maanantai 27. joulukuuta 2021

Nälkävuosista

 

Erittäin mielenkiintoisia näkökulmia 1860-luvun Suomeen ja nälkävuosiin. Kuuntelin näitä naputellessani romaanikäsikirjoitustani Alexis, joka on nyt onnellisesti lähtenyt käsistäni seuraavalle kierrokselle. Näissä ohjelmissa on erittäin hyvää taustaa sille, millaisista kehitysmaaoloista Suomi on noussut sekä millainen oli väestö- ja yhteiskuntarakenne ja poliittinen tilanne katovuosien aikaan.

https://areena.yle.fi/audio/1-50049817 ja tuosta sitten eteenpäin klikkaillen.



177 kommenttia:

  1. Vertailu kehitysmaaoloihin on todella relevantti. Olimme pohjalla monin tavoin. Jo pelkkä nälkäkuolleisuus valtava.
    Miten Suomi sitten nosti ja rakensi itsensä hyvinvointivaltioksi on sekä ihme että todiste poliittisen arkijärjen ja työnteon voimasta.

    Suoran vertailun agraari-Suomen ja kehitysmaiden välillä lukemattomin esimerkein ja tositarinoin teki muuten jo Matti Pulkkinen Romaanihenkilön kuolemassa 80-luvulla, jossa oltiin paikan päällä sekä Afrikassa että Kainuussa ja pohjoisimmassa Karjalassa (monien muiden aiheiden lisäksi).
    Kivi, kaikkien muiden suomalaisten mukana oli sitten tietenkin nälkävuosien ja tapahtumien silminnäkijä. En tiedä tietenkään oliko hän sijoittunut sitten millaiselle alueelle, sillä nälkävuosina oli käsittääkseni isoja alueellisia eroja. Kirjastasi sitten varmasti on luettavissa se miten hän asiat koki ja näki.

    Tässä nykyisessä ajassa nälkävuodet/vastaava tilanne voisi tulla osaksemme vakavan kansainvälisen kriisin vuoksi, koska olemme ruokaomavaraisuudestamme todella järjenvastaisesti luopuneet.
    Sillä rahalla minkä me laitamme erilaisiin "liittokuntapakkomaksuihin" tässä maassa kyettäisiin kotimaista ruoantuotantoa tukemaan mittavasti. (Kyllä, olen ihan Väyrysen linjalla tässä:)

    Ilmastotiedostavatkaan eivät juurikaan kotimaisen ruoan puolesta intoile päätöksen tekemisen tasolla. Riittää kun arjessa joskus joku luomutuote on lähiruokaa. Muuten globaalit ruokamarkkinat ok. Poliittinen henkihän on jopa inkvisitionaalinen: koko Suomi metsäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ilmastotiedostavatkaan eivät juurikaan kotimaisen ruoan puolesta intoile päätöksen tekemisen tasolla."

      Tarkoitan poliittisia ohjaavia päätöksiä.
      Mutta luulen että me emme edes saisi tehdä itse omaa ratkaisua jossa kotimaisen ruoan alv:ia pudotettaisiin erikseen esim. ekologisista (se ilmasto nyt!) syistä.

      Itse ajattelen että on melkein kaikilla tasoilla parempi jos ostan kotimaista punaista (kamalaa) lihaa kuin valtamerten tuolta puolen tänne kuljetettua soijakorviketta. Varmaan on laskelma että väärässä, väärässä, mutta on olemassa myös muita ekologisia kestävyysmittareita kuin päästöt, mm. -sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys.

      Tietenkin vielä parempaa ovat kotimainen vilja, kasvikset, hedelmät ja kala.

      Poista
    2. Suomen huoltovarmuus ja ruokaomavaraisuus on juttu, josta kannattaisi pitää kiinni, siihen pitäisi löytyä rahaa. Ruotsissa ruoan tuotannon omavaraisuustilanne on nähdäkseni vielä huonompi kuin meillä. Globaali ruoantuotanto jyllää. Energian suhteen taitaa olla sama juttu ellei saada pidettyä energiapakettia kyllin leveänä ja ydinvoimaa lisää. Uskon, että tulevaisuudessa ihmiset kiroavat aikamme poliitikkojen typeryyttä. Tullaan menemään jälleen paikallisenpiin ratkaisuihin, kun usko isojen järjestelmien toimivuuteen romahtaa. No, tässä voi mennä aikaa ja tämä on vain yksi skenaario. Taustalla jyllää jatkuvasti Jarin pääaihe eli väestöräjähdys, joka tuo omat vaikeuskertoimensa yhtälöön, ajan kuluessa yhä isommat.

      Poista
    3. Energiapakettia po. energiapalettia.

      Poista
    4. Kivi oli Siuntiossa ja Etelä-Suomessa nälkävuodet. Hän oli Charlotta Lönnqvistin hoivissa. Lisäksi linnusto aktiivisesti. Ei ollut nälkä, joskin näki nälkäisiä ihmisiä paljonkin. Nälkävuosien kulkutaudeista Kivi pääsi kyllä osalliseksi. Olen näitäkin asioita kuvannut.

      Poista
    5. Kiven tuotantoon eivät nälkävuodet jättäneet kovin syvällistä leimaa, mutta toki näkyvät muutamissa runoissa ja romaanissa aihelmina.

      Poista
    6. Mielenkiintoista lukea sitten valmiista kirjasta miten olet aihetta käsitellyt, Vesa.

      Varmaan vaikka minkälaisia aspekteja löytyy.

      Uskon ihan vilpittömästi, että tänään Kivi melskaisi ihmistsunamista... mutta tätä nyt on turha pohdiskella.

      No, ehkä Kivi kirjoittaisi tänään romaanin missä paetaan salaperäiseen metsään ihmistsunamia ja ahmintakulttuuria.

      Tietoisuus ja voimattomuus kyllä tänään voivat ajaa ihmistä mielisairaanhoidon piiriin.

      Poista
    7. Mielestäni Seitsemässä veljeksessä ilmenevä kieli ruhjoo aikamme ahmintakulttuurin palasiksi ja repaleiksi, jos sitä joku osaisi tänään käyttää taidolla.

      Poista
    8. Suomalaisella ja eurooppalaisella ahmintakulttuurilla vielä se erityiskierre että materiaa ja elämyksiä ahmitaan (sekä poliittisuuksia, ideologisuuksia, henkisyyksiä - mitä vaan vaan ei arkea), mutta lapsiapa ei omaan elämään ahmita.
      Oikeastaan kaikissa euromaissa syntyvyys reilusti alle pelkän uusiutumisluvun, monilla seuduin jopa lähellä yhtä, mikä tarkoittaisi puoliintumista (ilman maanosaan tulijoita).

      Mielenkiintoinen tilanne muuten nyt ydinvoiman kanssa. Vihreät nyt kääntäneet sitten kunnolla ja viimein kelkkansa. Joku mainitsikin että tulivat lopulta nyt jälkilämmöille kun oli ekologinen pakko. Lopputulosrealistina kuitenkin todettava, että hyvä että tulivat järkiinsä.
      Silti, ei tuo järkipäätös muuta sitä aivan ylimitoitettua uskoa, joka kohdistuu nyt sähköön ylipäätään.
      Pelkällä sähköllä tätä maata ei saada liikkumaan, toimimaan ja pitämään yllä perus- eli kohtuullista elintasoa.
      Eikä maassa vielä olevaa vähäistä teollisuutta täällä pidetä noilla hinnoilla.

      Poista
    9. Siuntion ja Sammatin maisemissa kun joskus ajelee, tulee väistämättä mieleen niillä maaseututeillä kuinka niillä saloilla Kivi ja Lönnrot ovat liikkuneet. Sitten Tuusulan järven Onnelassa (Leino) ja siinä saman pihapiirin leirikeskuksessa olen ollut paljonkin. Loppujen lopuksi aika paljon Etelä-Suomeen on kulttuurimmekin keskittynyt 1800-luvulla ja vielä seuraavan vuosisadan aikana.

      Poista
    10. Jope, Suomi on väistöalue. Kyllä ne väestöaallot sieltä tulevat ja oikein poliittisen saattelun kannattelemina. Odotahan vain!

      Poista
    11. Kivi ei kai ole poliittisesti kiinnostava. Hän ei ollut poliitikko, hän ei perustanut puoluetta. Kivellä varmastikin on tehty politiikkaa. - En näe Kivessä poliitikkoa.

      Poista
    12. Jos kirjoittaa kirjan Kivestä täytyy tajuta, että Kivi ei itsessään määritellyt itseään monumentiksi. Hän oli vain härski jätkä, joka keksi ilostella kielellä. Vittuilla, mäiskätä, melskata... kuiskailla, kuiskutella.... karjua, kyynelöidä.

      Poista
    13. Hyvä että vihreätkin älysivät. Kunpa älyäisivät muutamia muitakin tosiasioita. No, jonkin verran älyämisellämme täällä Suomessa on merkitystä, ei kuitenkaan paljon, koska globaalissa maailmassa elämme.

      Etelä-Suomessa on tosiaan monia kulttuurisia jälkiä. Nurmijärvellä etenkin tulee Kivi mieleen usein. Pitäisi varmaankin käydä ensi vuonna Fanjunkarsissa, kun ei ole tullut käytyä vielä. Ehkä saa jonkin detaljin toisin.

      Poista
    14. Jari, siinä mun kirjassa Kivi on tavallinen ihminen hyveineen ja paheineen ja ongelmineen ja iloineen. Ja ensimmäinen suomalainen ammattikirjoittaja. Ei tullut sellaista hyvän mielen lukuromaania.

      Poista
  2. Kivi alkoi politikoida suomellisuuden asialla viimeisinä vuosinaan. Sinänsä ihan järkeviä ajatuksia, joissa oli toki myös oma lehmä ojassa eli elanto mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohti mm. ruotsinkielisen lehden perustamista, jossa ajettaisiin Suomen asioita, myös kieliasiaa.

      Poista
    2. Ja suomenkielistä koulutusta.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Ei toki mennyt aina Kiven politikoinnit ihan korrekteimman kaavan mukaan. Kivi oli aika tuliluonteinen ja tuli käsirysyäkin (Siuntion Adlercreutzin kanssa) kun keskusteli suomenkielisestä koulusta Charlottan nimipäivillä.

      Poista
    5. Kiven kannanottoja hänen kirjeissään Reinille syksyllä 1869, löytyy Kriittiset editiot varmaan Vaasan kirjastostakin.

      Poista
    6. Siis kieli- ja koulutuspoliittisia kannanottoja ja suunnitelmia. Toki Kivi tajusi, että hänellä itsellään ei ollut paljonkaan painoarvoa niissä ja siksi kirjoitti miehille, joilla oli.

      Poista
    7. Istuskelen tässä rokotuspisteellä. Nyt on hihassa 3/3 Phizeria. Katotaan miten äijän käy.

      Poista
    8. Alkaa olla sairastuneita aika lailla ympärillä, joten jos tämä loiventaa mahdollista sairautta, niin sillä periaatteella mennään.

      Poista
  3. Jari: väistöalueesta varmasti olemme jutelleet jo kaiketi kuusi vuotta. Juuri niin se menee. Koska tilataan, koska halutaan, koska tuputetaan. Olen siitä puhunut jo pitkään ja monta kertaa (sanallisesti) turpaankin tullut.

    Vesa: Aja Hangon tietä (joka sinne perille saakka mielenkiintoinen tie monin tavoin) ja siitä sitten käännös pohjoiseen Siuntioon ja vaikka Lohjan kautta kotio. Itse olen kirjallisuudessakin niin hemmetin maantieteellinen/topografinen että käyn katsomassa paikkoja jos mahdollista ja jos ei mahd. niin "laskeudun" mestoille Googlen ilmakuvilla. Jotenkin on niin että ihminen (tekijä, hahmo) sijoittuu ympäristöönsä mutta sitten kuitenkin sen ylittää. Esim. Peter Handken (hahmot, tekijä itse) olin- ja tapahtumapaikat olen tarkkaan käynyt koluamassa. Puusto, korkeuserot, asutus... olen kai autistisen koukussa sellaisen tutkimiseen. Helsinki itse on tietenkin mahtava paikka sellaiseen.
    Ei ole tärkeää onko "maisema oikein" enkä ole lainkaan minkään tarkan tai kuvailevan maisemakuvauksen ystävä, mutta jokin yksityiskohta voi nostaa jonkun kohtauksen esiin toisella tavalla, vaikka hyvin epämääräisellä paikankuvauksella on myös hetkensä.

    Ihminen ei ole kuitenkaan ympäristönsä. Itse asun esim. alueella joka ei ole itse asiassa minua oikein millään tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yletön kirjallinen maisemointi voi olla todella kyllästyttävää. Kuka tekee mitään sillä tiedolla missä jokin jossakin taivaanrannassa siintää...mieluummin tarkennus jalkoihin ja minkä päällä se hahmo kulkee.

      Onnea 3. piikistä. Itse haen pian työterveydestä ellei sitten ilmene sellaista tietoa että vaara on ohi.

      Poista
    2. Kolmospiikistä tämänkin päivän lehdessä lupaillaan jotain. En sitten tiedä. On vähän kuin uusin puhelinmalli, joka taas hetken päästä on vanha...

      Kiitos hyvistä maisemavinkeistä. Pakko käydä paikanpäällä, koska siten tulee aivan uutta elävyyttä. Onneksi on vuosi aikaa viimeistellä teos. Se on nyt huolellisesti pariin kertaan kirjoitettu. Ehkä detaljit ja tietyt faktat pitää vielä tarkistaa.

      Poista
    3. Fanjunkarsista mulla on ollut niin kirjallista kuin kuvallista materiaalia, joista olen sitten johtanut ympäristö- ja paikkakokemusta. Suomalainen luonto on sitten siirretty tuohon ympäristöön ihan joka paikasta missä olen itse kuljeskellut.

      Poista
    4. Kun kuvaa runoilijan elämää, niin luonto ja havaintotapahtumat ovat melko luonteva osa henkilökuvausta. Varsinkin Kiven kohdalla, olihan hän metsän poika.

      Poista
    5. Totta, eihän juuri Kiven tapauksessa luontoa ja ympäristöä voisi kuvitellakaan ohitettavan. Sehän olisi ihan eri mies.

      Poista
  4. "Ei toki mennyt aina Kiven politikoinnit ihan korrekteimman kaavan mukaan. Kivi oli aika tuliluonteinen ja tuli käsirysyäkin (Siuntion Adlercreutzin kanssa) kun keskusteli suomenkielisestä koulusta Charlottan nimipäivillä."

    Ai ai. Toksinen siis. Ettei olisi ollut vihapuhujakin.
    Sananvapaan ei kannata koskaan alkaa sananvaltaisille isotteleen.
    Tulee vielä cancel-tuomio.
    Kuten suomalainen räävästä suustaan tunnettu radiojuontaja totesi (tosissaan) ajan hengen kun "kuka tahansa" voi haastaa ja argumentoida kenet tahansa someaikana, juontajankin: - Rahvas hyppii silmille!

    No, eipä sorruta anakronismiin. Kiven aikana ihmiset ottivat käsittääkseni haasteet haasteina ja vastasivat samalla mitalla eivätkä vedonneet oikeuteensa kulkea läpi elämän pumpulitetuilla poluilla minkäänlaista loukkaantumisen kokemusta koskaan kokematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivi joutui tuon käsirysyn jälkeen ilmeisesti sikolättiin jäähylle. Ainakin jos uskoo Veijo Merta. Kivi oli kansan keskuudessa ilmeisen pidetty, mutta herroille ei pokkuroinut. Kerran kävi yhden papin kimppuun krouvissa, kun erehdyksessä luuli tämän olevan tyyppi joka oli huijannut köyhäinapuun tarkoitetut varat.

      Poista
  5. Mielestäni taiteilijan uhma työntää hänet aina läpi paikallisten kehysten. Kivessä oli tuo sirostelematon uhma. Ja vimma. Polte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin vanha perusaiheemme, eikö? Onko tekijä "pelkkää" estetiikkaa ja vastuullista ja tilattua aikalaisetiikkaa vai onko siellä teoksen korkean taiteellisen laadun lisäksi vielä jokin häiritsevä, ei-odotettu väite.

      Poista
    2. Esimerkiksi kirjallisuutta julkaistaan todella paljon nykyään (enkä väitä että ei pitäisi).
      On kuitenkin selvää että suurin osa noiden nimikkeiden tekijöistä on ihan tavallisia ihmisiä.
      Katson etten voi sivusta lukijana (sananmukaisesti) olla jokaiselta vaatimassa kapinaa tms.
      Tuntuukin että valtaosa tekijöistämme on hyvin yleisesti katsottuna vastuullisia, maltillisia ja sopusuhtaisesti ajattelevia ihmisiä, ihmisiä omassa ajassaan.
      Taiteilijakuntamme kannattaa hyvänä tässä ajassa pidettyjä asioita ja vastustaa pahoja. Siis jos teoksissaan on jokin esimerkiksi poliittinen tms. moraalikysymys.

      Nuorempana odottelin hiukan naivistikin kaikilta tekijöiltä jonkinlaista August Strindberg-tyyppistä vimmaa kunnes tajusin että sellainen on hyvin harvinaista.

      Houellebecqit yms. otan mielelläni vastaan ja niistä iloitsen mutta nykyään ymmärrän kyllä että teoksen (kirja, leffa, musa...) korkea taiteellinen laatu riittää hyvin.

      Poista
    3. Tässä ajassa kulttuuri ja taide eivät juuri lainkaan ole ristiriidassa tai vastarinnassa ajan eettisen hengen kanssa, oikeastaan päinvastoin. Samahan koskee kaikkea muutakin ilmaisua.
      Yksimielisyys on mykistävää, ja lähes hypnoottista. Itse olen kuvaillut tätä niin että elämme aikoja jossa isät ja pojat ovat samalla puolella. Isänmurha tms. on mahdotonta, koska isä murhasi jo itsensä. Jopa enokapina :) on mahdoton.

      Jos alan odottaa teoksilta jotakin muuta, saan odottaa. Esteettisen toimivuuden ja omien pikku kokemusten ja oivallusten teoksien ansiosta on siis pakko riittää.
      Harvat poikkeukset ovat ilonaiheita erikseen.

      Poista
    4. Ja on tietenkin ikuisesti niin että jos teos puhuu totta elämästä ja kuolemasta niin teos on paikallaan. Tai syventävää tietojani ja tietoisuuttani.

      Kuka tekisi sitten teoksen joka murskaisi tämän aikalaisuuden perusteet ja hyveajattelumme varmuudet...ei varmaan kukaan.

      Ranskalainen, H, on sitä yrittänyt monissa teoksissaan ja päässyt lähelle kyllä.

      Poista
    5. Kyllä minä nostan hattua teoksille, jotka saavat oloni jotenkin epämukaviksi jonkin tärkeän asian suhteen tai joissa on aidosti jokin häiritsevä elementti - mikä se kellekin on, niin se on sitten eri asia.

      Esimerkiksi Houellebecq on tällainen kirjailija. Mutta sellainen voi olla myös Hyry, sanomatta ainoatakaan provosoivaa sanaa. Tapauskohtaista. On sitten tätä hyvän ihmisyyden kirjallisuutta, ja sillekin on paikkansa, mutta useat kirjallisuuden klassikoiksi jääneet teokset sisältävät jonkin ristiriidan, joka jaksaa kiinnostaa muitakin kuin aikalaisia.


      Poista
    6. Vimmaa ei saisi käsittää väärin.

      Väinö Linnan Tuntematon on vimmainen nousu ajassaan.

      Itselleni tämän vuoden tärkeitä lukukokemuksia olivat Charles Bukowskin Naisia ja Stephen Kingin Kosketus.

      Thomas Harrisin Uhrilampaat on kesken.

      Etsin selkeää tarinaa, joka on jollain tavalla monumentaalinen.

      Suomessa lienee paljon osayleisöjä, jotka ovat otillaan niille tarkoitetulle kirjallisuudelle.

      Kirja paljastaa kirjoittajan ja jos on kirjoittajan samis ja heimolainen niin saa kirjassa sen mitä tahtoo.

      Poista
    7. Selkeä, monumentaalinen tarina on minustakin tosi hyvä; esimerkiksi Cormac McCarthyn teokset ovat tällaisia.

      Poista
  6. Voisi tietysti kuvitella Aleksis Kiven oman aikansa Pariisiin ja miettiä hänen kohtaloaan silloin. Olisiko luonne vienyt kaikkeen sellaiseen miltä ei olisi ehtinyt kirjoittaa? Tai sitten hän olisi kirjoittanut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhani Aho on minusta 1800-luvulla Pariisissa vierailleista suomalaisista kirjailijoista mielenkiintoinen ja hieno kirjoittaja. Varmaan Kivikin olisi saattanut kirjoittaa prostituoidun luona käymisestään, mutta kun hän tunsi olonsa levottomaksi jo Helsingissä, niin voin vain kuvitella, miten hän olisi ahdistunut Pariisista. Kivi oli luontoihminen, ei viihtynyt kovin hyvin liian sivistyneessä seurassa mikäli se tarkoitti porvarillista käytöstä jne. Luokkaero tuli väliin.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Mulla on kirjassa sellaisia erikoisia Pietari-juttuja, jotka tulevat unimaisina Kiven tajuntaan (viittaus keisariin, myös Yhdysvaltojen sisällissota, jota Kivi todistetusti seurasi lehdistön välityksellä, tulee esiin). Pitää katsoa, jos kehittelisi vielä syvemmin noita Pietari-viitteitä. Liittyvät ajan poliittiseen tilanteeseen kyllä, ja niissä tulee esiin myös joitakin ylihistoriallisia teemoja Suomesta ja Suomen kohtalosta.

      Poista
    4. Vau, kuulostaa hyvältä, Vesa. Kehittele. Tee kirjastasi erottuvainen.

      Poista
    5. Olin yhdessä vaiheessa (ja tietty varmaan loppuiän) todella isosti August-fani. Lagercrantzin aivan mahtava elämäkerta viimeisteli innostukseni purkaessaan monia ennakkokäsityksiä, mm. osoittaessaan selvästi että Inferno-kausi oli AS:lle toimiva työmetodi, ei hulluutta. Oman elämän ja samalla kuvitteellisten teosten luja yhteys oli kiehtovaa. AS petti kaikki mahdolliset odotukset ja lupaukset ja silloiset fanittajat ja selkään ripustautujat ja kirjoitti mitään kumartelematta siinä ajassa vastoin aikalaisuuksia. Milloin mitäkin. Meillä sivistyneilläkin ihmisillä on kuitenkin mielessä pelkkä naisvihaaja-myytti vaikka sekin asia oli monimutkaisempi juttu eikä teoksia voi verrata tähän aikaan.
      Tässä ajassa AS olisi tuollaisenaan ihan mahdoton yhtälö.
      Jospa joku kirjoittaisi vaikkapa Mustat liput tai Neiti Julien (Nukkekodin oikeanlaatuisen humanismin antiteesin) uusiksi. Se olisi jotakin.

      En tiedä miksi lähdin ylipäätään Itämerta pidemmälle kalaan enkä innostunut vaikkapa Kivestä tai ensimmäisistä kotimaisista samalla tavalla. Toki Strindbergin tuotannon kirjo on jo määrällisesti sellainen että sieltä löytyy jokaiselle jotakin.

      Mutta jonkinlainen kulttuuriherra(täti)viha taisi yhdistää Kiveä ja myöhempää Augustia.

      Poista
    6. Tuo on innostava tuo USA:n sisällisota-viittaus. Olisikohan AK voinut ennakoida unissaan omamme, vuoden -18 tapahtumat.

      Sallitteko hypyn, jonka mielleyhtymä toi?
      Mua vaivaa vielä tämä hävittäjä-tilaus, hah ha.
      Siis se että väärin tilattu...

      Mediassa ja somessa iloitaan että "Suomi sitoutui nyt rohkeasti länteen."
      Ei sitoutunut. Me sitouduimme USA:han.
      Jenkkilään, jonka demokratia on vasta arvioutu hyvin horjuvaksi jopa niin että sisällissodan kaltaisen tilanteen todennäköisyys ainakin jonkinlainen.
      Ja onko otettu huomioon että jenkkilässä pressat ovat nopeasti vaihtuva luonnonvara. Vallassa piankin voi olla kuka tahansa. Vaikkapa keskilännen kovin republikaani joka haistattaa paskat Euroopalle. Iloitseeko media ja some ja aaltolat sitten että nyt on sitouduttu "länteen?"

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    9. Suomessa ylihistoriallinen teema on aina maamme aito suvereniteetti? Pietari lähellä. "Eurooppa" on myös psyk.historiallinen mielikuva jossa me olemme mukana tai emme ole mentaalisesti. Tätä mielikuvaa terapoidaan myös koko ajan, ja ohjataan. Kuten juuri nyt taas, 2020-luvulla.
      Myös suhde metsiimme menee aikojen yli.
      Tässä ajassa odotamme metsitettävältä Suomelta (mihin viittasin tuolla aiemmin) jotakin mikä menee myös yli reaalimaailman.

      Poista
    10. "Jope, tubevideoissa ihannoidaan Suomen talvisotaa ja odotetaan, että nykysuomalaiset suorastaan kaipaavat hyökkäystä Venäjälle."

      Kun availee vaikkapa IS:n etusivuja niin marsilainen tai muu ulkopuolinen olisi varma että panssarit on tulossa hetkellä millä hyvänsä.
      Tulee mieleen että me ammumme psykologisesti mainilanlaukauksia jo itse, kun ryssä ei tee mitään.

      Kun nuo lööpit ja vakuuttelukampanjat keräisi kasaan niistä saisi hyvän diasarjan osoittamaan mitä on informaatiosota, joka väittää että informaatiosotaa käy vain toinen osapuoli.

      En olisi ikinä uskonut näkeväni maatamme, sen fiksuja ihmisiä ja mediaa noin sotaisissa tunnelmissa kuin nyt on. On täysin selvää että menossa on kampanja Natoon liittymiseksi. Katsokaapa uutisankkurin ilmettä kun pääsee kertomaan kuinka viimeisimmän gallupin mukaan natoliittymisen kannatus on kasvanut. Jo on ihme jos ei tuolla vaivalla kasva.

      En vähättele ryssän uhkaa, mutta kyllä tässä nyt sentään realismi pitää säilyttää eikä fobioida itseään pelleksi.
      Mutta mennään Natoon jos se on kansan tahto. Hyväksyn jos kansalaiset sitä tahtovat. Tulee kyllä mieleen alikersantti Lahtinen Tampereelta ahkionsa kanssa mieleen lumihangilla.
      Teki mitä piti mutta tajusi kyllä myös asioiden tilan.

      Poista
    11. En ole tehnyt mitenkään ylipoliittista kirjaa, vaan kuvaan kirjailijaa, mutta AK:n unissa on myös viittaus vuoteen 1918, ihan paikkojen myötä (viittaa vuoden -18 taistelupaikkoihin ja taisteluun), se sotkeutuu unisarjassa myös Suomen suhteeseen Eurooppaan / isoihin valtoihin ja onpa mukana myös Suomen suhde metsiinsä (esimerkiksi Kiven aikalainen Topeliushan näki Suomen metsäsuhteen olennaisena).

      Mutta kyllä me näemme lähivuosina vaikka mitä jännitteitä, joihin Suomikin tulee vedetyksi mukaan. Ja joissa todella haastetaan se, mikä oikeastaan kuuluu meille (luonnonvarat, kuten metsät, metallit, vedet).

      Poista
    12. (Sorry viittaussuhteet ja sanajärjestykset, mutta ottaa niin syrämmestä tää sotahulluilu ettei ehdi oikoa. Putin kuriin, kannatan, mutta ei sitä perkele täältä Suomesta käsin tehdä. Kantani on että odottakaa nyt vähän aikaa ja antakaa venäläisten tehdä se itse. Kaikissa muissa tapauksissa Venäjänmaalla tapahtuu hirveitä. Sitä kyllä, minäkin, pelkään.)

      Poista
    13. Putinin touhut eivät lupaa hyvää. On varmaa, että hän osaa pelata heikkoa Eurooppaa vastaan. Mutta samaa toivon kuin Jope, että tilanne purkautuisi Venäjän sisältä käsin. Jos Putinin pistää kova kovaa vasten, niin siinä voi tapahtua kaikenlaista. Ei tule mieleen, että hän olisi heti luovuttamassa. Voi olla vaikka mitä suuruudenhulluja ajatuksia vanhalla miehellä.

      Se vielä, että Strindberg kuuluu maailmankirjallisuuteen itseoikeutetusti. Ihan eri tavalla kuin oikeastaan yksikään suomalainen kirjailija.

      Poista
    14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    15. Kunnioitan ortodokseja ja ortodoksista uskontraditiota. Putinista on tulossa diktaattori, jonka teoissa ei näy minkäänlainen kristillinen usko. Hän on vallan ihminen. Ortodoksisuus on osa hänen häikäilemätöntä Suur-Venäjä-aatettaan, näin ajattelen, enkä suoraan sanottuna näe hänessä ortodoksista uskoa, valitettavasti. Ei tarvitse kuin käydä Venäjällä ja katsoa kaduilla kaupattavaa Putin-krääsää. Enpä usko, että tuollainen henkilöpalvonta kuuluu sisäistettyyn uskoon. No, Vatikaanissa sama meininki, ei sillä. Ei ole tarkoitus loukata ketään tällä kommentilla, mutta äijä, joka uhkailee naapureitaan, oikeuttaa väkivallan ja näytösoikeudenkäynnit, telkeää toisinajattelijat vankilaan, on kyllä irvikuva ortodoksisesta uskosta. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö Putin voisi nähdä hyvinkin tarkkanäköisesti Euroopan heikkouksia ja virheitä ja käyttää niitä hyväkseen.

      Poista
    16. Korostan, että arvostan venäläisyyttä ja ortodoksisuutta, mutta Putin ei ole se tyyppi, joka tekee näille kunniaa.

      Poista
    17. Ja korostan myös sitäkin, että minulla ei ole epäilystäkään, etteikö Eurooppa toimisi monin paikoin todella typerästi. Joissakin asioissa myös suhteessa Venäjään.

      Poista
    18. Juuri niin. Itse olen usein ajatellut että Jumalan silmissä loppujen lopuksi jokainen uskomisen traditio tai oppi tai yksittäinen uskominen on jossakin määrin enemmän tai vähemmän harhaoppia ja ihmispetosta. (Omani vähäinen ainakin on.)

      Sama koskee maita ja järjestelmiä. Olisi tyhmää ajatella että jossakin valtiossa tai vallankäyttäjässä asuu itse puhtaus. Venäjällä valtiona on omat harhansa, meillä lännessä omamme. USA:ssa ne näkyvät ehkä paljaimmillaan, EU:n federaatiokehityksessä myös.

      Putinin valtapelistä pitää puhua niin kuin se on. Ja hänen valtakoneistonsa väärinkäytöksistä. Noista mihin Vesa viittasikin.
      Mutta russofobiasta ja aivan scifisten (Suomen kohdalla) sotauhkakuvitelmien maalailusta en pidä lainkaan.

      Ortodoksisuus mielestäni parhaimmillaan säilyttää jotakin sellaista ydintä mikä meillä "lännessä" on heitetty kaatopaikalle. Siinä ort. kulttuuripiiri on meitä edellä(!), ei jäljessä.

      Poista
    19. Kun olen venäläisten kanssa jutellut, tai katsellut venäläisten haastatteluja mediasta, tulee kyllä mielestäni selväksi ettei Putinia varsinaisesti palvota. Loppujen lopuksi pieni joukko joka pitää häntä korkeassa arvossa. Sen sijaan moni kokee ettei toistaiseksi ole olemassa vaihtoehtoakaan. Putin on ikään kuin tae siitä ettei maa hajoa täyteen anarkiaa. Länsi ei voi sinne kuitenkaan mieleistään johtajaa istuttaa. On pakko anta ajan ja venäläisten itse hoitaa se homma. Monelle on yllätys että keskimääräinen venäläinen tietää ihan samat asiat kuin me täällä lännessä. Sama oli NL:n aikana myös. Venäläiset tietävät mistä Putinia kritisoidaan ja mitä lännessä ajatellaan esim. Ukrainasta. Se ei kuitenkaan tarkoita että he yllättäen kaikki kääntyisivät lännen kannalle. Totuus kaikesta ei ole vain lännen omistama vaikka törkeimpien asioiden suhteen ei pidä sortua relativismiin.

      Poista
    20. Nyt painun pehkuihin, totean vielä sen, että tässä asiassa tälle meikäläisen äärimmäisen maltilliselle rannalle ei ole juuri tulijoita. Olen puolueettomuus- ja liittoutumattomuuspolitiikan lopullisesti aivopesemä, hah.
      En tiedä mistä moinen virus, kun joissakin muissa asioissa ajattelen sitten radikaalisti.
      Ehkä taustalla kannaslaiset geenit, solumuisti.

      Totta kai sitten viime kädessä on valittava, jos sellainen tulee eteen jotakin mitä kutsutaan eurooppalaisiksi arvoiksi, sinne me kuulumme, ja tarkoitan nimenomaan noita arvoja klassisessa mielessä, en niiden nykyisiä ideologisoituja uustulkintoja.

      Poista
    21. Se, että ortodoksisuus hiljaisesti ja periksiantamattomasti pysyy perinteessään ja uskon mysteereissään, on erittäin arvostettavaa. Se että se ei lähde reformoimaan itseään jokaisen muodin mukana.

      Voi olla ja varmasti onkin niin, että ortodoksisessa kirkossa on samat inhimilliset ongelmat kuin muuallakin, tai omat ongelmansa, mutta tuo uskon perinteen säilyttämisen periaate ja nöyryys siinä näyttäytyy minulle todellisena asiana.

      Poista
    22. Yksittäisen ihmisen jumalanpalvelus on aina kelpaamatonta mutta tuo tradition pysyvyys on suurempi asia. Me luterilaiset olemme naurettavia, kirkkomme valtalinja ainakin, siihen verrattuna. Tosin yksittäisinä uskovina olisimme naurettavia muutenkin.

      Poista
    23. Luojan kiitos ei tarvitse uskoa omaan uskoonsa eikä tekoihinsa.

      Poista
    24. Jos olen yhtään kartalla niin Putinin aikana ortodoksinen kirkko on voinut kukoistaa Venäjällä mikä oli mahdotonta kommunismin aikana. Tällainen käsitys minulla on.

      Kun Putin on itse kirkossa niin siitä löytyy tubesta videoita ja niiden perusteella hän käyttäytyy asianmukaisella ortodoksimiehen tavalla...

      Minulla ei ole tietoa kaikesta Putinin toiminnasta enkä ole hänen arvioijansa tai markkinapuolen hoitajansa.

      Niin, ortodoksisella kirkolla on traditionsa ja siihen kuuluu myös tietoa niistä, jotka uskonsa tähden ovat kärsineet ja kuolleetkin.

      Yksittäisen ihmisen rukous on aina tarpeen. Jumalanpalveluksen liturgia on taas sitten oma juttunsa.

      Ihminen on ihminen. Luostarissa munkitkin ottavat joskus yhteen kun ollaan erilaisin luontein varustettuja. Niin olen antanut itseni ymmärtää.

      Poista
  7. Varmaan on niin että saamme Putinista yksioikoisen kuvan, jos vain maalaamme hänestä puhtaan pirun. Aivan rehellisesti kuitenkin ajattelen, että Putin ottanut ortodoksisen kirkon osaksi poliittista Suur-Venäjä mytologiaansa, jonka nojalla voi vaatia itselleen entisen Neuvostoliiton alueita tai ylipäätään vanhoja venäläisiä alueita. Jos hän vahvistaa jotain instituutiota tässä prosessissa, niin se vahvistuu. Kommunistit vihaavat kirkkoa ja kristinuskoa, Putin osaa käyttää niitä osana suurvenäläisiä tavoitteitaan, ne tarjoutuvat luonnollisena palasena traditiota ja ihmisten tavoittamista. Voisi sanoa, että pahasta seuraa jotain hyvääkin, jos kirkon asema vahvistuu ihmisten elämässä ellei kirkko tuosta sitten korruptoidu osaksi valtakoneistoa. En osaa sanoa, miten henkilökohtaisen uskon voi irrottaa täysin erilleen raa'asta poliittisesta valtapelistä. Demokratian alasajo, poliittiset murhat ja oikeuslaitoksen korruptointi ja muu tällainen ovat erikoista toimintaa, mikäli ajatellaan, että näitä toimia toteuttaa sydämen ortodoksi.

    VastaaPoista
  8. Asioita voi varmaan tarkastella eri näkökulmista.

    Jos ajatellaan luostareiden munkkeja ja nunnia niin he ovat varmastikin saaneet toimintarauhaa Putinin aikana Venäjällä.

    On selvää, etten itse hyväksy mitään kaltoinkohtelua tai väärinkäytöksiä. Mutta en ole Venäjän asiantuntija.

    Enkä osaisi piirtää henkilökuvaa Putinista.

    VastaaPoista
  9. Ortodoksisuus on katumuksen ja kilvoittelun uskoa. Armon rukouksen uskoa. Jokainen ortodoksi yrittää kilvoitella parhaan kykynsä mukaan ja aina syntyy pois poikkeamisia ja tarvetta uuteen katumukseen. Omasta kilvoittelusta ortodoksi ei tee numeroa.

    VastaaPoista
  10. Kannattaa muistaa myös kumpi osapuoli tässä on se suuri ja mahtava. Se e i ole Venäjä. Ei enää.
    Maan infra suurkaupunkien ulkopuolella rappiolla.
    Syntyvyys alamaissa.
    Koko maan bkt vain samaa suuruusluokkaa kuin Hollannin!
    Maan armeija kymmenesosa siitä mitä NL:n aikana.
    On oikeastaan vain ydinaseet jäljellä entisestä suuruuden ajasta.
    Nuoriso ihailee länttä, matkustaa länteen, muuttavat sinne eikä kumarra Kremliä. Tyypillinen moskovalaisnuori on samanlainen wanna-be brooklyliläinen kuin helsinkiläinen ikätoverinsa.

    Tilanne ei ole nyt se että Valtava Venäjän Karhu uhkaa. Kyllä se massi, valta ja vaikutusvalta, aseistus on lännellä ihan toista luokkaa kuin Venäjällä.
    Itse asiassa ymmärrän hyvin venäläisten ajatuksen piiritetyksi tulemisesta. Geopoliittisestihan se on totta, jos katsotaan venäläisten silmin.
    Sitä en ymmärrä etteivät he itse ymmärrä hävinneensä jo lähes täydellisesti kamppailun vallasta. Länsi voitti eikä edes kakkoseksi tullut suuri ja ennen mahtava Venäjä.

    Leikkimieli jos sallitaan toivonkin että em. tilanteesta johtuen, tosiasioiden tunnustamisen seurauksena, Venäjä hakisikin sekä Naton että EU:n jäsenyyttä. Ihan samalla perusteella kun Saksa ja Ranska päättivät aikoinaan EU:n (sen oikean) myötä lopettaa lopullisesti ikiaikaiset vihollisuudet.
    Haluaisin nähdä natofundamentalistien ilmeet, kun hakupaperi tulisi paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. J o s Putin käynnistäisi varsinaiset sotatoimet Ukrainaa vastaan, se tarkoittaisi Putinin lähtölaskennan alkamista saman tien.
      Ja tietyssä mielessähän sitä jotkut toivovatkin.
      Ukrainassa on ennustettu varmaa hyökkäystä jo vuosia.
      Tilanteen kärjistyminen sodaksi olisi monen pitkäkestoinen etu.
      Putinin lähdön loppulaskenta alkaisi hyökkäyksestä välittömästi.

      Itse asiassa tässä ajassa melkein kaikissa isoissa asioissa on toisiinsa limittäytyneet informaatio-operaatiot menossa 24/7 ja niin idässä kuin lännessä. Niljakasta jotenkin.

      Itse en lähtisi kuuluttamaan uskoani yhteenkään johtajaan näissä asioissa tavalla jossa kritiikittä ajatellaan, että jossakin on vain puhtaita papereita.

      Poista
    2. Kansanäänestykset alueellisesti, hyvin tarkkaan kansainvälisesti valvotut, ovat mielestäni ainoa oikea ratkaisu, jos jossakin on kiistoja ja kriisejä rajoista tai itsenäisyyksistä.

      Jos alueen X asujaimisto haluaa kuulua toiseen maahan tai itsenäistyä, kyllä siihen tulee olla jollakin aikaikkunalla mahdollisuus.
      Koskee niin skotteja, katalaaneja, krimiläisiä, kurdeja, Kaukaasian pikkukansoja...minun puolestani vaikka saamelaisia tai ahvenanmaalaisia.

      Päätöksenteon vieminen ruohonjuuritasolle, ihmisille joita asia itse asiassa koskee olisi parasta.

      Poista
    3. Tuo aivan samalla tavalla siis kuinka kansalaisilla tulee olla vapaa demokraattinen oikeus kaataa putininsa, lukashenkansa, trumpinsa, bideninsa, macroninsa, marininsa, johnssoninsa... äänestämällä.

      ETYK-ajatus että Euroopan rajat on nyt ikuisiksi ajoiksi lyöty lukkoon on uskomatonta historian todellisuudenvastaisuutta. Kuka oikeasti uskoo että Euroopan rajat ovat vuonna 2100 samat kuin vuonna 2000? Nythän siihen juuri vedotaan.

      Valta näistä asioista ihmisille joita asia koskee.

      Poista
    4. Ok, tiedän: olen naiivi tässä.

      Mutta pakko ajatella jotenkin toisin kun ei ole sitten naiivia lapsenuskoa eroteltaviin hyviin ja pahoihin.

      Poista
    5. Tässä varakas Eurooppa esittelyssä: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008504989.html

      Poista
    6. Huh. Tuttu asia mutta aina saa hiljaiseksi.
      T u o on merkittävä asia ja uutinen jonka pitäisi olla esillä päivittäin ja isolla volyymillä.
      Tämä on sitten sitä meidän poliittista korruptiotamme. Mittaluokka uskomaton.

      Poista
    7. Hyvät Venäjä-suhteet olisivat Suomelle eduksi. Ja hyvät ehdot EU:ssa olemiselle. Kyllähän meitä kusetetaan taloudellisesti aivan huolella. On selvää, että päättäjämme ajavat omia etujaan, eivätkä pidä Suomen puolta niin kuin vastuullisesti tulisi pitää. Pelikenttä on liian iso ja vaativa taidoille.

      Omat huolenaiheeni Putinin suhteen liittyvät siihen, että miten hyvin Putin itse tajuaa Venäjän resurssit ja mihin hän on valmis, ehkä epätoivoisenakin... Kuitenkin Venäjä on ydinasevaltio ja kuitenkin Eurooppa on kokematon kovien päätösten edessä, heikko lällykkä. Arvioni on, että Putin on häikäilemätön peluri, joka osaa pyöritellä päättämätöntä Eurooppaa pienemmilläkin sotilaallisilla uhkakuvilla ja resursseilla.

      Sitten se käsittämättömin. Euroopassa on energian kautta kiinteitäkin kytkyjä Venäjään. On jotenkin uskomatonta, että Keski-Euroopassa (Saksa, Ranska, Belgia) on ajettu alas ydinvoimaa ja samalla kasvatettu riippuvuutta Venäjästä tilanteessa, jossa tiedetään, että tuulivoima ei riitä ja tarvitaan fossiilisia yhä enemmän kompensoimaan ydinvoiman alasajoa. Samaan aikaan tehdään muka kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja kasvatetaan kaasuriippuvuutta Venäjästä, jota sitten jotenkin boikotoidaan myös. Mikä tämä yhtälö oikein on? En käsitä.

      Tällaiselle porukalle (Saksan ja Ranskan poliitikot) olemme luovuttamassa valtaa päivä päivältä. On selvää, että pysymme nettomaksajina täältä maailman tappiin.

      Poista
    8. Enkä tarkoita nyt sitä, että Suomen pitäisi taistella yksin, se ei onnistu. Pitäisi vaan pystyä vaatimaan parempaa. Mikään ei riitä perusteluksi sille, että meitä pienenä ja asiamme kohtuullisen hyvin (eli EU-velka- yms. mittarein tosi hyvin) hoitavana jäsenvaltiona kusetetaan jokaisen paketin kohdalla maksamaan niille, jotka eivät asioistaan ole välittäneet huolehtia.

      Poista
    9. No, ihan samaa mieltä sekä Venäjästä, ilmastopolitiikan munauksista että EU:sta tässä tilanteessa.

      Saksa ja Ranska hallitsevat Eurooppaa miten tahtovat, EU on (nykyisellään) lähinnä heidän käyttöliittymänsä ja omista taloudellisista syistään haluavat hukuttaa Italian ja Espanjan tukirahaan joka tulee mm. meiltä niin kuin tuossa artikkelissakin osoitettiin.

      Voin olla ihan hemmetin väärässä, mutta en muista näin monien massiivisten virheellisten päätösten jatkuvaa sarjaa aiemmilta vuosikymmeniltä.

      Ydinvoiman alasajo samaan aikaan superkunnianhimoisen ilmastopolitiikan kanssa on todellakin yhtälö jota en minäkään käsitä.
      Pahinta on muuten se miten esim. kaltaiseni tavallinen ihminen tähän käsittämättömyyteen reagoi: hän antaa olla ja jättää "nämä asiat" "herroille" ja "niille jotka näistä päättävätkin."

      Poista
  11. Arvot ovat tärkeitä. Onkummallista, että pandemia ei ole käynnistänyt arvokeskustelua.

    Jos nuoriso ihailee ahmintakulttuurin arvoja niin se on tuhon tiellä.

    Tokihan ahmintakulttuuri kaikkialla yhdentyy.

    Voidaan kysyä tosiaankin mitkä ovat Venäjän ja venäläisten arvot.

    Ortodoksinen usko antaa erään vahvan perustan askeettiselle kulttuurille, joka on ainoa realistinen vaihtoehto ihmistsunamissa.

    Venäjällä on siten askeettisuuden historiaa eikä askeettisuus tässä tarkoita pyrkimystä kurjistumiseen vaan oleellistamisen vaatimusta elämässä.

    Voidaan puhua rahasta ja bisneksestä mutta lopulta on aina kysymys moraalista ja arvoista.

    Ihmistsunamin ja ilmastonmuutoksen totuudet nostavat esiin heräämisen pakkoa enkä näe sitä muuta kuin asketismissa.

    Oma miettimiseni on aina perimmältään arvoissa ja ajattelutavoissa ja moraalissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EU:n talouspolitiikka on arvopolitiikkaa. En näe eroa.
      Oikeastaan jopa niin että tämä talouspolitiikka, valtapolitiikka on yhtä kuin arvot. Arvopuhe on taas pelkkää arvopuhetta.
      Uusi EU syytää ahmintarahaa mm. suomalaisten kukkaroista Välimeren maihin, yrityksille ja pankeille suuruusluokassa joka lasketaan sadoissa miljardeissa.
      Toiselle annetaan, toiselta otetaan pois.
      Se on valtava arvopäätös ja on pois mm. eläketurvallisuudestamme.

      Poista
    2. Minulla on aina mielessäni ensimmäisenä vaikkapa suomalainen alaluokka, joka kykenee juuri ja juuri perustoimeentulon hankkimaan tai saamaan. Tiedän ja olen nähnyt mm. lapsiköyhyyden seuraukset.
      Sille porukalle en olisi asettamassa minkäänlaista asketismin tai muun luopumisen vaadetta.
      Noin miljoona suomalaista elää köyhyysasketismissa siten että eivät ole itse sitä valintaa tehneet.

      Siinä porukassa tarvittaisiin töitä joista hedelmänä voisi saada kohtuullisen elämän mahdollisuudet eikä loputonta epävarmuutta.

      Poista
    3. "... suuruusluokassa joka lasketaan sadoissa miljardeissa."

      Tämä siis koko EU:n "tukien" määrä.

      Poista
  12. Pandemia on käynnistänyt Jari ison arvokeskustelun. Somessa se on roiskunut silmille ainakin vuoden. On tahoja jotka todistavat että viimeistään nyt pandemia tuottaa tilanteen jossa kapitalismi
    muodonmuutetaan toisenlaiseksi. On kannanottoja joissa suorastaan tanssitaan kapitalismin haudalla. Heille pandemia on suorastaan vallankumouksellinen mahdollisuus asettaa yhteiskuntajärjestelmämme palikat oman mielensä mukaisiksi.

    VastaaPoista
  13. Olemme tietysti erilaisia, se on ok.

    Itse en näe ahminnaksi sitä jos esim. perhe haluaa elää turvattua elämää kohtuullisessa asunnossa, matkustaa joskus, ostaa perustarvikkeita, joskus jotakin hyvääkin tai joskus vaikka irrotella ja juhlia joskus tässä synkässä laaksossa.
    Ajattelen että se on jopa ihmisen velvollisuus.
    Työnteon hedelmä jonka voi syödä.
    Nuori ei ole kenellekään velkaa, ajattelen myös niin. Hänet on tänne pakotettu olemaan ja hänellä on oikeus pelastaa ensin oma elämänsä.
    Jos nuori sitten lisäksi havahtuu todellisuuksiin jotka jokaisen on ennemmin tai myöhemmin kohdattava, mm. planetaariset totuudet, hienoa.

    Kerskakulutus on erikseen.

    VastaaPoista
  14. Ja kuten olemme todenneet, meitä on nyt n. 8000 miljoonaa, pian 10 000 miljoonaa. Määrä jyrää kaikessa.

    Pistänpä itseni peliin: olenko luopunut planeetan hyväksi jostakin? Enpä taida olla. Pienen elämän(i) pieniä ympyröitä en silti koe asketismiksi. Esineeni ja laitteeni taitaisivat mahtua suureen armeijan reppuun. Vaatteet pariin Ikea-kassiin. Auto onkin pankin. Omaa tietokonettakaan mulla ei ole.
    Tietämilleni köyhille lapsiperheille toivon kylläkin sydämestäni polkupyöriä, luistimia ja uutta tietokonetta joka ei herjaa koko ajan. Perheen autoon kytkinremonttia. Ja kaikille yhteistä lomamatkaa siinä kuin isälle ja äidille oikeudenmukaisesti palkattuja töitä. Jos tämä ei sovi esim. vihreälle kapitalismintappajalle ja luontoaneiden osoittelijalle, painukoon v-tuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (anteeksi täysin tarpeeton ja rahvaanomainen viimeinen sana tuossa; mutta tämä asia jos mikä on lähellä sydäntä.)

      Poista
  15. Askeettisuudella olen tarkoittanut tyytymistä ja tyyntymistä ja tietenkin kristillistä asketismia, jota voi mutuilla mutta myös nöyrästi yrittää opiskella hankkimalla tietoa.

    Pentti Linkola oli luonnonaskeetti ilman uskonnollisuutta.

    Asketismilla en ole tarkoittanut nälkäköyhyyttä ja toimeentulon heikkoutta.

    Kyllä kuitenkin väittäisin, että ahmintakulttuuri on aika osuva nimi monelle tapahtumien kuluille tällä planeetalla.

    VastaaPoista
  16. Seinälläni on kehystetty valokuva mustasta pikkupojasta, slummipojasta, joka pitää pystyssä renkaatonta polkupyörän runkoa haaveksiva ilme silmissään. Kuva on seinälläni sen vuoksi, että se jatkuvasti muistuttaisi siitä köyhyydestä mihin Jope viittaa ja joka taas ei sisälly asketismin ohjelmaan.

    VastaaPoista
  17. On syytä erotella myös pakkoaskeesi ja vapaaehtoinen askeesi. Oikeastaan pakkoaskeesi ei ole laisinkaan askeesia. Väitän, että ihmistsunamin ja ilmastonmuutoksen faktojen yhdysvaikutus aiheuttaa pakkoaskeesin, joka on levotonta nurinaa ja tyytymättömyyttä ja katkeruutta.

    Vapaaehtoinen askeesi on arvoja sisältävää askeesia. Voisi kai puhua askeettisesta seikkailusta. Ihminen antautuu henkiseen ja hengelliseen etsintään. Hän ei ole aistiahminnan orja.

    VastaaPoista
  18. Vapaaehtoisen askeesin ja kohtuullisen elämänmuodon kannattaja olen minäkin. Olenko itse askeetikko? En kyllä sanoisi niin. Olen kuitenkin kolmen lapsen ja vaimon kanssa elämääni elänyt ja elän yhä. Kaikki rahat, mitkä saan tienattua, menevät. Olen lähinnä toppuuttelija, jarru, kohtuullistaja. Yritän hiukan kertoa, mihin on varaa ja mihin ei ja että useampi päivä kuin makkara. Peruselämän pyörittäminen on kallista. Paljon yritän tehdä itse, ruoasta lähtien. En voi sanoa, että olisin askeesissa elänyt, en edes opiskeluaikoina, vaan pienellä budjetilla moneen otteeseen ja pitkät ajat. Nyt en voi vedota siihenkään.

    Meillä on aika utopistisia poliitikkoja kuitenkin. Se näkyy hyvin, kun yrittää itsellisesti elää ja pitää huolen siitä, että maksaa kulunsa. Koko ajan kalliimmaksi menee asiat. Kyllähän se vituttaa, kun verovaroja heitellään tuosta vaan ties mihin - ei sillä, ainahan joku peruste keksitään. Hyvinvointivaltio voitaisiin jotenkin turvata, jos hiukan ajateltaisiin, mihin sitä rahaa kylvetään. Tällä menolla tulee kylmää kyytiä.

    Ahmimiskulttuurista en pidä ollenkaan. En ole pitänyt ennen pandemiaa enkä pidä sen jälkeenkään.

    VastaaPoista
  19. Kyllä Jari, tässä ihan samalla linjalla.
    On myös selvää että sellainen elintaso joka määritellään kuluttamisena tulee varmasti laskemaan ja uskonpa ettei siinä pudotuksessa kukaan menetä oikeasti mitään oikeasti arvokasta.

    VastaaPoista
  20. Omat kommenttini liittyivät turhaumaan joka syntyy siitä kuinka hyvinvoiva keskiluokka, tai iso osa siitä, tekee luopumisistaan ja ilmastodystopia-klikeistään jonkinlaisen moraalishown, somessa ja toisilleen toki pääasiassa.

    Kapitalismin muuuttamisesta ekososialismiksi harva pakkoköyhä haaveilee.
    Jos ihmiset on jotenkin jaettava jollakin kriteerillä niin se on, ne jotka voivat valita ja ne jotka eivät voi.
    Koskee myös ekologista moraalipaasausta.

    En olekaan huomannut vastaavaa eettistä intoa esim. kotimaisen köyhyyden ja pienipalkkaisuuden tuottamien ongelmien suhteen.
    Korkeintaan sitä siinä muodossa että tarvitaan lisää tukea siihen ja siihen laitokseen ja lisää valtion virkamiehiä köyhyyttä hoitamaan.
    Köyhät tarvitsevat töitä joilla tulee oikeasti toimeen, ja verotusasteen joka ei syö sitä pientä palkkaa.

    Viime aikoina kovasti uutisoitu työllisyysprosentin noususta. Asia uutisoidaan lähes pääsääntöisesti niin ettei tuoda esiin että prossaan lasketaan mukaan jopa vain muutamia tunteja viikossa työskentelevät vajaatyöllistetyt.

    Oma henk.koht. kamakiintiöni on varmasti täysi. Ei ole oikeastaan mitään tavaraa jota vailla kokisin olevani. Näin vaikka noihin muutamaan kassiin kamani mahtuisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteisiä tavaroita perheessä sitten tietenkin on, ja jos vaikka puhelin menee rikki, on pakko ostaa uusi. Itselläni on kolmenkympin epä-älyllinen näppäinnokia. Hyvin pelittää. Tietokone on työpaikan ja sekin sellainen kolmensadan Lenovo.
      Kirjoja toki mielelläni ostaisin enemmän, vaikka nekin laitan aina eteenpäin, jos ei ole ihan mun kirja enkä usko myöhemmin tarvitsevani.

      Poista
    2. Hyvät farkut, kunnolliset talvikengät ja kestävä talvitakki kyllä pitää olla. Kaikki ruoka kelpaa, en ole ronkeli.
      Tässä nyt alkaa olla meikäläisen kulutus.
      Vaikka matkustaminen on varmasti myös ahmintaa, lähtisin kyllä mielelläni Euroopan turneelle olisi se ekologista tai ei. Vuosikausiin en ole käynytkään oikein missään.

      Poista
    3. Moraalishow, josta on rajattu siististi kaikki häiritsevä pois, on rasittavaa. En jaksa seurata, ei tunnu todelliselta... No niin, mutta kun show koskee oikeastaan ihan kaikkia ja ulotetaan kaikkialle yhteiskunnassa. Eli kyllähän se koskee.

      Minun ajatukseni on sama vanha: yhteiskunnat ovat suuremmassa kriisissä kuin ilmasto sinänsä. Tähän liittyy toki myös tämä ylikansoitus, joka on yksi ilmentymä siitä, että homma ei ole balanssissa myöskään yhteiskunnan ja ympäristön suhteessa.

      Moraaliposeeraajat ovat hyvinvoivaa väkeä. Ei heillä riitä huomio siihen, että Suomi voisi hyvin ja että ihmisillä olisi asiat kunnossa eli työtä ja vieläpä sellaista työtä, jolla voitaisiin tulla toimeen. Moraaliposeeraajat lähettävät mieluummin kansan varallisuuden hevon perseeseen kuin huolehtivat siitä, että suomalainen voi pitää elämänlaatuaan yllä.

      Poista
  21. Tätä käsitettä askeettisuus ei saisi ylidramatisoida. Se on kyllä osa kristillistä traditiota. Luostareissa on askeetteja.

    Me täällä maailmassa joudumme tekemään omia ratkaisujamme ja jos siinä on jonkinlainen harkinnan ja mietinnän linja niin ollaan oikealla linjalla.

    Sitten on mielestäni ihan hulvatonta ahmintaa ja mässäilyä ja jos kritiikki osuu maaliin niin siitä tuskin pidetään.

    VastaaPoista
  22. Jos omilla ratkaisuilla täytyy poseerailla ja niitä kuulutella niin ei edusteta sitä mitä täälläkin yritän sanoittaa.

    Järkevyyden linja on tietysti ok ja siihen kuuluu myös suomalaisen yhteiskunnan taloudellisen kestävyyden ja rajojen ymmärtäminen.

    VastaaPoista
  23. Askeettinen kulttuuri ja ahmintakulttuuri ovat tyyppejä ja käsitteitä, joita vasten jokainen voi miettiä ratkaisujaan.

    Askeettisen kulttuurin käsitteen pitäisi tuottaa myös helpotusta niille, jotka ahmintakulttuuri määrittelee luusereiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa ihmiset ymmärtävät varmasti kohtuullisuuden arvon. Vai käykö näin? Sitä on vaikea sanoa noin niin kuin yleisesti. Luultavasti kuitenkin. Mitä sitä ennen pitää tapahtua on toinen juttu. Se on selvää, että lähtökohtaisesti elämme Suomessa hyvinvoinnin keskellä tai ainakin sen reunassa kiinni. Mahdollisuuksia on, vaikka toki on vaikeuksiakin, ihan konkreettisia.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Oma elämän yksinkertaistamisen unelma on kyllä mullakin kun oikein alkaa miettiä. Jonkin eheän toive. Olisi yksinkertainen ja fyysinen työ, ei kuitenkaan uuvuttavuuteen asti. Selkeä päivärytmi. Lukemista, liikkumista maisemissa, vähän oikeastaan mitään muuta. Hyvän omatunnon yöunet. Uimahalli ja kirjasto olisi hyvä olla jossakin. Yksinkertaista tavallista ruokaa. Jokin pieni paikkakunta. Ja jos onnistuisin pitämään maailman seuraamisen median kautta vaikkapa yhdessä päivässä viikossa, olisi tuo jo mulle unelma eikä askeettisuutta.

      Miksei se sitten onnistu tässä ja nyt? Ei vaan onnistu, hetkittäin kyllä, mutta kyllä täällä kuin jonkin toisen palveluksessa on koko ajan.

      Poista
    4. (Onhan mun duuni nytkin fyysistä ja ruumiillista mutta kun se on myös paljon muutakin. Elämästä omalla kohdallani ainakin sanoisin että mitä vähemmän siinä olisi palasia, sitä parempaa se olisi. Nytkin elämä on kyllä pientä, mutta siinä pienessäkin erilaisia sidoksia ja pakkoja valtavasti liikaa.)

      Poista
    5. Elämä, jossa ollaan "ruuhkavuosien" syöverissä ja jota rytmittävät jokapäiväiset työelämän haasteet on pääasiassa tosiaan velvollisuuksien verkossa sätkimistä - ei siinä ole oman elämänsä herra, joka tuosta vaan säätelee ajankäyttöään, energiatasoaan tms. Minä ainakin olen ihan valtaosan elämästäni toisten palveluksessa. Haave olisi juuri tuollainen rauhallinen meininki, missä ei ole liikaa palasia. Ei ole näkyvissä lähivuosina, näin luulen. Toki sitten kun lapset ovat pois kotoa, meno rauhoittuu joiltakin osin. Se energia mikä nyt on käytettävissä menee ihan hyvään osoitteeseen, mutta toki olisi mukava, jos ei tarvitsisi kärventää itseään niin kovasti jatkuvasti - tämäkin on yksi elämän ahmimisen muoto, jos oikein ajatellaan.

      Poista
  24. Kun tätä askeettisuuden asiaa olen täällä rummuttanut niin otan Ortodoksisesta sanastosta hakusanan askeetti kohdalta yhden lauseen:

    "Nykyään askeetilla tarkoitetaan luostarien munkkeja ja nunnia sekä muuten yksinkertaista elämää harjoittavia."

    Tämä lause on kaiken kaikkiaan hyvä ja juuri siitä on kyse. Itse en voi elämässäni erottaa kristillisen tradition sisältöjä asketismista.

    Toisin sanoen, joku voi olla säästäväinen, tuhlailematon, mutta hänellä ei ole hengellistä ponnistelua. Hänetkin kumminkin lasken mukaan askeettiseen kulttuuriin, joka on mielessäni sosiologinen tyyppi.

    Toistaen: ahmintakulttuuri ja askeettinen kulttuuri ovat sosiologisia tyyppejä. Niissä käydään toisistaan poikkeavia kielipelejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon ymmärrän hyvin, ja se on selkeä jaottelu. Mieluusti haluan kulkea tuohon askeettiseen suuntaan ja tukea elämää siinä suunnassa. Meillä tytöt ovat tuoneet TikTokista esiin hiukan sekaisin olevan mutta sympaattisen tyypin. En nyt nimeä häntä tässä, mutta hänellä on ideana hyvä no waste religion -juttu. Olen nimennyt itsesi tyypin omien sanojen mukaan no waste -ukkeliksi ja koiramme Bobby on no waste dog - ei jätä muruakaan lattialle tai kuppiin ja nuolee vaikka ihmistenkin lautaset kiiltäviksi (jos vain voi antaa nuolla, ettei koiralta mene maha sekaisin). No, tämä tällaisena arkisena huumorina, mutta itse olen sellainen, että saan suurta tyydytystä siitä, että mitään mitä kotiin ostetaan - oli se vaikka sitten ruokaa - ei heitetä pois eikä elämää elellä mässäillen vaan tarkoituksenmukaisesti, hiukan pihistellen ja kunnioittaen niitä juttuja, jotka on hankittu. Luulen, että tämä on myös aika perinteistä suomalaista ajattelua.

      Poista
  25. Tovoisin, että nyt ja lähitulevaisuudessa ahmintakulttuuri ja askeettinen kulttuuri olisivat maailman johtajien käsitteellisiä apuvälineitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollain tasolla ne ovatkin, mm. YK-agendassa, sellaisena resurssien uudelleen jakamisen ideana, mutta ymmärtääkseni askeettisuus ei koske esimerkiksi lapsilukua ja väestömäärää mitenkään radikaalisti.

      Poista
  26. Nuo mahtuvat hyvin arkijärkeen mukaan, mutta muuten en näen todellista vaihtoehtoa vapaalle markkinataloudelle ovat ajat mitä tahansa. Pidän hyvinvointivaltiota tärkeänä. Mikään muu järjestelmä kuin markkinatalous tuskin voi tuottaa tarvittavaa jakopottia.
    Markkinatalous tarvitsee tietenkin säätelyä, mutta mitä vähemmän sitä on sitä parempi.
    Samoin hyvinvointivaltio on pidettävä vain sen kokoisena jotta se kykenee tuottamaan kohtuulliset palvelut, mutta niiden liika kasvattaminen johtaa väistämättä rahoituskriisiin ja verotuskierteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös joka suuntaan rönsyävä valtio- ja kuntasektori lisää ahmintaa, koska niiden tarvitsema verotusresurssi täytyy tuottamalla tuottaa yksityisellä sektorilla esim. kulutustavaratuotantoa (= maapallon kulutusta) kasvattamalla.

      Jopa tätä ihan perussidosta eivät monet akateemisestikaan koulutetut ihmiset ymmärrä.
      Kapitalismintappajista puhumattakaan.

      Poista
    2. Sellaista reaalimaailmaa ei olekaan että esim. tavaroiden tuotanto puolitettaisiin, mutta julkisen sektorin kaikki palvelut ja rönsyt säilytettäisiin.
      Mutta niinhän moni ajattelee, mikä on aika uskomatonta.
      Jos puhutaan kuluttamisen/elintason radikaalista pudottamisesta tarkoittaa se tietenkin myös julkisen sektorin radikaalia karsimista.

      On sitten myös se kolmas tie, johon tuolla viittasin.
      Siinä ihmisten elämä paremmassa tulevaisuuden yhteiskunnassa perustuu työnteolle, työn joka tuottaa varmasti elämisen tason joka on riittävä ja jolla ihminen voi kustantaa asioita jotka ovat välttämättömiä.
      Tämä tarkoittaa verotuksen selvää laskemista,
      alimpien riistopalkkojen nostamista oikeudenmukaisiksi
      ja yhteiskunnan yleistä eetosta että kaikki työikäiset tekevät töitä ja mahdollisimman laajasti nimenomaan yksityisen sektorin tuottavissa työpaikoissa, jotta valtioverotuskierre voitaisiin katkaista. Näin alimpien tuloluokkien tilannetta parannettaisiin huomattavasti (pois tulonsiirto-orjuudesta).
      Tuossa mallissa menee jo nyt sosialismi ja kapitalismi sekaisin mutta ilman valtion ohjausta.
      Malli tuottaisi myös vapautta, ihmisen perushappea.
      Ja jos homma toimisi, soisin näkeväni myös työajan laskemisen mahdollisuuden, jotta kansalaisille jäisi aikaa tehdä sitä tärkeintä: omia pikkujuttuja.

      Poista
    3. Mikä on sitten se kohtuullinen elintaso, jolla tulee toimeen?
      Mikä tulotaso riittää?
      Sitä ei kannata mennä kysymään omenapuukylän kierrättävältä vihermaisterilta, kokoomusnuorelta, anarkistilta, kommarilta, libertalistilta, Linkolan opetuslapsilta, juliathureneilta tms.
      ...vaan siihen vastauksen antajia Suomessa on sadoin tuhansin, ne ihmiset jotka tietävät liiankin omakohtaisesti millä rahalla ei tule toimeen.

      Poista
    4. Tietyssä mielessä koen että ilmastonmuutos-debatti ja siihen liittyvät hätiköinnit ovat normalisoineet jonkinlaista uutta kovuutta, jota voisin nimittää vaikkapa vihreäksi julmuudeksi.

      Lähtökohtaisesti ekoahdistunut nykyään kritiikittä tietää kaikkien muidenkin puolesta miten "yltäkylläistä" elämää ihmiset elävät "länsimaissa" ja miten kaikki pitäisi stopata heti välittömästi, kun itseä pelottaa ja kauhistuttaa.
      Tämä koskee liian usein myös mediaa.

      Vihreänjulma ihminen näkee vain yhden hädän sektorin. Kaikki muu on sille alisteista. Myös taloudellinen kasvu joka saattaa oikein kohdennettuna miljoonien ja miljoonien arkista hätää ja ahdistusta helpottaa.

      Poista
    5. Olen näistä kaikista pääpiirteissään ihan samaa mieltä, hyvin tiivistetty, Jope!

      Poista
  27. Tänä vuonna maapallon väkiluku lisääntyi 81 miljoonalla. Tässä vain jotenkin järki pakenee. En oikein osaa sanoa mitään. Ihmiset synnyttävät köyhyydessä lapsia köyhyyteen.

    Ihmiset lisääntyvät.

    Ilmastonmuutos lisääntyy... ihmistsunami on läsnä.

    Äärimmäiset sääolot dramatisoituvat.

    Eliitti on omassa kuplassaan.

    VastaaPoista
  28. Sellainen ajatus, että köyhät ihmiset olisivat jotenkin alistettuja erinomaisia ihmisiä jotka köyhyydestä päästyään osoittavat erinomaisuutensa on tietenkin väärä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on tärkeä huomio, Jari. Sellainen aspekti tähän populaatiojuttuun, että Suomessa esimerkiksi 1800-luvulla syntyvyys oli runsasta varakkaissa perheissä, köyhissä ei niinkään (saattoi myös lapsikuolleisuus vaikuttaaasiaan). Että asia olisi ollut isossa kuvassa juuri toisin päin, on ilmeinen myytti.

      Nykyisin globaalisti asia toisin päin: varakkaissa maissa perheiden lapsiluku pieni, köyhissä suuri. Lapsikuolleisuus pienentyy kehittymättömissäkin maissa, ja se lisää väestöä voimakkaasti.

      En tiedä olisiko koko väestöongelmaa, jos esimerkiksi lääketiede ei olisi näin kehittynyt. Korona tappanut vajaa 6 miljoonaa ihmistä, syntyneitä 80 miljoonaa plussaa. Luonto saa keksiä melkoisen viruksen, että ihmiskunta siitä lakoaa.

      Poista
  29. Askeettinen kulttuuri kuten olen tarkoittanut ei ole jonkinlaista kaltoinkohtelun kokemusta vaan se on elämän ytimen tajuamista ja sen tajuamisessa rauhoittumista.

    VastaaPoista
  30. Ihminen joka on köyhä voi olla täysin ahmintakulttuurin edustaja ajattelutavaltaan. Hän on katkera kun ei ole millä mällätä ja jos olisi millä mällätä niin kyllä hän mälläisi.

    VastaaPoista
  31. Ei suomalaisen pikkurikastuvan duunarin suunta ole milloinkaan ollut askeettisessa kulttuurissa.

    Askeettinen kulttuuri on sivistyksellinen dilemma.

    VastaaPoista
  32. "Ihminen joka on köyhä voi olla täysin ahmintakulttuurin edustaja ajattelutavaltaan. Hän on katkera kun ei ole millä mällätä ja jos olisi millä mällätä niin kyllä hän mälläisi."

    Tuokin pitää varmasti monen kohdalla paikkansa.

    Ero vai siinä että vihreänjulma ihminen on ehkä ehtinyt jo mälläämisensä mällätä ja nyt sitten luopuu kun kokee että on ekologisesti pakko tai että on muuta ei-materiaalisen parempaa.

    Tuon katkeran köyhän sen sijaan vihreänjulma haluaa luopuvan siitä mitä sillä ei ole koskaan ollutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma ajattelu mennyt noita samoja ratoja pitkin Jari ja tuo sivistyksellinen eetos on totta juuri noin, mutta koska jokaisella kai meillä on omat empatiamme kohteen, minun on kai jonkinlainen white trash. Se miten he tässä yltäkylläisyyden maasta eivät saaneet paljoakaan. On ihmisiä joilla on valinnanvaroja ja ihmisiä joilla ei ole. Kotimainen alaluokka edustaa tuota viimeistä. Yläluokasta jossa valinnanvaroja oli, oli Linkolakin.

      Minulta tietenkin olisi tyhmää jos jotenkin pelkästään uhriuittaisin tuota porukkaa. Siellä on paljon miehiä ja naisia jotka ovat myös itse syypäitä tilaansa.
      Ja on paljon ihmisiä joiden ei lapsia pitäisi tähän maailmaan tehdä. Tämän vuoksi painotankin tuota työtekemistä tienä parempaan. Siis jos työstä maksetaan hinta jolla pääsee korkeammalle kuin tulonsiirroilla. Ja sitä on.

      Mutta jos heikkoimpien ihmisten seassa on vielä siinäkin porukasta heikoin osa, niin se näköalattomuus tuottaa väistämättä esim. tuhoavia alkoholiongelmia.

      Tuossa porukassa ovat myös ne ihmiset joiden muutos- ja menetysahdistus on suurinta. Heitä pelottaa että se minimaalinen turvakin mikä heillä on, menee maailman muutoksien myötä pois. Ja juuri siksi en vaatisi heiltä ymmärrystä ekologiselle radikaalille muutokselle.

      Poista
    2. Eivätkä he, alimmalla orrella olevat, voi ekologisesti mitään paremmin tehdäkään, koska eivät ole tätä maailmaa kuluttamassa.

      Ja totta kai näissä kannoissani heijastuvat myös omat työkokemukseni vuosikausien ajoilta.

      Poista
    3. Kuvitellaanpa tähän nyt vaikka peruskoulun opettaja joka pitää oppituntia kerskakulutusta vastaan äänessään liian vahva eetos kuinka ihmisten kulutus tuhoaa lajit, nostaa merenpinnan ja tekee ilmastosta saunan.
      Ja tämä tapahtuu nyt vaikkapa luokkahuoneessa jossa paljonkin oppilaita jotka eivät matkusta koskaan mihinkään eivätkä muutenkaan omista perheessään oikeastaan mitään eivätkä muunlaisesta elämästä ole koskaan tienneetkään.

      No, onneksi tuollaista tässä maassa ei tapahdukaan, eihän.

      Poista
    4. Muuten kouluissa(kin) kaikki on melkein mahdollista.

      Muutama vuosihan sitten nousi kohu (ja suuri huvitus) luonnontieteen oppikirjasta, josta oli poistettu kaavakuvasta se kuinka kaikki olemassa olevat kasvit ja puut tarvitsevat elääkseen ja yhteyttääkseen hiilidioksidia.

      "Minä uskon tieteeseen."

      Kuprulle tuli sitten pian epätoivoinen puolustus että kirjanen oli tarkoitettu alimpien alaluokkien oppikirjaksi.
      Hiilidioksidista sitten kyllä muussa yhteydessä puhutaan.

      No, taisi kirjanen päätyä informaatiovaikuttamisen historian roskakoriin.

      Poista
    5. Keksin muuten tuosta inspiroituneena uuden opetussuunnitelman joka sopii sekä peruskouluun, toiselle asteelle että sinne Vesan yliopistomaailmaan eikä muuta tarvita.
      Se on lyhyt:
      Käydään läpi tosiasiat aina, kun ne ovat tiedossa.

      Yliopisto- ja lukiotasolle kuitenkin vielä toinen välttämätön klausuuma:
      Jos tiedetyt tosiasiat ovat ristiriidassa keskenään, tuodaan ne kaikki esiin vapaasti opiskelijan itse arvioitavaksi.

      Hitto. Noilla päästäisiin takaisin kaltevan tornin huipulle.

      Ihmistieteissä soveltaminen sitten kyllä jää edelleen pahasti auki, olen pahoillani, kirjallisuustieteestä puhumattakaan:)

      Poista
    6. Ja valvontaosasto:

      jos oppilaitoksessa (peruskoulusta yliopistoon) on varmennettavissa ja löydettävissä ideologisperäistä vaikuttamista tosiasioiden arvioinnissa tai esittelyssä,
      niin suoritetaan arvonta, jonka seurauksena aina yksi laitoksen opetus- tai johtohenkilökunnan virka poistetaan seuraavaksi 4 vuodeksi.

      Hah, kattokaa nyt, näin tämä cancel-aika turmelee minutkin. Toki tässä käänteisesti.

      Poista
    7. Irony trigger warning above.

      Poista
    8. Jope, nämä tällaiset hiilidioksidikeissit ovat surullisia, vastaavia hyvässä uskossa ja tahdossa tehtyjä "oikaisuja" tai mutkien suoriksi vetämisiä löytyisi varmasti muitakin.

      Ja kuvaamasi luokkatilanne on varmasti toteutunut monessakin koulussa.

      En kylläkään tiedä, miten opettajien palopuheet ylipäätään tehoavat: niin paljon matkustetaan erinäisistä syistä ympäri maailmaa. Mitä olen seurannut ihmisiä, niin tämä pandemia on jonkin verran vähentänyt lentomatkailua mutta muuten mennään heti kun pystytään. Ehkä yhden käden sormilla ovat laskettavissa tuntemani ihmiset, jotka oikeasti välttävät lentomatkailua ekologisista syistä. Hupimatkustelu on yhtä hauskaa kuin ennenkin.

      Poista
    9. Kulttuurialoilla ei ole oikeastaan tarkkoja tieteellisiä totuuksia vaan on pikemminkin erilaisia tulkinnan tapoja ja malleja, joista jotkin ovat suositumpia kuin toiset - ja suosio riippuu pitkälti siitä, millainen paradigman yleisesti ottaen humanistisella ja yhteiskuntatieteellisellä alalla hallitsee (tämäkään ei ole ikinä kovin yksioikoista).

      Poista
  33. En ole tarkoittanut yllä lapsia. Heitä tulee aina kohdella erityisellä huomiolla ja ymmärryksellä. Voi, voi, voi että se peruskoulun open paikka on tärkeä. Siinä voi olla nostaja ja innostaja tai ankeuttaja.

    VastaaPoista
  34. Koen, että tyypittelyt ja yleistykset kuuluvat yhteiskuntatieteelliseen pohdintaan eikä niillä käytännössä ole tarkoitus lyödä ketään.

    Oikeastaan ajattelen, että romaani on sellainen väline millä sitten kuvataan elämän monimutkaisuutta yksittäisten ihmisten tasalla.

    VastaaPoista
  35. Kekkonen erosi presidentin tehtävistä 27.10.1981. Pekka Kuusi jotenkin kirjoitti tässä natinassa, koska hänen suurteoksensa Tämä ihmisen maailma ilmestyi seuraavana vuonna siis 1982. Se oli ikään kuin uuden ajan presidentin käsikirja. Sitä siitä ei käytännössä tullut.

    Minähän edustan tässä ja nyt Pekka Kuusen jatkumoa ja perillisyyttä ja hänen perustaltaan sanoitan askeettista kulttuuria ja ahmintakulttuuria.


    Siinäpä elämäni missio.

    VastaaPoista
  36. Toivotuksia. Edessä tällä vuosikymmenellä saattaa olla valtavia mullistuksia. Pessimisti tulee tuskin pettymään vaikka toivookin olevansa väärässä eikä oikeassa.

    Henk.koht. toivon kuitenkin kaikille iloista ja vapauttavaa 20-lukua. Ja jo heti hyvää uutta vuotta 2022.

    Palautin Jari Cameronin tänään kirjastoon. Kirja piti lupauksesi, kiitos.
    Kirjan analyysi (minustakin) oli 100 prosenttisen osumatarkka.
    Oma tilani tuli täysin nähdyksi. Jätti kuitenkin tunteen että tuohon "terapiaan" kun olisin päässyt aiemmin. Metoditkin ymmärsin, mutta ne eivät sovellu minulle ehkä sitten niin hyvin. Mutta luulen että nekin jäävät alitajuntaan.
    Viime aikoina olen lukenut aika paljon. Mulle tyypillinen pakopaikka. Ja aika rennolla otteella vaihteeksi. Juuri nyt nappasin mukaan Kauko Röyhkän Vaeltavan vitsauksen. Sitä ennen luin parikin kirjaa brittiä nimeltä Magnus Mills. Parin suomalaisen (nais)kirjailijan uudet teokset kiinnostavat myös paljon. Ehkä menen tilipäivänä hakemaan kaupasta. Alexista odottelemme vielä vuoden päivät.
    Tänään meillä paistetaan blinejä ja syödään ne oikeine särpimineen niin kuin aina uutena vuotena. Ei sen kummempaa. Iän myötä melkein kaikkien juhlien painoarvo laskenut. Asketismia, hah?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut 9 vuotta raivoraitis ja himoabsolutisti.
      Nyt olen alkanut antaa hieman jo periksi. Olen tänä vuonna löytänyt alkoholittomat oluet ja viinit. Olen aina katsonut että näiden alkottomien juomien kyljessä on luku 0,0, mutta eilen retkahdin. Ostin viinin jonka etiketissä: 0,5.
      Kyllä tästä paluu normaaliin on vielä edessä jollakin aikaikkunalla...

      Talvisin varsinkin ikävä viiniä, ja paria snapsia ruoan kanssa.
      Pieniä iloja pikkuelämässä, mutta kyllä ilmankin tulee toimeen.
      Vähäinenkin sosiaalinen elämä tosin jäänyt koska ei oikein jaksa lähteä esim. työkavereiden kanssa yhdelle tai kahdelle jaffan kanssa.

      Poista
  37. Samoin täältä Vaasasta onnen ja menestyksen toivotukset vuodelle 2022.

    Aina voidaan puhua päivän politiikasta.


    Mutta siis ahmintakulttuuri ja askeettinen kulttuuri ovat tapahtumisen syvävirtauksia ja ahmintakulttuuri tietenkin voimakkaampi arvoineen. Tänään, vielä, toistaiseksi.

    Jope, mukava että koit Cameronin merkitykselliseksi, joten en vinkannut turhaan. Itselläni se on omassa kirjahyllyssä ja käy näpeissä tämän tästä.

    VastaaPoista
  38. On selvää, että ahmintakulttuurin ja askeettisen kulttuurin sosiologisista tyypeistä tulisi kirjoittaa kirja. Sen ei tarvitsisi olla tieteellinen väitöskirja vaan pohdinta.


    Ilmaisu askeettinen saattaa olla triggeri, joka herättää halua irvistelyyn. Siksi en ole sitä tarkoittanut.

    Kuten todettua askeettisuus on oleellinen osa ortodoksista kilvoittelua ja sitä parhaiten edustavat luostarikilvoittelijat.

    Mutta askeettista kilvoittelua ei saa ikään kuin sysätä vain munkkien ja nunnien harteille, koska se kuuluu kaikille.

    Jokaisen ortodoksin tulisi tunnustaa ja toteuttaa askeettisuutta tavalla tai toisella.

    Mutta asia laajenee kun tosiaan puhutaan yksinkertaisesta elämästä, jonka löytäminen kuuluu jokaiselle, jonka kärsä tänään on onnellisuuskuplien jatkuvissa makeissa hattaroissa.

    Nälkäköyhyys ja surkea puute ovat asia erikseen.

    Askeettisuudessa on mahdollisuus torjua ja hylätä jotain mikä estää henkistä ja hengellistä kasvua. Tässä askeettisuudessa mitä tarkoita voi tehdä valintoja.

    Nälkäköyhyydessä valintoihin ei ole mahdollisuutta.

    Tavalla tai toisella ihmistsunamin ja ilmastonmuutoksen yhdistelmä muuttaa historian kulun ja olisi hyvä jos selkärepussa kullakin sijaitsisi askeettisuuden tyynnyttäviä arvoja ja ihanteita.

    VastaaPoista
  39. Hyvää tulevaa vuotta toivon teillekin (kaikille)!

    Kuten vanhassa juutalaisessa sananlaskussa sanotaan: "Tulevassa maailmassa kaikki on niin kuin nyt, vain hiukan toisin."

    Niin, tuleva vuosikin on vähintään hiukan toisenlainen kuin tämä. On tärkeää elää tulevassa maailmassa, ja siinähän me aina elämme. Miten se on toisin, riippuu paljon asenteistamme - esimerkiksi nyt askeesista tai ahminnasta, kohtuudesta ja ylivetämisestä.

    Me vietämme uutta vuotta kotona. Ikkunoissa on verhot, ovet ovat kiinni ja ollaan hissukseen. Cairn-koiramme Bobby pelkää pauketta. Riku ei pelkää, mutta mennään nyt sitten heikoimman ehdolla. Tänään on nuorimman tyttären 12-vuotissynttärit. Teimme kakkua ja illalla syödään pizzaa. Käyn hakemassa sitä tuosta lähellä olevasta pizzeriasta - tästä on muodostunut jokavuotinen perinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On meillä tuossa pullo italialaista erikoisen kuivaa proseccoa. Katsotaan, jos se korkataan pizzan kanssa. Onpahan välimerellinen meininki sitten. Sovittiin, että lähdetään tyttären kanssa hakemaan pizzat kävellen tuolta Leinelästä, 2,5 kilometrin päästä.

      Poista
  40. Jari, Hesari toi vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi mahtavia, ihania, optimistisia uusia laskelmia: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008434993.html

    Johan edellisestä olikin muutamia kuukausia.

    Syntyvyys laskee kaikkialla. 10 (!) miljardin kohdalla jo alkaa "tasaantua" ja sen jälkeen YK:n laskelmaa lukuun ottamatta väestö alkaa vähentyä vuosisadan lopulla.

    Vaara ohi, hajaantukaa, väestökeskustelussa ei ole enää mitään nähtävää.

    Kyllä sitä 10 000 miljoonan kanssa aina toimehen tullaan. Ja eihän nytkään väkeä ole liikaa, eilenkin kun käveltiin metsässä ei nähty ketään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tämä laskelma tuli niin se selkeyttää nyt entisestään.
      Nyt on paras vain ajatella ilmastoa, ilmastoa, ilmastoa.

      Poista
    2. Iloitsen aina tietenkin siitä että kasvun kasvu hidastuu ja jollakin viiveellä ehkä jopa pysähtyy, mutta en mitenkään voi ymmärtää miten joki asiantuntijaksi itsensä lukenut voi pitää väestöä jo tasolla 4-7 miljardia minään muuna kuin tapahtuneena väestöräjähdyksenä. Seuraukset ovat olleet luettavissa jo kaikilla osa-alueilla josta alarmistit sitten kaikissa muissa yhteyksissä suorastaan huutavat.

      Poista
    3. Kävin lukemassa hyvät uutiset. Noilla mennään. Kommenttiraita oli taas monipuolisempi. Ihmiset uskovat mihin heille sopii ja mitä haluavat. Näin se menee. Isojen ongelmien kieltäminen suunnassa tai toisessa synnyttää vain lisää uusia isoja ongelmia. Mitä tässä voi tehdä? Yrittää ottaa jonkinlainen vastuu omasta elämästään ja ottaa vastaan, mitä maailma tuo. Se ei taida välttämättä olla ihan helppo pala.

      Poista
    4. Ilmasto on yksi ongelma, minulle pahin ongelma on se ilmastoonkin vaikuttava asia, että yhteiskuntasuunnittelu ei ole onnistunut ja että yhteiskunnat eivät sen vuoksi ole tasapainossa. Huonolla paikallisella ja
      globaalilla koordinaatiolla tästä seuraa valtavia ongelmia. Voimme nähdä tulevaisuudessa karmeita valvontayhteiskuntia, joissa isolle osalle ihmisiä ei ole mitään järkevää, elämisen arvoista roolia. Tätä pelkään.

      Poista
    5. Kun alkavat isot ongelmat yhteiskuntia koossapitävien voimien elinkaaressa (talousjärjestelmät, yhteiskuntajärjestelmät) monenlaisten paineiden niitä runnoessa (ihmismäärät ja epätasapaino niissä, luonnon tasapaino, ideologiset kriisit, markkinalogiikka), alkavat myös isot ratkaisut, joissa pieni ihminen ei paljoakaan ole. No, lähtipä taas vuosi käyntiin näissä mietteissä. Taidan mennä tekemään vähän lumitöitä, kun en eilen viitsinyt.

      Poista
    6. Juuri yhteiskuntien hallitseminen, koossa pitäminen ja resurssointi on liian suuren väestön tuottama ensimmäinen ongelma.
      Maailman mitassa väestön tuottamat romahdusilmiöt ovat olleet jo totta pitkään. Väestöräjähdys on jo räjähtänyt.

      Suomi on harvaan asuttu maa. En silti enää niele tarinaa hoitovajeesta, jolla perustellaan että tässä maassa väestö ei saa missään tapauksessa laskea vaan jengiä on löydyttävä aina jostakin lisää.
      Vanhukset (myös me tulevaisuudessa) pitää tietenkin hoitaa ja hyvin, mutta jos yhteiskunnassa on arkijärkeä, ne ihmiset otetaan sitten muualta, vähemmän tärkeimmistä toiminnoista.
      Ja siitä työstä tehdään kilpailukykyistä.

      Hieman naurattaakin tuo oma linkkaukseni heti uuden vuoden ensimmäisenä aamuna.
      En vain kykene poistamaan itsestäni noin vain enkä haluakaan valmiutta tarkastella maailman tilanteita, vaikka oma napa, oma pikkupiiri on lähempänä.
      Lisäksi tuon jutun julkaisemisen ajankohta oli myös kuin eräänlainen provo ja muodoltaan jonkinlainen vaimennusyritys.

      Miten helppoa olisikaan elää pään kanssa joka on sitä mieltä, että jos suuri ja mahtava media jonkin asian julkaisee, niin se on sellaisenaan aina täysin totta ja ainoa todellinen näkökulma oli artikkeli siten "optimistinen" tai "kriittinen."

      Poista
    7. Maailman jutut joista olen ihan aidosti huolissani siten että ne minua todella vaivaavat on laskettavissa kyllä yhden käden sormilla. Niin vähän niitä on.
      Niin vähän syytä olla vakava, yhteisövastuullinen ja tiedostava ihminen. Tai syitä varmaa olisi mutta kun ei jaksa eikä huvita. Ja kaikki kollektiivinen moraali vieraannuttaa.
      Maailman ikävyyksille suurimmaksi osaksi ei voi oikein mitään.
      Ja omassa elämässäkin on tekemistä.

      Oma huoliprofiili on kuitenkin sitten sen vuoksi liikaa näissä meitsin kommenteissa esillä (niin että tekee mieli pyytää anteeksi ankeuttamista) koska ne (harvat) huolet aiheet ovat minun käsitykseni ja tietojeni mukaan suuruusluokaltaan valtavia. Väestömäärä seurauksineen ja vaikutuksineen nyt ensimmäisenä. Siis väestömäärä jo nyt. Väestömäärä jo viimeisen 30 vuoden aikana.

      Poista
    8. Joo, räjähdys on tapahtunut tosiasia. Naurettavaa puhua, että 80 vuoden päästä kaikki on korjaantunut oikeastaan ihan itsestään. Vaatisi muualtakin kuin länneltä täydellistä ihmiskuvan ja omaksutun sosiologian nollaamista. Paskapuhetta, sanon minä enkä mitenkään tyytyväisenä mielipiteeseeni. Tosiaan. Ei tässä jää jäljelle kuin ne pienet teot, joita on tehtävä omassa elämässään sillä ajalla kun vielä on elossa. Toivon vaan, ettei tarvitse elää jotain osaa elämästään (puoli)totalitaristisessa yhteiskunnassa, kun alkavat vaikeudet siihen yhteiskunnat ajavat.

      Poista
    9. Määrittelen blogissani kaksi aikakautta simppelillä tavalla. Vanha aika alkaa ajanlaskun alusta ja päättyy vuoden 1949 lopussa. Kasvu 1949 vuodessa luvusta 0,3 miljardia lukuun 2,5 miljardia on siis 2,2 miljardia.

      Uusi aika alkaa vuodesta 1950 ja sitä elämme. Kasvua 2,5 miljardista 7,9 miljardiin 5,4 miljardia.

      Siis ajassa 1949 vuotta kasvua 2,2 miljardia ja vain noin 70 vuodessa kasvua 5,4 miljardia!

      Liha-asteroidi nimeltä ihmiskunta on JO siis iskeytynyt maaplaneetan pintaan.

      Maalittaako elonkehä lakeineen tämän liha-asteroidin? Kehitteleekö se esimerkiksi superkilleriä, tappajavirusta, jonka vaikutus on hyvin dramaattinen?

      Tämä kysymyksenasettelu nousee Darwinin Lajien synnystä.

      Nyt on nyt. Nyt on parhaillaan, parastaikaa.

      Huomaamme myös, että tunnusteleva pandemiakin on juuri nyt, parastaikaa.

      Onkos tämä nyt vihapuhetta vai viha-ajattelua...

      Ainakaan se ei mahdu ahmintakulttuurin onnellisuuskupliin.

      Poista
    10. ILmastonmuutos ja muut seikat vaikuttavat väestöllisiin aaltoliikkeisiin, vaelluksiin ja näillä näkymin Suomi saa osansa.

      Poista
    11. Mikä on luonnonvoimien aikataulu? Mitä luonnonvoimat ovat ja minkä ilmenemismuodon ne saavat?

      Ihmisen toimitukselliset puhekuplat ovat asia erikseen.

      Poista
    12. Jari, sen luonnonvoiman tulee olla todella raju, koska ihmisillä on niin moninaiset keinot taistella erinäisiä taudinaiheuttajia ja muita vastaan.

      Tarvitaan iso luonnontapahtumien sarja, joka toteutuu globaalisti riittävän monessa paikassa. Siinä voi olla sairauksia, luonnonmullistuksia jne jne. Siis sellainen, että haavoittuvuus on ilmeistä. Tämä pandemia oli minusta aika tavalla ihmisaiheutteinen, ja toki sellaisena merkittävä kyllä.

      Poista
  41. Samaa mieltä, tietenkin. Kun jotenkin aina väestöön päädytään, niin se on jossakin määrin myös naurettavaa, mutta kun oikeastaan mitään merkittävimmistä globaaleista ongelmista ei voi oikeastaan käsitellä ihmismiljardien vaikutusta oikeastaan kaikkeen.

    Kun valtionkokoisella mikrotasolla kauniiden ja vastuullisten ihmisten eetos on suurin piirtein Suomen palauttaminen ikimetsäksi, niin miksi he eivät ole vaatimassa myös Suomen väestön palauttamista tuolle ikimetsaika-tasolle?

    Kun Suomi on tarkoitus metsittää hiilinieluksi niin miksei sitten vaikka väestön puolittamisvaatimusta, vaan unelma kaupunkibulevardeista joilla kukkii ja kukoistaa väestö sähköoravanpyörässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näine kysymyksineni tulen aina samaan johtopäätökseen: anna jo olla, mieti muita.
      Mutta päätöstä on vaikea pitää.

      Vesa sivusit yhtä noista harvoista huolistani. Se on liukuminen meilläkin eritasoiseen valtionkontrolliin. Sekin kaiketi tullaan perustelemaan ilmastolla. Miten siitä riittääkin lähes kaikkiin motiiveihin? Ikiliikkuja.

      Poista
    2. Jari: "liha-asteroidi", "ihmisen toimitukselliset puhekuplat."

      Ei sulta ainakaan täsmäkäsitteitä puutu. Harmi ettei kukaan kuuntele.

      Poista
    3. Hiilidioksidi minimiin suomalaismetsityksessä samalla kun kaupungit ovat sähköistettyjä intersektionaalisesti johdettuja vasemmistolaisia maailmankyliä on varmasti yksi unelma. Varmasti se jotenkin toteutuu jossain vaiheessa ja jossain määrin Suomessakin. Ratkaiseeko se yhtään mitään? Tuskin, mutta onpa jokin fantasia toteutettu ja revitty ihmisten selkänahasta. En jaksa oikein teeskennellä innostunutta.

      Olisin iloinen, jos maailman valtiot ottaisivat itseään niskasta kiinni.

      Poista
  42. Niin, Jope.

    Ahmintakulttuurin ihmisillä ei ole vaihtoehtona askeettinen kulttuuri vaan tyhjyys. Siksi vimmaisesti takerrutaan kaikenlaisiin ahmintakulttuurin puolustuspuheisiin ja lähitulevaisuuden ilosteleviin näkemyksiin.

    VastaaPoista
  43. Olen siis osaltani yrittänyt näyttää, että tyhjyyden ei tarvitse olla tyhjyyttä eikä tyhjyyden pelkoa vaan sieltä löytyisikin tiemerkki, joka johtaa askeettisuuden suuntaan ja olisi sisällökäs ja kiinnostava.

    VastaaPoista
  44. Kun nyt maapallon väestön ok-määräksi ollaan hyväksymässä jopa 8-10 miljardia ihmistä, niin asiantuntijoilta on täydellistä satua uskoa, että tuon kokoinen ihmiskunta voisi elää pallonsa kanssa tasapainossa yhteiskunnan tai ekologian tasolla luopumalla elintasostaan rajusti.

    En todellakaan tiedä mitä ne suunnittelevat jotka tietävät ihan kuten nuo asiantuntijatkin, että tuo määrä ja nykyinenkin on suurin ja vakavin mahdollinen katastrofi.

    Voi tietenkin olla etteivät suunnittele mitään. Asioillahan on taipumus järjestyä vai miten se meni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siis päästy, hah ha puolta päivääkään tätä uutta vuotta eteenpäin ettei väestö olisi taas noussut esiin.
      Mä lopetan nyt tältä erää. Siirryn murehtimaan jotakin muuta!
      No, ei, vitsi.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  45. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  46. Olen melko varma, että ihmiskunta saa lopulta aikaan digitaalisen valvontayhteiskunnan. Siellä sitten ollaan ihmisiksi aina sen mukaan kuka hallitsee. Ehkä jossain syrjemmässä on alueita, joissa eletään omaehtoisessa yhteisöissä. Tämä voi tapahtua tällaisessa harvaanasutussa maassa kuin Suomessa. Mitään herkkua ei ole elämä digitaalisen todellisuuden ulkopuolella alkeellisissa oloissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan saadaan biometriset - ja digitaaliset tunnisteet paikalleen ja integroitua ihmisten arkeen, mikä ihan avoin pyrkimys on, niin voipi olla, että noita välineitä myös käytetään.
      Koronapassi (jota nyt en tässä lähtökohtaisesti vastusta) on hyvää harjoittelua.
      Anekdootti. Vaimo ja tytär kävivät välipäivänä käytännössä tyhjässä taidemuseossa vierailulla. Piti olla koronapassi että henkilötodistus jolla passin näyttäjän piti todistaa ettei ole huijari, joka haluaa väärällä koronapassilla museoon(?!).
      Ihmisen henkilöllisyyden tarkastajaksi oli siis ylennetty museovirkailija.
      Läntinen vapaus, eh.

      Täydellistä luopumista kaiken käteisen rahan käyttämisestä suunnitellaan ja edistetään myös. Perusteet tähänkin varmaan on joo, mutta mitä on vaakakupin toisessa päässä?
      Ihmiset ovat ihmeellisen valmiita oikeastaan mihin tahansa. Pääasia ettei tarvitse nähdä mitään vaivaa, ei myöskään -ajattelun.

      Poista
    2. Korona on osoittanut sen, että suurin osa ihmisistä tekee turvallisuutensa vuoksi lampaina sen mitä ylhäältä käsketään, ne jotka ihan perustellusti kyseenalaistavat jotain toimia ja niiden järkevyyttä, hyvin helposti demonisoidaan vahingollisiksi tai vähintään leimataan hankaliksi.

      Kyllä menee pääasiassa ihan sukkana kaikki läpi, kunhan maalataan riittävät uhkakuvat. Näin se on.

      Itse olen ottanut nyt kolme rokotetta. Tästä eteenpäin en tiedä. Tuntuu älyttömältä ottaa itseensä lisää vuotavia rokotteita, varsinkin kun ei ole riskiryhmää ja kun ei noita riitä maailmassa edes ensimmäistä joihinkin maihin. Ja kun tauti näyttää lieventyvän.

      En ole rokotekriittinen pätkääkään, mutta kyllä esimerkiksi tämä pandemia on ollut melkoinen näytös, jossa on testattu muutakin kuin yhteiskuntien valmiutta vastata epidemisiin juttuihin. Se on aivan saletti ja ilman mitään salaliittoja.

      Tyhmiähän päättäjät olisivat, jos eivät vedä tästä ihmisten käyttäytymisestä johtopäätöksiä.

      En tarkoita tällä, että uskoisin älyttömiä koronadenialisteja. Tarkoitan vaan, että tämä pandemia ei ole niin yksinkertainen, että kyse olisi vain terveydellisistä seikoista (tai se ei ainakin implikoidu niin suppeana).

      Poista
    3. Kyllähän meidät on jo nyt digitalisoitu miltei täysin. Hyvin vaikea on asioitaan hoitaa ilman erinäisiä tunnistautumisia ja muuta. Käytännössä jää hyvin vähän sellaista elämää, josta meistä ei jää jonkinlaista digitaalista jälkeä. No, onneksi vielä kuitenkin jonkin verran.

      Poista
    4. Ihan samoilla linjoilla. Myös rokotusten suhteen. Tai oikeastaan niiden ympärille kehitetyn kontrollin.
      Jos tiedottaminen on yksipuolista niin saadaan luotua helposti jyrkkiä jakoja kunnon kansalaisiin jotka tekevät kaiken oikein ja niihin joiden ajatukset ovat automaattisesti ihan väärin ja pimeitä.
      Jos sitten on yhtään nähnyt vaivaa ja seurannut, tietää ettei rokotusten suhteenkaan asiat ole noin mustavalkoisia. Eikä tieto.

      Ja mulla myös se, etten olen rokotekriittinen milliäkään, mutta sehän ei tarkoita että tässä aihepiirissä koronan suhteen ei voisi olla mitään kritisoivaa.
      Selvä faktahan on että rokote sekä toimii että ei toimi. Nythän jo meilläkin ollut puhetta neljännestä rokotteesta.
      Jos asenne on että aha, ei muuta kuin ottamaan sekin ja sen jälkeen vielä vaikka viides, niin tuo asenne ei ole minusta tiedemyönteisyyttä vaan mielleyhtymät johtavat mulla ainakin ihan muualle.
      Kun tässä asiassa tuo jako kaiken vastaan ottaviin kansalaisiin ja sitten niihin muihin on saatu synnytettyä itse asiassa aika helposti, niin miksei tätä samaa käytettäisi myös muissa asioissa.

      Mutta summa summarum omalta osalta: muutaman ison aihekokonaisuuden osalta viimeisen noin 5 vuoden ajalta olen kokenut että maailma on selvästi muuttumassa toiseksi. Epäusko ja hämmästys kuvaavat kokemustani. Mutta myös uteliaisuus: mitä tämä oikein on?

      Taistolaisetko ne lauloivat Kenen joukossa seisot, kenen lippua kannat? Itse en aio kantaa mitään lippua enkä kannettavaa lippu etsiä, mutta tuo em. kokemus laittaa miettimään kenen joukoissa nuo varmat (viittaan adjektiivilla nyt useampaan asiaan) sitten oikein seisovat?

      Poista
  47. Kun olen kirjoittanut askeettisesta kulttuurista ja ahmintakulttuurista niin taustalla on tietenkin kaiken aikaa kysymys turvallisuuskulttuurista.

    Itse en suinkaan ole toivonut kaaosta tai joukkotuhoa. En toivo joukkotuhoa ihmiskunnalle enkä toivo, että ihmiskunta aiheuttaa joukkotuhoja elonkehän monimuotoisuudessa.

    Harmittaa, että olen huoli-ihminen niin etten oikein pääse tai päässyt rakentamaan omaa onnellisuuskuplaa.

    Ihmiset saavat omasta puolestani huoletta ahmia mitä ahmivat kunhan se ei heikennä turvallisuuskulttuuria.

    Ihmisten kohtalot ovat kovasti erilaisia yksilötasolla ja minun on laiseni.

    Haluaisin turvattua pientä elämää kaikessa hiljaisuudessa ja kuiskauksessa.

    VastaaPoista
  48. Minua kiinnostaa kovasti todellisuuden tsunamimuoto. Niinpä olen taas katsonut tubesta videoita vuoden 2004 Kaakkois-Aasian tsunamista ja vuoden 2011 Japanin tsunamista.

    Näen, että ihmistsunamin vertauskuva on hyvinkin vesitsunamin dramatiikka ja toteutuminen.

    Toisin sanoen ihmistsunami on vyöryvä voima ja tätä vyöryntää taitaa ilmastonmuutos edistää mikäli tietty yhtälö toteutuu.

    Tällöin tulee kysyttäväksi miten ihmistsunami vyöryy väistöalueelle nimeltä Suomi.

    VastaaPoista
  49. Voin tänne marginaaliin kirjoittaa näkemyksiäni mutta tietenkin tarvittaisiin rohkea ihmistsunamiprofessori, joka saisi näkyvyyttä valtamediassa.

    VastaaPoista
  50. Mikä on ihmistsunamin aallonkorkeus ja voima jota Suomen yhteiskunta turvallisuuskulttuureineen ei kestä olisi aika oleellinen pohdittava kysymys.

    VastaaPoista
  51. "Voin tänne marginaaliin kirjoittaa näkemyksiäni mutta tietenkin tarvittaisiin rohkea ihmistsunamiprofessori, joka saisi näkyvyyttä valtamediassa."

    Noinkin, mutta eipä tuon mahdollisen professorin kolumnointikaan tms. argumentointi mitään muuttaisi.
    Sen sijaan joidenkin (harvojen toki) poliittisten vaikuttajien suunnasta on ehdotettu toimia jotka purisivat väestöasioihin.
    Mm. kehitysavun ensi sijaista sitomista väestönkasvun pysäyttämiseen.
    Se olisi pitkällä tähtäyksellä inhimillisintä kaikille, myös kohdemaille.
    On paljon maita joissa resurssit ovat vähissä.
    Näissä maissa ajatellaan usein kuitenkin, että mitä suurempi väestö, hinnalla millä hyvänsä, niin se tuo alueellista valtaa ja voimaa. Näitä valtapyrkimyksiä vielä huonosti kohdennetulla kehitysavulla jopa tuetaan tahattomasti tai naiiviuttaan.
    En tietenkään tarkoita ettei apua pitäisi antaa esim. kehitysmaiden terveysprojekteihin, mutta sitä että pitäisi pyrkiä myös syntyvyyden radikaaliin pudottamiseen.
    Se ei onnistu kortsuja jakamalla ja odottamalla 100 vuoden lukutaitokampanja-ihmetttä, vaan sitomalla kohdemaan rahan saaminen suoraan hedelmällisyyslukuun.

    Mutta niin ajattelee toistaiseksi liian harva päättäjä. Kaikissa muissa asioissa sitten kuitenkin katsotaan ihmisiä voitavan rajoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös Euroopan "kaavoittaminen" tuoksi väistöalueeksi on oma valintamme, ja sekin tukee väestönkasvun jatkumisen mahdollistamista noilla varsinaisilla väestönkasvualueilla.

      Se on myös valinta mitä ei olisi pakko tehdä. Nykyinen Euroopan väestö on jo myös liikaa kaikilla mittareilla sekin.
      Koska kaikkien eurooppalaisten maiden väestö laskisi ilman väistöliikkeitä, olisi kai meidän sitten tässä ilmastokysymyksessä näytettävä nyt sitten sitä esimerkkiä ja antaa omien väestöjemme antaa laskea. Tämä ei tarkoita sitten taas normaalin kansainvälisen vuorovaikutuksen lakkaamista.

      Mutta tämäkään ei kiinnosta. Kivat valinnat ensin.

      Poista
    2. Vihreä ajattelu on mielestäni kaikilla tavoin tässäkin umpikujassa. Valtava halu pudottaa, karsia, vähentää, kohtuullistaa, pienentää - ilmaston, kulutuksen, lajituhon vuoksi.
      Mutta ihmisten määrän suhteen, sen mikä on suurin vaikuttaja noihin edellä mainittuihin, sitten taas ei.

      Toki tiedostava vihreä pariskunta (jos saan nyt vähän olettaa) tekee lapsia yhden tai maksimissaan kaksi tai kieltäytyy kokonaan lisääntymästä. Tulee sitä tilaa niinkin. Mutta koska korvaajien jono on loputon, lopputulos on toinen kuin mitä toivovat.

      Lisäksi vihreä yhteiskunnan pakkoistaminen: ihmisryppäät tiivisti asumaan entisestään tihennettyihin kaupunkeihin ja maaseutu ympärillä hiilinieluksi on outo ilmestys, kun nyt sielläkin lähdetään siitä että 10 mrd paukkuu.
      Jos väestö on suuri, missä maanosassa tahansa, katsoisin että suunnan pitäisi olla juuri päinvastainen, mahdollisimman paljon väestöä alkutuotannon piiriin haja-asutusalueille. Kaikki vähänkin siihen halukkaat ainakin.

      Poista
    3. Tähän viimeiseen joku voisi vasta-argumentoida ettei ihmisiä tuolla tavalla siirrellä vapaissa yhteiskunnissa. Eikö?

      Yhteiskunta/talous/työllisyys - ja asuntopolitiikan kauttahan meillä on ollut taas pitkästä aikaa ollut käynnissä valtava ihmisten ja perheiden siirto-operaatio maalta muutamaan suurimpaan kaupunkiin ja noissa kaupungeissa vielä alueille joille asuntoja on päätetty rakentaa.

      Maa- ja metsätalouden piirissä työskentelee enää joitakin prosentteja suomalaisista. Se on niin valtava yhteiskunnallinen lakkauttamisoperaatio ollut, että historian kirjoista saa vastaavaa etsiä.

      Kun tutustuin vihreään ajatteluun ensimmäisen kerran 80-luvun alussa niin maanviljelyllä oli valtava itseisarvo. Nyt on aivan toisin. Kaupunkilaisista kaupunkilaisimmat "urbaanit nuoret aikuiset" sanelevat meidän
      "luontopolitiikkamme" askelemerkit ja muiden on pakko seurata.
      Eihän tämä voi enää edes itkeä eikä naurattaakaan.

      Poista
  52. Kun vallitseva ja enenevä ahmintakulttuuri on ylpeyden kulttuuria ja askeettinen kulttuuri nöyryyden kulttuuria niin ahmintakulttuuri ei pysty myöntämään tekemiään tarkasteluvirheitä.

    Kukkoilevassa näyttösalkku-uhossa oikea nöyryys ja katumus ovat luuseriutta ja epänormaalisuutta.

    VastaaPoista
  53. Helsingin mainosvalovihreys on toinen asia kuin maanpinnan arkijärjen vihreys mitä tarvittaisiin.

    VastaaPoista
  54. Siirsimme itsemme tänään Kainuuseen. Tulen huomenna lukemaan kommentit tarkemmin. Mukavaa illanjatkoa teille!

    VastaaPoista