"Pikkuporvari voi kyllä ihailla taidetta ja yrittää omia sitä itselleen, mutta pikkuporvarin käsissä se menettää luonteensa ja muuttuu mitäänsanomattomaksi hötöksi."
Missä mielessä esimerkiksi Stéphane Mallarmé, Thomas Mann, T. S. Eliot ja Marcel Proust olivat ja eivät olleet pikkuporvareita tai reilusti porvareita? En ole aivan varma, onko Anna Kontula lukenut Kierkegaardiaan, johon viittaa, aivan perinpohjin ja mikä on nyt pikkuporvariuden määritelmä. Tuo alun sitaatti on siis Kontulan pikkuporvariutta käsittelevästä teoksesta.
Kierkegaardin epäsuoran tiedottamisen (taiteellisessa) metodissa pikkuporvarius ei ole este eksistenssille, eksistenssi vain luo porvarillisuuteen tietyn ironisen tai tuiman eettisen katseen.
Minulle ei ole ollenkaan selvää, millainen kategoria pikkuporvarillisuus nykyisin on, kun keskiluokkakin on erinäisistä poliittisista syistä pikku hiljaa sulamassa pois... Jos pikkuporvarillisuus on säännöistä kiinni pitämistä ja elämän varmistelua, niin ei siitä ihan yksin voi ihmisiä itseään syyttää, vaikka osin elämän täydellinen varmistelu johtaakin mahdottomuuteen.
Väittäisin jopa, että ns. pikkuporvarit (tai jonkinlainen keskiluokka) kuitenkin pitää hyvin suurelta osin yllä taiteen julkisuuden mahdollisuutta ylipäätään, ainakin sikäli kuin puhumme ammattimaisesta taiteentekemisestä, jota tuetaan - ja aivan oikein tuetaankin - verovaroin.
Mulle on aivan sama ovatko ihmiset esimerkiksi elämäänsä varmistelevia pikkuporvareita vai itsensä jotenkin autenttisiksi kokevia vasemmistolaisia tai mitä hyvänsä. Ei noilla ole oikein mitään tekemistä itse taiteen tekemisen tarpeen kanssa tai taiteellisen lopputuloksen kannalta, vaikka en kiellä yhteiskunnallisen aseman merkitystä. Sielullisesti ihminen voi olla "pikkuporvari" vaikka minkälaisessa asemassa, ja tästä Kierkegaard nähdäkseni puhui.
PS. Monilla edellä nimeämilläni kirjailijoilla oli porvarillista pääomaa takanaan, ja sen turvin he toteuttivat elämäntyönsä. Sama koski muuten useita naiskirjailijoita, joskin heillä oli monesti perheeseen liittyviä velvoitteita miehiä enemmän. Joko perintöinä tai muuten saavutetun taustavarallisuuden turvin kirjailijat saattoivat elää puitteiltaan pikkuporvarillista elämää, vaikka intohimot olivat muualla.
Eräs teatteritaiteen markkinoija sanoi kerran, että stadin teatterit kaatuisivat kaikki yleisökatoon ilman helsinkiläisiä naisopettajia. Sama koskee kirjallisuuttakin koko ajan enemmän ja enemmän.
VastaaPoistaVoin olla ihan hemmetin väärässä mutta mielestäni mainstream-juttujen ja vähän vakavampienkin aiheistoissa ja teemoissa tämä näkyykin jollakin tavalla.
(En väitä sitä ongelmaksi. Hyvä että yleisöjä, kuulijoita, lukijoita, katsojia on. Mutta jonkinlaiseksi kuihtumiseksi ehkä.)
Maksava yleisö vaikuttaa varmasti jotenkin isossa kuvassa. Se on selvää. Keskiluokka kirjoittaa keskiluokalle jne. tai jotain tällaista.
VastaaPoistaEn ole tarkasti katsonut, mitä muuten monessa arvostavani Anna Kontula esittää pikkuporvariudesta. Minun on henkilökohtaisesti vaikea kuitenkin nähdä, että autenttisuus / aito oleminen sitoutuisi johonkin muuhun olemiseen paremmin kuin "pikkuporvariuteen": en näe missään poliittisessa suuntauksessa yms. mitään sen autenttisempaa kuin jossain muualla. On vain erilaisia ihmisiä ajatuksineen, enemmän tai vähemmän toistensa kaltaisia. Eläminen on aivan eri asia kuin joku slogan, jonka alle ihmisiä tungetaan. Jos Kontula tarkoittaa pikkuporvarillisuudella yleistä hengettömyyttä, niin se vaivaa varmasti aivan kaikkia. Se ei ole jokin leima, jonka voi lätkäistä toisiin: se on juttu, jonka minä selvittelen oman itseni kanssa ja joka on oikeasti iso juttu. Sitä taakkaa ei saa pois poliittisella puolenvalinnalla.
Hassuintahan tässä on se että vasemmistolainen bobo kuvittelee olevansa joku radikaalikin ja toisinajattelija helliessään 60/70-lukujen poliittisia "arvoja." Isät ovat nykyään tietyissä piireissä samat kuin pojat.
VastaaPoistaJos ajattelemme kulttuurielämän hegemonioita, niin ei siellä todellakaan vasemmistolaisuus ole marginaalista ja radikaalia vaan normi, jota vastaan asettuminen / josta poikkeaminen on ehkä jopa rohkeaksi nimitettävää yksityisajattelua tai toimintaa.
PoistaJos sanot taiteilijana (laajassa merkityksessä) olevasi oikeistolainen, olet hyvin äkkiä ulkona monesta jutusta.
Taiteilijuuden ydin ei ole minusta yleisen poliittisen kentän mukaan hahmotettavassa poliittisuudessa, ei vaan ole. Taiteilijuus on osaamista, tekemistä ja kykyä tuottaa arvokkaita ja tärkeitä artefakteja, esimerkiksi näin.
Ajattelin hetken että mitä mahtoi tarkoittaa, ja päädyin siihen, että varmaan sitä semmoista, että jos valittavana on eroottinen täyttymys ja IKEAn keinonahkasohva, niin henkilö valitsee IKEAn keinonahkasohvan. Yksinkertaisesti siitä syystä, että siinä ei voi käydä varsinaisesti huonosti.
VastaaPoistaJa kun löysin ensimmäisen vastaan tulleen jutun aiheesta, joka sattui olemaan Kansan Uutisissa, niin siinä on mm. pätkä "porvarista pikkuporvarin erottaa Kontulan mukaan elämän loputon varmistelu" väliotsikon "Hillitön halu hallita riskejä" alla.
Kyllä minä tunnistan ihan täysin tämän ilmiön. Pikkuporvari on juuri se ihminen, joka tajuaa elämän menneen ohi vasta kuolinvuoteella, koska sitä ennen pitää näyttää ulospäin arvokkaalta ilman että siihen olisi sisällä joku omaehtoinen "blueprint", kngelsmannin sanaa käyttääksein.
Ja sellainen, joka esim. ollessaan kotoisin Savosta sanoo kansainvälisisssä yhteyksissä sen olevan keskellä Suomea idän sijaan, ettei sitä vahingossa sekoiteta ryssään.
Siihen yhdyn vahvasti että sana on epämääräinen ja ikään kuin jo valmiiksi keksityy haukkumaan. Jossain mielessä tuleekin mieleen Stanisław Jerzy Leciä versioiden [jokaisella luokalla on oma poroporvarillisuutensa], että jokaisella ihmisellä on oma pikkuporvarillisuutensa, ne aihealueet jotka on päällystetty helppohoitoisella materiaalilla, koottu moduulipaloista ja joiden tarkoitus on antaa ulospäin luotettava vaikutelma.
Varmaan vähän näinkin, että taidettakin voi luoda siksi, että ihminen kokisi itsensä maailman rinnalla pieneksi (freskot ja nää), ja sitten on nykytaide, jota luodaan siksi, että kuka tahansa voisi sen kuluttajana kokea itsensä tärkeäksi.
VastaaPoistaTosi pikkuporvarillinen lause on tämmöinen kuin "näytät hyvinvoivalta". Jotenkin niin kuin että "olenpa iloinen että sinussa ei juuri tällä hetkellä näy mitään transsendenssin aiheuttamaa kärsimystä", paitsi ilman kykyä ajatella tätä asiaa näin sanoin eli minkään potentiaalin kannalta.
VastaaPoistaOn vain aktuaalinen. Ja silloin kun ihmisen kasvoilla tai äänessä kuultaa jonkinlainen hetkellinen satamaansaapuneisuus tai vastaava ruokitun kotieläimen latteus, niin asiat ovat ilman muuta hyvin, kun taas pyrkivän ihmisen tila on aina ilman muuta huono.
Hyviä kehittelyjä, LTL!
VastaaPoistaItselle tuli mieleen: Kontula on oikeassa siinä, että pikkuporvarillisuus voi tarkoittaa hyvin "elämä jäi elämättä, kun odotin ja varmistelin". Eri asia on, miksi sitä juuri nyt pitää nimittää nimenomaan pikkuporvarillisuudeksi. Tämä on vähän samanlainen käsite kuin "sivistysporvari". Jokainen joka hiukankin ajattelee, huomaa, että nuo ovat poliittisia käsitteitä ja tekevät tiettyjä jakoja nimetessään eksistentiaalista seikkaa. Minusta Kontula voisi aivan yhtä hyvin puhua "elämättömästä elämästä", sillä pikkuporvarillinen voi olla kuka hyvänsä aatesuunnasta riippumatta. Kontulan pitäisi tämä tietää, koskapa lainaa vielä Kierkegaardia.
Onko sitten omistajasukuun kuuluva, ylempään keskiluokkaan kuuluva porvari tai anarkisti sen autenttisempi ihminen kuin varmisteleva pikkuporvari? Minusta tätä ei voi mitenkään päättää yleisesti. Kuulen korvissani helpostikin taiteilijan huokaavan elämänsä viimeisellä hetkellä: elin intohimoisesti mutta en saanut mitään aikaan, hukkasin elämäni etsiessäni itseäni ja yrittäessäni ilmaista jotain, en kohdannut aidosti itseäni enkä muita ihmisiä enkä edes tiedä kuka olen. Näin voi muutettavat muuttaen todeta myös porvari, kommari tai kuka hyvänsä. Tämä on aika inhimillinen kokemus.
Jos puhutaan eksistentiaalisesti (esimerkiksi kierkegaardilaisittain) ei voida kenestäkään ulkoisen toiminnan nojalla (ainakaan täysin) sanoa, miten hän koki elämänsä merkityksen. Täysin samalta näyttävien ihmisten elämä voi olla joko merkityksekästä tai tyhjää (vaikka luulen kuitenkin että jokin heijastus "sisimmällä" on "ulos").
Kierkegaard puki tämän paradoksin seuraaviin ajatuksiin: Jos Kristus syntyisi nyt (1800-luvun puolivälissä), hän voisi tulla maailmaan pikkuporvarina. Samoin Kierkegaard määritteli autenttisuuden viestinnän epäsuoraksi viestinnäksi: se on kuin sattumalta kuullut sanat kadulla, jolla ohikulkija ne toiselle sanoo.
Minä en vastusta Kontulan ajatuksia sinänsä, tunnistan ne, mutta se miten hän minusta hyvin tietoisesti kytkee eksistentiaalisen käsitteistön poliittiseen (vrt. sivistysporvari harvinaisena oikeistolaisena, joka ajattelee melkein kuin me, vasemmistolaiset ja jonka voimme ottaa peliimme mukaan), on kierkegaardilaisessa, eksistentiaalisessa merkityksessä todella latteaa ja epämääräistä.
Koko autenttisuuden ajatus tässä kuviossa on jotenkin outo. En nyt ymmärrä sitäkään, miten Kontula voi kytkeä taiteen epäautenttisen vastaanottamisen pikkuporvarillisuuteen, kun kuitenkin institutionaalisella tasolla "pikkuporvarit" (minulle hankala käsite enkä ihan kokonaan ymmärrä sitä paitsi merkityksessä "elämätön elämä", "kyvyttömyys tarttua asioihin", "intohimottomuus") pitävät huolta esimerkiksi taiteeksi kutsutun esteettisen toiminnan rahoituksesta / tuottamisen taloudellisista edellytyksistä yhdessä anteliaiden (porvarillisten tai niistä liikelogiikaltaan seuraavilta) säätiöiden kanssa. Valtio jakaa pikkuporvareilta(kin) verotettuja rahoja intohimoisille ihmisille, että nämä voivat työkseen olla luovia.
No joo, tästä lähtee vaikka mitä ajatuksia liikkeelle, mutta nämä päällimmäisinä.
Totta kai Kierkegaardille pikkuporvarius oli ironinen ja pilkallinen kategoria, ja siinä Kontula seuraa häntä.
Minusta on vain hiukan erikoista puhua pikkuporvariudesta nykyisessä poliittisessa tilanteessa, jossa keskiluokkaa ollaan kuormittamassa yhä rankemmin ja yhä useamman "rehellisiä" "töitä" tekevän keskiluokkaisen (joka voi olla myös "pikkuporvari" elintavoiltaan) on yhä vaikeampi pitää itsensä "vapaana" eli elättää itsensä (se on monen intohimo omalla tavallaan: halu olla riippumaton valtion avustuksista ja holhoamisesta jne.). Viimeinen kappale ei niin tärkeä.
Siitä olen Kontulan kanssa samaa mieltä, että yhä enemmän ihmisen epävarmuutta käytetään hyväksi liiketaloudellisesti myymällä hänelle varmuutta: kymmeniä erilaisia vakuutuksia perhettä, kiinteistöä, autoa, omaisuutta, terveyttä, kuolemaa jne jne ajatellen. Mistään näistä ei synny intohimoa ja autenttisuutta elämään, siis ne eivät lisäänny esimerkiksi yhdenkään vakuutuksen myötä.
VastaaPoistaMutta: kun hyvinvointiyhteiskunnan verkostot rapautuvat, itsensä vakuuttaminen on järkevää (pidemmälle katsoen) siitäkin huolimatta, että se on pohjimmiltaan vakuutusfirmoille kannattavaa bisnestä.
Kierkegaardit, Proustit, Mannit ja muut elelivät perheensä rahoille, he olivat perineet omaisuutta. Heillä oli kuitenkin se ominaisuus, että he olivat myös esteettisesti, eettisesti tai uskonnollisesti intohimoisia ja saivat aikaan jotain, mikä jäi elämään, vaikka he olisivat itse kokeneet oman elämänsä millaiseksi hyvänsä.
Sitten se, millaisena meille nykyisin autenttisuutta kaupataan... Silläkin on usein tiettyihin poliittisiin motiiveihin palautuvat ehdot - ja sellainen tuntuu minusta usein vastenmieliseltä. En tarkoita, että juuri Kontulan kohdalla tuntuisi, mutta joissakin kohden voi tuntua hyvinkin vastenmieliseltä.
Tuon ihan-hyvin-menee-mites-sulla -fasadin voi helposti rikkoa vastaamalla kysymykseen:-Menee myös aika huonosti.
VastaaPoistaKokeiltu on. Siinä tilanteessa kovin moni nojautuu taaksepäin kuin luonnostaan. Tai ottaa puolikkaan askelen taakse.
Pikkuporvariuden käsitän tässä nyt esillä olleessa julkisessa keskustelussa poliittisen manipuloinnin keinoksi.
Eli yhdyn tuohon mitä Vesa tuossa edell. kommentin viimeisessä kappaleessa sanoo.
Julkisessa keskustelussa vasemmistolaisilla ajatuksilla ja arvoilla on lähes monopoli ja ne ajatukset ja arvot ovat niitä kaikkein yleisimpiä ja tapasovinnollisimpia.
Kun siitä huolimatta keskiluokka sinnittelee, jotkut saattavat verososialismista huolimatta vaurastuakin, ja näin pyrkivät varmistamaan epävarmassa tulevaisuudessa edes jotakin, on tuo sinnittely sitten pikkuporvarillista. Paskat on. Se on vaistonsa säilyttäneen luonnollisen ihmisen eloonjäämiskamppailua.
Tuon luonnollisen eloonjäämiskamppailun monet mielellään haluaisivat ulkoistaa jollekin toiselle, valtiolle, kunnalle tms.
PoistaTyöelämä on monelle kuin eturintama. Koville ottaa.
En nimittäisi antiporvarillisiksi niitä jotka jäävät kotiin omasta tahdostaan "kapitalismia" tai muuta arvostelemaan. Päinvastoin.
Nämä ideologiset kotirunkkaajat ovat kuin rikkaan tosiporvarin rikkaita pentuja jotka elävät omalakisesti omassa maailmassaan.
Mun mielikuvat menee siis ihan päinvastoin.
Olen samaa mieltä Jopen kanssa tässä.
PoistaVasemmiston kunniaksi on sanottava, että se on hyvä keksimään käsitteitä, joilla sitten otta todellisuuden näennäisesti haltuun, paitsi että jälki näyttää toistaiseksi siltä, että ei ota eikä ainakaan onnistu hyvin siinä. Tarvitaan tasapainottavia elementtejä.
En tosin tiedä, onko Kontula kirjoittanut kirjaansa nimenomaan vasemmistolaisena vai miten on.
Minusta monet nykyiset autenttisuuden pyrkimykset näyttäytyvät aivan pelleilynä. Mutta ei minun sitä tarvitse autenttisuuttaa demoaville ihmisille sanoa, koska en ole itse sen parempi enkä sitä varsinkaan itse tiedä enkä osaa arvioida olenko parempi.
Mutta: kun yhteiskunnan tukiverkot rapautuvat, ihmiset joutuvat ostamaan itselleen varmuutta, näin se vaan menee. Mahdollisesti sujuvimmin pärjäävät ne, joilla on yhä yhteisen verokuorman kantamisen jälkeen sijoitussilmää ja silmää elää suu säkkiä myöten, kykyä suunnitella ja pelata ja markkinoida itseään resurssina - tämä on selviytymistä eri tasoilla. En tiedä, onko tällä mitään tekemistä autenttisuuden kanssa.
Autenttisuudesta ovat muutenkin paasanneet ihmiset, joilla on joutoaikaa ja joita joko heidän vanhempansa, sukunsa, mesenaatit tai veronmaksajat ovat elättäneet ja tukeneet niin että he voivat manifestoida vapauttaan. Toki on myös tällaisia Paavo Haavikkoja, jotka ovat sekä liikemiehiä että kirjailijoita ja sanovat mitä huvittaa. Näin tämä hiukan kärjistetysti.
Mutta mitä ihminen miettii kuolinvuoteellaan tai jokapäiväisessä elämässään, se on tärkeää, olipa asema yhteiskunnassa ja sen arvostuksissa mikä hyvänsä.
Ehkä aitoon / autenttisuuteen (vähän naurettava käsite) ei liity mitään paremmin tai huonommin olemista ollenkaan. Siihen liittyy tämä pyrkimys - varmaan Kontulakin viittaa siihen.
PoistaTunnustan: kuulun solutasolla siihen koulukuntaan joka ei aitoina vasemmistolaisina näitä yli- ja läpiresurssoituja opiskelijakaveripiiri-sosialisteja voi koskaan pitää. (Siitä taisin juuri kirjoittaa räkä suupielissä tuolla aiemmassa ketjussa).
PoistaJärjetön ja epä-älyllinen tunne multa, mutta sitä tunteet ovat.
Työväestön suurin virhe oli aikoinaan uskoa että on olemassa edelläkävijöitä heidän puolestaan.
Täytyy myöntää, että minun käsitys työnteosta ja työväestöstä on lapsesta saakka ollut aivan toisenlainen kuin nykyvasemmistolla - siis siten kuin se usein näyttäytyy, vaikka totta kai siinäkin on paljon hyvää, monessa suhteessa, kunhan ei tarvitse niellä koko sitä mahdotonta systeemiä, joka ei toimi kokonaisuutena.
PoistaKyllä, autenttisuus on omissa käsissä, kokonaan toisten arvioimattomissa. Kukin tuntee oman elämänsä, vain sen, ja sen motiivit ja taustat.
PoistaItse arvostan ihmistä joka on saanut takamatkalta hankittua asunnon, koulutuksen, työn tms.
En pidä sitä porvarillisena lainkaan. En pidä sitä myöskään velvollisuutena kenellekään, voi valita toisinkin, mutta toivon koko yhteiskunnan yhteisen hyvän vuoksi, että valtaosa ihmisistä lähtisi sille tielle, koska muuten pohja romahtaa tältä yhteiskunnalta.
Omat valintani ovat olleet turvaavia, mutta on ollut myös aiemmin muita. Sellaisiakin että eivät ne amok-juoksusta juurikaan eroa. En pidä noita jälkimmäisiä minään todisteina mistään uskalluksesta elää toisin. Aikakaudet ovat elinkaaressa erilaisia.
Se että kaipaan tietoa ja edes jonkinlaista varmuutta mitä huomenna ja ylihuomenna tapahtuu on mielestäni luonnollista pikkuperheen toisen liidaajan vaistotoimintaa.
Onko se pikkuporvarillisuutta? Tuskin. Se on eläimellistä toimintaa. Tämän ymmärtää jos on eläintä itsessä vielä.
Tuossa pikkuporvarilliseksi leimaamisessa on sen osittain hyvän tarkoituksen alla todella monta epäilyttävää asiaa.
VastaaPoistaOn eri asia sanoa: eläkää intohimonne, osaamisenne ja sydämenne mukaan kuin varoittaa pikkuporvarillisuudesta.
Jos tämä maa tai maanosa eläisi esimerkiksi tästä hetkestä lukien vaikkapa 10-20 vuotta puhtaan vasemmistolaisin (siis nykyvasemmistolaisin) perustein, kaikki mahdollinen olisi konkurssissa hyvin monella tasolla. Ei siinäkään ole mitään tavoiteltavaa.
Ihmisen autenttisuus on aivan eri tason asia, kuten Jope sanoo, kuin poliittinen sitoutuneisuus, varsinkin puoluepoliittinen. Jos ei tätä tajua, niin sitten ei tajua.
En tietenkään sano, etteikö jotkut asiat voisi olla paremminkin tai että juuri oikeistosta löytyisi ratkaisu. En ajattele näin binaarisesti.
PoistaMinusta on kyllä enemmänkin niin että talouspoliittisessa ajattelussa oikeistolla on jopa vielä suurempi hegemonia kuin vasemmistolla lässytyksessä. Lässyttäjien joukossa on kuitenkin ties mitä nuiviakin. Esim. Brexit oli uskomaton emotionaalinen ryöpsähdys - koko debatti käytiin kuin paskatöitä eivät tekisi siirtolaiset. Nyt ei ole rekkakuskeja.
VastaaPoistaKoko tuo kela että yhteiskunta on sitä parempi mitä enemmän tehdään ns. "töitä" (siis miettimättä mitä silloin oikeasti tapahtuu, kuka hyötyy ja kenen kustannuksella) on ongelmallinen. Se toimisi ehkä jos ihmisen elämän ulkoisvaikutukset voisi standardoida hieman kuin Legolandissa, eli että haalarimies on aina haalareissa ja hymyilee koko ajan.
Oikeastihan työn sankarit muuttuvat hyvinvointiyhteiskunnissa omistamisen sankareiksi alta aikayksikön: koska jo vanhemmilla on yleensä varallisuutta, jonka turvin manööverejä voi tehdä, omaa asemaa ja arvoa ei tarvitse varsinaisesti missään mittauttaakaan. Tavoitteeksi voi ottaa suoraan va(u)rastumisen, koska kaikki politiikka demareista kokkareihin suojelee buumereiden asuntovarallisuutta ja sen himmelin liittolaisia. Myös työntekijän identiteetti on nykyään useimmiten larppi. Solidaarisuutta sivuille päin ei ole, alaspäinsuunnasta puhumattakaan.
Työ on muuten jännä kuvio, siinä näkyy usein ihmisen tausta ja asenne. Maalaiset pyrkii aina vain tekemään ergonomisesti, vähän kuin idiootit. Duunarit usein yrittää vähän lusmuta. Maalaisomistajat/pikkuporvarit yrittää järkeistää työn. Itse puoliksi porvarillisesti kasvatettuna pyrin maksimoinaan pääni sisällä elämisen ja teen siksi työt maneerisesti, mitä nää muut porukat usein vihaa ja pitää naurettavana.
Kun kolattiin lunta -15 asteessa kokonaisia päiviä, jaksoin silti pisimpään. Tein ulkoisesti ihan missä sattuu järjestyksessä, mutta siten, että sisämaailmani kärsi onnettomista olosuhteista mahdollisimman vähän. Totuus on, että taisin jaksaa lopulta parhaiten. Mutta toinen totuus on, että ei myö niitä hommia tehtyä vuosikymmeniä. Siinä voi jo särkyä niin monella tavalla.
Kyllä, kommenttisi toinen ja kolmas kappale vastaavat kyllä omiakin ajatuksiani lähes kokonaan.
PoistaMuusta sitten että työ ei pelasta sinänsä maailmaa eikä yksilön sisäistäkään olemusta, mutta kun tämä yhteiskuntamasiina ei pyöri ilmankaan. Sellainen virhe maailmassa on.
Sosialismissa kokeiltu, loputon lusmuilu että sankarityöläis-fetissit. Kapitalismissa nähdään että työntulokset kasautuvat rajusti joillekin ja karkaavat toisilta täysin eikä sitä muuta pidemmällä aikavälillä miksikään hyvinvointiyhteiskunnan tulonsiirtokainalosauvatkaan.
Ihmisille voi laittaa tilille loputtomasti verotuksella tai valtionlainoituksella niistettyä rahaa vaikka tulonsiirtoina, mutta lopussa ollaan aina alkutilanteessa: toiset pärjäävät muita paremmin.
Tietystä deterministisestä epäoikeudenmukaisuuteen tyytymisestä minusta aina puuttuu havainto valta-asemien ylläpitoon kehitetystä sääntelystä. Esim. informaation piilottamisen vapautta ei olisi mikään pakko missään yhteiskunnassa ylläpitää. Siinä muuten säästyisi myös valtavasti sekä henkistä että fyysistä energiaa, jos lakattaisiin leikkimästä että joku Bezos tai Jobs tai Zuckerber on nero, ja laitettaisiin pyörimään tuommoiset erinäiset verotusalustat avoimella lähdekoodilla. - Tietty on totta, että ihminen on toteemeja rakenteleva eläin, mutta minusta tuo salailun massiivisuus on itsessään jokin todistus, että jumalat on kusetusta. Luulen että toteemeja voisi ihan hyvin ylläpitää sen varassa että jollakin on 20 senttiä pidempi sähköpotkulauta, jos joku siihen tarvetta kokee (ja varmasti kokee).
PoistaHenkisellä tasolla tämän hahmotusvajeen seuraus on ajatus, että yhteiskunnan pohjalla ovat 'heikot' ja huipulla 'vahvat'. Eli että vapaassa maailmassa jotkut syövät muut ja että kaikki tasaus on sellaista järjetöntä hyvyyttä.
Oikeastihan maailman yhteisörakenne on pelimosaiikki, jossa yksittäiset yhteiskunnat ovat vähän kuin sellaisia maailman informaatiovirtoihin pystytettyjä 'voimaloita', tuottamassa jotain mikä johonkin nähden hyödyksi katsotaan, tasapainoilemassa itseään koskevien pakkojen ja ihanteidensa välissä.
Työn tekeminen maneerisesti + ergonomisesti (maalaiset joutunevat tekemään pitkään, vuosikymmeniä?) voisi olla aika hyvä juttu. Se on selvää, että yhteiskuntaa ei hallitse kukaan, vaikka kaikki tahtovat valtaan. Tuntuu, että aina päästään sinne vallankumouksen päivään tai vaalivoittoon saakka mutta sitten glooria sulaa eikä kukaan oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.
VastaaPoistaLuultavasti olen tehnyt ihan liikaa töitä elämässäni. En väitä, etteikö juuri se plus hyvin tehdyt työt olisi voinut olla tärkeä juttu siinä, että olen saanut (ainakin hetkeksi, niinhän se aina on) kerättyä jonkinlaista luottamuspääomaa ja velkaa ottamalla myös varallisuutta (no en hirveästi, mutta kuitenkin hiukan).
Itseäni ehkä eniten hirvittää, miten pitkäksi aikaa sitä on pakko sitoa itsensä työhön elämässään. Jos ajattelee, että sitten kun työt loppuvat, annan itselleni mahdollisuuden johonkin, niin se aika on sitten mennyt.
En toisaalta kyllä koe myöskään itseäni niin merkittäväksi, että minun olisi erityisesti manifestoitava jotenkin "sisäisiä" merkityksiäni toisille väenvängällä. Kirjoittaminen on kyllä kivaa, ja jos joku tekeleitäni julkaisee, niin onhan se ok.
Mutta merkitys on jossain ihan piilossa. Välillä se on kyllä töissäkin, ihmisten kohtaamisessa, jossain hyvässä ajatuksenvaihdossa.
"merkitys on jossain ihan piilossa" ei tarkoita mulle mitään negaa, päinvastoin: se ei ole hukassa mutta ei paljaanakaan.
PoistaEhkä se mikä teitä Kontulaattorissa hiertää on vähän just tuo individualismin kauden myötä tullut peruutteleva epäsuora myönnytys, vasemmiston historiaa vasten aika surreaali, eli että (varsinaiset) porvarit voi olla ihan jees tyyppejä. Oikeastihan tuo läpänderi on tietysti vähän oire, että nykyään yhteiskuntaa arvotetaan tosi paljon yksilöiden pärstäkertoimilla. Kokonaisrakenteen kannalta humaaneja lässyttävä viiden asunnon omistaja on aika musta vektori.
VastaaPoistaEhkä yksi lisätulokulma kysymykseen voisi olla metafyysisten avaumien läsnäolo tai -olemattomuus. Porvarit olivat tyyppejä, joiden luonteissa ilmeni suurimpia keskinäisiä eroja, koska eivät eläneet aina veitsi kurkulla. Outous on informatiivisesti "eksotermistä" (lisää informaatio syntyy tai ainakin voi syntyä, kun joku kokeilee ja säätää ja laittaa itsensä likoon), ja on tietyllä lailla - Jopen mainitsemalla eläimen vaiston tasolla tämäkin, joskaan ehkä ei selviytymsvaiston - ymmärrettävää, että ihmiset antavat friikille enemmän anteeksi kuin sellaiselle, joka menee laput silmillä samalla kilparadalla edellä.
Varmasti näin - itseäni tosiaan nyppii se, että epäsuorasti / negaation / vähättelyn kautta yhdistetään "autenttisuus" ja ei-pikkuporvarillisuus: toki siinä on muitakin mahdollisuuksia kuin vasemmistolaisuus / taiteilijuus / jne. mutta jotenkin tuntuu näin kulttuurihegemonisina aikoina aika raskaalta paketilta, kun normitaiteilija (aikamme yleisimpiä normeja ja kliseitä ylläpitävä taiteilija) on nimenomaan hyvin usein jollain tasolla vasemmistolainen.
PoistaTavallaan tämänkin sanominen on sitten itseltäni jotenkin väärin, en koe tätä ihan näinkään sisimmässäni, mutta eksistentiaaliset / metafyysiset jutut eivät palaudu mun mielessäni minkään pikkuporvarin, isoporvarin tai sivistyssosialistin kategorioihin.
Ehkä oikealla on minusta kiinnostavinta se, että siellä on edes jonkin verran "yksilöllisyyksiä" ja "eroja" ja ainakin jotkut "kohtaavat" todellisuuden jotenkin suoremmin tai kieroilemattomammin (ei-idealisoiden, en sano ei-ideologisoiden) kuin vasemmalla, eli eivät selitä sitä kokonaan pois joihinkin binaarisuuksiin ja pelastuskertomuksiin, eivät ainakaan ihan yhtä ilmeisesti (jotkut kylläkin tosi pahasti sitten).
Siis, en väitä että oikealla oltaisiin sen vähemmän korruptoituneita, mutta siellä on silloin tällöin hitunen vapautta ja sellaista yleisjärkeenkäypää ajattelua enemmän kuin toisessa suunnassa, jossa on liikaa idealismia (minusta). Tämä ei taida kyllä aina näkyä puoluetoiminnassa.
No, olennaisin: itse arvostan ihmisiä heidän poliittisesta taustastaan huolimatta, sanoisin oikeastaan näin. Minua suoraan sanottuna vituttaa kaiken ylipolitisoituminen, joka on pilannut paljon myös yksityisen ja yksityisen kanssakäymisen sfääristä. Tämä on ainakin oma kokemukseni.
Olipa hyvin kiteytetty tämäkin: "Kun kolattiin lunta -15 asteessa kokonaisia päiviä, jaksoin silti pisimpään. Tein ulkoisesti ihan missä sattuu järjestyksessä, mutta siten, että sisämaailmani kärsi onnettomista olosuhteista mahdollisimman vähän. Totuus on, että taisin jaksaa lopulta parhaiten. Mutta toinen totuus on, että ei myö niitä hommia tehtyä vuosikymmeniä. Siinä voi jo särkyä niin monella tavalla."
VastaaPoistaKommentoin tuonne aiemmin Lahjattomuuden juttua.
VastaaPoistaKävin äsken katsomassa koko tämän keskustelun demoa. Suora lähetys, HS. Mannerheimintie.
Kadulla paljon pienipalkkaisia työläisiä, vuorotyöläisiä, yllään haalarit. Kohta joutuvat ilmeisesti fyysisiin hommiin. He seisovat siinä yhteiskunnan marionetteina ideologian paineessa. En väitä niistä värikkäämmin pukeutuneista mitään. Mutta nuo haalarityöläiset painavat pitkää päivää kun muut eivät jaksa.
Ottavat vastaan yhteiskunnan jäykkäkouristuksia. Näitä työläisiä myös kuvataan koko ajan kymmenin kameroin jos sattuisivat liukuhihnalla siinä Mannerheimintiellä tekemään virheen.
PoistaMulle on ihan selvää kuka tuolla kadulla on nyt etuoikeutettu, kuka ei.
Jäykkäkouristus ei tässä viittaa ihmisiin vaan yhteiskunnan demokratian ongelmiin. Siihen että vaikutuskanaviin ei uskota. Siihen että on etuoikeutettuutta, joka ottaa oikeudekseen perustella itsensä myös muiden puolesta ja heidän ohitseen. Ja niinpä paikalle lähetetään työläisiä ottamaan tätä tilannetta vastaan ja hoitamaan sitä koko muun yhteiskunnan arvioidessa suoritusta.
PoistaTäytyy sanoa, että jos jotain työläisryhmää tällä hetkellä symppaan, niin poliiseja. Ne on todella pahassa välikädessä monin tavoin ja hoitaa vain duuniaan. Etuoikeutetut joka puolella tosiaan kyttää niiden virheitä.
PoistaElokapina on mitä on, aikamme yksi kuva. Niiden vaatimus hiilineutraalista Suomesta 2025 on puhdas utopia eikä siinä ole mitään järkeä, kun se ei voi mitenkään toteutua, ei edes periaatteessa - eivät varmaan itsekään siihen usko, jos hetkeäkään miettivät (voivat uskoakin, sekin on mahdollista).
Sen enempää en tuosta touhusta sano, mutta jos tuo on päämäärä, niin aivan älytön vaatimus koska ei ole mitään keinoa, jolla se voisi toteutua. Eihän tuollaisen vuoksi voi julistaa mitään tilaa (hätä tai muu) uskottavasti.
Toinen asia kyllä on, että jos lasku tuollaisesta unelmasta voitaisiin ohjata sitten toteutuessaan suoraan koskemaan kapinoijien omaa elämää, niin olisihan se tosi mielenkiintoinen ja hieno projekti.
Elämän ylläpitäminen planeetalla on todella monimuotoinen juttu. Kaikki kukat saavat kukkia mun puolesta. Mä en vaan kuki tuossa penkissä.
Voihan olla, että hiilineutraalius 2025 on strateginen juttu, kärjistys, koska on mahdottomuus itsessään, mutta sitten tässä on sekin, että miten mahdottoman huutamiseen pitäisi vastata ja miten siihen vastataan, sekin on jännä nähdä.
PoistaMielenosoittaminen on minusta kansalaisoikeus. En silti ajattele, että on lähtökohtaisesti eettisempiä ja parempia mielenosoituksia. Kaikkia koskevat samat säännöt. Tähän pitäisi pystyä asettamaan omien mielenilmaisujen rajat.
Poliisi kantaa elokapinoita nyt pois Mannerheimintieltä. Ihan oikein, joskin aika rasittavaa varmaan noissa oloissa.
VastaaPoistaJossain toisaalla voisi olla, että saisivat siviileiltäkin apua tai keinot olisivat sellaiset, että kapinalliset ottaisivat itse jalat alleen.
Veikkaan, että päämäärä pyhittää keinot -toiminnasta ollaan nähty vasta ensimmäiset askelet.
Menisivät Kansalaistorille huutamaan, ihan reilua se olisi, ettei tarvitse aikuisia ihmisiä kannella. Hyvä, että suurin osa kävelee itse. Jos joku haluaa järjestää mielenilmaisun poliisin neuvoja vastaan paikalla jossa sitä ei tule pitää, niin minusta poliisilla on täysi oikeus poistaa porukka.
Poista"Toinen asia kyllä on, että jos lasku tuollaisesta unelmasta voitaisiin ohjata sitten toteutuessaan suoraan koskemaan kapinoijien omaa elämää, niin olisihan se tosi mielenkiintoinen ja hieno projekti."
VastaaPoistaTuo olisi hieno juttu. Suora vaikutus vaatimuksien ja niiden vaatimusten seurauksien välillä kohdennetusti vaatijoihin olisi oikein.
Etuoikeutetut tuolla voivat kuvata, nauraa, itkeä, kirkua, vitsailla, vittuilla, unelmoida, ahdistua, kokea, kirjoittaa.
Poista"Historian oikealla puolella" ollaan.
Nuo duunarit ovat töissä. Pomot, media ja aktivistit seuraavat. Kuva siitä että tasan eivät mene lahjat tässä maailmassa.
HS: "ELOKAPINAN mielestä kymmenen päivän mielenosoituksesta aiheutuva häiriö Mannerheimintien liikenteelle on oikeasuhtainen suhteessa ilmastokriisin vakavuuteen."
PoistaVastaavin perustein voisi keksiä vaikka millaisia tempauksia vakavista globaaleista asioista, tempauksia, joiden hyvän päämäärän vuoksi sitten ilmeisesti yhteiskunta silittäisi päätä ja kuuntelisi herkällä korvalla. Ilmoitetaan vaan esimerkiksi, että junayhteys Turkuun katkeaa kolmeksi päiväksi siitä ja siitä syystä.
Helsinki-Vantaa vallataan esimerkiksi viikoksi valtamerirahtiliikenteen päästöjen vuoksi.
PoistaSuomalaiset koulut suljetaan globaalin lapsityövoiman käytön vuoksi kolmeksi viikoksi.
Miehitetään kuuden suuren ostoskeskuksen kalatiskit ja ruokaosastot kahdeksi viikoksi maailman vähenevien luonnonkalakantojen vuoksi eikä päästetä ketään ostoksille.
Jne jne. Tiloja riittää, toimet ovat oikeasuhteisia hätään nähden.
Haymarketin rettelöissä 1886 poliisi ampui työväkeä, kun ne julkesivat vaatia 8 tunnin työpäivää. Minusta myös tuntuu, että kunnollikot olivat tuolloinkin virkavallan puolella. Se on enemmän jokin kissa- ja koiraenergian skismoittumistendenssi tukahtuneen seksuaalisuuden vallitessa kuin mitään järkijuttua.
VastaaPoistaNyt kun koetin nopeasti saada käsiini jonkun tilaston siitä, miten paljon tuottavuus on noista ajoista kasvanut, niin löysin vain Englannin lukuja, joista näytti nopeasti katsottuna, että periaatteessa nykyään pitäisi lineaarisesti ajateltuna vaatia noin tunnin mittaista työpäivää.
Tietenkin aika ja hyvinvointi on myös tuossa tietynlaisessa vaihtosuhteessa. Ehkä se pikkuporvarillisuus on osaltaan sitä, että haluaa mieluummin (liika)kulutusta kuin vapaa-aikaa, koska sisäisen maailman puutteen vuoksi ei keksisi vapaa-ajallaan mitään. Toki yksinkertaistan siinä mielessä että onhan massahyvinvoinnin edellytyksenä tietty työmäärä. Tuossa voisi ottaa sitten tarkasteluun vaikka palkan ostovoiman muutokset asuntomarkkinoilla, jolloin saisi jo paremman kuvan yksityisen verotuksen kokonaismäärästä ja samalla omistajien propagandan uskomattomasta tehosta sekä työn ympärille kutoutuneesta itsesäälin usvasta (jonka osin tietysti juuri marxismi on kutonut).
Sinänsä luulisin että näillä spekseillä yhden kadun liikenteen katkeamisesta ei pitäisi vielä tulla maailmanloppu, semminkin kun kaikki data viittaa siihen, että rationaalinen ratkaisu olisi poistaa motorisoitu liikenne keskustoista. Tämä nyt riippumatta siitä, loppuuko maailma vai ei ja kenen mielestä se on hauskaa, välttämätöntä, itsekorostuksen ponnahduslauta tai vaikka ikävää.
Nääs autot ovat ihan tilaaviepyydensä takia tehottomia tietyn kokoisilla matkoilla. Ne syövät itseltään tilan. Jonkin äo-rajan alta syyllinen tähän ovat hipit, ja se näkyy esim. nykyisessä Unkarin pääministeriydestä käytävässä loanheittokisassa. (Fanaattisimmat autoilijat ovat pro-Orbán.)
Jakeluliikenne (ainainen vasta-argumentti) pitäisi laittaa maan alle tai hoitaa roboteilla. Tähdennän nyt että mulla ei ole mitään hirmuisia intohimoja autoilua vastaan. Jotenkin ymmärrän sen eetoksen, auto on tavaroiden tavara, ydinperheen kitiini. Itsellä ei ole sitä kun ei ole ajokorttiakaan, olin 18 vuoden ikään mennessä ajat sitten omaksunut identiteetin, että nuo luksushyödykkeet on muiden juttuja.
Tämän pikkuporvarillisuuden tunnistan ja inhoan sitä:
VastaaPoista"Ehkä se pikkuporvarillisuus on osaltaan sitä, että haluaa mieluummin (liika)kulutusta kuin vapaa-aikaa, koska sisäisen maailman puutteen vuoksi ei keksisi vapaa-ajallaan mitään."
Sitä voi sitten miettiä globaalisti, että onko tämä vain "pikkuporvarillisuutta".
Itse kannatan kyllä kaikkia teknologisia ja poliittisia ratkaisuja, joilla saadaan asiat entistä sujuvammiksi. En oikeastaan koskaan mene autolla keskustaan. Se ei ole järkevää.
Perheessämme on auto. Nuorena aikuisena sitä en tarvinnut (paitsi ihan hetken oli auto kun sain kortin). Taisin olla 32, kun hankimme Ford Sierran (Teuvo maanteiden kuningas...) siksi, että oli kaksi lasta ja piti päästä vähän jouhevammin paikkoihin.
Nyt en enää juuri tarvitse autoa arjessa, kun lapset ovat isoja - toki kauppareissut sillä hoidetaan. Vaimo käy autolla töissä, ettei menisi kaupungin palveluksessa ja sinne hankkiutumisessa ihan koko päivää. Toki julkinenkin toimii Vantaalla hyvin. Auto liittyy mulla vapaa-aikaan ja pidempien etäisyyksien taakse siirtymiseen. Auto on kyllä älyttömän kallis pitää, ei voi mitään. Ehkä voisi jonkin vuoden päästä miettiä jotain vaihtoehtoa. Toisaalta se antaa sitten liikkumavaraa tarvittaessa kiitettävästi.
Itse hankin autolla itselleni juuri tuota vapaa-aikaa.
VastaaPoistaMinulla menisi työmatkaan 50 minuuttia yhteen suuntaan. 100 minuuttia työpäivässä. 500 minuuttia viikossa.
Autolla menee yli puolet vähemmän.
Eli saan vapaa-aikaa itse valitsemassani paikassa itselleni käyttöön neljä tuntia enemmän yhdessä viikossa. Kuukaudessa se on jo kahden kokonaisen työpäivän mittainen aika. Ja tämä Helsingissä.
Teen siis joka toinen viikko nelipäiväistä työviikkoa auton "ansiosta." Miinus on se että tuo satsaaminen omaan vapaa-aikaan työn sijasta maksaa liikaa. Monin eri tavoin. Kohta on varmaan siitä luovuttava ja liityttävä sekaan aamuruuhkiin liikennevälineissä. Ja vaihdettava vapaa-aika työmatkustamisen oravapyörään.
PoistaJos minun ei olisi käytävä töissä, sopisi muuten hemmetin hyvin, voisin kuvitella ihan toisin. Olen elänyt suurimman osan aikuiselämästäni ilman autoa, mutta kyllästyminen aamulla usein koskaan tulemattomiin julkisiin teki minusta autotyömatkalaisen. Ennen metrossa saattoi lukea kirjoja, se oli hyvä, mutta nykyään ne ovat niin työmatka-aikoihin täpötäysiä ettei se onnistu. Lihamyllyssä liian usein, kun niitä välillä kuitenkin käytän.
Tuon kun laajentaa muualle Suomeen niin aika monessa paikassa ollaan isoissa lukemissa (menetettyä vapaa-aikaa, jota tarvitaan rankasta työstä palautumiseen).
PoistaMulla vaimo säästää aikaa päivässä noin 30-40 minuuttia menemällä autolla. 150-200 minuuttia viikossa eli on sekin suunnilleen kolme tuntia viikossa. Siinä ehtii kaikenlaista. Aiemmin oli vielä enemmän.
Itse kuljen normaalioloissa keskustaan vajaassa tunnissa; niistä kävelyä n. 30 min. Se on tavallaan omaa aikaa, mukavaa aikaa. Sama sitten junassa: luen tai katselen puhelinta tai maisemia. Mulle toimii hyvin jonkinlaisena katkaisijana.
Nyt etäkaudella on sitten pitänyt lähteä muutaman kerran päivässä kävelylle (koirien kanssa).
Auto on aivan älytön rahasyöppö. Sitten kun alkaa miettiä, mitä etuja siitä on, niin onhan niitäkin. Osa, esim. ostokset, saa paljon halvemmalla, kun hakee kerran pari viikossa muualta kuin lähikaupasta. Eli tulee siitä sitten tässä mielessä jotain takaisin. Ja aikaa säästyy ja liikkumisen mahdollisuuksia on isolle porukalle enemmän.
Mieluiten teleporttailisin itseäni sinne ja tänne. Päästöttömästi tietenkin...
Toki Helsingissä on tehty ja tehdään koko ajan päätöksiä jossa autolla liikkumisen/oman vapaa-ajan maksimoinnin sujuvuutta hankaloitetaan. Päättäjät ovat eräät ihan avoimestikin sanoneet etteivät ruuhkat ole enää mikään peruste liikennesuunnittelulle. Niitä halutaan jopa lisätä. Kun se tapahtuu, on minunkin siirryttävä sitten takaisin julkisiin. Kovin paljon ihmisläheisyyden sietokykyä se vaatii, mutta moniahan se ei haittaa kun elämän ideaali on ikuinen jättifestivaali joka ei koskaan pääty.
PoistaPäästötön teleporttaus kaikille olisikin parasta. Elokapinan seuraava vaatimus? Minulle sopii kyllä. Realismista voi aina tinkiä.
PoistaPilkkaanko nyt heitä? Ehkä olen niin setä että pilkkaan. Se hiilineutraalius-vaade heti-meille-tänne-nyt kyllä hieman antaa luvankin. En väitä etteivät he haluisi hyvää.
Auto ole itsetarkoitus. MUtta puhuisin paskaa jos väittäisin ettei minusta välillä ole kiva painaa moottoritietä hieman liian lujaa pois ja hieman jopa ilman päämäärää.
Kyse ei ole siitä annammeko tämän maan radikaaleille bensasedille vai vallankumoukselliselle nuorisolle.
PoistaKyse on siitä haluammeko tosiaan tästä maasta jonkinlaisen Puritanian?
Merkkejä on ilmassa. Ja ne on jo nähty.
En tilaa sitä ainakaan.
Viime kädessä ajattelen että perkele, tänne heitetty ihminen saa elää. Eli en kuulu sittenkään vastuullisiin.
Tavallaan tuossa hommassa toimet, kuva hätätilasta ja tavoitteet ovat jotenkin niin vinksallaan suhteessa toisiinsa, että siihen on rationaalisesti ajatellen vaikea suhtautua kovin tosissaan. Hanke on jotenkin todella epäkäytännöllinen. Mitään muuta minulla ei ole tuota vastaan.
PoistaEikä oikeastaan tuokaan ole vastaan, kunhan vain totean, että kyse on jonkinlaisesta jäsentymättömästä ilmaisusta. Nuoria pitää tietenkin kompata periaatteesta, mutta ehkä olisi hyödyllisempiäkin tapoja toimia.
PoistaToinen näkökulma: ymmärrän nuorten ihmisten hätääntyneisyyden ja kiireellisen toiminnan vaatimuksen. Varmasti monesta tuntuu siltä, että mitään ei saada aikaan riittävän nopeasti. On turhautumista poliitikkoihin ja toisiin kansalaisiin. Tunteista huolimatta poliittiset ratkaisut asioiden muuttamiseksi vievät aikaa, koska ovat hyvin vaikeasti alkujaankin mallinnettavissa eri konkreettisilta ulottuvuuksiltaan ja vaikutuksiltaan. Monet saavutukset ovat kompromisseja eri tahojen vaatimuksista. Tällaista on maailman tahmeus.
PoistaNuoria pitää tukea jos on poliittista/ympäristö/yhteiskunnallista aktiivisuutta. Ja myös tietty silloinkin jos aktiivisuus on erilaista kuin esim. tuo eilinen. Eilinenhän oli juuri sellaista mitä maamme establishment haluaa.
VastaaPoistaEilen kadulla olleet nuoret ovat varmasti älykkäitä, tulevat kouluttautumaan pitkälle, osa päätyy varmasti päättäjiksi. Osa heistä on kuin predestinoituja lunastamaan oman etuoikeutuksensa toimimaan jonkinlaisina johtajina ominaisuuksiensa vuoksi. Se että he olivat noin aktiivisia kertoo siitä.
Eilinen kantani johtuikin enemmän siitä että näin noissa kenttäpoliiseissa ikään kuin heidän vastakohtansa. Työläisiä ilta- ja yövuorossa.
Palkalla joka verrattuna monen kotimaisen ja kansainvälisen ympäristö- ja ilmastoammattilaisen palkkatasoon on vitsi.
Em. näkökulmani on ja oli tietenkin äärimmäisen rajattu, vakavaa taustaa ja kokonaiskuvaa hahmottamaton, ja subjektiivisesti poliisiduunareiden taakse menevä. Mutta vastaavaa näkökulmaa en ole vielä huomannut esim. mediassa. Bensiinisedätkään eivät ole tältä kannalta ajatelleet. Tämä on eräänlaista, hah ha, työläisentunnistamisherkkyyttä. Kyllä koira koiran tuntee.
PoistaPoliisit, sairaanhoitajat, opettajat, siivoajat, koulunkäyntiavustajat, posteljoonit, kokit, keittäjät, roskakuskit, kaupan kassat, rakennustyöläiset, sosiaalityöntekijät... Siinäpä joukko ihmisiä, joita arvostan todella paljon. Ilman vastaavia hiukan eriasteisia duunareita oikein mikään ei pyörisi. Arvostan käytännön suorittamista, jossa on kaikenlaista mikä ei heti päälle päin näy. Monenlaista agitaattoria, koordinaattoria ja poliittista päällekatsojaa voisi olla huomattavasti vähemmän.
VastaaPoistaMulle ihanne on yhteiskunta, joka toimii mahdollisimman näkymättömästi ja turvallisesti ja toki inhimillisesti: antaa ihmisten olla mitä ovat. Ehkä tämä historian tilanne myös haastaa voimakkaasti tällaista haavetta.
VastaaPoistaJäi eilinen keskustelu kummittelemaan mieleeni. Sanon jopa niin klassisesti (ja hassusti) että jäin miettimään omaa suhdettani dionyysiseen ja apolloniseen.
VastaaPoistaIltakävelyllä päädyin johonkin...
Totta kai, totta kai järki, vastuullisuus, kohtuullisuus, hillintä jne. ja jne.
Mutta myös: mitä on ihminen, sen elämä, ilman dionyysisyyttään? Edes jossakin ja joskus. Eli ihan elämän nimissä katson sittenkin että kyllä täällä saa ihan hyvin mielin painaa välillä nastan lautaan (miten kukin sen tekee).
En halua ainakaan omaa mieltäni kokonaan kuivakompostoida enkä vaatia sitä myöskään muilta.
Se ei silti estä tuota yhteiskunnan turvallista ja vastuullista toimintaa, jos vapaa kulutushillittömyys ja materian ahminta ei ole pyhitetty arvo, mutta ei sen enempää myöskään järjen ja kontrollin täyspuritania.
Uskonnollinen askeettisuus johtaa usein luostareihin, mikä on varmaan maailman ekologisin elämäntapa.
PoistaIlmastoaskeettisuus- ja puritanismi ei näytä johtavan. Se on näkyvää, kuuluvaa, vaativaa, syyttävääkin. No, se on heidän dionyysisyyttään?
Sen minkä he kieltävät itseltään materiassa, he sallivat demagogiassa.
Etujoukkoisuutta en tunnusta. Niitä on nähty. Mutta meillä on aika hyvin toimiva demokratia. Sitä kautta toimiminen olisi todellinen rationaalinen vaihtoehto. Ei huomiotalouden kautta mitään sen nopeammin saa aikaan, luulen.
Mutta toisaalta mitä tuo mulle kuuluu? Muiden autenttisuus tai sen puute? Kunnon dionyysikkona vedän sen viinipullon tyhjäksi hengessä ei tippa tapa. (Toki raivoraittiuteni jatkuu edelleen, mutta metaforallisesti noinniinku.)
Kuuntelin eilisen elokapinan yhden pääpuheen. Siinä vaalea nainen sanoi ihan suoraan, että elintasoa voidaan luonnon pelastamiseksi laskea ja että sen on oltava jopa tavoite. No, kenelle tämä merkitsee mitäkin on sitten eri asia. Jollekin se voi merkitä parin ulkomaanmatkan jättämistä ja muuta tällaista millä ei ole elämässä mitään merkitystä, jollakin taas ei ole mitään mistä vähentää, suunnilleen.
PoistaUskon, että asiat voidaan suunnitella paremmin ja fiksusti. Toimivaa yhteuskuntaa ei tarvitse tuhota jonkin asketismin demonstroimiseksi. Mutta voi olla myös, että järkevät keinot eivät kelpaa, jos ne eivät kuulu tietyn ajatusmaailman kriteeristöön.
Olen vähentämisen ja turhan kuluttamisen minimoinnin puolella, mutta ihmiselämän kurjistaminen jonain tekona, joka sysää heikoimmassa asemassa olevat yhä ahtaammalle, ei ole hyvä ratkaisu. Toisaalta jos kaikki toimeliaisuus lamaannutetaan vegetatiivisen oleskelun hyväksi, ei sekään toimi yhteiskunnan tasolla. No, en tiedä mitä ajetaan konkreettisesti takaa näillä puheilla.
Vaikka energiantuotannon yksipuolistaminen. Sähkön hinnan nostaminen pilviin. Hyvät ilmastotarkoitukset, joiden vuoksi poltetaan kivihiiltä ja suljetaan ydinvoimalat eikä saada pidettyä sähköverkkoa stabiilina. Tällaista dionyysistä maailmanparannusta en tahdo ratkaisuksi, en tahdo tällaista elämisen hankaloittamista ja rimanalitusta, jossa vedotaan hyviin tarkoituksiin. Kyllä pohjoisessa olevan yhteiskunnan tulee toimia ekonomisesti esimerkiksi energiantuotannon suhteen. Ei se voi olla mitään hasardia toivotaan että tänään tuulee -meininkiä, jonka vuoksi ihmiset miettivät maksavatko sähkölaskun vai ostavatko ruokaa...
PoistaSiis tällainen elintason alentaminen on aivan turhaa eikä auta yhtään mihinkään.
PoistaEi luonnon eikä yhteiskunnan suhteen.
PoistaIhan täsmälleen ajattelen samoin. Elintason laskeminen yleisesti sopii, mutta ei yhteiskuntia rikkoen tai ihmisen perusvapauksia monin eri tavoin rajoittaen.
PoistaSe pitää tehdä mikä voidaan. On kuitenkin selvää ettei sekään estä tai pysäytä ilmastonmuutosta kokonaan. Loppuosaan on sitten jotenkin sopeuduttava.
Enkä tajua minne on kadonnut se että Suomi on jo täyttä vauhtia, radikaaleimmalla mahdollisella aikataululla matkalla kohti hiilineutraaliutta.
Tämän jo tehdyn, ja jo nyt vaikuttavan, päätöksien sarjan tahallinen unohtaminen tai sivuun työntäminen saa minut ajattelemaan että on kyse paljon muustakin.
Ilmastonmuutoksen vastustaja joka lisäksi vastustaa ydinvoimaa ei kaiketi sittenkään ole kovin huolissaan ilmastonmuutoksesta.
PoistaTai no, voihan hän ajatella että energiankäyttö jotenkin vain puolitetaan ja että kuu on juustoa.
Varmasti kaikki voidaan tehdä paremmin ja kunnianhimoisemmin. Mutta jos tällaista esitetään, pitäisi olla myös konkreettinen tiekartta eli keinot ja arviot seurauksista. Tämä ei ole mitään vittuilua, vaan normaalia yhteiskuntasuunnittelua.
PoistaUskoisin, että on oikeasti ydinvoimaa kammoavia, jotka sulkevat sen automaattisesti pelistä pois vaikka ajavatkin radikaaleja ilmastonmuutoksen pysäyttämistoimia. Tämähän on ollut esimerkiksi vihreiden kanta viimeisiin aikoihin saakka.
PoistaSiis oksymoron, joka on ominaista muutamassa muussakin keskeisessä asiassa vihreille.
PoistaOksymoron on tosiaan realististen ja konkreettisten ilmastoimien vaatiminen toisaalla mutta realististen ja konkreettisten ilmastoimien vastustaminen toisaalla (esim. ydinvoiman lisärakentaminen, puuttuminen maapallon väestönkasvuun suurimpina).
PoistaSilloin tulee väistämättä mieleen että on lorahtanut mukaan omaa politiikkaa ja omaa maailmankuvaa mukaan enemmänkin.
Noinhan se on. Pitäisi olla esimerkiksi sellainen käsite kuin suhteellisuus tai siirtymäkausi. Maailma ei pääse fossiilisista eroon ilman ydinvoiman rakentamaa siltaa: yhteiskunnan siirtäminen aurinko- tai tuulisähköön tuosta vaan fossiiliset ja ydinvoima ohittamalla / irtikytkemällä on aivan älytön idea, joka ei ikinä käytännössä onnistu tuosta vaan.
PoistaVoi olla, että fossiilisiin joudutaan turvautumaan jonkin aikaa ja voi olla, että jotkut valtiot turvautuvat niihin niin kauan kuin niitä on helposti energiaksi valjastettavissa.
Varmaan pienydinvoimalat, normaalit nykyiset turvalliset ydinvoimalat ja joskus ehkä fuusio ja sitten erinäiset puhtaat energiantuotannon muodot ovat kaikki tarpeen.
PoistaSiirtymäkauden käsite ei sovi mulla-on-unelma-joka-teillä-muillakin-on-oltava -ihmisille. Kaikki pitää saada heti. Ilmastopikaruokaa.
PoistaNuo valtiot jotka vaivihkaa jatkavat fossiilisten käyttöä pisimpään, saattavat netota reippaastikin meidän muiden kustannuksella. Suomen varsinkin.
Yhteen asiaan ilmastoihmisten pitäisi olla tyytyväisempiä, jos Elina Valtosen puheisiin on uskominen (ja miksei olisi):
Suomen talouskasvuprosentti on ollut pitkään kaikkiin verrokkimaihin verrattuna "maailman huonointa" kuten hän ilmaisi.
Tuohon kun yhdistää maamme maailman radikaaleimman hiilineutraalius-aikataulun niin en ymmärrä lainkaan mihin ilmastopikaruokahalu oikein perustuu.
Apokalypsista riippuvaisuuteen? Angst tuntuu edes joltakin?
Minä ajattelen, että ilmastokysymyksen hoitaminen on erittäin tärkeä. Juuri siksi olisi päästävä irti tunteita kuohuttavasta ja koukuttavasta apokalyptiikasta. Siinä ei kehity oikeastaan mitään muuta kuin sielullista hätätilaa. Toisaalta: jos sen avulla voidaan hoputtaa prosessia, niin sitten silläkin on tehtävänsä.
PoistaNe jotka haaveilevat samaan aikaan Suomen hiilineutraaliutta ja yhteiskuntamme taloudellisen perusrungon muodostavan teollisuuden äkillistä ja kertakaikkista alasajoa eivät taida ihan ymmärtää mitä haaveilevat. Minusta tämä ei vaan toimi näin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNäin minäkin homman miellän.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTämä viimeinen todella totta. Itse uskon että on niinkin että yleisen katastrofin tunnelma eräällä tavalla myös kiihottaa psykologisesti ja siitä voi tulla riippuvaiseksi.
PoistaPitäisi sen sijaan iloita että taas uusi tylsä uutispäivä ja kaikki etenee hitaasti mutta varmasti ainakin Suomen tasolla ja sisällä ilmastoasiassa. Muulle maailmalle emme voi mitään. Edes esimerkkitasolla. Naivia kuvitella että joku maa käyttäisi argumenttina päätöksenteossa "Suomen radikaalia ilmastopolitiikkaa."
Ilmastossa minua ahdistaa tuolla perusteella enää sen totaalinen uutisointi.
Jää kysymys mitä kaikkea jää tämän ainoan suuren keskustelun ja huomion taakse. Maailma on nimittäin edelleen täällä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaEhkä voisi tiivistää jonkinlaisen ajan hengen tähän: Suomella on (ehkä) jonkinlaiset juuret mutta ne eivät ole yhtenäiset, ne ovat tekemällä tehdyt ja kuvitellut ja tämä kansallinen kuvitelma tulisi vähintään päivittää, jopa dekonstruoida. No, akateemisena ajatuksena tässä on paljon tottakin, mutta emme voi dekonstruoida Suomea toiminnallisena yksikkönä, yhteiskuntana käytäntöineen, tai toki voimme, mutta kovin radikaali hyvien juurien hylkääminen kääntyy tässä helposti itseään vastaan: kehitysmaasta maailman kärkeen ei ole kaikesta (osittaisesta) kansallisesta liimastaan huolimatta huono projekti.
VastaaPoistaSitä paitsi Suomi ei ole taloudellisesti ja toimintakunnoltaan enää ollenkaan se sama pohjoinen hyvinvointiyhteiskunta-teollisuusmaa, joka se joskus oli. Olemme jonkinlainen velkarahalla pyörivä informaatioyhteiskunta, jolla on erinäisiä eettisiä missioita ja joka tahtoisi unohtaa itsensä. Tältä minusta välillä näyttää.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEivät edusta, se on selvä. Minä pahaa pelkään että yhteiskunnan tasolla alkaa vallita yhä suurempi halu irtisanoutua juurista, jopa kieltää juuret.
PoistaIhmiset ovat erikseen. Heillä on juuret tai ainakin jokin ajatus tai kokemus juurista.
Toisaalta luulen, että tässäkin on tapahtunut aivan aitoa murentumista. Ihmiset keskittyvät omaan elämäänsä välittämättä sen kummemmin asioista.
Ei ole yhteistä ideaa mihin palata. Yhteinen kokemus voi lopulta olla se, että palkkapäivänä vituttaa, kun katsoo erinäisiä palkasta tehtyjä pidätyksiä.
Toisaalta on sitten ne, joilla ei ole edes tuota.
En tiedä, varmasti syntyy myös merkityksiä, kuten taistelu ilmaston puolesta jne Se on selvä, että joitain päräyttäviä merkityksiä keksitään, jotta apatia ei täysin söisi ihmisten käsitystä jostakin, ties mistä.
En minä omasta puolestani urputa, olen etuoikeutettu. En vain näe sellaista yhteiskuntasuunnittelua, jota kuulutat. Se tässä harmittaa.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPääkaupunkilaisuudessa, sinun terminologiallasi, ei ole sisäistä puhetta kun ei ole varsinaisesti koko sisäisyyttä. On joukkomoraali.
VastaaPoistaMoni pk-seutulainen alkaa kaivata ominensa pariin. Mutta kyllä koko maa on tietyssä mielessä muuttumassa, kuten minä sen aina sanon, hah, wanna-be-brooklyniksi. Nuoret ihmiset ovat somen ja somesykkeisen median hyvin pitkälle muokkaamia. Vihreä, punertava, ilmasto- ja ekotietoinen, yhteisöllinen, mutta samalla moni perhearvoton, edessä pöydällä kahvilassa avattuna Apple ja juuri siemaistuna erikoiskahvi, seksuaalisesti estynyt, mutta samalla kuitenkin oman ilmoituksensa mukaan "kaikelle uudelle kokeilunhaluinen ja avoin."
VastaaPoistaMyönnän, karmea karikatyyri, taitelijan vapaudella, mutta ei ihan ehkä ihan tuulesta temmattu.
Tuossa porukassa on paljon fiksuutta, tietoa, älykkyyttä, koulutusta, mutta mysteeriksi jää miten (jos saan taas edes hieman kärjistää) he kaikki päätyvät aivan samoihin johtopäätöksiin ja ajatuksiin melkein kaiken suhteen.
Tuosta syntyy myös suora yhteys Vesan päivityksen alkuperäisaiheeseen, pikkuporvallisuuteen.
Karikatyyrini hahmot ovat juuri sitä itseään, yhdessä ja samoin ajattelijoita.
Myös päättäjistä löytyy heille täsmälliset vastineet ellei jopa esikuvat. Ja lisää on tulossa.
Kun katselen heitä toivon hyvää. Pelkään että sitä kovaa seinää joka on lähes jokaisella vastassa elämässä jossakin vaiheessa heidän mielensä brooklyn kestä.
(Pyydän anteeksi jos karikatyyrini yllä on loukkaava ja tyypittelevä; perustuu toki myös tuon kaltaisten ihmisten itse itsestään kertomaan ja ilmaisemaan kuvaan omasta sukupolvestaan, myös minulle henk.koht. kerrottuna. Mutta otos ei tokikaan ole puoli miljoonaa ihmistä... )
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaOmat juureni ovat melkein kadonneet. Vanhojen vanhempien penskana melkein kaikki sukulaiseni jotka tiedän ovat kuolleet. Ei ole kontakteja. Äitini synnyinseutu on nykyään Venäjää. Kouvolassa jossa kasvoin aikuiseksi elää enää yksi ainoa ystäväni. Silti, en tiedä mikä vietti se on, koen lähestyväni jotakin osaa itsestäni aina kun mennään itää kohti. Kymenlaaksossa jo, Kotkassa, Lappeenrannassa ja Imatralla tunne vahvistuu. Vuoksen rannalla Imatralla alan kyynelehtiä. Yhden kerran mentiin junalla Kannaksen läpi Moskovaan. Ikkunassa näkyi yötä vasten melkein pelkkää pusikkoa jos sitäkään: nada. Olin hereillä koko ajan ja pompin ikkunan takana kuin vauhkoontunut ajokoira (mikä saatan olla muutenkin hah ha). En tiedä mikä ja mitä on solumuisti vai onko tuo kaikki vain itse rakentamaani tietoisuuden jälkitarinaa, eräänlainen pseudokertomus. Veriarvoissa kyllä näkyy karjalaisuus, paljon rautaa, liikaa kolestrolia vaikka söisi pelkkää kurkkua.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTotta, ja miltei joka kansalla, joita on ja ei ole, tapauksesta riippuen, on jokin tällainen arvokas kiinnekohta, joka säteilee moneen suuntaan ja kerää paljon itseensä.
PoistaEi syytä anteeksipyyntöihin, sana / tuli vapaa, jokainen ampuu omalla vastuullaan. Jos samastaa pikkuporvarillisuuden ryhmäpaineeseen mukautumiseen, niin eipä paljon muita olekaan kuin pikkuporvareita.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEi ole minusta nykyisin kovin kummoista arvoa. Silti otettu uusiokäyttöön.
Poista( Cameron on Jari jonossa ja varattuna, oli suosittu kirja täällä.)
VastaaPoistaJos jotakin olen viimeisten vuosien aikana oppinut niin se, miten erilaisia ovat elämät.
Luultavasti vaihtaisin oman elämäni pintatason mielelläni asuntovelallisen pikkuporvarin elämään; olisin jopa (heikkona hetkenä ainakin) omenapuukaupunginosan kompostoiva kevytsosialistisetä ja kyläjuhlien Monet-hattuinen karvanaama.
J Karjalaisella (joka on varmaan kyllä...no, jätän tähän) on biisi jossa kertoja laulaa olevansa "vain jätkä kadulta."
PoistaSe on, olisi, sitten se varsinainen ideaali.
Toki siihen menee aikaa, jotta pääsen sinne takaisin. Toistaiseksi vielä isä ja opetustyöläinen, katkera ja kuitenkin.
https://www.youtube.com/watch?v=4LbC5xRfL2g
PoistaKitarasoundi ihan mieletön, ja orgeli.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista( Odotan Cameronia suurella kiinnostuksella ja avoimin mielin.)
Poista(Menin noin 15 vuotta sitten hakemaan tukka kammattuna asuntovelkaa, kun työkaverit sanoivat että kaikki nyt asuntolainan saavat. Mutta kun ei säästöjä, kun ei takaajia: ei lainaa olisi saatu pieneenkään perheasuntoon, vaikka molemmilla vakityöt. Jäätiin hyyryläisiksi. Muuta velkaa sitten kyllä tuli selvän elämän sotkemaan. Se oma moka, ei minkään "rakenteen.")
Arvostan niitä jotka ovat luovineet asiansa oikein. Mutta en tuomitse liian nopeasti isojen väärien valintojenkaan tekijöitä. On selvää että kaikki eivät aina onnistu kaikessa.
PoistaKaikilla meillä on varmaan uskomattomia tarinoita miten onnettomasti elämä voi kohdella. Varsinkin tässä 50 plusplusplus-iässä monen tuttavan elämä alkaa eri tavoin rakoilla ja osalla jopa hyvin traagisilla tavoilla. Pahinta on tietenkin jos terveys tai mielenterveys pettää. Aika suojaton on ihminen ainakin siitä eteenpäin kun suojattomuutensa ymmärtää.
En olisi itsekään varmaan lainaa aikanaan saanut (2006), ellei vanhempani olisi olleet takaamassa. Onneksi olemme saaneet pudotettua heidät pois takausvastuista ja velka on taittunut. Itse hyyryläisenä 1992-2006. Siitä eteenpäin asuntovelallisena. Toki jos nyt kämpän myisi, niin kaikki muutkin velat kuittaantuisivat ja jäisi siivo raha käteen, mutta kuitenkin niin pieni että ei sillä saisi kuin kaksion tai kolmion Vantaalta kehnolta alueelta, mutta olisi sekin jotain. Pohjoisemmassa saisi omakotitalon, jonka arvo rapistuisi... Heh. Silti tämäkin kotiin päin. On niin pienestä kiinni tällaisetkin asiat.
PoistaTällaiset kämpät ja mökit ja muut eivät ole mitään, kun kohtalo iskee ruumiiseen tai mieleen. Se kannattaa pitää aina mielessä. Lopulta se noutaja tulee ja nollaa osaltaan tällaiset omistukset.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKyllä muakin elähdyttää vaikkapa mökki. Se ei itsessään, rahallisesti, ole kovinkaan arvokas, mutta maisema on liki korvaamaton ja mökki toiminnallisesti juuri sopiva. Raha ja omaisuus rauhoittavat, johonkin rajaan saakka, mutta olennaisissa koettelemuksissa (esim terveys) voivat vain hiukan lykätä jotain väistämätöntä.
PoistaMinusta on mukava omistaa siksikin, että sen voi jättää tuleville polville. Tehkööt sitten mitä haluavat.
7 veljestä kuvaa vauraita veljeksiä, oman elämänsä vapaaherroja, joista tulee yhteisön tukipilareita. Minusta Kivi on teostensa perusteella, niistä lukien, älykäs, tulevaisuuteen uskova ja mieleltään terve. Hänen elämänsä loppu ei ollut onnekas.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAleksis Kivi ei ollut henkisesti sairas lukuunottamatta aivan viimeisiä vuosiaan. Tämä ei poista mitään hänen tragediastaan eikä hulluus sinänsä ole mikään häpeä, onpahan toki hankala parantaa.
PoistaKiven teokset eivät ole minkään kahjon tekoja. Niitä on hyvin vaikea perustellusti lukea siitä vinkkelistä. Mutta kyllä ne ovat herkän tarkkailijan aikaansaannoksia ja niissä on tajua myös traagisille elämänkohtaloille, joita Kivi sai todistaa pitkin elämäänsä.
Jari, en tahdo mitenkään väheksyä mielenterveysongelmia.
PoistaMielestäni Kivi kärsi niistä vasta verraten myöhään. Siihen asti hän pysyi tolpillaan. Kutsun sitä mielenterveydeksi. Totta kai sairaudella oli juuret jossain.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOn selvää, että Kivi kamppaili koko aikuisikänsä erinäisten sosiaalisten, taloudellisten ja varmasti myös henkilökohtaisten henkisten kipukohtien kanssa. Siihen tuli myös ruumiilliset sairaudet, joiden hoito oli tuohon aikaan huonoa. Oli intohimoa ja tavoitteita, ja kirjallisuudessa hän ne saavuttikin, mutta ei henkilökohtaisen elämän tasolla. Kirjallinen luomisvoimakin alkoi järkkyä, kun Kivi tajusi mahdollisuutensa pieniksi. Hänet saarrettiin liian ahtaalle ja mitättömyyteen monelta taholta. Sitä mieli ei kestänyt. Jos ehkä mukana oli hermostoon levinnyt syfilis, eipä siinä paljon muuta tarvittu. Minusta näyttää Kiven saavutukset huomioiden, että hänellä oli yllättävänkin hyvä mielenterveys, kun miettii mitä joku muu olisi tuossa epävarmuudessa saanut aikaan. Ennen kaikkea oli idea ja osaamista. Onneksi oli Charlotta. En usko, että ilman Fanjunkarsin residenssiä ja huolenpitoa meillä olisi luettavana Kiven tuotantoa nykyisessä laajuudessa.
VastaaPoistaMonta ristiriitaa on Kivessä ja tulkintoja voi tehdä suuntaan jos toiseen.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlen katsonut joskus tuon videon, taidanpa katsoa uudelleen. Minusta Keskisarja on mainio puhuja, omaperäinen.
PoistaKiven kohdalla pikkuporvarillisuus kietoutuu asiaan ytimekkäästi: Kivi elätteli haaveita pikkuporvarillisesta elämästä vielä viimeisinä vuosina, mutta kyllä ne olivat enemmän haaveita kuin realismia. Hän suunnitteli lähtevänsä agronomin oppiin Pornaisiin - jos tämä projekti olisi onnistunut, hän arveli saavansa siten myös vaimon ja perheen ja säännöllisen elatuksen, jonka turvin myös kirjoittaa.
VastaaPoistaOsa Kivestä kaipasi yhteiskunnallista nousua pikkuporvarilliseen, turvattuun asemaan. Mutta hän ei löytänyt keinoa, eikä kai sitten voimiakaan lopulta ollut. Monet Kiven ystävistä olivat nimenomaan pikkuporvareita / omistajasukua (vaihtelevalla menestyksellä).
Mielenterveys on tosiaan hyvin liukuva käsite. Niin kauan kuin oma mieli ei aiheuta kärsimystä tai kärsimystä voi jotenkin säädellä, voi puhua siitä, että mieli kykenee pitämään itseään "terveesti" yllä.
VastaaPoistaIhminen voi masentua ja vaikka mitä, ainakin väliaikaisesti, eikä sitä kai lasketa varsinaiseksi sairaudeksi.
Minusta voisi puhua alentuneesta toimintakyvystä monessa tapauksessa, varsinainen mielisairaus on sitten jo vaikeampi juttu, vakava asia, niin kuin toki lievemmätkin oireet. Mieli tarvitsee jatkuvaa ylläpitoa, hoitamista sekin niin kuin ruumis.
Musta Jope haistelee hyvin jotain tuossa ylempänä. Facebook muutti jotain aivan selvästi.
VastaaPoistaIndividualismi ja juppimenohan oli jo, mutta tuossa 10-15 v sitten tapahtui ihan ilmeinen käänne: nuo erinäiset kaikesta irtisanoutuvat yksilöt alkoivat muodostaa kaikenlaisia kuppikuntia ja kollektiiveja, jotka alkoivat nopeasti säteillä todellisuuteen.
Muistan yhdet tuparit, joissa olin ihan äimän käkenä, että mitä nää "puolueet" täällä on. En ollut nähnyt sellaista koskaan aiemmin; tietyt mentaliteettimassat sulloutuneena eri huoneisiin ja puhumassa jotain lievästi vihamielistä, mutta suorastaan mälsän asiallisuuden puitteissa pysyvää käsitteellistä amerikankieltä, josta en saanut jotenkin ollenkaan kiinni. Oli tavallaan omahyväisten ja kankeiden lahkot, ja meitä taisi olla 2 tyyppiä, jotka pystyttiin hyppimään niiden välillä. Toinen, ystävättäreni, oli noihin aikoihin vielä boheemi, joku ehkä sanoisi pirihuora, mutta nykyään taitaa olla jo aika woke.
Se mikä aikakautta leimaa on se, että uuden, vielä tiedostamattoman uskonnon seksuaalisuussäännöt muistuttavat todella paljon SM-sessioiden pelisääntöjä. Jotain tuo kertoo, että kontrollista ei pystytä päästämään irti - luottamus ei ikään kuin kohdistu koskaan toiseen ihmiseen vaan tyyliin ehkä sen "ammattimaisuuteen" elämän suorittajana, jos nyt siihenkään.
Veri tosiaan paennut moniaalta hyvin monella tasolla. Tuo tuntuu musta jotenkin tärkeeltä tuo havainto, että koreografisuuden ulkopuolista kiihottumista ei selvästikään joko ole tai sitä ei ainakaan sallita.
Ltl, erittäin hyvä ja todelta tuntuva havainto. Jos on ollut tilanteissa tai vastaavissa, tietää kyllä että on mennyt kontrollikoreografian ulkopuolelle, esimerkiksi puhumalla asiaa väärässä seurassa. On tullut oltua ja on ollut tilanteita, että olen jäänyt pois, koska esimerkiksi jokin pingotettu kontrollijuhla ei ole terve tapa viettää aikaansa. Tietysti olisi antropologinen koe mennä mukaan, mutta mieluummin sitä kävelee vaikka kadulla.
Poista