sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Vieläkö natsit jatkavat synkkää marssiaan suomalaisten ikkunoiden alla?

 

En sano tätä pilkatakseni ihmisiä vaan havainnoidakseni sitä, miten todellisuudessa tapahtuvat muutokset saattavat murtaa poliittiselle teatterille perustuneen asioiden näennäishallinnan ja vallanpidon.

Ensiksikin. Tulevaisuus näyttää, millaisen palveluksen ovat tehneet Suomessa Putinille ne tahot, jotka ovat nähneet natseja ja fasisteja kaikkialla, he, jotka ovat nostaneet äärioikeistolaisuuden toistuvasti suurimmaksi sisäiseksi turvallisuusuhaksi.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että tutkitaan historiallista ja nykyistä äärioikeistolaisuutta tosiasioihin perustuvin havainnoin ja estetään epätoivottavia poliittisia ja yhteiskunnallisia kehityskulkuja ja käsitellään asioita julkisesti, mutta toivon kuitenkin, että Putin ei saa käyttövoimaa denatsifikaatiopropagandaansa suomalaisten itse kirjoittamasta poliittisesta mustamaalauksesta, jossa sanoja nationalisti, fasisti ja natsi on viljelty hyvinkin itsevarmasti mutta leväperäisesti, lähinnä sisäpoliittisessa ulossulkemis- ja loukkaamistarkoituksessa osana poliittista valtakamppailua.

Voi nimittäin hyvin osoittautua, että tässä on synnytetty yksi versio hyödyllisten idioottien ilmiöstä: jotkut suomalaisista poliittisista vaikuttajista ja näiden seuraajista ovat retoriikallaan (ja jotkut ehkä aivan vakaalla sydämenuskollaan) todellakin olleet monella tavalla avuksi Putinille.

Luultavasti Putin ei tarvitse suomalaista poliittista mustamaalausta tai todellisiin faktoihin perustuvaa tutkimusta avukseen tehdäkseen mitä huvittaa, mutta ovatpahan esimerkiksi vuosia jatkuneet natsipuheet kuitenkin rikka rokassa siinä kertomuksessa, jolla Putin tarvittaessa oikeuttaa haluamiaan toimenpiteitä. Ei ole merkitystä sillä, ovatko nuo puheet täysin yhdensuuntaisia niiden merkitysten kanssa, joita Putin itse sanoille antaa.

Ehkä katteeksi natsismin vaaroista riittää Putinille pelkästään se, että suomalaiset oikeistopuolueet lisäävät kannatustaan eduskuntavaaleissa. Auta armias, jos Suomessa oikeistopuolueet olisivat muodostamassa hallitusta. Näin tuskin käy kovin tyylipuhtaasti, koska demareiden kannatus on taattu; toki voi olla, että Kokoomus on seuraava pääministeripuolue, ja tämän Putin voi hyvin käsittää siten, että natohaukat ja natsit ovat Suomen johdossa.

Kannattaisikin aina miettiä nenäänsä pidemmälle, mitä tahoa poliittisella hiekkalaatikolla tapahtuva lällättely lopulta palvelee.

Toiseksi. On todella koomista seurata, kuinka tietty poliittinen porukka, joukossa runsaasti juuri edellä kuvaamiani hyödyllisiä idiootteja, kiemurtelee julkisuudessa ja kipuilee siinä ristiriidassa, että missä vaiheessa he voivat itsensä kannalta turvallisesti tunnustaa tosiasiat sekä himmata toisaalta toimiaan ja toisaalta ideologiaa, jota ovat hellineet todellisuuden kustannuksella eri tavoin vuosikymmenet.

Kolmanneksi. Systeemi on rakennettu siten, että henkilöt, joita edellä kuvasin, tulevat jatkossakin olemaan päättävissä asemissa tai ainakin niitä lähellä. On mielenkiintoista nähdä, miten syvästi ihmiset ovat muuttaneet käsitystään todellisuudesta ja mikä osa on ollut tilanteen vaatimaa teatteria. En jäisi aivan jokaisen kohdalla odottamaan kovinkaan syvällistä muutosta todellisuuden käsittämisessä. Keksin jo etukäteen vaikka kuinka monta juttua, joissa samat hahmot tulevat todennäköisesti ampumaan itseään jalkaan ja vahingoittamaan samalla toisia.

Toivon, että jokainen itseään kunnioittava puolue siivoaa uusnatsit, äärioikeistolaiset ja vastaavat riveistään. Mutta yhtä hartaasti toivon, että tyhjänlällättäjät sisäistävät, että ei kannattaisi ainakaan vapaaehtoisesti touhuta idiootin hommia, koska idioottina toimiminen tekee ihmisestä ennen pitkää idiootin jopa sellaisilla tavoilla, joita kukaan ei ole osannut ennakoida. On valitettavasti niin, että aina kun jossain asiassa on jotain liioiteltua ja teeskenneltyä, joka voi mennä pieleen, se loppujen lopuksi menee pieleen erittäin ikävällä tavalla.


88 kommenttia:

  1. Jos äärioikeistolaisuudella tarkoitetaan yhteiskunnan- ja perustuslainvastaisuutta tai pyrkimystä ihmisryhmien järjestelmälliseen eriarvoistamiseen, niin pieni on se joukko tässä maassa. Luojan kiitos. Ja pidetään se pienenä.
    Yhtä pienenä pidettävä samankaltaiset pyrkimykset äärivasemmalla.
    Mutta niinhän ei ole nähty, vaan äärioikeistolaisen leiman, tai noita mainitsemiasi vielä enemmin hihasta tempaistuja määreitä kaikkine mahdollisine epäilyineen on puoluepolitiikassa saanut niskaansa moni, joka ei ole 1:1 ollut samaa mieltä konsensuksesta esim. EU-politiikasta tai maahanmuuton perusteista. Vaikuttaminen käytännössä Suomen ainoassa oppositiopuolueessa on riittänyt.
    Kritiikissä ja keskustelussa on nähty "fasisteja" juuri samoin kuten Putin kuvittelee näkevänsä Kiovassa. Samanlaisia mielikuvitusolentoja.
    (en kiellä ettei jokaisessa puolueessa olisi omat mätämunansa)

    Kun Ukrainaan hyökättiin kaikkein suorasukaisemmin Putiniin ja Natoon ja Ukrainan puolelle menemiseen suhtautuikin politiikko joka on saanut syytöksiä Putinin "pussiin pelaamisesta" kaikkein eniten. Ihan sen vuoksi koska joku musta kortti nyt vaan pitää nostaa, kun ei jaksa keskustella, ajatella eikä varsinkaan selvittää asioita.

    (Ettei joku kuvittele, itse en tuon ko. politiikon kantoja hyväksynyt kriisin alkuvaiheessa lainkaan. Olin ihan eri linjoilla. Nyt tilanne on kuitenkin avautunut lisää, ja harmi kyllä, huonompaan suuntaan.)

    Eli ihan oikeasta asiasta tämä päivitys varoittaa.

    Ehkä putinistiset kielen manipulointikeinot avautuvat nyt laajempaan tarkasteluun ja viimein ymmärrämme että fake newsien syytäminen ei ole varattu vain inhokkiemme keinoiksi, vaan niihin voi sortua kuka tahansa joka yrittää vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen termejä viskomalla. Jokaisella varmaan opittavaa.

    VastaaPoista
  2. (äh, yllä siis: jope. tili on edelleen tilt)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat tilisi takaisin - luo uusi tunnus, jos ei muu auta.

      Mulla juttu jatkui vielä vähän tuossa.

      Poista
  3. Äärioikeistolaisuudella on ollut läpi vuosikymmenten roolinsa Suomessa, sitä on turha kiistää, mutta vuosikymmeniin siitä ei ole ollut miksikään sisäpoliittiseksi uhkatekijäksi. Enemmän on kyse pienistä yksittäisistä tekijöistä tai ryhmistä. Toki nekin on pidettävä aisoissa, pieninä tai mikä parempi pidettävä pois. Enemmän meillä on viime vuosina nähty poliittista puhetta äärioikeistosta - puhe natseista on vallankäytön ja tilanoton muoto enemmän kuin mitään muuta. Historiallisesti natsismi on Euroopan syvin haava, ja sen logiikka ja vaikutus on yhä syvä. Se on myös jatkuvaa monipuolista käyttövoimaa vasemmistolle. Luulen että vasemmisto tarvitsee natseja tai siis puhetta heistä enemmän kuin kukaan muu: se on turvallisesti ja takuuvarmasti äärimmäinen poliittinen uhkakuva ja tietyt tahot siihen onnistuneesti liittämällä käydään sisäpoliittista asemasotaa. Mitä pidemmälle tietyt poliittiset toimijat ajautuvat itse luomiinsa ongelmiin sitä enemmän alkaa näkyä puhetta natseista.

    Voi myös olla, että äärioikeistolaisuutta generoituu myös todellisuudessa huonosta politiikasta ja ihmisten elinehtojen kurjistamisesta. Tässä on paljon tehtävissä: pitää Suomi toimivana ja kansalaisten kannalta mielekkäänä yhteiskuntana elää, jolloin ääriajattelulle ei jää perusteltua sijaa.

    Tarkoittaa positiivisia poliittisia tekoja hasardien ja riskien luomisen sijaan. Epäonnistunut politiikka luo mahdollisuuden vaaralliselle populismille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En suoranaisesti syytä vasemmistoa mistään, he pelaavat poliittista peliä niin kuin sitä kuuluu pelata, mutta kyllä äärioikeistovaara Suomen on oloissa, siis aitona poliittisena uhkatekijänä, on vähintään 80 prosenttisesti paskapuhetta. Jätän tuonne tuon pienen varauksen, koska koskaan ei voi tietää, miten historia alkaa suuntautua. Parlamentaristisessa päätöksenteossa äärioikeistolla ei ole jalansijaa. Mutta, jos tehdään aivan utopistista ja kansalaisten elämää liiallisessa määrin haittaavaa ja vaikeuttavaa politiikkaa, äärioikeistokin voi saada kannatusta.

      Poista
    2. Sanotaan, että jos vasemmistovetoinen hallitus saa maan elinkeino-elämän, verotuksen ja työllisyyden aivan juntturaan ja velat tähtitieteelliseksi ja ihmisten elämän kurjaksi, niin kyllä siihen tulee jokin vastareaktio, olipa kaikki em. kurjuus vasemmiston aikaansaamaa tai ei - yleensä ei tietenkään ole. En kuitenkaan usko populistisesti, että mikään korjausliike nostaa meitä montusta kovin nopeasti. Niin takamatkalle meidät on monin tavoin jo kymmenen viidentoista vuoden ajan jätetty ihan kaikkien hallitusten toimesta.

      Poista
    3. Siis mikään äärioikeisto ei Suomea uhkaa, vaan poliitikkojen omat hölmöilyt ja päätökset, jotka eivät mahdollista Suomen pysymistä länsimaisten maiden talouskehityksessä mukana, josta seuraa myös hyvinvointiyhteiskunnan alasajo. Iso uhka on myös omavaraisuuden, huoltovarmuuden ja energian saralla. Pitäisi mahdollistaa toimintaympäristö, jossa isot menot voidaan rahoittaa tai sitten tulee leikkaustalkoot. Ja kyllä ne populistiset kansanvillitsijätkin sieltä nousevat, kun menee kansalaisten luotto hallinnon kykyyn hoitaa asioita.

      Poista
    4. Suomen uskottavan puolustamisen sarallakin on lähinnä yksi suomalainen puolue + Putin, jotka vastustavat asioiden maksimaalista varmistamista - mitään takuuvarmaa ei tietenkään saada aikaiseksi millään liittoutumisella, mutta kestävä yleislinja kuitenkin.

      Poista
    5. Mutta korostan sitä, että Suomessa voi minun mielestäni olla mitä mieltä hyvänsä, kaikenlaisia väitteitäkin saa eri asioista ja ihmisistä esittää, kunhan ne pystyy asiallisesti perustelemaan. Tietenkin rakentavassa hengessä silloinkin kun on kritiikkiin syytä.

      Poista
  4. Viimeisin Puopolo hyvä kuten hänen ohjelmissaan on usein hyvää.

    Siinä pohditaan liberaalin demokratian leviämisestä.

    Ennen sitä sattui silmiini jokun venäläisen filosofin haastatteluvideo missä hän käytti meneillään olevasta sodasta nimeä War of Ideas.

    Mitä parhaillaan tapahtuu se voidaan nähdä hyvin laajoissa ajattelutapojen kehyksissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisessä sodassa on monta ideaa törmäyskurssilla. Ikävää on, että rauhan ideaa on vaikea saada aikaan tappamalla. Ehkä sotatoimien toteuttamistavan ja ohjaamisen sekä niiden kantavan idean voisi kiteyttää näin: idea hukassa, toteuttaminen yskii.

      Poista
    2. Puopolossa arvostan rohkeutta puhua asioista kiertelemättä.

      Poista
    3. Kuten Puopolo olen liberaalin demokratian kannattaja.

      Mutta on eräs asia. Nimittäin uskonto. Siinä olen mielelläni patriarkaalisen kirkon jäsen, jolloin saan tarpeen vaatiessa papillista ohjausta eikä tarvitse mutuilla itsekseen.

      Haluan liittyä traditioon, joka ei noin vain huoju ja heilu ajan virtauksissa.

      Siis olen maallikkokristitty, joka saa ohjausta ja opastusta taipaleelleen.

      Poista
    4. Tuo on kohtuullinen vaatimus. Ortodoksisen kirkon elämään ei kuulu muuttua jokaisen aatevirtauksen myötä.

      Poista
  5. Meillä on systeemipuolue jossa suurin osa puolueista + yksi oppositiopuolue. Siinä mielessä sama onko pm:nä Orpo, Marin, Andersson vai Saarikko vai mikä se vihreiden puoluejohtaja nyt olikaan.

    On olemassa varmasti jossakin luonnollista vasemmistolaisuutta, tarkoitan työväenasiaa, jota itse edelleen kannatan, mutta sille ei ole enää olemassa puoluetta joka ajaisi sitä yli jonkin muun idelogiansa.

    Tässä mielessä en minäkään enää "usko politiikkaan" tai "poliittiseen vaikuttamiseen." Yritän kunnioittaa niitä jotka jaksavat, mutta pysyäkseen kärryillä siitä miten meitä hallitaan, täytyisi nähdä valtavasti vaivaa jotta voisi faktat tarkistaa myös itse. Se muuten onnistuu jokaiselta aikuiselta lukutaitoiselta jolla on alkeellisia tiedonhankintataitoja ja tuntee edes jotenkin mitä nollat lukujen perässä tarkoittavat suhteessa reaalitodellisuuteen.

    jope

    VastaaPoista
  6. Liberalismi klassisena versionaan on minunkin juttuni. Se, ja jonkinlainen lähes-ideologiaton työväenaate siihen integroituna. Huolehtiminen siitä että pienituloisilla on töitä jonka palkalla voi elää ja päästä elämässä eteenpäin.

    Mutta ei tämä "liberaali" postmodernoitu ja relativisoitu ideoiden keskusjohtoisuus ja kielen- ja mielenhallintaeetos, jota liberaaliksi tässä ajassa kutsutaan ja joka on kaikkea muuta mitä ilmoittaa olevansa.

    Nelikentän liberaalinurkkauksesta löytyvät nykyään eniten ihmisten erilaisia ohjaamiskeinoja ajavat ihmiset, vaikuttajat ja päättäjät.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Työntekijöistä ja siitä että olisi työtä, tekemistä ja toimintaa ei tällä liberaaliporukalla juuri ole huolta, luultavasti siksi koska ei ole keinoja edistää asiaa.

      Poista
  7. Pian päästään muuten, hei!, työväenaatetta edistämään teoin. Ammattikuntani on menossa huhtikuussa viikon lakkoon!
    Ihan oikein. Itse laitoin joksikin aikaa katkolle oman ay-jäsenyyteni kiihkeä nuori mies kuin olen. Liittyi tulospalkkiosysteemiin ja ylipäätään kaksinaamaisuuteen.

    Samaan aikaan kun mennään alipalkattujen opetustyläisten asiaa ajamaan niin mm. minun ammattiliittoni omistaa muiden ammattiliittojen kanssa valtavia osuuksia vuokrataloyhtiöistä, kymmeniä tuhansia asuntoja, joissa asumisesta maksetaan markkinavuokria ja joissa asumista myös tuetaan asumistukien kautta verovaroin.

    Nämä verovaroin tuetut asumiset tuottavat sitten taas jättivoittoja jotka ropisevat näistä tuista päättämässä oleville puolueilla ammattiliittojen kautta. Jääviys hiiteen.

    Jos tämä ei ole korruptiota niin ei mikään. Tästä Ylen MOT teki hyvä ohjelman mutta paljastus ei johtanut mihinkään, koska systeemipuolue katsoi että näin se on kuten kuuluukin olla.

    jope

    VastaaPoista
  8. Kun kuuntelen aamuisin ja iltapäivisin työmatkoilla Ylen toimittajia (niitä jotka eivät pidä "rahvaan hyppymisestä silmille" ja muita) niin tiedän että aika monella ovat opinnot kesken myöhäisemmässäkin iässä. Itseään kuitenkin rohkeasti journalisteiksi nimittävät.
    Kun ajan kotiin yhtä aikaa fyysis-henkisestä työstäni, joskus silmät täynnä puupölyä, niska hiessä, kohdanneena kymmeniä ihmisiä, tehtyäni oikeaa duuniani joten kuten edes niin kuin osaan plus kaikkea virastojen määräämää paskaa, oltuani vahvaa läsnäoloa vaativassa tilanteessa kuusi seitsemänkin tuntia putkeen, niin
    ei jää epäselvää kumpi meistä
    on TYÖLÄINEN ja tietää siitä olemisesta aika paljon -
    minä ja kollegani vai
    radion sanoilla ja ajatuksilla makustelija, jolla on myös itsensä antama valtuutus OPETTAA ideologiselta fiilispohjalta mitä meidän muiden pitäisi tietää, ajatella ja tuntea.

    Tulee silloin kyllä mieleen täysin ei-sosialistinen Työnorjat sorron yöstä nouskaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ironisesti voi laulaa myös monen asiansa tuntevan ja tietävän kohdalla: Lukuhommat riitti, vilu sekä nälkä fiksummankin haaveen hautaa...

      Poista
    2. Itse vetelin maisterin perusperustutkinnon työn ja vilun ja nälän ohessa. Montaa viikkoa en tainnut olla päätoiminen opiskelija. Ei oikeastaan mikään saavutus, kun homma hoitui oikeastaan kokonaan vain kirjoittamalla "esseitä." Nimitänkin usein tutkintoni Helsingin yliopistolliseksi kirjekurssiksi.
      Ainoastaan gradusta tuli heikko arvosana (muista piikkipaikka) kun vein ohjaajalle valmiin plarin sopiakseni etten muuta mitään. Enkä muuttanutkaan. Kyseinen kasvatus"filosofinen" lehtinen tuli tehtyä pääasiassa Herttoniemen kartanon puistossa.

      Kyllä Ylen älykkäät superjournalistit olisivat vielä helpommalla edes tuohon kyenneet, kun minäkin, käytännössä jätkä kadulta.

      Poista
    3. Meni kyllä noin viisi vuotta. Työn ohessa.

      (ja yllä taas jope, minä, tili teki taas tiltin, vaikka vaihdoin salasanan ja sain hetkeksi toimimaan)

      Poista
    4. Yliopistosta ei ole vaikea valmistua jos on yhtään sisua ja lukupäätä. Sulla on ollut. No, ei se tutkinto mikään huono diili ole, jos ajattelee nykyistä työelämää. Tutkinto, työkokemusta ja ahkeruutta, aika hyvä paketti. Ei tosin avain kaikkeen, mutta hyvä apu.

      Poista
    5. Se täytyy sanoa, että autossa kuuntelen useimmiten Yle Puhetta. Paljon hyviä ohjelmia. Hyviä toimittajia paljon joukossa. Tosin taso vaihtelee. Monilla todella laaja yleissivistys. Haastateltavat tosi hyviä usein.

      Poista
    6. Outo juttu tuo sun tili. Kannattaa tehdä sellainen varmennejuttu Googlella jos ongelmia, en nyt muista miten käytännössä menee, mutta ehdottelee joskus kun kirjautuu, ainakin uudella laitteella. Ei kuulosta normaalilta.

      Poista
    7. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008696056.html

      Hyvää juttua Keskisarjalta

      Poista
    8. Joo, oli hyvä juttu. Waltarin: ihmiskunnan suurin valhe, oli myös hyvin sanottu.

      Ylen aamupuheista samaa mieltä. Hyvää tavaraa, koko ajan oppii lisää kun kuuntelee. Leikolan jutut sun muut.

      Tili vaatii puhelinnumerotarkistusta, ja kun sen teen, tulee teksti "liian monta epäonnistutta yritystä."

      Leikillä voisin alkaa kuvitella, että jenkkinihkeyteni somessa on pantu merkille NSA:ssa ja Putinin varman tappion ennustelu FSB:ssä ja minut on kaapattu.

      jope

      Poista
    9. Ylellä paljon hyviä ohjelmia. Toisinaan näkee tiettyjä juttuja, mutta mitäpä tuosta, suodattaa pois, jos ei jostain tykkää.

      Poista
    10. Tilin kanssa kannattaa olla varovainen. En tiedä mutta jonkin verran noita oikeasti kaapataan. Sitten kun alkaa kaverit sanoa, että sulta tulee outoja sähköposteja, niin tiedät viimeistään.

      Poista
    11. Kanavalla Jyväskylän yliopisto mielenkiintoinen yleisötapahtuma Putinin sota - Putinin historia. Kolmen tutkijan esitys ja keskustelua. Mukana Martti J. Kari. Pidetty 21.3.2022.

      Poista
    12. Kiitos Jari, tutustun illalla kun pääsen töistä.

      Poista
    13. Katsoin jo kaksi alustusta. Kohta loput. Tässä linkki muillekin. Erittäin mielenkiintoista ja hyvää luennointia tärkeästä asiasta.

      https://youtu.be/DBqZW4D6AJE

      Poista
  9. Katsonpa minäkin noita. Vaikka todisteet virtaavat koko ajan ilman seminaarejakin kaikkien nähtäväksi. Vaimolla jo ensimmäiset kontaktit Ukrainasta saapuneisiin pakolaisiin. Pian varmaan minullakin. Meillä ainakin satakunta venäläistauustaista jo ennestään. Tulee kohtaaminen sitten pakolaisten ja heidän välilleen. Vaikka omasta (ja vaimonkin) duunista välillä itse montaakin mieltä (aina kun ei jaksaisi sitä kaikkea mitä pitää jaksaa) mutta onpa oikeastaan kaikki isot yhteiskunnalliset ilmiöt aina hyvin konkreettisesti ihmisten tasolla läsnä. Kaiken näkee itse. Ja on niissä mukanakin. Ei tarvi A-studioita kertomaan mitä jossakin on ja tapahtuu.

    Samaan aikaan meillä etenee muuten edelleen tässä maassa myös korona, tragedia edelleen. Pysähdytti kun satuin katsomaan teksti-tv:stä päivän luvut, 9300 tartuntaa, 67 kuollutta.
    Jälkimmäinen luku on suurempi kuin Ukrainan keskimääräinen päiväkohtainen siviiliuhriluku.
    Koronaan yhteensä kuolleiden määrä meillä enää hieman vajaa 3000.

    Korona kadonnut uutisoinnista käytännössä kokonaan. Niin kävi jo ennen Ukrainan sotaa. Miksiköhän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Viimeisen noin 14 vuoden aikana mulla ollut jatkuvasti tilanne, jossa "joukkueeni" kokonaismäärästä vähintään noin 20 prosentilla isoja haasteita toimia suomen kielellä. Se vaikuttaa kaikkeen toimintaan joka tasolla. En todellakaan sano että se on ongelma, se on: tilanne, mutta tekeepä vain toiminnasta sellaista ettei siihen ole olemassa sapluunaa eikä mallia, ohjelmaa tai käytännettä joka varmasti toimii. Pelkästään kaupungin sisällä erot massiivisia. Jo pelkästään tällä perusteella toiminta ei ole tasa-arvoista, tasalaatuista tms. toisin kuin julkisesti päättäjätasolla annetaan ymmärtää.
      Tämäkin on yhteiskunnallinen ilmiö, jonka näkee ja kokee oikeastaan vasta kun toimii itse päivittäin mukana paikan päällä. Ja paljon muuta.
      Koronan suhteen tämä näkyi myös hyvin räikeästi. Nyt on kuulemma lähdössä ehkä taas uudestaan nousuun. Ja korona näistä haasteista pienimpiä ollut. )

      Poista
    2. Kuuntelin itse paketin. Tuli hyvää yleissivistystä ja tietoa lisää venäläisestä strategisesta kulttuurista eri tasoilta.

      Korona jyllää, vaikka häipyi mediasta. Siinä tuli joku päätös. Tällä hetkellä koronan saa helpommin kuin koko pandemian aikana. Ei taida olla homma hanskassa. Rokotteiden tehot hiipuu.

      Monikulttuurinen Vantaa on tuttu monella tapaa. Tuntemieni opettajien luokassa 3/4 ulkomaalaistaustaisia. Omien lasten luokassa suhde ei noin iso, kun ns. hyvinvointialueilla käyneet koulua.

      Poista
    3. Todettiin ettei koronaa voi oikein hoitaa, rokotteetkin olleet pettymys ainakin taudin leviämisen eston suhteen, muunnoksia tulee, sairastuminen uudellen kasvussa = häiritsee sisäpolitiikkaa = lopetaan asian esillä pitäminen.

      Nykyään muuten media saadaa aika helposti mukaan siihen mikä on politiikan ykkösagenda, asiassa kuin asiassa...
      Vahtikoira-ajatusta edustavat enää harvat yksittäiset toimittajat televisiossa ja lehdistössä.

      Poista
    4. Sopulilaumana tässä mennään aina jonkin syötin perässä.

      Poista
  10. Voin olla täysin väärässä mutta Venäjältä tulee nyt aika paljon huojunnan signaaleja. Vaikutusvaltaisten ihmisten poistumisia maasta mm.
    Lisäksi Saksan liittokansleri ottanut kantaa ettei Nato osallistu edes YK:n rauhanturvamandaatilla. Ukraina ei ole epätoivoinen rauhanneuvottelujen suhteen. Mielestäni tämä heijastaa että on selviämisen fiilis. Lisäksi ehkä luotettavia tietoja että 40 000 miestä poissa Venäjän joukoista (kaatuneet, haavoittuneet, vangitut, karanneet, häipyneet, kieltäytyneet...). Se noinkin pienestä määrästä kuin 200 000-250 000 valtava joukko.

    Voi siis olla että jotain on tekeillä ja tulossa piankin. Länsi aika seesteinen nyt (vaikka se tietenkin tyrmistyttävän tuntuista kaiken sen kuolemisen ja Ukrainan hädän keskellä). Olisiko tiedustelutietoa jostakin radikaalista mitä on tulossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukraina on motittamassa Venäjän joukkoja Kiovan lähikaupungeissa. Voi olla, että miehet eivät riitä täyteen motitukseen, mutta tuolla voi kääntyä yksi lehti sodassa. Venäjä haluaisi Lukasenkan porukat apuun. He eivät ole innoissaan. Ukraina voi käytännössä niitata tuhansia, jopa kymmeniätuhansia venäläisiä, jos motti onnistuu. Pelkään hiukan että Venäjä ratkaisee homman jollain rajulla aseenkäytöllä, siis kielletyillä jutuilla.

      Länsi toimittaa apua mutta ei mene väliin, koska Putinia ei voi provosoida, hänelle ei voi antaa syytä uskoa että itse Venäjä on uhattuna, koska silloin Venäjä voisi omien sääntöjensä nojalla käyttää jopa ydinasetta.

      Venäjällä aletaan tajuta, että tämä oli surkea epäonnistuminen. Kansanpropagandatasolla sitä ei myönnetä kyllä ikinä, jos ei ole pakko. Mutta kyllä häviöstä lähtee kova signaali Venäjälle. Sen on pakko voittaa edes jotain säilyttääkseen kasvonsa, siis näiden johtajien on.

      Poista
    2. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008703403.html

      Tuo tuli aamulla. Ja on ollut aistittavissa.

      Mielestäni Venäjän nyt-tilannetta voi lukea paremmin venäläisissä liikkuvista tunnoista kuin historian ja tradition tulkinnoista, jotka pirullisen tarkkoja ovat valitettavasti olleet nekin.

      Venäläiskontakteistani (joita nyt ei ihan mahdottomasti ole ja nekin Suomessa asuvia) oikeastaan 100 prosentilla hyvin voimakas Putinin vastainen mieliala. Se heijastaa jotakin varmasti valtaportaalte saakka.

      Poista
  11. Tuo Jyväskylän yliopiston yllä vinkattu tapahtuma oli tosiaan hyvin mielenkiintoinen.

    Tulee mieleen, että Putin on luonut oman onnellisuuskuplan kuten Hitler aikanaan ja sitten puuttuu arkijärki.

    Ukrainassa on ollut kova taistelutahto puolustustaistelussa muutoin Ukraina olisi kyllä jo ensimmäisen kuukauden aikana oleellisesti murtunut.

    Voi olla niinkin, että Venäjällä repeää kuilu nuorten ja Putinin hallinnon välille.

    On aika vahva ennuste, ettei Putin ole enää vallassa tämän vuoden loppuessa.

    Mitä Venäjän mahdollisesta kuohunnasta on seurauksia meille niin sitä joudumme seuraamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen hiukan maltillisella kannalla: voi olla, että Putinille tulee lähtö, mutta lähipiirin täytyy kuitenkin turvata oma asemansa, joten se edellyttänee tarkkoja järjestelyjä.

      Libaralisoituuko tai läntistyykö Venäjä? Tämä on vaikea kysymys. Siitä voi tulla sisäisesti repivä koitos, joka saattaa tarkoittaa monia asioita.

      Veikkaisin, että venäläiset eivät tahdo sisäistä kaaosta. Sinne tulee jokin Putinin linjan jatkaja, mutta hieman lievemmässä muodossa, koska Venäjän on saatava itseään haittaavia pakotteita pois pystyäkseen jatkamaan.

      Tästä tuli mielestäni pitkä prosessi - en usko ihan sellaiseen Neuvostoliiton luhistuminen -tyyppiseen skenaarioon, mutta koskaan ei tiedä.

      Poista
    2. Venäjän turvallisuuspalvelun / muun tahon täytyy nyt miettiä tarkkaan, mihin he siirtävät puolijumalan asemassa olevan presidentin. Voi olla, että helpointa on siirtää hänet tuonilmaisiin. Silloin ei tarvitse miettiä niin tarkkaan kaikkea jatkoa. Herra presidentti voi saada esimerkiksi sydänkohtauksen. Vaatii kuitenkin melkoista suunnittelua toteuttaa tämä juttu.

      Ukrainassa alkavat olla ratkaisun hetket käsillä. Ei mennyt kirurgisen tarkasti tämä operaatio.

      Kiovan läheltä ovat venäläisjoukot vetäytyneet. Toivon, että se johtuu pelkästä voimakkaasta vastarinnasta eikä esimerkiksi siitä, että kaupunkiin suunnataan ydinase.

      Poista
    3. Joopahan joo, katsotaan mitä tapahtuu.

      Mutta pidän aika selkeänä, että ymmärryskuilu parikymppisten ja Putinin strategisen kulttuurin välillä kasvaa.

      Uskon, että liberaalia demokratiaa ei tarvitse pakottaa Venäjälle vaan se jossain siellä paikallisessa muodossaan enenee.

      Putinin onnellisuuskupla on pitkälti yli kuusikymppisten onnellisuuskuplaa uhan kokemuksineen.

      Poista
    4. Tässä on vaan se ongelma, että miten Venäjä käsittelee sitä sisäisesti ja oman identiteettinsä säilyttäen, että putinistinen yhteiskuntapropaganda on hallinnut maata vuosikaudet.

      Uskon, että Venäjällä on paljon tähän kypsyneitä ihmisiä. Heidän pitäisi olla vaan oikeissa paikoissa.

      Itse en ajattele, että Venäjästä pitäisi tai edes voisi tulla länsi. Kunhan löytävät rauhanomaisen tavan elää ja hyödyntää oman maansa rikkauksia ja rakentaa yhteiskuntaa, niin se olisi lottovoitto aivan kaikille.

      Poista
    5. Asioita ei tarvitse ajatella mustavalkoisesti idän ja lännen käsitteiden kautta.

      Venäjällä uskon ja toivon niin etenee jokin heille sopiva yhteiskuntaelämän muoto, joka vastaa nuorten tarpeita ja maailmankäsitystä.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  12. Ydinaseista eräs seikka. Kun kylmä sota loppui, tuli esiin paljon mielenkiintoisia salaisuuksia esiin. Myös se että Suomi oli valmiiksi maalitettu lännestä. Itseäni kiinnosti varsinkin tieto että Kouvolan lähellä sijaitseva Utin sotilaslentokenttä oli yksi tärkeimmistä maaleista. Taktinen ydinpommi olisi pudotettu Brittein saarilta lähtevästä koneesta. Kriisiaikoina, korkean hälytason päivinä, siellä oli istunut mies lentokoneessa jossa tuo pommi valmiina. Laskin että olisin kylläkin jäänyt pikkupoikana henkiin noin 10 km:n päässä räjäytetystä taktisesta.

    Onneksi ajat ovat toiset vaikka ne hyvin mustat.

    En usko y-aseiden käyttöön nyt muuten kuin hyvin voimakkaassa eskalaatiossa. Jos Venäjä ajautuu kuin rotta koloon ilman mitään mahdollisuutta, kaikki on mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Asioita ei tarvitse ajatella mustavalkoisesti idän ja lännen käsitteiden kautta.Venäjällä uskon ja toivon niin etenee jokin heille sopiva yhteiskuntaelämän muoto, joka vastaa nuorten tarpeita ja maailmankäsitystä."

      Tuo Jari hyvin viisaasti sanottu. Toivottavasti Venäjä, sen enempää kuin Ukraina tai Valko-Venäjä eivät koskaan samankaltaistu ja lännety vaan tilalle tulee jonkinlainen hybridimalli.

      Poista
    2. Liberaali demokratia olisi tietenkin ihanne ja maali johon pyrkiä. Vaikka matka on pitkä. Ukraina on kuitenkin käsittääkseni jo ollutkin alussa sillä matkalla ennen näitä karmeita käänteitä.

      Noihin em. maihin soveltuisikin kyllä paremmin liberalismi sen klassisena versiona, eikä tämä meidän politisoitu tendenssiliberalismi.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Jospa vaan kaikki palattaisiin siihen klassiseen liberalismiin ja vastuuajatteluun, niin menisi huomattavasti paremmin eikä tarvitsisi olla kaikessa niin jakautunut ja aggressiivinen. Sellainen on ilmapiiri ollut minusta Suomessakin jo ilman tätä Ukrainan sotaa.

      Poista
    6. Oma ismini on sellaista työmiehen ismiä eli realismia. Ytimessä kysymys: "Mitä tapahtuu todella?" Kaikki muu ismipuhunta on vähän herrojen ismijuttua.

      Ukrainan sodassa venäläinen rivimies näkee ja kokee kaikenlaista.

      Poista
    7. Yksittäisten ihmisten kokemukset ovat tietenkin vaikka mitä. Ei ole siinä mielessä sellaista kuin venäläisen sotilaan kokemus yleisesti ottaen. Tai ukrainalaisen sotilaan kokemus.

      Tietenkin päälinja tässä sodassa näyttää olevan se, että ukrainalaisilla on maanpuolustustahtoa, he taistelevat omasta olemassaolostaan ja maansa olemassaolosta. Veikkaan, että hyvin moni ukrainalaissotilas jakaa tämän kokemuksen.

      Jos kysyttäisiin venäläisiltä sotilailta, minkä vuoksi he henkilökohtaisesti taistelevat Ukrainassa, niin uskon, että hajontaa syntyisi paljon enemmän.

      Poista
    8. Joka kirjoittaa rivimiestasosta romaanin niin sen täytyy olla tietenkin ihmisyyden kirjo kuten Linnan Tuntemattomassa.

      Poista
    9. Kyllä, siinä on yhdessä konekiväärikomppaniassa melkoinen kirjo suomalaisia hahmoja.

      Poista
    10. Muuten tänään Ilkka-Pohjalaisen nettisivustolla on julkaistu juttu otsikolla "Nykyinen tilanne ei ole sotilaiden aikaansaannosta" - Jussi Niinistö haluaa koneet takaisin Kauhavalle ja uskoo nykyistä pienempiin varuskuntiin.

      Kuvateksti kuuluu: Entinen puolustusministeri Jussi Niinistö toteaa, että hän on vapaa sanomaan. Nykyinen varuskuntaverkosto on poliitikkojen, ei sotilaiden jälkeä.

      Koen että tämä oli vähän niin kuin myös vastausta siihen kirjoitukseeni Ilkka-Pohjalaisessa, jonka laitoin tänne Vesan blogiin.

      Ehkäpä tässä tehdään jonkinlaista ilmavoimiemme uutta tarinaa!

      Siis ärkijärjen mukaista tarinaa.

      Poista
    11. Hyvältä kuulostaa! Poliitikot ovat omaa intohimoaan pilanneet monta kunnossa ollutta asiaa.

      Poista
    12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  13. Palaan vielä Kouvolaan ja varuskunta-aiheeseen. Olen kasvanut armeijan keskellä.

    Kotikaupungissani sijaitsi sotilasläänin esikunta, autokomppania ja ilmatorjuntarykmentti ja sotilassairaala (joka äitini työpaikka).
    10 km itään sijaitsi Utin lennosto ja laskuvarjojääkärikomppania.
    5 km länteen pioneerikomppania Korialla.
    20 km koilliseen Vekaranjärven valtava varuskunta.
    Jonkin matkaa vielä etelään, n. 50 km Haminan kadettikoulu ja Kotkassa rannikkotykistöä.

    Solttuja, ajoneuvoja näki kadulla päivittäin. Upseereita kakapakat täynnä. Utin koneita taivaalla. DC 3:t jyristivät. Kun palattiin marssilta niin varusmiehet kävelivät (tai loppujuoksivat) suoraan keskustan halki rynkyt olalla. Sen minäkin tein monta kertaa. Ihmisten päät eivät edes kääntyneet vaikka rynkkyjen kanssa pääkaduilla kuljettiin.
    Jokainen itsenäisyyspäivä tietenkin vielä sotilasparaati.

    Tämä kaikki loppui viimeistään noin 90-luvulla. Monet osastot lakkautettiin.

    Tuosta ympäristöstä nousee oma tuntumani armeijaan. Tiedän että juuri siellä e i olla militaristeja. En tiedä sitten onko Nato muuttanut urasuunnitelmia upseereille.
    Niin, ja isäni sitten vielä, 1941-1944 just yli kaksikymppisenä suoritti palvelustaan ulkomailla. Neuvostoliitossa. Rajajoelta noin 10 km Leningradin suuntaan, Valkeasaaressa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä kuvaus varuskuntapaikkakunnista. Ei siellä mitään erityistä militariaa esiinny, yleensä ottaen. Itse olen elänyt vuosikaudet Hattulassa, missä on Parolan panssariprikaati, ja siellä tuli suoritettua myös varusmiespalvelus. Ampumaradalta ja maastopaikoilta, joissa myös yövyttiin, oli kotiin ehkä 400 metriä, varuskunnasta ja kasarmeilta vajaa kilometri.

      Tuttua on kertoma tuosta varuskuntien lakkauttamisesta tai osastojen alasajosta, ei tosin Parolasta niinkään, mutta muualta (itse tosin lähdin intin jälkeen Helsinkiin opiskelemaan).

      Minusta Suomi ei tarvitse mitään militariaa, mutta vaikka kävisi niin onnellisesti että Venäjällä valta vaihtuu ja toivottavasti johonkin hiukan todellisuustajuisempaan, niin puolustusvoimien roolia pitää katsoa uudelleen. Tosiasia tietenkin on, että meillä on eurooppalaiseksi maaksi yllättävän hyvässä kuosissa oleva armeija yhä, ja onpa myös tämä yleinen asevelvollisuuskin, joka ei näytä enää yhtään naurettavalta nykytilanteessa.

      Poista
    2. Juuri näin. Puolustusvoimat ovat tuoneet jo rauhanaikanakin paljon hyvää tähän maahan, työtä ja sadoille tuhansille k varusmiehille kokemuksia luonnosta, metsistä, kohtuullisista fyysisistä ponnistuksista ihmisten erilaisuudesta ja siitä että jossakin todella on paikka jossa kyllä tarkoittaa kyllä ja ei tarkoittaa ei.

      Mikään "miesten koulu" tai isänmaallisuuskoulu se ei ole, militarismista puhumattakaan, sisältääpä vaan paljon realismia, hoideltavia vastuita ja tehtäviä joista jokainen kyllä selviää. Toki rehellisyyden nimissä todettava että kokeepa siellä paljon absurdejakin asioita, lähes dadaa, mutta sekin kuuluu elämään.

      Olen yrittänyt puolileikilläni tyttärelleni vinkata että menepä lukion jälkeen armeijaan varusmiespalvelukseen täysihoitoon ja sellaiseen kokemustihentymään mukaan jota minä ja äitinsä emme voi hänelle koskaan tarjota, mutta ei ole ainakaan vielä lainkaan innostunut.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Meillä oli kyllä fiksua porukkaa komppanian johdossa, yksi naapurin mies oli majurina prikaatissa. Sitten siellä vääpeleiden ja sotilasmestareiden tasolla oli suoraan sanottuna aika koomisia hahmoja, jotkut vaikuttivat ilman sarvia ja hampaita jonkin sortin kahjoilta - en tiedä missä olivat ehtineet hermonsa menettää.

      Tiedän, että joillekin armeija on kova paikka. Silloin oli varsinkin niille, jotka astuivat palvelukseen melko iäkkäinä ja joilla oli jo perhettä siviilissä (siis vaimo ja lapsia jne.). Heille siinä oli kova lusiminen.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  14. Noin se menee, yksilöllisiä kokemukset tietty. Itse mokailin myös intissä vahvasti.

    Pysäytin vartiossa yöllä kasarmin portilla (silloin oli lippaissa vielä kovat, kasarilla) sotilaspiirin komentajan (!), kenraalin, ja pyysin kulkulupaa. Ei tykännyt. Muu vartio kun sai tästä kuulla, olivat varmoja että kaikilta menevät lomat ja sain melkein turpiini. Mitään ei kuitenkaan seurannut.

    Kerran sitten punttiksella Kouvolan kellarikapakassa oli siellä varusteissa jossa mulla armeijan housut ja kengät mutta yläosana kuviollinen villapaita. Kaljajonossa yksikköni vääpeli näki tämän ja sanoi että tuo on mitä suurin sotilasrike, muisti vielä sukunimeni ja sanoi tiukasti että nyt P-nen! kasarmille ja sassiin. Olin taas varma että perästä kuuluu muttei mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä etten sitten kyllä usko. Kasarin ihan lopussa tunsin naisen joka seurusteli venäläisen nuorukaisen kanssa. Kaveri oli kerran puntiksella (en tiedä enkä tarkista onko yksi vai kaksi t-kirjainta) muutaman päivän Helsingissä rakkaansa luona Leningradin sotilaspiiristä! Siinä vasta sotilassuoritus.

      Poista
    2. Siis pienellä luvattomalla lomalla lännessä Neuvostoliiton! armeijasta.
      Elokuvakäsikirjoituksen paikka?

      Poista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en tiedä muiden penskoista mutta sen verran terveisiä täältä velkaköyhyysloukusta ettei meidän tyttö kylläkään hattaroi. Painaa duunia jo toista vuotta lukion ohessa.

      Naisia olisi hyvä saada armeijaan kyllä. Tunnen parikin käynyttä. Yleensä innostuvat siitä hieman myöhemmin. Iso on kuulemma keskeytysprosentti mutta niin on miehilläkin.
      Oikeastaan hyvä niin, että jää sinne koulutukseen se aines josta reservi sitten voidaan muodostaa.

      Poista
  18. Olet oikeassa. Sotilasammatilaiset saavat minunkin kunnioitukseni. Hyvä ura, merkityksellinen työ. Itseäni en olisu voinut kuvitellakaan niin paljon kuin kunnioitankin ja seuraan sekä hist. että nykyisestä perspektiivistä näitä asioita.
    Kun katson upseereita niin ne ovat nykyään uber-järkeviä. Todella hillitty suullinen anti ja olemus. Kuin tuomittuja kulkemaan keskitietä. Toki se on luotettavuuden kannalta pakko, vähän sama kuin poliiseillakin, mutta eipä heidän persoonansa enää julkisesti paljon kuki. Ennen oli toisinkin.

    Koska ajattelen että jokaisen miehen oikeus on olla "Villimies" siihen asteeseen asti ainakin kuin mitä itse sopivaksi kokee, niin näitä poikkeamista poismankeloituja nykyupseereita katsoessa tulee joskus hieman sääli: että koeta siinä nyt sitten aina jaksaa teeskennellä olevasi niin hallittu ja hillitty järkiolento.

    No, tuo on hassu sivujuonne, ymmärrän toki mitä sotilasammatilaisuus vaatii, mutta itse haluan kyllä pitää hulluuteni:)
    Mutta onneksi noita miehiä ja naisia edelleen on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en olisi siis nykyupseeriainesta. Olla lojaali pääsääntöisimmälle ajatushegemomialle.

      Uskallan ja osaan kyllä komentaa. Ei ongelmaa.
      1800-luvun armeijassa olisikin varmaan ollut kotonani. Ja upseerikerholla, tai hah, kun sosiobiologiaani ajattellen, niin sittenkin a l iupseerikerholla.

      Poista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En hyvä Jari varmastikaan ymmärrä! En puhunut siitä siinä yhteydessä kuin sinulle tuli mieleen ja kokemuksiisi verraten joita en vähättele. Pitäisihän tämän jo ystävien kesken olla selvää.

      (Kun käytin sanaa hulluus en tarkoittanut muuta kuin sellaista arjen hulluutta, pientä vaatimatonta vaaratonta irrottelua ihan normista. TV-upseerithan joutuvat punnitsemaan jokaisen sanansa tarkkaan. Se olisi minulle kauhistus. Toki duunissa osaan senkin taidon, luotettavuuden, pysyvyyden, samanlaisuuden, mutta penskat tarvitsevat kyllä muunkinlaista mallia kuin henkilön joka on kuolettanut persoonansa.)

      Poista
    2. Vankeuden kokemus on varmasti hirvittävä. Siitä ei kahta sanaa. Aika läheltä olen sellaista paniikkia seurannut, mutta itse en ole kokenut.

      Monet reippaat nykytytöt menevät armeijaan, ja monenlaisista perhetaustoista. Kokemus voi olla herättävä ja auttaa elämässä monella tavalla.

      Armeija on sinänsä reilu ja selkeä paikka, jos on psyyke kunnossa. Paljon voivat oppia niin tytöt kuin pojat niin johtamisesta kuin muodossa pysymisestä ja itsesäätelystä.

      Poista
    3. Tuossa yhtenä iltana kun hyllystä katselin lukemista (luen nimittäin joskus aiemmin lukemiani kirjoja uudelleen osittain myöhemmin) satuin lukemaan erään kotimaisen romaanin loppupuolelta erään isän ja erään nuoren rajusta kohtaamisesta ja painiottelusta ja siihen littyvistä ajatuksista ja kokemuksista ennen ja jälkeen. Siinä oli kuvattu tilanne jossa ollaan äärimmäisen riittämättömyyden äärellä, mutta jossa silti itsen on pysyttävä itsenä koossa ja erillisenä, ja toinen on toinen, olisi hän sitten vaikka kuinka rakas.

      Poista
    4. (Olin minä sen romaanin lukenut kokonaan toiseenkin kertaan. Mutta osittainen palaaminen on hyvä tapa lukea myös.)

      Poista
    5. Mulle kirjoittaminen on tapa unohtaa asioita; tuonkin asian olin unohtanut, ja hyvä niin. Kun asiat saa etäisyyden päähän itsestään, vaikkapa muodoksi paperille, ne ovat siellä. Toki tämä edellyttää sitä, että myös todellisuudessa pääsee irtautumaan tietyistä asioista.

      Olisi tuollekin tarinalle jatkoa vaikka kuinka. Katsotaan kirjoittaisinko joku kerta. Ehkä. Riippuu varmasti siitäkin, miten kaikki menee.

      Tänään, kun puhuttiin armeijasta ja varuskuntamiljööstä, alkoi tulla kaikenlaisia muistoja mieleen. Ihan siitä lähtien, kun viidesluokkalaisina katsottiin, kuinka prikaatin panssarivaunut olivat vedessä armeijan omistamalla alueella. Me soutelimme veneellä pienen matkan päässä ja ihmettelimme panssareita, jotka möyrivät vedessä. En muista pestiinkö niitä siihen aikaan järvessä vai oliko kyse jostain harjoituksesta. Ehkä kummastakin, eri kerroilla. Muistan, että myöhemmin vaunujen peseminen järvessä kiellettiin. Kesällä olimme vähän aikaa myymässä kioskissa, josta varusmiehet kävivät kuumalla hakemassa juotavaa tai mitä vaan millä virkistivät itseään viimeisten kilometrien ajan. Järven ympäri tuli varmasti 20 kilsan lenkki kaikkiaan, varsinkin jos meni tietä pitkin eikä tiennyt mistä oikaista.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  20. Varuskunta ja tuon varuskuntaympäristön minäkin muistan kesänlämpiminä. Sotilaita oli kaikkialla ja kaikessa. Äiti toi kasarmilta mulle varusmiesten tekemiä juttuja, mm. saksalaismallisen (heh) muovikypärän. Kun tuohon liittää vielä neljästä ilmasuunnasta kaupunkiin jyskyttävät junat (ja kun isä ajoi niitä), on tässä ajassa meemiparjattu Kouvola mulle kuin Fellinin Amarcord.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosin täysin ilman fasismia.

      Oikeastaan noista varuskuntien ja veturitallien hyvin inhimillisistä ja hairahtuvista ja joustavista hahmoista taitaa olla peräisin koko ihmiskatsomukseni, se ettei ihminen ole toista kummempi eikä parempi.

      Poista
  21. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  22. Jos palaan jollekin pääuralle ajatuksissani niin on hyvä, mikäli nyt käynnistetään varuskuntaverkon päivittäminen.

    Samalla tulisi huomioida reserviläiset. Kertausharjoituksia ja ehkä myös reserviläiskirje missä muistutetaan hyvän kunnon ylläpitämisen merkityksestä jne.

    Samalla pitäisi havahduttaa työvelvollisia...

    En oikein käsitä miksi aikaa pitäisi hukata tai käydä pelkästään Natokeskustelua.

    Tosin en tietenkään ole tietoinen mitä suunnittelevat tahot parhaillaan suunnittelevat.

    Ehkä kommenttini on tarpeetonta hätäilyä ja huolehtimista.

    VastaaPoista
  23. Varmasti taustalla pohditaan näitäkin asioita. Minulla on se käsitys, että Suomen puolustusvoimat ja tiedustelu ovat hereillä. Poliitikkojenkin tulee olla ja mahdollistaa hyvä kehitystyö.

    VastaaPoista