sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Kävelyllä


Lumipolkujen

tuttua linjaa kulkee

mies sekä koirat.


Ohi menneet on

jänikset, kettu, supi.

Hei, rymypaikka - -


ojan partaalla

osmankäämien ryhmä,

latu hiirien;


siinä heittäytyy

lumeen koirat, riehuu

hännät huiskien.



79 kommenttia:

  1. Aika mielenkiintoinen säväys saataisiin jos viimeinen säköeistö kuuluisi:

    siinä heittäytyy
    lumeen mies, riehuu
    häntä huiskien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Tämä hyvin hauska lopetus, Jari! Toimisi varmasti uutena säkeistönä loppuun liitettynä.

      Poista
  2. Mitä kaikilla tasolla toimiviin lauseisiin tulee, niin luin juuri sellaisen joka sisältää laajasta aihekokonaisuudesta valtavasti syvätietoa ja on runollinen ja kirkkaan aforistinen, ja minusta vielä lisäksi ihan vastaansanomaton:

    Venäjä ei ole yhtä kuin yksi ihminen.

    Talletan mieleeni ja siteeraan kaikissa keskusteluissa vaikkapa työpaikalla.
    Ja siis Jarihan tuon kirjoitti!

    - -

    Vesan kuvasto oli myös hieno. Ja nuo lumiset polut tuttuja kuvia, tosin ilman supikoiran jälkiä (joita tuskin tunnistaisinkaan, kaupunkilaishölmö). "Hiirien latu" voisi olla vaikka Kiven runoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Venäjä ei ole yhtä kuin yksi ihminen, esimerkiksi Putin. Mutta ajattelen kyllä, että jossain mielessä Venäjän olisi parempi ilman yhtä ihmistä.

      Poista
    2. Venäjälle kun saisi venäläisten itsensä valitseman inhimillisen venäläisen johtajan joka johtaisi venäläistä demokratiaa (ei meidän muokkaamaamme kuvaa siitä millainen sen pitäisi olla), joka kunnioittaisi ihmisoikeuksia ja -vapauksia ja pyrkisi kaikkialla rauhaan ilman vääristynyttä kansallistuntoa.
      Uskon sen olevan mahdollista.
      Tämä perustuu nuoriin venäläisiin joista itse asiassa vain harvat ovat putinismin kannattajia.

      Venäjälle pitää antaa tilaisuus ja aikaa korjata itsensä eikä yrittää viedä sinne mitä sinne vietävissä ei ole. Venäjä ei tarvitse lännen antamaa pakkohoitoa.
      Ilahduin mm. Eero Heinäluoman tämän suuntaisista kannanotoista.

      Sotilaallisesti tms. Venäjälle ei pidä tietenkään antaa nyt periksi.

      Poista
    3. (Viimeinen rivi ei tarkoita että kokisin juuri nyt Venäjän suunnasta meihin kohdistuvaa konkreettista uhkaa. En koe lainkaan. Mutta tilanne voi muuttua. Joko Venäjän toimesta, jos hulluus siellä pääsee irti Putinin hovissa tai myös niin että länsi, varmana voittajana, kovistelee väärällä tavalla hiljaiseen kompromissiin jo valmista valtiota.)

      Poista
    4. Nato-hurmosta en minäkään ymmärrä. No sitä taustaa vasten ymmärrän, että Venäjän läntiset naapurikansat joko aivan aidosti tai provosoidusti pelkäävät Putinia eli sitä, mitä äijä saa vallanhalussaan ja myös vallanpelossaan päähänsä.

      Venäläisissä ei kyllä ole mitään pelkäämistä muuten.

      On selvää, että ei ole Venäjän intressien mukaista, että Nato laajenee itään. Putinia ärsyttää tällainen suunta ja hän myös pelkää ja reagoi, aivan varmasti myös ikävillä tavoilla jos tällaisia prosesseja pistetään toimeen.

      Sinänsä Venäjä ei ole sotilaallisesti paljon mitään verrattuna Eurooppaan, mutta Putin pystyy tekemään paljon juttuja, joita läntiset johtavat eivät uskalla tehdä (kuten painelee toisten tontille tuosta vaan).


      Yhtä selvää on, että Euroopan tai yhdenkään rauhanomaisen maan intressien mukaista ei ole, että Putin uhkailee naapureitaan ja yrittää hallita pelolla ja uhkailulla.

      Tämä on hankala tilanne. Minusta Putin on vaarallinen ihminen, joka saa aikaan pelkoa. En usko, että se on erityisen keksittyä lähtökohdiltaan.

      Toivon, että hän ei ole niin pöljä, että hyökkää Ukrainaan.

      Toisaalta toivon, että länsi ei häntä siihen provosoi.

      Jos Venäjä Putinin johdolla hyökkää, sille pitää pistää äkkiä luu kurkkuun niin että tuntuu. Näen valitettavasti Putinissa jonkin sortin fasistin, vaikka on niitä muitakin. Ei hän mihinkään Hitlerin hommiin kykene, mutta saa kuitenkin vahinkoa aikaan viimeisinä elinaikoinaan.

      Parasta olisi jos kaikki eläisivät rauhassa ja Venäjä keksisi muita keinoja suuruutensa osoittamiseen. Lääniä riittää vaikka muille jakaa. Keinoja yhteiskunnan ylläpitämiseen ei ilmeisesti kovin monipuolisesti.

      Ei ole Euroopassakaan hurraamista, sen puoleen. Ollaan monin tavoin rappiolla.

      Poista
    5. Mutta tuo Jarin lause oli hieno. Tuli mieleen verrokkina mm. Yksikään ihminen ei ole saari.

      Poista
    6. On hieno! Jari on taitava kirjoittaja, siitä ei ole kahta sanaa!

      En tahdo sinua, Jari, mitenkään loukata noilla puheilla Putinista. Minusta hänen touhunsa ovat vain ilmiselviä, olkoon sitten vaikka ortodoksi. Hän on sotkenut sitäkin outoihin myyttisiin ajatuksiinsa venäläisestä oikeutuksesta ja kamppailusta, joka ilmeisesti menee kirkon historiaan saakka. Aika paljon henkilökultin ja näiden myyttisten juttujen myötä aitoa fasistista leimaa - vaikka en hirveästi pidäkään sanan käytöstä, koska se on tietynlainen leimakirves nykyisin.

      Ymmärrän kyllä, että terve kansallinen itsetunto on parempi kuin kansallistunnottomuus ja hällä väliä -meininki, mikä on taas sitten joidenkin toisten poliitikkojen syntinä.

      Poista
    7. Tuo kansallinen itsetunto - kansallistunnottomuus on avaava käsitepari. Venäjän kansallinen itsetunto perustuu nyt kyllä monessa asiassa väärille asioille.
      Kammottavimpana Stalinin muisteleminen.

      Neuvostoliittoa, bolsevikkien ja Leninin luomusta ja nyky-Venäjää, Putinin ja oligarkkien luomusta ei voi toki verrata, Venäjältä voi kuka tahansa halukas lähteä aivan vapaasti (ja itse heitä lähteneitä tunnenkin) mutta sitä tervettä ja todellista kansallistunnetta ei Venäjällä vieläkään ole.

      Poista
    8. Kansallistunnottomuus on sitten toinen asia. Ei hyvä tila sekään. Tunnottomuus = tunnottomuutta.

      Itse ajattelen sitä verrattavana asiaan kuin joku ihminen ajattelisi ettei hänelle luonto, puut, metsät, eläimet, luonnon kiertokulku merkitse paskan vertaa.

      Oma isänmaallisuuteni on sen verran heikkoa eräistäkin syistä, että turpaan tulisi jos joutuisin nationalistien pöytään. En ole kylläkään koskaan istunut sellaisessa, eli oletan.
      Mutta täysveristen globalistien kanssa voisi käydä ihan samoin nyt vain toisista syistä.

      Pääsiassa suomalaisten kansallistunne on kohtuullista ja maltillista, mutta sitä sentään on. Ilmenee kenessäkin miten sitten ilmeneekin.
      Toki viime aikoina olen miettinyt että onko taas uudenlaisen suomettumisen aika.

      Mutta ei tästä nykyajasta ota enää pirukaan selvää. Parasta joitakin asioita katsella vaan kuten Mr.Chance.

      Poista
    9. Oma isänmaallisuuteni syttyy luonnossa, useissa historian hienoissa vaiheissa (mm. kommunismin torjuminen taitavalla yhteistyöpolitiikalla sodan jälkeen kuin myös pidättäytyminen läntisenä demokratiana 30-luvulla ) ja maamme hyvinvointivaltion parhaita piirteitä ajatellessa.
      Myös pienen maamme pieni kieli on selkeä itseisarvo.

      Poista
    10. Jos ihmisellä ei ole minkäänlaista myönteistä tunnekosketusta omaan maahansa, jossa on saanut oppia kielen, elää ja kouluttautua, niin jotain on pahasti vialla.

      Putinista taisin jo sanoa tämän, mutta tietyn vinouman näkee heti kun menee Venäjälle. Rohkenisin sanoa, että nöyrä ja täyspäinen presidentti ei antaisi miljoonakaupungin kaduilla pyöriä presidenttiä ylistävää, täysin naurettavaa propagandakrääsää, jossa pressa poseeraa villieläinten kanssa, on Rambon tyylin yläruumis paljaana rynnäkkökiväärin kanssa jne jne. Siis aivan sellaista soopaa, jolle jokainen taatusti nauraa, kun vain sellaisen paikan löytää, jossa uskaltaa nauraa. Nöyrä pressa ei myöskään lähetä salamurhaajia tappamaan itsensä kannalta hankalia tyyppejä Venäjän ulkopuolelle, ei järjestytä näytösoikeudenkäyntejä ja pistä ihmisiä vankilaan keksityin syin ja kahmi miljardiomaisuutta ja mitä muuta vielä - järkkäile lakeja niin että voi olla tappiin asti vallassa.

      Poista
    11. Oma rakkaus Suomeen palautuu pitkälti kieleen, luontoon, koulutukseen, rauhan vuosiin melko tasapainoisessa yhteiskunnassa. Ja toki vapauteen olla sitä mitä on (uskoisin että tässäkin suhteessa on paljon vapautta yhä).

      Poista
    12. Mutta tosiaan siinä olen samaa mieltä, että niin kauan kannattaa pysyä liittoutumattomana kuin mahdollista ja kehittää omaa puolustusta ja hyviä välejä kaikkiin, joihin se vain on mahdollista.

      Poista
  3. Putin on pelannut itsensä sekä moraaliseen että poliittiseen pussiin, se on selvä.
    Tuo kuvaamasi poliittinen krääsä on tuon henkisen korruption kuva. Puhumattakaan noista salamurhista jne.
    Ja juuri siksi tuosta lauseesta, Venäjä ei ole yhtä kuin yksi ihminen, innostuin.
    Innostuin siksi että tuona yhtenä ihmisenä median valtavirta Venäjää meille tarjoilee koko ajan, päivästä päivään, liian usein ainakin. Se on yksi kollektiivisen vihapuheen muoto ja saattaa heikkomielisiä kiihottaa rasistisiin asenteisiin.

    Tuo Putinin pimeä pussi puhkeaa varmasti ja kaikille on parasta jos ja kun venäläiset tekevät sen itse. J
    os lännellä (lainausmerkeillä tai ilman) on sormensa vähänkin pelissä, seuraukset voivat olla karmeita.

    Tämän vuoksi tästä melkein kaikkiin piireihin, persuista vasemmistoon/vihreisiin, levinnyttä Venäjä-ristiretki huumaa en pidä järkevänä lainkaan.
    On jonkinlainen "rautaa nekin tottelee, perkele", "nyt on pian meillä sellaiset pelit, että pärjätään" meininki joka ei ole meille kyllä kunniaksi.

    Nyt oli muuten Genevessä juuri neuvottelut. Ne eivät olleet katastrofi. Vähälle sen uutisointi jäi...
    Mieluummin pian-ryssän-alta-natoon -klikkejä sen sen sijaan nonstoppina.

    Minun kantani on yksinkertaisuudessaan se, että Putinin ääritekoja ei pidä hyväksyä (sen enempää kuin lännen liittolaisten ja jenkkien ääritekoja), pitää selvästi osoittaa Venäjälle sen paikka maailmanyhteisössä, mutta se pitää tehdä venäläisiä ja heidän itsemääräämistään kunnioittaen ja tärkeintä on antaa venäläisille itselleen aikaa ratkaista Putinin asia.
    Mitä yhtään tiedän mitä siellä tapahtuu nuorten keskuudessa niin olen optimisti: he haluavat ja osaavat tehdä sen kyllä itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten tuo mun kommentti nyrjäytti nyt hienon luontoruno-päivityksen Venäjä-juttujen puolelle...?

      Mutta kun mentiin sinne niin vielä yksi. Faktojen maailmasta. Venäjän taloudellinen valta on olematon. Se ei kuulu suurvaltoihin. Maa suurkaupunkien ulkopuolella autioituu, väki vanhenee, syntyvyys on romahtanut, maasta muutto ja aivovuoto on jatkuvaa. Maan armeijalla on vain ydinaseensa. Maan jättiläiskokoon nähden armeijan nykyinen liikekannallepanovahvuus on todella "pieni", pari miljoonaa sotilasta.
      Minun on vaikea nähdä Venäjää suurena uhkakuvana globaalisti.
      Maa on heikko, ja heikentyy koko ajan.
      Kaikki siellä tietävät että alkaneella vuosikymmenellä Putinin valta lakkaa tai romahtaa.

      Oikeastaan ainoa todellinen pelko jos ajattelemme vain Suomea, on arvaamattomuus mitä tällä vuosikymmenellä tulee tapahtumaan. Mikään armeijan hyökkäys idästä se ei tule olemaan.

      Hitto.

      Hallintohan on siellä aina sysipaska, vaikka Gorban aikaa muistelen lämmöllä. Ja koko tyyppiä.

      Mutta kun ajattelen Venäjää ajattelen myös, tai oikeastaan ensin, sen maan kulttuurin aarteita joista riittää koko maailmalle ja myös tuntemiani venäläisiä jotka ovat ihan samanlaisia kuin kaikki me muutkin olemme ja silti, onneksi, venäläisiä eivätkä tunnottomiksi länkkäröityneitä.

      Poista
    2. Olisi eettisesti todella oikein jos Putinin tekoja arvioitaisiin joskus vielä miehen itsensä paikalla ollessa Haagin tuomioistuimessa!
      Mutta. Entä ne kaikki muut, vastaavia tekoja tekevät, yksinvaltaisesti maitaan johtavat tyypit/hovit/dynastiat/heimo- ja mafiahallinnot monissa muissa maissa, lännen liittolaisiakin joukossa...?

      Mulla tökkää aina tuo. Toiselta vaaditaan, toiselta ei.
      Se saa ajattelemaan että hyviksetkin pelaa silti samalla omia pelejään.

      Poista
    3. Olen taas tästä kaikesta ihan samaa mieltä. Venäjällä on myös mahdollisuutensa mutta Putinin kautta se ei tule, näin valitettavasti pelkään.

      Arvaamattomuus on avainsana. Isot maailmanhistorian tapahtumat ovat lähteneet liikkeelle yhdestä äkkitapahtumasta, kun taustajännitteet ovat olleet valmiina.

      Poista
  4. Kiitos sanoistanne minuun liittyen yllä.

    Valitettavasti jonkinlainen uskonnollinen tunne voi kyllä siirtyä myös maalliseen kohteeseen.

    Putinin aika päättyy kerran.

    Olemme pieni porukka tässä maassa eikä Putin ole hyökännyt tänne enkä usko hyökkäävän ellemme tee itse jotain katastrofaalista virhettä.

    Olen rauhan ja väkivallattomuuden puolustaja.

    Putinista tiedän sen mitä mediassa nyt sattuu olemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että saamme elää rauhan aikoja ja että osaamme elää tämän odotuksen mukaan kansakuntanakin.

      Poista
  5. On myös mietittävä aina mikä roolipaine ja myös historiallinen roolipaine Putiniin kohdistuu.

    Ajattelen, että johtajan Venäjällä on aina jotenkin näytettävä kovuutensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaikea kuvitella Venäjälle pehmeää johtajaa. Ihan historiallisista syistä. Mutta varmasti kansa ajan myötä oppisi toisenlaiseenkin. Toki tarvittaisiin hyvää johtamista. Maassa on paljon resursseja, mutta paljon on pilattu ja yhteiskunta on osin täysin retuperällä.

      Poista
  6. Sain tehdä työurani päätöksenteon ja vallan lähettyvillä eri tavoin asiantuntijana. Huomaa miten voimakkaita tunneodotuksia vallankäyttämiseen suunnataan.

    Itseäni ei ole kiinnostanut erityisemmin valta vaan rationaalisuus, järkiperäinen suunnittelu. Oleellisten asioiden käsittäminen.

    Mutta voi vain kuvitella mitä tunneodotuksia Putiniin kohdistetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on tuokin. Kyllä varmasti myös kansan keskuudessa ja armeijassa elävät osin esimerkiksi ajatukset Venäjän kunnianpalautuksesta tai loiston päivistä.

      Poista
  7. Suomen henkiset naapurimaat ovat Thaimaa ja Yhdysvallat. Thaimaa tietenkin lomakohteena.

    On kyllä hupaisa miettiä, jos ne todella olisivat naapurimaitamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoapas muuta. Tietenkin myös Bryssel on tärkeä poliitikoille.

      Poista
  8. Mitään tulijavirtaa Venäjältä Suomeen ei ole ollut Putinin aikana! Yhtäkään sotilaallista hyökkäystä Putin ei ole käskenyt Suomeen!

    Putin sietää suomalaisilta yltyvää vittuilua!

    Nimittäin faktat ovat tietysti faktoja ei siinä mitään mutta sen jälkeen alkaa vittuilu!

    Vauvasta vaariin on meininki se, että nyt vittuillaan Putinille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin 2015 taisi Venäjä hiukan raottaa rajaa, mutta vain näyttääkseen. Saatiin neuvoteltua kiinni.

      Poista
  9. Kun seuraava tulija-aalto on esimerkiksi luokkaa 100 000 ihmistä niin sen tekee EU Suomen vihreiden valtavan puolustuspuheen ja myötäilyn saattelemana. Ei suinkaan Putin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että nykyvihreiden aika on pian ohi. Tarvitaan rationaalisempia ihmisiä. EU YK:n ja muiden kansainvälisten yhteisöjen tukemana voisi hyvin velvoittaa Suomelle tällaisen pikku diilin.

      Kun Venäjä joskus romahtaa, sieltä lampsii kyllä ihmisiä tänne. Tämähän oli muuten pelkona 70-luvulla, muistan lapsena kun tällaista mietittiin.

      Poista
    2. Siis ei 70-luvulla Neuvostoliiton romahtamista pohdittu, vaan että sieltä tulee isot määrät porukkaa kävellen rajan yli. Tajuttiin kuitenkin, miten surkeasti ihmiset siellä elivät.

      Poista
    3. Suomalaisen on hyvin vaikea käsittää askeettista venäläistä ihmistä, joka pärjäilee vähällä ja on rukouskilvoituksessa.

      Vaatimattomissa oloissa venäläinen katsoo ikonejaan ja tekee ristinmerkkejä.

      Poista
    4. Meillä oli naapuriperhe, joka lomaili Jaltalla ja Sotsissa. Tämä tapahtui 80-luvun puolivälissä. Pidimme erikoisena, mutta mikäpä oli noissa maisemissa olla. Itse kiersimme autolla Eurooppaa, kävimme Sveitsissä saakka. Tuolloin nuorena matkustelin enemmän ja kauemmas kuin nykyisin. Olin kai 13-vuotias, kun pääsin veljeni kanssa isän mukana Israeliin (sen jälkeen en ole käynyt, mutta haluaisin käydä), 15-vuotiaana pääsin serkkuni kanssa kesäksi sukulaisiin Yhdysvaltoihin (Michiganiin - kiersimme asuntoautolla koko itärannikon ja ympäri Kanadaakin).

      Poista
    5. Varmaan on askeettisia venäläisiä ihmisiä, mutta kyllä siellä vodkaakin kuluu hurjat määrät. Venäjällä on niin monenlaista, sen näkee kyllä jo lyhyillä vierailuilla. Neuvostoaikaan oli vielä räikeämpi kontrasti. Kerran tuli vierailtua Leningradissa, oltua hotellissa ja sitten lähiökodissa. Siinä näki kyllä sellaisen skaalan elämää, että pitkään sitä mietin.

      Poista
    6. Itseäni kaikessa hämää alituisesti se luostarikutsumus minkä itsessäni tunnistan kaikkien muiden vetojen lisäksi.

      Tavallaan sävähdän kaikkea sitä mikä yrittää halventaa tai peittää venäläisen ortodoksisen kilvoittelun historiaa ja nykypäivää.

      Munkit ja nunnat ilman muuta ovat surullisia Venäjällä kaikesta siitä mikä viittaa rappioon ja rypemiseen.

      Putin ei ole tuhonnut mahdollisuuksia luostarikilvoitteluun ja se on itselleni äärimmäisen suuri asia.

      Minulle Suomi on hengellinen tyhjiö, maallistunut ahmintakulttuuri, jotakin vieroksuttavaa silloin kun kristillinen kilvoittelu on vakavasti totta.

      Poista
    7. Jos tätä sattuisi lukemaan joku ortodoksi niin suosittelen hänelle teosta Pyhä Johannes Kronstadtilainen (toimittanut ja suomentanut nunna Ksenia, Lintulan luostarin julkaisu, 2000). Se kertoo kilvoittelusta kaiken irstauden ja piehtaroinnin ja rappion keskellä.

      Poista
    8. Joku voi mennä luostariin (Herra armahda että menee) 20-vuotiaana ja siellä hän kilvoittelee kuuliaisuudessa, köyhyydessä ja naimattomuudessa 65 vuotta. Hän siten kuolee 85-vuotiaana. Kaiken tällaisen tajuaminen kuuluu kyllä venäläisyyteen silloinkin kun hän päästelee krapulaoksennuksia vessanpönttöön.

      Poista
    9. Ei voi kieltää kuvaamasi elämänmahdollisuuden todellisuutta ja aitoutta. Hattu päästä, jos joku valitsee tuon elämän.

      Poista
  10. Vähän tulee tänne Vesan blogiin liiaksi kirjoittua. - Kuulin juuri hyvän ystäväni kuolemasta ja minulle elämä on suonut hyvin vähän ystävyyttä. Asia on murskaava, täydellisesti murskaava. Mutta siihen liittyy pettämätön arvo mitä ystäväni edusti.

    Niin se luostarikilvoittelu elämän ohikiitävyydessä Venäjällä tai muualla... sen jotkut jo nuorena käsittävät tienviitakseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia sinulle, Jari. Ystävän kuolema on vaikea paikka, monella tapaa. Hyvää ystävyyttä ei korvaa mikään.

      Poista
  11. Piti olla kirjoitettua mutta kun en kyyneliltäni paremmaksi saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, ymmärrän kyllä kantasi Venäjän ja ortodoksisuuden suhteeseen. Neuvostoliitto vihasi kristinuskoa, kun teki omasta uskomisestaan totuuden, vaan Venäjä ei vihaa. Aito usko on aina aitoa, elipä se missä olosuhteissa hyvänsä.

      Tuon edellä sanomani jälkeen on sitten eri asia, katsooko asiaa niin että esimerkiksi Putin suojelee uskontoa uskon itsensä vuoksi vai hyötyäkseen siitä, että ihmiset uskovat joka tapauksessa ja että heillä on paikka uskonnollisen tarkoituksen etsimiselle ja että tuo paikka on iso osa kansallista kertomusta, johon voi liittää monia merkityksiä.

      On selvää, että ortodoksinen kirkko on instituutio, joka on Venäjää rakentava voima. Ihan hirveästi siellä ei ole aidosti toimivia myönteisiä kollektiivisia voimia. Olisi typerää tukahduttaa ihmisten halua uskoa. Suojelemalla saa enemmän. No, tällä tavalla olen taipuvainen ajattelemaan.

      Huomautan myös, että minulle ei ole mitään syytä puhua paskaa Venäjän presidentistä instituutiona. Mutta jos siellä on mies, joka toimii kuten toimii, niin ei sen ääneen sanominen ole paskanpuhumista.

      Kun on odotukset ja paineet olla kova äijä Venäjällä, niin jälki on sen mukaista ja se näkyy teoista kuvastuvassa psyykessä myös.

      Poista
    2. Joo, Putin on Putin.

      On ihan selvää, että Putinilla on jonkinlainen suhde ortodoksiseen kirkkoon ohi kettumaisen laskelmoinnin.


      Putin tietää ne virheaskeleet mitä hän voisi astua suhteessa ortodoksisuuteen.

      Putinillakin on rajansa.

      Venäjällä on valtava vetovoima uskonnollisuuteen. Niin ajattelen.

      Elämäntapauskontoon mitä Suomessa ei ole.

      Ei ole niin, että Putin täysin käyttää uskontoa hyväkseen. Hän kavahtaisi tällaista määritelmää.

      Jokainen ortodoksi tarkkailee Putinia kirkossa.

      Mutta Putinilta ei odoteta munkkiutta vaan tosiaan sitä kovaa äijyyttä. Suorastaan kamahduttavuutta.

      Poista
    3. Venäläisistä päin katsoen Suomi edustaa eräänlaista helvettiä. Arvoton ahmintakulttuurin maa. Ei kilvoittelua, ei Jumalaa. Mainoksia mainoksien perään mutta ei jumalallista liturgiaa.

      Ohut- tai vajakki-ihmisyys kummastuttaa venäläisiä.

      Mitä se oikein on? Mikä on kaapannut suomalaiset? Ottanut haltuunsa?

      Kilvoittelu tapahtuu kuoleman totuutta vasten ja sen venäläiset hyvin ymmärtävät.

      Poista
  12. "Kilvoittelu tapahtuu kuoleman totuutta vasten ja sen venäläiset hyvin ymmärtävät."

    Pistää miettimään. Venäjällä on kommunismin ja monien sotien syystä viime vuosisadalla ollut noin 40 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa, vähintään. Mikähän olisi maan väkiluku ilman noita? Ja mikä maan tila ilman Euroopassa kehitettyä ja Euroopasta sinne myös lähetettyä vitsausta, sosialismi-kommunismia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ollut mahtavaa, jos koko maailmasta olisi tullut 1800-luvun loppuun mennessä kommunistinen. Oltaisiin päästy siitä vitsauksesta eroon sitten kokonaisvaltaisesti ja kokemusperäisesti. Vrt. kapitalismin kirot.

      Poista
  13. Venäjällä kommunismin aikana koko ajan rukoiltiin. Venäjä on valtava rukouksen maa. Tällä en kiellä ateismia. Mutta näin näen ja näin koen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on: valtakoneisto ei voittanut uskontoa. Oli maanalaisia seurakuntia. Ortodoksikirkkokin joutui vainojen kohteeksi. Kristillinen seurakunta on harvoin tukahtunut vainoihin, kun asetelma on sen juurilla, ikään kuin sen dna:ssa. Maallistuminen ja materiaalinen hyvinvointi ovat paljon tehokkaampia uskonnon hävittäjiä kuin vainot.

      Poista
    2. Toki NL valjasti ortodoksisen kirkon toisen maailmansodan aikana etenkin Saksan vastaiseen sotaponnistukseen, ja silloin kirkon / uskonnon vaino laimeni joksikin aikaa.

      Poista
  14. Ennen toista maailmansotaa kirkkoa terrorisoitiin ja vainottiin täysillä. Piispoja tapettiin, pappeja tapettiin. Se on siis lähtötilanne tarkastella toisen maailmansodan aikaa.

    En osaa nyt kuvailla kirkon pakkoja ja toimintaa toisen maailmansodan aikana. Mutta tosiaan Stalin pyrki ottamaan kaikesta mahdollisesta hyötyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ymmärtänyt, että toisen maailmansodan aika oli Neuvostoliitossa vain suvantovaihe kristittyihin ja toki myös muiden uskontojen edustajiin kohdistuneissa vainoissa. Ennen sotaa ja sen jälkeen niitä pantiin toimeen välillä hyvinkin systemaattisesti ja aggressiivisesti. Neuvostoliitossa kun ihmishenki ei ollut paljonkaan arvoinen.

      Poista
  15. Netistä löytämäni kirjoitus Kirkko ja voitonpäivä (kirjoittanuy Jyrki Härkönen) on itselleni silmiä avaava. Kirjoituksessa todetaan, että kirkon paluu yhteiskunnalliseen rooliin alkoi 4. syyskuuta 1943, jolloin Stalin lupasi audienssilla Krimpissä pyhän synodin kolmelle piispalle kirkon asemaan elintärkeitä muutoksia. Stalinin ja kirkon välille syntyi kirjoittamaton konkordaattisopimus. Sen mukaisesti siihen asti sosialismin viholliseksi luokitellusta kirkosta tuli kumppani: toisen maailmansodan aikana patrioottisen hengen kohottajana ja sen jälkeen Neuvostoliiton ulkopolitiikan viestinviejänä. Härkönen jatkaa: "Kirkon asettuminen toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen Neuvostoliiton ulkopolitiikan takuumieheksi oli ennen kaikkea vastapalvelus kotimaassa myönnetystä toimintavapaudesta."

    Tässä on nyt minulla hieman miettimistä.

    VastaaPoista
  16. Ei missään Krimpissä vaan Kremlissä...

    VastaaPoista
  17. Kuitenkin kirkon ja Neuvostoliiton vuorovaikutuksessa täytyy ottaa huomioon tapahtuneen historia ja vallitsevat olosuhteet.

    Ja tulee myös mieleen pappeus natsi-Saksan aikana.

    Mutta yleisesti ottaen kirkon ei pitäisi koskaan liittoutua maallisen vallan kanssa valtapoliittisesti.

    Kun rukoillaan esivallan puolesta noin yleisesti niin siinä ei ole väärää. Rukoillaan silloin hyvää ja toimivaa esivaltaa maahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Saksassa luterilainen kirkko lähti osin natsihallinnon kelkkaan, pakko kun oli käytännössä. Siltä ajalta on peräisin yksi suurista sankareistani, Bonhoeffer, joka vastusti tätä ja oli osallistumassa jopa Hitlerin epäonnistuneeseen salamurhahankkeeseen, huonoin seurauksin.

      Poista
    2. Tuosta Nato-hommasta vielä: ihan hieno keskustelu Atte Harjanteelta ja Sakari Puistolta, https://www.youtube.com/watch?v=O4Wzoe6MjG4, monipuolisesti asiaa pohdittavaksi.

      Poista
    3. Tästä on ollut puhe aiemminkin, mutta oletko Vesa lukenut Rintalan Bonhoeffer-romaanin, Marian rakkauden, ja jos, niin mitä pidit? Itse pidin hyvin paljon ja se sysäsi mut sitten Rintalan myöhemmän tuotannon pariin ihan tosissaan.

      Itseäni on mietityttänyt maamme vakava uusi kihlaus jenkkien kanssa. Tarkoitan että olemme sitoutuneet/sitoneet (miten vaan) itsemme sotilaallisesti uudella hävittäjäkaupalla noin seuraavaksi 40 vuodeksi.
      Vasta oli isosti esillä kuinka jenkkilä arvioidaan nykyään epävakaaksi demokratiaksi mm. maan koko ajan kiihtyvän jakautumisen vuoksi.
      Siellähän voi huonoimmassa mahdollisessa tilanteessa tapahtua mitä tahansa.
      Nyt kuitenkin ostamme jättirahalla valtavan sotajärjestelmän ja siihen liittyvän jatkuvasti päivityksiä vaativan infra-ja datapaketin myös.
      Riski se ainakin on.

      Pitääpä kuunnella mitä Puisto ja Harjanne ajattelevat Natosta.

      By the way: toisin kuin ammattihuolestujat jatkuvasti somessa osoittelevat, on persuja äänestävien natokanta suurin piirtein samanlainen määrällisesti kuin muissakin puolueissa kokonaisuutena.
      Valeuutinen että persut pelaavat Putinin pussiin on yksinkertaisesti surkea vedätysyritys.

      Poista
    4. Samalla logiikalla voidaan ajatella että Euroopan vasemmisto ja vihreä -linja pelaa Putinin pussiin, kun kannattavat pakolaisten joita käytetään hybridiaseina Puolan rajalla ottamista rajoittamattomasti EU:hun.

      Natoon liittyminen saattaa provosoida myös tuon asian käyttämisen Suomea vastaan suuressa mittakaavassa, kun päätös liittymisanomuksesta on tehty.

      Toisaalta päätös pitäisi kyetä tekemään jompaan kumpaan suuntaan ilman minkäänlaista pelkuruusefektiä.
      Ja tämäkin koskien sekä Putinin haluja että mahdollista läntistä paineistuista liittymiseen.

      Mun kanta on "selvä": jos katson karttaa niin ei missään tapauksessa Natoon.

      Kun katson uutisia ja viisasten analyysiä ja spekulaatioita ja uhkakuvien kuvittelua niin: ok, mennään sitten Natoon, kun te sitä niin kovasti haluatte.

      60-40.
      tai
      40-60.

      Poista
    5. Mainitsemasi juttu (persuista) tulee hyvin esiin tuossa haastattelussa, itsekään en ehtinyt kuunnella sitä ihan loppuun saakka, mutta siellä taitaa olla Nato-kannatus suunnilleen samoissa lukemissa kuin Kokoomuksessa. Ei ollut myöskään persun ja vihreän välillä (siihen saakka kun kuuntelin) mitään erityistä skismaa näissä asioissa.

      Marian rakkauden ja myöhemmin siitä ja muustakin Rintalan tuotannosta tehdyn analyysin Pirkko Alhoniemen kirjassa olen lukenut joskus, mutta siitä on kauan aikaa. En pysty nyt sanomaan, mitä mieltä olin, mutta oli muistaakseni tosi hyvä.

      Bonhoeffer on inhimillisimpiä teologeja ja filosofeja mitä tiedän. Hän myönsi pelkonsa ja kaiken, kun jäi kiinni salamurhayrityksestä, mutta ei hän kantaansa muuttanut, oli valmis kohtaamaan kuolemansa. Toki hän pohti paljon sitä, voiko kristitty lähteä salamurhahankkeeseen, mutta katsoi Hitlerin niin vaaralliseksi tyypiksi, että otti tämän kannan ikään kuin riskillä ja vastoin myös kristinuskon selkeintä opetusta.

      Poista
    6. Siis opetusta esivallasta ja sen kunnioittamisesta. Varmasti tajusi, että Hitlerissä oli jotain niin väärää, että "älä tapa" oli ikään kuin pakko yrittää kumota käytännössä, jotta elämää voitaisiin suojella.

      Poista
    7. Jos Yhdysvallat ajautuu kaaokseen ja olemme Natossa tuolloin, on se hyvin ongelmallista. Toki hävittäjienkin suhteen on paljon ongelmia. Sitä taas ei tiedä, minkä ketjureaktion Yhdysvaltojen mahdollinen sisäinen konflikti aiheuttaisi. Uskon, että sillä olisi iso merkitys globaalisti, myös sotilaallisesti ja saattaisi seurata suurempia levottomuuksia tai jopa sotia muuallakin.

      Poista
    8. Euroopassa on hyvin paljon ongelmia tällä hetkellä. Valitettavasti taitaa olla niin, että ne lähinnä odottavat pulpahtamistaan pintaan. Tuntuu, että koko maailma (länsimaat vähintään) on jonkinlaisessa epävakauden tilassa tai käymistilassa pinnan alla. Paljon hyvääkin toki. Mutta on turhaa itsepetosta väittää, että tämä olisi populistien tai Venäjän aikaansaannosta. Olisi hyvä hetki katsoa kaikkien, myös eurososialistien ja vihreiden, peiliin ja miettiä, ollaanko ajettu järkevää politiikkaa, jonka kansalaisetkin eri maissa ostavat.

      Poista
    9. En siis ihmettele yhtään, jos Euroopassa nyt oikeistolaisina tms. pidetyt kannat keskeisiin asioihin nousevat esiin ja voimistuvat. Ihmiset reagoivat nykypolitiikassa hallistevien sekoiluun. Itse ajattelen, että olisi hyvä löytää hyvä henki ja konsensus, keskitien järkipolitiikka Eurooppaan.

      Poista
    10. Ranskan pressanvaalit puolen vuoden päästä ovat todella merkittävä juttu Euroopan kannalta. Aamulla kuuntelin Yleltä entisen suurlähettilään analyysiä tilanteesta. Suuri paradigman käännös on jo tapahtunut.
      Maahanmuuton selkeä rajoittaminen on monen puolueen avoin tahto eikä sitä käsitellä enää rasismikortin kautta vaan kysymyksenä muiden kanssa.
      Jos Macron häviää, edessä on kurssinmuutos monella tapaa.
      Ranskassahan ei ole lainkaan edes samalla tavalla tätä älytöntä minun varma oma kuplani-ajattelua, että älymystö tms. on automaattisesti kaiken kivan ja "avoimen" kannalla ja maaseudun peräkammarinpojat on tylyjä konservatiiveja.
      Maailma ei enää vain toimi eikä ole hahmotettavissa noin.

      Sanoisinkin koko kuulolla olevalle nuorisolle ja raskautetulle työväenluokalle (hah): älkää uskoko median tai minkään muunkaan "nelikenttiin" vaan ajatelkaa itse! olitte sitten sosialisteja, liberaaleja, persuja tai kepulaisia.

      Itse en ainakaan suostu tulemaan määritellyksi miksikäään ajattelen sitten mitä milloinkin ajattelen.

      Politiikalla on toivoa jos asiat ja kysymykset (kiva kuulla että Harjanne ja Puisto osasivat keskustella kuten aikuiset) vapautuvat ideologioiden, ismien ja toteemeiksi nostettujen "arvojen" painolastista.

      Asia, ongelma, kerrallaan.

      Poista
    11. Tuo em. ei tarkoita sitoutumattomuutta.

      Poista
    12. Kannatan klassisella tavalla liberaaleja arvoja määrittelee ne sitten joku vaikkapa oikeistolaisiksi hänen kielipelissään. Minulle ne eivät sitä ole.

      Liberaalius ei esim. tarkoita että Euroopan on suostuttava ottamaan "vapauden" nimissä vastaan maailman valtava kriisi ja kaaos (sitä on omastakin takaa), hätään vastaamista se kyllä tarkoittaa muttei koskaan itsetuhoisella tavalla.

      Poista
    13. Vielä: minulle ensisijainen eurooppalainen on työväenluokkainen tai alaluokkainen ihminen, jolle on jäänyt käteen pitkä tikku. Juuri siksi asioita on alettava hoitaa, koska juuri heillä joilla on vähiten, on suhteessa eniten hävittävää.
      Ranskassa juuri tuo on näkökulma.
      Macronin haastajat haastavat hänet nimenomaan tuota vasten.

      Poista
    14. Kuuntelin samaa Brysselin konetta hetken, kun juuri ehdin aalloille, pitänee kuunnella se uudestaan Areenasta. Taitaa olla siellä. Tuntuu, että Suomi tulee jäljessä miltei kaikessa, niin hyvässä kuin pahassa, ja myös valitettavasti tekee samat mokat kuin muut, vaikka muualta olisi otettavissa oppi kelkan kääntämisestä ajoissa. Tämä pätee oikeastaan niin soteen (muiden Pohjoismaiden huonot kokemukset), maahanmuuttopolitiikka (vrt. ongelmiin heränneet Tanska, Ruotsi nyt ja Norja), korona (tilastot saatavissa monta viikkoa ennen kuin tilanne rysähtää päälle täällä). Mutta kun ei osata, niin ei osata. Paljolti kai siksi, että ollaan niin sinisilmäisiä ja jokseenkin väliinpitämättömiä sen suhteen, että asiat voisi tehdä kerralla hiukan paremmin eikä ajautua ongelmien kautta ratkaisemaan jo syntyneitä vahinkoja.

      Poista
    15. Siis sen sijaan että pidettäisiin homma proaktiivisesti hanskassa luodaan ongelmia, joiden korjaamiseen menee energia ja resurssit: taannutaan käytännössä näin.

      No, asiat eivät ole kovin yksinkertaisia, mutta kyllä sanoisin, että poliitikot saavat valtavasti tuhoa aikaan sen ohessa että saavat edistettyä myös joitakin asioita.

      Muuttuvassa maailmassa muutoksen hallinta / ohjaaminen parhaaseen suuntaan on hankalaa, sen myönnän, eivätkä asiat ole mitenkään yksiselitteisiäkään usein.

      Poista
    16. Itse näen mekaniikkaa siinä että melkein asiassa kuin asiassa, mitä suurempi tai monikomponenttisempi yksikkö, sitä enemmän ongelmia.
      Ei tietenkään automaattisesti mutta keskimäärin noin.
      Koskee kunnan laitosta, maapallon tai valtion väestömäärää, sote-himmeliä, Federaatio EU:ta, syntymäpäivänviettoa, sosialistista viisivuotis-suunnitelmaa, verotusjärjestelmää, polkupyörävaihteistoa....

      Muistan hyvin teinivuosilta kun pieni oli kaunista, ja ruohonjuuritaso ja kansallisuus ja paikallisuus. Folklore.
      Nyt on enää jonkinlainen ihannekuva ekopaikallisuudesta ruokatuotannon suhteen (ja sekin vain puhetta ), mutta muuten olla suuren perään melkeinpä kaikissa jutuissa. Jossakin isossa on oltava mukana. Ei saa olla sivussa, ei saa olla perällä. On päästävä ytimeen. Vihreissä tämä suuntautumisen muutos kaikkein dramaattisin. Ei vaikka toisaalta maa halutaan reservoida metsäksi.
      Missä ovat vihreät pellavapaitaiset pitkätukat jotka nyppivät maasta marjoja kuunnellen linnunlaulua? Kyljen kääntäminen?

      Nyt ollaan Brysselissä marjassa, saadaan istua Ursulan ja muiden herrojen polvella.

      Ah, anteeksi lyyris-koominen otteeni nyt. Olisi pitänyt kirjoittaa tuo konkretiaksi.

      Poista
    17. Mun politiikalla sitten kai maahan palautettaisiin läänit ja kunnat. Voi olla täydellinen näkövirhe, mutta omissa silmälaseissani maamme oli hallitumpi kokonaisuus esim. 70-luvulla. Kaikki tuntui toimivan kouluista työelämään paremmin.
      Epävirallinen uhkakuva silloinkin olivat muuten venäläiset, tai siis NL, ja...väestöräjähdys.

      Oman muistikuvani mukaan suurin piirtein kaikki toimi, koulut, terveydenhoito, armeija (8 kk vaatimattomalla kokemuksella) ja sivari. Jatko-opinnot olivat auki jokaiselle joka jaksoi lukea ja pärjäsi pääsykokeissa, töitä oli tarjolla. (No, tässä ollaan nyt jo kasarilla). Ja mikä parasta: tv-kanavia oli vain kaksi.

      Poista
    18. Sen ajan kouluissa esimerkiksi kotitalossani, VR:n vuokratalossa, asuvien perusduunareiden lapsilaumat oppivat kaikki lukemaan hyvin, vaikka kotihyllyissä ei juuri ollut kirjoja eivätkä vanhemmat lukeneet lapsilleen yhdessä vietetystä laatuajasta puhumattakaan.

      https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html

      Nyt entisillä lukutaidon kriteereillä kaikki ysiluokkalaisetkaan eivät täytä perinteisiä lukutaidon kriteereitä.
      Ja tämä vaikka opetukseen suunnatut budjetit ovat selvästi suurempia kuin noina aikoina.

      Poista
    19. Minä haluan kanssa huomattavasti pienempiä yksiköitä, hyvin mietittyä yhteiskuntaa. Sellaista, joka voi toimia. En tiedä, tuskin se on enää tuo 70-luvun Suomi, mutta jotain muuta kuin suuruudenhulluutta se voisi olla.

      Tätä politiikkaa, jossa pannaan pienet rahat sumeilematta haisemaan, ja jossa valtio / federaatio tekee itsensä tärkeäksi, mutta on kulusyöppö ihmiselämän rajoittaja ja poisvalitsija - sellaista en tahdo, enkä näe siinä mitään järkeä.

      Toimivat valtiot ja niiden välinen yhteistyö, siinä on juttu minun makuuni. Tämä on nyt niin yleisesti sanottu, ettei tietenkään tarkoita juuri mitään.

      Nuorista sen verran, että niille tungetaan jatkuvasti liikaa ärsykkeitä. Ihmisaivot eivät muovaudu ajattelemaan tuollaisessa tulvassa. Pitäisi olla tyhjää, hiljaista, turhautumistakin välillä, silloin lähtevät ajatukset liikkeelle ja näkee selkeämmin. Nyt ihmiset hukkuvat ärsykkeisiin ja tuntuvat hukkaavan itsensäkin ja fokuksen. Toisaalta lähdetään täysillä kaikkeen tunteelliseen vouhotukseen, koska ei ole erottelukykyä oikein alkujaankaan. Ilmaisua löytyy kyllä.

      Poista
    20. Kyllä, hiljaisuus, odottaminen, pitkästyttävyys, hiljaisuus, tapahtumattomuus, junnaaminen, ne ovat aivojen ja monen tutkimuksen mukaan myös luovuuden ruokaa.

      Itse duunissa kerron paljon tarinoita, omia, kaverille sattuneita, lukemiani, katsomiani jne. Niitä todella kuunnellaan ja lisää pyydetään, usein liittyvät lapsuuteen, luontoon, nuoruusaikaan.
      Olen tottunut myös siihen että on jonkinlainen yhteinen kuvasto esimerkiksi joistakin aivan yleisistä elokuvista on olemassa. Ne kuuluu siihen tarinahommeliin ja niihin hahmoihin voi viitata.
      Mutta nyt vasta se pointti: olen valitettavasti huomannut että penskat eivät enää välttämättä edes katsoa leffoja enää samalla tavalla kuin ennen. Eivätkä telkkariakaan. Mikä sekin auttaisi esim. maahanmuuttajia oppimaan kieltä. On lapsia ja nuoria jotka elävät viriketulvassa joka koostuu pelkistä sadoista videoklipeistä, leffa on jo liian pitkä, vaatii seuraamista.
      Sukupolvelta toiselle siirtyvä ihan peruskuvasto- ja sanasto ja perushahmot ovat pudonneet ihan kokonaan pois.
      Tilalle on tullut 1000 englanninkielistä n. 11 sekunnin klippiä.

      Tämä, todellinen köyhyys, voi johtaa vaikka mihin. En tarkoita nyt setämäistä ajatusta "nuorten moraalirappiosta" vaan koko yhteiskunnan tasolla jonkinlaiseen puhe- ja lukutaidottomuuteen jossa ei osata lukea ja ajatelle lainkaan enää ihmisten tilanteita ja kulttuuria.

      On tietysti muutakin. Mutta tuo ilmiö on jo hyvin laaja. Ja syrjäyttää nuoria kiihtyvällä vauhdilla.

      Poista
    21. Tässä siis ei ole kysymys siitä että herranjiisuus kun ne nuoret ei lue enää kirjojakaan, vaan vaikeammasta asiasta, ajattelun välineiden jäämisestä jonnekin ihan kehityksen ensiportaille.



      Ja vain tosi harvat nuoret ovat jotain diginatiiveja toisin kuin setätädit kuvittelevat. Valmiiksi tehdyn pelin kanssa räiskiminen ei osaamista vaadi.

      Poista
    22. Koukuttavia minuutin, kahden tai kolmenkymmenen sekunnin TikTokeja saatetaan ahmia 6 tuntia päivässä. Tätä se valitettavasti on. Yritäpä siinä sitten ajatella jotain. Eihän sitä edes tarvitse, jakaa vain kaverille jonkun klipin.

      No, on oikeasti myös se porukka, joka tulee esimerkiksi yliopistoon ja osaa. Ja on monella tapaa paneutunutta porukkaa, mutta paljon, yhä enemmän on myös niitä, jotka putoavat kärryiltä jonnekin ärsyketulvaan.

      Hienoa, että vedät nuorille noita tarinoita.

      Olen täysin samaa mieltä, että osaamattomuus on suurinta köyhyyttä mitä voi olla. Se syrjäyttää takuuvarmasti.

      Poista