Toisaalta...tuo olisi ihan hyvä. Kullakin joukolla, ryhmällä, mihin nyt kukakin haluaa kuulua oma tilansa joka ja josta ei kuulu muille. Ei mielipidepoliiseja. Ei puhe-sitä-puhe-tätä -kyttäystä, ainoastaan maan laki. Ei edes odotusta jostakin ryhmähengestä, talvisodan hengestä, kollektiivisuudesta, polisoinnista, yhteisöllisyydestä vain oman lauman identiteettejä tai niistäkin vapaita individualismeja. Parempi kuin tämä "yksityinen on poliittista" -pakkopedagogia.
Toisaalta tuo em. sääli, surullista ettei ole edes yhteistä hyväksyntää kompromisseista jotka tehdään kaiken moniäänisyydestä. Halutaan tasa-arvoa josta ei jää jakojäännöksiä. Politisaatiota (en tiedä onko sellaista käsitettä, mutta kuulostaa aivan poliisisaatiolta) joka vahtii kaikkea ja sananmukaisesti pehmellä b:llä bännii.
Surkea kommentti tuossa yllä, korkeintaan jonkin tynkä. Mutta laitan sen silti. Pitää olla tasovaihteluja:)
Woltista ei kannata mitään tilata. Pari kertaa erehdytty ja kylmää ruokaa tulee. Lähetit kyllä positiivisia, jätkiä Venäjältä, Afrikasta. Surkea palkka. Riistokapitalismia.
Jope, en ole ikinä tilannut ruokaa Woltista enkä aio tilatakaan. En vaan halunnut kirjoittaa, että sähköä tulee töpselistä.
Nyt on varmasti niin, että monet niistä jotka äänekkäästi huutavat istuvat jo kotona. Onko näin? En tiedä, arvelen, että aika moni on.
Tuo teksti on ironinen ja ärsyttävä, voi olla aika huonokin. Tuli vaan mieleen.
Mutta oikeasti: minusta tuntuu, että ihmisten lähinnä tahdottaisiin istuvan kodeissaan vegetatiivisessa tilassa, mahdollisimman harmittomina ja kuluttamattomina. Sitten yhteiskunta ei tietenkään pyöri tai pyörimiselle pitää keksiä uudet kriteerit.
Toisaalta: olisi hyvä jos ihmiset vaan pysyisivät kodeissaan ja palvoisivat jotain mikä on lähellä sydäntä. Ei aiheutuisi harmia kenellekään. Paitsi tietenkin tuon edellisen kappaleen suhteen, eli yhteiskunta ei pyörisi.
Mutta melkein väittäisin, että joidenkin mielestä parasta olisi, että yhteiskunta takaa kotona oleskelun, oikeaoppisesti tietenkin. Millä se sitten taattaisiin? Ehkä valtionvelalla, jota ei oikeasti makseta takaisin.
Varmaan on tilaajille aivan oikein, että Woltista tulee kylmää ruokaa, se on vähimmäiskriteeri, ikään kuin oikea palaute ko. toiminnasta. Kuskien tilanne suoraan kuluttajalle paljastettuna.
Ilmeisesti Wolt ei oikein toimi noin niin kuin kuljetuspalveluna kovin hyvin (katsoin arvioita toiminnasta). Liian vähän työntekijöitä toiminnan luonteeseen eli nopeaan jakeluun nähden.
Tosiaan, ei ole tullut ikinä mieleen tilata tuolta jotain. Harvoin muutenkaan tilaan kotiin mitään, todella harvoin.
Nykyajan apsit eivät muutenkaan wörki. Euroopassa sähkön hinta jyrkässä nousussa. Vihreä valta..anteeksi siirtymä ei toimi. Tuulivoimam esimerkiksi se, ei tuota riittävästi. Joku onnellinen voi ajatella että se ja sama tuleeko sähkölaskuun kymppi tai kaksi lisää, mutta heijaste yhteiskuntaan varsiaisesti tuleekin yrityksien ja tuotantolaitosten tarvitseman energian kautta. Oliko se Ruotsissa jossa tätä uutta sähköpulaa korvataan diesel(!)voimalla tällä hetkellä? Inhimillinen ja hieman vahingoniloinen nauru tähän.
Sähkö on uusin toteemi. Kumarretaan sitä. Töpselien herraa.
Joo, Saksassa palaa kivihiili. Vihreä siirtymä nimenomaan nyky-EU:n toteuttamana kuulostaa siltä, että ei taatusti toteudu optimaalisesti. Kas, kun aina ei tuule... ja energiantuotto on sitte ohjattu tällaiseen tuotantomuotoon...
Maailman sovellukset, woltit ja sähköpotkulaudat ja apsithan suunnitellaan lapsille ja nuorille. Mutta uudet iskät ja äiskät kuvittelee että niiden täytyy olla mukana. Normaali tyylitaju horjuu kun innokkaat digikansalaiset painelee kaikkia mahdollisia nappeja ja ruutujen liukupintoja, mitä ihmissimpansseille on tarjolla.
Hyvin sanottu. Olen nähnyt niitä Wolt-kuskeja. Käy sääliksi, hiki päässä säntäilevät napinpainallusten tahtiin, kun pitää saada kuumaa roskaruokaa suoraan kotiin sormea heilauttamalla.
On jotenkin vaikea suhtautua tähänkin demonstraatioon. Ei sinänsä mitään vastaan, mutta en usko että tämä on kovin hyvä tapa saada jotain aikaan. Jos tällaisessa pehmossa herää kyynisyys, niin voi vain kuvitella miten muualla... Nuoruuden idealismina ymmärrän, mutta kun kehyksenä ympärillä on paljon muutakin, minusta myös kyseenalaista, ja tehotonta ongelmanratkaisua, niin nuoruuden into ja huolestuneisuus ei oikein resonoi siten että osaisin täysin idealistisesti kompata. Ja sitten taas: hyvä että on idealismia, kunpa olisi todellisia keinoja myös ja kunpa keinot kohdistuisivat sinne mihin pitäisi. Minulla on sellainen vika, että hurmoksellinen tuputtaminen vain alkaa ärsyttää. En ole koskaan pitänyt sellaisesta.
Nykyajan vitsaukset ja ongelmat ovat sellainen Pandoran lipas, että pitää olla tietoisen sokea jos ajattelee, että siellä on vain hiilidioksidia (ja tietenkin toivoa); toivoa on nimenomaan hiilidioksidin suhteen, monen muun asian suhteen on vähemmän uskoa ja toivoa, niiden suhteen on hätätila.
Ymmärrän kyllä ettei parikymppinen vielä näe ongelmaa velka/verovankilan suhteen, vaan ilmaston, mutta pakkohan maailma on alkaa nähdä kokonaisuutena (mm. väestö) eikä vain hiilidioksidina. Tuon ikäisenä olin itse kyllä jonkin aikaa samankaltainen. Ongelma olivat ydinaseet ja Reagan. Kadulla vain kaksi kertaa kuitenkin.
Jo toisella kertaa taju, että "jos näitä on täällä enemmän, niin myö ei viihytä." Hymy ja nauru eivätkä itäohjukset mahtuneetkaan samalle kadulle kuin Reagan ja länsiohjukset.
Elokapinan nuorissa on aivan varmasti hyvin älykkäitä ihmisiä. Pakkohan sielläkin on jossakin vaiheessa tajuta, ettei maailma ole vain hiilidioksidi ja autot ja ratkaisu kaikkeen kuluttamisen lopettaminen.
Arvelen, että noin käy. Asia on hyvä, mutta koen että tässä on samalla käynnissä mahdollisesti muunkinlainen politikointi niin kuin aina on; sinänsä ihmisten perusoikeus. Minusta ei ole kaduille, asiat ovat mielessäni paljon mutkikkaampia mutta jokainen rikka rokassa on tärkeä. Itse odotan mittasuhteiden tunnistamista. Toki yksin hiilidioksidinkin suhteen riittää työtä.
Näitä elämäntapojen ja hahmotusten eroavaisuuksia vaikkapa nykyiseen nuorisoon kun vertaa, niin täytyy olla sen verran itsekriittinen että tajuaa myös sukupolvikuilun välykset. Itse olen kokenut ison eron peruskokemuksissa jo ns. Ultra Bra-sukupolveen. Siis niihin jotka retroromantisoi jossakin vaiheessa esim. seitkytluvun juttuja, mutta eivät itse olleet siellä kuin hiekkalaatikolla.
Töissä 60/70-lukujen taitteessa syntyneisiin sen sijaan aika samoja sukupolvijuttuja ja hahmotuksia, mutta siitä vain muutamia vuosia eteenpäin niin paljon juttuja menee aika ohi. Itse olen syntynyt 60-luvun puolivälin vanhemmalla puolella.
Kun sitten miettii että mietin tuossa ylhäällä 2000-luvulla(!) syntyneiden maailmankuvia niin ei ihme etten ymmärrä, aina en lainkaan, kun en ymmärtänyt näitä ultrabraitakaan.
Kun muistaa oikein hyvin Kekkosen, kaksikanavaisen television, täysin suljetut sunnuntait (eli ekologiset älä-osta-mitään -päivät joita ennen oli 52 kappaletta vuodessa!) eikä nuoruuteen kuulunut minkäänlainen elektroninen pelaaminen (paitsi Finnjetillä se tennispeli: klip, klop, klip, klop...) niin ne peruskokemukset itsekin tunnistan. Vesa et ihan omakohtaisesti voi sentään muistaa Suomen silloista kahtiajakoa: punkkarit ja rockarit. Taisin huomata liberaaliuteni jo silloin. Minusta molemmilla oli hyvää musaa. Kuten myös "hämyillä."
Kaiholla ajattelen myös aikaa jolloin punk ei ollut mitään poliittisesti. Riippumaton. Hallitsematon. Niin kuin punkin pitääkin. Sitten se haminalainen pöllö alkoi sitä musaa vetää vasemmalle. Pidin kyllä siitäkin linnusta tietyn ajan paljonkin.
Aikuisten ihmisten vastuullisuuksiin ei nuorten pitäisi liian aikaisin ryhtyä. Toki arvostan vastuullisia nuoria jotka ajattelee muutakin maailmaa kuin omaa napaansa, mutta mitään velvollisuutta siihen ei sellaisella 15-21 -vuotiaalla ole. Se on oma valinta jos on. Jos ei sitä tee, on edelleen hieno nuori, jolla ainoa perusvelvollisuus itseään kohtaa, itsensä ja oman elämänsä pelastaminen. Siinä on todella kannatettava kapina-aihe aina.
Jollekin vasenvetoiselle nuorelle räppärille tekee mieli sanoa, että nyt kyllä isät ja äidit ja opet kiittää, kun olet noin hieno ja vastuullinen nuori, oletko ajatellut asiaa niin. Saman oikeavetoiselle sanoisin, mutta eihän niitä ole. Kaikki haluaa olla "historian oikealla? puolella."
Poistanko tämän? Oli ehkä hieman kyyninen...vai oliko?
Ne vastakohtaisuudet, jotka itse muistan, olivat 80-luvulta. Toki jo 70-luvun lopussa Pohjanmaalla oli vastakohtaisuuksia, jotka ulottuivat elämään (uskonnolliset yhteisöt, kuten lestadiolaiset ja karismaattiset joukot, niiden elintavat, muutama kommunisti muutoin hyvin oikeistolaisella pienellä pohjanmaalaisella paikkakunnalla, tuloerot).
80-luvun musiikkikulttuurissa alkoi jo näkyä erilaisia eroja. Rockabilly-tyypit (nää taisi olla aika varhain kasarilla tyyliin Stray Cats yms), perusrokkarit, punk ja myös heavy yhä enemmän vuosikymmenen edetessä.
Minulle ei omassa elämässä tullut esimerkiksi vasemmistolaista rauhanaatemeininkiä juurikaan vastaan, koska en asunut sillä tavalla isoissa kaupungeissa ja ne paikat missä asuin olivat peruskeskiluokkaista "esikaupunkialuetta" tai hiukan maaseudun puolella.
Koti oli monella tapaa epäpoliittinen ja myös melko vähän kiinni suoraan yhteiskunnallisissa keskusteluissa - eikä me myöskään kaveripiirissä niihin juuri tartuttu. Oikeastaan koko teini-iän olin enemmän luonnossa kuin missään muualla. Kotona arvostettiin työtä ja yrittämistä, ja isällä oli monenlaisia virityksiä, joihin hän työllisti myös meidät veljekset.
Yliopistolla 90-luvulla näkyi ennen kaikkea eurooppalainen ajattelu (etenkin strukturalismi, jälkistrukturalismi ja dekonstruktio 60-70-lukujen ranskalaisessa hengessä, mutta myös analyyttisempi ajattelu Wittgensteinin tyyliin), ja ennen kaikkea innostuin kirjallisuudesta, kun olin sen löytänyt kunnolla joskus lukion tokalla luokalla. Olin aina enemmän poetiikan puolella kuin mannermaisissa sosiologisissa teoriakuvioissa.
Yhteiskunnallinen ajattelu on tullut vasta oikeastaan lasten myötä 2000-luvulla. Sitä ennen en päätäni politiikalla vaivannut.
Minun täytyy tunnustaa, että olen omissa ajatuksissani liian arkinen, järkiperäinen ja muuta tällaista, että saisin kiinni kaikista niistä jutuista, joita nyt yksi toisensa perään todistamme. Minusta monet niistä näyttäytyvät kiinnostavina, mutta jotenkin epäolennaisina niiden kysymysten ratkomisessa, joita ne ovat ratkovinaan. En voi mitään sille, että minua ärsyttää joukkohurmos, jossa sosiologiset joukkovoimat alkavat jyllätä ja vievät ihmisen jonkinlaiseen joukkosuggestioon, jossa ei ole enää argumenttien pitävyydellä oikein mitään roolia. Tällaista tulee nykyisin suoranaisella ilotulituksella, ja minun on hyvin vaikea suhtautua vakavasti, siis siten että viitsisin ottaa kantaa. Ymmärrän monet lähtökohdat, mutta ne eivät tunnu oikein sopivan niihin juttuihin, joita tehdään ja joita saadaan aikaan.
Kuka voi sanoa asiaa hiukan harkittuaan, että on historian oikealla puolella? Me kaikki olemme historiassa, osana sitä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei tapahdu paljonkaan olennaista. Ymmärrän kyllä, mitä on vaikkapa ilmaston suhteen olla historian oikealla puolella, noin niin oletusarvoisesti, mutta aivan eri asia on, että olisi oikea käsitys kokonaiskuvasta. Minusta se on aika hatara, siinä on paljon kaikenlaista sellaista, mikä kuuluu ihmisten välisiin voimainkoetuksiin.
Tuo "olla historian oikealla puolella" on somessa ja jossakin määrin myös mediassa nyt aika paljon esillä. Aika taitavaa työntämistä haluttuun suuntaan. Tai jos on herkkyyttä, niin painostavaa.
Itse opiskelin myös (vasta) 90-luvulla, mutta sellaisen soveltavan tieteen puolella etteivät nuo mainitsemasi ysärihitit tulleet juurikaan esiin muuten kuin itse niihin tutustuen. Postmodernia jne. voi toki käyttää fiksusti työrukkasena mutten sitä elämänkuvan tueksi kuitenkaan halunnut ottaa. Koin lievää vastenmielisyyttä sellaista ajattelua kohtaan, jossa kaikki on kaikkea ja mikään ei ole mitään. Hyvä kaveri opiskeli samaan aikaan estetiikkaa ja filosofiaa ja hänen kanssaan näistä käytiin, minä tietenkin diletanttina. Mutta suoruudesta pidin enemmän silloinkin kuin teoriasta, romantikon ja realistin ristisiitoksena vierastin intuitiivisesti relativismeja paitsi käytännön suhteellisuuksia.
Mielenkiinnolla olen kuitenkin huomannut että varsin monet postmodernin ja dekonstruktion seuraajat ovat tässä ajassa sitten kuitenkin kuin kotonaan yksityisen politisoinnissa, eli yhdenmukaistavuuden hengessä.
No kukin on historiassa itse valitsemallaan puolella, puolien välissä tai ulkopuolisuuteen kurkottaen.
Jonkinlaisena kristittynä sitä on kuitenkin aina jossakin määrin outsider ja sivullinen. Ei yhteiskunnan konkretiasta mutta viime kädessä maailmankuvallisesta kamppailusta. Mielelläni ajattelen itseäni klassisena liberaalina, mutta se on enemmänkin vain smalltalkia jotta ei säikytä toista. Ja ihan hyvä ajattelumalli kl onkin. Mun "mannermaisen filosofian" supernimi on viime kädessä sittenkin lopulta... Luther. Ei se stereotypia siitä vaan Luther omin sanoinensa. Sieltä tulee aina potku perseelle ja muistutus että olet vapaa.
Kyllä ihminen on pitkälti perimänsä, ympäristönsä ja aikansa tuote. Mutta millä tavalla, se voi yllättää. Uskon myös, että ihmisellä on jonkinlainen persoonallisuus: ei se ole välttämättä se mitä hän itsestään tekee, vaan se tulee kauempaa, varmaan perimästä ja sen sallimista rajoista ja jostain hyvin varhaisista kokemuksista (ehkä jo kohdusta alkaen).
Pidän hyvin monia tämän ajan "aatteita", jos niitä sellaisiksi voi nimittää, sisäisesti ristiriitaisina tai sisäisesti liki totalitaristisina. Niissä on vanhojen aatteiden kaiku. Eivät ne ole sitä, mitä Pekka Kuusi odotti.
Suomessa paheksuntaa ollaan myös jotenkin ujuttamassa lain tulkintaan ja luodaan uutta termistöä, jotta voidaan torpata sitä, mikä ei ole hyväksyttävää sanoa - pitkälti siksi, että uudet arvot eivät sitä siedä eikä tietty poliittinen toiminta. Tämä on hyvin mielenkiintoinen suuntaus vapaassa länsimaassa, joka Suomikin on.
Ihan mielenkiintoista nähdä lähitulevaisuudessa, miten turvallisuustilanteen ja muiden toimintojen käy, kun poliisin resursseja vähennetään. Nämä ovat niitä kuuluisia arvovalintoja.
Joskushan kaikki esim. opetusalan lois..anteeksi konsultit ja virkamiehet keksivät että kysytään sitä ja tätä lapsilta, "tätä pitää kysyä lapsilta ja nuorilta itseltään."
Jos lasten parlamentilta tms. kysyttäisiin poliisin määrärahoista ja määrästä niin vastaus saattaisi olla hyvin ei-toivottu. He nimittäin todella arvostavat panostusta turvallisuuteen toisin kuin arvohallituksemme.
Muutenkin maailma on aina vain oudommassa asennossa. Oletkos Vesa tai Jari tai joku muu, ollut koulutuksessa jossa on kyse myös arvoista ja arvokeskustelusta ja jonka pitää ja jota vetää koulutusrobotti tietokoneen välityksellä? Itse nyt olen. Tämä aika on nyt sellaista ettei aina tiedä onko tämä valvetta vaiko unta, hah ha. Robotti ei tietenkään poikkea omille teilleen esim. vapaa-ajattelua harjoittamaan, kun kaikki on valmiiksi äänitetty.
En ole vielä robotin kanssa käynyt koulutuksessa, toki sitä on erinäisten helpdeskien bottien kanssa tullut juteltua.
Täytyy sanoa, että ihmisten kanssa työskentelevän ihmisen haastattelijana robotti on todellinen edistysaskel... Ehkä keräävät jotain dataa älykkäämpiä ohjelmistoja varten.
Nämä jälkimmäiset vaihtoehdot eivät toki koske kaikkia.
On monia joille (melkein entinen) koti, uskonto ja (imaginaarinen) isänmaa / asuinmaa / turvasatama, joka elättää, ovat ihan varteenotettavia vaihtoehtoja.
Voihan sitä kotona larpata tuota kotia, uskontoa ja isänmaata. Kahta ensimmäistä ihan autenttisesti ja kolmatta sitten puoli-ironisesti tai hampaita kirskutellen: vittu, mihin ne verovarat taas menivät...
Muiden mantereiden jumalat on kaikkein kovimpia. Ne ei kuole.
Eivät edes läntisen jumalan kuolemisesta riemuitsevien länkkärien mielestä. Jos Jumala suo heitetään keskustelun toisella kielellä noin vain, kun länsiälykön on noustava pöydästä ja pyyhittävä olutvaahto huulilta.
Kun olet nähnyt miten sujuvasti Guevara ja Allah viihtyvät saman länsiajattelijan paidassa ja suussa samaan aikaan, olet nähnyt lännen sellaisena kuin se on.
Mikään ei vielä estä yksityistä länkkäriä palvelemasta Abrahamin, Isakin ja Jakobin Jumalaa ja Kristuksen isää, jos niin tahtoo.
Mitenkään mediaseksikästä se ei ole. Allah ja vasemmistokapinalliset ja viherkapinalliset ovat nyt in, tai ainakaan Allahia ei paheksuta samaan tapaan kuin kristittyjen Jumalaa, joka on myös Elohim tai Adonai.
Tietenkään länsiajattelijan Allah ei ole se Allah, joka hän on muslimeille, vaan oikeastaan ihan samanlaisen vihreän pohjoismaisen demariuden johtohahmo kuin Pate Lipponen tai Stefu Löfven tai siis näiden mielikuva ideaalista demarista (Profeetta M. vastaa tietty Patea ja Stefua).
Saska kirjoittaa näin: "KUN Berliinin muuri vuonna 1989 kaatui, maailmassa oli 15 rajamuuria. Nyt niitä on noin 80 ja lisää tulee. Parhaillaan piikkilankaa vedetään Puolan ja Liettuan Valko-Venäjästä erottaville rajoille sekä Kreikan ja Turkin väliin."
Noille piikkilangoille on reaalipoliittiset syyt: Venäjä ja Valko-Venäjä sen kumppanina ovat joidenkin tietojen mukaan tietoisesti koettelemassa Euroopan itäisiä rajoja: ne ovat tuoneet esimerkiksi joukoittain irakilaisia ja afgaaneja EU:n rajalle, antaneet näille rahaa ja ohjanneet Liettuaan ja Puolaan "turvapaikanhakijoina". Kun Liettua ja Puola eivät ole päästäneet ihmisiä maahan vaan jättäneet rajan tuntumaan, on itäpuolelta jopa asein patistettu "siirtolaisia" Eurooppaan päin. Puolalaiset ovat vastanneet varoituslaukauksin mutta ilmeisesti antaneet kansalaisilleen mahdollisuuden viedä ruokaa näille siirtolaisjoukoille. Tämä on kai Venäjän uusi hybridistrategia, jolla se koettelee hiukan Euroopan kestävyyttä. Tällaisia uutisia olen saanut silmiini. En usko, että ovat keksittyjä.
Kreikka varautuu osaltaan Turkista tuleviin hybridihyökkäyksiin, siitähän nähtiin jo pari vuotta sitten yksi esitys, jossa EU oli tapansa mukaan munaton. Turkki käytti ja voi kenties jatkossakin käyttää halutessaan afrikkalaisia, lähi-itäisiä ja aasialaisia yms. siirtolaisia masinoiduissa rajojen koetteluissa. EU saattaa joutua koville tässä, jos Venäjä päättää oikein kunnolla koeponnistaa.
Muiden mannerten jumalat eivät kuole siksi, että eurooppalainen on valikoivasti suvaitsevainen tai vieraskorea. On selvää, että tuollaisella asenteella mikään uusi tuontijumala ei tule kuolemaan, vaan vahvistuu ja porskuttaa: Jumalat kun ovat kulttuuristen ajatustapojen symboleja.
Noita hybridihyökkäyksiä on tulossa varmasti, liikkeellä olevilla ja suurelta osin turvattomilla ihmisillä.
Mutta entä jos ja kun Venäjä joutuu suureen kriisiin, vaikka Putinin hallinnon kaatuessa hallitsemattomasti? Kuvitellaan että itärajalta maahamme on tulossa 300 000 venäläistä.
Ovatko aiemmin hyvässä kunnostautuneet ihmiset sitten todellakin vastassa tyyliin Welcome All Refugees. Epäilen.
Mitä tulee noihin ei-venäläisiin turvattomiin pelinappulai-ihmisiin niin siihen ei auta Nato-jäsenyys. Eräs toimittaja kirjoittikin fiksusti että voi olla että saamme turvatakuut panssareita vastaan, mutta linja-autoille emme tule voimaan mitään.
Itse toki uskon edelleen että paras turvatakuu on selkä ja kirkas puolueettomuuspolitiikka.
Kuitenkin Venäjältä voisi tulla työkykyistä ja oikeasti koulutettua porukkaa, josta nyt niin kovasti tietyissä yhteyksissä puhutaan. En usko, että vastaanotto olisi yhtä lämmin, erinäisistä syistä, joissa vähän järkisyitä.
Muurit ovat vaikea juttu. Se muuri mikä on paha asia esim. Meksikon rajalla on sitten taas hyvä ja oikea asia Hollywoodin oikeamielisten taiteilijoiden kotikukkuloilla.
Se minkä pitää olla auki Välimerellä, pitää olla sitten taas kiinni Puolan ja Liettuan rajalla.
Moraali kompastuu muureihinsa ja muurittomuuteensa koko ajan.
Eli loogista moraalia on ns. hyvien kannanotoista ihan turha etsiäkään. Reippaasti vaan irrationaalissa hengessä. Uuden Internationalismin Irrationaali...
Toisaalta...tuo olisi ihan hyvä. Kullakin joukolla, ryhmällä, mihin nyt kukakin haluaa kuulua oma tilansa joka ja josta ei kuulu muille. Ei mielipidepoliiseja. Ei puhe-sitä-puhe-tätä -kyttäystä, ainoastaan maan laki.
VastaaPoistaEi edes odotusta jostakin ryhmähengestä, talvisodan hengestä, kollektiivisuudesta, polisoinnista, yhteisöllisyydestä vain oman lauman identiteettejä tai niistäkin vapaita individualismeja.
Parempi kuin tämä "yksityinen on poliittista" -pakkopedagogia.
Toisaalta tuo em. sääli, surullista ettei ole edes yhteistä hyväksyntää kompromisseista jotka tehdään kaiken moniäänisyydestä.
Halutaan tasa-arvoa josta ei jää jakojäännöksiä.
Politisaatiota (en tiedä onko sellaista käsitettä, mutta kuulostaa aivan poliisisaatiolta) joka vahtii kaikkea ja sananmukaisesti pehmellä b:llä bännii.
Surkea kommentti tuossa yllä, korkeintaan jonkin tynkä. Mutta laitan sen silti. Pitää olla tasovaihteluja:)
Woltista ei kannata mitään tilata. Pari kertaa erehdytty ja kylmää ruokaa tulee. Lähetit kyllä positiivisia, jätkiä Venäjältä, Afrikasta. Surkea palkka. Riistokapitalismia.
Jope, en ole ikinä tilannut ruokaa Woltista enkä aio tilatakaan. En vaan halunnut kirjoittaa, että sähköä tulee töpselistä.
VastaaPoistaNyt on varmasti niin, että monet niistä jotka äänekkäästi huutavat istuvat jo kotona. Onko näin? En tiedä, arvelen, että aika moni on.
Tuo teksti on ironinen ja ärsyttävä, voi olla aika huonokin. Tuli vaan mieleen.
Mutta oikeasti: minusta tuntuu, että ihmisten lähinnä tahdottaisiin istuvan kodeissaan vegetatiivisessa tilassa, mahdollisimman harmittomina ja kuluttamattomina. Sitten yhteiskunta ei tietenkään pyöri tai pyörimiselle pitää keksiä uudet kriteerit.
Toisaalta: olisi hyvä jos ihmiset vaan pysyisivät kodeissaan ja palvoisivat jotain mikä on lähellä sydäntä. Ei aiheutuisi harmia kenellekään. Paitsi tietenkin tuon edellisen kappaleen suhteen, eli yhteiskunta ei pyörisi.
Mutta melkein väittäisin, että joidenkin mielestä parasta olisi, että yhteiskunta takaa kotona oleskelun, oikeaoppisesti tietenkin. Millä se sitten taattaisiin? Ehkä valtionvelalla, jota ei oikeasti makseta takaisin.
Varmaan on tilaajille aivan oikein, että Woltista tulee kylmää ruokaa, se on vähimmäiskriteeri, ikään kuin oikea palaute ko. toiminnasta. Kuskien tilanne suoraan kuluttajalle paljastettuna.
PoistaIlmeisesti Wolt ei oikein toimi noin niin kuin kuljetuspalveluna kovin hyvin (katsoin arvioita toiminnasta). Liian vähän työntekijöitä toiminnan luonteeseen eli nopeaan jakeluun nähden.
PoistaTosiaan, ei ole tullut ikinä mieleen tilata tuolta jotain. Harvoin muutenkaan tilaan kotiin mitään, todella harvoin.
Nykyajan apsit eivät muutenkaan wörki. Euroopassa sähkön hinta jyrkässä nousussa. Vihreä valta..anteeksi siirtymä ei toimi. Tuulivoimam esimerkiksi se, ei tuota riittävästi. Joku onnellinen voi ajatella että se ja sama tuleeko sähkölaskuun kymppi tai kaksi lisää, mutta heijaste yhteiskuntaan varsiaisesti tuleekin yrityksien ja tuotantolaitosten tarvitseman energian kautta. Oliko se Ruotsissa jossa tätä uutta sähköpulaa korvataan diesel(!)voimalla tällä hetkellä? Inhimillinen ja hieman vahingoniloinen nauru tähän.
VastaaPoistaSähkö on uusin toteemi. Kumarretaan sitä. Töpselien herraa.
Joo, Saksassa palaa kivihiili. Vihreä siirtymä nimenomaan nyky-EU:n toteuttamana kuulostaa siltä, että ei taatusti toteudu optimaalisesti. Kas, kun aina ei tuule... ja energiantuotto on sitte ohjattu tällaiseen tuotantomuotoon...
PoistaSurkealla viittasin Vesa muuten omaan, minun kommenttiini.
VastaaPoistaMaailman sovellukset, woltit ja sähköpotkulaudat ja apsithan suunnitellaan lapsille ja nuorille. Mutta uudet iskät ja äiskät kuvittelee että niiden täytyy olla mukana. Normaali tyylitaju horjuu kun innokkaat digikansalaiset painelee kaikkia mahdollisia nappeja ja ruutujen liukupintoja, mitä ihmissimpansseille on tarjolla.
VastaaPoistaHyvin sanottu. Olen nähnyt niitä Wolt-kuskeja. Käy sääliksi, hiki päässä säntäilevät napinpainallusten tahtiin, kun pitää saada kuumaa roskaruokaa suoraan kotiin sormea heilauttamalla.
PoistaMaailmassa on Ongelma. Se on Hiilidioksidi.
VastaaPoistaSiihen on Ratkaisu. Se on Sähkö.
Tuossa on nuorelle ihmiselle hyvä pohja ponnistaa eteenpäin maailman sokkeloissa.
Ja lisäys hieman rohkeammalle nuorelle :
Jos Ne eivät usko. Istu Kadulle ja Pysäytä Ne.
On jotenkin vaikea suhtautua tähänkin demonstraatioon. Ei sinänsä mitään vastaan, mutta en usko että tämä on kovin hyvä tapa saada jotain aikaan. Jos tällaisessa pehmossa herää kyynisyys, niin voi vain kuvitella miten muualla... Nuoruuden idealismina ymmärrän, mutta kun kehyksenä ympärillä on paljon muutakin, minusta myös kyseenalaista, ja tehotonta ongelmanratkaisua, niin nuoruuden into ja huolestuneisuus ei oikein resonoi siten että osaisin täysin idealistisesti kompata. Ja sitten taas: hyvä että on idealismia, kunpa olisi todellisia keinoja myös ja kunpa keinot kohdistuisivat sinne mihin pitäisi. Minulla on sellainen vika, että hurmoksellinen tuputtaminen vain alkaa ärsyttää. En ole koskaan pitänyt sellaisesta.
PoistaNykyajan vitsaukset ja ongelmat ovat sellainen Pandoran lipas, että pitää olla tietoisen sokea jos ajattelee, että siellä on vain hiilidioksidia (ja tietenkin toivoa); toivoa on nimenomaan hiilidioksidin suhteen, monen muun asian suhteen on vähemmän uskoa ja toivoa, niiden suhteen on hätätila.
VastaaPoistaIlmastohätätila. Väestönkasvuhätätila.
VastaaPoistaVelkahätätila. Verotushätätila.
Ainakin...nuo konkreettisia.
Lisäisin myös hätätilan, jossa yksityinen politisoidaan samalla tapaa kuin jossakin muualla yksityinen uskonnollistetaan.
Ymmärrän kyllä ettei parikymppinen vielä näe ongelmaa velka/verovankilan suhteen, vaan ilmaston, mutta pakkohan maailma on alkaa nähdä kokonaisuutena (mm. väestö) eikä vain hiilidioksidina.
PoistaTuon ikäisenä olin itse kyllä jonkin aikaa samankaltainen. Ongelma olivat ydinaseet ja Reagan. Kadulla vain kaksi kertaa kuitenkin.
Jo toisella kertaa taju, että "jos näitä on täällä enemmän, niin myö ei viihytä." Hymy ja nauru eivätkä itäohjukset mahtuneetkaan samalle kadulle kuin Reagan ja länsiohjukset.
Elokapinan nuorissa on aivan varmasti hyvin älykkäitä ihmisiä. Pakkohan sielläkin on jossakin vaiheessa tajuta, ettei maailma ole vain hiilidioksidi ja autot ja ratkaisu kaikkeen kuluttamisen lopettaminen.
Arvelen, että noin käy. Asia on hyvä, mutta koen että tässä on samalla käynnissä mahdollisesti muunkinlainen politikointi niin kuin aina on; sinänsä ihmisten perusoikeus. Minusta ei ole kaduille, asiat ovat mielessäni paljon mutkikkaampia mutta jokainen rikka rokassa on tärkeä. Itse odotan mittasuhteiden tunnistamista. Toki yksin hiilidioksidinkin suhteen riittää työtä.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaSuomessa sanalla kapina on pikkaisen huono kaiku... Purnaaminen on hyvä, samoin kuin asioiden hoitaminen ajallaan.
PoistaNäitä elämäntapojen ja hahmotusten eroavaisuuksia vaikkapa nykyiseen nuorisoon kun vertaa, niin täytyy olla sen verran itsekriittinen että tajuaa myös sukupolvikuilun välykset.
VastaaPoistaItse olen kokenut ison eron peruskokemuksissa jo ns. Ultra Bra-sukupolveen. Siis niihin jotka retroromantisoi jossakin vaiheessa esim. seitkytluvun juttuja, mutta eivät itse olleet siellä kuin hiekkalaatikolla.
Töissä 60/70-lukujen taitteessa syntyneisiin sen sijaan aika samoja sukupolvijuttuja ja hahmotuksia, mutta siitä vain muutamia vuosia eteenpäin niin paljon juttuja menee aika ohi. Itse olen syntynyt 60-luvun puolivälin vanhemmalla puolella.
Kun sitten miettii että mietin tuossa ylhäällä 2000-luvulla(!) syntyneiden maailmankuvia niin ei ihme etten ymmärrä, aina en lainkaan, kun en ymmärtänyt näitä ultrabraitakaan.
Kun muistaa oikein hyvin Kekkosen, kaksikanavaisen television, täysin suljetut sunnuntait (eli ekologiset älä-osta-mitään -päivät joita ennen oli 52 kappaletta vuodessa!) eikä nuoruuteen kuulunut minkäänlainen elektroninen pelaaminen (paitsi Finnjetillä se tennispeli: klip, klop, klip, klop...) niin ne peruskokemukset itsekin tunnistan.
Vesa et ihan omakohtaisesti voi sentään muistaa Suomen silloista kahtiajakoa: punkkarit ja rockarit.
Taisin huomata liberaaliuteni jo silloin. Minusta molemmilla oli hyvää musaa. Kuten myös "hämyillä."
Kaiholla ajattelen myös aikaa jolloin punk ei ollut mitään poliittisesti. Riippumaton. Hallitsematon. Niin kuin punkin pitääkin. Sitten se haminalainen pöllö alkoi sitä musaa vetää vasemmalle. Pidin kyllä siitäkin linnusta tietyn ajan paljonkin.
PoistaAikuisten ihmisten vastuullisuuksiin ei nuorten pitäisi liian aikaisin ryhtyä. Toki arvostan vastuullisia nuoria jotka ajattelee muutakin maailmaa kuin omaa napaansa, mutta mitään velvollisuutta siihen ei sellaisella 15-21 -vuotiaalla ole. Se on oma valinta jos on. Jos ei sitä tee, on edelleen hieno nuori, jolla ainoa perusvelvollisuus itseään kohtaa, itsensä ja oman elämänsä pelastaminen.
Siinä on todella kannatettava kapina-aihe aina.
Jollekin vasenvetoiselle nuorelle räppärille tekee mieli sanoa, että nyt kyllä isät ja äidit ja opet kiittää, kun olet noin hieno ja vastuullinen nuori, oletko ajatellut asiaa niin. Saman oikeavetoiselle sanoisin, mutta eihän niitä ole. Kaikki haluaa olla "historian oikealla? puolella."
PoistaPoistanko tämän? Oli ehkä hieman kyyninen...vai oliko?
Ne vastakohtaisuudet, jotka itse muistan, olivat 80-luvulta. Toki jo 70-luvun lopussa Pohjanmaalla oli vastakohtaisuuksia, jotka ulottuivat elämään (uskonnolliset yhteisöt, kuten lestadiolaiset ja karismaattiset joukot, niiden elintavat, muutama kommunisti muutoin hyvin oikeistolaisella pienellä pohjanmaalaisella paikkakunnalla, tuloerot).
Poista80-luvun musiikkikulttuurissa alkoi jo näkyä erilaisia eroja. Rockabilly-tyypit (nää taisi olla aika varhain kasarilla tyyliin Stray Cats yms), perusrokkarit, punk ja myös heavy yhä enemmän vuosikymmenen edetessä.
Minulle ei omassa elämässä tullut esimerkiksi vasemmistolaista rauhanaatemeininkiä juurikaan vastaan, koska en asunut sillä tavalla isoissa kaupungeissa ja ne paikat missä asuin olivat peruskeskiluokkaista "esikaupunkialuetta" tai hiukan maaseudun puolella.
VastaaPoistaKoti oli monella tapaa epäpoliittinen ja myös melko vähän kiinni suoraan yhteiskunnallisissa keskusteluissa - eikä me myöskään kaveripiirissä niihin juuri tartuttu. Oikeastaan koko teini-iän olin enemmän luonnossa kuin missään muualla. Kotona arvostettiin työtä ja yrittämistä, ja isällä oli monenlaisia virityksiä, joihin hän työllisti myös meidät veljekset.
Yliopistolla 90-luvulla näkyi ennen kaikkea eurooppalainen ajattelu (etenkin strukturalismi, jälkistrukturalismi ja dekonstruktio 60-70-lukujen ranskalaisessa hengessä, mutta myös analyyttisempi ajattelu Wittgensteinin tyyliin), ja ennen kaikkea innostuin kirjallisuudesta, kun olin sen löytänyt kunnolla joskus lukion tokalla luokalla. Olin aina enemmän poetiikan puolella kuin mannermaisissa sosiologisissa teoriakuvioissa.
Yhteiskunnallinen ajattelu on tullut vasta oikeastaan lasten myötä 2000-luvulla. Sitä ennen en päätäni politiikalla vaivannut.
Minun täytyy tunnustaa, että olen omissa ajatuksissani liian arkinen, järkiperäinen ja muuta tällaista, että saisin kiinni kaikista niistä jutuista, joita nyt yksi toisensa perään todistamme. Minusta monet niistä näyttäytyvät kiinnostavina, mutta jotenkin epäolennaisina niiden kysymysten ratkomisessa, joita ne ovat ratkovinaan. En voi mitään sille, että minua ärsyttää joukkohurmos, jossa sosiologiset joukkovoimat alkavat jyllätä ja vievät ihmisen jonkinlaiseen joukkosuggestioon, jossa ei ole enää argumenttien pitävyydellä oikein mitään roolia. Tällaista tulee nykyisin suoranaisella ilotulituksella, ja minun on hyvin vaikea suhtautua vakavasti, siis siten että viitsisin ottaa kantaa. Ymmärrän monet lähtökohdat, mutta ne eivät tunnu oikein sopivan niihin juttuihin, joita tehdään ja joita saadaan aikaan.
PoistaKuka voi sanoa asiaa hiukan harkittuaan, että on historian oikealla puolella? Me kaikki olemme historiassa, osana sitä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei tapahdu paljonkaan olennaista. Ymmärrän kyllä, mitä on vaikkapa ilmaston suhteen olla historian oikealla puolella, noin niin oletusarvoisesti, mutta aivan eri asia on, että olisi oikea käsitys kokonaiskuvasta. Minusta se on aika hatara, siinä on paljon kaikenlaista sellaista, mikä kuuluu ihmisten välisiin voimainkoetuksiin.
VastaaPoistaTuo "olla historian oikealla puolella" on somessa ja jossakin määrin myös mediassa nyt aika paljon esillä. Aika taitavaa työntämistä haluttuun suuntaan. Tai jos on herkkyyttä, niin painostavaa.
VastaaPoistaItse opiskelin myös (vasta) 90-luvulla, mutta sellaisen soveltavan tieteen puolella etteivät nuo mainitsemasi ysärihitit tulleet juurikaan esiin muuten kuin itse niihin tutustuen. Postmodernia jne. voi toki käyttää fiksusti työrukkasena mutten sitä elämänkuvan tueksi kuitenkaan halunnut ottaa. Koin lievää vastenmielisyyttä sellaista ajattelua kohtaan, jossa kaikki on kaikkea ja mikään ei ole mitään. Hyvä kaveri opiskeli samaan aikaan estetiikkaa ja filosofiaa ja hänen kanssaan näistä käytiin, minä tietenkin diletanttina. Mutta suoruudesta pidin enemmän silloinkin kuin teoriasta, romantikon ja realistin ristisiitoksena vierastin intuitiivisesti relativismeja paitsi käytännön suhteellisuuksia.
Mielenkiinnolla olen kuitenkin huomannut että varsin monet postmodernin ja dekonstruktion seuraajat ovat tässä ajassa sitten kuitenkin kuin kotonaan yksityisen politisoinnissa, eli yhdenmukaistavuuden hengessä.
No kukin on historiassa itse valitsemallaan puolella, puolien välissä tai ulkopuolisuuteen kurkottaen.
Jonkinlaisena kristittynä sitä on kuitenkin aina jossakin määrin outsider ja sivullinen. Ei yhteiskunnan konkretiasta mutta viime kädessä maailmankuvallisesta kamppailusta. Mielelläni ajattelen itseäni klassisena liberaalina, mutta se on enemmänkin vain smalltalkia jotta ei säikytä toista. Ja ihan hyvä ajattelumalli kl onkin.
VastaaPoistaMun "mannermaisen filosofian" supernimi on viime kädessä sittenkin lopulta... Luther. Ei se stereotypia siitä vaan Luther omin sanoinensa. Sieltä tulee aina potku perseelle ja muistutus että olet vapaa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKyllä ihminen on pitkälti perimänsä, ympäristönsä ja aikansa tuote. Mutta millä tavalla, se voi yllättää. Uskon myös, että ihmisellä on jonkinlainen persoonallisuus: ei se ole välttämättä se mitä hän itsestään tekee, vaan se tulee kauempaa, varmaan perimästä ja sen sallimista rajoista ja jostain hyvin varhaisista kokemuksista (ehkä jo kohdusta alkaen).
VastaaPoistaPidän hyvin monia tämän ajan "aatteita", jos niitä sellaisiksi voi nimittää, sisäisesti ristiriitaisina tai sisäisesti liki totalitaristisina. Niissä on vanhojen aatteiden kaiku. Eivät ne ole sitä, mitä Pekka Kuusi odotti.
Suomessa paheksuntaa ollaan myös jotenkin ujuttamassa lain tulkintaan ja luodaan uutta termistöä, jotta voidaan torpata sitä, mikä ei ole hyväksyttävää sanoa - pitkälti siksi, että uudet arvot eivät sitä siedä eikä tietty poliittinen toiminta. Tämä on hyvin mielenkiintoinen suuntaus vapaassa länsimaassa, joka Suomikin on.
VastaaPoistaOnneksi Suomen uusi hallitus osaa myös toimia muutoksen suhteen oikeasuuntaisesti:
VastaaPoistahttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008292682.html
Verotus ylös, polliisi alas, lämpötilat ylös ja alas, autot pois, paristot tilalle, maailma syliin.
Ihan mielenkiintoista nähdä lähitulevaisuudessa, miten turvallisuustilanteen ja muiden toimintojen käy, kun poliisin resursseja vähennetään. Nämä ovat niitä kuuluisia arvovalintoja.
VastaaPoistaKoti, uskonto, isänmaa > Kommuuni, feminismi, federaatio.
PoistaJoskushan kaikki esim. opetusalan lois..anteeksi konsultit ja virkamiehet keksivät että kysytään sitä ja tätä lapsilta, "tätä pitää kysyä lapsilta ja nuorilta itseltään."
PoistaJos lasten parlamentilta tms. kysyttäisiin poliisin määrärahoista ja määrästä niin vastaus saattaisi olla hyvin ei-toivottu. He nimittäin todella arvostavat panostusta turvallisuuteen toisin kuin arvohallituksemme.
Muutenkin maailma on aina vain oudommassa asennossa.
Oletkos Vesa tai Jari tai joku muu, ollut koulutuksessa jossa on kyse myös arvoista ja arvokeskustelusta ja jonka pitää ja jota vetää koulutusrobotti tietokoneen välityksellä? Itse nyt olen. Tämä aika on nyt sellaista ettei aina tiedä onko tämä valvetta vaiko unta, hah ha. Robotti ei tietenkään poikkea omille teilleen esim. vapaa-ajattelua harjoittamaan, kun kaikki on valmiiksi äänitetty.
En ole vielä robotin kanssa käynyt koulutuksessa, toki sitä on erinäisten helpdeskien bottien kanssa tullut juteltua.
PoistaTäytyy sanoa, että ihmisten kanssa työskentelevän ihmisen haastattelijana robotti on todellinen edistysaskel... Ehkä keräävät jotain dataa älykkäämpiä ohjelmistoja varten.
Huh!
Tämä robo "koulutti." Tai oikeastaan ilman lainausmerkkejä.
PoistaIhan idiootinkin ymmärrettävissä oli indoktrinaatio-yritys tietyssä aihepiirissä. Olin sen idiootti. Viesti oli: Ajattele. Näin. Älä. Ajattele. Toisin. Älä. Myöskään. Itse.
Kouluttajarobotti kuulostaa ihan demareiden keihäänkärkihankkeelta!
PoistaToisia vaihtoehtoja:
VastaaPoistaperhemuodostelma, intersektionalismi, planeetta;
yhteisöt, monikulttuurisuussosialismi, globalismi.
Nämä jälkimmäiset vaihtoehdot eivät toki koske kaikkia.
On monia joille (melkein entinen) koti, uskonto ja (imaginaarinen) isänmaa / asuinmaa / turvasatama, joka elättää, ovat ihan varteenotettavia vaihtoehtoja.
Paluuta yhtenäiskulttuuriin ei ole.
Toki voi olla myös koti, intersektionalismi, federaatio
Poistatai koti, sosialismi, planeetta jne jne
"perhemuodostelma, intersektionalismi, planeetta;
Poistayhteisöt, monikulttuurisuussosialismi, globalismi."
Nappi!
Suomea on turha venkoilla takaisin. Se on ollut menoa jo jonkin aikaa.
Voihan sitä kotona larpata tuota kotia, uskontoa ja isänmaata. Kahta ensimmäistä ihan autenttisesti ja kolmatta sitten puoli-ironisesti tai hampaita kirskutellen: vittu, mihin ne verovarat taas menivät...
PoistaKotisi ei ole linnasi. Se on politiikkaa.
PoistaUskonto. Älä nyt ihmeessä hei enää sitä tähän ota. Kristinuskon Jumala on kuollut.
Isänmaa. Museokamaa. Elokuvien uudelleenfilmatisointien aihe.
Koti, uskonto. Tuossa yksityisestä on politisoitu yleistä.
PoistaIsänmaa. Nyt taas yleisestä on puolestaan politisoitu yksityistä.
Saska Saarikoski oli Imagine-kolumninsa kanssa ihan hakoteillä. Meillä Imagine on toteutunut ja toteutuu lisää.
Maailmalla on eri juttu. Mutta siellähän jumalakaan ei ole kuollut. Toisin kuin meillä.
Muiden mantereiden jumalat on kaikkein kovimpia. Ne ei kuole.
PoistaEivät edes läntisen jumalan kuolemisesta riemuitsevien länkkärien mielestä. Jos Jumala suo heitetään keskustelun toisella kielellä noin vain, kun länsiälykön on noustava pöydästä ja pyyhittävä olutvaahto huulilta.
Kun olet nähnyt miten sujuvasti Guevara ja Allah viihtyvät saman länsiajattelijan paidassa ja suussa samaan aikaan, olet nähnyt lännen sellaisena kuin se on.
PoistaMikään ei vielä estä yksityistä länkkäriä palvelemasta Abrahamin, Isakin ja Jakobin Jumalaa ja Kristuksen isää, jos niin tahtoo.
PoistaMitenkään mediaseksikästä se ei ole. Allah ja vasemmistokapinalliset ja viherkapinalliset ovat nyt in, tai ainakaan Allahia ei paheksuta samaan tapaan kuin kristittyjen Jumalaa, joka on myös Elohim tai Adonai.
Tietenkään länsiajattelijan Allah ei ole se Allah, joka hän on muslimeille, vaan oikeastaan ihan samanlaisen vihreän pohjoismaisen demariuden johtohahmo kuin Pate Lipponen tai Stefu Löfven tai siis näiden mielikuva ideaalista demarista (Profeetta M. vastaa tietty Patea ja Stefua).
PoistaSaska kirjoittaa näin: "KUN Berliinin muuri vuonna 1989 kaatui, maailmassa oli 15 rajamuuria. Nyt niitä on noin 80 ja lisää tulee. Parhaillaan piikkilankaa vedetään Puolan ja Liettuan Valko-Venäjästä erottaville rajoille sekä Kreikan ja Turkin väliin."
VastaaPoistaNoille piikkilangoille on reaalipoliittiset syyt: Venäjä ja Valko-Venäjä sen kumppanina ovat joidenkin tietojen mukaan tietoisesti koettelemassa Euroopan itäisiä rajoja: ne ovat tuoneet esimerkiksi joukoittain irakilaisia ja afgaaneja EU:n rajalle, antaneet näille rahaa ja ohjanneet Liettuaan ja Puolaan "turvapaikanhakijoina". Kun Liettua ja Puola eivät ole päästäneet ihmisiä maahan vaan jättäneet rajan tuntumaan, on itäpuolelta jopa asein patistettu "siirtolaisia" Eurooppaan päin. Puolalaiset ovat vastanneet varoituslaukauksin mutta ilmeisesti antaneet kansalaisilleen mahdollisuuden viedä ruokaa näille siirtolaisjoukoille. Tämä on kai Venäjän uusi hybridistrategia, jolla se koettelee hiukan Euroopan kestävyyttä. Tällaisia uutisia olen saanut silmiini. En usko, että ovat keksittyjä.
Kreikka varautuu osaltaan Turkista tuleviin hybridihyökkäyksiin, siitähän nähtiin jo pari vuotta sitten yksi esitys, jossa EU oli tapansa mukaan munaton. Turkki käytti ja voi kenties jatkossakin käyttää halutessaan afrikkalaisia, lähi-itäisiä ja aasialaisia yms. siirtolaisia masinoiduissa rajojen koetteluissa. EU saattaa joutua koville tässä, jos Venäjä päättää oikein kunnolla koeponnistaa.
Surkeaa tietenkin on, että juurettomat ihmiset ovat tässä pelinappuloina.
PoistaMuiden mannerten jumalat eivät kuole siksi, että eurooppalainen on valikoivasti suvaitsevainen tai vieraskorea. On selvää, että tuollaisella asenteella mikään uusi tuontijumala ei tule kuolemaan, vaan vahvistuu ja porskuttaa: Jumalat kun ovat kulttuuristen ajatustapojen symboleja.
PoistaNoita hybridihyökkäyksiä on tulossa varmasti, liikkeellä olevilla ja suurelta osin turvattomilla ihmisillä.
VastaaPoistaMutta entä jos ja kun Venäjä joutuu suureen kriisiin, vaikka Putinin hallinnon kaatuessa hallitsemattomasti?
Kuvitellaan että itärajalta maahamme on tulossa 300 000 venäläistä.
Ovatko aiemmin hyvässä kunnostautuneet ihmiset sitten todellakin vastassa tyyliin Welcome All Refugees. Epäilen.
Mitä tulee noihin ei-venäläisiin turvattomiin pelinappulai-ihmisiin niin siihen ei auta Nato-jäsenyys. Eräs toimittaja kirjoittikin fiksusti että voi olla että saamme turvatakuut panssareita vastaan, mutta linja-autoille emme tule voimaan mitään.
PoistaItse toki uskon edelleen että paras turvatakuu on selkä ja kirkas puolueettomuuspolitiikka.
Kuitenkin Venäjältä voisi tulla työkykyistä ja oikeasti koulutettua porukkaa, josta nyt niin kovasti tietyissä yhteyksissä puhutaan. En usko, että vastaanotto olisi yhtä lämmin, erinäisistä syistä, joissa vähän järkisyitä.
PoistaMuurit ovat vaikea juttu. Se muuri mikä on paha asia esim. Meksikon rajalla on sitten taas hyvä ja oikea asia Hollywoodin oikeamielisten taiteilijoiden kotikukkuloilla.
VastaaPoistaSe minkä pitää olla auki Välimerellä, pitää olla sitten taas kiinni Puolan ja Liettuan rajalla.
Moraali kompastuu muureihinsa ja muurittomuuteensa koko ajan.
Eli loogista moraalia on ns. hyvien kannanotoista ihan turha etsiäkään.
PoistaReippaasti vaan irrationaalissa hengessä.
Uuden Internationalismin Irrationaali...