ja "ahdistaa" huonouden valtaperiaatteen levittämiseen kallellaan olevia sisäisesti tasapainottomia maita, mutta soromnoo.

    Kontulan keloista voisi luulla, että esim. vaikka joku Slovakia tai Unkari olisi nyt hirvittävän terrorismin ja ydinsodan uhan alla, jonka voisi väistää olemalla NATOn ulkopuolella, kun ainoa liittoutumisen (2004) tosiasiallinen vaikutus on ollut, että nuoret äijät eivät joudu enää pakosta armeijaan. NATO-operaatioihin ja tukikohdan ylläpitoon tarvittava miesvahvuus täyttyy heittämällä niistä miehistä, jotka ovat luonnostaan MMA-henkisiä. Tavallinen pulliainen ei huomaa koko asiaa arjessaan mitenkään.

    Toisaalta Kontulan varmasti vieroksuma orbanistinen sisäpolitiikka on tullut mahdolliseksi sillä, että NATO estää käytännön luisumisen Venäjään - eli jossain erittäin hämärässä mielessä metafyysinen huoli siitä, että NATO tuo maahan "kovuutta" ja nationalismia, ehkä nykyparametreillä osuu, mutta tällöin unohdetaan, että kumpaakin on silti paljon vähemmän kuin Venäjään kuuluvilla tai sen kanssa sotivilla alueilla – ja tähän voisi käyttää Kontiksen omaa argumenttia NATO-perheen (heh) kirjosta: Norja on ”kova” hyvin eri tavalla kuin Orbánin Unkari.

    Suomella ei myöskään ole mitään välittäjä-roolia juuri muualla kuin YYA-ajan psykooseissa. "Epäystävällinen maa" Putinin hallinnon virallisen linjan mukaan, eikä Kiinassa tai USA:ssa juuri tiedetä, missä Suomi on. Jo sekin on tavallaan vähän tuota samaa myyttiä ja uskonnollista hahmotusta, että USA olisi NATOn "johtaja". Sillä on kyllä eniten aseita, mutta se on myös monilta muilta parametreiltään jälkiteollisen maailman suurin maa.

    Sotilasstrategian asiantuntija taas en väitä olevani sen enempää kuin Kontulakaan, mutta tässä on käymässä arkijärjellä ilmi, että Suomi tarvitsisi ainakin nykyistä natsi-Venäjää vastaan oman doktriininsa vastaisesti nimenomaan riittävän hyökkäyskapasiteetin (!) mahdollisten sotatoimien paineen siirtämiseksi pois omasta maasta. Ukraina kärsii todella paljon siitä, ettei sillä ole ilman NATOa kykyä iskeä aggressorin omalle kenttäpuoliskolle. Oikeastaan voi sanoa, että jos länsimaa joutuu natsi-Putinin hyökkäyksen kohteeksi, niin aika pian se ei ole länsimaa ainakaan infrastruktuuriltaan. Ukrainassa käynnissä oleva groteski ”sota” onkin oikeastaan enemmän jonkinlainen kansainvälinen kiusaamistapahtuma kuin rehellinen taistelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä kaikesta voin olla oikeastaan ihan samaa mieltä. Ukrainan "sodassa" on aivan helvetin vaikeaa seurata juuri tätä, että natsipellejoukkojen suurin tavoite näyttää olevan Ukrainan raunioittaminen ja tuhoaminen maan tasalle, monipuolinen sotarikosten tehtailu siviilejä kohtaan ja vastaava toiminta ja totta kai myös pyrkimys luoda tuhottu alue, joka muodostaa idemmässä ja etelässä jonkinlaisen turvavyöhykkeen.

      Ei minua ainakaan lohduta se, että venäläiset tekevät itse itsestään täydellisiä ali-ihmisiä sotimistapansa myötä.

      Nato on Suomelle nimenomaan padon rakentamista, sillä tuskin kukaan haluaa tänne samaa kuin Ukrainaan: tuhottuja kaupunkeja ja raunioelämää vuosikausiksi.

      Ehkä pahin pelkoni on juuri se, että Venäjä lähettää omalta alueeltaan yksipuolisesti todella raskaita pitkän kantaman ohjuksia Etelä-Suomen kaupunkeihin. En usko, että Suomi oikein missään olosuhteissa, edes Naton jäsenenä suoranaisesti pyrkisi hyökkäämään Venäjälle. Annapa siinä sitten sanktioita ja muuta paskaksi ammutujen kaupunkiesi parakeista.

      Kuten sanottua, Venäjä olisi hyvä pysäyttää nyt Ukrainassa. Muuten se taatusti häiriköi Eurooppaa myöhemminkin. Ei tietenkään riskitöntä, kun natsikunniakulttuurin suurmestari puikoissa.

      Poista
    2. (Hupsista, Unkarin NATO-jäsenyys toteutui jo 1999, Slovakia tosiaan tuli mukaan vuoden 2004 laajenemiskierroksella. EU:hun kumpikin 2004.)

      Poista
  15. No, turha sanoakaan tätä mutta sekä ltl että Vesa, täysin samaa mieltä. Hyvin laitatte pakettiin.

    Oma ainoa pieni sivujuonne on orastava jenkkiepäily. Olen useimmiten ja melkein aina ollut erilaisia antiamerikkalaisia juttuja vastaan keskusteluissa ja monissa ajankohtaisissa tilanteissa. Tai ainakin niitä syytöksiä joissa jenkkejä syytetään siitä että miksi ne eivät tee mitään jollekin epäkohdalle x, ja jos sitten tekevät, niin siitä syytös että tekevät.
    Useimmiten juuri tuo vasemmistolainen maailman, USA:n, nurin selittäminen kielellä, mihin ltl viittasit.

    Mutta viime vuosikymmenellä olen tullut ajatuksiin että USA on sairastunut politisoitumiseen. Sitä oli Trump-hulluus, sitä oli Trump-vastaisuuden sekavimmat muodot, jenkkilä on canceloinnin kotimaa niin vasemmalla kuin oikealla, maa on kuplaantunut voimakkaasti ja siksi se ei vaikuta minusta enää sillä tavalla luotettavalla kuin ennen. Maa jossa professoreja erotetaan huutoäänestyksillä tuo mieleen menneen Kiinan ei demokratian takaajaa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nyt USA millään tavalla on "luotettava" ollut ideealimielessä koskaan. Eivät suurvallat sitä ole. Mutta jotenkin on entistä epävakaampi.
      No, meidän kannalta tietenkin tärkeä että olisi luotettava Nato-kumppani ja toistaiseksi on kyllä ollutkin.

      Läntisen maailman moraalinen johtaja Zelen rinnalla on kuitenkin mielestäni ollut brittien Boris. Biden hiipii jossakin siellä taustalla. Voi olla järkevääkin se.

      Poista
    2. Nato nyt, juuri nyt, mielestäni heikkenee päivä päivältä, kun ei uskalla enemää, Putinille pitäisi pistää painetta. Ei suoranaisia sotatoimia mutta Nato voisi mennä Ukrainaan hoitamaan kuljetuksia ja luomaan suoja-alueita.

      Poista
    3. Kulttuurisotia käyvä ja uutta "ajattelua" lanseeraava politisoitunut USA ei ole missään nimessä minunkaan mielestäni se esikuva, jota Euroopan pitäisi seurata. Polarisoituminen ja politisoituminen ei tee hyvä moniarvoiselle yhteiskunnalle ja sille toleranssille, mitä tarvitaan eri näkökulmien kuulemiseksi ja demokratiankin kannalta.

      Poista
    4. Halla-ahohan on tuonut esiin että Venäjä voisi ottaa jonkin alueen haltuun Nato-prosessimme ajaksi.
      Toivottavasti sitä päivää ei nähdä.
      Ne joukot olisi nimittäin pakko mennä ajamaan takaisin.
      Ohjusiskut, mahdollisia kai nekin.
      Mutta edelleen hyvin vaikea skenaario on se 400 bussia Vaalimaan raja-asemalle, tulijat kaukaa muualta, Venäjänkin tuolta puolen, ilmoittautuvat pakolaisiksi. Laki: on otettava.
      Toki Puola (ennen sotaa kaikessa parjattu ja eristettykin, nyt median "sankarimaa" rohkean Ukraina-asenteen vuoksi) päätti että oli kansainvälinen laki mikä tahansa, me emme alistu hybridivaikuttamiseen.
      Mitä tekisi Marin-Haavisto-vihreä sisäministeri -akseli meillä?
      Tuleeko sekin nähtäväksi?

      Poista
  16. Argumentti olisi tietenkin että koska suhtaudumme myönteisesti (niin kuin pitääkin) Ukrainasta tuleviin tuhansiin pakolaisiin niin miksi emme sitten suhtautuisi samalla lailla viiteen tuhanteen entiseen afgaanitaistelijaan jotka nyt pakolaisia.
    Argumenttia seuraisi hiljaisuus. Ja: ihmisyyden hinta, se on maksettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, itse ajattelen, että se mikä Venäjän suunnasta tulee "kostona" mahdollisesta Nato-jäseneksi hakeutumisesta, ei ole lähtökohtiaankaan tarkoitettu miksikään kivaksi yllätykseksi. Jos ihmisiä tuodaan, se on nimenomaan hybridivaikuttamista eikä mahdollisuus auttaa hädänalaisia. Kyllä kaikki jotka yhtään tajuavat mistä on kyse, ymmärtävät, ettei Putin lähetä tänne kivaa monikulttuurisuutta vaan porukkaa, joka halutessaan saa ikävyyksiä aikaan. Lähtökohtaisesti tulijat ovat juuri tyyliin entisiä sotilaita paskaksi menneestä maasta x ja y.

      Poista
  17. Juuri niin, mutta sittenpä näemme haluvatko kaikki tajuta vaikka esittävätkö muuta. Kun ennen sotaa leikittiin leikkiä putinin pussitus, niin nähtiin jo että faktat eivät aina painaneet (vaikka tapaus Halla-ahon suhteen). Kun nuo uudet vaikeat tilanteet ehkä aukeavat, voi olla putinin pussi-leikkissä pussiin päätyy moni pussittajakin.

    Vakavammin. Viime viikolla kuulin parikin kertaa lapsen/nuoren vilpittömän ja turhautuneen kysymyksen miksei se sota jo lopu. Niinpä.
    Töissä tietenkin seurataan tapahtumia ja jutellaan ikätasoisesti ja varsinkin meidän "firmassa" jossa on paljon osapuoliakin.
    Omani kotona ottaa aika coolisti, jutellaan jonkin verran ja lähes 19-vuotiaan kanssa voi puhua jo aika suoraakin, mutta tiedä sitten millaisen perusturvallisuuden vajeen tämä aika jättää pinnan alle.
    Itsestä tuntuu oudolta että tuollaisen täyden sodan ohessa kaikki pyörii sittenkin samalla niin kuin ei mitään. Ja niin myös oma ajattelu. Ja toiminta ja arki.
    Toisaaltahan näinhän se on aina sotien aikana mennyt. Ja mehän olemme silti täällä kuin herran kukkarossa. Tilanne voi muuttua, mutta nyt on vain tämä karmea sivustaseuraaminen.
    Kunnioitan ihmisiä jotka haluavat tehdä Ukrainan auttamiseksi jotakin konkreettista mutta itsellä ei ole voimia, tähänkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkin verran ollaan perheenä autettu ihan konkreettisesti ukrainalaisia. Vaimo on ollut tässä asiassa aloitteellinen ja käytännöllinen. Hänelle kiitos tästä, itse olen vain vähän jeesaillut muutamissa vaimon järkkäämissä jutuissa.

      Nyt on käynyt ilmi, että Ruotsissa mellakoinnin kohteeksi on valikoitunut ihan tietoisesti poliisi ja yhteiskunta laajemmin, ei vain nämä äärioikeistolaiset. Käskyjä käydä poliisin kimppuun on tullut myös Ruotsin ulkopuolelta. Tästä kirjoitti Ilta-Sanomat:

      https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008757924.html


      Poista
    2. Joo, luin tuon jutun ja vastaavia. Äärimmäisen huolestuttavaa.
      Rinnakkaisyhteiskuntien vahvistuminen menossa. Omalakisuus otetaan väkivallalla. Valtion auktoriteetteja ei tunnusteta. Jos tulee valtio jotakin vaatimaan, esimerkiksi poliisi autojen polttamisen lopettamista, niin kivellä päihin.

      Kuva tästä ajasta sekin että Molotovin cocktaileja käytössä ollut viime päivinä kahdessa paikassa, Ukrainassa ja Ruotsin kaupungeissa.

      (Hienoa jos olette auttaneet ukrainalaisia. Se auttaminen, olkoon vaikka kuinka pientä, on varmaan auttanut teitäkin jollakin tavalla, tulee tieto että on tehnyt edes jotakin. )

      Poista
    3. Ruotsissa sitten auttaminen, eettisen suurvallan missio, on kääntynyt ainakin jossakin määrin maata itseään vastaan.
      Jotenkin en edes usko, että Ruotsin poliisilla on edes keinoja tai voimaa lopettaa tuota sekoilua. Ja näin en ajattele siksi että ovat pehmoja ruotsalaisia. Jos tilanne, määrät ja väkivalta olisivat samoja meilläkin, niin sama olisi täällä meilläkin Tila luovutettaisiin, mikä se sitten olisikin. Ruotsi-myytti on myös se ettei siellä puhuta suoraan. Kyllä puhutaan. Jokainen ruotsalainen tietää mitä tapahtuu ja missä. Valtio ei vain halua ottaa vastuuta ongelmiin tarttumisesta. Voi olla jo siellä myöhäistäkin.

      Poista
    4. Vaimo huolehtii meillä kaiken vaatteisiin, kenkiin, urheiluvälineisiin yms. liittyvän ja tekee itsekin vaatteita. Käytiin viemässä autollinen hyvää tavaraa ukrainalaisille lähtevään keräykseen. Ihan turhaan olisivat olleet kotona - olisi pitänyt ne myydä kirppiksellä tms. Vaimo on lähettänyt paketteja Romaniaan ja Suomenkin köyhille jouluna jne,, kutonut villasukkia veteraaneille jne. Mulla äidillä sama harrastus.

      Poista
    5. Yksinkertaisesti hienoa. Ja juuri tuollaista apuahan ovat ihmiset vuosikymmeniä antaneet ja lähettäneet. Kohteet todella osuvia.

      Meillä ainoa ollut että Ulkomaanapuun joskus laitetaan vaatteita. Se on tehty helpoksi: pese vaate ja laita keräyslaatikkoon. Jos halu auttaa katoaa kokonaan, tulee olla itsestä huolissaan. Toki elämäntilanne voi monella olla sellainen että ensimmäiseksi on autettava itseään. Kukin tilanteen mukaan.

      Poista
    6. Me ollaan pistetty lasten vaatteet aina joko serkuksille tai jollekin lähellä asuvalle perheelle, jossa on ollut tarvetta, tai nyttemmin näihin kaikenlaisiin hätäapukeräyksiin. Tytöiltä jää yleensä todella hyväkuntoisia vaatteita, ja meni pojaltakin tietyt nopean kasvuvaiheen vaatteet eteenpäin. Minusta tällainen on järkevää auttamista - niin toisten kuin itsensä. Ei ole mitään järkeä säilöä hyväkuntoisia vaatteita jossain vintillä vuosikausia. Eivät ne siellä auta kuin korkeintaan hiiriä. Sama on muissa välineissä.

      Poista