Tuli mieleen, että voisi kirjoittaa tällaisia haiku- ja tankarunoja yhden päivässä, aina aamulla niin kuin nytkin ex tempore. Tekisi vaikka 50 runoa. Tulisiko siitä kirjaa, sitä ei tiedä, mutta ihan hyvä aamun avaus joka tapauksessa.
Linkolasta nyt liikkeellä paljon pohdintaa. Tällaistakin nyt: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008266395.html
Mielestäni kaikessa human interest -jutuissaan tärkeä. Kun puhutaan periaatteista, havainnoista, yht.kunnallisista huolista tms. pitää aina muistaa että siellä on aina takana ihminen arkineen ja omine pienine asioineen joiden vaikutus vaikka ajatteluun voi olla paljon suurempi kuin pelkän abstraktin keskustelun perusteella voisi kuvitella. Merkittävien periaatteidenkin ihmisten ja tekojen ihmisten taustatkin ovat olemassa. Puhumattakaan muista.
Kun vaikka näitä kommentteja täällä kirjoittaa tulee mieleen että siten edustaa vain joitakin ajatustoteemeja joita paaluttaa on taas paaluttamassa. Mutta samaan aikaan se oikea elämä on pienenpientä. Kostuu leivänmuruista suurin piirtein.
On toki niin että ihmisellä (tavallisella ihmisellä, en puhu nyt poikkeusyksilöistä kuten Linkola) jonka elämä on pientä, huolikin lähtee helpommin kasvamaan. Suojavarastuksia on vähemmän. Menetysahdistus vähästä on suurempi tai vähintään yhtä suuri kuin isommasta. Silloin esim. epäselvä ja epävarma tulevaisuuden kuva on isompi asia kuin ihmisille joilla on valinnanvaraa. Ihmisestä tulee "kamala" "foobikko." White (tai minkä värinen) trash jota on helppo osoitella sormella.
Hyvä harjoitus on ajatella että tässäkin maassa on kymmenissä ellei sadoissa tuhansissa ihmisiä joilla ei ole valinnanvaraa työn suhteen ja jotka eivät voi ottaa "irtiottoja" oravanpyörästä ja jotka eivät voi edes valita oman asuntonsa lämpötilaa tai asuinpaikkaansa. Heidän on otettava se mikä heille annetaan. Sen vuoksi todella suutun kun tuota porukkaa aletaan vielä asennekouluttamaan herrojen ja keskiluokan aikalaisuuksiin. Silloin minun tekee mieli lyödä vasaralla nauloja puihin kaatamista estämään. Elämässään onnistunut voi sanoa että hänen elämänsä on pientä. Muttei se sitä konkretiassa ole. Hän voi tehdä tätä tai tuota, mennä tuonne tai jäädä tänne. Maassa on kuitenkin suuri osa ihmisiä joille se on oikeasti pientä, ohi normaalin arkisenkin pienen elämän. Minulle he ovat oikeastaan Linkolaa suurempia ihmisiä vaikkeivät tekisi mitään luonnon puolesta. Kun eivät muuta ehdi tehdä kuin sinnitellä, ja pelätä huomista.
Linkolasta olikin tuon jutun perusteella huomattavasti helpompi pitää yksityishenkilönä ja inhimillisenä ihmisenä pikkujuttuineen kuin ajattelijana, profeettana joka hylkäsi porvarillisen kultuurikotinsa. No, ette ehkä muista mutta minähän olen myynyt puoli litraa karviaisia(!!) Pentille Hakaniemen torilla turkkilaisen ystävänäni töissä ollessani juuri ysärin alussa. Muutama sana vaihdettiin. Hieno hetki sekin. Helsingissä kun toimii ja liikkuu vuosikymmeniä niin ohimennen tapaa melkein "kaikki."
Mulla tuo edellisen kuvion paatos korostuu senkin vuoksi että olen työskennellyt pitkään alueella jossa arki on monella tapaa ja monilla todella pientä. On monen tasoista köyhyyttä. Konkreettisempia vaikutuksia ei ole olemassakaan niihin ihmisiin. Ne näkyvät, toisin kuin ilmastonmuutos, josta näkyy vain videoita. Se kaikki vielä suhteessa tämän ajan päähuutojen aiheisiin herättää minussa vahvasti täysin sosialismittoman työväen arkisosialistin. Taidepiirien vasemmistolaiset leftishengailijat ripustaisinkin roikkumaan naulakkoon huppareistaan jos olisi patia ja liikkuisin niissä piireissä.
Sanotaan vielä näin että niin kuin ilmastonmuutos tulee vetenä vielä silmillemme ja lujaa, niin tulevat myös ne ihmiset joihin tässä viittaan ja joista ei ole kiinnostunut juuri kukaan muussa kuin heidän asenteidensa opettamistarkoituksessa.
Hah. Tämän kommenttipsykoosin nyt laukaisi päälle tuo muistutus Pentin high-society -lähtökohdista. No, ne eivät ole hänen syynsä eivätkä mikään vika muutenkaan, mutta tuli vain mieleen miten joillakin tässä maailmassa on valinnanvaraa ja joillakin ei lainkaan.
Tuo juttu Linkolasta oli ihan symppis. Sinänsä vaikea kuvitella Linkolan hahmoa täysin "fasistiseksi" tms kun lukee näitä inhimillisiä tarinoita. Ei mitenkään helppo ihminen, tiettyjen erityispiirteidensä ohessa tavallinen, varmasti rasittaviakin piirteitä mukanaan kantava kuolevainen.
Tuo mitä sanot tavallisista vähäosaisista on erittäin totta. Eipä poliittinen eliitti heitä lämmöllä ajattele, eikä tietysti moni muukaan. Eliitillä on omat maskottinsa, lemmikkinsä.
No, saattoivathan fasistitkin olla kotioloissa rakastavia perheenisiä... Linkola taisi olla individualistinen konservatiivi, jolla ei ollut liiallista kunnioitusta turhia porvarillisia sääntöjä ja seurusteluetikettejä kohtaan. Jokin haavoittuvaisuus hänestä myös huokuu noiden naisjuttujen valossa. Ikään kuin monesta palasta koottu.
Veikkaan että köyhimmät ovat vielä Suomessakin pulassa, kunhan aikamme eletään.
Muistin kyllä tuon hauskan karviaisepisodin. Tulee tosi harvoin ostettua mitään torilta. Joskus kesällä mansikoita tai herneitä, jos on vieraalla paikkakunnalla. Joskus paistetut muikut.
Joo, erämaaisät eivät pohtineet ihmismäärän kysymystä, heille riittävät muut aiheet.
Suurin osa maailmaa liikuttaneista kysymyksistä ja eettisistä ja uskonnollisista kannanotoista on esitetty aikana, jolloin ei ollut villeissä kuvitelmissakaan ihmispaisumusta.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuli mieleen, että voisi kirjoittaa tällaisia haiku- ja tankarunoja yhden päivässä, aina aamulla niin kuin nytkin ex tempore. Tekisi vaikka 50 runoa. Tulisiko siitä kirjaa, sitä ei tiedä, mutta ihan hyvä aamun avaus joka tapauksessa.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaNäin se voisi hyvin mennä! Katsotaan.
PoistaOhi asian. Jatkoa aiempaan keskusteluun...
VastaaPoistaLinkolasta nyt liikkeellä paljon pohdintaa. Tällaistakin nyt:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008266395.html
Mielestäni kaikessa human interest -jutuissaan tärkeä. Kun puhutaan periaatteista, havainnoista, yht.kunnallisista huolista tms. pitää aina muistaa että siellä on aina takana ihminen arkineen ja omine pienine asioineen joiden vaikutus vaikka ajatteluun voi olla paljon suurempi kuin pelkän abstraktin keskustelun perusteella voisi kuvitella.
Merkittävien periaatteidenkin ihmisten ja tekojen ihmisten taustatkin ovat olemassa. Puhumattakaan muista.
Kun vaikka näitä kommentteja täällä kirjoittaa tulee mieleen että siten edustaa vain joitakin ajatustoteemeja joita paaluttaa on taas paaluttamassa. Mutta samaan aikaan se oikea elämä on pienenpientä. Kostuu leivänmuruista suurin piirtein.
On toki niin että ihmisellä (tavallisella ihmisellä, en puhu nyt poikkeusyksilöistä kuten Linkola) jonka elämä on pientä, huolikin lähtee helpommin kasvamaan. Suojavarastuksia on vähemmän. Menetysahdistus vähästä on suurempi tai vähintään yhtä suuri kuin isommasta. Silloin esim. epäselvä ja epävarma tulevaisuuden kuva on isompi asia kuin ihmisille joilla on valinnanvaraa. Ihmisestä tulee "kamala" "foobikko." White (tai minkä värinen) trash jota on helppo osoitella sormella.
Hyvä harjoitus on ajatella että tässäkin maassa on kymmenissä ellei sadoissa tuhansissa ihmisiä joilla ei ole valinnanvaraa työn suhteen ja jotka eivät voi ottaa "irtiottoja" oravanpyörästä ja jotka eivät voi edes valita oman
asuntonsa lämpötilaa tai asuinpaikkaansa. Heidän on otettava se mikä heille annetaan. Sen vuoksi todella suutun kun tuota porukkaa aletaan vielä asennekouluttamaan herrojen ja keskiluokan aikalaisuuksiin. Silloin minun tekee mieli lyödä vasaralla nauloja puihin kaatamista estämään.
Elämässään onnistunut voi sanoa että hänen elämänsä on pientä. Muttei se sitä konkretiassa ole. Hän voi tehdä tätä tai tuota, mennä tuonne tai jäädä tänne.
Maassa on kuitenkin suuri osa ihmisiä joille se on oikeasti pientä, ohi normaalin arkisenkin pienen elämän.
Minulle he ovat oikeastaan Linkolaa suurempia ihmisiä vaikkeivät tekisi mitään luonnon puolesta. Kun eivät muuta ehdi tehdä kuin sinnitellä, ja pelätä huomista.
Linkolasta olikin tuon jutun perusteella huomattavasti helpompi pitää yksityishenkilönä ja inhimillisenä ihmisenä pikkujuttuineen kuin ajattelijana, profeettana joka hylkäsi porvarillisen kultuurikotinsa.
PoistaNo, ette ehkä muista mutta minähän olen myynyt puoli litraa karviaisia(!!) Pentille Hakaniemen torilla turkkilaisen ystävänäni töissä ollessani juuri ysärin alussa. Muutama sana vaihdettiin. Hieno hetki sekin. Helsingissä kun toimii ja liikkuu vuosikymmeniä niin ohimennen tapaa melkein "kaikki."
Mulla tuo edellisen kuvion paatos korostuu senkin vuoksi että olen työskennellyt pitkään alueella jossa arki on monella tapaa ja monilla todella pientä. On monen tasoista köyhyyttä. Konkreettisempia vaikutuksia ei ole olemassakaan niihin ihmisiin. Ne näkyvät, toisin kuin ilmastonmuutos, josta näkyy vain videoita.
PoistaSe kaikki vielä suhteessa tämän ajan päähuutojen aiheisiin herättää minussa vahvasti täysin sosialismittoman työväen arkisosialistin. Taidepiirien vasemmistolaiset leftishengailijat ripustaisinkin roikkumaan naulakkoon huppareistaan jos olisi patia ja liikkuisin niissä piireissä.
Sanotaan vielä näin että niin kuin ilmastonmuutos tulee vetenä vielä silmillemme ja lujaa, niin tulevat myös ne ihmiset joihin tässä viittaan ja joista ei ole kiinnostunut juuri kukaan muussa kuin heidän asenteidensa opettamistarkoituksessa.
Hah. Tämän kommenttipsykoosin nyt laukaisi päälle tuo muistutus Pentin high-society -lähtökohdista. No, ne eivät ole hänen syynsä eivätkä mikään vika muutenkaan, mutta tuli vain mieleen miten joillakin tässä maailmassa on valinnanvaraa ja joillakin ei lainkaan.
Tuo juttu Linkolasta oli ihan symppis. Sinänsä vaikea kuvitella Linkolan hahmoa täysin "fasistiseksi" tms kun lukee näitä inhimillisiä tarinoita. Ei mitenkään helppo ihminen, tiettyjen erityispiirteidensä ohessa tavallinen, varmasti rasittaviakin piirteitä mukanaan kantava kuolevainen.
PoistaTuo mitä sanot tavallisista vähäosaisista on erittäin totta. Eipä poliittinen eliitti heitä lämmöllä ajattele, eikä tietysti moni muukaan. Eliitillä on omat maskottinsa, lemmikkinsä.
No, saattoivathan fasistitkin olla kotioloissa rakastavia perheenisiä... Linkola taisi olla individualistinen konservatiivi, jolla ei ollut liiallista kunnioitusta turhia porvarillisia sääntöjä ja seurusteluetikettejä kohtaan. Jokin haavoittuvaisuus hänestä myös huokuu noiden naisjuttujen valossa. Ikään kuin monesta palasta koottu.
PoistaVeikkaan että köyhimmät ovat vielä Suomessakin pulassa, kunhan aikamme eletään.
Muistin kyllä tuon hauskan karviaisepisodin. Tulee tosi harvoin ostettua mitään torilta. Joskus kesällä mansikoita tai herneitä, jos on vieraalla paikkakunnalla. Joskus paistetut muikut.
VastaaPoistaOlen kyllä ostanut myös pärekorin ja markkinoilta puukon.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJoo, erämaaisät eivät pohtineet ihmismäärän kysymystä, heille riittävät muut aiheet.
PoistaSuurin osa maailmaa liikuttaneista kysymyksistä ja eettisistä ja uskonnollisista kannanotoista on esitetty aikana, jolloin ei ollut villeissä kuvitelmissakaan ihmispaisumusta.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista