maanantai 27. joulukuuta 2021

Nälkävuosista

 

Erittäin mielenkiintoisia näkökulmia 1860-luvun Suomeen ja nälkävuosiin. Kuuntelin näitä naputellessani romaanikäsikirjoitustani Alexis, joka on nyt onnellisesti lähtenyt käsistäni seuraavalle kierrokselle. Näissä ohjelmissa on erittäin hyvää taustaa sille, millaisista kehitysmaaoloista Suomi on noussut sekä millainen oli väestö- ja yhteiskuntarakenne ja poliittinen tilanne katovuosien aikaan.

https://areena.yle.fi/audio/1-50049817 ja tuosta sitten eteenpäin klikkaillen.



keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Vielä koronasta

 

Mietin koronaa. Ehkä pitäisi vain myöntää, että emme tiedä tästä viruksesta kylliksi ja että erilaiset keinot viruksen leviämisen estämiseksi eivät ole olleet kovin onnistuneita ja vedenpitäviä ja että on myös turha esittää liian varmaa mielipidettä suuntaan tai toiseen - eristäminen on toki vanha ja tehokas keino, mutta pidemmän päälle turmiollinen yhteiskunnalle monessa suhteessa.

Olemme ikään kuin avoimessa prosessissa ja odottelemme heikentyviä variantteja ja kyllin vahvaa laumasuojaa - ja totta kai tuollaisia olosuhteita pyritään luomaan.

Joka tapauksessa varmaa on vain, että virus on täällä ja tulee pyörimään vielä aikansa yhteiskunnissa. Tehtäväksi jää lähinnä rytmittää viruksen leviämistä siten, ettei hoitokapasiteetti ylity. Sekin on nähty, että rokotteet eivät toimi yhtä hyvin kuin tavallisesti, mutta jotain suojaa tai loivennusta ne kuitenkin antavat - ja minusta on hyvä, että rokotteita on saatu kehitettyä näinkin nopeasti. Rokotteita pitäisi saada laajempaan jakeluun myös kehittyviin maihin, etteivät ne ala toimia virusmuunnoslaboratorioina. Sanon tämän silti: hiukan oudolta tuntuu jatkuva rokottaminen, mutta toisaalta se liittyy juuri mainitsemaani epävarmuuteen viruksen luonteesta ja toiminnasta ja toki näihin variantteihin.

Pitäisi kaiketi vain suostua siihen, että tilanne on epävarma. Johtajat ja poliitikot tekevät sen minkä osaavat ja pystyvät omista asemistaan, samoin lääkärit ja epidemologit. He eivät ole kaikkivoipia, tulee huteja, tulee huutia, välillä onnistutaan. Ei ole kovin kaukaa haettua, että mukaan lorahtaa myös monenlaista politiikantekemistä.

Ei ole mitään sellaista voitokkuutta kuin että "näin Suomi päätti voittaa koronan" - on vain reagointia muuttuviin tilanteisiin, ja jokaisen vastuullista toimintaa ja järjenkäyttöä tarvitaan, jotta selviämme siihen saakka kunnes virus on mutatoitunut kausityyppiseksi riesaksi tai on löydetty tehokas rokotteellinen suoja.

Ehkä jossain vaiheessa saamme selville, mistä virus on peräisin ja miten sairastuvuus syntyy erilaisilla yksilöillä ja mitkä kaikki tekijät ovat mukana siinä, miten vakavasti joku sairastuu.

En ylläty oikeastaan minkäänlaisista tuloksista, enkä ylläty siitäkään, jos kaikkea, esimerkiksi viruksen alkuperää, ei avata julkisesti tai saada selville.

Tilanne on omiaan ruokkimaan kaikenlaisia ajatuksia, totta kai myös salaliittoteorioita, joita tällaisina epävarmoina aikoina helposti syntyy.

Meidän pitäisi sietää epävarmuutta, mutta ei lietsoa sitä.



tiistai 21. joulukuuta 2021

Lohdusta ja rangaistuksesta

 


Ennen sanottiin: "Jumala on kuullut itkusi." Nyt sanotaan: "Jumalat ovat kuulleet naurusi, odotas vain, (kun) he lukevat sinulle oikeutesi..."


Naurunvastuu

 


P-Koreassa
nauraminen kielletty - -
niin, ilonvastuu
ei ole naurun paikka,
se on uhrausten paikka.

Parhaiten naurat,
tuplavarmistetusti
kun naurat, hiljaa,
oman pääsi sisällä,
juuri oikeaan suuntaan.

maanantai 20. joulukuuta 2021

Korona


Koronasta meidän perhe on selvinnyt rokotuksilla ja mahdollisimman tarkalla suositusten noudattamisella, näin voi sanoa. Vasta pari viikkoa sitten perheeseen tuli ensimmäinen tartunta, nuorimmalle, joka ei ikänsä vuoksi ole saanut rokotuksia. Nyt takana on karanteeni, eikä ainakaan tänä aikana meihin muihin tarttunut tauti. Koputetaan puuta. 

Tartunta tuli koulusta, missä korona nyt jyllää. Lapset tartuttavat toisiaan tehokkaasti ja tuovat tartuntoja myös kotiin, aikuisille.

Epäilenpä, että kuukausi tästä, ja omikronkin on tullut kylään. Toivottavasti rokotteet sitten tehoavat siihen ja loiventavat tärskyä. Kun perheessä on sekä opiskelijoita että opettajia, on hyvin vaikea paeta virusta. Kontakteja tulee väistämättä.

Saa nähdä, aikooko hallitus vetää taistelun tämän vaiheen periaatteella "Katsotaas nyt ensin mitä tapahtuu" vai periaatteella "Ennakoidaan". Jälkimmäisen vaihtoehdon toteuttamisessa alkaa olla kiire, jos enää edes ehditään mukaan.

Luulen, että kansalaiset ovat valmiita toimimaan tartuntojen loivenemiseksi, ainakin vastuulliset ihmiset.


lauantai 18. joulukuuta 2021

perjantai 17. joulukuuta 2021

Aamun runo

 


Gneissikiharat
kallion ohimolla:
jään marssi laaksoon.
Katsos siinä, ihminen,
hyönteinen auringossa.

(Ilola)

Joka-aamuinen rituaali: koirien kanssa ulos. Kävellessä syntyy runo. Se täytyy pitää mielessä puolisen tuntia, sanat alkavat muuttua ja siirtyillä, ja ympärillä tapahtuu kaikenlaista. Kotona, kun koirat on putsattu, runon voi kirjoittaa ylös, paperille, tai tulostaa mielestään suoraan tietokoneelle.

maanantai 13. joulukuuta 2021

Taiteilijan vaikeus


Taitelijan suurimpia vaikeuksia - - saada esiin oma ääni maailmankuvan alta. Tai ehkä pettymys, jos sitä ei ole. (Tämä voi olla hyvä lähtökohta.) Voi olla, että osa hylkää tällaisen lähtökohdan tyystin, koska korostus on "porvarillinen" (hiukan vanhanaikaisesti ilmaisten), ja tyytyy ilmaisemaan asiaa, maailmankuvaa tai tavoitetta. Kuitenkin on vaikea päästää irti ajatuksesta, että taiteessa instrumentti, ääni tai miksi hyvänsä sitä kutsutaan, on olennaisempi kuin maailmankuva, koska vain ääni virittää maailman, johon osallistua.



sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Rauha


Etsikää te vain 

mikroaggressioita,

niin minä etsin

pieniä olemisen

iloja ja tiloja,


joita kukaan ei

yletä määrittämään - -

niin pysyy rauha.



Mikroiloja



Näen värejä,

kysyn kysymyksiä,

pientä iloa

olemassaolosta,

josta kukaan ei tiedä.


Joskus tahaton

ystävällisyys metsää,

vesiä kohtaan,

ihmettely: mistä te

kaikki tänne tulitte...


Pienet kivetkin,

vaatimaton heinikko,

jota tuivertaa

vinkka, kaikessa jokin

ei tyhjälle kaunalle.


Havainto: minä

en ole kaiken keskus,

määritä täällä,

asettelen tavuja

valmiiseen olemiseen.


(Mikroiloja, ent. pieniä iloja olemassaolosta)

keskiviikko 8. joulukuuta 2021

PM

 

Ei kyse ole
siitä, mitä olutta
PM on juonut.
Ei kyse edes siitä,
missä kännykkänsä on.
Kyse on siitä,
missä PM oluttaan
juo silloin, kun on
korona-altistunut.
Näin minä tämän näen.

lauantai 4. joulukuuta 2021

Kalenterin 4. luukku


Missä eilen oli oksien musta tanssi on nyt tuulessa virttyvää hattaraista hortensian nahkaa, sirot kauriin jäljet pihatiellä.

perjantai 3. joulukuuta 2021