torstai 28. huhtikuuta 2022

Jack-in-the-box



Oikein käytetty
zetasalpaaja pitää
kylät puhtaina:
taas nähdään tankin tornin
räjähtävän ja syntyy

ukrainalainen
jack-in-the-box: Putinin
panssarimiehet
viimeisellä matkalla
mustan mullan syleilyyn.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008779671.html

Sota ei ole leikin asia. Silti täytyy välillä yrittää hirtehishuumoria, vaikka ei sekään paljon auta, jos lainkaan. Valitettavaa on, että luultavasti vain riittävän tuntuvat tappiot hyökkääjän leirissä saattavat saada osapuolet neuvottelupöytään. Eri asia on, mikä riittää Putinille.

109 kommenttia:

  1. Täytyy olla valtava pelon aihe venäläisten panssarimiesten keskuudessa tuo rakenteellinen heikkous, jota Ukrainan puolustus käyttää menestyksekkäästi hyödyksi. Kun sota on joskus ohi ja kymmenet tuhannet kuolleet on haudattu, jää elämään valtavan suuri traumatisoituneiden joukko molemmin puolin, siiviilejä ja sotilaita. Mitähän siitä seuraa? Ukrainaan jää varmasti myös suuria määriä aseita siiviileille. Tänään Ylellä aivan pätevän tuntuisia analyysejä myös mahdollisesti edessä olevasta Venäjän federaation hajoamisesta osiinsa. Se voi olla myös väkivaltainen prosessi. On mahdollista että olemme nähneet vasta alun jostakin vielä tulevasta paljon suuremmasta. Mulla edelleen kaiken tämän sodan ja koko ajan tapahtuvan suhteen hyvin epätodellinen olo. Tätä tapahtuvaa ei kykene tyhjentävästi selittämään yksikään asiantuntija. Täytyyhän Venäjän tietää että tällä sodalla se tuhoaa myös itsensä. Se juuri ei sovi niihin selitysmalleihin, joita tästä sodasta on yritetty antaa. Tämä on ikään kuin Putinin Venäjä olisi laukaissut jonkinlaisen itsetuhoutumisjärjestelmän hyökkäämällä Ukrainaan.
    Tähän aikaan illasta mulla ainakin nousee mieleen myös sekin mahdollisuus että sota laajenee Naton ja Venäjän väliseksi. Mikä muu ulospääsy on enää edes mahdollinen?
    En pidä myöskään siitä että puhutaan Venäjän mahdollisesta ydinaseisiin turvautumisesta pelotteluna. Jos aivan irrationaali hyökkäys koko Ukrainaan tapahtui, voi vastaavaa laajennetun itsemurhan kaltaista toimintaa pitää aivan mahdollisena.

    Tämä on oikeastaan ensimmäinen sota jolle en itse keksi ensimmäistäkään loogista syy- ja seuraussuhdetta. Selitysmallit eivät vakuuta koska tämä on myös Venäjän oman maan tuho monin tavoin. Luulen että Kiinakin haistaa tämän eikä lähde enää yhtään laajempaan tukeen.

    Pieni lohdutus on, että jos Putinin klikki kaatuu, mahdollisine perintöprisseineen, niin Euroopan sotilaallinen turvallisuustilanne on laakista toinen. Venäjän federaation hajoaminen tuottaa sen ainakin. Mutta se kaikki voi tapahtua myös hyvin väkivaltaisesti ja kaoottisesti. Suomi on sen suhteen oikeastaan kaikkiin eurooppalaisiin maihin verrattuna pahimmassa mahdollisessa paikassa olimme Naton jäsen tai emme. Kannatan edelleen Natoon menoa, mutta argumentti ensi-iskun kohdemaasta (Suomi) on hyvin relevantti.
    Pahin voi tapahtua tai pahin voi jäädä tapahtumatta. Ukrainassa pahin tapahtuukin jo. Jos tulisi ydinsota, on kai sama olemmeko Natossa vai emme. Tai suoraan sanottuna silloin olisi kaiketi parempi olla olematta Natossa. Tällä en tarkoita kuitenkaan että pitäisi jäädä odottamaan. Tulevaisuus ei tästä selviä muuten kuin katsomalla mitä tulee. Ja Ukrainaa on autettava muutenkin kuin puhein.
    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne on monin tavoin järkyttävä. Ihan kuten yksi ukrainalainen nainen sanoi, kun häntä haastateltiin mielenosoituksessa: Tuntuu kuin Putin ei olisi ihminen, vaan taivas olisi antanut Saatanan laskeutua ihmisen hahmossa tänne. Tämä on aivan sekopäistä touhua ja mitä hyvänsä voi tapahtua. Pitäisi saada pelattua tuo äijä pois kuvioista tai voi tapahtua aivan mitä tahansa. Nurkassa oleva diktaattori nolattuna plus ydinaseet. Ei hyvä.

      Poista
    2. Siis totta kai Venäjän toiminnan taakse on kirjoitettu suurvaltapoliittinen pyrkimys, mutta ei noin rapautunut ja monin tavoin jälkeenjäänyt maa pysty toteuttamaan sitä. Putinilla on kyllä röyhkeyttä vaikka muille jakaa. Se tässä arveluttaa

      Poista
  2. Tällainen tuli vastaan äsken: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008779971.html

    VastaaPoista
  3. Joo, luin tuon jo aiemmin. Aika samanlaisia ajatuksia itsellänikin. Saisio tuntee vielä maan josta tuossa puhuu. Olen ollut suomalaiseen keskiarvoon verrattuna (tämä toki ehkä tyhmä oletus) reilusti venäjämyönteisempi melkein koko ikäni. Tästä onkin tullut palautetta matkan varrella. Myöskään ajatukseni sosialismi/kommunismista eurooppalaisperäisenä poliittisena viruksena joka Venäjälle istutettiin (harmi kyllä vahvasti) ei ole saanut suosiota. Vaikka Euroopan ytimestähän se on sinne tullut ja ammattivallankumoukselliset Leninistä alkaen ovat olleet oikeastaan kommunistisia oligarkkeja, se on kyllä aika pitkälle tosiasia. Kiitos vaan Marx.

    Olen siis jotenkin lähes aina tottunut puolustamaan venäläisyyttä sinänsä (antikommunistina) ja puhumaan niiden "ryssimisiä" parhain päin, venäläisestä kulttuurista puhumattakaan, niin täytyy kyllä sanoa että monella tapaa on nyt kaikelta tuolta pohja pudonnut pois. Jos kommunismista vapatunut Venäjä ei ole kyennyt parempaan kuin Putinin fasismiin ja kaikkeen tähän, niin enpä enää tiedä mistä tuon maan suhteen pitää kiinni. Tietenkin jää jäljelle venäläisen kulttuurin syvyydet, mutta muuten tuon maan pitäisi jotenkin kyetä muuttumaan kokonaan toisenlaiseksi (en tarkoita EU-federaation ihanteiden mukaan) tai sitten vaikka hajota osiinsa, jotta rauha olisi jotenkin mahdollinen.

    Kuunnelkaapa reilulla voluumilla tämä: https://www.youtube.com/watch?v=lultgC8auDk

    Biisi on pinnaltaan mainstreamia, mutta... kuitenkin.
    Aamulla kuulin radiossa autossa, ensin epäilevänä, että ai tälläistä, mutta kappaleen lopussa olin liikuttunut. Oikeastaan monesta asiasta. Myös Ukrainasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis minä (jope) tuossa yllä. Nyt pääsin työpaikan verkossa googletililleni.

      Poista
    2. Tuo kappale siis ihan vasta julkaistu. Ensi kuulemalta naiivia, mutta ei sitten lainkaan olekaan. Siinä sanotaan hyviä tosiasioita moneen lähtöön.

      Poista
    3. Joo ei kommunismi kyllä ikinä ollut mitään pahuutta per sé tai absoluuttista valhetta vaan enemmänkin syvää puolitotuutta. Puolitotuus on muuten ihmisen suusta jo aika hyvä saavutus. Ja varsinkin ihmisTen suusta, eli porukan uskomuksena.

      Sitten toinen asia on vassareiden suussa usein pyörivä trooppi siitä, että Marx itse ei olisi edes kannattanut vallankumousta maalaismaassa. Tämä on luultavasti ihan totta. Eri asia, missä määrin mistään ideologiasta on toimimaan vallassa.

      Voi kelata esimerkiksi niinkin päin, leikin kautta ad absurdum, että jos Suomi olisi Venäjän kokoinen, historiallisesti yhtä köyhä ja Jussi Halla-ahon johtama, niin olisiko maailma ydinsodan partaalla silloinkin. Luultavasti nimittäin kyllä. Tietenkin Suomen pitäisi olla tuolloin eri entiteetti, ja sitä se olisikin - esim. tuskin voisi olla päällekkäin noijen parametrien kanssa edes luterilainen maa.

      Pihvi siis nimenomaan että Marx osuu johonkin validisti siinä antropologisessa perushahmotuksessa - jos nyt "maallikon" (olin nuorukaisena deklaroidusti anarkisti enkä kommari) parafraasi sallitaan - että kulttuurit narsistisesti aliarvioivat materiaalisten ehtojensa merkityksen kehityksessään.

      Poista
    4. Luultavasti tuohon "Venäjän kokoinen, historiallisesti yhtä köyhä - paskan järjestelmänsä vuoksi (lisäys mä) - ja Jussi Halla-ahon johtama" -lausumaan voisi pistää Halla-ahon tilalle ihan minkä hyvänsä nimen eikä lopputulos paljonkaan muuttuisi.

      Poista
    5. Tai no, onhan Suomikin ollut aika köyhä, mutta ei sillä tavalla systeemisesti irti merikaupan golf- ym. virroista sillä tavalla jolla Venäjän periferia on vieläkin.

      Mutta mutta, kun sanotaan, että "kommunismi ei toimi", siinä ei sanota oikeastaan vielä mitään, mitä ei voisi sanoa vaikka kapitalismistakin; eli toimiihan se, ihmisten kustannuksella nimittäin. Sitten kommunismissa tuli voimakkaasti ideologisena (viiteuskontojensa suhteen aggressiivisena rakenteena) kaupan päälle väkivallan henkisen perinnön käsittelyn ongelmat, jotka vertautuvat mentaaliseen ydinjätteeseen, sekä vielä se, että kommunistisia valtioita oikeastikin jossain määrin "vainottiin" maailmanyhteisössä ikään kuin varmuuden vuoksi.

      Kaikki tämä kimuranttisuus on läsnä Putin-fasismissa ja Kiinan nykytilassa. Mutta on myös syvä harhaluulo, että vasemmistolaisuudessa olisi kyseessä jokin tyhjästä tullut historiallinen "syöpä", jota ilman maailma olisi parempi. Pikemminkin vasemmiston onnistumiset ovat - kuin kristinusko pienoiskoosssa - tehneet itsensä turhaksi turruttamalla ihmiset hyvään.

      Poista
    6. "Halla-ahon tilalle ihan minkä hyvänsä nimen eikä lopputulos paljonkaan muuttuisi" Joo, Vesa, tuo ei ollut mikään poliittinen piikki, mutta mielestäni Halla-aho on Suomen nykyisessä kentässä ideologisin hahmo, jos ajatellaan ideologian pilareina vaikka, en mä tiedä, tiettyä territoraalisuuden kokemista luonnollisena, siitä juontuvia tahtotiloja.

      Eli että asettuneen yhteisön hierarkisuus ja hiertymät muihin ovat ikuisia jne. ja niin on jopa hyvä koska kilpailu jalostaa tms. tms.

      Poista
    7. Joo, en osaa arvioida Halla-ahon menestystä minkään maan presidenttinä, mutta kuvaat ihan osuvasti hänen ajatteluaan sikäli kuin sitä voi tältä osin kuvata (territoriaalisuus, joskin on korostanut nykyisin toistuvasti että ihmisten on "sopeuduttava" yhteiskuntaan tulevat mistä hyvänsä tai sitten ei ole syytä ylittää territorion rajoja).

      "Kapitalismi tappaa ihmiskunnan" ja "Kommunismi on syöpää" ovat usein toistettuja hokemia. Mielestäni ne ovat käytännössä tosia, mutta vain silloin kun yhteiskuntaa pyritään rakentamaan hyvin pitkälti tai yksinomaan niiden sovellusten varaan. Ajattelen, että kumpikaan ei toimi vain ja puhtaasti itsekseen, ei ainakaan siten että syntyisi hyvinvointia jossain kestävässä merkityksessä. Tästä on paljonkin todisteita kummassakin tapauksessa.

      Joku tällainen pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, joka perustuu pitkälti poliittiseen konsensukseen ja jonkinlaiseen hyväntahtoisuuteen ihmisiä kohtaan. Venäjän ongelma on korruptio ja kyvyttömyys hyödyntää resursseja, samoin hallintomalli, joka on vuosisatojen aikana muodostunut. Näyttää siltä, että aivan sama onko siellä fasistinen Putin vai kommunistinen puolue asioita hoitamassa. Lännen ongelma on ainakin näihin aikoihin saakka ollut ylikulutus ja häikäilemätön maailman resurssien hyödyntäminen lyhytnäköisten tavoitteiden vuoksi.

      Poista
  4. En tiedä, mikä olisi Venäjän reaktio, jos länsimaiden johtajat + kaikki muut halukkaat kirjoittaisivat tällaisen rauhanvaatimuksen Putinille ja kirjaisivat siihen riittävän hyvät mutta tiukat reunaehdot. Jotain tällaista olisi hyvä tapahtua. On vaan niin saatanan röyhkeä ja piittaamaton presidentti vastapuolella, että en tiedä, mikä olisi reaktio. Nämä ajat eivät ole todellakaan kovin kehuttavat, ja luultavasti pahemmaksi menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika hankala tilanne, kun psykopaatti hoitaa omia fobioitaan hyökkäämällä.

      Poista
  5. Mun rauhankappale on ollut viime viikot tämä: https://www.youtube.com/watch?v=-ywL_zokELE
    Ei sanoja, mutta musiikissa on uskomaton voima.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä sama tunnin mittaisena versiona: https://www.youtube.com/watch?v=vfNxWT8aGT8

      Poista
    2. Juuri nyt tämä sota hiertää päässä niin pahasti että ei tahdo tulla töistä mitään. Ehkä johtuu siitä myös, että tehnyt vähän liikaa kaikkea. No, ei auta muuta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja jatkaa.

      Poista
    3. "ei tahdo tulla töistä mitään" Samma här, toimin 60 prosentin teholla jo kolmatta kuukautta.

      Poista
    4. Välillä saan sulkeistettua asioita mielestä, mutta vituttaa aivan hulluna. Oikeastaan tietynlaista levottomuutta, ahdistusta ja pintaan pyrkivää epätoivoa. Erityistä pelkoa en vielä tunne, mutta ehkä senkin aika vielä koittaa. Luulen, ettei tästä tilasta selviä kuin jonkinlaisella eskapismilla kun muutakaan ei voi tehdä. Työntekokin on eskapismia, joskus jopa hyödyllistä, mutta kun sitäkin on loputtomasti. Kun nyt reilun kuukauden selviän, painelen metsään.

      Poista
    5. Joo ja tää kaikki kuin palkintona koronan päälle. Mulla on myös ihan vain vihaa, pakko myöntää. Jos olisi jokin nappi jossa lukee "aiheuta harmia Putinille ja sen kavereille" painelisin sitä sormi ruvella aina kun ei ole muuta tekemistä.

      Joskus mietin, että menetetyistä työtunneistakin pitäisi oikeastaan lähettää lasku Kremliin, mutta sama fiilis, että toisaalta jotenkin hämärästi tässä on näillä työmäärillä jotenkin kyllä itsekin myös tietyllä lailla osa samaa hulluutta, epäorgaanisia henkisiä asetelmia. Eskapismia todella. Luulen että tosi moni ihminen on jotenkin vähän kuin turhautuneena ainakin jossain määrin irrottanut itsensä ihmiskunnan henkisestä verkosta ja laittanut itsensä laturiin (mitä se kellekin on) kiinni, odottaa parempia aikoja.

      Poista
    6. Olen miettinyt tällaista täysin hypoteettista kysymystä monena päivänä: Murhaisinko Venäjän presidentin käsiaseella lähikontaktissa - tilaisuus tulisi tuosta vaan, nopeasti - tietäen että onnistuisin ja samalla tietäen, että minua kidutetaan julmasti sen jälkeen. Joinakin päivinä vastaus tähän täysin hypoteettiseen kysymykseen on kyllä, joinakin päivinä emmin. Lähinnä siksi että pelkäisin kidutusta ja sitä, että mikään ei muuttuisi presidentin kuoleman jälkeen ja minusta tulisi murhamies turhan takia.

      Jos kysymys taas olisi, että suostuisinko painamaan jotain nappia, jolloin Putin katoaisi ikuisiksi ajoiksi ja hänen hallintonsa sortuisi, niin vastaus olisi hyvin helppo.

      Mutta kun tilanne ei ole tämä. Syntyy helposti vihaa. Mitä muuta Putin on saanut aikaan toimillaan kuin inhoa ja vihaa ja halua listiä / vangita hänet heti kun se on mahdollista? Luulen, että kovin moni ei haluaisi edes mitään oikeudenkäyntejä muuten kuin siinä mielessä, että ne aiheuttaisivat häpeää ja tuskaa tuomittavalle.

      Korona aiheutti huolta niin kauan kun sain sen. Se oli vittumainen, mutta olen päässyt siitä pääosin eroon. Joitakin outoja ruumiillisia vaivoja ilmestyy yhä, mutta esimerkiksi keuhkot ovat täysin kunnossa taas. Yleensä pahinta on epävarmuus ja ikävien asioiden kohtaamisen odottaminen.

      Arvelen, että harva kykenisi tappamaan, jos tilanne tulisi nopeasti eteen ja olisi tehtävä ratkaisu siinä samassa (vrt. ajatukseni presidentin poistamisesta).

      Poista
    7. Ajattelen suunnilleen niin, että kun näitä pandemioita tulee hyvässä lykyssä 10 vuoden välein, niin selviän tästä, seuraavasta ja sitten se sitä seuraava (olen silloin 70) voi olla jo kohtalokas, mutta viimeistään sitä seuraavaan menehdyn ellen muuten ole kuollut. Arvelisin kuitenkin, että kuolen johonkin muuhun välillä 70-80 tai ehkä aikaisemminkin, kuka tietää.

      Poista
    8. Vielä noista äärimmäisistä ratkaisuista: toivon verenvuodatuksen vähentämiseksi mahdollisimman pieneksi sitä, että Venäjällä pystyttäisiin itsenäisesti huolehtimaan Putinin kohtalosta siten että maailmaan palaisi edes suhteellinen rauha siltä osin kuin Venäjä on syypää sen järkkymiseen.

      Poista
    9. Joo kumma kyllä Putsku ei ole mun päässä vieläkään täysin dehumanisoitunut. Ehkä syynä, että koko niiden porukan valheet on niin älyttömiä, että ne herättää jonkin kumman hoivavietin - vai liekö ihminen ihan vain luonnostaan onnellise(mma)ssa tapauksessa jotenkin perustavasti näin anteeksiantavainen ainakin tuon kuvaamasi mekanismin kautta, että suojelee itseään joutumasta mukaan pahuuden rinkeihin ja kiemuroihin tms.

      Mutta kysymys on oikeasti eettisesti hyvä. Sanovat, siis neurologit yms., että valta muuttaa pidemmän päälle ihmisen aivoja. Meillä on siis tuossa hahmossa henkilö, joka on hormonaalisesti kuin huumekoukussa ja vakavassa yleisemmän tason mielenhäiriössä (todellisuuskosketuksen osalta) samaan aikaan, ilman hoitoa ja vailla kummempia pidäkkeitä. Voi olla - mutta todistapa tämä varmaksi - että hänen likvidoimisensa parantaisi maailmaa täysin objektiivisesti sillä hetkellä kun se tapahtuu.

      Parempi kuitenkin olisi laittaa äijä vankilaan syömään kaurapuuroa pienen mustikkahillotilkan (sunnuntaina saa valita jonkin muun hillon) kanssa ja tokenemaan. Kuuntelemaan lintuja, voimistelemaan rentoutuskasetin tahdissa.
      ______________
      Koronasta: tajusin äsken, että olen viimeisiä länkkäreitä, joka ei ole koskaan ollut koronatestissä. Tulee jotenkin mieleen vanhat vitsit saksalaisesta anarkistista, joka katsoo toimintatapansa yhdistyksen säännöstöstä. Mutta niinhän se sitten itse asiassa kai onkin, että kun oivaltaa luottamuspääoman kasvatuksen lähes poissulkevan merkityksen maailman parantamisen reittinä, niin vähän kaikki riehuminen ja inttäminen vähenee. Elämä on paljon intensiivisempää pään sisällä kuin rekvisiitoiltaan. Toisaalta en olisi varmaan kestänyt tätä kurinalaisuuden vaihetta ilman nettipornoa ja kaljamerta.

      Oli välissä semmoinen haaveilun kausi, ja murhaavinta sulkuajoissa oli lopulta ehkä se, kun tilanne venyi ja venyi ja lopulta ei koskaan loppunut selkeästi. Ei tullut jotenkin sitä lunastusta ikinä.

      Poista
    10. Siis selvyyden vuoksi etten laistanut mitään testejä vaan en vain tehnyt mitään missä niille olisi ollut tarve. Matkustamiset ja nämä. Henkiset resurssit yksinoloon kehittyi varmaan finanssikriisin ja sen kanssa päällekkäisen tunne-elämän flopin (onneton rakastuminen) kautta joskus 2009, kun ei meinannut riittää raha edes ruokaan.

      Tein vain niitä asioita joilla toimintakyky pysyi yllä. Kerran näin valokuvan itsestäni niiltä ajoilta ja hämmästyin sitä raivokkaan keskittynyttä ilmettä. Ei voi sanoa että lujaa olisi mennyt. Mm. huomasin myöhemmin että jotkut ihmiset (pallokentiltä ym.) muistavat minut niiltä ajolta ja minä taas en tunnistanut heidän kasvojaan myöhemmissä kohtaamisissa, mitä en muista tapahtuneen muulloin.

      Poista
    11. Tai no toki jo aiemmin. Työhän on mulla ollut aina fundamentaalin yksinäistä, ja oppimistapa kouluissa ym. ollut sitä jo sitä ennen. Olen ollut yksin ihan uskomattomia määriä siihen nähden etten väistä ihmisiä oikein mitenkään tahallaan. Jotenkin se on tätä aikakautta, ja vähän solmuun mennyt henkilöhistoria, ja jotenkin luonteessa on jokin tungettelun välttö ja defensiivisyys. Noista palikoista se on tehty.

      Miksiköhän hölisen tästä? Kai joku vaisto että ymmärrätte jollain tasolla.

      Poista
    12. Kun sota on ohi ja Venäjä hävinnyt, jää ilmaan myös kysymys siitä, mitä muuta länsi täydellisesti tyrmää (niin kuin pitääkin Venäjän suhteen nyt) ja mitä sitten taas ei, minkä antaa olla silleen, vaikka toiminta, arvot ja käsitys ihmisyydestä suurin piirtein ihan sama kuin Kremlissä.

      Tästä puhuin jo ennen tätä sotaa. EU ja USA vaati Venäjältä asioita joita se ei vaatinut kaikilta liittolaisiltaan esim. Persianlahdella.

      Olen 1000 prosenttisesti Ukrainan puolella tässä, mutta en osaa länttä nähdä toistaiseksi ainakaan minään ideaalina, se nyt vain on paras mahdollinen käyttöliittymä, mitä on tarjolla.

      En tarkoita että haluaisin nähdä moraalimaailmanpoliisia, sitä paskaa on luvassa suhteessa yksityisiin kansalaisiin, mutta kaiken suhteellisuus on hyvä tiedostaa myös lännen toiminnassa.

      Tässä Ukrainan asiassa olen lojaali lännelle, mutta en näe sitä minään lahjomattomana sheriffinä muuten. Lännellä on omat oligarkkinsa ja omaa pehmokremliä ollaan myös pystyttämässä Euroopan ytimeen ellei olla tarkkana, eli vaadita aidosti demokratian toteutumista.

      Poista
    13. Ymmärrän. Tiedän tyyppejä, jotka ovat olleet itsekseen ja säästyneet koronalta kokonaan. Tiedän sellaisiakin yksineläjiä, jotka ovat olleet joka paikassa ja laiminlyöneet monia ohjeita ja silti säästyneet. (Itse olin niin etänä pahimman ajan, että kävin vain kerran testissä sitä ennen kuin kävin mittauttamassa positiivisen tuloksen.)

      Putinille en tarjoaisi mustikkahilloa puuroon. Mustikka on liian hyvää. No ehkä jostain Tsernobylin takametsistä kerätyistä mustikoista tehdyn hillon voisin tarjota. Paremmin kävisi Putinin puuroon härskiintynyt voisilmä (jotain eläinperäistä margariinia). Puuro saisi olla hiukan klönttistä ja raakaa.

      Poista
    14. "Nato ei ole koskaan hyökännyt mihinkään."

      Tuon kaataminen muistuttamalla Serbian (silloisen tynkä-Jugoslavian) pommituksista vuonna 1999 satoine siviiliuhreineen, tuottaa jo hiljaisuuden satavarmasti.

      NATO, länsi, EU:kin perusidealtaan ovat sitä mihin me kuulumme. Ja joihin nyt kannattaakin kuulua. Mutta niiden pyhittäminen ei edusta läntistä, vaan itäistä traditiota.
      Suomessa tässä on vielä oppimista. Mediallakin.

      Poista
    15. Jopen kanssa hyvin samanmielinen tuosta edellisestä kommentista. Annettaisiin ihmisten olla rauhassa. Luotettaisiin ihmisiin. Siivottaisiin epäkohtia. Ei mitään (yli)valtiollista kyttäystä ja syvärajoittamista. En tykkää. Sitä on lännessäkin liikenteessä.

      Poista
    16. Pointti lännen omasta tunkkaistumisesta on siinä määrin validi, että sanoisin oikeastaan saaneeni jonkin ensivainun tulevista ongelmista (joiden muotoa en olisi silloin vielä osannut täsmentää, mutta tajusin kyllä, että tulee jotain muuta kuin joidenkin kummasti rystyn kautta janoama maailmanloppu) nimenomaan Kallion gutmensch-skenessä, siis verratessani ympärillä paukkuvia pseudomoraalisia aatteita ja asenteita esim. työttömän, duunarin tai edes akateemisen pätkätyöläisen todellisuuteen Suomessa.

      Samalla lisäyksellä kuin Jopella, että tämä ei pennin vertaa lisää sympatiaa Venäjää tai ketään muutakaan änkyrävaltiota kohtaan - mutta onhan tässä hyvä muistaa, että tälläkin hetkellä rahoitamme persettä raapien systemaattista ryöstämistä ja raiskaamista. Ja selitykset on kyllä valmiina, että miksei muu tule edes kyseeseen.

      Tuo NATOn "hyökkäys" Jugoslaviaan sen sijaan on musta epäosuva kritiikki. Balkan oli koko tuon vuosikymmenen sekaisin kuin seinäkello. Tuolloin oli vaihtoehtoina Srebrenican malli, missä sinikypärät ihmetteli kansanmurhaa vierestä, ja sitten tuo toinen, että tehdään jotain, kun kerta voidaan. Edellisestä tuli noottia, niin jälkimmäisellä käytettiin toinen optio, vaikka oli selvää, että silläkin saa kritiikkiä.

      Kuka tietää, joku fanaattinen utalitaristi kristallipallon kanssa olisi sanonut, että antaa serbien lahdata ne albaanit, ei niistä oo mitään hyötyä ja Putin käyttää tätä viikunanlehtenä myöhemmin vielä pahemmille teoille. Mutta tässä ehkä huomataan, että asetelma oli erilainen. Ei NATO mennyt Serbiaan keskeyttämään kansanmusiikkifestareita.

      Poista
    17. Jotkuthan tekee aina vähän vastaavasti kynnyskysymyksen Israelin ja Palestiinan suhteesta, mikä on uusimmiten alkanut ihan kunnolla ärsyttää minua. Jotenkinhan se tilanne on ihan umpparissa tavallaa joka on kiistämättä traaginen, siinä mielessä "halpa" moralismin kohde, ja usein tuntuu, ettei kritisoijilla ole paitsi mitään ehdotusta, että mitä siellä sitten pitäisi tehdä (sen yli että pitää olla kiltisti, minkä nyt voi sanoa aina kaikille), niin myöskään oikein mitään käryä, kuinka fundamentaali kulttuuriraja kahden pukarin välillä on.

      En siis itsekään ole mikään suurasiantuntija kysymyksessä, enkä ole varma, onko sitä oikeutettua verrata mihinkään, mutta jos nyt esim. Ruotsin jeparit alkaisi ampumaan välillä kovillakin koko maan katsottuaan perseilyä vuositolkulla kiihtymättä, niin se siitä seuraava ininä olisi jotenkin vähän vastaavalla tavalla kohtuutonta. Ja siis tiedän, ettei asia vertaudu ihan noin vain.

      Tarkoitan nyt ihan vain kylmän pragmaattisesti, että mitä voi tehdä pitääkseen kasassa valtion, jonka sisällä merkittävien ihmisryhmien mielestä on täysin oikein aiheuttaa maksimaalista jäynää, ja on suunnilleen arvattavissa, että tuo sama porukka pykäisi sinne nykyehdoilla vähemmän toimivan rakenteen, jos saisi suvereenisti päättää.

      Tämä tuli mieleen, kun monet tykittää näitä mutku-USA-juttujaan tässäkin asetelmassa, varsinkin täällä Itä-Euroopassa. Ne on jonkin pisteen yli ihan vain raivostuttavia. Tuntuu kuin takertuisi johonkin kylmän sodan jäljiltä jääneseen piikkilankaan tai astuisi niiltä ajoilta jääneseen miinaan tms.

      Poista
    18. Ltj.

      Olet oikeassa tuon Serbian pommitukset - heittoni suhteen. Totta. Sinne oli mentävä. Pian ehkä sama tilanne Ukrainassa...

      Israel sitten. Niin. Israel on maa jonka sisällä elävät arabit (en tarkoita Länsirantaa, palestiinalaisia) lähes poikkeuksetta haluavat elää nimenomaan Israelissa, jossa heillä on täysi äänioikeus, rauha, suuri ja merkittävä oma puolue knessetissäkin ja myös hallitusvaltaa erilaisten sopimusten kautta.
      Israelin arabit eivät etsi eivätkä halua omaa valtiota. Heillä on se jo, yhdessä juutalaisten kanssa.
      Israelin tilanne on siinä mielessä selvä, haluamme tai emme.
      Palestiinalaisalueiden ja palestiinalaisten asia on ongelmallisempi.
      Sitä tuskin kukaan länkkäri ratkaisee.

      Poista
  6. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008781177.html

    Tuossa ensimmäisessä pitkässä kommenttissani toin esiin että kyllä tässä voi käydä vielä tosi huonosti, vaikka todennäköisyys siihen pieni. Oheisssa jutussa saman suuntaisia tunnelmia.
    Pahimmassa tilanteessa ei meitä Natokaan pelasta.
    Kyllä tämä on vähintään yhtä vaarallinen tilanne kuin 1961 (Kuuban kriisi) ja 1982-1983 (risteilyohjus-kriisi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Kuuban kriisi taisikin olla v. 1962. Joo, oli niin. )

      Poista
    2. Olen aivan helvetin pettynyt siihen ettei Kremlistä näytä sittenkään löytyvän moraalista selkärankaa. Moni varmaan siellä esittää tiukempaa ja putininmielisempää kuin onkaan. Ja tämä laivassa joka vajoaa ja uppoaa. Totta kuitenkin se että Putinin lähtö (tai kuolema) voisi tarjota nopeimman ulospääsyn. Saksan toisen maailmansodan aikainen armeija oli tässä rohkeampi ja moraalisempi. Hitleristä yritettiin useita kertoja päästä eroon.

      Poista
    3. Katsoin jotain venäläistä ajankohtaisohjelmaa, jossa tosiaan herkuteltiin sillä, että Euroopan pääkaupunkeihin lähetettyjen ohjusten (tyyppiä Saatana 2) lentoaika on 102 sekuntia tms. Aivan uskomatonta paskaporukkaa. Totta kai propaganda on kovaa tällaisina aikoina, mutta kyllä pistää vihaksi. Tämä saatanan roskaporukka tulee tappamaan ja tuhoamaan itsenäisen valtion infraa ja asukkaita omien psykoosiensa vuoksi ja herkuttelee ydinsodalla. Hermostuttava aika. No, toivotaan, että propaganda on propagandaa ja jää siihen. Kukaan ei ole ollut hyökkäämässä Venäjälle paitsi Venäjän omissa psykooseissa.

      Poista
    4. Ei tässä oikein muuta voi toivoa kuin diktaattorin ja hänen hännystelijöittensä siirtymistä sinne mistä ei ole paluuta. Yhdenkään ihmisen kuolemaa en toivo, koska kuolema tulee sitten kun sen aika on, mutta näiden psykopaattien paikka ei ole valtion johdossa. Kaikki kärsivät, ja aivan turhaan.

      Poista
  7. Käyn täällä kurkistamassa kämmenet hikoillen ja pelkään, että lipsahtaa jopa jokin kommentti mutta pakko sanoa Lahjattomuustutkimuslaitokselle että joillekin ihmisille yksinäisyys on erityisempi kysymys kuin toisille.

    Yleensä kai ihmisiä kamahduttaa yksinäisyys ja kehittävät itselleen erilaisia sidoksia, ettei vain tarvitse olla yksin.

    Kun olen ortodoksi niin ei olisi luostaritraditiota ellei olisi niin sanottuun maailmaan tympästyneitä ihmisiä, jotka näkevät keskeisimpänä rukouskilvoittelun.

    Tietysti luostari on yhteisö.

    Mutta on erilaisia yhteisöllisyyksiä ja tradition toteuttamisen tapoja.

    En siedä sitä, että yksinäisyyttä markkinoidaan jonkinlaisena luuseriutena.

    Yksinäisyys voi sitten tulla todeksi esimerkiksi vanhuudessa kun puoliso on kuollut ja lapset singahtelevat omissa elämisensä projekteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni ihmisyksilön keskeisiin kehitystehtäviin kuuluu se, että hän varautuu yksinäisyyteen ja kehittää itselleen laadukkaita yksinolemisen tapoja ja keinoja.

      Poista
    2. Yksinäiset yöt voivat olla todella huimaa aikaa, jos on mahdollisuus valvomiseen.

      Kuuntelet musiikkia tai otat vastaan ääniä hyvistä ASMR-videoista.

      Luet. Milloin runous on parempaa kuin aamuyöllä kello kolme?

      Poista
    3. Ymmärrän toki maailman painon. Kun se on painamassa liikaa ja sekin aamuyöllä kello kolme... sen jälkeen pitkiä tunteja särkymisen pelossa.

      Poista
    4. Itselläni ei ole sellaista yksinäisyyden kokemusta kuin Lahjattomuustutkimuslaitoksella tai Jarilla. Omat yksinäisyydenhetkeni ovat pikemminkin yksinoloa ja niistä nautin. Kukin elämäntilanne / kohtalo tuo erityiset olemisen muotonsa. Voin ymmärtää, että yksinäisyys on pakahduttavaa silloin kun se ei ole itse valittua. Mikäpä olisi täysin itse valittua. Toisaalta: yksinäisyydessä on syvyyttä, jota täytyy väkisinkin kunnioittaa eli hattu päästä heille, jotka yksinäisyytensä kestävät ja löytävät siitä myös voimaa.

      Poista
    5. Niin. On erilaisia aspekteja elämään.

      Joillekin yksinäisyys on vain jotenkin oleellista, kuvaavinta, perimmäistä. Sen vastustaminen vie harhateille.

      Tämä ei koske kaikkia.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Koko ajan tahdon sanoa tietysti sitäkin, että perheellisen vastuu merkitsee valtavaa kilvoittelua kuten Vesan vastuu.

      Poista
    8. Vastuun kyllä tuntee. On päiviä kun menee hermot. Onneksi asiat saadaan aina korjattua, sovittua. Silloin kun on ihmisiä - vaikka toisiaan rakastavia ihmisiä - läsnä, kaikkea on ja sattuu.

      Poista
    9. Minusta ei olisi ollut hyväksi isäksi enkä sillä tavalla ole sekoillut että olisi olemassa lapsia, jotka olisivat kärsineet vuokseni.

      Poista
    10. Niin, eri ihmisille on eri kohtalot. Oman kohtalon suuntaviivat on nyt reilun parin vuosikymmenen ajan kirjoitettu - sikäli kuin itse olen asiaan voinut vaikuttaa - perheen näkökulmasta. En voi sanoa, että olisin katunut, vaikka voin sanoa, että olisin voinut elää toisenkinlaista elämää vaihtoehtoisessa tilanteessa. Nyt meni näin, ja hyvä niin. Vaikeuksilta ei ole voinut välttyä, mutta kaikesta on toistaiseksi selvitty. Siitä olen kiitollinen. Mitään paineita en pistä lasteni niskaan enkä odota heiltä mitään siitä kunniaa saadakseni. Toivon hyvää ja itsenäistä elämää.

      Poista
    11. On hyvä kun voidaan jakaa näkemyksiä. Elämässä on erilaisia teitä ja mahdollisuuksia.

      Jos jokin ei toimi niin on uusia vaihtoehtoja.

      Silti on selvää, että yksinäisyydestä yhteiskunnassamme on tehty jokin kauhu ja syvimmän masennuksen aihe.

      Ihmisen suorastaan tulisi vauhkoontua yksinäisyydessään.

      Jotkut tarvitsevat ehkä poikkeuksellisen paljon yksinäisyyttä ja kuulun heihin.

      Poista
    12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    14. Yksinäisyys on hirvittävää silloin kun ihminen kokee, että hänet on hylätty tai kun ihminen ei saa yhteyttä ihmisiin, jotka voisivat olla mukana hänen elämässään. Tiedän tällaisia vanhoja ihmisiä, jotka kärsivät asiasta. Myös lasten / nuorten kanssa yksinäisyys voi olla todelisuutta. Osa perheessäkin selvitettävistä asioista kuuluu tähän kategoriaan.

      Henkilökohtaisesti en ole puhtaasti introvertti enkä ekstrovertti. Työn ja perheen myötä saan hiukan liikaa sosiaalisuutta. Tahdon olla omissa oloissani aina kun se vain on mahdollista. Jos yksinolo olisi jatkuvaa, se muuttuisi luultavasti kohdallani yksinäisyydeksi. Hakisin seuraa.

      Poista
    15. Ymmärrän. Mutta joillekin yksinäisyys on lahja minkä puitteissa voi löytää parasta.

      Poista
    16. Näin voi myös aivan hyvin olla. Kaikki yksinäisyys ei ole samanlaista. Voi olla kutsumus, joka vaatii yksinäisyyttä ja mahdollisuutta olla yksin.

      Poista
    17. Joo. Yksinäisyys on kyllä asia jota tietysti pitäisi tutkailla varovaisuudella.

      Ja sitten on olemassa myös lapsen yksinäisyys aspekteineen...

      Huh! Alkaa syntyä Jarille ehkä poistamisen tarpeita...

      Poista
  8. Haluaisin vielä lisätä, että kommenteillani yksinäisyydestä olen viitannut hapuillen ohjaajamunkkimaiseen tai gurumaiseen yksinäisyyden käsittelyyn.

    Ymmärrän täysin sen tuskan mihin yksinäisyydellä viitataan elämän arjessa.

    VastaaPoista
  9. Yksinäisyyden olen täällä samastanut hyvin pitkälle myös hiljaisuuden tarpeen kanssa.

    Itse tarvitsen paljon hiljaisuutta ja siinä hiljaisuudessa tietenkin mietin ihmisiä puheineen. Sanomisia, olemuksia, tälläytymisiä.

    VastaaPoista
  10. Vaellusvideot (esim. Ali Leiniö) ovat aika mainiota seurattavaa.

    Vaeltaisin itsekin - mutta nykyään heikot jalkani...

    VastaaPoista
  11. Sitten tietenkin on sellainen kuin johtajan yksinäisyys. Mannerheim hyväksyi yksinäisyytensä. Hänelle tehtiin esityksiä mutta hän säilytti harkitsevan eron ja siinä harkitsevassa erossa Suomi säilytti itsenäisyytensä.

    VastaaPoista
  12. Luen parhaillaan Tsehovin novelleja ja mielestäni niitä ei ole voinut kirjoittaa muuta kuin absoluuttisesti yksinäisyyden ymmärtävä kirjailija.

    VastaaPoista
  13. On ihmisiä, jotka ovat pahimmillaan elävinä. Heidän seuraansa tahtoo välttää, väistää yksinäisyyteen.

    VastaaPoista
  14. Gurumaiseen tai ohjaajamunkkimaiseen yksinäisyyden vapauteen päästäkseen on läpäistävä normaalisuus. Se on valtava haaste.

    VastaaPoista
  15. Kaikki mitä ihminen rakastaa nousee oman yksinäisyyden tajuamisen perustalta. Ajattelen tässä edustavani Anthony de Mellon pohdiskelua.

    VastaaPoista
  16. Tarkoitan jotain tarrautumisen vastakohtaa.

    VastaaPoista
  17. Vapaus on levollista yksinoloa. Muuta vapautta ei ole.

    Jotkut pelkäävät vapautta. He etsivät itselleen kahleensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapaus levollisena yksinolona on tuttu kokemus, tuota vapaus on yhdessä mielessä. Sitten vapaus toisten kanssa, siinä on opettelemista, mutta lähtee itsensä tuntemisesta.

      Hyviä ajatuksia sinulla, Jari. Ainoa asia mistä en henkilökohtaisesti pidä tai mitä epäilen, on se kun joku saavuttaa jossain yhteisössä gurun aseman ja alkaa nauttia asemastaan.

      Yksinäinen guru, joka ei tunnista itseään guruksi, kelpaa.

      Poista
    2. Joo, Vesa, tuo viimeinen lauseesi kelpaa. Niin ajattelen itsekin. Nöyryys ei saa koskaan unohtua.

      Poista
    3. Jos käytetään ilmaisua ohjaajavanhus ortodoksisessa mielessä niin hän toki tietää vastuunsa. Se on kristillistä taakoittavaa vastuuta.

      Poista
  18. Vapaus on sitä ettei koskaan saa tarrautua toiseen ihmiseen. Tänään rakastat häntä ja hän sanoo rakastavansa sinua mutta huomenna hän ilmoittaa, että hänellä on uusi kumppani.

    Tämän kestämiseen me tarvitsemme jotain. Valmistautumista.

    Tokikaan kaikkia ei hylätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisen miehen perinteinen ohjelma ei ole nousu kukoistukseen vapaudessa vaan perikato, viina, velat.

      Poista
    2. No niin taitaa olla. Velkojen maksua ja vapauden odotusta, mutta usein kuolema ehtii väliin. Toki aika moni ottaa velkaa perheensä vuoksi, voidakseen elättää porukan / hankkiakseen talon ja tavarat. Viinaa tarvitaan siihen, kun ei sitten kestä paineita tai hauskuus loppui lyhyeen. Saattaa joku juoda ihan ilokseenkin.

      Poista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sándor Márailta luin joskus jotain semmoista päiväkirjanomaista, missä se sätti itseään tyyliin "milloin sinä jästipää viimeinkin ymmärrät, että tässä maailmassa olet lopulta oikeasti aina yksin".

      En nyt tiedä onko asia kuinka fundamentaalisti noin, mutta jäi se juniorin mieleen ykkösellä ja on pysynyt mielessä parikymmentä vuotta, tullen silloin tällöin mieleen.

      Tunnetko Jari semmoisen, että tietyssä seurassa tuntee itsensä yksinäisemmäksi kuin yksin? Minusta tällainen ilmiö on joskus totisinta totta.

      Samalla asiassa on sekin puoli, että eristyneisyys, jopa vapaaehtoinen, ei-lohduton ja hyödyllinenkin, on ihmiselle jotenkin biologisella tasolla kummallista. Joskus huomaan meneväni kapakkaan ihan siksi kun siellä on ne sata muuta tyyppiä solisemassa.

      Itse en välttämättä osallistu; ehkä napautetaan nyrkit yhteen tutun baarimikon kanssa tms. Vaihdan ymmärtävän katseen jonkun kanssa kun rappujen yläpäässä pitää päättää, että kumpi menee eka.

      No, kuulostaa tämä melodramaattisemmalta kuin on. Suurkaupungissa ei ole toisaalta ikinä aivan radikaalisti yksin, koska aina *voisi* tempaista ja mennä jonnekin, tehdä jotain, ja siihen taas sisältyy aina se, että siellä *voisi* olla hauskaa ja niin edespäin. Ja voi nähdä niinkin, että se kanssa-oleminen on epätyydyttävänäkin todistus jostain, omasta tai lähimmäisten tilasta, ja sitä loppuillan arvaillessaan voi kokoea olevansa ihminen.

      Poista
    2. Olet oikeassa. Jos odotuksia on paljon ja ne törmäävät johonkin mitä ei toivoisi...

      Poista
    3. Tietynlaisessa yksinäisyyden rakennelmassa on vaikea olla pettynyt. Kun seurustelet esimerkiksi maailmankirjallisuuden ylväimpien henkilöiden kanssa.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Yksinollen mulla ei ole ikinä huonoja viboja tai tunnetta, että tahtoisin olla jonkun kanssa. No, johtuu siitä että olen melkein aina jonkun kanssa. Ja yleensä niin että se joku tahtoo minusta jotain. Yksinolo on tässä mielessä vapautta. Yksinkin olen yleensä paikoissa joista pidän, joten ei tule juuri koskaan orpo olo, koska ne paikat itsessään ovat yhtä tärkeitä kuin voisi joku henkilö olla. Uusissa paikoissa yksin ollen olen vähän hukassa, joskus hyvässä, joskus huonommassa merkityksessä.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Hyvän perheenisän (Vesa) arjen tohinat omat omanlaisiaan. Paineistettuja, vaadittuja.

      Poista
    8. Siis ovat omanlaisiaan. Jatkuvasti mitattuja.

      Poista
    9. Isän asemaan tietysti kuuluu lapsiperheessä sellainen kuin lastensuojelu ympäri vuorokauden.

      Poista
    10. Joo, ymmärrän kyllä hyvin. Minä en ole ikinä kokenut varsinaisesti yksinäisyyttä. En edes silloin kun en ole ollut parisuhteessa tai muuta. Opiskeluaikoina suorastaan nautin, kun sain alkaa olla yksin (sitä ennen olin ollut armeijassa). Lapsuudessakin minulla oli kaksi miltei ikäistäni veljeä (toinen vuoden nuorempi, toinen kaksi vuotta). Kavereita riitti. Aika paljon olin luonnossa, ja vieläkin tämä yksin luonnossa (tai mökillä) olo on minusta yksi mahtavimmista jutuista. Saa olla rauhassa hetkisen aikaa.

      Poista
  20. Seurassa yksin olemisen kokemus hyvin tuttu tunne. Myöskin silloin kun mukana "menossa." Yksin olemisen ja yksinäisyyden ja myös muista erillisyyden kokemukset kaikki ihan eri asioita. Kaveriporukkayhteenkuuluvuutta en juurikaan tunne. Heijastuu myös siten että yhteisöllisyyden tunnetta mussa vain pisara. Mutta en kyllä usko itseenikään siten että kokisin omassa seurassani olevani paremmassa seurassa. Viihdyn erittäin hyvin vaikka musta kyllä löytyy tarvittaessa smalltalkin puoliammattilainen. Itse sitä sosiaalisuutta en juurikaan tarvitse, mutta jos osuu kohdalle, hoidan sen kyllä.

    jope

    VastaaPoista
  21. Tuo joukossa yksin olemisen tunne tuttu, että jos jossakin mukana, työpaikan joku juhla tms. tai jokin harva sukulaishomma, niin olen aina lähtöreittiä katsastamassa siten että varmistan aina pikaisen lähtemisen mahdollisuuden. Ehkä siksi että koen vahvasti kuulumattomuutta siihen joukko-oppiin. Ei missään nimessä siten että kokisin paremmuutta tai jotakin yksilöllisyysminuuspaskaa vaan vain sitä, että tämä on muiden juttu. Kun aiemmin join, se helpotti näitä. Solahdin pidemmäksi aikaa mukaan. Ujo en ole enkä (harmi kyllä) kovin estoinenkaan, mutta jokin vaje aina jää. Tiedän sen tulevan lapsuudesta.
    Skippaan kaikki juhlatkin. Aikoinani en pitänyt edes omia yo-juhlia. Tai sittemmin viisikymppisiä tms. Vaimo on tästä hieman kärsinyt. Järjestettyjen sosiaalisten tilanteiden välttely on tainnut eristää meidät aika tavalla ihan normaaleistakin asioista. Sosiaalinen turvaverkko (?) on jäänyt siinä kutomatta.

    Olen kokenut yksin ollessani myös useasti senkin ilmiön että luonto tai vaikka esimerkiksi kuu taivalla riittää pitämään seuraa: "Men du är aldrig så ensam som du tror
    Månen är din syster, solen din bror".
    Tuo eräästä hienosta laulusta.

    Yksinäisyys-yksinäisyys vielä kokematta. En tiedä selviäisinkö siitä. Tuskin. Yksin viihtyminen on eri asia, ja kuin siunaus.

    jope



    jope

    VastaaPoista
  22. Asiasta toiseen. Jos teillä aikaa, niin lukekaapa tämän HS:n jutun perään sen kommenttiosasto. Se on parempi kuin itse juttu. Todella hyvää analyysiä Nato-keskustelusta. Itselleni jäi mieleen jonkun ajatus keskustelun hiljentäjien mahdollisesta motiivista eli ajatus omien argumenttien mahdollisesta epävarmuudesta. Ja myös se, että ihmetellään missä keskustelu, mutta samalla media näyttää mitä väärän kannan omaaville keskustelijoille tehdään. Sananvapaus ei voi hyvin tuollaisessa ilmapiirissa.

    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008784070.html

    Ja nyt ihan vapauden nimissä jätän laittamatta tähän perään varmistuksesi mikä se "mun" natokanta olikaan.

    Aamulla luin todella ikävän jutun venäläissotilaiden harjoittamasta siviilien kidutuksesta. Ja Natosta joka vakuuttaa ettei tule puuttumaan sotilaallisesti. Puuttuva 5.artikla. Perkele. Ja silloinko saa tehdä?
    Nyt on todella ristiriitaiset ajatukset ilmassa mulla.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin just äsken saman jutun ja keskustelut. Monipuolisesti ja hyvää settiä.

      Mun kantani on se, että jos Venäjä ei olisi tuollainen roistovaltio ei tarvitsisi miettii koko Natoa.

      Venäjän toiminta on kiihdyttänyt liittymispäätöstä.

      Tilanne on sellainen että on jonkinlainen liittymisen pakkorako, jossa keskustelut ja asian pyörittely eri suunnista jää vähäiseksi. Jos meillä olisi vieressä sivistynyt valtio, ei tätäkään prosessia tarvitsisi hoitaa kuin veitsi kurkulla.

      Naton ulkopuolelle jääminen tietää pahimmassa tapauksessa hirveää eksistentiaalista riskiä, joka toteutuessaan ei paljon jätä jälkiviisauksille arvoa.

      Myös liittyminen lisää riskejä ja jännitteitä. Ne eivät kuitenkaan ole selviytymisen kannalta yhtä vakavia.

      Suomi on yhä monin tavoin haavoittuvainen Näemme lähitulevaisuudessa onnistuuko poliittinen sinisilmäisyys saamaan täällä aikaan samat ilmiöt kuin Ruotsissa. Tällä hetkellä edes hybridiuhkaa ei kyetä torjumaan täysmittaisesti, koska... No, jokainen voi päätellä itse.

      Poista
    2. Tavallaan parhaita argumentteja NATOn puolesta on, että sitä kritisoivat puhuvat siitä aina moraaliseen sävyyn - miksi se tekee noin, miksi ei tee noin - kun sen kannattajista *osa* (ei tietenkään läheskään kaikki) tajuaa, ettei se ole maailman isä tai äiti tai talonmies, vaan enemmänkin vapaata merikauppaa vartioiva vapaaehtoinen liittouma.

      NATOa koskee bisneksen logiikka myös siinä, ettei se mene "minne sattuu" mainettaan lokaamaan (jos sana maine militaristisissa yhteyksissä sallitaan) "pelkästään" siksi, että asialle olisi moraalisia perusteluja.

      Tavallaan siinä missä voisi sanoa, että kunpa koko hökötystä ei tarvittaisi, niin vaihtoehtojen ollessa osasto ex-Neuvostoliitto ja entiset ja nykyiset natsivaltiot tekee mieli sanoa, että kunpa koko maailma kuuluisi NATOon. Se olisi sellainen beislain (baseline), josta jotain aktuaalisempaa ja varsinaisempaa maailmanrauhaa voisi lähteä kehittämään. Siis että sotilaallinen voimankäyttö tai ihan vain sillä uhkaaminenkin olisi epäspontaania ja johonkin, vaikkakin epätäydelliseen periaatteeseen sidottua.

      Poista
    3. No näin! Minulle beislain on se että en ymmärrä ihmisten katteetonta idealismia esimerkiksi siitä että Venäjä olisi jotenkin hyväntahtoinen, kun se ei ole. Tämä idealismi joka voi ihan hyvin riskeerata kaiken on minusta lähinnä vaarallista. Ei Nato ole mikään autuus mutta sitä pitää ajatella käytännöllisenä asiana. Toki tähän kuuluu tietoisuus siitä Venäjä voi reagoida voimakkaastikin omien fobioidensa vuoksi. Siksi Natokaan ei ole täysin riskitön. Itse katson että on kuitenkin suurempi riski jäädä ulos tällaisessa poliittisessa ja maantieteellisessä asemassa. Venäjä tappaa, raiskaa ja tuhoaa aivan surutta naapurivaltiotaan omien pelkojensa ja tavoitteidensa vuoksi.

      Poista
    4. Sanotaan siis että jos pitää valita edes jotenkin tolkuissaan olevan bisneskumppanin ja vitun mielisairaan terrorijohtajan lähipiiriin jäämisen väliltä, niin valinta on melko luonteva vaikka tiedossa on että tuo huonompi osapuoli saattaa reagoida ikävästikin.

      Poista
    5. Minusta Suomeen ei kuitenkaan pidä tuoda ydinaseita. Suomen puolustusta pitää vahvistaa muutoinkin. Jne jne. Täytyy kyetä rakentamaan suhteita myös potentiaalisesti hyvään Venäjään eli sen ihmisiin, jotka voisivat saada aikaan parempaan suuntaan lähtemisen. Venäjä saattaa kyllä hajota jossain vaiheessa vielä kertaalleen.

      Poista
    6. Se olisi myös hauska nähdä esimerkiksi 10 vuoden päähän miten sekaisin Suomi on taloudellisesti ja sosiaalisesti koronan, talouskriisien, työttömyyden ja työn muutosten, firmojen kaatumisen, eurooppalaisen politiikan jne jne vuoksi.

      Valtiot ovat isossa murroksessa monin tavoin.

      Poista
  23. Toki asiat voivat mennä hyväänkin suuntaan, jäämme odottamaan.

    VastaaPoista
  24. No, se mun kanta on myönteinen liittymiselle, perusteet on jo teillä hyvin yllä ja muutenkin jo tällä käyty, mutta koen samalla että uskoni järjestön uskottavuuteen laskee päivittäin, koska Nato ei uskalla enempää Ukrainassa.

    Olen vain niukasti Suomen Naton liittymisen kannattaja mutta tiukasti kannatan Naton aktiivisempaa otetta Ukrainassa.
    Ukrainalta puuttuva 5.artiklako perustelee tämän murhaamisen sivusta katsomisen? Ok, aseapu, mutta selvää on tarvittaisiin enemmän. Varsinkin kun nyt lännen analyysejä että sota saattaa jatkua hyvinkin pitkään.
    Siinä mielestäni jo vahva syy alkaa tehdä jotakin.

    Tietystä kulmasta katsottuna Nato vaikuttaa pelurilta tässä sodassa. Ei sellaiselta sotilaallis-moraaliselta "turvasatamalta" johon monet suomalaiset nyt kuvittelevat laskevansa maihin.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvitellaanpa tilanne jossa Suomi on Natossa ja Naton välille kehittyy konflikti. Fobia-Venäjän on mielestään varoitukseksi iskettävä johonkin. Ei varmasti tule iskemään Saksan, Britannian, Hollannin, Ranskan tms. maaperälle. Yli 1000 km natorajaa on meillä. Enemmän kuin millään muulla natomaalla. Ensi-iskuna kohteeksi joutumisen argumentti on hyvin vahva.

      Se ei tarkoita että meidän pitäisi luopua jäsenyydestä, mutta sitä että ei pidä kuvitella että riskit katoavat jäsenyyden vuoksi: uusia riskejä tulee tilalle.
      Mutta sen kanssa on elettävä.

      Ajattelen myös että Nato ei voi omaa uskottavuuttaan menettämättä enää kauan mennä jäsenyyden puuttumisen taakse Ukrainassakaan.
      Vaikka Ukrainalla ei ole sitä 5.artiklaa tukenaan, syö tämä sivusta seuraaminen myös jäsenmaiden 5.artiklaan perustuvaa turvallisuutta. Nousee epäilys, että mistä sitä sittenkään tietää laittavatko liittolaiset kaikkensa(!) peliin jos käy huonosti. On sopimuksia rikottu ennenkin.

      Tämän heräävän epäilyksen vuoksi Ukrainassa olisi toimittava edes jossakin mitassa sotilaallisesti. Ihmisyyden syistä puhumattakaan.

      jope

      Poista
    2. Sotilasliitto voi lunastaa oikeutuksensa ja uskottavuutensa vain toimimalla sotilaallisesti silloin kun on ehdottoman välttämätöntä.
      Mielestäni Ukrainassa alkaa olla. Jos Nato katsoo että paperista puuttuva allekirjoitus on este eikä de facto tilanne mikä on Ukrainan nykyinen suhde länteen (ja Natoonkin) plus kaikki se hätä merkitse mitään, Naton uskottavuus on heikko. Minusta ainakin.

      Nyt näyttää siltä että Nato haluaa kyllä voittaa sodan Ukrainassa (se on sentään hyvä), mutta niin että se tehdään pelkästään ukrainalaisella verellä ja kärsimyksellä.
      Ehkä ymmärrätte, miksi katson että tässä Naton moraalinen uskottavuus ainakin rapautuu.

      Pekka Toverin mukaan voimasuhteet ovat Naton hyväksi 95 - 5 mitä tulee sotilasbudjetin kokoon. Jos tuosta ei löydy enemmän tähän sotaan annettavaa, niin ihmettelen.
      Tietenkin suursota pitää pyrkiä estämään, mutta onko varmaa ettei Nato voisi mennä pidemmälle? No, minä sitä en ainakaan tiedä, mutta nämä ovat yksinkertaisia ajatuksiani ja myönnän, aika paljon myös tunteita pelissä.

      jope

      Poista
  25. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  26. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  28. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  29. Itsenäiset Nato-maat ovat auttaneet Ukrainaa paljonkin. Saksa on ollut tähän asti pettymys. Oma arvioini on, että Venäjä on kohta kusessa, myös sotilaallisesti. Putinin on pakko julistaa virallisesti sota, jotta saavat edes osan Ukrainaa hallintaansa.

    Sitä pidän pahana, että länsi ei auttanut aikaisemmin. Jopenkin puhuma lentokieltoalue olisi ollut poikaa. Mutta varmasti katseltiin vähän, ja toki avun saattaminen perille vie aikansa. Liikaa on päässyt Venäjä mellastamaan.

    Poliittinen psykoottinen humanismi on yhä Suomessa jäljellä. Varmaan edes Natoon ei olisi menty eikä omalle puolustukselle olisi tehty mitään jos psykoimmat olisivat saaneet päättää. He ovat niitä, jotka eivät tunnista maailman pahuutta edes siinä vaiheessa, kun se tähtää heitä kiväärillä tai vetää kurkkua auki.

    Näitä tyyppejä on myös Naton kannattajissa. Ovat aivan kujalla turvallisuuskulttuuriajattelussa laajemmin.

    VastaaPoista
  30. Asiahan ei tietysti minulle kuulu... kai tämä melkein kaikessa pitäisi muistaa. Mutta minkä ajattelemiselle tekee!

    Joka tapauksessa eräs osa realismia on reserviläistaitojen ylläpitäminen ja elvyttäminen.

    Jokaisen reserviläisiässä olevan pitäisi katsoa peiliin itseään mittaillen ja kuntoisuuttaan ja taitojaan pohtien.

    Tämä ei ole ylidramatisointia. Vaan todellisuuden huomiointia sellaisena kuin se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Suurin osa ihmisistä ajattelee loppuun saakka, että ei tämä minua koske. Varsinkin kun on eletty turvattua elämää vuosikymmenet. Ukrainassa heräsivät laajoin joukoin.

      Poista
    2. On tosiaan hyvä miettiä erinäisiä taitoja mikäli yhteiskunnan tilanne muuttuu. Sotatilanteessa pitää osata toimia oli missä hyvänsä asemassa.

      Poista
  31. (Tervehdys. Kotiverkko kiusaa minua edelleen. Tässä uusi tilini, katsonpa nyt kuinka kauan se antaa itsensä avata. )

    Mitään lisättävää ei oikeastaan ole. Ukraina mulla typistynyt nyt vain hyvin selvään toivomukseen: tehkää jo hitossa jotain.
    Nythän länsi käy sotaa koko ajan lisääntyvin länsiasein ja aseavuin Venäjää vastaan mutta ukrainalaisella verellä. Jokin siinä mulle alkaa kalskahtaa, en voi mitään. Naton/lännen uskottavuus on kyseessä.

    Suomi menee Natoon. Ei kannata sille enää sen enempää aplodeerata kuin sitä purnatakaan. Myöhäistä. Näin tapahtuu historia . Jossakin vain päätetään nopeasti asioista. Niin keväällä 1941 kuin sitten loppukesästä 1944. Ensin Saksan mukaan (mikä siinä tilanteessa oli oikein) ja sitten Saksaa vastaan (mikä siinä tilanteessa oli oikein).
    Vesalla hyvä muistutus siitä että monet nyt Naton kannattajat olivat jonkin aikaa sitten ihmisiä, joiden mielestä "meitä ei uhkaa mikään muu kuin ekokatastrofi." Niin pieni ymmärrys ihmisen pahuudesta että kaikki siitä käytetty ympäristöön. On ollut muitakin ilmiöitä tässä maassa, mutta mitäpä niistä kun hiili on ainoa paha.
    Vappuaatto. No joo. Työläinen koen kyllä olevani. Munkit paistettu ja puolet jo syöty. Eli vappu oli jo siinä. Mulla on tänään kirjastosta haettu Borgesin esitelmäkirja, mennee sitä lukiessa ilta. Ltl. Ilmeisesti olet nuorempi henkilö. Pidä hatusta kiinni, mutta vedä hallitus perseet minunkin puolestani. Ymmärrän kyllä sellaisen arvon. Vesasta ja Jarista, en olisi niin varma, hah ha (tämä rakkaudella).
    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hallitus perseet = hallitut perseet. Oksymoron, mutta jos sen osaa...
      Hallitusperseet vetää sitten hallitus. Ihan varmasti. Talouspolitiikassa ainakin. Ja EU:n partiopoikapolitiikassa.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  32. Hyvää vappua kaikille! Tultiin juuri ulkoa koirien kanssa. Lähden saunaan. Sen enempää en juhli kuin että otan yhden oluen. Päivällä join ruoan kanssa pintin Karhua ja nukahdin, kun menin lukemaan kirjaa. Tyttöjen piti tehdä munkkeja / donitseja mutta jäi huomiselle. Mulla on Jope myös tuo Borgesin kirja ja olen sitä lukenut. Jarille: henkimaailmaan ei kanna olla yhteydessä edes vappuna.

    VastaaPoista