maanantai 20. syyskuuta 2021

Erittäin hyvä keskustelu Linkolan perinnöstä

 


Kuunnelkaa tämä uskomattoman hyvä haastattelu / keskustelu (loppuun saakka). Kannattaa tehdä niin, vaikka ei kuulijana olisi "aatepuhtaasti" kaikesta samaa mieltä (ja miksi pitäisi olla, en minäkään ole eikä kenenkään kannata umpioida itseään aatepuhtaalle turvallisuusvyöhykkeelle, jos tahtoo yhtään ajatella ja kehittää ajatteluaan). Ei myöskään kannata pelätä tartuntamagiaa, mitä ihmettä se tässä kohtaa sitten voisikaan tarkoittaa (luultavasti lähinnä sitä, että jos haastettelija on persu, videon katsojaan tarttuu persustigma tai jokin persuuden henki tms. hävettävä juttu tai sitä, että Linkolasta ovat kirjoittaneet väärät pahat ihmiset).

Jarkko Tontti ja Jussi K. Niemelä eivät kumpikaan nähdäkseni ole minkään poliittisen puolueen jäseniä. Komppaan keskustelijoiden rehellisyyttä ja tervejärkisyyttä isoissa kysymyksissä, kuten poliittisten toimijoiden ja vaikuttamisen arvioinnissa ja tietenkin Linkolan ajattelun arvioinnissa, mistä nämä aiheet nousevat esille. Habermasilainen (oikeisto)liberalismi näyttää olevan miehiä yhdistävä ihanne: "parhaat argumentit voittakoot", mitä kumpikin pitää nykyisin valitettavan häviävänä tai vähän kannatusta saavana kantana.

Oma ajatukseni on, että tarvitsemme tasapainoisia ihmisiä yhteiskuntaan, emme vasemman emmekä oikean laidan poliittisia polarisoijia ja kultinrakentajia, utopiaa ja eskatologeja. Niin ei asioita saada parempaan kuntoon, ihan oikeasti ja ketään syyllistämättä, osoittelematta ja panettelematta.

https://www.youtube.com/watch?v=nDmLLzTTjO8

Itse en ole lukenut Linkolan perinnöstä kertovaa teosta, mutta keskustelu vaikutti niin, että luen - teoksessa on alaotsikkonsa mukaisesti näkökantoja puolesta ja vastaan.


50 kommenttia:

  1. Menee täsmäkuunteluun.

    Saa nähdä mitä omalle argumentilleni villapaitaansa kesytetystä taatasta käy.
    Sille että L:stä otettiin keskiluokan pikkubiologismiin metsäntuoksu mutta hänen demografiansa hylättiin halla-aholaista halla-aholaisempana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkolan demografiaa ei voi typistää myöskään siihen vene ja kirves-vertaukseen. (Josta en esim. henk.koht. lainkaan pidä enkä sitä sellaisenaan hyväksy. Eikä se tarjoa mitään konkretiaa. )

      Hän kuitenkin esitti useasti sekä kirjoissaan ja julkisesti konkreettisemman ja yksinkertaisen ohjelman maapallon väestön suhteen. Väestömäärää tulee reilusti ja pikaisesti alentaa. (Ja sehän alenee syntyvyyttä voimakkaasti säätelemällä.)
      Kansainvaellukset = globaali materian perässä ihmissäntäily minimiin. Ihminen vastaa ensisijaisesti reviiristään.
      (Tämä ei ole mielestäni myöskään lainkaan kansainvälisyyden ja vuorovaikutuksen vastakohta, päinvastoin.)

      Nämä molemmat linkolalaisuudet nykyinen muodikas ja sovitettu huoliajattelu kuitenkin ohittaa. Paljon epämukavampia asioita miettiä kuin vaikkapa aitojen ikimetsien suojelu jollaista vastaan tuskin kenelläkään on ongelmia olla.
      Linkolasta tehtiinkin maskotti vain tuohon tarkoitukseen.

      Poista
  2. Kannattaa kuunnella. Minusta todella hyvä keskustelu. Tietenkin olisi ollut vielä parempi tuokin, jos mukana olisi ollut joku todella ko. herrojen kanssa erimieltä oleva, vaikka joku vihreä, joka symppaa Linkolaa. Itse pidän Linkolaa taitavana kirjoittajana, vähän jonkinlaisena ekologisena Nietzschenä, jonka rinnalla Halla-ahon jutut kalpenevat tuosta vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis esimerkiksi demografisten havaintojen ja populaation säätelyyn tarvittavan repertuaarin osalta. Linkola aivan eri sfäärissä radikaaliudessaan. No, hän olikin yksityisajattelija eikä poliitikko.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen, Jari, näistä asioista samaa mieltä. Suomalainen sosiaalidemokratia ei kestänyt normaalia sivistynyttä yhteiskuntasuunnittelua (ja sen planetaarista hahmottamista), tai se oli liian vaikeaa, helpompaa on puhua hurmoksellisesta kylähullusta, joka on taitava kirjoittaja mutta surkea yhteiskunnan rakentaja.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Kuusi ei ollut utopisti vaan realistinen ja sivistynyt ihminen. Tällaiset eivät nauti utopistis-kollektivistisissa suuntauksissa suosiota, eivät ainakaan kovin helposti.

      Poista
    2. Kuusi ehkä oli sosiaalidemokraateille tyypillisesti hiukan ylioptimistinen sen suhteen, mitä ihmiskunnalta voi odottaa. Ihmiset eivät ole keskimäärin pohjoismaisia sosiaalidemokraatteja, nykyisin eivät edes suomalaiset sosiaalidemokraatit vastaa Kuusen ajan vastaavia.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  6. Linkolan syväekologia ei olisi edes Suomessa toiminut (luonnonvarojen puitteissa) kuin joillekin sadoille tuhansille ihmisille. Hän oli ehkä herättelijä ja sananvapauden käyttäjä mutta mitään varsinaista yhteiskunnallista realistista ohjelmaa hänellä ei ollut. Aikansa taitava yleisesseistinen kansan(ryhmää vastaan?)kiihottaja.

    VastaaPoista
  7. Kuuntelinkin saman tien. Alkuun: no, ehkä paras linkki mitä muistan viime ajoilta, ihan ehdottoman tärkeä keskustelu. Eikä esillä vain Linkolan outo asema, vaan myös muut ajankohtaiset vääristyneet ilmiöt, kaksoisstandardisuus, sananvapauden nykyoutoudet.

    Linkolan suhteen sitten tuo Niemelän toimittama kirja välttämätön vastapaino Kyläpään enemmän tai vähemmän fanielämänkerralle, näin olen käsittänyt. Tontin kannat ja näkemykset tuttuja jo hänen kotisivuiltaan. Arvostus oli ennestään.

    Koko juttu sai minut hieman optimistisemmaksi, täyteen kulttuuripessimismiin ei olekaan syytä. Pitäisi muistaa, että maassa on edelleen tuollaisia ihmisiä jotka ajattelevat asioita, osaavat ajatuksensa ilmaista eivätkä säikähdä siitä mitkä jotkut somepoliisit luulevat omiksi valtuuksikseen. Ko. herroilla mukana myös todellista omakohtaisuutta näihin asioihin poliittisen elämänhistoriansa kautta. Substanssia joka ei ole vain kantojen ja havaintojen heittelyitä (kuten esim. mulla). Linkolan tunnevellonta pisti myös ajattelemaan. Ettei vain siihen itse sortuisi.
    Laittoi myös miettimään tämä kaikki suhteutuu nykyiseen ilmastonmuutosfiilistelyyn, eräänlaiseen riippuvuussuhteeseen apokalyptisesta kuvastosta. Sama sokeus kuin Linkolan suhteen, sama tunnemyrsky, sama kaksoisstandardinen ryhmädynamiikka? Pelko ja kauhu joka samalla voimaannuttaa ohittamaan harkinnan, realismin? Ihastuminen kauhukuviin?
    Laitoin keskustelun jakoon jo kuuntelun aikana. Sivistynyt keskustelu ja samalla arkailematon. Tuo kirja on myös luettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkolan hyvin laaja kannatus edelleen vihreiden, monien vasemmistolaisten ja myös ei-poliittisten "syväekologisten" piirissä laittaa miettimään mihin nuo jengit olisivat ehkä valmiita tilaisuuden tullen. Onko siellä taustalla sittenkin ajattelua että tarkoitus pyhittää keinot. No, ihaillaanhan edelleen vuoden -18 käsivarsinauhojenkin jakoa jonakin väistämättömänä, vaikka se tapahtui demokraattiansa saaneessa maassa jossa vasemmistolla oli jo ylivoimaisesti suurimman puolueen asema parlamentissa ihmisten äänestämänä. Silti väkivallan tie.
      Tontti tuossa alussa paaluttikin hyvin tuohon Linkolan tunnebiologismiin (epäonnistunut termi omani) liittyvät pelottavat kuopat.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkola valitsi oman elämäntapansa, sitä minä kyllä kunnioitan. Hänen ajatuksensa eivät olleet aina toteuttamiskelpoisia eikä hän ollut mikään erityiseen totuudellisuuteen pyrkivä yhteiskunnallinen ajattelija, mutta olipa kuitenkin rehellinen ihminen omalta kantiltaan. Vaikka Linkolan ajattelua olisi kokonaisuutena vaikea kannattaa, en silti ajattele, että Linkolan ajatusmaailma olisi nyt jotenkin julistettava pannaan tai siitä pitäisi pohjattomasti pöyristyä. On hiukan rasittavaa pöyristyä ajattelusta, kun ihmiset käytännössä päivittäin tuhoavat toisiaan ja muita luonnonolentoja minkä ehtivät. Mutta se on selvää, että Linkolan ajattelu on pikemminkin jonkinlaista itseilmaisua kuin varsinaista yhteiskunnallista analyysia.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän enemmän Kuusen ja Paloheimon viitoittamasta sivistyneestä ja teknologiaa painottavasta tiestä kuin eskatologisten tuhokuvien maalailusta. Ehkä molempia tarvitaan. En oikein kuitenkaan näe hirveän realistisena mahdollisuutena, että ihmiskunta hoitaisi asiansa kuntoon pelkällä sivistyneellä suunnittelulla. Se tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä noin kokonaisuudessaan vaikka siihen olisi ihan hyvät mahdollisuudetkin.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. En tunne niin hyvin Linkolan kaikkia tekstejä, että voisin sanoa, viittaako hän missään Kuuseen. Mutta epäilen, että ei juuri viittaa. Olen ymmärtänyt, että Linkola ei useinkaan antaudu varsinaiseen tarkkaan keskusteluun tärkeässäkään aihepiirissä muiden tutkijoiden kanssa - paitsi poleemisissa lehtikeskusteluissa. En tiedä tällaista tapahtuneen Kuusen ja Linkolan välillä.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    8. Kyllä väestökysymys vilahtelee siellä täällä jatkuvasti, mutta hyvin vaikea sitä on Suomesta käsin hoitaa, jos se ei ole isosti agendalla esimerkiksi YK:ssa ja muualla, missä se ei sitä siis ole. Mutta kyllä miltei jokaisessa isommassa ilmasto- ja ympäristökeskustelussa joku väläyttää asian esiin saamatta sen laajempaa vastakaikua.

      Poista
    9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    10. Itseäni tuossa keskustelussa kiinnosti Linkolaa ja hänen tulkintaansa enemmän viittaukset tähän aikaan ja näihin ihmisiin, jotka ympäristö/ilmasto/sananvapauskeskustelua käyvät tai yrittävät sitä hallita, manipuloida.
      Hehän ovat usein hyvin radikaaleja, varmuudessaan lähes linkolalaisia ottamatta kuitenkaan vastaavaa elämäntavallista askelta.

      Omenapuiden (henkisten, kulttuuristen ja sosio-ekonomisten omenapuiden) keskeltä jylistään totuuksia ja tuomioita ja marginalisoidaan mielivaltaisia ihmisiä ja kuviteltuja ihmisryhmiä.
      Käytetään sananvaltaa leikkaamalla sananvapautta.
      Jakamalla sitä mielivaltaisesti vain omille.

      Poista
    11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    15. Tontti sanoi tuossa keskustelussa Linkolasta paljon olennaisuuksia. Minkälainen maskotti Linkola on kenellekin ollut, sen hän haastoi hyvin. Olin erään kirjan jälkeen 90-luvun alussa lumoissani lyhyen aikaa minäkin. Melkein jokaisella on taipumus ihastua johonkin joka ilmaisee äärimmäisen radikaalisti jotakin. Jollekin L, jollekin Niitse, jollekin Lenin, jollekin Rand...kaikille on oma kova(!) lelunsa.

      Poista
    16. Some ja mediaa kun seuraa niin tässä ajassa kovin lelu ovat hirmumyrsky- ja tulvavideot. Todisteet. Jotka tuntuvat selkärangassa saakka. Mutta voivat pettää ja peittää todellisuuden luonteen silti.

      Poista
    17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  11. Ei tarvitse pyytää anteeksi ahdistumisen ilmaisua. Maailmassa teillä on ahdistus, näinhän on sanottu. Ilmastonmuutos on ja seurataan sen ja muiden ilmiöiden vaikutuksia. Yksityinen ihminen ajattelee ja tekee parhaan tietonsa mukaan, ei tässä muuta voi.

    VastaaPoista
  12. Jotain erityistä substanssia tuossa keskustelussa oli kuten tuolla aiemmin jo aavistelin. Linkkasin eteenpäin ja keskustelusta on pidetty. Ja laitettu eteenpäin. Keskustelu oli samalla keskustelu tästä ajasta, ei vain Linkolan perinnöstä.

    Oma Linkola-argumenttini Linkolasta keskiluokalle villapaidoitettuna metsänallena tuli kyllä tuossa keskustelussa kyseenalaistetuksi. Toisaalta vaaraton tunnemyrskyilijä, toisaalta de facto fasisti, keskustelijoiden mielestä.

    Mulla tuo mun sovelletun Linkolan näkökulma nousi esiin Linkolan esittäessä tiukkoja rajat kiinni-kantoja (tällä vuosikymmenellä), mutta huomattuani, että fanikuntansa ei kiinnittänyt niihin mitään huomioita jättäen sääksmäkeläisen vain naulaamaan niitä naulojaan puihin moottorisahojen varalle.

    Linkolaan verrattuna sitä itse kukin huomaakin olevansa oikeastaan lähes monikulturisti ja globalisti. Niin minäkin. Riippuu tietenkin kehen vertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä keskustelun kohottavinta antia oli, kun se ei ollut mitenkään oletusarvoinen. Minusta sellainen keskustelu on aina itsessään virkistävä. Olisi hauska nähdä enemmänkin tällaisia epätodennäköisiä dialogeja ja avautumisia.

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Jarille pieni kommentti tästä: "Jope, maailmalla yksinkertaisesti tapahtuu hälyttäviä äärimmäisiä sääilmiöitä ja se on fakta ja niitä dokumentoidaan nettiin."

    Totta. Ilmastonmuutos tuottaa enemmän ääri-ilmiöitä kuin aiemmin. Ja on hyvä että se on esillä. Kaikki kunnossa.

    Mutta totta on myös että nämä lisääntyneet ääri-ilmiöt tulee muistaa myös ilmastohistoriallisissa yhteyksissä, siitä ei mielestäni tässä jatkuvassa sääilmiöiden somekarnevalismissa ole tietoakaan.
    Niin kuin tämä nykyinen sukupolvi olisi ensimmäinen sukupolvi todistamassa jättitulvia ja megaluokan hirmumyrskyjä ja helleaaltoja (ja nyt ennätyksellisen kylmää alkusyksyä).
    Siitä tulee väistämättä mieleen, tahattomasti, eräänlainen riippuvuus tähän kuvastoon.
    Uusin myrsky tai tulva pitää saada esille kuin aivan uutena ilmiönä ja kuin todisteena (joita ei enää ilmastonmuutoksesta tarvita; peli on selvä jo, se tapahtuu kuten sanoit).

    No, ehkä niuhotan turhasta.

    On niin kylmä pimeä alkusyksy että taitaa mennä mieleen. Viime talven goottilaiset fiilikset eivät toivottavasti toistu. Jos kyynisyydelle raottaa vähänkin ovea, niin sehän potkaisee oven kokonaan auki. Olen raottaja ollut viime aikoina. Vähän sellainen että antaa helvetti olla.

    VastaaPoista
  15. "Onkohan tämä nyt sitä vihapuhetta kun yrittää vain nostaa todellisuutta esiin ja murehtia sitä?"

    Katso Jari tuo keskustelu. Tekee selväksi että vihapuheesta on ihan sinunkin ihan turha huolehtia.

    VastaaPoista
  16. Mainioita pointteja teiltä. Niitze ja Linkola tosiaankin samaa heimoa. Itseilmaisua, joka pakottaa lukijan ja kuuntelijan jollekin rajalle. Inspiroivat (patologisesti patologista) lukijaa, jolle ajattelu ja kieli eivät enää riitä ollakseen itselleen tosi.

    Jos jotakin tuosta kirjasta haluan lukea niin Hännikäisen esseen. Se mikä luettiin kuulosti ihan mahtavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttaa tosiaan hyvältä kirjalta. Pitää tilata kappale. En tiedä, miten nopeasti noita tulee kirjastoihin.

      Poista