tiistai 29. maaliskuuta 2022

Martti J. Kari Politiikkaradiossa

 


Laaja ja analyyttinen puheenvuoro Venäjän tiedustelusta ja Ukrainan tilanteesta ja hiukan Suomenkin strategisesta kulttuurista.

https://areena.yle.fi/audio/1-61698150



96 kommenttia:

  1. Kuulin kokonaan matkalla töihin ja hyvä oli. Anekdoottina se, että Kari sanoi ihan samaa kuin itsekin hyökkäyksen alussa että tuohon operaatioon lähtevä joukko on selvästi liian pieni, vain noin 200 000 miestä.

    Karin syvät tiedot Venäjän tiedustelun labyrinteista todella mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minäkin kuulin tätä katkelman autoradiosta ja sitten kuuntelin kotona koko setin. Myös tässä hyvä jakso Neuvottelijaa, hiukan samoja asioita mutta myös paljon muuta:

      https://www.youtube.com/watch?v=BC1ZW5ZeT5I&t=731s

      Poista
  2. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9ae4dbf2-42c9-487b-b927-c74c7e6f2d0f

    Juttu kertoo todennäköisen itsestäänselvyyden: Putinin Venäjä tulee vaikuttamaan Nato-keskusteluumme.

    Tiedän jo miten se tässä luupäiden maassa kääntyy:
    jokainen hiemankin vastahankaan oleva argumentti tai pelkkä välttämätön keskustelun argumentaatioon kuuluva kysymyksenasettely toisesta mahdollisesta vaihtoehdosta tulee olemaan Putinin infosotaa, trollausta, vaikuttamisyritystä jne.
    Kukapa tässä ilmapiirissä sitten uskaltaisi sanoa mitään muuta kuin että Nato on taivas ja turva ja "keskustelua" käydä ? Paitsi Väyrynen. Ja muutama änkyräkommari.

    Niinhän se oli jo ennen sotaakin. Maamme kovin Nato-kannattaja ja Ukrainan tukija Halla-aho oli hyvien ihmisten piirissä Putinin pussiin pelaaja kuten jokainen "populisti."
    Faktoilla ei ollut mitään väliä. Piti saada inhoke putinlaariin. Ei mennyt, kun ei siellä koskaan ollutkaan.

    Voi myös kysyä mikä Nato-keskustelu? Missä se on?
    Kun lehtiä lukee ja telkkua seuraa niin eihän siellä mitään Nato-keskustelua käydä. Pelkkiä todisteita ja lisävakuutteleluja että kannattaa, kannattaa, kannattaa.
    Jos joku (vaikka Väyrynen, heh) on eri mieltä, niin kuin oli, niin ei mene kuin muutama tunti kun ajatukset ammutaan alas Patriot-ohjuksilla ja annetaan ymmärtää että kannattaisi olla hiljaa, kun ei mitään tiedä... = on noin väärä kanta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkö tässä oma kanta taas kerrata, perkele.

      En ole innoissani Natoon pääsystä, en ole sinne halunnut. Olen kokenut vahvaa turvaa tässä maassa sotilaallisilla kriteereillä.
      Ja mitä on tullut Putinin vaikuttamiseen tässä maassa, niin eihän niillä ole ollut mitään tsäänssiä täällä menestyä.
      Venäläiset saavat muutenkin mökkeillä mielestäni tässä maassa ihan rauhassa. Tuovat rahaa ja raitille vähän reippaampaa iloista ääntä (paitsi paikoissa jossa russofobian vuoksi ovat joutuneet kuiskailemaan). Olen sitä paitsi pitkän linjan venäl. taiteen ystävä. Kuvitelkaapa maailma ilman venäläisten musaa, kirjallisuutta ja musaa? Ihan mahdoton. Eli hieman nyt suhteellisuudentajua toivoisin maanmiehilleni tähän menossa olevaan kaiken venäläisen silmistäpoistamis-urheiluun.

      Mutta sitten se iso MUTTA. Kaikki on muuttunut nyt täällä Suomessakin.
      Ukrainan rikollinen sota on paljastanut että vaarallinen ja röyhkeä Putinin hallinto on todella vaarallinen oikeasti myös meille. Olisi tyhmyyttä olla etsimättä lisää turvaa maallemme ja sen asukkaille.
      Myöskään Putinin hallintoa ei voi enää edes passiivisesti hyväksyä. Siitä suunnasta ei kannata enää odottaa mitään kohtuullisuutta niin kauan kuin tuollainen valtatraditio siellä jyllää. Ukrainalle sitä paitsi nyt kaikki voima ja kaikki hyvä rintamalla ja muutenkin.

      En siis kuitenkaan ajattele että Nato hoitaa kaiken nyt.

      Mutta olen tullut tulokseen että (Nato-)kantani tulee olemaan sama kuin mikä tulee olemaan maamme valtionjohdon kanta.
      Voin luottaa oikeastaan vain siihen, ja tulenkin luottamaan. Valtionjohdolla tarkoitan tässä nimenomaan presidentti Niinistöä.
      Jos menemme sitten Natoon, se on sitten niin. Vaikka siinäkin puljussa tulee säilyttää oma toimintakyky eikä puudeloitua hännänheiluttajaksi. Senhän me osaamme, ensin YYA, sitten suhteemme EU:n kovimman ytimen kovimpaan johtoon.

      Miksi selitin noin pitkään kantaani?

      Se on luettavissa tuosta edellisestä kommentistani: tämä on nykyisellään mielivaltainen maa, kun jotakin juuri löydettyä uutta totuutta varjellaan.

      Poista
    2. (Kuvitelkaapa maailma ilman venäläisten musaa, kirjallisuutta ja LEFFAA? Ihan mahdoton. )

      Poista
    3. Suomi on aina niin kovin yksitotinen. Yksi totuus, jos haluat säilyttää kasvosi. Musta tämä Nato-päätös eli kyllä vai ei ei ole itsessään kovin monimutkainen näissä oloissa. Sen jälkeen on sitten monta mietittävää ja toki itse vastauksen ympärillä.

      Poista
    4. Suomen Nato-haaveen tiellä voi olla tällaisia maita kuin Unkari ja Turkki, kuka tietää. On selvää, että Venäjä pyrkii vaikuttamaan niihin. Saattaa vaatia jotain. Näissä Unkarin kohdalla tulee esiin Suomen toiminta EU:ssa Unkaria kohtaan ja Venäjällä voi olla keinoja vaikuttaa Turkin toimintaan ja päätöksentekoon. Toivotaan, ettei noihin kahteen kaaduta.

      Poista
    5. Suomessa aitoa Nato-vastaisuutta on lähinnä Vasemmistoliitossa. Sitten on hajaääniä muualla. Kepussa ja demareissa voi ihan aidostikin olla Venäjän asialla olevia tyyppejä.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ajattelen että patrioottisuus on rakkautta isänmaata kohtaan. Uskoisin että Venäjää koskevasta propagandasta huolimatta Putin saa enemmän aikaan (jopa venäläisissä) pelkoa ja vihaa kuin rakkautta omaa maata kohtaan.

      Putinin rakkaus on ruhjovaa ja väkivaltaista. Tuskin edes omille sotilaille on selvää isossa kuvassa mikä on Putinin tarinan arvo, kun he kohtaavat ukrainalaisen todellisuuden.

      Rakkaus, joka on käytännössä kleptokratiaa ja typerästi valmisteltujen sotien käymistä, on minusta teeskenneltyä. Voin kyllä uskoa, että Putin uskoo asiaansa, samoin joku lähipiiri joka järjestelystä hyötyy, mutta muiden kohdalla on varmasti kysymysmerkkejä. Tietysti isot kansanosat eivät uskalla tai edes osaa kyseenalaistaa presidentin asiaa.

      Poista
    2. Ukrainan kohdalla patrioottisuus on intuitiivisesti selvää. Se on konkreettista, ei propagandistista esitystä.

      Poista
    3. Vaikka totta kai kaikki maat käyttävät propagandaa kansallishengen nostamiseksi.

      Poista
    4. Ja sekin on totta, että Venäjällä varsinkin vanhempi väestö on Putinin pulkassa. Alle nelikymppiset ovat aika lailla toista maata. Tuskin näkevät presidenttinsä toimissa isänmaallisuutta, kun tulevaisuus on niin monin tavoin vaakalaudalla.

      Poista
    5. Kun seuraa Venäjä-mielisiä, esimerkiksi dosentti Bäckmania, joka pääsee kaikkeen länsimaiseen tietoon käsiksi venäläisen ohella, niin käy ymmärrettäväksi, miten suuri vaikutus uskolla ja uskomuksilla on ihmisen tiedonmuodostukseen. En tiedä, miten kauan itsepetoksen tiellä voi jatkaa. Uskoisin, että hyvin pitkään.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Ajattelutavat ja kielipelit ovat kiinnostavia ja siksi yritän kaikenlaista kriittisyydellä seurata.

      Poista
    8. Kyllä musiikki on suuri vaikuttaja monessa mielessä, aatteesta riippumatta, se on totta.

      Poista
  6. Putinin toimintaa on kyllä vaikea pitää isänmaallisena siinä mielessä että se olisi työtä ja asennetta oman maan kansalaisten, kielen ja kulttuurin eteen.
    Vain Lenin ja Stalin ovat haavoittaneet Venäjää vielä enemmän kuin Putin nyt.
    Tietenkin löytyy ihmisiä Venäjällä jotka ovat toista mieltä. Koska maan mittakaava on iso, on niidenkin määrä miljoonissa, mutta kymmenissä miljoonissa lasketaan (saamieni tietojen mukaan) niiden määrä jotka toivovat hartaasti että tästä piinasta päästäisiin.

    Sitä tietenkin sopii ihmetellä miksi he eivät toimi/uskalla toimia.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki tietävät, että Putin on ottanut puheissaankin jo käyttöön mafian sanaston. Jos ryppyilet, ei käy hyvin. Kaikki on mennyttä.

      Kari sanoi, että kansannousu ei ole Venäjän vallankumouksen malli. Se on pohjimmiltaan palatsivallankaappaus. Sieltä voi odottaa jollain ajalla jotain.

      Minunkin on vaikea uskoa, että Putin vakuuttaa ihmisiä muuta kuin pelolla ja terrorilla, pääasiassa näin. Toki länsivastaisuus on varmasti ihan aitoakin Venäjällä niin kuin täällä on aitoa Venäjä-vastaisuutta.

      Poista
    2. Totta tuo kansannousun mahdottomuus. Ei edes vuoden -17 "vallankumous" ollut varsinainen kumous, vaan aika pienen, hyvin rahoitetun ja marginaalisenkin ammattivallankumouksellisten piirin tekemä vallankaappaus. Varsinkin näin se lokakuinen.

      Poista
  7. Myös tässä ajassa pitää olla rehellinen ja uskaltaa todeta, että jokin osa myös meidän mediavirrasta on eräänlaista kriisiajan mediaa, ei normaaliajan. Informaatiosotaa. Se nyt ei ole mikään skuuppi vaan taas itsestäänselvyys. Noin vain toimitaan kun on kansallisia vaaratekijöitä.
    Mikä osuus sitten, sitä on mahdotonta arvoida ja aika hienióvaraistakin se on, enkä ainakaan minä syytä siitä ketään.
    Näkyy mm. siinä kuinka Ukrainan julkistamia voittoja syötetään mediaverkkoon välittömästi ja sen kummemmin tarkastamatta.
    Näkeekin että jälkikäteen näitä Ukrainan sisäisiä hengennostatusjuttuja sitten korjaillaan. Ukrainassa niillä on tärkeä ja merkityksellinen sotilaallinen tehtävä, mutta meillä pitäisi kai malttaa vaikka puoli päivää ja odottaa varmennettuja faktoja.

    VastaaPoista
  8. Taas asiasta toiseen. Pellervon tutkimuslaitos julkaisi ennusteen että ruoanhinta tulee kallistumaan meillä noin 11 prosenttia, eli reilusti vielä inflaatiotason ja että tämä kallistuminen alkoi jo ennen sotaa (kiitos hallituksen ilmastoradikalismi).

    Tuo on hyvin merkittävä tieto ja tärkeämpi sadoille tuhansille suomalaisille kuin yksittäinen rintamauutinen tai se mitä Stoltenberg sanoi. Median pitäisi nyt skarpata natoilussaan ja alkaa haastaa hallitusta siitä, että mitä h-vettiä tässä meidän maassamme tapahtuu.
    Myös Halla-aho ja Purra ja kumppanit ja vasemmistoliitto voisi herätä.
    Menemme Natoon, se on jo kai selvä.
    Mutta maamme on täynnä köyhyysloukkuja kuin putoavia pommeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hallitus on aivan kujalla ilmastokunnianhimossaan.

      Mitähän helvettiä he oikein ajattelevat? Pitääkö ihmisen ensisijaisesti syödä vai keventää hiilijalanjälkeään.

      Toki Saarikko käytännössä totesi, että kun meillä on tämä ilmasto-ohjelma (no ei sitä sanonut) tai nämä olosuhteet (joissa otetaan järkyttävästi velkaa joka päivä oli sota tai rauha), niin täytyy ihmisten olla valmiita kiristämään vyötä. Hah hah!

      Ei minulle tee tiukkaakaan syödä 3 päivää viikossa kaurapuuroa ja halpoja mutta terveellisiä ruokia loput, mutta eihän tässä siitäkään ole kyse.

      Kyse on siitä, että hallitus ei älyä missä mennään. Herätään sitten asioiden tolaan ja kalliisti yritetään paikkailla jotain, kun vahinko on jo tapahtunut eikä asioita voi enää hallita järkevästi - esimerkiksi tämä ruokahomma.

      Katsoin huvikseen muuten energianhintoja. Harakka puhui, että polttoaineet ovat yhtä kalliita pumpulla kuin 5 vuotta sitten. 2017 diesel maksoi jopa alla 1,2 e / litra, mutta oli välillä jopa 1,5 euroa litra. Nyt mennään 2,2 e / litra - 2,6 e / litra ja lisää tulee. Moni suomalainen varmaan odottelee, että tilille ilmestyy rahaa...

      Poista
    2. Tuli kirjoitusvirheitä mullekin.

      Tämä meitä hallinnoiva porukka varmasti pyrkii hyvään, mutta ei se kyllä tajua missä ihmiset elävät ja missä mennään. Eivät valitettavasti vaan tajua. Sellaista ominaisuutta on vaikea kytkeä ihmisestä pois.

      Poista
    3. Omana pelkona on, että esimerkiksi ruoka/ruoantuotantoinfrastruktuuri ja moni muukin siinä liepeillä vaurioituu niin pahasti, että sitä ei vaan enää kohta ole. Miten suu sitten pannaan?

      No, ei johtajiltamme ruokaa puutu, se on selvää. Ulkomailta tuodaan ruokaa, sitä ihmiset ostavat minkä pystyvät. Mutta olisihan turvaa tuovaa ja maata monin tavoin rakentavaa sekin, että meillä olisi vireä elinkeinoelämä myös aivan tällä perustasolla eli elintarviketuotannossa.

      Nämä hiilihommat huitelevat jossain aivan pilvissä, missä ei tarvitse miettiä arkisia ruokaan, energiaan, palvelujen ja tavaroiden hintoihin tai liikkumiseen tai mihinkään muuhun tällaiseen aivan arkipäiväiseen liittyviä asioita. Ihmettelen, että tämä ei näytä epäilyttävän lehdistöä / tutkijoita / muuta porukkaa, jonka pitäisi olla hereillä.

      Poista
  9. Juuri tuota tarkoitin!

    Kun katson Ukrainan presidentin (ja sankarin) Zelenskyn toimia maansa hyväksi tulee usein mieleen, että koemmeko me Suomessa samanlaista moraalia, johtajuutta, puolella olemista ja puolelle tulemista
    edes murto-osan verran esimerkiksi oman hallituksemme suhteen.

    En kyllä itse koe. Hallituksen keskeisimmät ministerit ovat jotenkin muualla, toisaalla ja kuin muita varten.

    En tarkoita em. mitään "vahvan johtajan kaipuuta" vaan sitä että päättäjä tunnistaa realismin, toimintaympäristön ja näyttää teoillaan olevansa ensi sijaisesti kansansa palveluksessa. Ja heiytää ideologiset pinttymät hevonkuuseen, jos tilanne sitä vaatii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Nämä hiilihommat huitelevat jossain aivan pilvissä, missä ei tarvitse miettiä arkisia ruokaan, energiaan, palvelujen ja tavaroiden hintoihin tai liikkumiseen tai mihinkään muuhun tällaiseen aivan arkipäiväiseen liittyviä asioita.
      Ihmettelen, että tämä ei näytä epäilyttävän lehdistöä / tutkijoita / muuta porukkaa, jonka pitäisi olla hereillä."

      Tässä sen on.

      Ei kiinnosta koska tuolla viiteryhmällä on varaa maksaa.
      Uhreiksi heille kelpaavat vain ne tietyt, mutta ei kotimainen köyhä joka on siitäkin ikävä uhri-kategoriaan otettava että sillä ahdinkonsa vuoksi on väärät kannat (eli hätähuudot -mutta eiväthän herrat ole sitä koskaan kuulleet ja osanneet erotella) ja ahdistukset ties mistä.

      Ilmastohomma on nyt vain nieltävä vaikka sisältäisi todellisesta tärkeydestään huolimatta myös kaikki mahdolliset Absurdistanin merkit.

      Poista
  10. Siis jos ollaan valmiita rampauttamaan metsäteollisuus, ruoantuotanto ja kuljetusala ylikalliilla energiaverotuksella ja liian nopeilla vihertoimilla ja osin täysin utopistisilla toimilla (siis sellaisilla joille ei ole vielä mahdollisuuksiakaan menestyä), niin ihmettelen, miten yhteiskunta pyörii hetken päästä.

    Samanaikainen työttömyys, rakennemuutos, inflaatiokehitys, korkojennousu ja valtion velkaantuminen. En ymmärrä, miten sekaiseksi homma voidaan saada, osin myös aivan omin päätöksin ja intohimoin.

    Ja monessa kohtaa: ei juuri minkään vaikutuksen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuokin.

      Tuossa muuten käytin monikkoa "herrat." Uskonko sellaiseen? 2022?
      Puhunko myös nyt kuin aito trash vielä "eliitistä?"
      Olenko sitä "rahvasta joka alkaa hyppiä silmille"?

      Niin. Mulle herra on ihminen, nainen tai mies, jota kiinnostaa ideologia, teoria tai jokin tendenssi enemmän kuin ihmisten kokemat ja elämät konkreettiset todellisuudet ja arjet.
      Ja tämä vielä jonkinlaisesta korkeamman tason sosio-ekonomisesta asemasta käsin.
      Herruuteen kuuluu myös maailman tuhoisin asenne, ajatus omasta edelläkävijyydestä.

      Poista
    2. Katkeroitunutta alaluokkaa ja sitten vastaavasti herrakansaa, etujoukkoa, yhdistää kylläkin se, että molemmat ovat varmoja toisen ryhmän täydellisestä eksyneisyydestä.
      Ajattelen kuitenkin että tuolla "alaluokalla" on taakkansa joita se ei jaksaisi enää kantaa, siksi sympatiat menee mulla sinne.
      Ruoan- ja myös bensanhinnan (ajattelen varsinkin maaseudun perusväkeä) nousu pitää pysäyttää keinolla millä hyvänsä ja pian.
      En muista milloin "vasemmisto"hallitus olisi viimeksi ollut näin huoleton köyhimmän kansan asemasta. Nämä ovat nyt kyllä aivan valevasemmistolaisia.

      Poista
    3. Harakka lähettää jossain vaiheessa köyhien tilille rahaa. Saarikko sanoo: Kiristäkää vöitänne. Andersson sanoo: Verot ylös. Vihreät sanoo: Hiili alas. Näillä mennään, Suomi nousuun.

      Poista
    4. Vihreä siirtymä jne. ovat minusta ihan asiallista toimintaa. Ainoa seikka on, että ne täytyy tehdä yhteiskuntakestävästi. Vaikeina aikoina on priorisoitava keskeisiin asioihin, kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa tai yhteiskunta on telakalla eikä toimi. Ei minulla tästä tämän kummempaa ideaa ole.

      Jos laivavertausta jatkaa, niin hyvä laiva ei parane sillä, että ostetaan siihen tavallisen keulavisiirin sijaan laivan hintainen keulavisiiri. Välillä tuntuu, että jostain tällaisesta on kyse.

      Poista
    5. Ehkä sanoitan vielä näin: Kun tehdään rakenteellisia uudistuksia, joiden on tarkoitus toimia suuntina vuosikymmeniä jatkuvalle uudistamiselle, on tietenkin oltava selkeä suunta.

      Silti katson, että "vallankumous"-tyyppinen malli ei oikein toimi pitkän kehityksen linjauksessa. Jos kerralla murretaan liikaa yhteiskuntaa toiminnassa pitävää infraa, seuraukset voivat olla katastrofaaliset, varsinkin jos ei ole pelivaraa.

      Usein pitäisi pystyä arvioimaan prosessin keskellä myös tiettyjen toimien hidastamisesta, jos olosuhteet niin vaativat. Se ei tarkoita paluuta vanhaan, mutta tilanteen arviointia.

      Kunnianhimo on hyvä, mutta kunnianhimo vaatii resursseja. Niiden saatavuus on turvattava, tai muuten käy vanhan sanonnan mukaan: Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

      Poista
  11. Mitä tulee Harakan aikomukseen palauttaa köyhille bensahintasekoilun viemiä rahoja niin en ihan ymmärrä...eikö loogisesti pitäisi palauttaa myös ruonhintaa jota hiileilyllä nostetaan, asumista, sähköä, asumista jne. Samanlaisia perustarpeita.

    Tehokkain tapa tukea olisivat reilut veronalannukset. Ainoa varma tapa. Jokaiselle alipalkatulle ja alityöllistetylle ihmiselle roima veronalennus: menee varmasti perille. Toki tässä se ongelma että näin sivuvaikutuksena tuetaan pienpalkkaisuutta ja osa-aikaisia "täystyöllisyys"suhteita. Niitä toki tuetaan monin muunkin tavoin tässä maassa. Esimerkiksi alihintaan töitä tekemään valmiin maahanmuuton tukemisella, suorastaan siitä intoilemalla (vasemmalta oikealle).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka tuskin tarkoittaa mitä sanoo. Veronalennukset toimisivat varmasti parhaiten. Halpatyövoimamaahanmuutto käy yhteiskunnalle hyvin kalliiksi, kun sitä paikataan verorahotteisilla tulonsiirroilla.

      Poista
    2. Ruoanhinta, bensanhinta, sähkö, asuminen. Eniten osuu tämäkin hiili köyhimpiin.
      Veronalennus näkyisi pussissa heti. Ei tarvitse mitään kummempaa häkkyrää joka saattaa olla sekin harakkalumetta vain.

      Hyvä esimekki tämäkin kuvio. Idelogia maksaa. Se maksatetaan. Se on uhri joka tulee antaa. Kaikki maksavat. Suhteellisesti se vie tietenkin suurimman osan köyhimpien arjesta = köyhät maksavat eniten.

      Itselläni on ollut jo joitakin kuukausia pinnassa heikompien asema. Tulen käyttämään siitä syystä termejä alaluokka, alityöllistetyt, alipalkatut jos keskustelun näistä keskiluokkaisten kanssa. Heillehän on vain se vihreä siirtymä, kipeän ihana asia, kipeä ja ihana samaan aikaan. On ahdistus jonka hoito maksetaan koko yhteiskunnan kokoisella lääkkeellä.

      (En sano ettei toimia ilmaston eteen pitäisi tehdä. Pitää mutta se pitää tehdä kokokonaistilanteeseen suhteutettuna kuten oletkin Vesa esittänyt.)

      On myös tultu siihen, että valtion ja kunnan häntiä (vähintään niitä) on alettava leikkaamaan irti.
      Ideologiaa ei pitäisi maksattaa yhtään enempää kuin mitä ihan pakko duunareilla, pienyrittäjillä ja maanviljelijöillä.
      Hyvinvointivaltio on ehdottomasti pidettävä pystyssä, mutta sadat rönsyt nyt ainakin heti pois, jotta edes pieni veronalennus olisi mahdollista tehdä ja suunnata alipalkatuille ihmisille.

      Poista
    3. Varmaan on niin että kukaan pidempää uraa tekevä poliitikko ei tahdo leikkauksia omalle vahtivuorolleen, koska äänestäjät eivät palkitse siitä seuraavissa valinnoissa. Siksi asiat jäävät hoitamatta.

      On syitä muitakin, mutta olennaisinta on pitää äänestäjät erinäisten tukien ja rakenteiden piirissä, koska sillä ostetaan valtaa - aivan sama miten kokonaisuuden kannalta asiat ovat.

      Nythän on tämä kunta- ja soteuudistus taas tuomassa hyväpalkkaisia vakansseja poliittisille kellokkaille ja pyrkyreille. Paljonko paranevat palvelut?

      Poista
  12. Jarille, tai kenelle vaan, samaan syssyyn kysymys. Onko Vaasassa esillä paljon Ukrainan lippuja. Täällä kaupungintalon edustalla (Kauppatorilla) lippu liehuu, Viking Linen terminaalissa, joidenkin yritysten saloissa myös ja myös erittäin paljon yksityistaloissa lippuja. En tiedä miten pysyviä nuo liputukset ovat, mutta aina kun kaupungin läpi kulkee, niitä näkee useita. Koskettavaa. Tämän tulemme muistamaan.

    Itsekin ajattelen että hienoa. Noin pitääkin, Ukrainalle kaikki tuki.

    Mutta koska olen mikä olen, pakosti nousee mieleen (nössön?) ajatus parikymppisestä venäläisasevelvollisesta joka on heitetty rintaman väärälle puolelle ja saa luodin päänsä läpi. Heitähän on tuhansittain.

    Onkohan hänelle ja vielä sodassa kaatumattomille missään enää ajatusta, jossa hänet huomioidaan vai onko asetelma nyt jo sellainen, että jokainen venäl. sotilas on absoluuttisesti pahan puolella ja paha itsekin tarvitsematta lainkaan hyvän toivomista osakseen.

    Tässäkin asiassa Zelensky on ollut esimerkillinen. Tapa millä hän vetosi äidinkielellään, venäjä, venäläisiin veljinään oli kaunista. Ja tämä kuitenkaan antamatta yhtään periksi oikeutetussa asiassaan puolustaa Ukrainaa kaikin mahdollisin keinoin, koska tässä nyt hyökkääjä on itsestäänselvästi hyökkääjä ja puolustaja puolustaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minua käy sääliksi venäläisiä nuoria miehiä. Ei pitäisi olla mitään syytä lähettää heitä tappamaan ukrainalaisia. Tuolla kun ovat niin moni menettää henkensä aivan turhan takia. Sotilaina he hoitavat tehtäväänsä, ja siihen on vaikea sanoa paljoakaan. Toisaalta ei voi paheksua ukrainalaisiakaan siitä, että puolustavat maataan ja ehkäisevät väkivaltaa tappamalla vihollisen. Sodan iso kuvio on kuitenkin sellainen, että tuskin hirveästi heltiää julkisuudessa sääliä hyökkääjille.

      Poista
    2. Niin se on, maansa puolustaja joka alkaa sääliä maahantunkeutujaa, on hävinnyt puolustaja. Sellaiseen Ukrainalle ei ole varaa.

      Silti tuollaista tulee täällä kaukaa sivullisille mieleen.

      Dehumanisoimme yleisesti sitten muuten vaikka jälkikäteen.

      Kun sinä Vesa ja Jari luimme historiaa niin luimme toisessa maailmansodasta, jossa osallisia olivat saksalaiset j a natsit.

      Osattiin erottaa historian tosiasia helposti, ainakin sen moniulotteisuus.
      Saksan perusarmeijassa (Werhmacht) suurin osa miehistöstä upseereihin ei ollut natseja. Pikkupojatkin tiesivät sen. SS-miehiä kammoksuttiin, Wehrmachtin joukkoja pidettiin vertaisina. Vaikka toki sielläkin syyllistyttiin siviiliväestön terroriin.

      Nyt viimeisen noin 10-20 vuoden aikana Hollywoodin elokuvakuvitukset ja angloamerikkalainen dokumenttiteollisuus on luonut saksalaisuuden jossa kaikkia puhutellaan natseina, saksalaisia ei ole tuossa kontekstissa kuin olemassakaan.
      "Natsit miehittävät...", "Natsit perääntyivät...", "Natsit pommittivat...".

      Niin olikin, ja natseja on kutsuttava natseiksi, mutta samalla on tuotava esiin myös muita merkityksiä.

      Jotenkin saan tuon em. liittymään mielessäni nyt Venäjän hyökkäykseen.

      Poista
    3. Osa porukasta ei taatusti tiedä, miksi on Ukrainassa. Mutta kun sitten tällainen asiasta tietämätön soturi lähettää iskanderit matkaan ja ne osuvat johonkin lastenkotiin, jossa kuolee lapsia, niin vaikea sitä pommittajaa on sääliä, jos saa kuulan kalloon. Sodan logiikka on julma. Aina kuolee vääriä ihmisiä. Tavallisesta nuoresta tulee z-joukkojen tappaja.

      Poista
    4. Sota on paskaa ja kaikki mielikuvamme eivät vastaa todellisuutta.
      Markus Leikolan ohjelmassa paljonkin siitä.
      Mm. tiedämme historiallisen faktan siitä kuinka NL:n armeija sai käskyn Saksan itäosiin 1945 tullessaan raiskata naiset. Se juttu on elänyt ja totta se onkin. Miljoonia raiskattiin.
      Nyt saksalainen historia- ja väestötutkimus on kuitenkin löytänyt jotakin räjähtävää siitä, miten tähän tarinaan suhteutuvat länsiosiin tulleet amerikkalaiset, ranskalaiset ja britit.
      Lopputulos oli yllättävä kun raiskaukset, isättömät lapset yksinkertaisesti suhteutettiin joukkojen mittakaavaan, määrään (joka NL:lla moninkertainen). Amerikkalaisten ja ranskalaisten toiminta seurauksineen suurin piirtein samaa kuin venäläisten vuonna 1945. Britit jotka pidettiin kovassa kurissa eivät yltäneet samaan.

      Väitänkin kyynisellä osalla minua että tämän sotanarratiivin jälkiosa (tuo läntinen) ei jää elämään. Sen mieluummin annetaan olla.

      Ohjelma on aika pitkä, mutta synkkä ja pimeä. Jos jaksatte joskus kuunella lisää ihmisen pahuudesta (itse en aina enää jaksa), niin tässä on:

      https://areena.yle.fi/audio/1-50273294

      Poista
    5. Joo, ei voi lasten tai kenenkään muunkaan pommittajaa sääliä, eikä pidä. Tappaminen on saatava loppumaan ja voittamalla hyökkäävä armeija se loppuu joko hyvällä tai pahalla.

      Poista
  13. Jope, majailen täällä Vaasan reuna-alueella ja taas ovat kuviot olleet hyvin pienet niin pienet etten ole edes hetkeen keskustassa käynyt. Ainakaan silmiini ei ole sattunut mitään erityistä Ukrainan lippuihin liittyen... joskus kuviot ovat todella pienet... tässä kun ovat ihan lähellä tarvittavat kaupat.

    VastaaPoista
  14. Käsitykseni Ukrainan tilanteesta aukeaa erilaisiin aspekteihin ja kysymysmerkkeihin, joita olen juuri nyt liian ahdistunut sanoittamaan.

    Julmuutta tulee katsoneeksi videoiden avulla.

    Kaikenlainen siviilihätä on hyvin koskettavaa.

    Ja ihminen on ihminen sotilaspuvussakin.

    Ja yleinen masennus siitä, että emme pohdi Pekka Kuusen esille nostamia asioita ihmiskunnallisesti vaan olemme missä olemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Jari, tämä alkaa olla surullista kaikki, päällimmäisenä ei ole tästä mulla pelko tai varmuus Ukrainan jonkinlaisesta voitosta tms. vaan suru siitä että tällaista tapahtuu ja että Putinin Venäjä näin totaalisesti petti rauhan mahdollisuudet.
      Tämä on kohtuutonta kaikin tavoin vaikkei valitettavasti mikään poikkeus maailmanhistoriassa.

      Olen lukenut iltaisin aika paljon kirjallisuutta viime viikkojen aikana. Niin pääsee muihin koloihin. Ensin uudehko Haavikko-elämänkerta, sitten Peter von Baghin omaelämäkerta. Molemmat hienoja teoksia. En tiedä miksi nyt elämäkertoja, mutta ehkä siksi että niiden kautta pääsee lähivuosikymmenille joista jonkinlainen käsitettävyyden kokemus (toisin kuin ihan nykyajasta), vaikkakin suurelta osin jälkikäteen hankittu.

      Poista
    2. Luin myös parin muun proosan uudelleenluennan lisäksi Petri Tammisen Enon opetukset (löytyi hyllystä). Lohdullinen teos jotenkin kaikin puolin. Jos kirja voi olla viisas, niin tämä oli, itseään alleviivaamatta. Toivottavasti Tammiselle, jotenkin ihmisenkokoiselle kirjailijalle, kuuluu hyvää.

      En tiedä mitä Vesa ajattelet mutta mielestäni kirjojen pituuksia voisi lyhentää ylipäätään (hah, diletantin hassutuksia tämä...), oletteko koskaan kenenkään kuulleet sanovan että kirja oli hyvä mutta liian lyhyt, ette.
      Tuli mieleen vaikka Saision hyvin kiinnostava uusin, ja miksei myös sen Viikilän(?) ja Miki Liukkosen (joka kiinnostaa kyllä) teokset.
      Kirjakaupassa niiden moukarinpaino ei varsinaisesti houkuttele niitä ostamaan ainakaan minua.

      Poista
    3. Kirjat voisi olla ehdottomasti lyhyempiä. Mietin itsekin, että pitäisikö lyhentää romaanikäsistä hiukan. Turha heruttelu pois...

      Poista
    4. Sorry, pintatason kirjapohdinnat vielä...
      Saision haastattelut, ja sen elämänkaari yleensä, saavat minut kiinnostumaan sen teksteistä, joissa on kyllä aina paljon.
      Ei Finlandia.
      Viikilä ehkä sitten ilmiönä.
      ML varmaan ottaa päähän monia kirja-alan ihmisiä kun myös jätkä itse on kiinnostava ja nuoret lukevat. Tai no, en tiedä.

      Poista
    5. Joo Vesa, lyhennä romaaniasi, jos mahdollista. Paitsi tietenkin jos sen sisältö vaatii sivuja. Aiheeseesi voisi sopia paksumpikin ilmaisu. Et varmaan mieti koskaan lainkaan ostavien lukijoiden kannalta mutta käsittääkseni on mennyt niin hassuksi, että kirjoja ostavat ihmiset ostavat mieluummin paksun kuin ohuemman kirjan. Tästähän on ollut paljonkin juttuja.

      Jos on iso aihe, voi kirjakin olla mielestäni iso. Vaikkei sekään aina mene niin.

      Poista
    6. Miki Liukkosella on radiossa mielenkiintoinen ohjelma (vierailijoita aina mukana), sitä olen kuunnellut. Ja on tullut kahden kolmen viime vuoden aikana ohjattua myös kandityö ja gradu Liukkosen romaaneista. Ehdottoman mielenkiintoinen kirjoittaja, vaikka sitä karsimista voisi kyllä harrastaa...

      Petri Tamminen on ihan oman tyylinsä löytänyt. Todella hyviä juttuja pienoiskoossa.

      Saisio ilahduttava tyyppi, noin niin kuin itsenäisyysasteellakin.

      Romaani lähtee näinä päivinä toiselle kierrokselle; olen jo täysin kyllästynyt sen kirjoittamiseen ja pelkään, että mitä enemmän siihen tuon aineksia lisää, sitä enemmän on vaara, että joiltakin osin rytmitys kärsii. Tässä saa olla tarkkana.

      Käytännössä teoksessa on enää kielellistä viimeistelyä edessä, näin uskon, eikä sitäkään ihan hirveästi.

      Saan vielä parilta taholta palautetta.

      Poista
    7. Todella hienoa että romaanisi on jo noin loppusuoralla. Pian pääset siitä irti ja homma jääkin (meidän) lukijoiden käsiin, sananmukaisesti.

      -

      Tässä päivän pettymys: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008719166.html

      Ei hemmetti miten urpoa. Vielä.

      Tänään just, tosin ohimennen, juttelin ihmisen kanssa jolla kontakteja itään. Sanoi etteivät venäläiset vielä (!) tajua, mitä heidän maassaan tule tapahtumaan, miten pienetkin omistukset ja tilivarat menettävät arvonsa ja maa joutuu oikeasti kuin eristysselliin.

      Poista
    8. Jarille vielä noista lipuista. Joo, täällä Ukrainan lippuja paljon esillä. Niitä näkee paljon. Siis myös julkisen vallan, kuten kaupungintalo, virallisissa lipputangoissa. Ulkoministeriö oli myös iltavalaistu Ukrainan lipun värein.

      Aikakuvaa myös se että esimerkiksi tänä iltana ilmavoimien ja rannikkovartioston helikopterit pörränneet matalalla kaiken aikaa. Sotilaallinen harjoitus menossa, liittyy kaupunkipuolustukseen.

      Jotain hienoa: täällä on myös ravintola ja aika hyvälaatuinen, joka tarjoaa ilmaisen illallisen jos samaan pöytään tulee istumaan sekä ukrainalaisia ja venäläisiä. Hyvä ajatus, ele, vaikkakin ukrainalaisuus ja venäläisyys sekaisin monessa täällä asuvassa, niin kielellinen kuin maantieteellinen tausta. Näin myös parissa kollegassanikin.

      Poista
    9. ( Keltasinisissä vaatteissa näkee ihmisiä aika paljon myös tai sitten vain kiinnitän eri tavalla huomiota, herkistyneenä vähän. Mutta silti, tekisi mieli kuiskata että älkää kuitenkaan unohtako Tsehovia... Tai Tarkovskia... Tai Eduard Uspenskia... Jne. )

      Poista
    10. Katsoin videon missä hämmentyneitä vanhuksia liikkui pommitetussa kerrostalossa. Ihminen revitään irti tottumuksistaan...

      Niin. Tsehov. Otin pari päivää sitten hyllystäni T:n Valitut novellit ja kyllä se on heti sitä itseään: ihmisolemuksen syvällistä käsittämistä.

      Poista
    11. Ei kukaan voi unohtaa venäläisiä klassikoita sen vuoksi mitä yksi presidentti saa aikaan hallitsemassaan federaatiossa. Jos muuta ilmenee, se on pintakuohua.

      Poista
    12. Näin se on: turha odottaa venäläisten nousevan johtajaansa vastaan, siis kansan. Liian vaarallista. Turvallisuuspalvelut ja armeija ovat ensisijalla.

      Putinin kannatus huipussaan. Kertoo myös siitä, miten hyvin Venäjä on onnistunut sisäisessä propagandassa ja pelonlietsonnassa.

      Poista
    13. Siis turvallisuuspalvelut ja armeija ovat niitä, joissa voi tapahtua jotain. Tavalliset kansalaiset vangitaan, sakotetaan ja xxxxx hiljaisiksi.

      Poista
    14. Tuon tutkimuksen tulos oli lohduton. Kontrasti tänne Suomeen iso. Olen jutellut ehkä puolen tusinan venläisen/venäläistaustaisen aikuisen (nuorissa on omituisiakin ilmiöitä tässä asiassa) ja jokainen, kaikki, lähes raivokkaasti Putinia vastaan ja tätä sotaa. Heidän omaisensa osin Venäjällä myös.

      En tiedä mistä tämä ero kertoo.

      Poista
    15. Sanoisin niin, että elämäni aikana kirjoittamisen päägenreni on ollut mielipidekirjoittaminen ja julkaistuista teksteistä ei makseta mitään. Aloitin 1980-luvulla.

      Matkan varrella tuli tämä some ja alkoivat omat somesekoilunikin kuten huomataan.

      Ihmiset eivät kovinkaan tule mielipidekirjoittamisen genreen! Se merkitsee näkyväksi tulemista. Kirjoittaako se perkele meistä? Ei kai se meistä työkavereista kirjoita?

      Paljastaako se jotain?

      Kyllä Suomessakin on vaikenemisen periaate silloin kun ei ammu puskista nimimerkin takaa.

      Ei paljon tarvitse avittaa kun ihmiset syistä tai toisista valitsevat vaikenemisen.

      Kyllä voimme ihan katsoa peiliin Suomessakin vaikka emme Putinin maassa asukaan.

      Poista
    16. Viittasin viime kommentissani itsesensuuriin ja oman hyvän tarkasteluun.

      Totta kai käsitän, että vaikenemisessa on paljon oivallista ja vaikenemiselle on korkeita moraalisia perusteluita monissa tapauksissa.

      Poista
    17. Totuudenpöljiä taitaa olla aina aika vähän...

      Ja sitten mitä ihmettä TAITEILIJA = TOTUUDENPÖLJÄ. Jylhä vaatimus!

      Poista
    18. Myös Suomessa ihminen vaikenee monessa kohtaa - ei moraalisista syistä vaan pelastaakseen nahkansa.

      Näin se on, aivan ilmiselvästi.

      Vaikeneminen on kultaa silti. Monelta turhalta rähinältä välttyy, kun pitää suunsa kiinni.

      Niin minäkin teen. Ei ole mitään mieltä tulla pahasti vahingoitetuksi vain siksi, että saa sanoa laillisen mielipiteensä jostain asiasta, johon sitten pahimmassa tapauksessa joku idioottiporukka reagoi seurauksia jakamalla.

      Olennaisissa asioissa kannattaa suunsa avata.

      Poista
    19. Jokainen ratkaisee missä asettautuu ihmistikkatauluksi. Minkä asian takia. Panee itsensä peliin. Tarkoin sopii punnita, jos pystyy.

      Poista
    20. Tässä muuten Venäjän kansalaisten mielipiteitä maan sisäisestä tilasta, jossa Putin nauttii kuitenkin 83 prossan kannatusta:

      https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/309f1427-e061-4e08-9674-c2617b78335b

      Poista
    21. Toiminnallisessa mielessä nuo jutussa olevat mielipiteet eivät oikein kai viritä mitään mutta varmaan aiheuttavat hetken huojennuksen sanojille.

      Voi Venäjä!

      Poista
    22. Eivät viritä. Venäjällä ei ole sellaista kulttuurista toimintamallia kuin kansan järjestämä vallankumous. Sen sijaan on palatsivallankumous. Sellaisen järjestelystä ei paljon huudella, edes anonyymisti.

      Poista
  15. Itse olen päivän mittaan alkanut epäillä tuota tutkimustulosta, vaikka se on tullut lähes ainoalta hallinnosta riippumattomalta laitokselta. Onkohan silti niin että se juuri nyt, sodan aikana, on aidosti riippumaton?

    Valtavasti erilaisia signaaleja kuitenkin ettei sota + Putin nauti suuren osan luottamusta lainkaan Venäjällä. Mm. kymmenet tuhannet maasta viimeisen kuukauden aikana muuttaneet ihmiset.

    Luulen että tässä ajassa, erityisesti Venäjällä, ilman muuta myös Ukrainassa ja jossakin määrin myös meillä viestintä ja media on kriisiajan viestintää. Tarkkaan ottaen voi olla niin että juuri nyt ei ole "puolueetonta" mediaa missään kohtaa Euroopassa. Se on ilmiselvää kun seuraan HS:ää, YLE:ä, BBC:tä, Ruotsin ja Ranskan valtiollisia kanavia.
    Mutta huom! en väitä että tässä sodassa nyt pitäisikään olla puolueeton - oikeastaan missään tapauksessa ei pitäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ainakaan itse jaksa olla puolueeton. Toisaalta tiedostan ihan hyvin senkin, että ei myöskään Ukraina ole tässä mikään partiopoika tai pyhäkoululainen. Toimii hyvin inhimillisesti ja tekee varmasti vääryyttäkin jossakin / monessa kohtaa, kun tilanne sallii.

      Kuitenkin se, että iso valtio hyökkää pienempänsä kimppuun tekaistulla syyllä, saa automaattisesti aikaan sen, että puolen valinta ei ole kovin vaikeaa.

      Poista
  16. (Jarille ja mahdolliselle muulle lukijalle haluan sanoa jotakin omasta anostani. Olen täällä ilmaissut ammattini, asuinpaikkani noin korttelin tarkkuudella, perhesuhteeni ja heidän työnsä ja opiskelunsa, syntymäkaupunkini, vanhempieni ammatit, ikäni parin vuoden tarkkuudella, tuloluokkani, tapani viettää vapaa-aikaa, harvat intohimoni kohteet sekä uskoni. Nimenikin olen kirjoittanut tänne kokonaisena ainakin kerran ja jokaiselle joka ottaa yhteyttä tiliini kerron nimeni kuten olen Jari sinullekin tehnyt. Omaa nimeäni googletilissä en suoraan käytä koska ehkäpä ammattini vuoksi, peruskoulun opettaja, on todennäköistä että mitä tahansa voi olla odotettavissa. Kokemusta saattaa olla. Pari tuttuani ja työkaveriani tietää kommentoinnistani ja kaikki täällä ilmaisemani on jokapäiväistä keskustelun aihetta noiden ihmisten kanssa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, en ajatellut sinua kirjoittaessani yllä. Kirjoitin sanomalehtien painettujen tekstien genrestä enkä käsittänyt aikanaan sitä että siitä tulisi oma genreni niin vahvasti vaikka muutakin olen yritellyt.

      Silloin kun aloitin sanomalehtipuolella niin ei ollut tätä somea siten kuin se tänään on. Blogit ja muut ovat oma ilmiönsä.

      Se että olen kirjoittanut lehtiini nimelläni voisi tarkoittaa sitä että tänne kirjoittaisin anonyymisti.

      Nämä ovat erittäin vaikeita asioita.

      Tänään on sellainen ilmiö myös kuin maalittaminen ja eri tavoin elämän vaikeuttaminen.

      Kannattaa tehdä oma arvio tilanteestaan ja toimia sen mukaan.

      Poista
    2. Voin vielä sanoa niinkin, että olen tehnyt harkitsemattomia liikkeitä omalla nimelläni mutta kun olen yksineläjä niin lähellä oleva perhe ei sitten ole siitä kärsinyt.

      Olen kokenut kaikenlaista. Mutta en kirjoita koskaan muistelmiani.

      Poista
    3. (Odotan tietenkin yhteydenottajalta oman henkilöllisyyden käyttöä.

      Yksi tähän aikaan ja näihin tapahtumiin liittyvä sometrauma mulla kyllä vieläkin on. Olisiko ollut vuosi 2015 tai 2016 kun kommentoin erääseen erittäin isoon kotimaiseen blogiin. Se oli vielä sitä aikaa kun katsoin, ja perusteet olivatkin hyvät, että Suomen kannattaa jatkaa Paasikiven ja Kekkosen tilanneviisauden linjalla eli pysytellä maailman kriiseistä sivussa, jättäen tilaa niin mahdolliselle rauhanrakentamiselle, pysyä liittoutumattomana ja huolehtia hyvistä suhteista jokaiseen naapurimaahansa.
      Olin siis äärimmäisen maltilliselle linjalla, keskitien keskitiellä. Mutta mikä oli reaktio? Ryöppy jossa syytös Putinin trollina heilumisesta, jopa tyypillisestä sellaisesta. Olin täysin ällikällä ja tajusin että tuntemattomiin ihmisiin ei ehkä sittenkään kannata luottaa näillä somekentillä.
      No, nythän tämä asetelma on ajankohtainen uudelleen, mutta tilanne on eri, ja omakin kanta, mutta ei todellakaan noiden fanaatikkojen painostuksesta.
      Toki en ole avoimuuden suhteen mitään oppinut. Kuten kirjoitin olen ilmaissut aika paljon itsestäni, tyhmä kun olen. Pitäisi ymmärtää että somessa asioista keskustellaan ei henkilökohtaisuuksista, mutta minä pidän helposti kavereina kaikkia vastaantulijoita somessakin ja silloin tulee kertoneeksi, jos ei muuten niin omaksi ilokseen asiaan kautta rantain liittyvää. )

      Poista
    4. Joo, tuo somekaveruuden olettama on aika vaarallinen asia.

      Samoin kuin että yritys olla totuudenpöljä palkitaan.

      Omalla taipaleellani jonkinlainen sanomisen esikuva on kaiketi ollut Erno Paasilinna.

      Poista
    5. Kaikki sanominen voidaan vääristellä aivan uskomattomalla tavalla.

      Siksikin teen myös täällä jatkuvasti poistoja.

      Poista
    6. Tuosta maalittamisesta. Meillä töissä, pakko kehaista sitä nyt, on kyllä laajaa toleranssia maailman asioiden esiin ottamisen suhteen.
      Työasioissa sen suhteen on joskus jopa arkuutta ja hyssyttelyä ilmassa, ei toki kaikisa.

      Mutta maailman juttujen, poliitiikan jne. suhteen voi aika vapaasti runtata tulemaan jos joku haluaa. Siis aikuisten kesken. Itse en ole lainkaan radikaaleimmasta päästä, en lähelläkään. Ja radikaalisuuksia löytyy nelikenttien kaikista suunnista, niin kuin aidossa yhteisössä pitääkin!

      Olen tullut tulokseen että on työpaikkoja jotka opettavat realismia ja suvaitsevaisuutta (siis sellaista joka hyväksyy myös sisäistä erilaisuutta eikä ole vain jokin hyvisslogan). Poliisilaitos on sellainen, isot keskussairaalat ovat sellaisia ja suurikokoinen lähiöperuskoulu pk-seudulla on aivan varmasti myös sellainen. Täytyy toki viettää riittävästi vuosia että idealismin rinnalle, jota tarvitaan jossakin määrin myös, tulee aina turvallinen tosiasioiden myöntäminen ja näkeminen, realismi.

      Poista
    7. (Tai no, olen huomannut itsessäni voimakasta radikalisoitumista viime kuukausina. Ajattelen alinta työväenluokkaa, alaluokkaa, ja sitä kaikkea paljon, köyhiä perheitä, vaihtoehdottomuuden jonka näkee jo ihmisistä, lapsista, päältä ja sisältä, jos osaa nähdä. Kärsin siitä että tässä maassa ei ole enää yhtään työväenpuoluetta. On jopa sellainen alikersantti Lahtisen olo ja se nousee juuri konkretiasta, jonka näen vaikkapa päivittäin, arkisin ainakin. Musta on tulossa tällä menolla ei-sosialistinen punikki. Maamme hallitus, tämäkin, on hylännyt alimman portaan ihmiset oman onnensa nojaan.

      Ihan tarpeeton henk.koht. kommentti nyt tämä, mutta kirjoitin kuitenkin etten anna ymmärtää että olisin jokin keskitien buddha ainakaan nyt.)

      Poista
    8. Noin yleisesti sanoen opettajat kyllä saisivat kirjoittaa enemmään kokemuksistaan lehteen siellä missä lehdessä vielä on mielipidepalsta.

      Poista
    9. Mun herkullisin tilanne on ollut kun koko vihreä eduskuntaryhmä oli koulussamme vieraana vuosia sitten. Mun luokassa oli kaksi kansanedustajaa ja olisko kolmas ollut puoluesihteeri.
      Kerroin tietenkin asiasta jos toisesta.
      Toinen kansanedustaja kurtisteli otsaansa, että kyllä varmaan joo, mutta tuskinpa vaan sitten ehkä ihan noin...
      Kai mun uskottavuus jostakin ulkoisesta syystä on niin heikko vaikka ääni kantaa enkä pelkäile ketään:)
      Mutta toinen, realistivihreänä tunnettu, sanoi että kyllä se noin on kuten "jope" sanoo.

      Nythän on lakko ehkä tulossa. Saas nähdä. Mutta aihetta lakkoon on.

      Kun toivoit opettajien kirjoittelua niin itseäni harmittaa usein sellaiset opekirjoitukset, jossa opesetä/täti on huolissaan asiasta x tai y. Jokin pedagogiseen liittyvä nyanssi. Se on noloa vaikkakin kai odotettavaa, mutta kun maikat ainakin suurissa kaupungeissa näkee oikeastaan kaiken muunkin mitä tässä yhteiskunnassa tapahtuu, etulinjasta. Suoremmin ja heti kuin virastojen konttorihiiret, pistäytyvät toimittajat tai päättäjät joilla on vain käsityksiä.

      Poista
    10. Minusta voisit, Jope, kirjoittaa vaikka Hesariin tuon kommentin siitä, miten alin työväenluokka on hylätty. Siitä syntyisi kova kasvojenpesu ja itsekehu puolueissa ennen eduskuntavaaleja.

      Taitaisi sattua aika mojovasti moneen puolueeseen.

      Poista
    11. Kenttäkonstaapeli, sairaalavahtimestari, terveyskeskuslääkäri ja jättikoulun perusopettaja tietävät ehkä parhaiten, mikä on mennyt, mikä on nyt päällä ja mitä on tulossa.

      Mutta kuvituskuvat - ja tekstit tästä ajasta tekevät kylläkin ihan muut.

      Ne voivatkin perustua siksi "väärään tiedustelutietoon."

      Poista
    12. Jep, tarvitaan sitä totuudenpöljän sivuilleen katsomatonta rohkeutta joka kuitenkin sitten lienee synnyinlahja... tai synnyinonnettomuus...

      Poista
    13. Väärä tiedustelutieto syntyy ryhmäpaineessa raportoinnista ja filtteristä "kun ei tahdota kertoa sitä ikävää tietoa johtajille". Ihan niin kuin Venäjällä.

      Poista
    14. Tuossahan tuli sanomalehtikirjoitusten genreen kuuluva mainio otsikko Ihan niin kuin Venäjällä. Siitä vain napakka teksti sen alle!

      Poista
    15. Jope voisi kirjoittaa otsikolla Ihan niin kuin Venäjällä ja aiheena tämä miten hallinto ei tahdo kuulla, miten maassa menee; fokuksena esimerkiksi julkiset palvelut tai alin työväenluokka.

      Poista
  17. Juuri noin on, Suomessakin paljon asioita joissa pitäydytään väärässä tiedustelutiedossa. Periaatteessa kaikki tieto on saatavilla, mutta koska todellisuudentutkimuksia ja laitoksia jotka sitä tekevät on niin paljon, sieltä voidaan valita menu, joka maistuu parhaimmalle.

    Luen muuten tuohon työväenluokkaan josta puhuin myös pikkuyrittäjät ja maanviljelijät.

    Tänään olisko ollut IS:ssä artikkelissa rinnastettiin hävittäjäkaupat ja sairaanhoitajien palkat. Toiset tilattiin.

    Vaikea rinnastus, mutta silti ymmärrettävä. Itse olisin nähnyt mieluummin rinnastuksen muihin asioihin, mutta hyvä että edes tuo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En enää tässä iässä putoa siihen että "kaikkea ei voi mitata rahassa, on myös jalompia asioita" yms. yms.
      Niin onkin eikä voi mitata, mutta kyllä välttämättömän työn ja raskaan ja suurta vastuuta vaativan työn palkkankin pitää olla täysin kohdallaan. Kyllä se arvostus mitataan myös rahassa.

      Koskee myös opettajia. Peruskoulun luokanopettajan palkka kun kaikki ikälisät siinä viidessäkympissä on messissä ja pari ylituntia on noin 4 t.
      Se on yli maan keskitason kyllä, mutta ei niin että puhe asiantuntija-ammatista olisi oikeasti totta. Ja jos näin, sitten yhteiskuntapäättäjien paskapuheet asiantuntijuudesta kokonaan pois ja tavoitteet perustyötä suorittavan portaan tasolle.

      Poista
    2. Mutta tuon kotimaisen alaluokan, työväenluokan asia on mielessäni varsinaisesti. En tiedä tietävätkö edes kaikki suomalaiset millaisissa taloissa tässä maassa asuu pikkupoikia ja pikkutyttöjä. En tarkoita lähiöitä sinänsä, kyllä ne kelpaavat muille kuin hienohelmoille siinä kuin ennenkin, mutta tarkoitan mm. ns. hotspot-taloja, joissa on koko ajan hurja meno päällä kymmenessä kerroksessa ja kalterit rappukäytävän ikkunoissa. Virkavaltaa paikalla koko ajan, ja pelastuslaitosta. Päivän todellinen kohokohta perheelle retki lähiostarille ostamaan jääkaappiin jotakin.
      Tämä kaikki huolestuttaa minua enemmän kuin hiili, ja selvästi.
      Monet käyvät noista taloista muutaman tunnin osa-aikatöissä. Sillä saa ehkä pizzalaatikon tai kaksi tulonsiirtojen päälle.

      Vasemmistohallituksellemme tämä "työllistyminen" on tuuletettava riemuvoitto.

      Jos osaisin, kirjoittaisin tästä kuin Saramago Luolassa.

      Poista
    3. Olisi toden totta hauska nähdä lukemat kokoaikaisesti työllistyneistä, jotka pystyvät elättämään itsensä kokolailla ilman merkittäviä tulonsiirtoja (lapsilisää saavat kaikki tuloista riippumatta).

      Paljonko uudessa työllisyydessä on niitä, jotka tienaavat kuussa esimerkiksi 500-1000 euroa ja yhteiskunta maksaa käytännössä elämisen.

      Poista
    4. Noita kuvaamiasi lähiötaloja on pääkaupunkiseudulla ja muuallakin suurimmissa kaupungeissa, mutta täällä pääasiassa.

      Poista
  18. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/36cd1089-07da-49c5-9c38-bf34b0b5787a

    Tuossa esimerkki umpikujasta. Todellisesti mahdoton palkkavaatimus toteuttaa. Vaikka huom! toteutessaankin p-taso olisi tasoa joka monelle ei ole vielä mitään. Tiedän valtion virkamiehiä joiden pääasiallinen työtehtävä on sähköpostien lukeminen ja niihin vastaaminen ja jotka saavat kaksinkertaisesi sairaaanhoitajan palkan.

    Yhteiskunnalla ei ole silti varaa ko. palkkavaatimuksiin (onko noihin hallintovirkamiespalkkoihin sitten?) , se on realismia myös.
    Mutta ei pidä tyytyä siihenkään että noinkin vaativista töistä maksetaan noin matalaa palkkaa.

    Ei ole kuin yksi tie: yhteiskunnan toimintoja on karsittava hyvinvointivaltio säilyttäen ja kaikki säästyvät menot on realisoitava verotuksen alentamiseksi. Käteen jäävä palkkaosa kasvaa = tosiasiallinen palkankorotus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaiseen ehdotukseen tai ainakin tämän suuntaiseen voisi pystyä oikeistohallitus kepulla ryyditettynä, mutta enpä usko, että suomalaiset sellaista äänestävät valtaan.

      Mutta toisaalta: liittovaltiossa yhteiskunnan toimintoja karsitaan alemmas. En tiedä aleneeko sitten verotus vai onko se Suomen malli, jolla sitten lähetetään fyffeä etelään, jossa menee vielä kehnommin, kun porukka ei maksa verojaan ja pankit notkuvat kaatumisen partaalla.

      Poista