tiistai 30. marraskuuta 2021

Kynnykset

 

Pelon kynnys on
jokaisessa kuin kipu
ja sen kynnykset - -
niiden ylitse käy tie
tuntemattoman tilaan.

Sanotko sitten
hyvästit, jäätkö kenties
asumaan, kukaan
ei tiedä. Joka kerta
uudella kynnyksellä.


perjantai 12. marraskuuta 2021

Anomalia

 

Anomalia,
ehkä olin joskus se,
sellainen. Enää
en osaa verrastaa, en
tunne itseäni niin.


Mestarillinen strategia: kaaos keinoja kaihtamatta

 

Mestarillinen
strategia: jokaisen
kädet naapurin
kurkulla ja syytökset
Putinin kätyristä.
Liekö takana
itse yliperkele
jonka nimeä
kaikki kuorossa huutaa,
Kremlin äänitorvina...
Pelaammeko siis
Vladimirin korteilla
teimme niin tai näin?
Sekasortoinen
ääni hyödyllisien
idioottien...
(Kaaos keinoja kaihtamatta)

Ei epäilystäkään, etteikö Putinin touhu Lukašenkan ja Valko-Venäjän taustalla ole aivan törkeää, jos ajatellaan Euroopan turvallisuutta. Venäjä lentelee uusilla hävittäjillään Valko-Venäjällä mahtiaan näyttäen, ja lisäksi on siirtänyt nyt Puolan rajalle eskaloituvan tapahtuman savuverhon takana miltei 90 000 sotilaan joukon Ukrainan läheisyyteen. Putin varmasti tietää, mitä hakee ja mikä on vaikutus Eurooppaan. Huono eurooppalainen ominaisuus on se, että tässä jäädään helposti jauhamaan ja syyttelemään toisia, kun ripeämpi osapuoli toimii ja paineistaa eri keinoin lisää. Seuraavaksi Putin saattaa hyvin ottaa käyttöön energia-aseen eli energiantoimituksen Eurooppaan, kun täällä voi talvella olla pulaa energiasta. Tämä on siis aivan mahdollista jossakin muodossa.
Uskon, että tulevina aikoina poliittinen peli on yhä likaisempaa. Ne jotka haluavat pelaavat juuri niin rumasti kuin oman etunsa kannalta parhaaksi katsovat. Pelinappuloita riittää, ja niihin kuuluvat myös ihmiset. Siinä ollaan sitten toistuvasti huonojen vaihtoehtojen äärellä. Kun tähän yhtälöön lisätään globaali taistelu resursseista ja eri tavoin hajoavat yhteiskunnat, ei hyvältä näytä.
Olinpa pessimistinen. Joka tapauksessa uskon, että viimeistään nyt voisi olla hyvä hetki herätä ja miettiä vakavasti keinoja selvitä erilaisista provokaatioista ja hybridihyökkäyksistä, jotka eivät varmasti tähän lopu vaan saavat yhä uusia muotoja, varsin kekseliäitä ja halvaannuttavia. Ajattelisin, että tulevaisuuden politiikka vaatii pelikirjan luomista ja myös lainlaadinnallista proaktiivisuutta, fiksusti, ei jälkijättöisiä (hätä)reaktioita sivustaseuraajan puolilöysin ideoin tai mikä pahempaa: antautuvaa saivartelua. Tämä tarkoittaa Suomen osalta niin EU-tasoisia kuin kansallisia toimia.
Valitettavaa on, että taidamme olla hiukan hukassa. Väittäisin, että hyvin isossa turvallisuuskuvassa käy helposti näin kuten Leino Tähtitarhan runossaan lurittelee: "Kun vieno joutuu keskeen karkean, / niin useasti karkeampi voittaa."
Toivotaan suotuisia olosuhteita, sillä pelkään, että olemme sellaisia hyvien aikojen ihmisiä, jotka eivät aivan käsitä missä mennään, jos oikein pirullinen toimija sattuu vastapuolelle.
Hyvää keskustelua aiheesta, etenkin Aaltola ja Savolainen ovat kartalla, erittäin vakavaa tietoa tulee:
https://areena.yle.fi/1-50647037

Erinomainen maa


Muistan maan ma pohjolassa,
miss’ on kaikki nurinkurin,
siellä leikin, lauloin lassa,
siellä miesnä kärsin, surin.

Nauroin joskus katkerasti,
että kaikui kotikunnas,
viilsi poven pohjaan asti:
itku joka naurun lunnas.

Nyt en itke, naura enää,
hymyilen kuin taivas tyyni,
näytän teille pitkää nenää,
katan kaikki hymyilyyni,

ystävät ja viholliset,
miehet, naiset, mielipiteet,
puolueet ja puremiset,
supisuomalaiset siteet.

Myönnän joka joukon, ryhmän,
tunnustan ma tunkionkin,
väistyn tieltä väärän, tyhmän:
hän se siellä viisas onkin.

Niinkuin suuri siell’ on pientä,
kaatuminen kasvamista,
kauravelli lihalientä,
kansa – ”epäkansallista”!

Haavat lyödyt, haavat saadut
aika kaikki kutoo arpeen.
Mitkä liekin miekan laadut,
taisteloss’ on hymy tarpeen.

Eino Leino, Tähtitarha (1912)