keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Aavistus


 

Joskus, niin kuin nyt, koira haukahtaa sisällä. Se ei näe ulos, mutta kuulee tai tuntee, että jokin liikkuu. Mikä on sisällä, mitä tämä levottomuus tulevista ja niistä, jotka nyt jo liikkuvat...

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi niin levoton, kenelle koituu se vaara ja kumma, joka saa sinut haukahtamaan?

Herkälle koiralle voi näyttää, että ulkona ei ole ketään. Ehkä vielä parempi on olla reagoimatta, ettei koira suotta ehdollistu siihen, että saa huomiota jokaisesta kuulemastaan äänestä. Miten oman sisäisen äänen voi kuitata? Olla välittämättä ja ennen kaikkea päästämättä ääntä; analysoida mistä tunnelma johtuu; lukea ääni ja tunne virhesignaaliksi; kannattaako tehdä muuta kuin koira, joka vaistomaisesti haukahtaa? 

Minusta tuntuu, että niin koirien kuin ihmisten tahdotaan olevan hiljaa, se on ehdottomasti tärkeintä: vaiti pysyvä ei ilmaise itseään eikä se myöskään ilmaise toisille mitä todellisuuden väreilyssä ja paineaalloissa näkee, kuulee ja tuntee. Hiljaisuudesta palkitaan, jos ulkona liikkuu asioita, joita ei saa kuulla. Sitä on hiljaisuuden demokratia.

Hiljaisuuden demokratia ei vaistoista piittaa, sitä ei kiinnosta terve haukahdus.

Hiljaisuuden demokratia on koirakoulu jokaiselle, jolla on jotain sanottavaa.

Hiljaisuuden demokratia diagnosoi, ja jos tarve vaatii, kutsuu mahdollisesti terveitäkin reaktioita häiriöiksi ja fobioiksi, sillä se itse on sotkenut varoitusjärjestelmän ja immuunijärjestelmän; lopulta kukaan ei edes tiedä, mitä terve pelko ja varovaisuus ovat ja vaativat saati että uskaltaisi sanoittaa niitä.

Hiljaisuuden demokratia tarvitsee vallan sylikoiria. Kaikki nukkuvat yhdessä suuressa pedissä minkään häiritsemättä.



11 kommenttia:

  1. Tuo teksti, ajatusproosa(?), kiteyttää todella paljon.
    Tunnistan "koirassa" sekä itseni että yleisesti tämän ajan.
    Signaalit jotka hyssytellään pois, äänet ja "paineaallot" jotka jotkut kuitenkin kuulevat, tuntevat tai ovat kuulevinaan. Mistäs sitä tietää?
    Nousee myös konkreettista mieleen, asioita joita en nyt tähän kirjoita. Jokaisella on kai omansa.
    Suojassa olemisen halun, lauman turvallisuuden varmistamisen halun, lajin (koira tai ihminen...) kehityshistorian tuottaman vaistomaisuuden ja varovaisuuden patologisoiminen fobiaksi kertoo millaiseen käytösnormiin tässä ajassa toivotaan meidän koirien alistuvan.
    Jos olet ihan turta tai välinpitämätön, elä ja nauti miettimättä liikaa mitään, jos olet kuin tuo tekstin koira, nuku vaan, anna olla, usko ettei siellä ole mitään, ota koirannappi. Oletpa reipas poika, joo hyvä, hiljaa shh !

    Tuon kyllä tunnistaa. Ihan en ole kuitenkaan täysin varma voidaanko Isäntä (tai Emäntä) varmasti tunnistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Demokratian tärkein peruskysymys on: kenelle, keille juuri tätä yhteiskuntaa tehdään?
      Omistammeko me oman demokratiamme vai olemmeko me sittenkin vain demokratian väline tuottaa jotakin kokonaan muuta (toista)
      varten?

      Koirat näitä miettii.

      (Koirahan on usein reipas ja aktiivinen mutta joskus myös todella hermoherkkä, kun aistit ja vaistot ovat pinnassa ilman mitään suodattimia. Toivottavasti minussa on koiranvaistoa tallella.)

      Poista
    2. "When people are forced to remain silent when they are being told the most obvious lies, or even worse when they are forced to repeat the lies themselves, they lose once and for all their sense of probity. To assent to obvious lies is in some small way to become evil oneself. One's standing to resist anything is thus eroded, and even destroyed. A society of emasculated liars is easy to control. I think if you examine political correctness, it has the same effect and is intended to.”

      Tällaisen ajatelman voisi myös liittää asiaan.

      Poista
    3. Niin, hyviä ajatuksia sinulla tuossa edellä.

      Poista
    4. Suomi esim. 50 vuoden päästä. Sinnehän ei ole mitenkään pitkä matka. Kenelle ja mitä varten yhteiskunta tuli sellaiseksi kuin tuli? Vaikka en ole itse näkemässä, niin varmasti siinä on moni kyselijän paikalla, jos on mitään muistikuvia.

      Poista
    5. Minähän mietin tuota aikajännettä liikaakin, kun kuvittelen joidenkin tuntemieni ihmisten mahdollista elämää tuolloin.
      En tiedä syyllistynkö pahaankin aikalaisrikokseen, koska en pelkää eniten ilmastonmuutosta heidän puolestaan.
      En toki väheksy sitä, mutta olen sen suhteen enemmän optimisti kuin muiden asioiden suhteen. Ajattelen kuitenkin että koska ilmasto on tällä hetkellä ylivoimaisesti enemmän esillä kuin mikään muu, se johtaa myös johonkin muutokseen, tekoihin jotka vaikuttavat; ainakin todennäköisemmin kuin asiat jotka eivät ole esillä ja joissa piilee ainakin herkkämielisten koirien korvissa mahdollisia vaaroja meille kaikille.

      Ja, en ajattele kaikkea uhkakuvien kautta, mikä on usein vakioreagointi kun puhuu tuohon suuntaan. Pääasiassa ajattelen kaikkea päivä kerrallaan, mutta rakkaimpien mahdollinen elämä tulevina vuosikymmeninä nousee kyllä usein mieleen. Koirahan n laumaeläin(tai pienoislaumaeläin niin kuin meidän sintti, joka ei anna juuri muiden silitellä).

      Poista
    6. Mitä enemmän ajattelee tuota koira-vertausta niin tulee väistämättä mieleen että ne todella ovat enemmän elossa tai ainakin hereillä kuin "viisas ihminen."
      Yhteisö voi myös olla menettänyt samalla tavalla vaistonsa kuin ihminen.

      Poista
    7. Ilmastonmuutokselle voidaan tehdä paljonkin, jos saadaan isot väkirikkaat kehittyvät maat ja Kiina mukaan. Ei huolestuta oikeastaan pätkääkään Suomen osalta. Melkeinpä voisi sanoa, että kaikki muut tärkeät asiat huolestuttavat enemmän.

      Meillä on cairnista eli Bobbysta kuoriutunut esiin sosiaalinen koirakaveri. Miltei päivittäin saa uusia karvakamuja. Norfolkpapillonmix-Riku on selvästi pelokkaampi, mutta luottavaisempaan suuntaan hänkin menossa muiden suhteen. Käytöksen taustalla on pakostakin jokin traumaattinen kokemus. Mutta perheenjäseniin suhtautuu täysin luottavaisesti.

      Koirista oppii paljon. Vaikka ne ovat kesytettyjä, eivät ne ole niin kesytettyjä kuin ihmiset.

      Poista
    8. Meidän koira on perhekeskeinen, ydinlaumaeläin. Muut kiertää. Ihan niin kuin isäntänsä, hah ha. Paitsi toi ei ihan pidä paikkansa...Lyhyissä tapaamisissa vaikka aivan ventovieraiden kanssa saan kyllä tarvittaessa jutun kulkemaan ihan kenen kanssa tahansa. Omassa kaupunginosassani näillä koirakävelyillä tullut tutustuttua isoon määrään ihmisiä. Ja muustakin kuin säästä jutellaan. Lenkillä parhaita meidän tyttö jää koirakavereita odottamaan ruoholle tai korkealle kivelle kuin patsas.

      Poista
    9. Ilmastossa Suomi on tehnyt ja tekemässä enemmän kuin mikään muu maa. Sehän on hyvä.
      Silti sekä yksityisesti että myös politiikassa lietsotaan tavallaan valheuutista ettei niin olisi. Että mikään ei riitä. Että lisää, lisää...
      Ehkä voisimme keskittyä nyt viemään ilmastotietotaitoa muihin maihin ja jättää pienen marginaalin fantasiat maastamme ilmastoreservaattina omaan arvoonsa.

      Poista
    10. Ilmastonmuutoskeskustelussa on varmasti vaikea määritellä, mikä on riittävää toimintaa ja mikä on kohtuus ja mitkä ovat aidot standardit.

      Itse koen (heh heh), että Suomessa asioita viedään globaalisti ajatellen eteenpäin melko hyvin. Onko tämä toiminta sitten riittävää ja onko se laadukasta vaikutuksia ajatellen, siitä en ole aivan varma enkä suoraan sanottuna osaa asiaa riittävän hyvin arvioida. Itse pyrin elämään siististi myös ilmastoa ajatellen. Liikkeellä on niin valtavia ilmiöitä ja voimia, että yksityinen ihminen tukahtuu niihin, jos suuntaa ajattelunsa vain noihin asioihin. Näin minä sen koen. On pyrittävä elämään se elämä, joka on käsillä ja läsnä, ainakin jonkin katoavan hetken. Ja totta kai pitää ajatella tuleviakin sukupolvia: monessa merkityksessä ja laajasti.

      Poista