torstai 2. syyskuuta 2021

Havainto koulut kriisissä -keskustelusta

 

Li Anderssonin mukaan koulut uudistuksineen eivät ole kriisissä vaan "suurin ongelma on oppilaan perhetaustan aiempaa voimakkaampi vaikutus". No, näin ehkä on, jossain määrin, ja ihan oikeastikin. Tästäkin on tullut koulujen ongelma, erinäisten ulkoaohjattujen hankkeiden lisäksi, mutta on jokseenkin utopistista uskoa, että koulut voisivat ratkaista ongelmat, jotka liittyvät perhetaustoihin ja niissä havaittaviin eroihin ja niiden osaltaan aikaansaamiin eriarvoistumisiin. Jos nuo erot ovat käymässä ongelmaksi, niin kyllä se on aivan muiden instanssien hoidettava kuin koulujen - ainakaan asioiden hoitamista ei voi ensisijaisesti sysätä kouluille.

Koulut eivät ole kaikkivoipia ongelmanratkaisulaitoksia, jotka käsittelevät pitkälti poliittisesti aiheutettuja ongelmia tai kasvatusongelmia tai mielenterveysongelmia tai kulttuurisia sopeutumisongelmia, ei ainakaan loputtomiin.

Kuka todella uskoo, että koulu on se paikka, jossa ratkaistaan tällaiset ongelmat kuin "yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvu"?

Eilen luin Vantaan Sanomista sellaisenkin mielipiteen, että opettajien tulisi tunnistaa oma asemansa julkisen vallan käyttäjinä, samoin kuin heidän tulisi tunnistaa rakenteelliset epäoikeudenmukaisuudet ja niihin kuuluva rasismi ja väkivallan kokemukset, jotka syrjäyttävät osan koululaitoksen läpikäyneistä nuorista.

Aika mielenkiintoisia vaatimuksia ja näkökulmia vallitseviin ongelmiin ja oireisiin, joita koulut jo nyt parhaansa mukaan ja runsaasti vaatimattomia resursseja käyttäen yrittävät selättää ja selvittää, jopa niin että opettaminen on monessa paikassa toissijaista.

Utoopikot katselevat koulua, tulee mieleen näitä kannanottoja lukiessa. En usko, että tällaisin aattein pystytään koskaan parantamaan tätä yhteiskuntaa. Hallintoutopistien käsitykset tasa-arvon aikaan saamisesta ovat todellakin pielessä, anteeksi nyt vaan suorasukaisuuteni. Ja mitä ihmettä heidän tarkoittamansa tasa-arvo tai eriarvoisuus käytännössä voi tarkoittaa? Siis kun kaikille nimenomaan tarjotaan elämää rakentava ja edistävä koulutus, johon on jopa velvollisuus täysi-ikäisyyteen saakka. 



50 kommenttia:

  1. No, ihan selvä että ajattelen näin myös. Kouluissa ei näitä ongelmia ratkaista eikä yleisellä tasolla niitä myöskään luoda. Silti sinne heitetään erilaisia toiveita ja kuvitelmia millaisen yhteiskunnan kukin sattuu haluamaan. Siellähän penskat opettelevat lukemaan ja laskemaan, mikä on eloonjäämisoppia perustaltaan, sehän on se varsinainen tehtävä. Kouluissa näkyy tietenkin koko yhteiskunnallinen ja yksityinen paska samoin tavoin kuin kaikkialla muullakin missä lapsi viettää aikaa. Mutta siitä ei voi vetää johtopäätöstä että se voitaisiin hoitaa kouluissa, kun käytetään erilaisia ohjelmia ja valmiita oikeita sanoja, joita sorvaavat ihmiset jotka ovat tehneet kaikkensa jotta eivät päätyisi kouluihin itse töihin. Kun vaikkapa radiota kuuntelee, siellä tämän tästä kuulee kuinka vanhempia vapautetaan ja voimautetaan elämään itselleen eikä vain lapsilleen ja hyväksymään itsensä vanhempana sellaisena kuin on. Kuvitelkaapa samaa evankeliumia kouluille ja siellä vääntäville opettajille, mahdoton ajatus. Kukin hallitus tai valtaideologia haluaa tehdä koulusta oman arvotemppuradan jatkeensa.
    Tunnen nuoria opettajia jonkun verran. En kadehdi heidän nuoruuttaan heidän tekemänsä ammatinvalinnan vuoksi. Väitän että joitakin hoitolaitoksia tai sairaaloiden tiettyjä osastoja lukuun ottamatta, tai kenttäpoliisin työtä, pk-seudun suurissa lähiöperuskouluissa tehdään Suomen vaativinta työtä. Työ on sekä henkistä että fyysistä, ja liian usein molempia äärimmäisellä tavalla. Opettajat, älkää kuunnelko Li:tä tai mitään tai ketään muutakaan ministeriä tai koululaitoksesta höpertäviä hyviä ihmisiä. Moni ei kuuntelekaan. Alan lehdet menevät roskiin ja aiheeseen liittyvät A-studiot jätetään tarkoituksella katsomatta. Jos ottavat nuo poliittiset fantasioijat vaikkapa kahden vuoden sijaisuuden erityisluokalla vastaan lähiökoulussa, harkitaan sitten uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Ja aika moni koululuokka noissa kouluissa vertautuu nykyään erityisluokkaan. Sekin oli osittain kuten tiedetään puhtaasti poliittis-ideologinen päätös. Oli fantasia koulusta: se pakotettiin ja sehän tuli. Monet oppilaat päätyivät asiantuntemattoman pedagogis-poliittisen päätöksen perusteella lapsikoe-eläimiksi. )

      Poista
    2. Eräs yliopistollinen pääideologi kerskui ja naureskeli mediassa, ettei ole ollut koulussa töissä (kun sitä häneltä kysyttiin) kuin yhden päivän sijaisena. Hauskaa. Mutta poliittista kannatusta löytyi. Koska fantasia.

      Poista
    3. Olet aivan oikeassa. Naurattaa, kun lukee tuota poliittista puppua. Aivan uskomatonta, että ihmiset uskovat sitä. Olen nyt seurannut aitiopaikalta ja päivittäin tätä meininkiä. Ei voi muuta sanoa kuin että ovat nämä hyvät ministerit ja järjestöaktiivit aika parkoja puheineen.

      Poista
    4. Muistan hyvin integraatio- ja inkluusiopuheet, jotka esiteltiin koululaisten ihmisoikeuksina. Miten jotenkin muistuttaa ihan joitakin toisia yhteiskunnallisia hankkeita. No, yrittää sopii, mutta se vituttaa, kun suunnittelijat eivät ole ikinä lopputuloksesta missään vastuussa.

      Poista
    5. Ne kouluhankkeet jotka mainitsin ovat menneet käytännössä aivan perseelleen, koska ei ollut resursseja. Epäonnistunut yhteiskuntakoe, jonka lopputulos ei ole vielä edes likimain näkyvissä, löytyy sekin läheltä. Olisiko oppimisen paikka? Enpä usko.

      Poista
  2. Itsehän en kannata lähtökohtaisesti esimerkiksi eliittikouluja tai vastaavia. Kannatan perinteistä työrauhakoulua, jossa opitaan lukemista (laajasti), laskemista ja sosiaalisia taitoja: siellä kunnioitetaan toisia ja totellaan opettajia. Omat kouluni olivat tavallista kouluja ja suhteellisen lähellä noita, vaikka ongelmiakin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo on peruskoulun perusidea. Mutta monin tavoin saatu sotkettua.
      Toki lukemattomat yksittäiset opettajat pyrkivät toimimaan juuri noin, peruskoulun opettaja on edelleen aika autonominen, mutta on selvää että erilaiset toimijat yrittävät enemmän ja enemmän hämmentää ja keksiä pyörää uudelleen.
      Tilannetta vaikeuttaa myös se, että yhteiskunnassa on tapahtunut niin isoja muutoksia, ettei tuohon kuvaamaasi ihanteeseen päästä vaikka pyrkimystä olisi.
      Alueelliset erot ovat kylläkin todella isoja. Suomalainen pk ei ole sama kaikkialla vaikka ministeri mitä väittäisi.

      Tämähän on alkanut näkyä jo halukkuudessa alalle. Se on käsittääkseni selvästi laskussa. Ruotsissa kato ollut massiivinen. Siellä opettajakoulutus ollut jo yli vuosikymmenen suurin piirtein viimeinen yliopistollinen koulutusala minne pyritään.

      Se on todella surullista, kun tiedetään mitä kaikkea potentiaalia lapsissa ja nuorissa on ja millaisia aarteita he ovat vanhemmilleen.

      Poista
    2. Näin on, ongelmat ovat moninaiset, ja olemmekin siitä keskustelleet, millainen moniosaaja ja jonglööri opettaja on. Yleensä opettajilla on rautainen ammattitaito. Mutta kyllä hekin väsyvät, eikä ihme. Peruskoulu ei ole kaikkialla sama eikä se ole läheskään se koulu, jota itse kävimme. Ajat muuttuvat, haasteita ja velvollisuuksia on tullut lisää.

      Työyhteisön dynamiikka on todella tärkeä, ja yksikin väärä rekrytointi saattaa pistää jo valmiiksi tiukoilla olevat yksiköt natisemaan.

      Nostan hattua opettajille, että jaksavat: teette tärkeää työtä, ja pehmennätte monia iskuja, jotka olisivat paljon kovempia ilman teitä.

      Poista
  3. Ulla Appelsin kirjoittaa ihan hyvin tästäkin aiheesta: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008238187.html

    Inkluusioedistysaskelet ruotsalaisissa peruskouluissa ovat sellainen pilotti, että kannattaisi Suomessakin seurata tarkkaan. Tuossa inkluusiossa on periaate aivan sama kuin täällä, mutta jotkin muuttujat ovat hieman toiset. Hyvät tavoitteet - toteutus epäonnistunut hyvin pitkälle.

    Olen sitä mieltä, että yhteiskuntasuunnittelu on erittäin vaativaa eikä varmasti koskaan onnistu ideaalisti. Siksi olisikin tärkeää tarkoin harkita, keiden käsiin se annetaan; vielä kun mitään vastuuta ei käytännössä seurauksista ole, on vain seurauksia niille jotka joutuvat koekaniineiksi (lapset / nuoret).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi olla muuta kuin samaa mieltä hyvän toimittajan kanssa. OAJ:n johtajan kanta yllättävä. Toisaalta en ihmettele sitäkään.
      Ei toki pelkästään epäkeskot kehittämishankkeet (autonominen opettaja voi niiden antaa tulla vasemmasta korvassa sisään ja oikeasta ulos) ole se kriisi, vaan myös koko yhteiskunnan muutos niin monella tasolla. Myös ihmisten fysiikka ja henkinen maailma on isosti muuttunut. En tiedä tarkkaan mitä tarkoitan tuolla fysiikalla, mutta jotakin on kyllä muuttunut myös olemisen tavassa vahvasti. En tarkoita pelkästään "käytöstä."

      1000 oppilaan lähiöperuskoulu on kyllä muuten aikamoinen sirkus, jos siellä paljon onnistuukin. Pataljoonan kokoinen määrä ihmisiä muutaman hehtaarin alueella. (Koronan näkökulmasta jatkuva Ruisrock )

      Poista
    2. Yksi Ilta-Sanomien artikkelin kommentoija vei sanat suustani, noin pääpiirteissään:

      "Vaimoni on toiminut pitkään peruskoulun opettajana ja ymmärtääkseni erinomainen opettaja, joka tekee suurinpiirtein kaiken oppilaiden edestä ja heidän opettamisekseen.

      Olen huolestuneen seurannut koulun tilanteen huononemista erityisesti inkluusion vuoksi. Myös jatkuvilla uusilla ilmeisen huonosti toteutetuilla hankkeilla viedään työaikaa opettamisesta pois. Vaimoni luokalla on kolmasosa oppilaista joko oppivaikeuksissa olevia tai suoranaisia häiriköitä. Luokassa ei voi enää opettaa vaan kaikki aika menee oppimisvaikeuksista kärsivien auttamiseen ja kurinpitoon. Tämän johdosta hän ja useat kollegat ovat olleet uupumuksen vuoksi sairauslomalla.

      Ulla Appelsin osuu kirjoituksessa naulankantaan. Olen usein myös ihmetellyt miksi opettaja kuuluvat OAJhin, joka ei Luukkaisen aikana aja enää opettajien vaan kuntatyönantajan etua. Ehdotan teille opettajat: Perustakaa uusi ammattiliitto joka ajaa teidän etujanne. Luukkaisen aikana mikään ei tule muuttumaan.

      Liin kommentit ovat surullisia ja sosialismi-ideologian pohjalta nousevia, Li ei ymmärrä opettajien tilanteesta mitään."

      Ihan noin paha ei ole tilanne kaiken kaikkiaan, mutta väittäisin että pääkaupunkiseudulla aika monessa koulussa totuus.

      Poista
    3. Siis luokkien tilanne on tämä, iso edunvalvonnallinen ja poliittinen kehys myös. Myös muita ongelmia on, mutta ei niistä nyt tässä sen enempää.

      Poista
    4. Itse asiassa tuossa kommentoijan tekstissä ei ole liioittelua. On tietysti herran kukkaroita joissa voidaan pelata pedagogisia pelejä ja lavastella kaikkea "vaativien" vanhempien tyydyttämiseksi, mutta paljon kouluja, joissa tuo kuvio on ihan arkipäivää.

      (Ilahduin myös kommentoijan kehotuksesta omatoimisuuteen. Itse olen laittanut viime keväänä ay-liittoni jäähylle ihan oman itsekunnioitukseni vuoksi. En ole ainoa. Omatoimisuutta tullaan myös näkemään varmasti paljon alanvaihtamisen suuntaan. Mulla myöhäistä. )

      Poista
    5. Omassa kaupungissani näkyy ihan selvästi jo tiettyjä poliittis-teoreettisia linjauksia. Sellaista ei ole koskaan aiemmin ollut nähtävissä. Peruskouluhan on perustaltaan ihan yksinkertainen paketti, jos sen sellaisena pitää. Kun ideologia, missä muodossa tahansa, oikealta tai vasemmalta tai vihreältä, yrittää ryömiä kouluun niin ollaan hakoteillä. Kouluhan perustuu perinteisesti humanistiseen ihmiskäsitykseen, tieteelliseen maailmankuvaan ja tietenkin elämän realismiin. Ideologioilla ei pitäisi olla mitään asiaa opetuksen ns. järjestämiseen.
      No, totuuden nimissä ei tuo em. hirveästi arjessa näy. Yritykset siihen suuntaan kyllä toisinaan näkyvät ja tässä julkisessa kriisikeskustelussa mainitut ongelmat.

      Poista
    6. Olisi mukava jos yhteiskunnan perusinstituutiot voitaisiin pitää mahdollisimman itsenäisinä ja neutraaleina, mutta kun niitä kuitenkin jossain määrin poliittisesti ohjataan, niin kyllä se näkyy. Ei mua sinänsä haittaa jokin pieni sävy, jos se menee ajankuvana ja on nopeasti ohi eikä siitä tarvitse käytännössä juuri välittää, mutta jos ajattelun mahdollisuudet, sanasto ja muu alkaa taipua politiikan mukaan, niin kyllä suoraan sanottuna ärsyttää.

      Itse pyrin välttelemään täysin politikointia yliopisto-opetuksessa. Esittelen kriittisesti eri teoreettisia suuntauksia ja that's it. Jotkut suuntaukset ovat enemmän tai vähemmän poliittisesti tunnustuksellisia, mutta siinäpähän ovat.

      Poista
    7. Lapsille suunnattu poliittis-teoreettinen opastus on sikäli surkea juttu, jos siihen liittyvät eettisesti vaakalaudalla olevat arvostelmat eri mieltä olevista tai tiedonantajan omaa agendaa tukeva paniikinlietsonta (ydinaseet, ympäristö yms yms näitä on nähty). Olisi kiva, jos lapset voisivat vain turvallisesti oppia lukemaan ja laskemaan ja muuta tällaista. Ajattelun kypsyttyä osataan ottaa kritiikkikin mukaan. Aivan alussa ei ole hyvä rajata tajuntaa liikaa millään ilmiselvällä poliittisella kehikolla, vaikka näin on tainnut käydä aina tavalla tai toisella eri aikoina.

      Poista
    8. Vielä: se nyt on selvää, että mitään neutraalia arvokasvatusta ei ole olemassakaan. Mutta ideaalina olisi sellainen, ettei liikaa sotkettaisi lasten päitä liian vaikeilla kysymyksillä. Annettaisiin lasten olla lapsia siinä määrin kuin se on mahdollista ja keskityttäisiin taitoihin eli siihen myönteiseen varusteluun, joka auttaa heitä selviämään yhteiskunnassa valitsivatpa he arvonsa sitten miten hyvänsä.

      Poista
    9. Ihan samalla linjalla.

      Eikä maailma siihen kaadu, jos tosiaan tässä ajassa esim. ympäristö ja ilmastomuutosasiat korostuvat jossakin määrin kouluissakin. Hyvähän se on.
      Vastaavaa oli omanakin kouluaikana. Kehitysmaat...
      Ei ongelma kun ei hallitse kaikkea tilaa.

      Mutta mikä tahansa yksi ja ainoa kaiken-teoria on koulun humanistis-tieteellistä perusjuttua ja elämän realismia vastaan ja vahvasti.
      Sanaston kanssa pitääkin olla tarkkana kuten myös yksityisesti. Kuka kirjoittaa sen kirjoittamattoman sanaston jolla asioita käsitellään? Jos sen tunnistaa, tunnistaa että siellä on hallinnan ja ohjaamisen pyrkimys.

      Poista
  4. "Vielä: se nyt on selvää, että mitään neutraalia arvokasvatusta ei ole olemassakaan."

    Ei olekaan. Eikä pidäkään olla. Peruskoulu on aikoinaan valintansa tehnyt, hyvän valinnan. Ne ovat ne kaksi mitkä tuolla parissa kommentissa jo kirjoitinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän omien lasten kanssa (varsinkin tyttöjen kanssa) keskustellessa aivan todella selkeästi näkee, miten nykypäivä paaluttaa ajattelun rajat ja aiheet ja miten vaikea niitä on ylittää. Ei pidä väheksyä mielipiteenmuokkauksen voimaa.

      Itse tosiaan jotenkin kavahdan sitä, että lapsi on indoktrinoitu tiettyyn sanastoon ja mahdollisuuksiin jo varhain. No, on siinä toisaalta aina sekin mahdollisuus, joka useimmiten vielä toteutuu, että alkaa jonkinlainen kapina - ainakin joksikin aikaa sitten hiukan myöhemmin. Voihan lopputulos olla ihan hyväkin, ei sitä koskaan tiedä, mitä vastaan aletaan protestoida.

      Niin, ehkä seuraava sukupolvi osaa sitten taas suhteellistaa tämän sukupolven ajatukset. Riippuu tietenkin myös siitä, mitä maailmassa tapahtuu.

      Poista
    2. Itse seurasin tietenkin oman lapsen koulua, tai en muuten, mutta tuosta indoktrinaation näkökulmasta jossakin määrin, varsinkin yläasteella ja nyt lukiossa.

      Olen kuullut että joissakin paikoissa saattaa muodostua painetta esim. ruokailutottumuksien muuttamisen suuntaan tai osallistumiseen tiettyyn aktivismiin.
      Voi olla että nämä voivat tulla ihan kaveripiirinkin perusteella.

      En ole kuitenkaan huomannut mitään, että olisi haluttu ohjata erityisesti. Ilmastosta voidaan kuitenkin kotona jutella kiihkottomasti, samoin kuin myös poliittisuuksista. Molemmista myös reippaalla huumorilla.
      Tyttö tuntee samalla niitä kuvioita kyllä, mitä voisi olla.

      Tästä voi nyt joku ottaa ihan herneen nenään, mutta mututuntumalla olen tehnyt havainnon, että mitä paremmasta sosio-ekonomisesta ryhmästä lapsi tulee (en puhu nyt omasta työpaikastani), sitä todennäköisemmin solahtaa jonkinlaiseen joukkotunteeseen mukaan esim. tuon ympäristön suhteen. Ja parissa muussakin jutussa.
      Duunariluokan kundina näitä tietenkin koen (tai kuvittelen) näkeväni ehkä herkemmin.

      Näihinkin perustuu, sekä tietysti myös omaan ammattieetokseen, mottoni että nuoren ensisijainen tehtävä maailmassa on pelastaa ennen muuta ensin itsensä ja oma elämänsä.
      Ok, totta kai tässä heijastuu oma ylikorostunut individualismini jo entisestään heikon yhteisöllisyyden tunteeni kustannuksella, mutta eikö tuo tunnu jo ihan maalaisjärkiseltäkin ohjeelta?

      Poista
    3. Meilläkään en koe, että oleminen paalutetaan erityisesti koulussa sinänsä. Kyllä se on yleinen ilmapiiri ja some ja tällaiset, joissa syntyvät kuin itsestään speksit sille mitä tärkeää maailmassa on ja miten asioista puhutaan.

      Poista
  5. Ympäristöstä.
    Luin aamulla Rosa Liksomin haastattelun Hesarista. Kohta missä hyvin perustellen kerrottiin, että ihminen on luonut tuotantoeläimiin perustuvan suurimman mahdollisen kidutusjärjestelmän kuin mikään muu laji koskaan, kosketti yllättävän voimakkaasti.
    Intuitiivisesti jotenkin näin miksi monet ovat valinneet kasvisyönnin ja ymmärsin heitä hyvin.
    Aiemmin jo olen ajatellut että juuri eläinsuojelullinen perustelu on se mikä itseni saa/saisi vähentämään lihansyöntiä ja toivomaan että niin tapahtuisi laajemminkin.

    Mutta samalla tuo on myös sellainen kuva, hyvä esimerkki, mitä en toivoisi suomalaisessa koululaitoksissa tuolla tavalla kerrottavan, vaan toisin, tietoa jakaen, vahvojen tunnekuvien sijasta (vaikka onkin totta).
    Ja myös siten, että eläintuotanto on mahdollista tehdä myös huomattavasti paremmin.
    Tieto, faktat, ja niiden eläviksi tekeminen on se mikä ratkaisee ja on länsimaista vapautta, ei painostus, ohjaaminen.

    Koko haastattelu oli muutenkin hyvin eläinnäkökulmainen.
    Itse arvostan edelleen maaseudulla töitä tekeviä, minulle he ovat maamme ensimmäisiä ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Koulu kriisissä -keskustelu sen kun paisuu. Hieman huvittavat julkiset äänet ettei se niin kriisissä olekaan. Syynä lienee ilmeisesti se, että tämä tieto tulee väärästä suunasta, opettajilta, eli heiltä jotka siellä oikeasti ovat töissä.)

      Poista
    2. Liksomin haastattelusta, sorry, vielä. Linkola itki uutta tietoa puista. Liksom suri eläinten osaa. Jotkut surevat ihmisen osaa. Tuli ajatuksena että miten jokaisella onkin vain omansa. Tekisi mieli lukea Rosan mainitsemat teokset, onko niissä huoli ihmiskunnan paisumuksesta, eli siitä mikä on ihan suorassa suhteessa eläinten ja puiden osaan? Jos ei ole, niin mitä helvettiä?
      Hyvin yksinkertainen ajatus mutta sitä kysyn kysymisen jälkeenkin.

      Poista
    3. Sen ihmispaisumuksen ja mitä erilaisimpien syömähimojen ja herkuttelujen vuoksi niitä eläimiä lihatehdasoloissa on: ei mikään luomumeininki riitä ruokkimaan isoa määrää herkkuja himoavaa laumaa.

      Mulla on punaisen lihan syönti aivan minimissä, mutta eivät ne kanatkaan taida kovin hyvin elää ja maidontuotannossa on ongelmansa. Parannettavaa on niin kulutustottumuksissa kuin eläinten oikeuksissa.

      Kyllähän opettajat tietävät mitä tapahtuu, turha heitä on dissata. Ulkokehän virastoissa ja ministeriöissä eletään ihan omaa elämää.

      Poista
  6. "Itse arvostan edelleen maaseudulla töitä tekeviä, minulle he ovat maamme ensimmäisiä ihmisiä."

    Yhdessä eläintensä, mahdollisimman hyvin ja tulevaisuudessa entistä paremmin pidettyjen eläintensä kanssa. Siihen suuntaan on mentävä.
    Mutta entä kidutuslaitokset ympäri maailmaa? Toivotonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinten oikeudet Euroopassakin ovat aivan perseellään. Esimerkiksi koirat Välimeren alueella, esimerkiksi Espanjassa. Entä jossain Romaniassa jne. Tuotantoeläimet sitten vielä erikseen.

      Itse yritän olla syömättä mahdollisimman pitkälle ulkomailta tuotua lihaa (pohjoismaista kalaa tulee kyllä syötyä). Saa vielä kaupan päälle antibiotiit.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin varmasti on, lähtökohtaisesti. Yhteiskunnassa on myös sellaisia ongelmia, että niitä ei voi olemassaolevin säännöin ratkaista kovin helposti, eikä oikein millään säännöillä. Kun valitaan tietynlainen yhteiskuntaihanne ja -malli, valitaan samalla sen seuraukset, jotka sitten vääjäämättä alkavat jossain vaiheessa näkyä. Yhteiskunta voi omilla päätöksillään luoda ongelmia, jotka kyllä voidaan jollain tasolla tunnistaa, mutta joita järjestelmä ei voi ratkaista. Veikkaan, että tämä on pidemmällä tähtäimellä Suomen tie, ainakin hyvin monessa kohtaa. Toki niissä suunnitelmissa, missä on osattu laskea ja ennakoida, vielä pärjätään. Monessa kohtaa tulee ongelmia, joihin pitää olla sellaiset ratkaisut, että myös käsitys yhteiskunnasta muuttuu.

      Poista
    2. Niin, koulun, yhteiskuntasuunnittelun ja turvallisuuskulttuurin kolmikanta on olemassa.

      Poista
    3. Näin on. Joiltain osin näyttää huolestuttavalta. Esimerkiksi koulujen ja poliisin osalta. Ongelmat pahenevat, resurssit ja suunnittelu eivät seuraa tilannetta saati että asioita kyettäisiin ennakoimaan.

      Poista
  8. Jarin pointeista tietenkin samaa mieltä, mutta joskus voi olla niinkin, liiankin usein, että apua ei aina löydy, ei ole edes olemassa tai vaikka olisikin, se ei ratkaise asiaa.
    Esimerkiksi täällä Helsingissä on kielilukiossa joukkotapeltu juuri eilen hyvin rajusti. Ei ole olemassa, koulun tai sosiaalitoimen tasolla ainakaan ehkä mitään mikä estäisi vastaavaa tapahtumasta. Osittain yhteiskunta on siirtynyt hallitsemattomaan yölentoon ajatuksella että katsotaan miten käy tai ajatuksella että kyllä kaikki jotenkin menee ehkä sittenkin hyvin. On ongelmia jotka yhteiskunta itse luomalla itselleen luo. Ruotsin suurkaupungit tästä ohittamaton esimerkki.

    Ja jokin tässä ajassa on muutenkin ylipäätään päin helvettiä.
    Ihan naurettava heitto tämä ehkä, mutta toivon useinkin 70-luvun yksinkertaisuutta takaisin, aikaa kun kaikkea oli vähemmän ja elämässä säädellympi rytmi. Ydinperhe vahakangaspöytäliinan ympärillä syömässä makkarakeittoa. Edessä tv-ilta jonka huipennus vaihtaminen ainoalle toiselle kanavalle. Tuon jälkeen on kumuloitunut ihmisen pirstaloitunut kaiken nälkä ihan rajattomasti.

    Mutta en kyllä jaksa tästä nyt enempää. Pitää pyrkiä siihen että edes kiusatut ja syrjityt saisivat heille kuuluvan avun.
    Muita ongelmia koulu ei kykene ratkaisemaan, tuskin kokonaan edes tuota, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulu on myös monin tavoin hyvin todennäköisesti poikia jollakin mekanismilla syrjäyttävä. Osa tutkijoista on tuonut tämän esiin. Ja se näkyy todella selvästi kaikissa tilastoissa ja myös käytännössä.
      Ja on siirtynyt jo yliopistoon pääsemisen tuloksiin.

      Ihan perstuntumalla olemme parin ihmisen kanssa tulleet tulokseen että ainejaossa tms. pedagogiikassa ei ole tähän se pääsyy, vaan jonkinlaisessa heikossa versiossa tasa-arvokasvatuksesta: tasapäistämisessä, puhutaan erilaisuudesta mutta sitä ei oikeasti hyväksytä jos erilaisuus kääntyy tiettyyn suuntaan, esimerkiksi fyysisyyteen.
      En kannata todellakaan antaa-mennä-vaan - ajatusta että "pojat on poikia" mutta en myöskään sen kääntöpuolta "pojat eivät ole poikia."

      Poista
    2. Ja onhan koululaitos aika rajusti syrjäyttänyt myös miespuolisia henkilöitä opettajien hommista verrattuna joihinkin aiempiin vuosikymmeniin. Ei heitä syrjitty ole, mutta työkuvan muuttuminen yleishoitolaitokseksi on ehkä vienyt kiinnostuksen. (Meillä kuitenkin yli kymmenkunta...se poikkeus). Enkä tarkoita että miesopettaja olisi yhtään parempi, ei tietenkään ole, mutta jos tasa-arvon malleista halutaan ihan aidosti puhua, niin ei kai koulu jossa on 95 prosenttia henkilökunnasta naisia, viesti nuorille että tässä maassa ei ole erikseen miesten ja naisten töitä.
      Ja ei. Opetuksen johtotehtäviin ei ole ollut miespakoa. Muualle ovat menneet. Helsingin opetustoimen johdossa on sama sukupuolien jakauma kuin kouluissa.

      Poista
    3. Tämä on aihepiiri, jota olisi hyvä miettiä tarkemmin. Kyllähän miesten vähäisyys näkyy yliopistollakin: minäkin olen osaltani kouluttamassa äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajia ja poikia on vähän, ja meille pääaineenaan (tai pääasiallisena opintosuuntanaan, kuten nykyisin sanotaan) opiskelemaan tulevat miehet ovat vähemmistö.

      Poista
    4. Totta, ja ei mene kuvio niinkään, että naiset menevät jatko-opintoihin "pehmeille" aloille, miehet "perinteisesti" "koville" luonnontieteellisille. Yksinkertaisesti vain yhä pienempi joukko miehistä pääsee / hakeutuu yliopistoon. Poikien pudokkuus alkaa jo peruskoulussa. Ja samassa suhteessa niin ei tosiaankaan ollut ennen.

      Kyllähän tämä on ihan selkeä tasa-arvon ongelma. Ja vain hajamaininnoille jäävä asia.
      Odottelenkin intersektionalismin pikaista ja ärhäkkää puuttumista tähän asiaan...

      Poista
  9. Minulla oli mielessä esimerkiksi juuri tuo koulutapaus. Miten koulu reagoi siihen, että lukion ekaluokkalaisia alkaa tulla juhlaan, vaikka koulussa on koko aamupäivä kuulutettu, että juhla on nimenomaan abeille. Sitten käydään jonkun tytön kimppuun, kuristetaan ja isketään suuhun, tönitään ihmisiä portaita alas jne. Järjestetään joukkotappelu.

    Siis tämä tapahtuu suomalaisessa lukiossa. Miten helvetissä lukioon pääsee tuollaisia ääliöitä, jotka järjestivät selkkauksen? Lisäksi luulen, että reaktio tähän on sama kuin yleensä - painetaan villaisella tai ei ainakaan puhuta asioista niin kuin ne ovat. No, sehän auttaa paljon niin tekijöitä kuin muita, jotka tajuavat, että perseily on ok tietyillä ehdoilla tai ettei siitä välttämättä tule sellaisia seurauksia kuin voisi tulla jos tekijä olisi toinen.

    No helvetti, jos ei lasketa jotain kouluampumisia, niin onhan tämä niin paksua, että haluaisin nähdä sen porukan, joka pystyy tämän asiallisesti selvittämään. Jos olisin koulun rehtori, antaisin väkivallantekijöille potkun perseelle, mikäli se mitenkään onnistuu - ja tuskinpa edes onnistuu.

    Toivottavasti ei käynyt pahasti niille joiden kimppuun hyökättiin (hakkaamalla ja tönimällä portaista alas jne.). Aivan uskomatonta paskaa taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla menee jotenkin tunteisiin nämä koulutapaukset, etenkin väkivalta koulussa. Johtuu varmasti siitä, että vaimo on opettaja ja joutuu setvimään kaikenlaista.

      Koulu on kuitenkin instituutio, jossa autetaan ihmisiä todella monella tapaa. Jossa ollaan edes lähellä tasa-arvoa. Miettikää nyt: onko suomalainen koululaitos ja vieläpä lukio ansainnut sen, että siellä pyörii idiootteja, jotka eivät ymmärrä kunnioittaa edes koulun perinteitä ja sääntöjä, jotka on aivan selkeästi kerrottu. Tällainen röyhkeys, että mennään väkivallalla pilaamaan toisten juhlat ja vieläpä mahdollisesti vahingoitetaan pysyvästi toista, osoittaa että kyseisten ihmisten paikka ei ole tuossa lukiossa. He eivät arvosta mitä heidän eteensä tehdään. Luultavasti eivät älynlahjat riitä tajuamaan edes sitä. Saatana miten pistää vihaksi tuollaiset kusipäät.

      Poista
    2. No, tuossa lukiossa oli sitten niitä poikaoppilaita. Hyvin eväin tulleita. Karmea tapaus. Pelkään että enemmänkin, signaali.

      Poista
    3. Pistää hyvin vihaksi mulla myös, koska näen sen valtaosan nuorista joka mennyt tuohonkin lukioon aloittamaan jotakin hienoa ja uutta, valtavin toivein.

      Poista
    4. "Siis tämä tapahtuu suomalaisessa lukiossa."

      Ei ole sitä enää missä tämä ei olisi ollut mahdollista.

      Poista
    5. Ei ole oikein, että poliisi joutuu tekemään ennaltaehkäisevää työtä LUKIOSSA väkivallan ehkäisemiseksi.

      Itse ottaisin lapseni pois tuollaisesta paikasta. En usko, että tapaus on ensimmäinen; tällainen toiminta ei synny tuosta vaan, sillä on juuret jossain aiemmassa, jossa tietyt tyypit ovat nähneet, että voivat perseillä miten haluavat - luultavasti kompensoivat sillä sitä, että ovat aivan väärässä paikassa alkujaankin.

      Poista
    6. Vaarallisinta tässä mielestäni on se, että meillä on nuorisoa ja porukkaa, joka aivan aidosti kokee, että heitä ei kosketa samat säännöt kuin muita. Asenne on todella röyhkeä ja mistään piittaamaton. Sitten tapahtuu tällaisia. En nyt viitsi nostaa esiin muita vastaavia julkisia tapahtumia, joissa rajat on ylitetty nimeomaan väkivallalla. Näistä on laimeasti uutisoitu, mutta kyllä ihmiset tietävät ja ottavat selvää, jos tahtovat. No, edestä löytyy vielä moninkerroin pahempaa, se on ihan selvä, jos asioihin ei todella määrätietoisesti puututa.

      Poista
    7. On selvää, että suurin osa tuonkin lukion oppilaista on asiallisia. Mutta tällaiset tapaukset ovat mielestäni vedenjakaja: ei muuta kuin potku perseelle, jos mitenkään lakien ja asetusten puitteissa mahdollista. Sen verran pitää kunnioittaa työrauhaa ja toisia opiskelijoita.

      Miten käy esimerkiksi tytön, jota kuristettiin ja hakattiin? Pystyykö hän jatkamaan koulua? Entä nämä pojat ja tytöt, jotka ottivat väkivallan käyttöön? Mitä he ajattelivat?

      Poista
    8. Esimerkiksi tällä tytöllä, joka pahoinpideltiin, saattaa olla kirjoitukset edessä ihan pian - miten hän kokoaa itsensä? Mitä hän teki, että joku saatanan jätkä hyökkää kesken koulun juhlan hänen kimppuunsa? Nämä ovat niin uskomattomia juttuja, että vaikea on uskoa edes tapahtuvaksi. Normaalitapauksessa selittyisi lähinnä vakavilla mielenterveyden ongelmilla + muilla ongelmilla, mutta en usko, että on kyse edes siitä.

      Poista
  10. Sinä koet noin, ja hyvin samoin on myös täällä, koska monella tavoin löytyy tähän samaistumispintaa, ihmisiä. Jos olen, ja varmaan olenkin, pirullinen, on seurattava miten julkisuuden kaikesta väärästä koko ajan lausuvat ihmiset tähän reagoivat. Reagoivatko mitenkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että on hiljaista. Ei kuulu asioihin, joihin tulee reagoida.

      Poista
    2. Vastasin tuonne ylemmäs ajatukseesi miespuolisista opettajista. Sitä pitäisi miettiä lisää.

      Poista