keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Poseerauksia

 

Ollaan kesän viimeisinä päivinä elokuussa Bobbyn ja Rikun kanssa perheen jokavuotisella venereissulla eli soudetaan järven toisella puolella lahden sopukassa sijaitsevalle pöytäkivelle. Se on iso jääkauden aikainen kivi, jonka päälle voi kiivetä syömään retkieväät. Jotkut ovat kuulemma tanssineetkin kivellä. Hyvin siihen sopii neljä viisi ihmistä. Tyttäreni Helmi pitää huolta siitä, että joka kesä mennään pöytäkivelle.




Bobbylle ja Rikulle tämä oli tosin ensimmäinen kerta. Mulla on kesäparta, pojilla pelastusliivit.




Tässä ollaan vielä matkalla. Kuvan alareunassa Helmi ja Riku, taivas täynnä kauniita poutapilviä, itätuulta vaivainen metri sekunnissa, mutta tässä kohtaa täysin tyyntä:




Tiinan eli vaimoni ottama pilvikuva:




Ahveniakin tuli. Savustin ne. Aina välillä pitää raottaa hiukan kantta ja päästää kitkerimmät savut pois, varsinkin alussa se on tärkeää. Tässä ollaan jo tutkimassa lopputulosta - vielä saavat kalat olla jonkin aikaa:






Tässä vielä yksi omakuva syyskuulta. Näyttää äijä hiukan kuitilta pitkän viikon päätteeksi, mutta takana onkin polttopuu-urakka ja muuta mukavaa. Ajan hammas on armoton. Taustalla mökki eli saunatupa sekä kota:







5 kommenttia:

  1. Keskimmäinen kuva kertoo myös totuuden muiden totuuksien ja "realismien" rinnalla: Maailma on hyvä. Kolmannesta kuvasta tulee ihmiseläimelle yksinkertaisesti nälkä.

    VastaaPoista
  2. Joo, maailma on hyvä, varsinkin kun on kaukana kavala mailma. Tuossa juuri tuumin, että materiaalisesti ja henkisesti ajatellen yksi parhaista teoistani on ollut 2012, kun otettiin vaimon kanssa lainaa (tai saatiin laina) pankista ja hankittiin mökkitontti kauniin järven rannalta. Luonnon keskellä sielu lepää, ja vähitellen ne velatkin kuolettuvat. Kesällä en keksi hienompaa paikkaa ihmiselle olla kuin suomalainen luonto. Se on uskomattoman monipuolinen ja rikas kaikkine aarteineen.

    Sitäkin olen miettinyt, että kyse on ennen kaikkea kauniista lisästä tai estetiikasta - ympärivuotinen asuminen luonnossa vaatisi aika tavalla. Nostan hattua niille suomalaisille, jotka ovat luonnosta saaneet elantonsa. On ollut niukkaa, ei voi mitään, varsinkin entisajan välineillä. Meille tämä kaikki on luksusta. No, kyllä sitä kaikenlaista oppii ja varmasti sitä pysyisi jonkin aikaa hengissä luonnon antimilla ja jonkinlaisella vaihdantataloudella, jos oikein tiukille menisi.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. No joo... Kaiken kaikkiaan oikein mukava kuvasarja. En haluaisi, että mikään tuota kuvastoa uhkaisi tai repisi rikki. Vyöryisi yli.

    Varmaan se Vesan mökkikirja tulee sieltä sitten joskus.

    Ehkä jonkinlaisten kirkastuneiden novellien sarja.

    Lastujen.

    VastaaPoista
  5. Varmasti kirjoitan kun ehdin. Monenlaista lastua saisi aikaan.

    VastaaPoista