sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Aatetanka

 

Aina, kun kuulen

"Syntyi ihmisten aate",

epäilen jonkin 

hasardin toistuvan,

vain kostyymin vaihtuneen. 



45 kommenttia:

  1. Totta, paitojen värit vain vaihtuvat, sininen, ruskea, musta, punainen, pinkki. Ja värit tulevat uudestaan takaisin.

    Taistolaisia sinisissä paidoissa tahdon kuitenkin kiittää.

    Teillä oli selkeä tavoite ja motiivi, teoriankin perusteetkin ymmärsi jokainen joka jaksoi yrittää ja liittoutuminen kommunistisen suurvallan kanssa oli avointa.
    Verrattuna nykyisiin vallankumouksellisiin, jotka eivät oikein itsekään tiedä mitä tahtovat ja miksi, ja jotka liittoutuvat kaiken kanssa mikä liikkuu heidän toivomallaan tavalla, sinipaidoissa oli sentään ryhtiä.
    Olitte totaalisen väärässä ihmisen suhteen ja yhtä totaalisesti "historian" ja varsinkin materian "väärällä puolella", mutta mustekalan lonkeroita ei teillä ollut.
    Kommarit takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Olen tavannut ainakin joitakin "ääri"kommareita, tosin ehkä heidän parhaan päiväyksensä jo mentyä.
      Mutta vielä Moskovassakin koulutettavan kanssa olen kahvitellut.

      He sanoivat heti mitä he olivat.

      He eivät jääneet tarkkailemaan mitä minä olin, arvioimaan sattumanvaraisten ajatusten, sanojen tai symbolien perusteella mitä minä ehkä olin ja jääneet keskenään miettimään mistä ajatuksista tai asenteista minut saisi kiinni ja mihin ryhmään minut voisi ehkä liittää.

      Olin yksinkertaisesti vain maailmanvallankumouksen vastustaja kuten 90 prosenttia kaikista ihmisistä. Sen kummempia määritteitä ei tarvittu. Ja hyvin tultiin toimeen.

      Poista
  2. Supernaiivi kela että kommunismin mentaliteettimassa olisi noin vain hävinnyt.

    Jos sen ajattelee laajemmin jonkinlaisena kristinuskon moraalista perustaa vasten toteutuneena ideologisena liberalismina, niin se elää ainakin pikkuporvarillisessa (hahaa!) oikeistodemariudessa ja aivan varsinkin globaalissa uuskonservatiivisuudessa, esimerkiksi persujen vennamolaissiivessä.

    Itä-Euroopan poliittinen kenttä on tällä hetkellä retoriikaltaan toki "kristillinen" erotuksena lännen kasvu-uskonnollisesta hihhulismista, mutta metodiikaltaan ja järjestäytymiseltään erittäin lähellä 70-/80-lukujen kommunismia. Eliitti hallitsee kvasimonarkin johdolla pehmeästi tukahduttamalla ja tarjoaa rahvaalle leipää ja sirkushuveja. Tärkeintä maailmassa, ja oikeastaan ainoa tavoiteltava asia, on materiaalinen "hyvinvointi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommunismiin kallellaan oleva idealistinen mentaliteettimassa (potentiaalisesti) on todella laaja: poliittisesti kasvupintaa vihreissä, laajasti vasemmistossa, kepuissa, kristillisdemokraateissa, yhteiskunnan vaikutusvaltaisissa tapakristityissä, idealisteissa, nykyisin oikeastaan puoluerajojen yli erinäisiä hankkeissa missä tietynlainen kollektivismi ja moraalisena esiintyminen hyödyttää.

      Suomalainen ihminen on enemmän tai vähemmän marinoitu sosiaalidemokratialla, oikeastaan vuosikymmenet. Nykyisin elämme ilmapiirissä, joka ruokkii yhteyttä vasemmistolaiseen mentaliteettiin, ainakin todella monissa paremmissa piireissä, vaikkakaan ei tietenkään ehdottoman hegemonisesti.

      Poista
    2. Koetin tavallaan hakea juuri sitä, että kommunismin samastuminen huuhaaidealismiin on monella tavalla kontingenttia. Unkarin pääministeri Viktor Orbán on luultavasti härskein ja pragmaattisin politiikko nyky-Euroopassa (en edes väitä, että pelkästään pahassa), mutta on päivänselvää, että yksi hänen valtansa tärkeimmistä pilareista on myöhäisen reaalisosialismin "turva pienelle ihmiselle" -mentaliteetti, nyt vain eri värikoodilla. Myös valtatekniikat ovat selkeän postkommunistisia, mediaehtoisia, samalla kun hän jatkuvasti kailottaa antikommunistisuuttaan ja nationalismiaan.

      Woke/nykyidealismi on paljon enemmän uutta uskontoa kuin mitään ideologiaa. Kommunismi oli enemmän änkyryyttä ja nykyään sen - - itse asiassa kristinuskosta tihkunut - tasausaate on vanhanaikainen käytännössä kenen tahansa mielestä.
      Nykyään änkyräideologeja ovat karkeasti ottaen kansainvaelluseskatologit yms., ja siksi he tavallaan selvästi kaipaavatkin samalla änkyryysaallonpituudella olleita "tovereitaan".

      Woken - sanotaan sitten nyt selvyyden vuoksi ad hoc tällä sanalla (tarkempi termi olisi jokin tyyliin "kasvu-uskonnollinen fuusio myöhäisen kristinuskon individualismista ja ideologisen liberalismin jumalattomasta eetteristä", "kasvu-uskonnollinen liberaali-individualismi" tms.) on sellainen, että edellisen kauden metafyysikan varassa se näyttää lähinnä joltain keskenkasvuiselta narsismilta, mutta siinä se itsen kaiuttaminen tyhjiössä onkin oikeasti sitä ympäröivän tyhjän palvontaa, eli velvollisuuseettistä juttua.

      Esim. just näin mediassa, että joku 36-vuotias syöpäsairas nainen kuvaa omaa kuolemistaan. Tietenkin minulle tuli mieleen, että itselle vaarallisissa töissä suurimpia ahdistuksen aiheita oli mahdollinen kuoleminen muiden nähden ja se, että joutuvat vielä keräämään palojani kesken muuten miellyttävän päivän - mutta kyllä tuo mainitun ihmisen devootio minussa ilman muuta sellaisenkin tunteen herättää, että ei tuo mitenkään voi olla pelkkää narsismia.

      Se oma reflektio eetterissä on selvästi sakraali kategoria. Taivas on tullut maan päälle ilmaston nimisenä. (Tämä pätee minusta ekokatastrofista huolimatta, ilmastoaate onkin tavallaan ekokatastrofin söpöyssuuntainen reduktio.)

      Poista
    3. 'Woke' ed. mielessä on laajempi asia kuin punavihreys, ja se näyttää 'kommunismilta' oikeastaan vain himppasen fasistoidista vinkkelistä katsottuna. Nyt tähdennän, että en tarkoita fasismilla nyt tässä - tietoisesti poiketen nykysetistä - mitään yleistä torakkuutta, joka pitäisi pyyhkiä maan päältä, vaan sitä mitä se oikeasti on, psykoteknisesti oikeistolaista ja/tai muutosarkaa työväenluokkaisuutta.

      HS Visiossa tulee näitä, että "huippuperijä taistelee ilmastonmuutosta vastaan ja tuntee olevansa feministi" tai että "voitot ja ympäristöystävällisyys kulkevat käsi kädessä" jne. Tietenkin tämä kaikki voi tuntua kokemuksellisesti vasemmistolaiselta globaalin ja "jumalattoman" paatoksensa tähden, mutta oikeasti siinä uutta on vain tunnustetun jumalan persoonattomuus; asenteena se on tietoisen hegemoninen, jopa sortava, ja uskonnoille ominaiseen tyyliin iloisesti sisäisten ristiriitojensa yli hyppivä.

      Vähän niin kuin piknikillä kerran Töölönlahdella huolestuneilta lyyleiltä kuulin, Teemu Selänteen autojen keruu on ihan ymmärrettävää, "koska se on sen intohimo", mutta kun perunanenäinen juoppo kantasuomalainen tuli pummimaan ja lopulta riistämään jonkun tytön siiderin, se oli "huono ihminen, tai siis tollanen huonoa elämää elävä ihminen".

      Poista
    4. Hyviä ajatuksenkuljetuksia nämä ja sain kiinni monesta oivalluksesta. Varsinkin tämä tuntuu olennaiselta: "Tietenkin tämä kaikki voi tuntua kokemuksellisesti vasemmistolaiselta globaalin ja "jumalattoman" paatoksensa tähden, mutta oikeasti siinä uutta on vain tunnustetun jumalan persoonattomuus; asenteena se on tietoisen hegemoninen, jopa sortava, ja uskonnoille ominaiseen tyyliin iloisesti sisäisten ristiriitojensa yli hyppivä."

      Jos ennen "uskonto oli oopiumia kansalle", nyt sen paikalla on puhtaan maallinen eskatologia ja merkityskenttä: työllä ilmastonmuutosta vastaan merkitys, me olemme tämän uuden työn ja eskatologian airuita ja tämä uusi työ pelastaa maailman. Kaikki maailman ilmastotyöläiset... Vasemmiston jonkinlainen haluttomuus ajatella vanhaa työtä ja vanhoja toimiviakin instituutioita näkyy panostamisena lähinnä uuteen työhön eli ilmastokamppailuun. Voimavarana ovat verot ja velka eli tulonsiirrot niiltä, joille on jotain kertynyt, itselleen ilmastolle. Unelmana on irtikytkentä kapitalismista ja taloudesta, vanhasta työstä, nykyisistä valtioista, uskonnoista tai eniten tunnustuksellisesta kristinuskosta, fossiilisista jne, odotuksena oleskelu, varallisuuden uusi jakaminen ja puhtaiden myllyjen jauhanta, lihattomuus, lihasvoimalla tapahtuva lähihupiliikkuminen luontoa pilaamatta, lukutaitokampanjat, jotka kääntävät hurjan väestökasvun alas, monikulttuurisuus jossa kaikki ovat vihreitä aktivisteja ja jos ihan näin ei olekaan niin vitutko siitä.

      Tämä on tietysti karikatyyri ja onpa tuossa paljon hyvääkin, mutta kyllä minusta tämä näyttää tämänpuoleiselta uskonnolta. Intohimo on kova ja usko siihen, että me hoidetaan tämä minkä omat vanhempamme (tai ne pahat vanhemmat) ovat rikkoneet ja saaneetaikaan.

      Asian esille ottaminen näin kuulostaa rienaukselta, koska kyse on pyhästä asiasta ja velvollisuudesta. Voi olla, että tulevaisuudessa on jopa rikoksia korkeinta eli ilmastoa vastaan, ainakin tietyissä yhteiskunnissa, voi olla jopa ilmastovihapuhetta. Nämä eivät ole välttämättä suuren suuria ympäristörikoksia vaan sellaisia, joilla tavallisia ihmisiä voidaan ohjata.

      Olen pitkälti samaa mieltä ilmastokamppailun tärkeydestä kuin yleisestiollaan, mutta kyllä minusta näkyy että osalle porukasta kyseessä on osallistuminen uuden uskonnon tai elämän merkityksen synnyttämiseen, aivan puhtaasti ja puhdassydämisesti on löytynyt elämän tarkoitus ja oopiumi, joka postmodernin suhteellisuuden mukana ehti vuosikymmen pari sitten kadota ja kaikki näytti niin merkityksettömältä.

      Poista
    5. "varallisuuden uusi jakaminen"

      Tämän tärkeyttä ja välttämättömyyttä ei voi riittävästi korostaa.

      Jengi joka hahmottaa talouden niin että "kaikki tässä lähdetään nollilta ja päästään kuka mihinkin" ei ymmärrä esimerkiksi, että mahdollisuus elättää itsensä työllä on suoraan verrannollinen kiinteistövarallisuuden ja nykyään ennen muuta tietoinfrastruktuurin omistusten keskittymättömyyteen ja demokraattiseen kontrolloitavuuteen.

      Edellisen kerran jonkinasteinen tasaus onnistui maailmansodalla. Nyt ei vielä teollistuneessa maailmassa olla yhtä pahassa tilanteessa, mutta kyllähän nämä elämäntapavalinnoiksi verhoillut "x asuu ympäri vuoden autossaan", kalifornialaiset varastoissa piileskelyt, diginomadius, globaalit siirtolaispaineet ja kulttuurin massiivinen seksuaalinen epäonnistuneisuus ovat essentiaalisesti myös kapitalismin epäonnistumisia riippumatta siitä, onko jossain toistaiseksi saatu aikaan toimivaa kommunismia vai ei.

      Poista
  3. Ironisessa heitossani oli totta omalla kohdallani varsinkin tuo henkilökemiallinen puoli.
    Eli noiden menneiden aikojen kommarien (puhuin vain suomalaisista kun muita en tuntenut) kanssa oli selkeämpää ja suorempaa olla ja keskustella melkein mistä tahansa.
    Maailmankuvamme olivat aivan vastakkaiset, mutta se ei ollut ongelma kummallekaan osapuolelle.
    Peli oli ihan selvä, ja säännöt.

    Nykyään vaikkapa ilmastoradikaalin tai intersektionalismi-radikalisoituneen kanssa on kommunikaatio huomattavasti vaikeampaa.
    Näin olen ollut havaitsevinani somessa. Niiden keskuudessa jotka siellä jaksavat argumentoida.
    Joskus myös median lieveilmiöinä näin.
    Vastaan voi tulla vaikka minkälaisia psykopatologisia diagnooseja, väitteitä kollektiivisista syyllisyyksistä ja toisen päähän kuviteltuja maailmankuvia.
    Tämän ajan "hyvät" ja "kaikessa-oikeamieliset" (ymmärtänet mitä tarkoitan) ovat hyvin epäselvissä ja varjostuneisssa kytköksissä toisiinsa. On epäselvää kenen tai minkä kanssa keskustelee. Peli ei ole selvä eivätkä säännöt.
    Kommarin tunnisti heti aikoinaan (puhun omalla kohdallani aikaisemmillaan kasarin alusta jolloin olin - ja + 20v.), häntä luki kuin avointa pelikirjaa.
    Tämän päivän radikalismi (tai sellaisena itsensä näkevä) on eri tavoin verkottunutta. Lonkeroita on enemmän. Ja niiden yhteys toisiinsa on epäselvä.

    Tästä nousi tuo "Kommarit takaisin!" - heittoni. Se oli selkeyden pyyntö.
    Toki perustuen täysin omiin subjektiivisiin ja henkilöhistoriallisiin kokemuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Kristittyhän voi ajatella myös niin, että oikeastaan jokainen järjestelmä on ihmissynnin - ja hybriksen turmelema; jopa niin että jokainen järjestelmä toteuttaa ainakin joltakin osin olemuksellisen pahan motiiveja: kaiken hajottamista, rikkomista, luonnon ja ihmisen yhteyden luojaansa katkaisemista ja horjuttamista.

      En silti ajattele tässä suhteessa relativistisesti. Että jokainen ihmisen luoma järjestelmä on yhtä paha loppujen lopuksi. Natsismi syntyi sosialististen utopioiden juurista, sosialismi syntyi teoriasta joka kieltää luonnollisen ihmisen vaistot ja olemuksen.

      Kaikista aina ja loppuun saakka paskoista ihmisen järjestelmistä itse elän mieluiten markkinataloudessa jossa on vallalla klassisen liberalismin perussäädöt ja jossa markkinoita säädellään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon mahdollistamiseksi, eli kaiketi sitten ripauksella käytännöllistä sosialismia.

      En silti väitä että tuokaan järjestelmä on tai voi koskaan olla vapaa pahan vaikutuksesta, jopa sen vallasta.

      Uskon että ihminen ei kykene luomaan koskaan tänne edes varttiutopiaa, vaikka yritystä on ja realistiselle muutospyrkimyksille, tulee antaa mahdollisuus. )

      Poista
  4. " Eliitti hallitsee kvasimonarkin johdolla pehmeästi tukahduttamalla ja tarjoaa rahvaalle leipää ja sirkushuveja. Tärkeintä maailmassa, ja oikeastaan ainoa tavoiteltava asia, on materiaalinen "hyvinvointi". "

    Emme ole paljonkaan kummempia tässä maassa. Sirkushuvit voivat toki olla kääritty hieman kulttuurisimpiin paketteihin, mutta silti. Tai "laatusarjoihin", netflixeihin, elämäntapamuutoksiin, jotka voivat olla käänteisyydessään myös materiakeskeisiä.

    Meidän eliittimme ei johda meitä kuten noissa mainitsemissasi maissa, mutta se voi tehdä sitä käymällä kansasta eristettyä arvokeskustelua ja elättelemällä uskoa valitun joukon edelläkävijyydestä ja demokratiasta joka on uhattuna jos kaksi ihmistä kymmenestä(!) äänestää toisin kuin toivotaan.

    Joku onkin sanonut että meillä ei rajoiteta sananvapautta vaan lisätään sananvallan voimaa. Jälkimmäistä on yhä harvemmalla ja yhä enemmän.

    VastaaPoista
  5. Se mikä minua kiinnostaa on milloin aletaan puhua rehellisesti, mihin taloudelliseen järjestelyyn Suomi vietiin, kun hyväksyttiin EU-tukipaketti. Eipä taida kuulua vähään aikaan mitään. Sitten alkaa tulla yhä kovempia maksulappuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai on jatkuva keskustelu ja tiedotus käynnissä siitä, millainen on hyvä ihminen ja varsinkin, millaisilla mielipiteillä ja vakaumuksilla on kusessa, ainakin sosiaalisesti.

      Poista
    2. Musta nuo etujoukkokuvitelmat (poliittiset) ovat erittäin vastenmielisiä ja pääasiassa täyttä paskaa.

      Poista
    3. Siis ei tietoisuus niistä vaan niissä oleminen ja niiden jälki. Jossain vaiheessa taas nolottaa, ehkä, riippuu vähän olosuhteista.

      Poista
  6. Suomi on kytketty ja kytkeytymässä poliittiseksi muuntautuvaan suurvaltaistumiseen, jossa talous on enää yksi aspekti.
    Juttu on myyty meille aikoinaan kauppa- ja tulliliittona.
    Kannatti ostaa.
    Nyt alkava poliittinen tykitys on kokonaan toinen juttu. Yhteisvelka ja yhteisverotus ovat tulossa.

    "Mentaaliteettimassa" vasemmalla ja vihreällä laidalla aika innoissaan kaikesta tästä yhteisöllisyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole todellakaan mikään EU-eron kannattaja (sen federalistisen kehityksen pysäyttämisen kannattaja kylläkin), mutta jotenkin niin naivin läpinäkyvää on jopa valtamediamme into uutisoida mahdollisimman jatkuvalla virralla juttuja, siitä miten Britanniassa on nyt vaikeaa milloin mikäkin Brexitin jälkeen.
      Tyylillä: Olisitte ajatelleet aikananne! Onko nyt sitten hyvä, häh? Kannattiko tosiaan? Mites nyt suu pannaan?

      Yksi esimerkki lukuisista:

      Sama jättimedia jälkimoraalipaasasi vahingoniloisesti brittien bensapulasta, joka samoilla sivuilla sitten otti kantaa fossiilisista luopumiseen vahvasti. Iloitahan heidän olisi pitänyt siitä että bensaa palaa vähemmän....


      Ihan Turmiolan Tommi -kuvastoa.

      Poista
  7. Veikkaan, että EU on konkurssissa tietyssä aikaraamissa näillä opeilla, ei heti, mutta sitten kun paukut loppuu. Luultavasti näen omana elinaikanani jotain. Brexitin lopputulos näkyy varmasti selkeästi
    10 vuodessa. Samoin EU-himmelin, mutta menee ehkä pidempään.

    Nyt näyttää, että se tulee hyvin kalliiksi ainakin Suomelle, mutta kun ollaan tilanteessa, jossa ei ole varteenotettavaa vaihtoehtoa, niin ihan kaikki, kaikkein älyttöminkin, menee läpi...

    Minulta on lähtenyt jotenkin halu politiikan seuraamiseen. On sellainen olo, että ihan sama, kunhan vain eivät kuvittele, että ovat saamassa jotain järkevää aikaan, kun eivät ole. Tulee sellainen pakoreaktio itselle, koska näyttää, että menee aivan vituiksi niin monella tasolla.

    Tunnen halua hoitaa omia juttuja ja toivon hartaasti, ettei tule kovin pahaa osumaa niin että lähtee loppukin mielenkiinto tai nousee sekasorto.

    Voisi sanoa, että suuri osa tämän ajan intohimoista menee aivan ohi.

    VastaaPoista
  8. Minulle ilmastonmuutoksen torjunta ei ole politiikan ainoa sisältö eli perspektiivi on sen mukainen.

    VastaaPoista
  9. "Voisi sanoa, että suuri osa tämän ajan intohimoista menee aivan ohi."

    Tuon on hyvä suunta. Itse katselen uutisia ja a-studioita tms. enää satunnaisesti. Ei ole sattumaa että olen koiran kanssa lähes aina lenkillä 20.30 - 21.30.
    Maailman pintakohinaan ei kannata panostaa.

    Toisaalta en tarvitse enää myöskään lisätietoa kriittisimmistä kanavista entiseen malliin. Todisteet maailman menon suunnasta on ikään kuin jo moneen kertaan saatu.
    Ei se suunta näytä muuttuvan.
    Poliittinen kehitys, taloudellinen suunta EU:n kanssa ja painopistealue ilmasto ovat kuin lukkoon lyötyjä. Niistä ei ole odottavissa mitään yllättävää.
    Valta on lähes täydellisesti niiden kanssa jotka ovat olleet valmiimpia ja taitavampia sen ottamaan.

    Välillä kun muuta ei jaksa, saatan kyllä käydä tsekkaamassa tämän ajan hullutuksia juuri noilta alkulähteiltä. Melkein aina katumus. Miksi hukkasin aikaa tähän...?

    Ilmastonmuutoksen torjunnassa muuten ei pitäisi olla lainkaan poliittista sisältöä. Se pitäisi täydellisesti epäpolitisoida.
    Kuten myös maapallon väestöasiat.
    Tyhmästi heitetty kun en tarkkaan ottaen edes tiedä mitä yritän ajatella tuolla, mutta jos rehellisiä ollaan niin kyllä eri puolueiden ilmastotoimet heijastelevat niiden poliittista olemusta ja taustaa.
    Nyt on käynyt vielä niin, että samoin kuin sota-aikana vahvimman vastuun yleensä saa se puolue joka on nähnyt tilanteen ikään kuin etukäteen, saa meillä nyt merkittävän valta-aseman näissä asioissa vihreät ja vasemmisto varsinkin kun sattuvat olemaan vielä hallitusvaltapuolueita. Tuo "me olimme asialla ensin"-aspekti ei kuitenkaan itsestään selvästi tarkoita että siellä on myös paras asiantuntemus ja pragmaattisuus.
    Ilmastoa kuten esimerkiksi tasa-arvokysymyksiä mikään puolue tai ihmisryhmä ei voi monopolisoida vain omaksi asiakseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo "hullutuksien alkulähteet" eli monet somet ja twitteröinnit pitäisi kyllä jättää kokonaan.
      Toisaalta on vapauttavaa kun joku muutamalla virkkeellä, oikeasti tarkistetulla faktalla tai asetelman ympäri kääntämisellä saa muistamaan, ettei tässä maassa sentään ajattelu ole kokonaan loppunut, päinvastoin.

      Poista
    2. Isot linjat ovat minullekin aika selvät, joskin pidän sen iloisen varauksen itselläni, että toivottavasti asiat menevät paremmin kuin uumoilen. Toivon sitä suorastaan, vaikka en välttämättä usko.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Olisi mukavaa, kun saisi elää tavallisen ihmisen arkisten asioiden täyttämää elämää eikä tarvitsisi miettiä ollenkaan poliittista huohotusta ja valtapelejä.

    Pahaa vain pelkään, että erillään ei voi olla, koska huohotus ja pelit maksavat, ja siinä kohtaa tarvitaan tavallista kansalaista vastuunkantajaksi mitä älyvapaimpiin ja utopistisimpiin hankkeisiin. Rahanpyytäjiä riittää niin kotomaassa kuin kansainvälisesti, lähimpänä nyt oma EU:mme, joka on kehittymässä rahankeruujärjestelmäksi ja tulonsiirtomekanismiksi (toki tietyin poliittisin tavoittein).

    VastaaPoista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirja josta saattaisit olla kiinnostunut noiden ajatuksiesi perusteella:
      https://otava.fi/kirjat/barbarian-paluu/

      Tekijä on professori (käsittääkseni emerit.) Timo Vihavainen.

      Ai niin, elämme aikoja jossa se ratkaisee kuka on sanoja ja tekijä, ei se mitä sanotaan. Joku saattaa säikähtää pelkästään jo tuota nimeä, eläkeläisukkoa. Ihmisillähän on erilaisia ei-kiitos-en-halua-kuulla-siltä-mitään -listoja.

      Poista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pintahumanismi haluaa toimia "suurella sydämellä" kaiken juuri nyt, seurauksista ja vaikutussuhteista välittämättä. Adoptoida maailman kaikkine sen ongelmineen laskematta tilejä ja kustannuksia, arvioimatta mitä ryntääminen vahvasti koettujen arvojen perässä merkitsee laajemmin, muille ja pitkällä aikavälillä.

      Humanismi on oikeimmillaan mielestäni silloin kun se on syvän tietoista kaikista seurauksista. Ja valitettavasta maailman totuudesta: kaikkea ei voida pelastaa. Humanismin on osittain myös säilyttävää, ihmiskunnan parhaiden saavutusten suhteen.
      Humanismi ei myöskään pidä ihmistä/ihmiskuntaa muuna kuin se voi olla ja mitä se voi saavuttaa.

      Eräässä kirjassa tosijuttu: keskitysleirillä vierailija kauhunäkyjen jälkeen huulta purren: kyllä minä silti uskon että ihminen on hyvä.
      Mielestäni tuo on humanismin rimanalitus, vaikka joku sen voisi sellaiseen yhdistää. Humanismissa ei uskota satuja ihmisten psykol. rakenteesta eikä siitä mitä ihminen on tehnyt ja tekee koko ajan.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Vanhoissa humanistiklassikkojen teksteissä on erittäin hyviä käsitteitä ja havaintoja, niitäkin jotka ylittävät oman aikansa.

      Toivoisin, että maailmassa jokainen ihminen ja jokainen kansa ymmärtäisi, miten kova työ on synnyttää jotain jokseenkin toimivaa edes hetkeksi: luoda esimerkiksi ihmisarvoinen yhteiskunta, toimiva yhteiskunta, kieli ja jonkinlainen sivistys.

      Muutama vuosisata, ja voi olla, että vain rippeet ovat jäljellä kielestä ja kulttuurista, joka kukoisti hetken.

      Tällaiset asiat pyörivät mielessä usein, kun mietin esimerkiksi meitä suomalaisia.

      En tahtoisi olla historian sillä puolella, joka alkoi paasata, että meitä suomalaisia tuskin on tai että meillä ei varsinaisesti ole mitään omaa, juuria. Sekin on yhden sortin itsepetosta ja myyräntyötä. Asiaa voi lähestyä paljon avarammin ja asiallisemmin näkemällä, että suomalaisuus voi olla esimerkiksi niissä tavoissa, joilla suomalaisuus synnytettiin ja joilla sitä alettiin pitää yllä, eri tavoin muuttuvassa maailmassa.

      Poista
  17. Humanismihan, aitona, ei ole todellakaan kaikkeen taipuvaa ja kaiken suhteellistavaa. Ihan alkeisperusjuttu mutta nykyään kateissa, kun tunnepitoinen hyväntahtominen liitetään siihen.
    Humanisti itse asiassa arvottaa ja aika vahvasti.
    On parempaa, ja on huonompaa, on myös tuhoisaa ja ihmiselle/ ihmiskunnalle pahaa.







    VastaaPoista
  18. Juuri tuo juurien katkaiseminen, kieltäminen, kieltäminen mihin Vesa viittaa, lienee yksi humanistisen ihmiskäsityksen kaikkein vastakkaisimmista ilmiöistä.
    Mutta mitäpä attribuutteja sellaista ajavat itseensä liittävät...mitä muutakaan kuin humanisti ja liberaali.

    On selvä että esimerkiksi suomalaisuus uudistuu monin eri tavoin, mm. väestöllisestikin, sitä ei voi muuttaa.
    Mutta suomalaisuus tänne silti jää lukemattomin eri luonnollisin tavoin, jotkut tajuavat ja näkevät sen paremmin kuin toiset. Yleensä sen tajuamattomuus liittyy suomalaisiin itseensä joilla on ideologisia päähänpinttymiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En taida muuten koskaan tavata muualta muuttanutta, jolle suomalaisuus identiteettinä olisi ollut ongelma vakavasti keskusteluna tai joka haluaisi meidän muuttuvan toisenlaisiksi. Päinvastoin, monet heistä haluavat pikemmin muuttua suomalaisten kaltaisiksi. Lähinnä on pitänyt toppuutella (aikuisia) että kyllä se sunkin maa on muuten hieno ja upea, älä nyt ihan dissaa.

      Poista
    2. (En taida muuten koskaan tavata = en ole koskaan tavannut...)

      Poista
    3. Suomen kielelle pitäisi peruskoulutuksen jälkeisissä opinnoissa muuten tehdä viimeistään jotakin. Esimerkiksi käyttää sitä. Englanti jyrää meidät kuin venäläinen panssaridivisioona.
      Täällä meillähän on pormestari joka haluaa tehdä englannista kaupungin virallisen kielen.
      Tavoite on olla henkinen tietokonepeli, jota kaikki voivat pelata ja jossa ei ole liikaa sisältöjä eli kieliä ja niiden moneuksia.

      Poista
    4. Totta turiset. Olikohan lisäksi Mikael Junger, joka ehdotti jonkinlaista helpotettua tönkkösuomea, jota olisi esimerkiksi englanninkielisestä taustasta tulevan helpompi puhua.

      Poista
    5. Kauhea kommentointitulva multa taas, ja poukkoileva, mutta kun tuolla aiemmin viitattiin uuteen outoon suhteeseemme entiseen ihan mukavaan ja järkevään tulli-ja kauppaliittoon, niin tässä Hesarin otsikko iltapäivältä joka oikeastaan kertoo kaiken virkkeellä, mihin on nyt sitten menty ja mihin on tultu:

      "Von der Leyen: EU-komissiolta vihreää valoa Suomen elpymissuunnitelmalle"


      Ursula tuli siis Suomeen kuin opetuksentarkastaja ennen vanhaan. Sanna ja kaverit esittelivät auliina vihkonsa.
      Ursula nyökytti, kelpaa, oikein hyvä jopa. Vihreää valoa.
      Sanna ja kaverit hymyilivät, me saadaan tehdä se, jee!

      Tällainen on Suomi nyt. Lupia kysymässä, ja kehuja vastaanottamassa. Ja media: katsokaapa nyt vaan kaikki, miten hieno pm meillä on, hän kelpaa jopa Ursulallekin.

      Poista
    6. Elpymistuki on Suomen osalta pudonnut nyt kahteen miljardiin. Lainasimme itse kuusi, saamme itse kaksi.
      Ja mikä mielettömintä, media nyt ihan pähkinöinä Ursulan kehuista ja luvasta, jotka kohdistuvat rahaan jonka olemme itse laina- ja pääomamarkkinoilta lainanneet.
      Saimme siis luvan toteuttaa asioita rahalla jonka olemme itse lainanneet(??).
      Absurdia teatteria taiteellisimmillaan. Tai dadaa.
      Ja media innoissaan, kun oikein kehuja. Kollektiivinen taputus alaselkään, kas noin, hyvä hyvä.

      Ei hittolainen, näitä jos täällä on enemmän, niin myö ei viihytä. Kopisuttavat saappaitaan siihen malliin.

      Poista
    7. Eihän tuolle voi kuin nauraa, kun miljardia pyörivät silmissä: Irwin lauloi hyvin:

      Meni, saakeli, rahahommat pieleen
      Peppu aukesi komeasti näin
      Tulee äiti nyt väkisinkin mieleen
      Pankkitili pyörii väärinpäin...

      Poista