perjantai 12. marraskuuta 2021

Mestarillinen strategia: kaaos keinoja kaihtamatta

 

Mestarillinen
strategia: jokaisen
kädet naapurin
kurkulla ja syytökset
Putinin kätyristä.
Liekö takana
itse yliperkele
jonka nimeä
kaikki kuorossa huutaa,
Kremlin äänitorvina...
Pelaammeko siis
Vladimirin korteilla
teimme niin tai näin?
Sekasortoinen
ääni hyödyllisien
idioottien...
(Kaaos keinoja kaihtamatta)

Ei epäilystäkään, etteikö Putinin touhu Lukašenkan ja Valko-Venäjän taustalla ole aivan törkeää, jos ajatellaan Euroopan turvallisuutta. Venäjä lentelee uusilla hävittäjillään Valko-Venäjällä mahtiaan näyttäen, ja lisäksi on siirtänyt nyt Puolan rajalle eskaloituvan tapahtuman savuverhon takana miltei 90 000 sotilaan joukon Ukrainan läheisyyteen. Putin varmasti tietää, mitä hakee ja mikä on vaikutus Eurooppaan. Huono eurooppalainen ominaisuus on se, että tässä jäädään helposti jauhamaan ja syyttelemään toisia, kun ripeämpi osapuoli toimii ja paineistaa eri keinoin lisää. Seuraavaksi Putin saattaa hyvin ottaa käyttöön energia-aseen eli energiantoimituksen Eurooppaan, kun täällä voi talvella olla pulaa energiasta. Tämä on siis aivan mahdollista jossakin muodossa.
Uskon, että tulevina aikoina poliittinen peli on yhä likaisempaa. Ne jotka haluavat pelaavat juuri niin rumasti kuin oman etunsa kannalta parhaaksi katsovat. Pelinappuloita riittää, ja niihin kuuluvat myös ihmiset. Siinä ollaan sitten toistuvasti huonojen vaihtoehtojen äärellä. Kun tähän yhtälöön lisätään globaali taistelu resursseista ja eri tavoin hajoavat yhteiskunnat, ei hyvältä näytä.
Olinpa pessimistinen. Joka tapauksessa uskon, että viimeistään nyt voisi olla hyvä hetki herätä ja miettiä vakavasti keinoja selvitä erilaisista provokaatioista ja hybridihyökkäyksistä, jotka eivät varmasti tähän lopu vaan saavat yhä uusia muotoja, varsin kekseliäitä ja halvaannuttavia. Ajattelisin, että tulevaisuuden politiikka vaatii pelikirjan luomista ja myös lainlaadinnallista proaktiivisuutta, fiksusti, ei jälkijättöisiä (hätä)reaktioita sivustaseuraajan puolilöysin ideoin tai mikä pahempaa: antautuvaa saivartelua. Tämä tarkoittaa Suomen osalta niin EU-tasoisia kuin kansallisia toimia.
Valitettavaa on, että taidamme olla hiukan hukassa. Väittäisin, että hyvin isossa turvallisuuskuvassa käy helposti näin kuten Leino Tähtitarhan runossaan lurittelee: "Kun vieno joutuu keskeen karkean, / niin useasti karkeampi voittaa."
Toivotaan suotuisia olosuhteita, sillä pelkään, että olemme sellaisia hyvien aikojen ihmisiä, jotka eivät aivan käsitä missä mennään, jos oikein pirullinen toimija sattuu vastapuolelle.
Hyvää keskustelua aiheesta, etenkin Aaltola ja Savolainen ovat kartalla, erittäin vakavaa tietoa tulee:
https://areena.yle.fi/1-50647037

142 kommenttia:

  1. Parin Minsk ja Moskova toimien ikävyydestä ja epämääräisyydestä ei ole epäilystäkään.
    Kun on päättäjien haastatteluja kuunnellut, kaikki sanovat että tälle hybridivaikuttamiselle ei saa antaa periksi. Pitää olla tiukka.
    Tietenkin.
    Mutta toimittaja toisensa jälkeen jättää tekemättä jatkokysymyksen, mitä se tiukkana oleminen tarkoittaa. Sitäkö että pakolaisia ei päästetä yli vai sitä että päästetään?
    Ajattelee kummalla tavalla tahansa niin joidenkin mielestä "pelaa Lukashenkan pussiin."

    VastaaPoista
  2. Ehkä länsi on jo pelannut em. pussiin esim. lähtemällä karkuun Afganistanissa, viemällä "arabikevään" Lähi-itään (seuraus mm. Syyria) ja jättämättä hoitamatta kriisejä paikan päällä Lähi-idässä ja ehkä jopa harjoittamalla ideologista avoimen globalismin rajapolitiikkaa.

    Näin Moskova ja Minsk ovat saaneet nuo ihmisparat pelivälineikseen.
    Nyt onkin sitten edessä tuo kuvaamani umpikuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä siitä, että länsi ja Eurooppakin (myös Yhdysvallat) on osaltaan pedannut monet ongelmat Euroopan ulkoreunoille (ei toki täysin yksin), ja nyt Putinin ja kumppanit sitten osaavat ottaa härskisti käyttöön ne työvälineet, jotka tarjotaan lännen kiristämiseksi.

      Kun katsoi esim. A-Talkia niin muille kuin poliitikoille (toki myös Orpolle) tilanne näyttäytyi aika selkeänä sen suhteen, mitä pitää tehdä. Mutta kun kuvaan astuvat poliitikot, asia ei ole selvä. Voi tapahtua vaikka mitä. Jos Luka ja Putte saavat murrettua Puolan (tai jonkin muun itärajan maan), tästä tulee sellainen ennakkotapaus, että keinoa taatusti käytetään.

      Nythän Venäjä on pudotellut sotaharjoituksissa laskuvarjojääkäreitä ja vastaavia aivan Puolan rajan tuntumaan. Että tällaista uhittelua. Olen melko varma, että ainakin jonkinlaista energiauhittelua seuraa, jos tilanne on siihen suotuisa.

      Poista
  3. Ja mitä on hybridivaikuttaminen ja informaatiosota? Moskova ja Minsk tekevät sitä törkeästi ja rikollisestikin, mutta onko "länsi" sitten puhdas avoin kirja?
    Olisi naivia ajatella niin.

    Itse kannatan edelleen Suomen puolueettomuus - ja liittoutumattomuuspolitiikkaa. Eli sitä perinteistä ultramaltillista linjaa. Takana noin 70 vuoden tulokset sen toimivuudesta.

    Kokeilkaapa jossakin somessa kertoa tuo. Saa heti kuulla olevasi Putinin trolli. Niin persuista kokkareihin kuin cityliberaaleihin. Myös vihreät ja vasemmisto jossakin määrin.
    Natoon kuulemma pitää juosta ja lujaa kun vielä ehtii.

    "Natotrollaus" on jo niin ihmisillä ja mediassa selkäytimisissä ettei sitä edes huomaa. He tekevät sen niin sanotusti itse. Siis kansalaiset. Fobia vie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen asema voi olla todella paskamainen, jos vastapuoli ryhtyy hankalaksi. EU tarjoaa jonkinlaisen "turvan", mutta se on myös omilla toimillaan osoittanut, että kovin suuria takuita ei tule, mikäli peli menee kovaksi. Puolueettomuus on hyvä, Nato-optio taisi jo mennä. En tiedä, mitä kovenevissa oloissa tarkoittaisi Nato-jäsenyys eli lähinnä: miten Putte asiaan reagoisi. Eurooppa on monin tavoin nykyisellään heikko, ehkä heikompi kuin sen olettaisi olevan. Olemme eläneet näitä hyviä aikoja ja ulkoistaneet monia ongelmia. Nyt alkavat sitten vaikeammat ajat, monella tapaa. Voidaan myös kysyä, onko EU onnistunut tehtävissään. Ehkä jollain tavalla "hyvinä aikoina", entä eteenpäin, sen näyttää aika ja tehtävät ratkaisut.

      Poista
    2. Melkein tuntuu siltä, että Putinin strategia on saattaa Eurooppa kiistelemään pinnallisesti siitä, kuka on Putinin trolli. Sillä aikaa hän paineistaa lisää ja tekee peliliikkeitään omien suunnitelmiensa pohjalta. Toisaalta, voi olla, että Putininkaan hallintokausi ei ole ikuinen. Pullistelun takana voi olla myös heikkoutta, joka paljastuu, kun lyödään hiukan kova kovaa vastaan, poliittisesti ja taloudellisesti. Eurooppa on energiapolitiikassaan, tai Saksa etunenässä, ollut aika tyhmä tehdessään itsensä riippuvaiseksi Venäjän kaasusta. Ylipäätään omavaraisuutta ei ole osattu arvostaa riittävästi.

      Poista
    3. Eikä myöskään huoltovarmuutta.

      Poista
  4. Tuossa runossasihan tuostakin oli hyvin sanottukin.

    Mutta mitä sitten konkreettisesti tehdä noille pakolaisille hädässä tuolla rajalla.

    Ei voi olla oikeastaan muuta kuin ottaa talteen hyviin olosuhteisiin, taata peruselämäntarpeet, tutkia hyvin onko kyseessä turvapaikan aito tarve ja sitten sijoittaa tasaisesti kaikkiin (!) Euroopan maihin ei EU:n vaan ehkä YK:n johdolla. Turvallisia maita on myös muualla kuin Euroopassa: Kanada, USA jne. Ukraina ja muut länsiwanna-be -maat tulevat myös kysymykseen.

    Rajalle heitä ei voi Valko-Venäjän pelinappuloiksi hylätä.

    Kestävä ratkaisu on kuitenkin lähtömaiden asioihin puuttuminen, koska jono rajalla tulee olemaan loputon vuosista ja vuosikymmenistä toisiin. Bidenin karkumatka Afganistanista oli paskamainen teko.

    Kannattaa myös muistaa että Putinin hallinto tulee kaatumaan. Sanoisin että seuraavan 5 vuoden sisällä.
    Voi olla, että sitä ennen meille on tulossa vähintään kymmenintuhansin venäläisiä tänne asumaan ja tekemään työtä.
    Russofobiasta kannattaa siis alkaa opetella pois.
    (Tänään aamuteeveessä suomalainen valtakeskustelija ja edeskäypä sanoi, että "primitiivinen Venäjän pelko on ihan terveellistä." Kuvitelkaapa jos sanan Venäjän tilalle olisi laitettu joku muu esim. etnisyys. Nyt siihen ei tuossa "viisaiden" pöydässä kukaan kiinnittänyt mitään huomiota. Aika karmeaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Russofobia on pimeää. Totta kai meillä on raskas yhteinen historia joiltakin osin, mutta miksi pelätä / vihata ihmisiä, kun TÄYSIN PASKA kommunistinen aate ja marxilais-leninistinen ihmisten nistiminen on se, mitä pitäisi varoa ja vihata. Putin ei ole yhtä kuin venäläiset. Sekin pitäisi muistaa. Minä sanon ihan reilusti, että mieluummin minä ottaisin venäläisiä Suomea rakentamaan (ja heitä on jo täällä runsaasti) kuin täysin kouluttamattomia ja kielitaidottomia ihmisiä, jos ajattelen nyt ihan puhtaasti yhteiskunnan säilymisen kannalta.

      Poista
  5. Suomi on länttä ja kuuluu länteen, niin arvoiltaan kuin yhteiskuntien tasolla. Se on ihan selvyys. EU:n antama turva on sitten toinen juttu. Se on heikko nyt, mutta kaipaanko joltakin suurvallalta (EU tai USA) jotakin henkistä kaasuputkea, turvaa?
    Enpä tiedä. Onko sellaista olemassa. Jotakin siinä aina itsestä myydään. 1300 km Nato-rajaa Venäjää vastaan? Mulla ainakin soi hälytyskellot että ei hemmetissä. Ymmärrän kyllä ihan täysin niitä jotka ajattelevat tuon 1300 km:n vuoksi juuri päinvastoin.

    Paasikivi ja Kekkonen hoitivat homman paljon paljon tiukemmissa tilanteissa ja kun idässä oli nykyiseen verrattuna monin verroin aggressiivisempi valtio.

    Pahimpaaan skenaarioon uskon oikeastaan vain jonkinlaisessa Venäjän sisällis/hajoamissodan tilanteissa. Silloin olisi kyllä tilanne jossa kannattaisi kuulua ehkä Natoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putinin jälkeen voi seurata kaaos. Toki on oletettavaa, että hän varmistaa perintönsä jatkumisen jotekin. Miten se sitten onnistuu, kun Putin on pois pelistä, on toinen juttu.

      Poista
    2. Toisaalta: ihminen ja hänen luomansa valtiot voivat olla täydellisen irrationaaleja ja rynnätä sotaan kuin itsetuhoiset eläimet (vrt. I maailmansota). Jos Venäjä hyökkää Ukrainaan isosti, tarkoittaa se myös Putinin hallinnon loppua.
      Voi se tapahtua. Ja voin kuvitella että idässä on sellaisia sotakoiria jotka sitä haluavat ja niin myös lännessä taas taktiikkojensa kanssa kaiken sotkevia taustapiruja joille se sopisi hyvin.
      Niin. Arabikevään jälkeen on liian helppoa olla kyynikko.

      Out of the box: mites olisi maailman rauhan suhteen ajatus venäläisestä kulttuuripiiristä joka tulisi myös osaksi EU:ta ja miksei myös Natoa?
      Mahdoton ajatus ehkä mutta ehkä se olisi ainoa ratkaisu.
      Tiedän että ajatus itää miljoonissa venäläisissä, nuorisossa varsinkin.

      Poista
    3. Jos paikalla on joku joka haluaa saada jotakin kuvaa millainen on venäläinen ihminen ja miten hän eli ja hengitti (kuten me) vapauteen pyrkien jopa kommunistisessa Leningradissa 1980-luvulla, niin katso ihmeessä tämä kaunis ja merkittävä leffa:

      https://areena.yle.fi/1-50340217

      Sallittu erityisesti nuorille elämäänsä aloittavalle ihmiselle. Mulla on tuo Kesä, harmi kyllä, ohi.

      Poista
    4. Jos Venäjä tahtoo pärjätä Kiinalle, sen kannattaisi varmasti hankkiutua Natoon. Putinin jälkeen? Tuo Venäjän tapa järkätä taas joukkoja Ukrainan liepeille on jotenkin pahanenteistä.

      Poista
  6. Saksaan uusimman tiedon mukaan tullut jo 9000.

    Kylmän realistisen maailman fakta on, että jos (ja kun?) tulee kymmeniätuhansia lisää, sekoittuu vastaanottomaiden sisäpolitiikka siten että maahantulorajoituksia kannattavien poliittisten tahojen kannatus nousee uudelleen.
    Jos pidetään rajan takana, hallituksien (ja EU:n) valta vahvistuu kun mielikuva, että "omia" suojellaan vahvistuu.
    Menee jotenkin siis päinvastoin kaikki tämä.


    On pakolainen jolla on oikea hätä ja vaara.
    On maahantulija, joka etsii jotain parempaa.
    On tulija, jolla voi olla esim. fundamentalistisia aikeita.
    On ihmisoikeuksia painottava länsimainen ihminen.
    On pragmaatikko, joka laskee kustannuksia ja vaikutuksia.
    On sosio-ekonomisesti köyhä lännen asukas, joka pelkää menettävänsä tulijoiden määrän myötä senkin teelusikallisen mitä hänellä on.

    Ei tämä ole yksinkertaista. Arvot voivat olla universaaleja, mutta ihmiselämät eivät ole. Totuuksia on tässä monia.
    Paljon sitä että halutaan opettaa miten "meidän" tulee ajatella.
    Mutta en ihan näe että on olemassa yksi "me."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin listattu. On yksioikoista puhua "meistä" ja "niistä", juuri kuten asiaa kuvasit.

      Nyt nähdäkseni näistä Puolan rajoille houkutelluista ihmisistä harva on hädässä ja vaarassa olevia pakolaisia. Valtaosa on taas miehiä. Mukana jonkin verran perheitä. Minusta nuo perheet voisi pelastaa, sijoittaa sopivasti, ainakin ottaa suojaan siksi aikaa, että tarkastetaan mistä on kyse.

      Ei ole tuo em. kappaleen asiakaan helppo. Joukossa on taas sotilaskoulutuksen saaneita tyyppejä, ääriainestakin aivan taatusti jne. Juuri tällä tavalla saadaan hyvä Eurooppa polvilleen, ellei olla tarkkana.

      Hädänalaisia on autettava, sanoo yksi puoli itsestänikin. Toinen puoli sanoo, että tulijoiden jono on loputon, jos vielä järjestetään väylä Eurooppaan.

      Tämän vuoksi olisi parasta, että autettaisiin paikallisesti eikä syntyisi näitä virtoja. Kuten olemme monesti puhuneet, väestöräjähdyksen miltei vääjäämättömänä seurauksena on muuttovirrat. Niiden voimakkuudet ja suunnat vaihtelevat.

      Isot kansainväliset säännöt pitäisi neuvotella ilmastoneuvottelujen tapaan ajan tasalle.

      Poista
    2. (Nyt on kyse vielä tuhansista. Heidät voidaan ottaa ja heidän tapauksensa voidaan käsitellä lakien mukaan.
      Mutta kun määrä kymmenkertaistuu tai satakertaistuu, kaikki tulee menemään päin helvettiä. Niin äärioikeistolaisten kuin vasemmiston kannalta. Todellisista pakolaisista puhumattakaan.
      Toimet olisi suunnattava lähtömaihin.
      Fakta: jenkit pistivät paskaksi Irakin, hylkäsivät Irakin ja nihiloivat peleillään Syyrian. Toki ko. maiden oman uskonnollisen rasismin myötävaikutuksella.
      USA:n pitäisi kantaa tässä nyt vastuu eikä mestaroida Eurooppaa.)

      Poista
    3. "Kuten olemme monesti puhuneet, väestöräjähdyksen miltei vääjäämättömänä seurauksena on muuttovirrat. Niiden voimakkuudet ja suunnat vaihtelevat."

      Kyllä se suunta tulee olemaan Eurooppa. Täällä on henkinen maasto joka on valmis antamaan äärimmäisen yhteiskunnallisen uhrin. Meillä on ideologia itsestämme koko maailmanpelastajina.
      Se ideologia kylläkin hukuttaa koko veneen.

      Jos kysymys olisikin perheistä, perhekunnista, tilanne olisi lyhyellä aikavälillä kestettävissä, mutta väylä sotatantereilta suoraan itsesuojelukyvyttömän muuntuneen humanismin sydänalueille on arvaamatonta riskinottoa.

      Poista
    4. Kyllä jälki tulee olemaan rumaa. Keskinäiselle luottamukselle perustuvat yhteiskunnat joutuvat koville, kun ei ole varsinaista liimaa, vain jokin abstrakti ajatus monenlaisten yhdessäolosta. Siitä on saatu varsin karuja esimerkkejä vuosikymmenten ajan, nykyisin yhä kiihtyvämmin. Siitä, että kaikilla ihmisillä on ihmisarvo ei mitenkään seuraa sitä, että kaikenlaisin yhdistelmin rakennetut yhteiskunnat onnistuisivat.

      Poista
    5. Olen samaa mieltä USA:n roolista. Todella kyynistä ja paskamaista peliä Lähi-idän alueella. Toisaalta pitivät Afganistania jotenkin kuosissa pitkään, mutta oli miltei arvattavissa miten siinä käy kun lähtevät. Länsi noissa paikoissa, ja sitten jälleen nouseva väkivaltainen islamistinen liikehdintä ovat hirvittävää myrkkyä niin paikallisesti kuin lähialueilla, myös Euroopassa.

      Poista
  7. Katselin tänään jonkun verran Nenäpäivää. Sydäntä särkeviä juttuja lapsista kehitysmaissa. Seitsenvuotias tyttö tiilitehtaalla mm.

    Ja silti kaikista tunteista huolimatta paluu asian äärelle:
    useilla miljardeilla ihmisillä ylikansoitettu planeetta, jonka ylikansoitus tulee vielä useilla miljardeilla kasvamaan
    =
    mitään merkittävää ongelmaa maailmassa ei tulla ratkaisemaan näillä syntyvyyksillä.

    Ei tätä käsitä.

    Asian käsittelemättömyys, denialismi sen suhteen, päätöksenteon passiivisuus, ideologinen asian ohittaminen jne.
    tuntuu suurimmalta mahdolliselta rikokselta niin ihmiskuntaa kuin sen kaikkea muutakin elämää kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa. Tämän kauhun ja käytännössä planeetan tuhoutumisen kiihdyttämisen ylläpitäminen on jotain aivan käsittämätöntä. Hiilidioksidi on turvallinen moraalinen valinta (enkä nyt tahdo sen roolia sinänsä vähätellä, mutta on se kuitenkin melko lievä ongelma tähän ihmispaisumukseen verrattuna, ihan ympäristönäkökulmastakin tai lajien monimuotoisuutta ajatellen).

      Poista
  8. Jari Ranta sanoo sen näin:
    "Kaikki tulevaisuuden arvioinnit mistä puuttuu väestökysymys ovat jonninjoutavaa lässytystä. Tuntuu muuten lähes psykoottiselta - siis epätodelliselta - että ainoastaan runsas sata vuotta sitten maapallon väkiluku oli noin 1,6 miljardia ja tänään se on melkein KAHDEKSAN miljardia ja tänä vuonna tähän mennessä väestö on kasvanut Worldometersin mukaan noin 70,5 miljoonaa. Jos kansakunnan koko olisi noin 5,5 miljoonaa niin jokainen pystyy siitä laskemaan kuinka monta uutta kansakuntaa on syntynyt!Kun ajatellaan tulevaisuutta niin ei tarvitse olla edes ennustaja kun tietää, että väestöaallot eri perustein tulevat oleellisesti kuvaamaan ihmiskuntaa. Aallot syntyvät esimerkiksi ilmastonmuutoksen paineessa tai niitä ehkä laitetaan liikekannalle poliittisin perustein.Todellakin jokaiselle ihmisellä tällä ihmisen planeetalla kuuluu väestötietoisuus, osallisuuden kokemus ihmistsunamissa mikä on populaation summan kasvun ilmaisu suhteessa aikaan.
    Väestön määrää koskeva keskustelu olisi kaikkein tärkein keskustelu planeetallamme ja juuri sitä ei käydä. Ilmeisesti valtaa pitävä politiikka varoo sitä kaikin keinoin.
    On niin paljon helpompaa puhua ihmisen seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta niin tärkeitä kysymyksiä kuin ne tietysti ovat mutta tämä keskustelu on ylittänyt jo kaiken tarpeellisuuden.
    Meillä ei ole nuoria, jotka kiinnittäisivät selkeästi huomiota väestökysymykseen. Asia on itselleni masentava. En siten käsitä nuorisoa, jolla voi kyllä olla ilmastonmuutokseen liittyvää suurta huolta. Väestö liikkuu, työntyy. Isot ja pienet väestöaallot ovat tulossa."

    Tuo mitä Puolan ja Valko-Venäjän rajalla tapahtuu on vain yksi minimaalinen heijastus tuosta. Väestöilmiö on musertava ja vaikuttaa lukemattomissa asioissa. Hiilidioksidineutraali maailma ei ole mitään ilman väestönkasvun pysäyttämistä ja koko planeetan kokonaisväestön kääntämistä laskusuuntaan. Siihen on vahvimmat mahdolliset ekologiset perusteet, mutta myös kaikki muutkin perusteet, jos yhteiskuntien kestävyys ja kulttuurinen moninaisuus merkitsee jollekin jotakin.

    VastaaPoista
  9. En suostu myöskään ajattelemaan että anna olla jo jope, nuku yösi rauhassa, vihreät satusedät- ja tädithän jo vakuuttivat että kaikki kääntyy hyväksi 2100-luvun alussa, kun kaikki silloiset 11 miljardia osaavat lukea, ovat vaurastuneet fossiilittomiksi ja henkistyvät yhdeksi suureksi (yhden lapsen) perheeksi.

    Miksi nuoriso ei herää, tiedosta, ahdistu siitä että maapallo kasvaa ihmiskunnasta umpeen heidän vuosisatansa aikana, ja on jo kasvanut väestöräjähdyksen pääalueilla, on mysteeri.

    Vai onko syy niin suoraviivainen, että sitä ei tapahdu koska päättäjät eikä media asiaa pidä esillä. Tutkimusten mukaan läntinen nuorisohan on hyvin ilmastoahdistunutta. En ihmettele kun miettii vuosia jatkunutta päivittäistä monikanavaista rummutusta johon eivät juurikaan myönteiset ilmastotoimiuutiset kuulu.

    Väestön suhteen en kuitenkaan kaipaa ahdistusta kenellekään, mutta sen tiedostamista mitä on tapahtumassa, ja tajua ettei siihen Olipa kerran vuonna 2100 - sadut auta.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joku miettii että ovatkohan nämä tulevaisuuden väestönkasvupelot ihan paskaa ja jonkun toisen asian projisointia, niin kehottaisin katsomaan maailmaa n y t.
      Onko lajien kestävyys ja monimuotoisuus tässä 8000 miljoonan ihmisen maailmassa kunnossa? Entä hiili, ilmasto ? Entä suurkaupungit, metropolit, megapolikset, slummit, elämä siellä, köyhyys, ihmisten työolot kehitysmaissa, asuinolot? Pakolaisuus, kestävä ruoantuotanto? Koulutus, tasa-arvo? Luonnonvarojen kestävyys? Kulutus? Liikkuminen, massamatkailukultin seuraukset?

      En siis vain tajua miten tätä ei esimerkiksi nyt tiedostava nuoriso tajua.

      Poista
    2. Eräänä optimismin mittarina pidetään lapsikuolleisuusluvun rajua putoamista kaikkialla missä se on ollut perinteisesti korkealla. Minustakin se on hyvä asia.
      En ole siis linkolalainen tms. pätkääkään.
      (Toivon vain hedelmällisyysluvun alenemista alle kahden, kaikkialla.)

      Mutta millainen sen lapsen elämä tulee olemaan vaikka tuossa aiemmin kuvaamissani olosuhteissa? Hieno ihmisarvoinen elämä?
      Siltä ei todellakaan näytä.
      Tähän maailmaan taitaa syntyä valtavasti lapsia joille tällä 8 miljardin maailmalla ei ole paljoakaan tarjota. Osalle ei mitään.
      En siis saa asiasta hansroslinglaista numeeris-mekaanista iloa.

      Poista
    3. "Miksi nuoriso ei herää, tiedosta, ahdistu siitä että maapallo kasvaa ihmiskunnasta umpeen heidän vuosisatansa aikana"

      Varmaan terävämpi todellisuudentaju on yksi syy. Esim. tänään oli hesarissa juttua, että joku 19-vuotias mimukka on rakennuttamassa talon Hyvinkäälle. 300 000 eurosta lainaa on noin 270 000.

      Tuosta voi jo lukea aika paljon. Joku voi ahdistua siitä, että ennen saturaatiota maapallolle ehtii vielä pari miljardia bambuveneen rakentelijaa, toinen oivaltaa, että vain "katkera ja kateellinen" ihminen voi kokea mitään ongelmaa siinä, että maailman alun perin rikkaimmille ihmisille taataan 270 000 euron edestä bisnestä ja luonnonvaroja hukataan 300 000 euron edestä siksi, että välissä oleva vuokran"antaja"rälssi voidaan ohittaa.

      Ja huomio, kyseessä ei siis ole poikkeus, vaan valtamedian esiin nostama ihanne. Poikaystävästä vuokralaisena tässä keississä erityispisteet: jos valtakunnallisesti ihailtua, älyä ilmentävää ja maailmaa pelastavaa on välttää vuokralla asumista, niin mikäs parempi tapa siihen kuin pistää vuokralle joku muu.

      Ja tuotahan se asuntojen "arvo" lopulta laajemminkin on - spekulaatiota sen varaan, että köyhiä riittää jatkossakin.

      Poista
    4. Moni asia maailmassa on käynyt niin ahdistavaksi, että iskee vastareaktio: En jaksa ahdistua. En ainakaan siitä, mistä jatkuvasti ahdistellaan. Saatan kyllä ahdistua työn määrästä tai työn vaativuudesta ja määrästä tai perheasioista, joiden tulevaisuudesta tiedän lopulta vähemmän kuin muusta, mutta en vain voi antaa ahdistuksen kaatua niskaan, koska on mm. se asuntolaina hoidettavana. Minä en paheksu kenenkään asumismuotoa sinänsä enkä ajattele, että pitää elää esimerkiksi vuokralla siksi että joku toinen niin elää tms. Ihmiset valitsevat asumisensa yleensä sen mukaan mikä heille itselleen on paras mahdollinen vaihtoehto. No, lopulta kuolema kuittaa asuntovelat ja omaisuudenkin nollaa tältä asujalta itseltään. Ja voihan sitä rakentaa mahdollisimman ekologisesti, jos haluaa. Ankeaa on sekin, että elää elämänsä yleisten syiden vuoksi jossain missä ei viihdy eikä sillä kuitenkaan ole kokonaisuuteen juuri merkitystä. Ja totta on sekin klisee että jos maapallo olisi asutettu suomalaisella tiheydellä ja vaikka suomalaiseen tapaan, ei olisi mitään nykyisen kaltaista ekokatastrofia.

      Poista
    5. Se täytyy sanoa että ei ole mukava olla velkaa. Mieluusti en olisi ollenkaan. Se ahdistaa jonkin verran ja sitoo elämää. Toisaalta: jos menisimme vuokralle, pääkaupunkiseudulla emme pääsisi kovin kummoiseen paikkaan sillä rahalla millä nyt asuntolaina lyhenee kuukaudessa. Arvo sinänsä että voi jotenkin vaikuttaa siihen missä asuu.

      Poista
    6. Luultavasti asuisin mieluusti aivan muualla jos voisin valita täysin autonomisesti, mutta sitten ei luultavasti olisi työtä, jolla elättää porukka joka elätettävänä on.

      Poista
    7. Nämä ovat ensimmäisen maailman ongelmointia eli tällaista mitä tämä nyt on. Jossain muualla asuisin todennäköisesti paikallisten standardien mukaisissa oloissa.

      Poista
  10. "Ja totta on sekin klisee että jos maapallo olisi asutettu suomalaisella tiheydellä ja vaikka suomalaiseen tapaan, ei olisi mitään nykyisen kaltaista ekokatastrofia."

    Koetin vielä kerran jotenkin avata tätä, että näin ei ole. "Suomalainen" (nykylänsimainen/-amerikkalainen) tapa elää ja asua on jopa yhteiskuntansa sisäisesti spekulaatioon perustuva, eikä siis toimisi ilman varallisuudetonta "ylijäämäväestöä". Näillä asioilla on mitä orgaanisin kytkös. Toisen lainavakuudet ovat toisen "työpaikka" wolttikuskina - ja ennen kaikkea sijoitusvarallisuus, josta tätä kakkua (lähinnä alun perin melko hyväosaisille) jaeskellaan, perustuu sitten jo suoremminkin tähän menoon. (Tässä mielessä seksuaalisuudesta ei ole edelleenkään turhaa pöhistä edes väestökysymyksen kannalta, vaikka rikkaimmissa maissa regressio on jo löytänyt palautuspisteekseen ydinperheen sijasta narsismin.)

    Tiedän ihan tasan mistä puhun, koska olen varmaan viimeisiä kulttuurisesti wanhaeurooppalaisia tyyppejä, eli siis äiti teki oikeasti mm. monipuolisesti sivistämistöitä kotona lastensa parissa täyspäiväisesti ja näin pois päin. Ja siis konsepti oli hajota ja ysärilamaan, mutta myös voi sanoa, että koska jouduimme lähtemään materiaalisesti melko nollilta (mutsin porvaristausta aiheutti syrjintää sosialismissa, isän puolen traumapesäkkeestä tuli makkaraan tukehtuneen juopposedän miinusperintöä ja protestanttisesti katsottuna meitä on kaiken lisäksi vähän ”liikaa”), niin olen tavallaan testannut systeemiä ja sen toimivuutta monista muista ihmisistä poiketen omalla ihollani, ideologisen individualismin yleisestä käytännöstä poiketen olen joutunut vääntymään yksilöksi.

    Aina kysytään käytännön ohjeita. Informaation yksityisomistamisen estäminen tulikin jo taannoin, mutta jos nyt sitä ei tehdä, tai tehdään se vain osittain, niin sitten pitää ottaa muulla tavoin lukuun, että omistaminen on työtä kannattavampaa ja arvostetumpaa. Keskustelu pitäisi siirtää tuloista ja etuuksista ja veroista omistamiseen, esim. varallisuuden spekulaatio-osuuksien jakoon osakkuuksien mukaan.

    Itsellänikin on laskujen mukaan nykyään jo hieman varallisuutta, jonka soisin ainakin osaksi arvottavan jonkinlaisina kansalaisosakkuuksina EU:n sisäisesti. Ajoittainen arpominen ei ole vitsi vaan se olisi tärkeää juuri siksi, että systeemiin saataisiin sitä dynamismia, joka kommunismista puuttui, mutta jotenkin voitaisiin purra silti siihen nykyongelmaan, että vain keskinkertaisuus/ahneus kannattaa, ja että ihmiset eivät pysty tuottamaan yhteiskuntiin emotionaalista ja informatiivista sisältöä - tai ainakin joutuvat tekemään sen oman ruhonsa ja mielensä kustannuksella.

    Eli vähän kuten asuntolainoissakin on spekulaatiosta riippumaton osuus, omavastuu, niin yksityisen touhuamisen arvo voitaisiin mittauttaa markkinoilla samalla kun ihmisillä olisi jonkinlainen suvereeni yksityisomaisuus sekä porkkanana standardielintason ylittämisen mahdollisuus tietyin ehdoin, kuten taloustoiminnan täysi julkisuus ja kertyvän varallisuuden tietyn osuuden altistamine kansalaisosakkuuksiksi ja/tai arpalipuiksi. (Uusliberalismissahan kun kohkataan mahdollisuuksien tasa-arvosta niin siinä se arvonta tavallaan toteutuu jo siinä, että mihin perheeseen syntyy ja missä konjunktuurin vaiheessa minkäkin orgaanisen elämänvaiheen kokee.)

    Tänään on kuitenkin kaunis krapulasunnuntai täällä semibalkanilla, siksi terveisiä sinne teille naapurimaasta, sikäläinen akuutti sodan uhka hetkeksi sinne tai tänne! :)

    https://www.youtube.com/watch?v=0zvEG93T2mE

    VastaaPoista
  11. Asuntojen ja kaiken muunkin arvo on todellakin tunne ja tietysti myös jossakin joidenkin selkänahasta revitty.
    Itse en kuitenkaan monimutkaistaisi liikaa. Jos Pekka ja Marja ottavat/saavat lainansa ja maksavat sen palkkarahoillaan takaisin, on se selkänahka heidän omansa.

    Henkilökohtaisesti olisin todella mielelläni asuntovelkainen kaikkine rautapalloineen jalassani, mutta omalla kohdallani se mahdollinen juna meni jo aiemmin ohi. Nyt on muuta velkaa ja asuminen enemmän muiden kuin omissa käsissäni. Nuoriso, pysykää hereillä asian suhteen, tässä maassa asujan kannattaa sittenkin oma asunto hankkia. Jos tämä olisi Itävalta, Saksa tai edes asumisoikeusasumisten Ruotsi, asia olisi toinen.

    Haavikollahan oli eräs vaatimus proosalle. Pitää jotakin kautta tehdä selväksi miten ihminen on elämisensä ja toimeentulonsa järjestänyt.
    Nuorena voi kyllä kuvitella (kuten minäkin virheellisesti) ettei rahalla ja asumisella niin väliä ole, mutta ei se niin ollutkaan.
    Jos ihminen ei ole edes jossakin määrin taloudellisesti vapaa (oma asunto voi olla sitä ainakin jossakin määrin), ei hän voi olla myöskään älyllisesti vapaa. On tehtävä niitä tehtäviä mitä tehtäväksi saa, on puhuttava sitä mitä puhuttavaksi laitetaan, on muutettava sinne minne avaimet annetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä väestöön tulee niin Skotlannin ilmastokokouksessa olisi pitänyt asettaa uusi "Pariisin sopimus" väestön suhteen: koko maailmaan pohjoisvälimerellinen hedelmällisyys: eli noin 1,3 lasta per nainen.
      (On myös Suomen ja melkein jokaisen muunkin Euroopan maan hedelmällisyysluku.)
      Wolt-kuskeista tulisi kylläkin pitkän päälle pulaa mutta oppisivat ihmiset taas tekemään ruokansa itse.

      "Työvoimapula" muuten. Olen seurannut uutisia noin vuodesta 1980 lähtien hyvin tiivisti. Lukuun ottamatta vuosia 1992-1995 kaikkina noina vuosina on ollut ankara työvoimapula.

      Poista
    2. Nykyrakenteella siis oma asunto (eli se velka) tekee useimmiten sen, ettei ihminen ole vapaa. (Riippuu toki omista edeltävistä asenteista.) Jollakin lailla jopa nykyideologian sosiaalinenkin ulottuvuus heijastaa kiinteistöfetissiä: siisteys, tyhjyys, koskemattomuus.

      Uskonto nousee siitä, ettei voi tietää ennalta täysin, mitä tapahtuu, vaikka yrittää hallita. Tämä realiteetti rikkaimpien maiden asujaimiston osalta koskee nykyään kiinteistöjä ja lainoja. "Balkanilla"/Venäjällä taas tietty suhteellinen perseelleen meno on niin paljon varmempaa, ettei uskonnollistunut liberalismi vielä kelpaa keskiluokan asenteeksi.

      Itse siis onnistuin nousemaan nollilta käyttämällä EU:n mahdollistamia riistohimmeleitä reversenä, eli hankkimalla tulot rikkaammista talouksista kuin missä elän. Tosin oma psykofyysinen eheys on ollut tietysti myös pelissä ja kaupan, koska olen joutunut näinkin vetämään aivan älyttömiä stressipäiviä yksinäisyydessä jotain 10 vuotta putkeen.

      Poista
    3. "Työvoimapula" No se on just se globaalin finanssikapitalismin imperatiivi, että joidenkin muiden jossain on elettävä holtittomasti, esim. juuri vaikka lisäännyttävä "liikaa" tai vaikka tuhlattava uusiutumattomia resursseja, jotta ponzi pysyy. Se on se liha mikä jauhetaan spekulaation myllyssä.

      Poista
    4. Informaation kiertonopeuden huomioimattomuus tarkoittaa jotakin sellaista, että jos ytimen liikepankki muuttaa 100 metriä nettikaapelin sijainnin takia shorttaamistaan nopeuttaakseen, niin muu väestö maksaa sen velan korkoina, taikka sitten lopulta niin, ettemme saa edes sitä velkaa.

      Stendhalin aikaan nousun mahdollisuudet olivat pappeus ja armeija, nykyään "alustatalous" ja prostituutio (laajassa mielessä). Ehkä krapulaluovuudessa voisi miettiä, että alustapöhinä onkin nykyään jollakin lailla klerikaalia, ja erotiikan näivettyminen taas heijastaa miesten ja naisten juoksuhautoihin uponneisuutta ainakin rikkaimmissa maissa.

      Onnellinen ken noista vapaa on - minähän näin viime yönä unta että tapasin Vesan ja sen vaimon, heh. Olivat hemmetin mukavia tyyppejä alitajuntani asiantuntevan raportin mukaan. Tuokin kyllä kertoo jollain lailla, miten brutaalia yksinäisyyttä voi ihminen kokea. Jostain toisen verbaalista huoliprofiilista aistii että se on jossain myönteisessä emotionaalisessa virtapiirissä.

      Poista
  12. (naapurimaa-sana on tuossa tosin maantieteellisesti hiukan epätarkka)

    Luulen että Pierre-Joseph Proudhonilta elämään jäänyt provokatiivinen heitto "omaisuus on varkautta" ei pidä kokonaan paikkaansa (kuten hän ilmeisesti itsekin myöhemmin oivalsi), vaan oikeammin omaisuus on toisten ihmisten diskontattua köyhyyttä - jolla on oma hyödyllinen paikkansa toimivassa rakenteessa, koska se diskontattu köyhyys voi olla tässä mielessä tavallaan miinusmerkkistäkin;

    eli on olemassa ei-spekulatiivistakin omaisuutta, jonka saavuttaminen on tai ainakin sen kaiken järjen mukaan pitäisi olla oikeasti määrätyn infrastruktuurin vallitessa kelle tahansa mahdollista ilman että joku muu välittömästi passiivimaksaa sen.

    VastaaPoista
  13. Olen varmasti systeemin aivopesemä, mutta en jotenkin käsitä mikä siunaus siinä olisi jos ei voisi omistaa tai hankkia saamallaan palkalla esimerkiksi asuntoa, vaan pistäisi rahat suoraan jonkun toisen taskuun. Eläisi esimerkiksi vuokralla jossa ei ole mitään järkeä jos on mahdollisuus kerryttää jotain turvaa ja katsoo että omaisuutta kannattaa hankkia.

    Enpä usko, että maailman köyhät ja wolttikuskit siitä sen enempää hyötyisivät, jos kuukausittain luovuttaisin rahani vuokranantajalle, olipa tämä sitten yksityinen tai joku vuokratoiminnalla keinotteleva eli bisnestä tekevä yritys tai yhteisö. Tämä ihan käytännöllisellä tasolla, ei mitenkään filosofisesti.

    Myöskään maailman köyhyyttä en näe johtuvaksi yksinomaan rikkaasta lännestä. On kosolti valtioita, joissa vallitsisi köyhyys ja kurjuus vaikka ei olisi riistäviä länsimaita olemassakaan. Jos taas ei olisi kehitysmaita, silloin köyhät olisivat selkeämmin kussakin yhteiskunnassa. Tuo kurjuuden peruskertomus, jota usein tietty poliittinen suunta kertoo eikä osaa sanoa miten kurjuudesta päästään eroon ei sellaisenaan uppoa, vaikka siinä varmasti osatotuus onkin.

    Itse olen myös lähtenyt käytännössä taloudellisesti nollasta, tosin sillä isolla varauksella että isä takasi ekan asuntolainan. Omat vanhemmat ovat lähteneet suomalaisittainkin todella niukoista oloista, työläisoloista, joissa on kyllä ollut ajattelua ja henkisyyttä. Kekseliäisyys ja kova työ ovat nostaneet elämän mitassa aivan toiseen sfääriin. En koe, että ketään riistämällä ovat siihen päässeet.

    Suomikommenttini liittyi siihen, että planeetalla olisi noin 3 miljardia ihmistä, jos väestöä olisi Suomen malliin. Siinä olisi tilaa luonnollekin, varsinkin nykytietoisuudella (mikä voisi olla tietenkin eri juttu jos luonnon rajat eivät tulisi nykytavalla vastaan).

    Toki pidän nykyistä elämänmenoa paljon matalampaa elintasoa ihan hyvänä suuntana. Siis pärjäisimme hyvin materiaalisesti paljon vähemmällä, mutta sekin tarvitsisi sitten yhteiskunnan tasolla innovatiivisuutta.

    VastaaPoista
  14. Avaatko, Ltl, vielä tätä: jos otan suomalaisesta pankista asuntolainan, jota lyhennän tasaisesti tuloistani, niin kuka sen passiivimaksaa ja mikä on suhteeni tuohon passiivimaksajaan suhteessa lainaani? Jos en ota lainaa, vaan lähetän rahat vuokranantajalle, kuka siitä hyötyy,
    esimerkiksimillainen passiivimaksaja? En näe tässä kyllä oikein isoa eettistä paremmuutta / järkeä näin käytännön tasolla. Jossain on kuitenkin asuttava. Jos taas sanotaan, että palkka työstä, joka pitää osaltaan yllä yhteiskuntaa monella tasolla, on jonkin toisen riistoa, niin tätäkin olisi hyvä avata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nähdäkseni Suomi on noussut kehitysmaatasolta läntiseksi teollisuusmaaksi ja jälkiteolliseksi valtioksi nimenomaan teollistumalla ja hyödyntämällä ympäristöään (luonto), toki myös osallistumalla markkinatalouteen ja kouluttamalla väestönsä. En kiellä, etteikö tällä alustalla olisi globaaleja ulottuvuuksia. Monet maat ovat ja pysyvät kehitysmaina paitsi riiston vuoksi myös siksi että niissä ei ole koulutettua väestöä, niissä ei ole ylipäätään kunnollista yhteiskunnallista infrastruktuuria eikä niissä ole minkäänlaista teollista tai muuta moottoria tai edes minkäänlaista teollista vallankumousta läpi käytynä, joka voisi mahdollistaa nämä. Tällaisten syntymiseen menee vuosisatoja.

      Yksi iso juttu suomalaisessa tarinassa on kansallisvaltion keksiminen ja suhteellisen yhtenäinen väestöpohja. Sellainen on helpompi valjastaa kuin etnisesti hajanainen ja heimopohjaan perustuva alue.

      Lisäksi ankarat luonnonolot ovat pakottaneet ihmiset tekemään työtä ahkerasti jo alkeelliset peruselintoimintonsa taatakseen. Siis tässä viittaan jo aikaisempiin vuosisatoihin. Joku merkitys on tuollakin pohjalla. Nyt tilanne on toinen.


      No, tämäkään ei ole koko totuus, mutta asiat rakentuvat historiallisesti.

      Poista
    2. Se nyt on selvää, että jos maailmassa on alueita, joissa on valtavat luonnonvarat eikä jäsentynyttä yhteiskuntaa, niin joku tulee ja käyttää tilannetta hyväksi.

      Poista
    3. Ltl, mukava, että alitajuntasi kokee näin! "minähän näin viime yönä unta että tapasin Vesan ja sen vaimon, heh. Olivat hemmetin mukavia tyyppejä alitajuntani asiantuntevan raportin mukaan. Tuokin kyllä kertoo jollain lailla, miten brutaalia yksinäisyyttä voi ihminen kokea. Jostain toisen verbaalista huoliprofiilista aistii että se on jossain myönteisessä emotionaalisessa virtapiirissä."

      Minustakin olisi ihan oikeastikin mukava tavata ihmisiä, jotka täällä kommentoivat. Tietääkseni emme ole kertaakaan tavanneet livenä.

      Omat unet saattavat kyllä olla melkoisia välillä. Joskus aktiivisemmin hankalina aikoina niitä tulee mietittyä ja jäljitettyä pidempäänkin. Nyt on ollut sillä rintamalla hiljaista. No, liian vähän tulee nukuttua, se on selvää. Ei ihan terve meininki tuossa suhteessa.

      Poista
    4. Itse työstän myös aika paljon sitä, että miksi niin paljon mietin, seuraan ja myös murehdin maailman ja Suomen ja Euroopan eri tilanteita, kun omassa elämässä on liikaakin nyt tekemistä. Mutta en osaa olla toisinkaan.
      Voisi ajatella miksi olla niin reaktiivinen, mutta eikö sitä ihmiselämä- ja ruumis ole? Jos lääkäri pistää neulalla, niin tulee reaktio?

      Tavallaan kadehdin ja ihailenkin ns. lehmänhermoisia ihmisiä, mutta en taitaisi silti vaihtaa osia. Kun täällä pallolla tämän ainoan ja ensimmäisen kerran ollaan niin reagoidaan sitten asioihin.

      Itseä toki täytyy myös suojella jotta olisi ruumis jolla reagoida. Hyvä uni on tarpeellinen. Ja kullakin oma zen-harjoituksensa. Mulle riittää metsässä kävely ja siellä luonnosta intoilu.

      MYös kulttuuri on tärkeää. Eilen ihan otettu Klaus Härön leffasta Elämää kuoleman jälkeen. Leffan pituus vain tunti ja 17 minuuttia, mahtavaa! Ja aihe kuten Häröllä aina: millaista elämä on. Ei siis mitään asentoja ja poseerausta erään kuuluisemman kotimaisen elokuvaohjaajan tyyliin, vaan elämää sellaisena kuin se useimmille tulee vastaan.

      Poista
    5. Tuohon aiempaan. Miksi ns. kehitysmaat ovat kehitysmaita on ikuisuuskysymys, johon ainoa oikea vastaus ei ole kolonialismi.
      Itse en tietenkään tiedä.

      Miksi Kiina nousi nopeasti, miksi suurin osa Afrikkaa ei?
      Miksi Intiaan syntyi muutamassa vuosikymmenessä satojen miljoonien keskiluokka? Miksi naapurimailla ei ole mennyt yhtä hyvin?

      Ja hyvä tosiaan muistaa että Suomi oli myös todellinen kehitysmaa noin 150 vuotta sitten. Samoin esimerkiksi Italia, kulttuuriaarteistaan huolimatta.
      Miksi teollinen ja tekninen innovaatio räjähti Pohjanmeren ympäristössä ja nuoressa Yhdysvalloissa? Protestantismi, klassinen (nyt jo haudattu) liberalismi?

      Selitysmalleja on monia, mutta viime kädessä kukaan ei tiedä koko vastausta. Kolonialismi on korkeintaan vain yksi osatekijä. Kansallisvaltioista Lutherin vapauttamiin ihmisiin löytyy syitä, on myös tosissaan esitetty kala(silli)ravinnon merkitystä...

      Jää ikuiseksi spekulaksi.

      Poista
    6. Härö on kyllä erittäin hyvä, myös tuossa miten ei lähde poseeraamaan. Se on varmasti temperamentti- ja myös sosiaalisuuskysymys aatemaailman ohella.

      Unta pitäisi saada enemmän. Tuntuu, että on usein niin väsynyt, ettei ehdi edes nähdä niitä unia. Vajoaa syvään uneen liian lyhyeksi aikaa. Toki näen unia, mutta en ehkä samalla tavalla kuin ennen. Osa niistä liittyi varmaan tiettyyn elämänvaiheeseen. Jännästi on nuorimmalla tyttärelle joitakin samoja unimotiiveja kuin itsellä nuorena, siis ihan samoja kuvia ja toimintoja.

      Poista
    7. Väite: vapaasti Tubessa ja eri alustoilla nykyään lujaa kukkivat "omat kanavat", striimit ja keskustelupodcastit ovat tässä ajassa mahdollinen aivoherkiste ja silli (heh he).

      En kiistä laadukkaan valtamedian merkitystä mutta näin nopeassa ja moninaisessa maailmassa se ei yksinkertaisesti riitä. Matti R tv-uutisissa ja A-studion ennalta-arvattavuudet eivät ehdi kuin raapaista pinnan pintaa.

      On hienoa seurata kuinka nuoret ihmiset ja aikuiset ajattelevat paljon ja keskustelevat faktojen pohjalta maailman eri tulkinnoista kyseenalaistaen perusasetuksia.

      Tarkoitan heitä jotka eivät leiki toimittajia vaan heitä jotka harjoittavat ajattelun- ja ilmaisunvapautta.

      Poista
    8. Todella hyviä podcasteja, niissä asiallisia ja monipuolisia vieraita, nuorempia ja aivan aikuisiakin asiantuntijoita, joita ei pyydetä isoille kanaville. Melkein päivittäin tulee kuunneltua. Asiaa! Tämän huomaa kyllä kun sitten keskustelee ihmisten kanssa, joiden tiedot ovat pääuutisten varassa.

      Poista
    9. Afrikassa elettäisiin monin osin keräilijäkulttuurissa, kivikaudella, ellei sinne olisi tunkeuduttu, myös pahoin ja riistävin aikein.

      Selittäviä tekijöitä eri alueiden "kehitykselle" on monia. Osa sellaisia, että niitä ei voi ääneen sanoa. Kolonialismista on puhuttu ja on se ollut monin tavoin paha juttu, mutta ei sekään kaikkea selitä.

      Ravinto, perimä, ympäristö, kulttuurimuodot, yhteisön jäsentymisen muodot jne jne. Noita ristiintaulukoimalla se alkaa selvitä.

      Toisaalta olisi ollut suuri siunaus planeetalle, ettei ihminen olisi niin kehittynyt teknologisesti. Olisi paremmassa kuosissa moni asia kokonaisuuden kannalta, vaikka elämä ei niin helppoa ja pitkää olisikaan. Mutta homma meni nyt näin.

      Poista
    10. Joo siis en tarkoita näitä heittoja syyllistävästi. Oikeastaan mitä teidän elämänmuoto täällä avautuu, niin siinä ei ole ainakaan mulla mitään krediittiä huomauttaa yhtään mistään, ellei nyt sitten naiiviudesta.

      Tuo passiivihintojen mielle on mulla itselläkin vähän epäanalyyttinen vielä, koska se perustuu sellaiseen koordinaatistohahmotukseen, jossa hintojen näkyvän maksamisen ilmiö on jotenkin se neliö, joka sijaitsee origosta ylös ja oikealle, ja passiivinen maksaminen siis voi tarkoittaa oikeastaan kaikkea muuta, eli oletettavasti sille pitäisi kehittää kolme formaalia määritelmää, kai.

      Jotenkin sitä mietin että kaiken maailman poliittisista vireistä ja visioista huolimatta olisi ehkä kaikkien kannalta hyvä jotenkin avata niitä ilmiöitä, joiden päälle ns. "talouden" mielle tällä hetkellä on lätkäisty todellisuuden peitteeksi. Viemättä asiaa saman tien kolonialismin historiaan on selvästi niin, että se ”teeveelähetys” joka länsimainen ihminen elämänmuotoineen on muualta katsottuna, sotkee noiden muiden sosiaaliset systeemit, estää niitä kehittymästä.

      Tavallaan kyse on jonkinlaisen globaalin luokkarakenteen tiedostamisesta. Tämä on hyvin vaikea juttu selvästi, vähän samoin kuin kauniin nuoren naisen voi olla vaikea ymmärtää ja tunnustaa että vinouttaa ympäristöään paljon, halusi tai ei. Mea culpa ei auta minustakaan yhtään, eikä veden kantaminen kaivoon, vaan pelisääntöjen muuttaminen globaalit realiteetit huomioiden. Tässä mielessä ei ole sattumaa, että selailen nykyään tätä blogia enkä niinkään vaikka vassareita. Nythän on vähän niin, että talouden pyhyys ja kajoamattomuus estää ”lähilukemasta”, mikä liittyy mihinkin. Jotenkin nämä ilmiöt, että Putinin kaverit ja saudisheikit ovat samalla suursijoittajia, saman pyramidin yläpäässä, jonka alapäässä taviksen asuntolaina. Jossain tosi kaukana alhaalla on se joidenkin diskontattu köyhyys, varma tieto, jopa vähän halu, että joillain jossain ei ole aseita ja infraa eikä tule olemaan.

      *

      Asia ei esimerkiksi aivan ilmeisesti ole niin, että ihmiset tekevät yhteismitallisesti "vapaita valintoja", vaan vapauskin kaareutuu reaalisesti käytettävissä olevien mahdollisuuksien mukaan. Nää avautuu ehkä joiltain osin vain tietystä vittumaisen köyhyyden kokemuksesta käsin.
      Muistan että pakkoyrittäjyysuran alkuvaiheessa mua rohkaistiin suuresta lafkasta investoimaan softaan, joka olisi ”järkevä sijoitus”, kun töitäkin lupasivat lähettää saman hinnan edestä, jos ostaisin sen. Koetin jotenkin eri tavoin selittää, että ihan bueno, mutta mulla ei vain ole siihen rahaa. Menin rationaalisena valintana ärrälle ostamaan pari luontoarpaa. Tämä lienee yksi passiivihintailmiö. Ne tulot ja työt, jotka jäi tuolloin pois multa ja – ehkä, epäsuoremmin - yhteiskunnalta, oli lopulta mun tuonkertainen kontribuutio siihen, että omistajat pitävät yllä informaatioekskluusiolla keinotekoista niukkuutta.

      Toiseksi tulo- ja omaisuuserot eivät vain eksisteeraa kaikessa rauhassa jonkinlaisen konsensuksen tuloksena, vaan systeemi kokonaisuutena on todella paljon vinompi kuin kuvasta näkyy. Yhteiskunnassa on eräänlaisia näkymättömiä pudotuspeliviivoja. Lineaarisesti ei ehkä kuulosta niin pahalta, että joku lentää yksityissukkulalla avaruudessa ja jonkun suolistossa taas on yksityisesti sukkulamatoja, mutta loogisesti se, että toisella on täysi ”äksess” oikeastaan kaikkeen mitä toisella on ja suureen osaan siitä mitä edes realistisesti voisi olla, kun taas toisin päin ei mitään, on tosi paha.

      Varmaan voidaan sanoa, että mediaanieläjä on sinällään aika vähään syyllinen, mutta kyllä aika pian sen jälkeen tulee jokin sellainen veteen piirretty viiva. Hyvinvoivimmissa maissa ihmisiltä on jotenkin mennyt taju sen suhteen että talous on valtarakenne. Jossain päin maailmaa (kaakkois-Aasiassa) on ”töitä”, joissa kräkkäillään CAPTCHA-koodeja spämmäystarkoituksessa.

      Poista
    11. Sinälläänhän loruilua analysoida, kun se nyt näkyy heti, että virtuaaliin mennään toistaiseksi kaikkea karkuun mitä sinne nyt karkuun mennä voi, ja sinne sännätään nimenomaan niin yksin kuin uskalletaan ja osataan. - Siellä Polskan rajalla on käynnissä jokin sellainen kuin jossain tieteisleffassa missä ilma muuttuu henkilön edessä plasmaksi ja se voi sieltä pyrkiä toiseen ulottuvuuteen. Ne Puolan pollarit saa keppiä siksi että seisoo törkeästi sen plasmamorfoosin edessä.

      Samastun tuohon Jopen ihmetykseen, että miksi näitä oikeastaan miettii. Kai siinä ainakin mulla on jotain omakohtaistakin aina, hiertää että on kärsinyt monenlaisillakin parametreillä laskettuna turhaan, hiertää että tiedostaa menevänsä monilta osin hukkaan, vähän takaraivossa ahdistaa että miten käy ja mitä tekee jos alkaa jollain lailla rytisemään, ja muuta vastaavaa.

      Poista
  15. Maapalloon on törmännyt liha-asteroidi nimeltä ihmiskunta eikä siinä ole tapahtumassa mitään olemuksellista muutosta. Se valtaa alaa ja sen sosiologia on jankuttavan yksitoikkoinen. Kaikki tubetukset ja medioinnit ovat vain liha-asteroidin sisäistä kihinää, jotka eivät sen olemukseen vaikuta. Tämä on siis avaruudellinen näky, jonka alienit käyvät näkemässä. Tämä on merkki avaruuteen ja joskus olen kirjoittanut, että se on väärinpäin kääntyneen pyramidin merkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei totuus tuosta paljon kummene. Valitettavasti.

      Poista
    2. Ihmisunelman määrällinen ääri-ilmö ei ole kiinnostava.

      Mieluummin tiedon valikosta napsitaan tulvat, maanvyöryt ja merenpinnan nousu. Hiilidioksidi voittaa mennen tullen hedelmällisyyslukujen informaation, koska uutisiin mahtuu vain yksi dystopia kerrallaan. Ja keskiluokkaan. Muutenhan kuva maailmasta ei kestä. Sen pitää sisältää edelleen ja kaikissa tilanteissa unelma yhdestä ihmiskunnasta jossa kaikki voivat pitää toisiaan kädestä kiinni ja olla yhtä hyviä. Utopialle on oltava mahdollisuus. Kun saadaan hiili pois ja sähkö tilalle kaikki muukin järjestyy parhain päin...

      Poista
    3. (Jotain pientä häikkää tietysti on myös, mutta koska hyvät ihmiset ja heidän hyvät ajatuksensa ovat varmasti jo nyt historian oikealla ja samalla puolella, niin järjestyvät muutkin asiat. Viimeisenä vihollisista hiilen jälkeen kukistetaan...hhmm... Kiina? kapitalismi? sukupuolet? rajat? liberalismi?

      Poista
    4. "Sota on rauhaa" jne. kuten kaikki muistavat.

      Uusia versioita:

      5 miljardia ei ole niin paljon.
      7 miljardia on ok.
      9 miljardia on ok jos vain elämäntapa...
      10 miljardia kääntyy sitten kyllä myöhemmin laskuun.
      11 miljardia ehkä paljon joo, mutta odotetaas nyt 30 vuotta niin...
      12 miljardia, no joo, ok, miljardi sinne tänne.

      Poista
  16. Lisääntyminen on erittäin mielenkiintoinen ja vaikeasti ennustettava asia globaalisti, koska lisääntymiseen liittyvät ajattelutavat, traditiot, pakot, käsitys sitä mikä on kulloinkin normaalia.

    Kun suuri lisääntyminen jossain on sisäistetty normaaliksi niin se on silloin normaalia. Ja tietyssä sosiaalisessa ympäristössä vähäinen lisääntyminen on epänormaalia.

    En usko sellaiseen ajattelutapojen muutoksen summaan, joka aiheuttaisi nopeasti väkiluvun kasvun vähenemistä maapallolla. Mistä tällainen havahtuminen syntyisi?

    Varsinkin kun suuren kohisevan keskustelun asia ei ole se mikä tapahtuu täällä Vesan blogin marginaalissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole niin sanottua sekään, että koko maailma olisi tiedostanut lännen uuden uskonnollisuuden muodot: ilmastouskonnon ja taloususkonnon juuri niin kuin täällä ajatellaan. Voi tulla karvasta kalkkia juotavaksi jo siksi, että edes nämä jutut eivät sisäisty ja muutu globaalisti elämän merkityksiksi.

      Poista
    2. Itse ajattelen aina ensin Suomea. Tätäkö sen vanheneminen joillakin on? Aina ensin toimiva ja tolkullinen valtio missä ei ole psykoottisia suuruusharhoja eikä myöskään kärsimysharhoja.

      Meillä täytyy pitää rajoista kiinni ja kestää paine tarpeen vaatiessa.

      Pelkään koko ajan heikkoja päättäjiä, jotka vain jostain syystä nousevat asemiin, jotka ylittävät heidän voimavaransa.

      Järkevä ilmastopolitiikka ja -teot on aina oikein muttei rypeminen aiheen parissa silloin kun tiedämme, että ihmiskunnan iso peli pelataan aivan toisaalla kuin Suomen maaperällä.

      Poista
    3. Asiat ovat kirkkaasti ja nopeasti selviä meidän osaltamme mutta kuka sumentaa peiliä ja minkä tavoitteen takia.

      Me emme elä sekasorto-Suomessa tänään ja on omaa nolouttamme, jos päästämme asiat vyörymään siihen suuntaan.

      Poista
    4. Ei tarvitse paljon tapahtua, että olemme sekasortoa lähempänä kuin nyt ja tilanteissa, joista on vaikea, miltei mahdoton palata.

      Olen sitä mieltä, että kaikki päättäjät ja isot poliittiset tahot maailmanlaajuisesti eivät ole aivan tehtäviensä ja näkymän tasalla. Kyllä tästä saa suuri äänestäjäkunta osin syyttää itseään, vaikka myös poliittiset voimavirtaukset ovat oma asiansa jopa niin että ne ovat tavallisten kansalaisten ulottumattomissa monessa mielessä niin kauan kuin ne siellä voidaan pitää.

      Poista
  17. Ihan samassa linjassa tässä ed. kommenttienne kanssa.

    On kuitenkin jotenkin selvää että me elämme maassa jossa sitä painetta tullaan kestämään todella heikosti. Jos ollenkaan. Äänestäjäkunta mihin Vesa viittaa, takaa sen että välttämättömiä ja kipeitä turvallisuusratkaisuja ei kyetä tekemään.

    Toki ne poliittiset voimavirtaukset osataan taitavasti myydä kansalaisille erilaisilla vaikuttamistaktiikoilla.
    Poliittisesti korruptoituneimmillaan media tarjoaa auliisti apua.

    Lisäksi olemme niitä harvoja maailman maita, joissa ihan oikeasti ajatellaan että ns. kansainvälisistä sopimuksista täytyy pitää kaikissa tilanteissa äärimmäisesti kiinni, vaikka hyvin vaikeat seuraukset olisivat varmoja.

    Ihmisiä tulee auttaa ja ilmastoasiaa hoitaa, mutta kumpikaan ei tarkoita että laitetaan aivot narikkaan ja otetaan tilalle uhrautumisen kulttuuri, poliittisuudella ei pidä korvata tilanteiden ja todellisuuden tajuamisen taitoa. Jossa ! muuten ! Suomi ! on ollut erityisen hyvä osaaja 40-luvun lopulta tämän vuosisadan puolelle, mutta ei ole enää.

    VastaaPoista
  18. "Pelkään koko ajan heikkoja päättäjiä, jotka vain jostain syystä nousevat asemiin, jotka ylittävät heidän voimavaransa."

    Läpipolitisoitunut, ideologisoitunut päättäjä on aina heikko päättäjä oli sitten muut ulkoiset avut ja suosio mikä tahansa.

    Sanoisin asian myös niin että arvopuhe on harvoin oikeaa arvopuhetta.
    Oikea arvopuhe on tekoja jotka ovat suhteessa todellisuuteen, koko- ja mittaluokkiin ja todellisten resurssien mahdollisuuksiin.

    Meidän maallamme on oikeastaan pienet resurssit suurin piirtein kaikessa. Se tulisi tajuta kaikessa päätöksenteossa.
    Koskee mm. sitä missä määrin voimme ottaa pakolaisia ja missä määrin me voimme potkaista vähäisenkin teollisuutemme esimerkiksi Kiinaan.
    Suomi on sittenkin sivullinen ja tarkkailija ja se osa näillä resursseilla ihan hyvä osa. Sijaintimme ja maantieteemme on jo se mitä oikeasti olemme. Sitä ei voi muuttaa niin kuin ei kellonaikojakaan (eli pituuspiirien määrittelemiä sijainteja)
    oikeasti voi.
    Maailman ykkösesimerkiksi meillä ei pitäisi olla intoa.

    VastaaPoista
  19. Jos puhutaan turvallisuuskulttuurista niin siinä voisimme olla roolimalli monelle. Tämä edellyttää, ettemme hyväksy huonoja roolimalleja itsellemme.

    Kukoistava Suomi missä on korkea turvallisuuskulttuuri on itselleni keskeisin arvopäämäärä minkä vuoksi voi kirjoittaa, jos jaksaa kirjoittaa.

    Ilman muuta turvallisuuskulttuuri edellyttää voimaa ja tahtoa puolustaa rajoja. Se on tehtävä ja tehtävän mukaisesti valittava johtavat päättäjät.

    Ja ainoa on selvä, että kukoistuksesta autetaan sinne missä on sekasortoa ja ihmisyyden polkemista.

    Tämäkin niin miljoonasti selvää!

    Vain vahva voi auttaa vahvuudestaan.

    Mutta on tilanteita missä vahvuus on näytettävä.

    VastaaPoista
  20. Ideologisessa ajattelussa aina piirretään ensin 2D-kuva ja ruvetaan raatelemaan sitä. Esim. tuo ihme kela, että hyvinvointi (+ hyvä luontosuhde) on yleinen materiaalinen elämänlaatu jaettuna ihmisten määrällä.

    Maailma ei yksinkertaisesti ole tuollainen toivekonsertti, vaan suuri väkimäärä on liittynyt sivilisaation kehitykseen sekä syynä että seurauksena, ja se on kutoutunut mm. maanviljelyn muuttaman ruokavalion myötä jopa genomin tasolla siihen, mitä ihminen on. Antroposeeni on todellisuutta, ”ihmistsunami” houretta.

    Miettii jotain Malthusin aikaista tilannetta. Joku olisi sanonut: ”no mutta, meitä on jo niin monta ja tieto niin verkottunutta, että pian osataan halkoa hirvittäviä määriä energiaa niin pienistä asioista, ettei kukaan ole niitä koskaan nähnytkään”. Hourulaanhan tuosta olisi joutunut. Silti niin kävi. Sama tulee käymään nytkin.

    Kysymys on toki jossain tietyssä mielessä niukkuudestakin. Ei ole ollenkaan sama, mitä kaikki nämä ihmiset tekevät, ja ennen kaikkea se, miten he toisiinsa suhtautuvat. Yhteistyö on yleensä ottaen ekologisempaa kuin kilpailu.

    Tässä nimenomaisessa mielessä angstiprioriteetit ovat angstin perimmäisestä luonteesta johtuvista syistä aina jollakin lailla koomisia. Ne lähtee tavallaan juuri siitä sulkeutumisesta (omaan itseen tai esim. ydinperheeseen), joka onkin sitten isommassa kuvassa epäekologinen relaatio muuhun. Linkola oli aivan helvetin epäekologinen olento isommassa kuvassa. Paljon lähempänä nykyisen Kalifornina sähköpotkulauta-maindsettiä kuin kestävää ihmiskuntaa.

    John B Calhoun oli mielenkiintoinen heebo, joka vähän kuin toteutti hiiriin ydinperheangstinsa projisoiden itseään toteuttavan dystopiaennustuksen. Mutta sen tutkimukset hyvinvoinnin raamatullisesta itsetuhoisuudesta oli silti mielenkiintoisia, koska niissä tuli esiin se, että laumaeläimen vangitessa itsensä luonnottomiin laumakokoihin on huolehdittava tietystä satunnaisuudesta parveiluefektin välttämiseksi, sekä siitä, että tyypit pääsevät olemaan tarvittaessa myös yksin. Nämä on ne olennaiset asiat.

    Nykymallin kapitalismi on objektiivisesti ottaen flopannut, mutta eri asia, huomataanko sitä. Tuleeko insinöörijärkeä peliin, ja missä ja milloin.

    VastaaPoista
  21. Antroposeeni on todellisuuden kuvaava määritelmä. Mutta kun ajatellaan ihmisten määrän kasvua suhteessa aikaan niin se muodostaa aaltokuvion mitä olen nimittänyt ihmistsunamiksi (varmaan monien muiden lisäksi) eikä se ole houretta vaan todellisuutta, jos nyt ymmärrän houreen harhaksi. Tämä ihmismäärän kasvu on ennen kokematon asia historiallisesti tällä planeetalla. Juuri siihen nuorten pitäisi kiinnittää huomiota ja on hyvin traagista, jos he näkevät sen houreena.

    VastaaPoista
  22. On totta, että yksittäisen ihmisen angstit ovat aina jollain tavalla koomisia, sivustaseuraajista. Sitten kun niihin paneutuu, näyttävät ne erilaisilta.

    On selvää, että yksinomaan ihmismäärä sinänsä ei ole hälyyttävää. Mutta näillä elintavoilla, geeneillä, perimällä, inhimillisen käyttäytymisen muodoilla ja muutoksen "hitaudella" se on ja näillä tavoilla rakentaa yhteiskuntia. Teknologia tulee tietenkin avuksi jollakin tasolla (elleivät sitten taudit ota isoa roolia, outo personifikaatio). Pelkään, että paljon kärsimystä syntyy tästä väenpaljoudesta ja yrityksistä ohjailla sitä jotenkin "eettisin" pelisäännöin. Veikkaan, että paha rasti ihmiskunnalle. Vähintään yhtä paha kuin tämä ilmastokriisi, jossa kyse samanlaisesta ongelmatiikasta: liika on liikaa suhteessa ympäristön kantokykyyn, monella tapaa. En nyt ihan hirveästi hihkuisi sen suhteen, että kyllä me opimme elämään rauhanomaisesti isoissa laumoissa sekakulttuurisissa muodostelmissa - tuo oppimisprosessi vie aikaa, jota ehkä näin suurella ihmismäärällä ei ole. Linkolan oppien mukaan elettäessä - hän ei tavallaan elänyt reaalimaailmassa - esimerkiksi Suomessa olisi voinut olla kestävästi noin 500-600 000 asukasta.

    VastaaPoista
  23. Jarille: emme voi olla esimerkki turvallisuuskulttuurissa esimerkki, koska meillä ei ole siihen poliittista halua eikä kansalaisten antamaa poliittista tukea. Päinvastoin. Haluamme olla esimerkki kaikkien avoimien ovien kulttuurista.

    "Ihmistsunamin" houreisuudesta: kyllä 10 miljardia, tai 8 miljardia tai 5 miljardia... on helvetin paljon. Jos katselee maailman tämänhetkisiä megapoleja slummeineen ja "elämänlaatuineen" siellä tai kituvia jättipopulaatiovaltioita Afrikassa tai tilanteita eri rajoilla, luonnontilasta puhumattakaan, niin kyllä ihmisen saapas ja niiden määrä tätä kaikkea määrittää.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat angstit voivat olla koomisia ja kyseenalaisiakin. Miksi minä angstaan väestöstä? Miksi ilmastohuoliakaan? Enhän "ole katsomassa" kun kunnolla rytisee. Antaa mennä vaan?!

      Niin. Ihminen on ainoa eläin joka kykenee tuntemaan jotain lajitovereidensa suhteen sitäkin aikaa ajatallen, kun ei ole itse olemassakaan.

      Poista
  24. Niin siis angsti*prioriteetit* on jollain lailla koomisia. Ei angstit toki. Asioissa on rakenteita. Esim. oon aika varma, että Linkola ei laskenut profetointiensa ekologiseen jalanjälkeen vaikka Pasilan TV-tornia tai sinne johtavia vesi- ja sähköjohtoja tms.

    "Kansainvaelluksen" kuvitteleminen nykymaailmaan samoin ohittaa visuaalisen kulttuurin ja sen tuottaman globaalin parveiluefektin. Muuttopainetta on, mutta se ei ole tyhjään hyppäämistä, à la "lähetään vaan jonnekin ja tapetaan matkalla kaikki", vaan se on tiettyjen osattomien segmenttien menemistä sinne, missä asiat on visuaalisen median varassa paremmin. Tämä on ratkaisevasti eri asia, ja siksi "kansainvaellus" on ideologista hahmotusta.

    Voi tässä minustakin käydä kaikin mokomin huonostikin, ja on tunnustettava jopa kenties näennäisen yllättävästi suhteessa painotuksiini, että minussa esim. kuvat siirtolaisista eivät ole koskaan herättäneet suurta em- tai sympatiaa. Koen kuvienvaraisen ajattelun ylipäätään ydinongelmaksi nykytodellisuudessa. Se töksyy, kun taas todellisuus on virtauksia.

    Jotenkin ne niiden muuttajien disorientoituneet katseet, ja toisaalta jokin tautologian kokemus vaikka jonkun Riku Rantalan tekopyhissä neuroottisissa julistuksissa - metoo-henkisessä kuva-ajattelussa -
    ja tuossa ikuisia sotien kierteitä aiheuttavassa klaani- ja perhementaliteetissa. Aina on jokin siveystekninen kuvakelmu.

    VastaaPoista
  25. Mulla tietty toivo lepää siinä, että asiat voisi tehdä rationaalisemmin nimenomaan vähemmin moraalisin ponnistuksin. Postmoderni hyvyys on pitkälti itsekkyyden kantoaallon pinnalla syntyvää kohinaa, jota ilman kaikki olisi paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä visuaalisen kulttuurin mukaan tuominen ajatuksiin on kyllä tosi hyvä! Me toimimme pitkälti (asioissa joita emme voi kokea fyysisesti ja joita emme täysin tunne) näiden visuaalisten tunnisteiden ja tunnelmien varassa.

      Väestömäärissä mietin vaan aina sitä valtavaa määrää energiaa, ruokaa ja yhteiskunnallisia järjestelyjä, jotka kaikki tarvitaan pitämään ihmisjoukkoja elossa, lämpimänä ja kurissa yms. Tämä tuntuu hurjalta.

      Poista
  26. Kuvastosta ja sen tuottamista symboliarvoista on paljon myös kysymys, myönnän sen.

    Muuten, entä sitten kun kuvavirta on ristiriitainen. Kun Puolan tilanne alkoi puhuin jo siitä että miten "meksikonmuuri" onkin nyt yllättäen hyvä asia.

    https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008412604.html

    VastaaPoista
  27. No, on toki niitäkin jotka ajattelevat, että jokaisen tulee antaa tulla ja kaiken virrata tänne (niin kuin se ratkaisi ja pelastaisi).

    Tilanne Puolan rajalla kirjoitetaan myös Lukashenkan peliksi, mitä se onkin, mutta se on myös meidän peliämme suhteessa itseemme. Idea ideologiastamme sisältää mahdollisuuden horjuttamiseen. Olemme tehneet itsestämme helpon maalitaulun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Humanisti minä siinä mielessä toivottomasti että tietenkin ihmisiä on autettava, mutta määrällinen raja tulee jossakin kohtaan aina vastaan. Siinä kaksi itsestäänselvyyttä mutta tämä maailma on sellaisen arvokielipelin vanki että pidämme yllä illuusiota että kaikki voidaan hoitaa. Kuka tämän luonnonehdon toteaa on karmea -isti jne.
      Olen ollut jo vuosia sitä mieltä että täällä ollaan ihastuttu omakuvaan auttajana enemmän kuin auttamiseen itseensä.
      Irak, Afganistan, Syyria (mm.), voidaanko ne todella tyhjentää kokonaan Eurooppaan niin ettei sinne jää keitään muita kuin teokratioiden fanaattisia kannattajia?

      Poista
    2. "Olen ollut jo vuosia sitä mieltä että täällä ollaan ihastuttu omakuvaan auttajana enemmän kuin auttamiseen itseensä."

      Tämä on todellakin näin. Plus jopa vilpittömämmässä auttamisessa voi olla toisen alisteisuutta mehustelevia tai kolmansia osapuolia näpäytteleviä motivaatioita.

      Kerran kysyin täällä Semi-Balkanilla nuorelta yökerhotanssijattarelta, että mitä hän tuumii siirtolaisuudesta. Vastaus kiinnosti aidosti, koska parametrit olivat ennakko-oletuksia sotkevat: nuoren kauniin naisen, jos peruskoulutus on kunnossa ja toimeentuloa on, voisi olettaa olevan aina idealisti, toisaalta oli itä, maaseututausta ja epäakateemisuus.

      "Ihmiset lähtevät toimeentulon perään niin kuin minäkin olen lähtenyt, eikä se muutu ajattelemalla siitä niin tai näin", oli vastaus. Minä hetken kyllä mietin tämän jälkeen, että pitääkö nykymaailmassa olla seitsemännen kertaluokan kaunotar kyetäkseen ajattelemaan yksinkertaisista asioista yksinkertaisesti.

      Päädyin siihen, että vastaus viimeisimpään on mitä todennäköisimmin myöntävä: visuaalisen median kaikkiallisuus on lisännyt nimenomaan ihmiseläimen yksilöllisen kaunan ja katkeruuden kykyjen spektriä viime vuosikymmeninä ekspontentiaalisesti, tehden lähes kaikista katse- ja huomiovajeisia suhteessa elokuviin liuenneeseen yliminäänsä.

      Ja huomionarvoista on myös, kuinka siirtolaisuus ei tarkoita pelkkää "apinoiden putoilemista puista", vaan asiassa todella on tämä yleisempi eläimellinen veto selkeyteen ja kiiltoon. Maalta mennään kaupunkiin, mantereilta satamiin, kauneuden matalapaineet ja turhaumien korkeapaineet liikkuvat vetten ja mantujen yllä.

      Poista
  28. Kysymys on tietenkin vastaanottavien yhteiskuntien kestokyvystä ja siitä voidaan tehdä laskelmia.

    Erilaiset liikekannallepanot tulevat olemaan todellisuutta ja sen ymmärtäminen on realismia.

    Totta kai tahdon, että Suomi olisi esimerkki toimivasta realistisesta yhteiskunnasta ja tämä esimerkki vaatii voimakkaat puolustajansa.

    On koko ajan muistettava, että vain hieman yli sata vuotta sitten populaation koko oli noin 1,6 miljardia ja tänään lähenee 8 miljardia. (Ajanlaskun alussa about 0,3 miljardia, tässä on nyt ihmistsunamin käyrä kuvattu.)

    Ihmistsunamista pitäisi tulla mieleen ruhjova vesitsunami, veden pakottava voima. Kaikkein tehokkain käsite kuvaamaan valtavan ihmismäärän kasvun voimaa on ihmistsunami.

    Minä tarkoitan, että syntynyt ihminen tarvitsee turvan ja hoivan ja asia on ehkäisyyn liittyvä. Siis seksiä vaikka kuinka paljon mutta ei raskauksia!

    Mutta ihmisten määrän kokonaisuus muodostaa ilmiön, joka on ihmistsunami ja se vaatii omaa tutkimistaan ja arviointeja.

    Tilanne kyllä noin näppituntumalla on Suomessa se, että tietty tulijamäärä aiheuttaa yltyviä sisäisiä epävakauksia.

    VastaaPoista
  29. Jokainen osaa tuntea ja tunteilla ja jotkut osaavat nostaa keskiöön omat tunteensa ja ryhtyä tunnejyriksi.

    Taakoittavaan aikuisuuteen kuuluvat tilastot ja laskelmat, jotka on pakko huomioida.

    Toivon vain Suomelta kaikissa tilanteissa aikuismaista politiikkaa.

    Meillä ei ole varaa poliittiselle psykoottiselle typeryydelle ja hyväuskoisuuden kaikkea syleilevään ideologiaan.

    Ainakin joidenkin pitäisi jaksaa olla aikuinen koko sen vaativuudessaan.

    VastaaPoista
  30. Nyt täytyy myös kirkastaa, että ei Suomen rajalle ole tulossa miljardia ihmistä.

    Mutta voi käydä ajatuspeliä, jossa Suomen rajalle tulee tavalla tai toisella 50 000 - 100 000 ihmistä... ja tällä määrällä Suomi saadaan jo sisäisesti täysin kuohuksiin.

    Se on tilanne tänään. - Jälleen vajavaisen arvioni mukaan.

    Tuo määrä alkaisi aiheuttaa sisäistä levottomuutta. Koska poliitikot olisivat hämmentyneitä niin kansa olisi tuskainen ja rauhaton ja lopulta nousisi eri tavoin perustelua hakevaa vihaa.

    Jokainen voi tuota ajatuspeliä pelata tavallaan.

    VastaaPoista
  31. Eräs asia mitä tänään ei tajuta on aika yllästyttävä on se, että yhteiskunnilla on erilaisia historioita eikä yhtä samaa historiaa!

    Yhteiskunnat ovat erilaisissa vaiheissa kohtaloissaan ja tämä totuus täytyisi käsittää.

    Joku yhteiskunta kaukana Suomesta on omassa vaiheessaan ja Suomi taas omassaan.

    Meistä nähden joku yhteiskunta ei lainkaan ole niin kehittynyt kuin omamme ja tämä on selvää faktaa.

    Tavallaan yhteiskuntia ei saa rikkoa rajattomaksi hössönmössöksi.

    Maailmassa täytyy kyetä tekemään erotteluita.

    Viisaus on erottelukykyä.

    VastaaPoista
  32. Niin ja myös kehittynyt tiede on erottelukykyä.

    VastaaPoista
  33. Unkarin seuraavissa pääministerivaaleissa tulee olemaan valittavissa V. Orbán, jota ehkä ei teillekään tarvitse esitellä, aitojen rakentelija jo silloin kun siitä sai Hitlerin arvonimen, sekä Péter Márki-Zay, liberaalien toivo, Amerikassa ja muuten Suomessakin elänyt länsimielikkö, meritokraatti ja suoranainen kauppahirmu, joka on sattumoisin samalla katolinen seitsenlapsisen perheen isä - ja myös maahanmuuttokriitikko. Se ei tietenkään estä mediaa suoltamasta kaikkien korvia ja silmiä täyteen väitteitä vastustajan maahanmuuttomyönteisyydestä ja "vasemmistolaisuudesta" (!) jne. Mielenkiintoinen ennakkotapaus myös Putskun tulevaa näyttämöltä häviämistä ajatellen.

    Nämä on hassuja. Nämä on oikeasti hassuja. Jokin biologinen ohjelma siinä lisääntymisessä on, vaisto, että maailmassa on tyhjää. Ja se on jotenkin niin totta ja ei-totta samaan aikaan kuin mahdollista: sen tyhjän tavallaan luo teknisellä ja muulla edistyksellä se hallinnon ja uskonnon erotus, joka haluaa ymmärrettävästi varjella sitä tyhjää mustasukkaisesti, täyttää sen aiempaa subjektiivisemmalla itsekkyydellä ja hallinnalla, suorastaan kiistää tätä varten sen tyhjän avauman olemassaolon - ja pitää näin tiettyä porukkaa suhteellisessa materiaalisessa deprivaatiossa, jossa taas sitten ei nouse spontaania motivaatiota uskonnon ja hallinnon terävämmälle irtisahaamiselle.

    Tuo raja menee eturintamansa osalta täällä Itä-Euroopassa jotenkin alueiden ja ihmisten päiden sisällä poukkoillen. Kun täällä "tuetaan perheitä", se tarkoittaa täysin kirjaimellisesti rikkaiden tukemista, koska on olemassa todellinen riski, että paine sopeutua kaksitasoiseen Eurooppaan hävittää maailmasta millään tavoin porvarillisen/euroyhteensopivan unkarilaisuuden lopullisesti.
    Mutsilla ja sen systerillä yhteensä 9 lasta, meistä taas kukaan ei ole lisääntynyt.

    Márki-Zayn, tuon oppositioehdokkaan mukaanhan EU:lla on kolme syytä antaa Orbánin temmeltää täällä arvojensa vastaisesti: Audi, BMW, Mercedes. Yritysten yhteisöveroaste 9 prosenttia. Eräs maailman vanhimmista etnispohjaisista kuningaskunnista - ja veroparatiisi. Tulen hulluksi.

    VastaaPoista
  34. Lisääntymiseen on varmasti monia aspekteja. Yksi on ikiaikainen vauvakuume, jolloin ihminen ei oikein pysty elämään ilman unelmaa omasta vauvasta ja sitten niitä lapsia vain alkaa tulla.

    Ymmärtääkseni vauvakuume on jonkinlaista korventavaa vajetta, jossa täyttymys ei voi tulla muuta kuin vauva ja vauvoja saamalla.

    Minulla ei ole lapsia mutta en voi kiistää ettenkö joskus menneisyydessä olisi kokenut hiukan vauvakuumetta.

    Sitten tietenkin on monia tilanteita missä vaikuttavuus saadaan sillä kun ollaan isä tai äiti. Toisin sanoen arvostus yhteiskunnassa tulee isän tai äidin roolin kautta.

    Ja uskonnot tietenkin ohjelmoivat ihmisiä synnyttämiseen ja perheen perustamiseen. Ortodoksisuudessa on kaksi varteenotettavaa elämisen tapaa. Joko perhe tai luostarikilvoittelu. Oma sinkkuuteni menee siten jonnekin minne nyt menee.

    Ilman muuta lisääntyminen liittyy sellaiseen kuin elämän tarkoituksellisuuden kokemiseen. Kun on perheen kuhina ympärillä niin ei ehkä koe olemassaolon vilua. Arjen touhu vaatii huomion siten, ettei ole aikaa kaikille kysymyksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole koskaan kokenut vauvakuumetta, vaimo kylläkin on. Sen sijaan vastuuta olen kokenut, hyvinkin painavaa. Lapsista tulee toisenlainen tarkoitus elämään, eivät he sitä perustarkoituksen etsimistä voi korvata. Toki hulina on hulinaa ja aina ei ehdi miettiä niin paljon, mutta kyllä sitä ehtii jos on halua.

      Poista
  35. Worldometersin rientoa... tänä vuonna tähän mennessä väkiluvun kasvu on ollut 71,6 miljoonaa ihmistä eikä kukaan järkevä ihminen voi ajatella, että tähän olisi tulossa nopeasti muutosta. Sama lukema on suurin piirtein myös ensi vuonna tähän aikaan. Näin tämä menee.

    Spermatsunamilla otolliseen maaperään on seurauksensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käppyröillä on paniikkia lietsova ulottuvuutensa.

      Se suunta kyllä muuttuu tosi nopeasti sitten kun se muuttuu, ja sillä on toki jotkut ehtonsa. Uskonnollinen köyhyys plus materiaalinen rikkaus jossain muodossa ympärillä aaltoyhtäläisyysmerkki nopea väestönkasvu. Suomen korvessa oli aika vähän aikaa sitten normaalia tehdä niin monta lasta kuin pystyi. Nykyään on normaalia säilyä itse aika lapsentasoisena eläkkeelle asti. No, mietin laittaisinko viimeisen tähän, mutta laitoin nyt sitten.

      Poista
    2. Lapsentasoisuuteen liittyy oletettavasti tiettyä avointa havahtuneisuutta enkä ainakaan näin eläkeläisenä mielelläni luopuisi siitä.

      Ajattelin äsken, että mitäpä jos olisi mennyt toisin. Siis kun maailmassa oli vuonna 1900 noin 1,6 miljardia ihmistä niin jos se olisikin ollut huippu... toisin sanoen tänään ehkä 1,4 miljardia ihmistä. - Siltikin olisi suuria kaupunkeja, jos niin tahdottaisiin... mutta olisi väljyyttä, salaperäisyyttä, suuria alueita, jotka olisivat jääneet kaavoittamatta ja rakentamatta... ei niinkään liikenneraivoa...

      Poista
    3. Jari, en tarkoittanut tuolla lapsentasoisuus-heitolla tosiaankaan sinua. On myös porukkaa, jolle yhteiskunta on kuin ekstravanhemmat ja maapallo leikkikenttä enemmän tai vähemmän koko elämän ajan, ja se ei silloin ole havahtuneisuutta.

      Poista
    4. Hieno lisäys ja oikea analyysi, Lahjattomuustutkimuslaitos.

      Poista
  36. Olen ilolla lukenut keskusteluanne Unkarista Vaasaan. Kiitos Ltl tilanteen täsmentämisestä Unkarin suhteen. Itse olen valtamedian varassa. Omat sympatiat kääntyy myös ei-rationaalisesti, en kiellä, ja myönnän tietyssä mielessä jossakin määrin sympatisoineeni noita kahta koko länsivoluumilla dissattua, eli Puolaa ja Unkaria. Äkkiväärempi ottaa heti linjan että kauheaa jope, kannatatko sinä todella noiden maiden ihmisoikeus sitä-ja tätä...
    No: en tietenkään, rauhaa.
    Mutta kohtuus potkimisessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullahan on sellainen typerä osin romanttinenkin käsitys siitä, että tietyssä (rajatussa) mielessä Itä-Eurooppa on oikeastaan enää aitoa Eurooppaa. Muu on henkisesti ja visuaalisesti jo myyty.
      Samasta syystähän mm. Peter Handke on riippunut entisen Jugoslavian alueessa kiinni (ja saanut siitä turpiin).

      Poista
    2. Itä-Euroopan on ilman muuta otettava perustavat ihmisoikeudet osaksi systeemiään. Esim. seksuaalivähemmistöjen syrjintä ei voi tulla kuuloonkaan. Mutta tehkööt sen suvereenisti. Jotta se olisi myös totta. Ei EU:n piippu ohimalla.

      Vuonna 2022-23 kaatuu Lukashenka.
      Orbanin valta kaatuu myös ja Puolassa nuorten ja keskiluokan arvot voittavat ennen pitkää.

      Niin kai sitten hyvä.

      Perustelen näitä kaatumisia sillä, että toisella puolella on valtava voima, suurin valta ja suuri raha ja osaaminen.
      "Kevät" pakotetaan joka paikkaan.

      Itse toivoisin myönteisen muutoksen tapahtuvan suvereeniuden kautta. Ei ulkopuolisten operaatioiden vaikka tausta-ajatus saattaakin olla hyvä.

      Poista
  37. Itselläni on yksi lapsi. Vaimoni ja minun elämäkohtalon ja genetiikan hedelmä. Iltatähti. Myöskin ilman vauvakuumetta syntynyt. Täydellinen yllätys.

    En tiedä onko minussa joku evolutiivinen valuvika, mutten pidä häntä lainkaan ja millään tavalla itseni tai sukuni "jatkajana." En jatku hänessä. Aivan eri olento.

    Itse asiassa salaa toivon ettei hän tekisi lapsia, mutta se on hänen asiansa. Syy tälle toiveelle ei ole kylläkään ekologinen. Se on minun rakkauteni ja suojeluviettini ilmaus (minun tavallani).
    Ajattelen että kauhea huoli edessä jos lapsen/lapsia tekee/saa.
    Peilaan tietysti omaa huoltani.

    Kun lapsi on, se muuttaa kaiken. Myös sen minkä ei ehkä haluaisi muuttuvan. Mutta onneksi kaikkea ei voi suunnitella hallinnasta puhumattakaan.

    VastaaPoista
  38. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  39. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  40. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  41. ”Pandemia edustaa harvinaista mutta lyhytkestoista mahdollisuutta pohtia, kuvitella uudelleen ja nollata maailmamme”.

    Viittasin tuolla aiemmin suurimman vallan taustavoimaan lähes kaikessa. Mm. tästä on kyse.

    Juttu maltillisen ja laadukkaan (mutta myös poliittisen päätöksenteon kanssa jonkin asteisessa symbioosissa olevan) YLEN sivulta.

    Jos jaksatte lukea, kiinnittäkää huomiota kohtaan 4.
    (Ja joku vielä kuvittelee ettemme olisi vallankumouksen ihan ytimessä koko ajan. No, siltä se on näyttänytkin. Lopputulosta ei tiedä vielä kukaan.)


    https://yle.fi/uutiset/3-11902107

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tämän jutun silloin kun se ilmestyi. Selvästi on haluja tehdä jotain muuta tämän pandemian varjolla. Ei välttämättä olisi ollenkaan epätarkoituksenmukaista jollekin resetoimista odottaville, mikäli pandemia vielä jatkuisi jonkin aikaa, vaikka tuollaisen sanominen ääneen tuntuukin härskiltä.

      Poista
  42. (Jutun perusteella voi ajatella paljonkin asioita. Itse näen että taas yksi todiste miten Eurooppa nielee jenkkikoukkua innolla sisäänsä ja pitää miljardööriradikalismin poliittista unelmointia ihan tosissaan totena. Maailman historia tuottaa säännöllisesti erilaisissa poliittisista alustoissa, vasemmistosta fasismiin, kuvitelmia maailman yhtenäisyydestä ja ykseydestä. Nykyajan yhtenäisesperantolla ilmaistuna: it´s scary movie. )

    VastaaPoista
  43. "Juttu maltillisen ja laadukkaan (mutta myös poliittisen päätöksenteon kanssa jonkin asteisessa symbioosissa olevan) YLEN sivulta."

    Kirjoitin noin hassusti, maltillisen ja laadukkaan..., korostaakseni ettei kyse ole mistään sala-sitä-sala-tätä -sivustoilta peräisin olevasta tiedosta.

    Ihme maailma, minäkin sitä noin mukailemassa.

    Tieto on tieto, ajatus on ajatus, näkökulma on näkökulma ovat ne peräisin mistä lähteestä tahansa. Vain tosiasioiden paikkansapitävyys ratkaisee.

    VastaaPoista
  44. Sorry, tämä linkkausinto, aikuisina löydätte oman katseltavanne ja lukemanne itse, mutta tässä on nyt sellainen näyte (varsinkin 20 viimeistä minuuttia), että ei ole enää epäilystä siitä, mitä tässä maassa tapahtuu ja mitkä ovat uudet maan tavat.
    (En odota kommentointianne asiaan. Itse en oikeastaan osaa sanoa mitään. Todeta vain että ei tämän näin pitänyt tai pitäisi mennä.)

    https://areena.yle.fi/1-50667789?autoplay=true

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noihin kansalaistason uusiin käsivarsinauhoihin kun yhdistää tuon miljardööriradikalismin ja utopismin, niin ei meitä länkkäreitäkään voi enää kadehtia.

      Poista
  45. Olin Pohjanmaalla lukioturneella. Kävin puhumassa hiukan nykykirjallisuudesta. Näistä jutuista vain vähän. Kävin myös viimeistelemässä mökin talviteloille. Väsyttää tässä aika lailla. Pitää yrittää ottaa tämä päivä rennosti. Luen tässä heti kun ehdin nämä kommentit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Sannikka pyöri niin monessa paikassa, että eilen illalla katsoin sen. Mitä tuohon voi sanoa kuin että toivon, että edes jokseenkin täysjärkiset ihmiset pysyisivät niillä paikoilla, joissa elämästämme (jossain mittakaavassa) päätetään.

      Poista
    2. Uskomatonta. Pieni piipahdus maapallon (yli) kymmenmiljardisoitumisesta valtamediassa:

      https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/4be6d12e-7f70-4edd-8871-7f550b5a0729

      Ja nopea no-hätä -muistutus twitterissä asiantuntijalta? (Janne M Korhonen):

      "Ympäristön kestävyyskriisi on kulutuksen ongelma. Jos emme kykene laittamaan kulutuksen kasvulle rajoja, niin yksikin ihminen on liikaa. Jos kykenemme, tänne sopii hyvin se 10-11 miljardia mikä tullee olemaan väkiluvun huippu.Tämä ei ole mielipide vaan laskentoa."




      Poista
    3. Ehkä Korhonen tietää keinon kuinka vuoden 2080 3 - 4 miljardia esimerkiksi afrikkalaista järjestää toimeentulonsa, kestävyytensä ja yhteiskuntansa mantereellaan kolme-neljä kertaa nykyistäkin suuremman väestönsä kanssa.
      Sitten kun "me" "täällä" olemme enää vihreää sähköä ja tuulta.

      Kiinako?

      Poista
    4. Tuo nyt on sellaista idealismia ja tavallaan myös melko tietoista pään tunkemista pensaaseen, että jos yhtään ajattelee ihmisluontoa, niin tajuaa, että ei se noin helposti tule käymään.

      Kuten taisin aikaisemmin sanoa joskus, ei ole ollenkaan sanottua, että muu maailma jakaisi lännen uskonnollista ilmastohurmosta ja talousajattelua. Luulen, että totuus on paljon raadollisempi, jos saan veikata.

      Korhosella on välillä ihan hyviä palloja (ajatus), mutta ne idealisoivat minusta tavattomasti sitä, mitä tapahtuu, kun ihmisiä on valtavasti. Ei täällä tule olemaan mitään sosialismin parhaita, kivoja ideoita noudattavaa porukkaa, kun oikein kireälle menee resurssien suhteen.

      Toivon tietenkin parasta, mutta en pidä kovin perusteltuna noita ajatuksia - nimenomaan ihmisluonnon tuntien.

      Totta kai kulutus pitää saada alemmas. Mutta kyllä väestömäärä on hirvittävä, jos puhutaan 11 miljardista kuluttajasta. Elintavat tulisi sitten muokata sellaiselle tasolle, että siitä syntyy varmasti monia ongelmia. Tai sitten ongelmia on todellisuudessa liioiteltu valtavasti.

      Poista
  46. Juha Keskisen juttu oli hyvä! On vain valitettavaa, että holtiton väestönkasvu on tabu tietylle poliittiselle siivelle. Siihen ei uskalleta koskea pitkällä kepilläkään. En ymmärrä miksi. Menisikö siinä sitten joku sortonarratiivi vituiksi vai mistä on kyse. Olen kyllä Korhosen kanssa siitä samaa mieltä, että kulutusta on liikaa, mutta onhan päivän selvää, että tarvitaan myös kuluttajien vähenemistä, ei pelkkä kulutuksen laatu kaikkea ratkaise, varsinkin, kun muu maailma pyrkii monin tavoin samaan kuin lännessä eli kulutuskeskeiseen elämäntapaan vielä vuosikymmeniä ja näkee sen tavoiteltavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun menee vaikka Intian suurkaupunkien maanpäälliseen selviytymishelvettiin ja sanoo samalla itselleen, että määrällä ei ole väliä, niin siinä on jonkinmoinen testi sille, miten totena voi ajatuksiaan pitää. Ei se kurjuus poistu mihinkään tuolta sillä, että kulutamme vähemmän ja olemme - aivan oikein- vaikka sitten hiilineutraaleja. Kyllä tässä on todella isoista ja laajoista yhteiskuntien jäsentämisen ongelmista kyse, joita väestönkasvu lähinnä pahentaa.

      Poista
  47. Korhosen sokeasta idealismi-hyvänuskomisesta ihan samaa mieltä.
    Väestöhelvetti määrällisesti että laadullisesti on jo nyt vaikkapa juuri noissa Intian megapoliksissa kuten juuri vasta tullut dokumentti osoittaa hirvittävän kuvin.
    Afrikan manner ei kykene nytkään kantamanaan miljardiväestöään, miten sitten kun kaksi, kolme, neljä?

    Ihan toivotonta toivoa Korhosella. Toki häntä ei voi syyttää. Tuohan on ajattelun henki jota tuputetaan kaikkialla, ajan henki, pehmeä ja ämmin hyväntoivominen ja -uskominen faktoja vastaan.

    VastaaPoista
  48. Sortonarratiivi voi olla yksi syys miksi väestö ohitetaan nykyään, uhrikuvat vääristyvät ei-toivotulla tavalla.

    Rooman klubilla 70-luvulla ei ollut ongelmaa 70-luvulla sanoa että silloinen 4 miljardin väestö on järjetön määrä ja raja jota ei olisi pitänyt koskaan ylittää.

    Nyt poliittis-teoreettiset narratiivit ovat tärkeämpiä kuin todellinen tilanne ja sen seuraukset.
    Tämä on niin perseestä kuin voi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tehty sellainen todellisuuden sulkeistus, että kaikessa on juuri nyt ensisijaisesti kyse hiilidioksidista (ja sitten fossiilikapitalismista). Kaikki loppu hoituu itsekseen tai jonkinlaisen sosialistisvaikutteisen yhteiskunnan ja talouden rakentamisen avulla: ehkä markkinat mutta ei kapitalismi.

      No, tätä loppua, etenkin hyvin monelta kulttuuriselta perustalta rakennettua eriarvoisuutta ja syrjintää, ei mikään em. seikoista kovinkaan paljon kosketa.

      Eikä kosketa sitä tosiasiaa, että on järkyttävät määrät ihmisiä yhteiskunnissa, jotka eivät toimi.

      Vaikka kaikki hiilidioksidiongelmat ja tuotanto-ongelmat ratkaistaisiin heti, jäisi massiivinen määrä yhteiskunnan huonoon tolaan liittyviä ongelmia jäljelle. Ylikansoitus kyllä syöttää niitä jatkuvasti, niin kuin se tulee syöttämään ja pahentamaan resurssiongelmaa.

      Käsillä on monta toisiaan ruokkivaa pyörrettä. Tietenkin on hyvä, jos saadaan ihmisperäinen ilmastonmuutos kuntoon. Sitä taistelua vastaan minulla ei ole mitään. Se nyt on vaan tällä hetkellä hyvin länsivetoinen taistelu, ja toki se meitä koskeekin monella tapaa. Saapa nähdä, mihin siinä rahkeet riittävät.

      Poista
    2. En voi mitään samoinajattelulle, mutta on juuri noin se on. Hiilidioksidi on kaiken pääteoria ja kuin ainoa vihollinen.
      Jos on lisäksi vasemmistolaisella tai "sosiaali-eettisellä" tunnolla raskautettu niin sitten sen perävaunuksi liitetään tuo kapitalismi ja mieluummin vielä tuolla fossiili-demonisoinnilla.

      Molemmat täytyy toki saada hallintaan, myös kapitalismin ahneimmat osat, mutta kun, anteeksi, jumalauta, maailman pahuus ja ongelmakimput eivät noilla kahdella kukistu.
      Tässä ajassa ihmiset kuin tyhmentävät itse itsensä.

      Maailmaa ei voi muutenkaan tyhjentävästi osoittaa linkkaamalla muodikkaan ahdistavasti tulvavideoita tms. huutomerkillä että katsokaa ja ymmärtäkää.
      Ei ilman ihmistulvan kuvastoa.

      Poista
    3. Korhosen tms. 11 miljardin (!!??) maapallo jossa kaikki on ihan okei kunhan hiilidioksidi on saatu selätettyä on uskomaton unikuva. Vaikea käsittää tuollaisen optimismin ja toiveikkuuden ja kaiken-hyväksi-uskomisen määrää.

      No, hiilen suhteen suunta maailmassa on käsittääkseni vahvasti alas. Ei heti mulle tänne nyt -hengessä, mutta kuitenkin.

      Eli jollakin aikavälillä näemme sitten sen hiilettömän maailman, jossa kapitalismi on kesytetty, sukupuoliteoriat ovat voittaneet ja muuttaneet myös Afrikan ja Aasian feministisen tulevaisuuden seutukunniksi ja on vain yksi suuri Läntinen ArvoYhteisö, jonka yllä lentää päivitetty F-35.
      Toksisuus haihtuu sotakoneista huolimatta ihmisiholta kuin höyry ja me alamme suuren marssin Afganistanin vuorilta Delhin ja Lagosin kaatopaikkamegapoliksista takaisin 11 miljardista alle 4 miljardin.

      Vesan, Jarin kuin myös Eeron ja Pentin väitteet on todistettu vääriksi ja Satu on kuin onkin ollut koko ajan oikeassa. Sananmukaisesti.

      Poista
    4. Sorry, Heidihän sen sitten oikeassa onkin.

      Poista
    5. Joo, en saa enää oikein tulta alle näihin juttuihin. En ole lukenut juuri twiittejä tai muutakaan. Tuntuu niin todellisuuspakoiselta, kun juuri kukaan ei voi erinäisistä poliittisista syistä hahmottaa kokonaisuuden isoja palasia, vaan päin vastoin kieltää kaiken mikä ei sovi omaan pirtaan.

      Kyllä luulen, että on paras pysyä omissa pikku askareissa. Tehdä aivot ja perse ruvella töitä, kirjoitella kun ehtii ja nipistää itseään joka kerta, kun tekee mieli kommentoida jotain. Ei kannattaisi oikeastaan tehdä mitään, mikä sitoo energiaa ja vie ajatukset epätoivoon. Tekee vaan arkisia juttuja, joilla on merkitystä.

      Olemme syvällä kaikenlaisen suossa. Nyt tämä koronameininkikin jatkuu taas yhden talven. Jossain vaiheessa on mentävä kolmannelle piikille. Epävarmuus jatkuu, kaikki tiedot heittävät häränpyllyä ja tilannekuva on sekava. Jospa omikron olisi nyt sitten sellainen heikko muunnos, joka toisi mukanaan immuniteettia niillekin, jotka eivät ota rokotetta. Saataisiin tämä paska loppumaan. Johan tässä on kärvistelty kohta kaksi vuotta. Voi olla, että ei vielä ensi kesänäkään ole tämä ohi.

      Nyt on ollut näitä amerikkalaisia ideologisia hössötyksiä pitkin syksyä. Parempi vain vältellä ja pysyä erossa. Kohta ne kuitenkin keksii jonkun uuden, aina samoilla peruspelimerkeillä. Ja se unohtuu, ja keksitään uusi. Ehkä saadaan Suomeenkin jokin ajanmukainen koulutus. No, miksei senkin voi luistella läpi ja ajatella omiaan.

      On tämä jotenkin aivan uskomatonta aikaa, mutta luultavasti tämäkin joskus loppuu, joskin tuskin ihan vähään aikaan.

      Järjen valoa odotellessa ja sitä, että ihmisillä on hyvä tahto toisiaan kohtaan. Mitään kaunamoraaliin perustuvaa uutta eettisyyttä en tahdo kyllä yhtään mihinkään. Sori siitä. Tätä toivon: Ihan sellaista reilua perusmeininkiä, jossa kukin voi olla mitä on ja vastaa mahdollisimman pitkälle omista asioistaan. Ketään en kaipaa opettamaan joka käänteessä jollain paskalogiikalla, miten olla ja elää.

      Poista
    6. Omassa pienessä ja omassa työssä pysyminen on kuten kuvaat ainoa oikea tie. Antaa pienen ja etuoikeutetun (!) poliittisesti sananvaltaisten ulvoa ylä- tai alapuolella, miten vaan. Se mikä sitten on "historian oikealla puolella" olemista ratkeaa kyllä aikanaan. Se on korkeemmas käres...tai jossakin.

      Sulla Vesa noita duuneja riittää, mikä on oikein hyvä ulkona pysyttelen kannalta.
      Mulla on vain yksi duuni jossa taidan olla niin rutinoitunut että vapaa-aikaa jää liiaksi (työn laadusta rutiini ei kyllä ole mikään tae, harmi kyllä) ja kun olen vielä kerrostalokennoston passiivioletettu asukas muutama tunti luppoa jää.
      Ja kun ihan aina ei ole kesken kirjakaan joka varastaa kaiken huomion, menen iltaisin someen ja hitto: kiihdytän turhaan sanoista. Ja kun en ole muutenkaan mikään zen. Eikä tosin siihen ole ollut yritystäkään.

      Mutta tosi on, että maailman artikkelit, kannanotot jne. ovat pelkkää ininää ajassa.

      Ainoa mitä kohtuudella voi toivoa että omaan pikkujuttuun voisi keskittyä on lutherilainen perustoive, että olisi maalla viisas ja asianosaava kuningas, meidän tapauksessamme pm+sen hallitus.
      Niin uskomiseen kyllä täytyy nykyään repiä itsestään aika paljon.

      Poista
    7. Oikeastaan kaikista poliittisista asioista käydään veristä kamppailua (ainakin someveristä). Saa nähdä, mitä tapahtuu, kun sitten lopulta käy oikeasti jotakin dramaattista. Vaikka enemmän uskon siihen, että tässä pikku hiljaa hivutetaan erinäiset projektit siihen malliin, että on oikeastaan turha sanoa mitään.

      Sinänsä arvostan ihmisiä, jotka jaksavat vääntää myös julkisuudessa kaikille tärkeistä asioista.

      Tämä syksy on ollut niin uskomattoman täynnä työtä, varsinkin loka-marraskuussa, että en ole enää jaksanut kuormittaa itseäni ylimääräisellä.

      Silloin tällöin kun tulee mentyä someen, näkee mitä siellä on menossa. Toki kuuntelen aina kun voin erinäisiä podcasteja ja vastaavia eli olen kyllä aika hyvin kärryillä siitä, mitä tapahtuu. En vaan ole antanut asioiden liimautua minuun entiseen tapaan eikä kaiken kommentoimiseen ole oikein ollut aikaakaan.

      Tiedän kyllä mitä omalta osaltani teen ja mihin pyrin. Mitä merkitystä sillä sitten on yleisesti ottaen, niin luultavasti hyvin vähän. Enemmän on merkitystä sillä, mitä tekee / yrittää lähipiirissä ja omassa elämässään, myös siinä pakollisessa (joskin myös palkitsevassa) työelämässä (johon myöskin olen välillä täysin kypsä, vaikka se mielekästä onkin - siinäkin liika on liikaa).

      Poista
  49. Tietyllä tavalla eräs asia on oikeassa olemiseen kyllästyminen. Kun vain mielessäni päivitän Pekka Kuusen teosta Tämä ihmisen maailma (joka täyttää ensi vuonna 40 vuotta) niin aina olen oikeassa. Kyllästyttää olla oikeassa kun sillä ei ole vaikutuksia.

    Suuri kysymys on: "Mikä vähentää ihmispopulaation?" Tämän kysymyksen asettaja on Darwin kun häntä lukee ja yrittää ymmärtää. Silloin kun ihmistä tarkastellaan olentona elonkehässä ja osallisena siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  50. Jos mietimme kysymystä mikä vähentää ihmispopulaation, voimme etsiä vastausta siitä mitä on ollut tähän mennessä tapahtunut. Vastaus: toistaiseksi mikään ei ole vähentänyt ihmispopulaatiota. Jos evoluutiolla on konstinsa hillitä ylipopulaation elinvoimaa, ne keinot ovat pettäneet.

    Reilusti yli 100 vuotta laukkaavaa kasvua jo takana, ja nytkin vain kasvun kasvu hidastunut, absoluuttisesti kuitenkin jokainen vuosi noin koko Saksan väestö tulee lisää väkeä lähinnä kahdelle mantereelle.

    Ei tälle mitään näytä voivan. Kyllä ajattelen että kun se jo aiemmin varoitettu viimeinen raja, 4 mrd, ylitettiin, niin viimeistään siitä eteenpäin on oltu Tuntemattoman sotilaan Lahtista lainaten rosvoretkellä.


    Itse katselen paljon kuvia 1900-luvun suurkaupungeista, New York, Lontoo, Pariisi. Jo silloisessa 1,5 mrd:n maailmassa ne kuhisevia ja kihiseviä ( ja kiehtovia) jättiläiskaupunkeja.
    Kaikki maapallolla oli jo silloin Paljon ja Suurta, niin 1800-luvun lopulta lähtien.
    Minusta ei yksinkertaisesti löydy mielikuvitusta riittävästi että voisin edes kuvitella toimivan ja elinkelpoisen 8-11 miljardin Maa-planeetan.

    VastaaPoista
  51. Hyvä kommentti, Jope.

    Tsunamimalli kiinnostaa itseäni hyvin paljon. Siinä tapahtuu ensin jonkun ilmiön alkuaaltoja, jotka ovat vähäisiä ja sitten tulevat suuremmat aallot.

    Käynnissä olevan pandemian alkuaallot voivat olla meneillään ja sitten seuraavat suuraallot.

    Itselläni on ajattelutapa 1,6 - X - 1,6. Toisin sanoen vuonna 1900 ihmiskunnan koko oli noin 1,6 miljardia ja sitten suotuisissa lisääntymisoloissa populaatio tavoittaa lukeman X kunnes se elonkehän vääjäämättömien lakien mukaan palaa lukemaan 1,6.

    Tämä tietenkin on karkeata heittoa luvuista.

    Mutta on vain niin, että kerta kaikkiaan populaation kasvu ei voi olla rajoittamaton.

    Elonkehän lait murskaavat ihmiselle mieluisat viihtymöt ja kielipelit.

    VastaaPoista
  52. Luonnon ja ihmiskunnan kokonaisuuden kannalta tuollainen paluu 1,6 miljardiin on tietenkin lohdullinen tapahtuma. Mutta se tapahtuma, joka tuohon tilanteeseen palauttaa ihmiskunnan, on kaamea. Se on selvä.

    Ihmisluonnon hyvine ja huonoine puolineen yhteen summaten voi sanoa, että 11 miljardin asukkaan ihmisplaneetta ei ole hyvä paikka elää ja olla. Tuossa tilanteessa on nykyisiä ristiriitoja ja uusiakin, joskin varmasti jotain on saatu ratkaistuakin.

    Mutta jos tämä on ihmiskunnan tahtotila, että mennään kohti sitä 11 miljardia, niin sitten mennään. Luonnonvalintaa vastaan pystytään varmasti kamppailemaan niin, että tuo toteutuu.

    Minä vastaan loppuelämäni vain omasta elämästäni ja niiden ihmisten elämästä, jotka minulle on uskottu. Näin se menee. En jaksa tuosta väestökatastrofista enää huolehtia, ehkä eniten siksi, että näkymä vaikuttaa murskaavalta. Tai en jaksa varsinaisesti niin kauan kuin paska ei osu suoraan tuulettimeen / ja niin kauan kuin asialle ei tehdä ennakkoon tarpeeksi. Sekin päivä varmasti vielä koittaa, ja silloin on syytä moneen huoleen.

    Ajattelen näin: näen monta megaluokan huolenaihetta ja monta kehityssuuntaa, jotka tulevat murskaamaan maailman, jossa olemme tottuneet olemaan. En mahda niille mitään, koska ne ovat tahdottuja tapahtumia. En mene tapahtumien virrassa tahdottomana, mutta en myöskään yritä tehdä jotain, mihin en pysty. Olen tehnyt ennakoivan surutyön monesta asiasta. Sitten kun rysähtää, sitten rysähtää ja katsotaan, miten siinä käy. Valitettavan monelle ei käy hyvin. Jossain määrin olemme luultavasti kaikki niiden joukossa, joille ei käy hyvin. Joudumme jakamaan ongelman eri lohkoja. Tavallaan aivan täysin turhan ongelman, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
  53. Kyllä, sekä Jarin lopputulema että Vesan

    : "Minä vastaan loppuelämäni vain omasta elämästäni ja niiden ihmisten elämästä, jotka minulle on uskottu. Näin se menee. En jaksa tuosta väestökatastrofista enää huolehtia, ehkä eniten siksi, että näkymä vaikuttaa murskaavalta. Tai en jaksa varsinaisesti niin kauan kuin paska ei osu suoraan tuulettimeen / ja niin kauan kuin asialle ei tehdä ennakkoon tarpeeksi",

    ...on looginen ja luonnollinen.

    Ei tälle mitään voi. Omalle elämälle ehkä voi.
    Meidän 1000 kommenttimme, yksityispuheemme kullakin tahollaan ja Vesan selvät viittaukset Hämärässä, ovat ininää jos sitäkään.

    Ja voihan tähän ottaa vielä sellaisen kyynis-karnevalistisen otteen (se voisi olla omani), että jos kerta 11 miljardia on ihan ok ja fine, niin kyllä ihminen ihan samalla lailla sopeutuu vaikkapa kolmen asteen lämpenemiseenkin? Vähän vain sopeuttaa elämänsä mallia. Ja niitähän on ihan hyviä "teknisiä" t-paitojakin.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loogisesti ajatellen se menee noin. Kyllä jo nyt esimerkiksi Intiassa, jossa sekä sadevesi tulvii kaduilla että ihmisvirrat pakkautuvat mitä surkeimpiin hökkeileihin (tuolla veden keskellä), on tilanne, jonka pitäisi herätellä.

      Jos ihmisiä olisi vähemmän, myös katastrofit koskisivat pienempiä ihmisjoukkoja ja heitä olisi helpompi alkujaankin suojata.

      Eri asia on sitten, mikä / kuka aiheuttaa nämä katastrofit. Luonnolla on oma osuutensa, ihmistoiminnalla oma osuutensa. Oma osuutensa on myös sillä, mihin ja miten valtavat kaupungit on rakennettu.

      Ihmisen surkea yhteiskuntasuunnittelu kaikkine ulottuvuuksineen (ihmismäärät, huono infra, rakennuspaikat, olematon varautuminen luonnon ääri-ilmiöihin), ihmisen vaikutus luontoon ääri-ilmiöitä kiihdyttävästi (esimerkiksi planeetan lämpötilan nousu, eroosio, maankäyttö) ja luonnolle ominainen oikullisuus lisääntyneenä (esimerkiksi sateeseen ja tulvakausiin liittyen) kohtaavat tavoilla, joista syntyy katastrofeja. On aivan älytöntä väittää, että tuossa yhtälössä jokin osa ei merkitse juuri mitään.

      Poista
  54. Surutyö on hyvä sana tässä. Antaa koko asian, paskamaisuuden lipua pois.
    Itse olen herkillä edelleen(!) asian suhteen ollut (yritän nyt jättää taakse) ehkä siksi, että koen monessa asiassa että oma elämäni asema ei ole nytkään millään tavalla turvattu. Väestöjuttu muodostaa tietenkin mielessäni juuri siksi suuren potentiaalisen uhan niille joille elämässäni toivon hyvää.

    Jossakin määrin ikä + sosiaalinen eristäytyneisyys/pienenpieni elämä, vähäisessä määrässä terveys ja taloudellisen ahdingon aiheuttamat lukemattomat seuraukset ovat tuottaneet tilanteen, jossa kuulun niihin jotka pelkäävät menettävänsä sen vähäisenkin turvallisuuden mitä minulla on ollut.
    White (tai minkä värinen tahansa) trash on porukka joka ottaa demografian iskut ensimmäisenä ja raskaiten vastaan.
    Kolumnistit voivat jatkaa työtuoleissaan pidempään ja vapaammin.

    Tästä syystä samaistun jossakin määrin juuri niihin joilla on vieläkin paljon vähemmin ja jotka säikkyvät monia muutoksia, koska heillä ei ole turvapanssareita muuttuvaa todellisuutta vastaan.

    Näen tämän maan Hyvät ihmiset oikeine ja kauniine ajatuksineen superetuoikeutettuina, historian oikealla puolella olemisineen, henkisten ja konkreettisten omenapuukylien pikkuprinsseinä, joiden kuva todellisuudesta muodostuu myös tuosta asemastaan maailmassa. Siinä maailmassa sanat ovat tekoja.
    Meille muille vain teot ovat tekoja.

    Just nyt sellainen fiilis, että voisin vetää mustan lipun tempoilemaan parvekkeen kaiteelta kapinan merkiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (hah ha, tais tuo vuodatus olla juurikin osa surutyötä...)

      Poista
    2. Ymmärrän fiiliksesi, Jope, ja jossain määrin, vaikka en yhtä konkreettisesti kuin sinä, myös ne jaan.

      Isossa kuvassa olemme Suomessa jonkinlaisessa turvassa. Se turva on kuitenkin melko ohut kaiken kaikkiaan. Toisaalta se on kovalla työllä rakennettu, siis tämä meidän yhteiskunta, joka luo jonkinlaisen turvaverkon. Se voidaan myös pilata ja murentaa pois.

      Ihminen on Suomessa jokseenkin turvassa, kunhan voi käydä töissä (ja saa töitä), kunhan pysyy terveenä, ja kunhan osaa käyttäytyä (vaatii hiukan kunkin ajan sääntöihin sopeutumista / itsensä sopeuttamista / säätämistä). Toki mikään noistakaan ei takaa täydellistä turvaa ja mikä tahansa noista em. asioista voi hetkessä luhistua alta. Silloin on edessä sopeutuminen turvaverkon varaan jäämiseen. Jokaisella ihmisellä, väittäisin, on useita pikku juttuja, mistä asiat voivat lähteä retkahtamaan / turvajärjestelyt purkautumaan - niitä on muitakin kuin nuo em. asiat.

      Toivotaan, että maamme pysyy kuosissaan ja ylipäätään yhteiskunnat lähellä ja kauempana jonkinlaisessa balanssissa. Jos ne alkavat repeillä, turvaverkotkin ovat äkkiä olemattomia - tai sitä olemattomampia, mitä enemmän porukkaa niitä vasten putoaa.

      Poista
  55. Termi "omenapuukylä" juontuu johonkin vuoteen 1990-luvulla jolloin muutimme Käpylään. Vuokrataloon tosin. Menossa olivat kyläjuhlat. Valtava banderolli oli viritetty Pohjolankadulle: Hyvien ihmisten kylä.
    No, ymmärrän kyllä, mutta kuitenkin että mitä hittoa. 10 vuotta siellä olivat hyvää aikaa, tapasin paljon mukavia ihmisiä.
    Opin kuitenkin siellä ensimmäistä kertaa, että Käpylässäkin, niin kuin koko maassa, on edelleen vahva luokkajako. Kulttuuri minussa veti toisaalle, sydän toisaalle näiden ihmisten välillä.
    Putosin väliin, luulin, mutta selväähän on että kuuluin de facto kuitenkin sinne puolelle mistä olin tullutkin, työväenluokkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä luokkakysymys on itselleni hankala. Käytännössä tulen työväenluokasta. Mutta kun koti oli samalla niin henkinen ja hengellisyydelle ja kulttuurille avoin, niin ei se sitten tuntunut kovin työväenluokkaiselta eikä sitä varmasti ilmapiiriltään ollut.

      Tämä tausta saa sen aikaan, että en tunne kuuluvani oikein täysin mihinkään yhteiskuntaluokkaan sinänsä, vaikka olen tietysti tehnyt koulutuksen kautta nousun keskiluokkaan. Taloudellisesti en päädy sen kummempaan asemaan kuin vanhempani lopulta päätyivät, ainakaan dramaattista eroa en näe - he puolestaan tekivät hurjan nousun hyvin köyhistä oloista työnteon ja innovatiivisuuden avulla. Omat lapset - veikkaan, että heidän kohdallaan on taas oletettavilla näkymillä työn takana pysyä siinä asemassa, mihin itse olen päässyt, yhtään heitä väheksymättä. Olosuhteet ovat vain toiset.

      Poista
    2. Itselläni maisterin tutkinto, vaimolla kandin, perusjuttuja, mutta silti ei tässä koeta että on tullut noustua montaakaan milliä mistään. Itse peruskoulunopettaja, vaimo pk:n johtaja, eli kylläkin varsin konkreettisissa ja soveltavissa hommissa ollaan. Kulttuuri on myös perushappea, kirjallisuus varsinkin, mutten senkään kautta koe yhtään jalostuneemmaksi villiksi itseäni.
      Kirjasivistystä on, mutta työväenjätkä on edelleen identiteettini ja kyllä sen välillä huomaakin, poleeminen kuin perkele...no, kiltti tarvittaessa myös.

      Voi olla, rehellinen ollakseni, että jos en olisi sössinyt taloudellisesti, saattaisin kokea jossakin vähäisessä määrässä toisin.

      Jos olisin jopa noussut jonkinlaiseen varmuuteen elämästäni niin olisiko väestöhuoli ollut edes koskaan näin suuri?
      Jos olisi mennyt niin että kun oma elämäkin on järjestynyt, niin siitä (lapsen?)usko että samoin järjestyvät kaikki maailmankin asiat, kunhan kaikki vaan ovat ja sanovat kaiken oikein. Käpylä-vuosikymmenkokemuksen perusteella juuri niin.

      Poista
  56. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  57. Jope, tuo että opepappa on naimisissa päiväkodin johtajan kanssa ja opepapalla on väestöangsti on kyllä helvetin hieno lähtökohta myös romaanille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi olla tosiaan. Pitäisi vaan sitä opehahmoa hieman kaventaa ja tyypitellä. Nyt esikuva on levällään joka suuntaan. Vaimoni kanssa tää väestöjuttu läpikäyty. Ei osaa olla eri mieltä.

      Mun vaimo keskustan suunnassa töissä, mutta tiedät ehkä että on täällä myös tarhoja joissa ei enää montaa suomea äidinkielenään puhuvaa lasta ole. Koskee myös henkilökuntaa.

      Poista
  58. Se pitää sanoa, että sekä mun että vaimon perheissä niin työläis- kuin yrittäjätaustaa. Vaimo ensimmäisiä maistereita omassa suvussaan. Mun suvussa ollut maistereita ja virkamiehiäkin, mutta enemmän käytännön työtä ja yrittämistä. Arvot konservatiivisia (ehkä suurimmalla osalla suomalaisia muutama vuosikymmen sitten), ehkä nykykielellä "oikeistolaisia" (vaikka eivät varmasti itse kokeneet itseään niin).

    Siinä mielessä jo tausta ei täysin työväenluokkainen, vaikka sekä mun että vaimon puolelta toinen vanhemmista työväenluokassa, toinen enemmän konkreettisen yrittäjän alueella ja myös osan elämästä ehkä lähinnä toimihenkilönä, jopa johtotehtävissä jne.

    Minua ei ole koskaan kiinnostanut johtaminen. Tahdon ottaa varman päälle sikäli, että mieluummin touhuan itsekseni asioita jossain keskiportaassa ja pidän liikkumavaraa ja "toteutan" itseäni ja pidän huolta ihmisistä lähemmin kuin johtajan pallilta (toki silläkin olen monella tavalla joutunut olemaan). En tiedä, mistä tämä tulee. Varmasti äidin puolelta, jos pitää johonkin taustaan asiaa johtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johtamiseen sama suhde. Kyllä minä määräillä ja päsmäröidä osaan, tarvittaessa dominoida, mutta ei olisi sellaiseen ammatillista kiinnostusta. Eikä myöskään keskustelevaan tiimijohtajuuteen.
      Intissäkin kun valitsivat aukkiin, menin heti itkemään että on muka muuta tärkeää tekemistä kesällä. Pääsin pois. Jälkikäteen vähän harmittaa.

      Vaimo on pk:ssa päiväkodinjohtajana oikeastaan työnjohtaja, käytännössä toivottaman joka-aamuisen sijaisruletin puhelinkeskus. Oli parikymmentä vuottaja varhaiskasvattaja/lastentarhanope, sitten oli oikeastaan pakko ottaa pari tarhaa johdettavaksi. Palkka nousi oikeastaan vain minun tasolleni vaikka iso henkilökunta ja iso vastuu kymmenistä penskoista. Johtajan vastuu duunarin palkalla, kunnan huijaus.

      Poista
    2. Päiväkodeissa muuten mieletön tilanne nyt Helsingissä. Päättäjät lupaavat vaikka mitä, mutta kentälle ei löydy enää tekijöitä. Uskomaton lavastus.
      Muutenkin. Kovasti vaikkapa feministit iloitsevat subjektiivisesta oikeudestaan viedä lapsi tarhaan (vaikka ei oltaisi edes töissä). Mitä se tarkoittaa?
      Toiset naiset sitten vain pienellä alipalkalla hoitavat sitten näitä lapsia ja varsinkin heidän vanhempiensa subjektiivisia oikeuksia. Toisen feministinen oikeus toteutuu toisen kustannuksella.

      Poista
    3. Kannatan tietenkin päiväkotiin oikeutta, mutta se himmeli on levitetty niin laajaksi nyt ettei tekijöitä enää ole eikä riitä. Silti leikitään että muka "korkeatasoinen varhaiskasvatus" tms.
      Tuo kuvaa muitakin asioita tässä yhteiskunnassa.
      Anarkististen "subjektiivisten oikeuksien" suhteen ei ole enää mitään rajaa. On päättäjien luoma lavastus (johon naiiveimmat uskovat) ja sitten todellisuus.
      Samaa alkaa olla peruskouluissa.

      Kyllä nämä hiushalkeamat tästä vielä leviävät.

      Poista
    4. Varhaiskasvatus ja opetustoimi ovat kyllä tiukoilla, tiedän sen hyvin - työtaakka tuntuu aivan älyttömältä. Voi olla vaikea saada tekijöitä täyttämään kaikkien oikeuksia ja näille instituutiolle määrättyjä yhä laajempia tehtäviä.

      Poliitikot yrittävät ratkaista ongelmia mutta myös kerätä irtopisteet. Aina eivät ole kartalla, mitä tekevät, millaisia taakkoja sälyttävät paikan päällä toimijoiden niskaan.

      Poista
  59. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista