Saivat Ruotsiin taas
gangstarapmeininkiä --
Einár hengiltä
rispektisyistä (?) -- raukat
kusipäät aseinensa.
Ei niin että olisin kuunnellut Einária, mutta onhan tämä taas aivan uskomatonta. Siis iso kuvio tässä taustalla ja se, että 19-vuotias muusikkopoika piti murhata.
19-vuotiasta ruotsalaista hiphoppari Nils Kurt Erik Einar Grönbergiä eli Einária ammuttiin eilen useita kertoja lähietäisyydeltä teloitustyyliin Tukholman Hammarby Sjöstadissa. Nuorukainen menehtyi paikan päälle. Tapahtumalle on mediatietojen mukaan todistajia, jotka ovat nähneet kaiken tai vähintään osan tapahtumista. Einárin mukana oli ainakin pari kaveria, kun ampuja (tai useampi) ilmestyi paikalle ja toteutti veriteon.
Taustaa: Muutama räpskenen idiootti (tai näkökulmasta riippuen suuri sankari) palkkasi ns. Vårby-mafian kidnappaamaan Einárin 2020. Einár oli tuolloin 17-vuotias. Porukka kidutti, nöyryytti ja pahoinpiteli Einária fyysisesti ja seksuaalisesti reilun parin päivän ajan. Tästä tapahtumasta seurasi muiden muassa se, että yksi vapaudenriiston ja väkivallan pääarkkitehdeista, huippusuosittu rinkebyräppäri Yasin Byn lähti lukemaan tiilenpäitä. Mukana väkivallan tilaajana oli myös ainakin Haval-niminen räppäri. Yasin Byn linnatuomiossa on voinut olla toki muutakin mukana, sillä hän on istunut aikaisemmin esimerkiksi ampuma-aserikoksista.
Ei ole aivan varmaa, oliko Einárkaan täysin puhdas pulmunen, sillä hänellä on kontollaan pikkurikoksia. Hän ei kuitenkaan ole osa alamaailmaa. On silti kulkenut huhuja, että Einár olisi saattanut tilata jonkin vastatoimen häntä kiduttaneelle porukalle - vastatoimi voisi olla esimerkiksi jokin aika sitten Tukhomassa tapahtunut jengipuukotus, jonka kohteeksi joutui Havalin veli. Tämä olisi kyllä Ruotsin tilanne huomioon ottaen todella uhkarohkea veto, sillä Einár on kuitenkin perussvenne ja häntä vastassa on melkoinen porukka, jossa on kaikenlaisia rikollisia laidasta laitaan. No, ihan mahdollinen juttu kuitenkin, joskaan ei kovin todennäköinen.
Yksi vaihtoehto on, että Einárin murhassa on kyse suhteellisen puhtaasta sattumasta tai sen suuntaisesta. Esimerkiksi jengiammunta, jonka uhriksi on joutunut viime päivinä sivullisiakin ja johon ei tarvita muuta varsinaista asiaan liittyvää syytä kuin ehkä yhtäkkiä porukassa tehty havainto siitä, että "Hei, tuossahan on Einár, ammutaan se paska tohjoksi". Tämä olisi mahdollista, koska Eináriin on kohdistunut erinäisiä vakavia väkivaltauhkauksia somessa, ja hänestä on kerrottu maksettavan jopa tapporahaa. Sana leviää, ja tilaisuus tekee kaiken mahdolliseksi. Asian vakavuutta kuvaa se, että Einár oli elänyt viime ajat salaisilla henkilötiedoilla.
Toisaalta motiivina Einárin murhassa voi olla sekin, että Einárin oli määrä todistaa / olla kuultavana ensi viikolla hovioikeudessa Vårby-mafiaa koskevassa jutussa.
Oli miten oli, nämä rispektikulttuurin kiemurat ovat jotain aivan älytöntä, kun ajatellaan miten pienistä jutuista ne lähtevät liikkeelle. Jos ajatellaan aivan alusta, ei ensinnäkään kannata menestyä samalla saralla kuin herkästi loukkaantuvat ja helposti kunniansa menettävät tyypit, joiden hommana on väkivallan ylistäminen, sillä hekumointi ja myös väkivallan käyttäminen tarpeen vaatiessa.
Toiseksi ei kannata tilata mitään vastatoimia, jos tulee kidnapatuksi, raiskatuksi ja häpäistyksi. Eikä tietenkään kannata joutua kuultavaksi / todistajaksi oikeuteen. (Henkilökohtaisesti en usko Einárin vasikoineen poliisille, sillä hän pysyi hyvin vaitonaisena jo ensimmäisestä tapahtumasta eli omasta kidnappauksestaan ja pahoinpitelystään.)
Tilanne on melkoinen sotku kaiken kaikkiaan ja kuvastaa minusta hyvin niitä ongelmia, joissa Ruotsin isot kaupungit osin ovat jengirikollisuuden vuoksi.
Jos joku tahtoo tutustua esimerkiksi Einárin, Yasin Byn ja Havalin musiikkituotantoon, niin youtubesta löytyy. En lupaa suuria musiikkihetkiä, mutta aihepiirit ja asenne tulevat selviksi. Suoraan sanottuna Yasin Byn ja Havalin musiikissa on paikoin sellaista kamaa, että juuri kukaan ei voi tuollaista ilman viranomaistutkintaa Pohjoismaissa esittää.
Se mikä minua ihmetyttää eniten, on se että esimerkiksi Einár ja Rinkebystä tuleva Yasin Byn puuhaavat kahdessa aivan eri genressä, joten ei tuossa olisi alkujaankaan pitänyt järjen mukaan olla mitään eturistiriitaa tai muuta, mistä Einarin pahoinpitelyyn ja lopulta kuolemaan johtanut tapahtumaketju lähti liikkeelle.
Korostan, että ei ole tietenkään ennen poliisityötä selvää, onko homman takana juuri Yasin Byn vai Haval vai saman porukan joku muu jäsen. Itse uskon, että mainitsemani räppärit tai näiden Vårby-kytkökset ovat taustalla, sillä tietty porukka on ottanut Einárin somessakin vainon kohteeksi (ja tietyssä porukassa iloitaan tästä murhasta julkisesti).
En olisi asiasta muuten edes kirjoittanut, mutta tämäkin tapahtuma liittyy samaan yhteiskunnalliseen ilmiöön, josta Ruotsissa taas diskuteerataan kovasti. Ruotsissa on ollut varsin aktiivinen katuampumaväkivallan kausi, jonka syyt ovat osin käytännössä aivan naurettavat ja liittyvät pitkälti mainitsemaani nuorison (tai road man-jengirikollisuus-jne) rispektikulttuuriin. Kunnianpalautusten seurauksena Tukholman alueella paikallisen Monosen toimistolle on toimitettu viime aikoina useampikin kuoliaaksi ammuttu nuorukainen.
Kyse ei ole sinänsä mistään rakenteellisesta syrjinnästä tai syrjääntymisestä sinänsä, vaikka nekin voidaan tähän yhdistää, vaan elämäntavasta, joka saa erinäisiä muotoja esimerkiksi jengien välisenä väkivaltana tai osana gangstarapkulttuuria ison maailman malliin (vrt. yhdysvaltalaisräppäreiden keskinäiset nokittelut ja tilatut murhat, joihin yhdistyy paljon muutakin rikollisuutta, yleensä huumeita, väkivaltaa ja vastaavaa). Lyhyesti sanottuna typerykset ampuvat toisiaan / tilaavat murhia aivan mitättömistä syistä, joskin joskus myös motivoidummin, esimerkiksi ehkäistäkseen isompia paljastumisia oikeudenkäynneissä.
Jos ei ajatella itse väkivaltaa, minusta pahinta kulttuurista itsepetosta on, että Ruotsissa myös tietyt valtiollisten kanavien musiikkitoimittajat ja tietty osa mediaa ovat täysin kritiikittä ja pitkälti poliittisista syistä nostaneet toistuvasti esiin Yasin Byn -tyyppisiä väkivaltaa avoimesti ihannoivia ja siihen sotkeutuneita kulttuurihahmoja.
On eri asia kannustaa nuoria ilmaisemaan ja kehittämään itseään tai kannustaa heitä yhteiskunnallisesti kriittisiin puheenvuoroihin kuin ylistää toistuvasti rikoksiin ja väkivaltaan sotkeutuneita ja niistä avoimesti räppääviä tyyppejä.
Tällaisia yhteiskunnallisia ongelmia, kuten jengiytyminen ja siihen liittyvä laajakirjoinen rikollisuus, on vaikea hoitaa. Ruotsissa on tuhansia nuoria, jotka ovat vaarassa joutua mukaan jengeihin. Itse en keksi oikein mitään järkevää yksittäistä keinoa enkä useampaakaan toimivaa. Sen tietenkin keksin, että väkivaltaa ei pidä normalisoida ja oikeuttaa edes epäsuorasti. Ihmisiä pitää auttaa, mutta väkivaltaa ei pidä ymmärtää, vaan siitä pitää antaa realistinen ja vastenmielinen kuva, olivatpa tekijät keitä hyvänsä. Tuollaisiltakin räppäreiltä kuin Yasin Byn ja Haval voisi kysyä jotain kriittistä siitä, mitä he haluavat ruotsalaiselta yhteiskunnalta ja mitä he ovat mielestään tekemässä.
Ilta-Sanomat kirjoittaa Einárin asiasta näin: