perjantai 22. lokakuuta 2021

Einár ei räppää täällä enää

 

Saivat Ruotsiin taas
gangstarapmeininkiä --
Einár hengiltä
rispektisyistä (?) -- raukat
kusipäät aseinensa.

Ei niin että olisin kuunnellut Einária, mutta onhan tämä taas aivan uskomatonta. Siis iso kuvio tässä taustalla ja se, että 19-vuotias muusikkopoika piti murhata.

19-vuotiasta ruotsalaista hiphoppari Nils Kurt Erik Einar Grönbergiä eli Einária ammuttiin eilen useita kertoja lähietäisyydeltä teloitustyyliin Tukholman Hammarby Sjöstadissa. Nuorukainen menehtyi paikan päälle. Tapahtumalle on mediatietojen mukaan todistajia, jotka ovat nähneet kaiken tai vähintään osan tapahtumista. Einárin mukana oli ainakin pari kaveria, kun ampuja (tai useampi) ilmestyi paikalle ja toteutti veriteon.
Taustaa: Muutama räpskenen idiootti (tai näkökulmasta riippuen suuri sankari) palkkasi ns. Vårby-mafian kidnappaamaan Einárin 2020. Einár oli tuolloin 17-vuotias. Porukka kidutti, nöyryytti ja pahoinpiteli Einária fyysisesti ja seksuaalisesti reilun parin päivän ajan. Tästä tapahtumasta seurasi muiden muassa se, että yksi vapaudenriiston ja väkivallan pääarkkitehdeista, huippusuosittu rinkebyräppäri Yasin Byn lähti lukemaan tiilenpäitä. Mukana väkivallan tilaajana oli myös ainakin Haval-niminen räppäri. Yasin Byn linnatuomiossa on voinut olla toki muutakin mukana, sillä hän on istunut aikaisemmin esimerkiksi ampuma-aserikoksista.
Ei ole aivan varmaa, oliko Einárkaan täysin puhdas pulmunen, sillä hänellä on kontollaan pikkurikoksia. Hän ei kuitenkaan ole osa alamaailmaa. On silti kulkenut huhuja, että Einár olisi saattanut tilata jonkin vastatoimen häntä kiduttaneelle porukalle - vastatoimi voisi olla esimerkiksi jokin aika sitten Tukhomassa tapahtunut jengipuukotus, jonka kohteeksi joutui Havalin veli. Tämä olisi kyllä Ruotsin tilanne huomioon ottaen todella uhkarohkea veto, sillä Einár on kuitenkin perussvenne ja häntä vastassa on melkoinen porukka, jossa on kaikenlaisia rikollisia laidasta laitaan. No, ihan mahdollinen juttu kuitenkin, joskaan ei kovin todennäköinen.
Yksi vaihtoehto on, että Einárin murhassa on kyse suhteellisen puhtaasta sattumasta tai sen suuntaisesta. Esimerkiksi jengiammunta, jonka uhriksi on joutunut viime päivinä sivullisiakin ja johon ei tarvita muuta varsinaista asiaan liittyvää syytä kuin ehkä yhtäkkiä porukassa tehty havainto siitä, että "Hei, tuossahan on Einár, ammutaan se paska tohjoksi". Tämä olisi mahdollista, koska Eináriin on kohdistunut erinäisiä vakavia väkivaltauhkauksia somessa, ja hänestä on kerrottu maksettavan jopa tapporahaa. Sana leviää, ja tilaisuus tekee kaiken mahdolliseksi. Asian vakavuutta kuvaa se, että Einár oli elänyt viime ajat salaisilla henkilötiedoilla.
Toisaalta motiivina Einárin murhassa voi olla sekin, että Einárin oli määrä todistaa / olla kuultavana ensi viikolla hovioikeudessa Vårby-mafiaa koskevassa jutussa.
Oli miten oli, nämä rispektikulttuurin kiemurat ovat jotain aivan älytöntä, kun ajatellaan miten pienistä jutuista ne lähtevät liikkeelle. Jos ajatellaan aivan alusta, ei ensinnäkään kannata menestyä samalla saralla kuin herkästi loukkaantuvat ja helposti kunniansa menettävät tyypit, joiden hommana on väkivallan ylistäminen, sillä hekumointi ja myös väkivallan käyttäminen tarpeen vaatiessa.
Toiseksi ei kannata tilata mitään vastatoimia, jos tulee kidnapatuksi, raiskatuksi ja häpäistyksi. Eikä tietenkään kannata joutua kuultavaksi / todistajaksi oikeuteen. (Henkilökohtaisesti en usko Einárin vasikoineen poliisille, sillä hän pysyi hyvin vaitonaisena jo ensimmäisestä tapahtumasta eli omasta kidnappauksestaan ja pahoinpitelystään.)
Tilanne on melkoinen sotku kaiken kaikkiaan ja kuvastaa minusta hyvin niitä ongelmia, joissa Ruotsin isot kaupungit osin ovat jengirikollisuuden vuoksi.

*

Jos joku tahtoo tutustua esimerkiksi Einárin, Yasin Byn ja Havalin musiikkituotantoon, niin youtubesta löytyy. En lupaa suuria musiikkihetkiä, mutta aihepiirit ja asenne tulevat selviksi. Suoraan sanottuna Yasin Byn ja Havalin musiikissa on paikoin sellaista kamaa, että juuri kukaan ei voi tuollaista ilman viranomaistutkintaa Pohjoismaissa esittää.
Se mikä minua ihmetyttää eniten, on se että esimerkiksi Einár ja Rinkebystä tuleva Yasin Byn puuhaavat kahdessa aivan eri genressä, joten ei tuossa olisi alkujaankaan pitänyt järjen mukaan olla mitään eturistiriitaa tai muuta, mistä Einarin pahoinpitelyyn ja lopulta kuolemaan johtanut tapahtumaketju lähti liikkeelle.
Korostan, että ei ole tietenkään ennen poliisityötä selvää, onko homman takana juuri Yasin Byn vai Haval vai saman porukan joku muu jäsen. Itse uskon, että mainitsemani räppärit tai näiden Vårby-kytkökset ovat taustalla, sillä tietty porukka on ottanut Einárin somessakin vainon kohteeksi (ja tietyssä porukassa iloitaan tästä murhasta julkisesti).
En olisi asiasta muuten edes kirjoittanut, mutta tämäkin tapahtuma liittyy samaan yhteiskunnalliseen ilmiöön, josta Ruotsissa taas diskuteerataan kovasti. Ruotsissa on ollut varsin aktiivinen katuampumaväkivallan kausi, jonka syyt ovat osin käytännössä aivan naurettavat ja liittyvät pitkälti mainitsemaani nuorison (tai road man-jengirikollisuus-jne) rispektikulttuuriin. Kunnianpalautusten seurauksena Tukholman alueella paikallisen Monosen toimistolle on toimitettu viime aikoina useampikin kuoliaaksi ammuttu nuorukainen.
Kyse ei ole sinänsä mistään rakenteellisesta syrjinnästä tai syrjääntymisestä sinänsä, vaikka nekin voidaan tähän yhdistää, vaan elämäntavasta, joka saa erinäisiä muotoja esimerkiksi jengien välisenä väkivaltana tai osana gangstarapkulttuuria ison maailman malliin (vrt. yhdysvaltalaisräppäreiden keskinäiset nokittelut ja tilatut murhat, joihin yhdistyy paljon muutakin rikollisuutta, yleensä huumeita, väkivaltaa ja vastaavaa). Lyhyesti sanottuna typerykset ampuvat toisiaan / tilaavat murhia aivan mitättömistä syistä, joskin joskus myös motivoidummin, esimerkiksi ehkäistäkseen isompia paljastumisia oikeudenkäynneissä.
Jos ei ajatella itse väkivaltaa, minusta pahinta kulttuurista itsepetosta on, että Ruotsissa myös tietyt valtiollisten kanavien musiikkitoimittajat ja tietty osa mediaa ovat täysin kritiikittä ja pitkälti poliittisista syistä nostaneet toistuvasti esiin Yasin Byn -tyyppisiä väkivaltaa avoimesti ihannoivia ja siihen sotkeutuneita kulttuurihahmoja.
On eri asia kannustaa nuoria ilmaisemaan ja kehittämään itseään tai kannustaa heitä yhteiskunnallisesti kriittisiin puheenvuoroihin kuin ylistää toistuvasti rikoksiin ja väkivaltaan sotkeutuneita ja niistä avoimesti räppääviä tyyppejä.
Tällaisia yhteiskunnallisia ongelmia, kuten jengiytyminen ja siihen liittyvä laajakirjoinen rikollisuus, on vaikea hoitaa. Ruotsissa on tuhansia nuoria, jotka ovat vaarassa joutua mukaan jengeihin. Itse en keksi oikein mitään järkevää yksittäistä keinoa enkä useampaakaan toimivaa. Sen tietenkin keksin, että väkivaltaa ei pidä normalisoida ja oikeuttaa edes epäsuorasti. Ihmisiä pitää auttaa, mutta väkivaltaa ei pidä ymmärtää, vaan siitä pitää antaa realistinen ja vastenmielinen kuva, olivatpa tekijät keitä hyvänsä. Tuollaisiltakin räppäreiltä kuin Yasin Byn ja Haval voisi kysyä jotain kriittistä siitä, mitä he haluavat ruotsalaiselta yhteiskunnalta ja mitä he ovat mielestään tekemässä.

Ilta-Sanomat kirjoittaa Einárin asiasta näin:
Lehti: Surmattu räppäri Einár, 19, yritti elää elämäänsä salassa – viimeiset päivät uhan alla

70 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin on. Mutta törkeää tämä on joka tapauksessa. Miten yhteiskunnassa ajaudutaan siihen tilanteeseen, että nuorelta ihmiseltä voidaan riistää henki teloitustyyliin keskellä Tukholmaa?

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Joo, tulisi tutkia. Sinänsä tutkimukset ovat hiukan jälkijunassa suhteessa siihen miten tapahtumat tulevat kehittymään lähitulevaisuudessa, mutta aivan oikeassa olet.

      Poista
  2. Pitäisi olla ennakoivaa sosiologista tutkimusta päätöksenteon pohjaksi, ja onhan sellaista toki olemassa.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä varmasti keskustellaan tieteenalalla. Vaikea sanoa, kun en juuri seuraa.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Kun tekee sen havainnon, että Ruotsissa toimitaan mafian malliin eli murhataan oikeuden todistajia kylmäverisesti ja näyttävästi, niin siitä tietää, mihin suuntaan mennään. Suunta on selvä, ellei sitä muuteta.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Seuraan paristakin syystä suhteellisen paljon Ruotsin mediaa, politiikkaa että myös kulttuurielämää. Nyt aamusta lähtien tämä tapaus on ollut isosti esillä. Einarin suosio tullut tutuksi ennen näitä surullisia, mutta ei niinkään yllättäviä tapahtumia.
    Vesan juttu taustoitti todella hyvin mielestäni mitä tiedetään taustoista, joista Einarin tapaus on vain yksi esimerkki.

    Ruotsissa käydään nyt myös keskustelua siitä kuinka osa Ruotsin mediasta on mennyt täysin mafia-räpin aisankannattajiksi, ilmeisesti mitä erilaisimmista poliittisista perversio-syistä (viimeinen virkkeen osa oma kanta).

    Kyse ei ole myöskään mistään väkivaltaa ihannoivasta räp-musiikista vaan juuri siitä "kulttuurisesta" omalakisuudesta joka on tuontitavaraa ja joka heijastuu niin monin tavoin siellä nyt. Omalakisuudesta joka tappaa.

    VastaaPoista
  11. Toisin kuin meillä kuvitellaan Ruotsissa nämä ongelmat ovat erittäin hyvin tiedossa ja niistä puhutaan. Paljon suoremmin muuten kuin meillä. Johtopäätökset ovat edelleen kuitenkin sellaisia että mitään ei osata ratkaista.

    Luin juuri erään ruotsalaisen kirjailijan ( erään suosikkini) teosta jossa kaiken muun ohessa nämä jatkuvat tapahtumat raportoidaan sellaisenaan, syyllisiä peittelemättä ja ihmetellään joka aamu lehden ääressä, miten helvetissä Ruotsi on tämän itselleen tehnyt. Kirjoittaja on silti henkeen ja vereen sd:n vastustaja.

    Toki on myös niin että aseita ja ihmisiä jotka ovat halukkaita niitä käyttämään on jo Ruotsissa niin paljon, että millään operaatiolla tilannetta ei voi enää muuttaa. On alettava elää kidnappaajien ehdoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelen, että jossain vaiheessa - toki nykyisen yhteiskunnan pelastamisen kannalta melko myöhäisessä vaiheessa - padot murtuvat ja syntyy aseellisia yhteenottoja. Sen pitäisi kyllä tarkoittaa sitä, että ruotsalaiset itse tarttuvat aseisiin. En pitäisi sitä muutaman vuosikymmenen perspektiivissä ihan mahdottomana. Toki silloin julkisen vallan täytyy olla jo kovin mätä ja asemansa menettänyt. Mutta voi olla myös niin, että maa jää näiden väkivaltaisten ketjujen ja verkostojen vangiksi. Silloin Ruotsi olisi Pohjoismaiden Mexico tai jotain vastaavaa. On ehkä liian uskallettua ajatella näin. Toinen maa, jossa saattaa Euroopassa leimahtaa, on Ranska.

      Poista
    2. Siis Meksiko ihan suomeksi kirjoitettuna... Tai joku muu vastaava. Meksikossa on myös räp-musiikkia, jota käytetään aidosti pelottelu- ja tiedotuskanavana tulevista murhista ja jo tehtyjen selittäjänä.

      Poista
    3. En usko että eurooppalaisella oikeuskäsityksellä joka suojelee vaikka joukkomurhan yrittäjää tai suunnittelijaa plus loputtomilla subjektiivisilla oikeuksilla, on mitään jakoa tuota porukkaa vastaan, edes muun väestön suojelemisen vuoksi.
      Me oikeusfilosofoimme itsemme kyyryyn. Pään takaa kuuluu toivottavasti vain suuri nauru.

      Poista
    4. Tuo Meksiko-esimerkki, aika hyytävä. Imagine all the people...

      Onko meidän kulttuurisessa viiteryhmässämme (jos nyt sellaista saa enää kuvitella olevankaan) enää lainkaan selkäydintä, en tiedä? Mututuntumalla sanoisin ettei ole. Jollakin olemme runkanneet ja viihdyttäneet vaistomme pois.
      En mene asiaan syvemmälle. Mulla ei ole asiaan poliittista kantaa, suuntaa, latausta. Maailma on muuttunut, "meidän" maailmamme on muuttunut niin toiseksi etten osaa siinä suunnistaa lainkaan.

      Poista
    5. Niin, onhan se varsin erikoista, kun esimerkiksi aikansa eläneistä lautapeleistä osataan lausua tuomioita nopeasti ja monisanaisesti, mutta sitten ihmisten tappamisesta ei osata sanoa oikein juuta eikä jaata... Eikä siitä, miksi tietynlainen väkivalta lisääntyy. No, totta kai se kietoutuu samoihin rakenteisiin kuin se lautapeli, sehän on selvää.

      Poista
    6. "enää lainkaan selkäydintä"

      Tämä. Räppi (ja jo aiemmin, paljon lievempänä, esim bläkkimetalli) on rakenteellisesti jotenkin samaa kuin uusliberalistinen politiikka: substanssiksi naamioitua sisällötöntä bluffia.

      On olemassa yksilöiden tulokulmia, joista varjobluffaaminen on laskennallisesti ihan älyttömästi tehokkaampaa omien tavoitteiden saavuttamisen kannalta kuin yritys mukautua yhteiskuntaan. Tietyt energiat on kanavoitu ihan päin persettä. Siis meinaan on olemassa luonteita, joista ei tule kerrossiivoojaa edes sosiaalidemokratissa.

      Yhteiskunnassa pitäisi olla ikään kuin bluffipaikkoja ylätasolla. Luulen myös, että olisi helvetin hyvä pikku hiljaa siirtyä oheisilmöistä kitimisen sijasta olennaiseen - rahan kiertonopeuden alisteisuus informaation kiertonopeudelle ja viusaalisen median painoarvan kasvu reilusti todellisuutta suuremmaksi.

      Suurin osa debatista on 50-100 vuotta aikaansa jäljessä ja kuvaa pelkkiä oireita, mukaan lukien kansainvaellus- ja ilmastoeskatologiat. Ilmastoeskatologia siinä mielessä, että velvollisuusetiikan kato - mässäilyihanteeseen siirtyminen - on vallan tasalla tapahtunut länsimaisessa kulttuurissa aikaa sitten, ja pyhän tyhjyyden olettaminen on lähes jo enemmänkin sen oire kuin korjausyritys. Plus korjausta ei tule tapahtumaan niin kauan kuin Mars kerää rahaa (tyhjää) ja Venus hieroo ilmaa (tyhjää). (Ks. presidenttipari, ikoninen aikamme ilmiö.)

      Vaikea on minun kyllä nähdä, miten eroottista rakkautta vähättelevä yhteiskunta voisi lopulta toimia käytännössä. Melkein ainoa toivo nykysäädöillä on täydellinen siirtymä virtuaaliin pienen kohinavaiheen jälkeen. Eli että sosiaaliset pointsit syntyvät lopulta pelkästään siellä, eikä osaksi.

      Poista
  12. Henkirikosten länsieurooppalainen ykkösmaa. Tarkoittaa ilman mitään kieroilevaa selitysyritystä, että Erlanderin ja seuraajien rakentama kansankoti on Ruotsin omilla päätöksillä pilattu. Kun pitää leikkiä oman peilikuvan vuoksi maailmanpelastajaa noin pienillä lihaksilla, käy näin.

    VastaaPoista
  13. Mitä itse räppiin tulee, gangstailuun, väkivallan, vallan, mammonan, sovinismin ja anarkismin ihailuun, niin kannattaa muistaa MINNE ne jäljet johtavatkaan. Minne muualle kuin jenkkihourulaan? Terve yhteiskunnan kritiikki on ollut koko ajan pelkkä sivujuonne. Ja viimeiset 20 vuotta sekin enää klisee, itsestäänselvyyksien toistelua.

    Ja jotta meemi-idiotismi olisi täydellistä, tietää Suomen poliisi että pk-seudulla on tästä jengileikistä jo ensioireet nähty. Ampuma-aseita takavarikoidaan viikottain. Teräaseet on olleet jo mukana pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, onhan meillä hyväkin räppäri, Palef.

      Joo, otan sen verran takaisin, että jos jossakin lähiössä nuoret tyypit räppää ja puhuu ihan totta omasta elämästään ja sen ehdoista, se on oikeasti hienoa.
      Rikollisuuden kanssa flirttailu on, olisi kuitenkin säälittävää. Sillä tässä maassa sillä ei asemaansa paranna. Vielä? Ruotsissahan se on noilla joillakin alueilla voi olla tie miljonääriksi ja alueelliseksi vallanpitäjäksi, mikä on mieletöntä ja surullista kyllä.

      Poista
    2. Vielä muistui mieleen ylistetty Palme Vietnam-mielenosoituksessa: - Satans mördare.
      Kaikki taputtivat: miten rohkeaa ja oikein.

      Missä Ruotsin päättäjät näiden ilmiöiden kanssa ja murhaavan henkirikosilmiönsä kanssa tänään ?

      Poista
    3. On selvää, että osalle porukkaa Ruotsi ei ole paratiisi siksi, että se tarjoaa koulutuksen, mahdollisuuden työhön ja vakaaseen elämään. Ei, koska ei ihan oikeasti ole sellaiseen edellytyksiä. Ei vaan ole. Sanoisin, että myös tästä on kyse. Silloin on houkuttelevampaa mennä jengiin ja ottaa väkisin ja vallalla mitä tahtoo. Ja tottahan se on: porukka, joka olisi järjestyneessä yhteiskunnassa vaikeuksissa, on sankareita uudessa yhteiskunnassa, jossa hallitsevat jengit ja väkivaltaiset klaanit. Minusta homma on aika yksinkertainen monilta osin.

      Poista
    4. Totta kai on myös monenlaisia kohtaamisen ongelmia enkä ole varma, onko Ruotsissa kaikesta näennäisestä vieraanvaraisuudestaan huolimatta todellista vastaanottavaisuutta, mutta harvassa maailman valtiossa annetaan sellaisia materiaalisia mahdollisuuksia aloittaa kuin Ruotsissa.

      Poista
    5. Tuota on hyvä miettiä. Tulet yhteen maailman vauraimmista maista, jossa on ihmisystävällisin/humanistisin yhteiskuntapolitiikka ja jossa ihmisarvo ja -oikeudet ovat suurin piirtein korkeimmalla tasolla.
      Lisäksi hyvin korkea työllisyysprosentti ja palkkataso. Koulutus on ilmainen kirurgin opintoihin saakka. Kieli on yksi helpoimmista omaksua. Maa on täynnä muualta muuttaneita jotka ovat menestyneet työn ja koulutuksen kautta.

      Liityt kuitenkin yhteen sen kymmenistä ammattimaiseen rikollisjärjestöön joka ei epäröi käyttää väkivaltaa.

      Tätä yhtälöä en ymmärrä.

      Sen ymmärrän kuitenkin ETTEI em. mahdollisuuksista johtuen ole kyse "integroitumisen epäonnistumisesta."

      Ruotsissa oli jo 60-80 -luvuilla paljon siirtolaisia kaikkialta maailmasta. Se porukka oli erilaista. Sen huomaa vaikka ruotsalaisia lehtiä ja tv:tä katsoessa, korkeissa asemissa olevilla todella monilla sukunimi on kaukaa muualta.

      Jokin on todellakin yhteiskunnan sosiologiassa/yhteiskuntapolitiikassa mennyt vikaan.

      Poista
    6. En tiedä johtuuko iästä(ni) (omasta alkavasta hajoamisesta) mutta em. on mielestäni yksi niistä yleiseurooppalaisista yhteiskunnallisista hajoamisilmiöistä joita on menossa niin monella suunnalla.

      Mainitsemillani vuosikymmenillä oli muuttujia vähemmän. Selvästi, niin olen ymmärtävinäni.

      Muistan kuinka postmodernin olemassaolo keksittiin meillä noin 80-luvulla. Sitä päiviteltiin, ihasteltiin ja kauhisteltiin sitten taiteen kentällä 90-luvulla.
      Mutta kun se ei sinne taiteeseen jäänytkään, kaiken itsetarkoituksellinen "suhteellistaminen" teki sittemmin mahdottomaksi puhua siitä mitä tapahtuu ja siitä mitä sille pitäisi tehdä. Kaikkeen on lukuisia hajoavia ja hajottavia näkökulmia. Ruotsi on mielestäni yhteiskunnallisen postmodernismin tuote nykyisellään.

      Oikeastaan vain ilmastosta puhutaan nykyään tosiasiana, sen kummemmin kieroilematta, vaikka tosin siinäkin eri toimijat käyttävät (selvässä asiassa ihan turhaan) erilaisia argumentoinnin ja motivoinnin tekniikoita, jotka menevät sinne suhteellistettujen tosiasioiden puolelle.

      Poista
    7. 70-luvulla puhuttiin paskaa tässä maassa vain Neuvostoliiton ja Suomen suhteesta. Ruotsissa ei ollut sitäkään paskapuhetta tuolloin.
      Nykyään ei ole muuta olemassakaan kuin lukemattomia toisiaan hajottavia "näkökulmia" ja "omatotuuksia."

      Poista
    8. 1. Kun kaikkea mielivaltaisesti suhteellistavan maailmanajan rinnalle on tullut vielä kaiken, myös yksityisen, läpipolitisoiminen, niin sekolassa kaikki ollaan.

      2. Olisi edes noista vain toinen kerrallaan. Mutta kun molemmat samaan aikaan, et enää tiedä kuka tai mitä on mitäkin. Mihinkään et voi enää luottaa niin kuin pitäisi jo ihmisyydenkin mielessä.

      3. Jos ilmaiset jotakin maailmasta, päin seiniä menee, koska kieli on nykyään täynnä ansoja.

      4. Jos et sano etkä ilmaise edes itsellesi mitään, tiedät että joku jossakin on hyvin tyytyväinen ja päässyt tavoitteeseensa.


      (miksi numerointi, hah ha? en tiedä, jääköön...)

      Poista
    9. Hyviä ajatuksia! Maailma on kadotettu paskapuheeseen. Ainoastaan ilmasto pilkistää todellisena paskan seasta. No, sitten siitäkin tulee uskonnollinen suhde, koska tilanteessa jossa ei voida olla oikein mistään varmoja ja missä oikeastaan kaikki muu on niin epäkonkreettista, suhteellista ja sekavaa, tämä ilmastoasia pyhitetään kaikeksi.

      Poista
    10. Sitten toinen juttu: hajoamisilmiöt ovat totta, ne eivät ole vain jotain sukupolvikokemusta, vaan syvempiä. Niiden vastapainoksi rakennetaan tiukkaa yhteisönormia ja poliittista liittoutumista ja jopa federalistisia rakenteita. Veikkaukseni on, että perseelleen menee. Ennemmin tai myöhemmin, niin älyvapaasti ja mielivaltaisesti kohdellaan olemassaolevia rakenteita ja sopimuksia.

      Poista
    11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    12. Niidenkin Jari, kyllä.
      Aikalaiskirjailija aikaisaiheineen yhdessä suuren moraalisen enemmistön kanssa paheksumassa aiheita joita yhdessä paheksuttavina pidetään, mutta kirjailijoiden ääni tässä ajassa on marginaalinen.
      Mutta niin myös ja varsinkin tässä ajassa eniten sananvaltaisempien paskapuheeseen.
      Ne joilla on suurin ääni somessa ja mediassa ja jotka pyörittävät politiikkojakin miten tahtovat.

      Itsekin puhun tietenkin aina omista motiiveistani käsin, en puhtaasti. Voi olla että minun mahdollinen maanpäällinen taivaani, olisi jollekin täysi helvetti. Minun(kin) lähteeni on siis paskanlikainen.

      Pelastukseni, tai edes pieneksi myönnytykseksi itselleni, voi sanoa vain ETTEI minulla ole yhteistä, kollektiivista haavetta miten kaikkien pitäisi elää.
      Hyväksyn vaikkapa Suomemme henkisen ja älyllisen kahtia/kolmia/neljään osaan...jaon, kunhan nuo keskenään ristiriitaiset taivaat ja helvetit antaisivat toistensa olla rauhassa ja osaisivat sanoa toisilleen hyvää päivää ilman irvistystä.
      Postmoderniakin maailmaa pahempi minulle on politisoitu maailma, koska se tarkoittaa lähes aina yhdenmukaistamisyritystä.

      Poista
    13. Taju kompromissien tekemistä yhteiseksi hyväksi on myös katoamassa. Poliittinen mulle-tämä-tänne-ja-heti -unelmointi ja vaatiminen on lisääntymässä.
      Ilmasto antaa siihen nyt myös (muka) täydet ja moraalisesti pitävät valtuudet. Hieman pelottavaa.
      Blokkaaminen lisääntyy myös maan tapana: ihmisten yli ristiminen ja raksiminen.

      Poista
    14. (Niidenkin Jari, kyllä.
      Aikalaiskirjailija aikaisaiheineen yhdessä suuren moraalisen enemmistön kanssa paheksumassa aiheita joita yhdessä paheksuttavina pidetään, mutta kirjailijoiden ääni tässä ajassa on marginaalinen.)

      On kyllä muitakin. Ja taide, kulttuuri on lisäksi vapaa. Parhaimmillaan se ottaa kantaa aikaansa täydellisen odottamattomasta kulmasta tai ei ota lainkaan, tekee kokonaan jotakin muuta, omaansa. Politisoituva taide, mihin suuntaan tahansa, on suuremmalla todennäköisyydellä paskapaperia, vaikkakaan ei automaattisesti.

      Poista
    15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    19. Tuota ainekirjoitusvertausta olen käyttänyt itsekin paljon, vaikka esimerkiksi jonkun usean vuoden työn kuittaaminen sillä on epäreilua. Tai voi olla sitä.
      Totuudenpöljyydestä kyllä saa mieltäkin, mutta jos joku kertoo täyden totuuden ihmisestä, tai itsestään, on se totta myös.
      Mieluummin itse luen hyvin kirjoitetun ja moniin tulkinnan suuntiin avautuvan teoksen, kun vaikka teoksen, joka kertoo että ilmastonmuutos tapahtuu, se on ihmisen syy, ja että nyt pitää vähentää kulutusta.
      Sen nimittäin kertoo jo media, ja omat havainnot. Sellaisen "sanoman" kertoo sanomalehti.

      Poista
    20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    21. Tämän ajan kulttuurin estetiikkaa luonnehtii mielestäni se että kaikkea, kirjoja, musaa, leffoja...jne. on määrällisesti niin hemmetisti.
      Kaikenlaista on ja julkaistaan niin paljon, että yhteinen viiva jolta edes jotakin voitaisiin vertailla yhteismitallisesti, puuttuu kokonaan.

      Poista
    22. Katsoin sadeaamun piristykseksi tänään Frank Zappa-dokumentin Yle arenalta. Katsopa Jari. Siinä oli totuudenpöljä-äijä. Ja mitäpä hän tuotti: ääniä.

      Poista
    23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    24. Kaltaisiani kulttuuri hajottaja-bakteereja (kuluttajia, kokijoita) taitaa läntisessä maailmassa kymmenin miljoonin, tai oikeastaan sadoin, että sen vuoksi tämä kulttuurin ylituotanto.
      Ja on niinkin, että hyvinvoivassa lännessä kaikki jotka suurin piirtein kynnelle kykenevät, haluavat olla taitelijoita ja kirjailijoita.
      Esimerkiksi uuden "vähän paremman" kirjallisuuden lukijoista suuri osaa ajattelee kirjoittavansa "jotakin" vielä itse.
      Luetaan ikään kuin malliksi.

      Poista
    25. (Mahtava vapaus ja parhaimmillaan riemu muuten lukea hyvä kirja ilman tuota taustasärkyä, että kyllähän ehkä minä itsekin...valtavat teosten julkaisumäärät antavat lukemattomille ihmisille väärän lupauksen että siellä voisi olla mukana. Monelta on mennyt monia hyviä vuosia hukkaan. )

      Poista
    26. Nuo kaksi kommenttiasi yllä ovat hienoja, Jope, ja sinänsä tietokirjan aiheita.

      Poista
    27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    28. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    29. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    30. "Ei kirjailijuus osoita suurta älykkyyttä sinänsä. Kirjan kirjoittamisessa on tietyt niksinsä ja kun niitä noudattaa niin syntyy kirja, joka voi olla täysin hävytöntä oleellisesta pois johtamista."

      Noin varmasti onkin. Ainakin jos jaksaa istua persiillään ja paikoillaan vuoden tai tarvittaessa pidempään.

      Kirjasta kirjan itsensä vuoksi ihan samaa mieltä. Pitäisi olla itselle todella ja täysin totta. Jos nyt ajatusleikki että vaikka minä julkaisisin tuonne kirjatulvaan yhden satojen lisäksi, kirja ei olisi totta ja sen ymmärtäisivät jo ensimmäisiltä sivuilta kaikki sen 212 lukijaa, niin en olisi ratkaissut itseni kannalta mitään, ei tulisi tunnetta, että nyt se on tehty, nyt on näytetty, nyt voin olla onnellinen. Voisi tuossa em. tapauksessa olla päinvastoin kemiallisen hoidon paikka. Tyhjänpäiväinen tarpeeton kirja tuolla kirjamessuilla tulvimassa olisi hyttysen pieru eikä se tekisi minusta yhtään mitään.
      Onneksi tämän nyt sentään tajuaa.

      Poista
    31. Kirjoittamista ei pidä toisaalta myöskään pyhittää joksikin aivan ylimaalliseksi toiminnaksi. Yleensä kirjoittaminen lähtee halusta sanoa jotain, tehdä jotain. Siitä se sitten kehittyy johonkin suuntaan, jos intoa riittää. Kirjoittaminen on vain yhdenlaista tekemistä, ei sen kummempaa. Jälki on aina tekemisen laadun mukaista ja mielenlaadun mukaista.

      Poista
    32. Minusta sanojen veistäminen on periaatteessa samaa kuin puun tai minkä hyvänsä materiaalin. Sillä sitten sanotaan jotain, muovataan jotain. Toki sanat ovat materiaalisena monisyinen juttu, jopa puuta monisyisempi, koska merkitykset ovat mukana.

      Poista
    33. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    34. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    35. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    36. Joo, ymmärrän mitä sanot. Paljon on tendenssikirjallisuutta ilman että sitä enää edes tiedostetaan ja sitten on myös paljon ihan tietoisesti tendenssin mukaan kirjoitettua. Se ei ole laadukkaan kirjallisuuden lähtökohta eikä klassikkokirjallisuuden. Niissä sanotaan monia todella epämiellyttäviä asioita ihmisestä ja yhteiskunnasta.

      Poista
    37. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    38. Sanoisin, että iso osa kirjallisuudesta hukkuu tällä hetkellä kaikenlaisten äänien virtaan. Kovin isoa osaa julkaistusta ei edes kuulla. Kirjojen elinkaari päättyy nopeasti, jos ne eivät pongahda julkisuuteen isosti. Voi mennä ohi paljonkin sellaista, mikä olisi tärkeää ja tärkeästi vaarallista - Suomessa julkaistaan todella paljon kirjoja yhä joka vuosi. Kunnolla niistä ehtii tutustua vain murto-osaan. Tietyt ajankohtaistrendit tietenkin näkyvät aina kaikessa, myös kirjallisuudessa.

      Poista
    39. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    40. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    41. No, onhan meillä paljon kirjallisuusblogeja ja sellainenkin nettifoorumi kuin Kiiltomato, joissa arvioidaan teoksia laidasta laitaan tai joka tapauksessa paljon. Laajemmin yhteiskunnallisista blogeista löytyy kirja-arvioita lisää. Perinteiset lehdet eivät pidä enää kirjallisuutta ehkä niin paljon esillä kuin ennen, koska niillä on paljon muutakin kulttuuria hoidettavanaan - eikä kirjallisuus ole välttämättä tällä hetkellä se tärkein juttu.

      En nyt osaa sanoa mitään yleistä suomalaisen kirjallisuuden otsikoinnista, mutta on se minusta aika kirjavaa ja monenlaista, niin kuin ovat kirjatkin (joskin tietty valtavirta tulee esiin).

      Tietenkin on niin, että kaikki ei voi kiinnostaa kaikkia eikä mitään yhteistä konsensusta ole siitä, mikä juuri nyt on erityisen tärkeää ja hyvää.

      Sitä lähinnä ihmettelen, kuinka kauan Suomessa julkaistaan tällaisia laajoja nimikemääriä. Milloin alkaa kirjallisuus hiipua noin niin kuin kaupallisena toimintana. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan pian, koska on siellä paljon tärkeää dokumentointia näistä ja muistakin ajoista.

      Poista
    42. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    43. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    44. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  14. "Minusta sanojen veistäminen on periaatteessa samaa kuin puun tai minkä hyvänsä materiaalin. Sillä sitten sanotaan jotain, muovataan jotain. Toki sanat ovat materiaalisena monisyinen juttu, jopa puuta monisyisempi, koska merkitykset ovat mukana."

    "Kirjoittamista ei pidä toisaalta myöskään pyhittää joksikin aivan ylimaalliseksi toiminnaksi."

    Lohdullinen, maltillinen on tuo näkökulma kyllä sekin.

    Ihmiset jotka tekevät ja veistelevät ihan mitä tahansa pikkujuttujaan omassa elämisenkolossaan on kaunis kuva aina, ja koskee tietysti myös kirjojenkin tekemistä.
    Pitää muistaa, eikä ihastua tehoihin.

    Kun tulee luettua joskus pieni vaatimaton meteliä pitämätön yksinkertainen kirja, jossa kerrotaan noin yksi asia, ja kaikki siinä, on usein hyvä olo itsellä lukijanakin. Enkä tarkoita nyt mitään tarkkaan viritettyä novellia tms. vaan pientä kirjaa.
    Tässä tulee mieleen heti Handken aivan loistava Intohimoisesta sienestäjästä. Siinä kerrotaan...sienestäjästä. Voi olla että teoksen takana on muutakin mutta ei haittaa jos sitä ei ymmärrä( itse en ymmärtänyt), pääasia että kuljetaan metsissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ajattelen että näinkin voi syntyä hyvää kirjoittamista, jossa on syvyyttä. Ihan ensin mieleen tulevat Ahon lastut ja Antti Hyryn proosa. Monitasoisia tekstejä, kestävät aikaa.

      Poista
    2. Petri Tamminen tulee myös mieleen...

      Poista