Paavo Haavikon runossa on kolme rumaa kaunotarta. Itselleni rumaa kaunotarta tutumpi henkilötyyppi on hölmö älykkö. Tyyppi voisi esiintyä runossani, jos sellaisen laatisin. Hölmö älykkö ei ole Sokrateen kaltainen salaviisas dihaireetikko, vaan yksinkertaisesti oppinut typerys.
VastaaPoistaEn tiedä miten älyköksi tullaan, ehkä niin, että osaa oikeassa yhteydessä ja oikealla hetkellä lausua tai kirjoittaa muutamia muotiteoreettisia iskusanoja antaen vaikutelman todellisuuden hallinnasta samalla jättäen ilmaan ironisia viittauksia todellisuudesta, joka ei avaudu samalla lailla ja yhtä monipuolisesti kaikille muille.
Ideologinen hölmö älykkö on astetta totisempi ja valikoi tietoa ideologiaansa sopivaan muottiin ja tahtoo opettaa myös muita. Hän esittelee jatkuvasti todisteita, jotka ovat muiden todisteita pätevämpiä ja oikeampia. Yleensä hänellä on esittää enemmän kuvamateriaalia ja vetoavia sanoja kuin laskennallista ja mitattavaa aineistoa.
Itselläni vaihtelee kummasta tyypistä pidän vähemmän, tuosta aina valikoivaan ironiaansa kätkeytyvästä kampittaja-kiusaajasta vai tuosta hölmöstä oppimestarista, joka tietää ainoan tavan miten maailma pelastetaan niiltä ainoilta vaaroilta, jotka hän tunnistaa ja joiden olemassaolon hän myöntää.
Noiden tapausten ulkopuolella, täällä tavallisen kansankin keskuudessa, on sitten myös ihan sama tosiasia voimassa, että mikään argumentti, mikään fakta ei juuri koskaan muuta kenenkään kantaa silloin kun argumentit ja faktat on omassa päänupissa vahvistettu ja sinne betonoitu.
Keskustelupessimismiä tämä maailma kyllä opettaa.
Hyvin samaan tapaan hahmotan asian. Jokin minussa hiukan pani vastaan, kun kirjoitin tuon jutun. Tarkoitus oli kuitenkin pitää turpa kiinni ja nauttia siitä rauhasta, kun ei sano mitään eikä niin ollen ketään myöskään provosoi. Mieluusti seuraan sopivasti annosteltuna kaikenlaisia keskusteluja ja livenä niihin osallistun. Muutoin on melkein fiksumpaa hoitaa omia asioitaan, sen verran erikoiselta meno monin paikoin näyttää.
PoistaAinoa syy osallistua julkiseen keskusteluun on se, että saa pidettyä omalta osaltaan julkisen tilan jotenkin avoimena, mitään muuta erityistä asiasyytä ei ole, ainoastaan tämä periaatteellinen ja käytännöllinen tilan avoimena pitäminen, koska näyttää siltä että moni on hyvin auliisti sulkemassa sanomisen ikkunaa mikäli vain voi asiaan vaikuttaa.
PoistaVoisi asettaa kai vastakkain havahtuneen viisaan ja hölmön älykön.
VastaaPoistaMietin, että moniin asiantuntijatehtäviin palkataan mielellään hölmöjä älykköjä.
Ei kaivata havahtunutta viisasta varsinkaan, jos tämä on totuudenpöljä laukoja.
Näin on. Voi myös olla, että havahtunut viisas ei itse hakeudu tehtäviin, joissa organisaation suuntaviivat ovat enemmän Hölmölän kuin viisauden suunnassa.
PoistaVarmastikin.
PoistaTämä linkki pakko laittaa kun keväällä kävimme "sotakorvaus-keskustelua":
VastaaPoistahttps://yle.fi/uutiset/3-12046207
"Pahin ei toteutunutkaan koronapandemiassa, pankkikriisiltä vältyttiin – Etelä-Euroopan isot pankit takovat nyt ennätystulosta"
Ja noihin ennätystulosmaihin, me miljardimme lähetämme ja annamme myös muuttaa noin vain (suht hyvän) EU:n perusidean kokonaan toiseksi. Todellakin niin, että erikoiselta meno näyttää kuten sanot.
Itse en ole varmastikaan älykkö edes yhdellä prosenttiosuudella, koska en ole tätä uutta maailmaa ymmärtänyt enää pitkään aikaan. Aika ostaa kalastajavillapaita ja ryhtyä vain myhäilemään ?
Tämä maailma on todellakin mielentilamaailma, state of mind-maailma: niin on miltä tuntuu tai miltä pitäisi tuntua, todellisuuden voi aina hokkuspokkustuttaa, tärkeintä on oikea(oppinen) asenne. Ja mistä tietää mikä on oikea asenne milloin mihinkin? No, ne kyllä sen kertovat sen monivälineisesti uudestaan ja uudestaan.
Vielä sekin, että jossakin vaiheessa olin käsityksessä että älykkö usein edustaa individualismia. Nykyään on päinvastoin. Älymystö muodostaa vahvan yhteisön vahvoin yhteisönormein. Ainakin mitä tulee yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Älykkö on yliyleistävillä käsitteillä todellisuuden kadottanut, yhteisönsä tukema hyvinvointiyhteiskunnan elätti, usein näin, jos hiukan ironisesti kärjistää. Sille EU-tason huijaukset, joissa oikeudettomasti ja kaikkia rehtejä periaatteita vastoin kupataan ihmisten rahat ties mihinkä humpuukiin, eivät ole juttu eikä mikään, koska ei kosketa globaalitasolla liikkuvaa oikeusajatteluaan mitenkään.
VastaaPoistaHenkilökohtaisesti olen tullut todella kyyniseksi politiikan suhteen. Se on luonteeltaan sellaista hyvin monessa kohtaa, että ei kiinnosta. Jos voisi pysyä kokonaan tietämättömänä, olisi oikeastaan paras niin. Koen että mielekäs horisontti on monin paikoin ohitettu. En tunnista enää asioiden mielekkyyttä tai toisin sanoen se ei välity minulle.
PoistaEhkä eniten huolestuttaa, miten käy Suomelle omista asioistaan päättävänä ja huolehtivana pohjoismaisena hyvinvointiyhteiskuntana, osaavana ja vakavaraisena valtiona.
PoistaAjattelen, että nykyinen tilanne on omiaan ajamaan politiikantekoon, jossa huolehditaan vain oman rajallisen ryhmän arvoista ja ideoista eikä niinkään laajemmin hyvän elämän edellytyksistä.
PoistaSama (muualle liukuva) suunta henkilökohtaisesti täälläkin. Huoli ainakin suhteellisen terveen järjen turvallisesta kotimaasta iso, mutta isoja huolia ei ehkä kannata kantaa kun mitään ei voi. Aiemmin jo kirjoitin, että muistan hyvin erään Moskovassa opiskelleen nuoren kommunistimiehen kasarilta, jonka kanssa käytiin joskus kahvilla juttelemassa maailman menosta. Ihan kaikesta keskusteleminen kiihkotta oli hänen kanssaan mahdollista. Yhteistä naurua riitti. Tässä ajassa ei vastaava ole lainkaan mahdollista jos poliittinen ajatusmaailma ja arvojargoni vähänkin eri. Vaikka liiankin monesti olen papukaijana hokenut, että nyt on käynyt ihan hirveä vahinko, kun tämä aika ja ihmisten kanssakäyminen on päästetty mielettömyyksiin saakka politisoitumaan, niin en katso kuitenkaan liioitelleeni. Niin on todellakin käynyt.
VastaaPoistaItse tiedän olevani rasittavuuteen asti sooloilija lähes kaikessa, toisin sanoin ilmaisten jonkun sortin individualisti. Sen kanssa minä pärjään hyvin, ei ongelmaa, en kaipaa ryhmää ei-yhteisöllisenä ihmisenä lainkaan, mutta ajattelen, ja haluan ajatella myös joitakin muita.
Ne muut ovat pääasiassa penskoja ja nuoria. Siitä näkökulmasta tulee sitten ajateltua Suomea ja muutakin maailmaa, vaikka helpommalla pääsisi ilman sitä tunteilua(?) ja järkeilyä.
Palaan vielä tuohon. Oli toki ennenkin, otan nyt esimerkiksi vasemmiston, joitakin harvoja yksilöitä, jotka käyttivät poliittisesti toisella tapaa ajattelevista kohtuuttomia ja historiattomia epiteettejä. Mutta ne olivat harvoja tapauksia. Pääsääntö oli että vaikkapa läntisen kapitalismin vankka kannattaja saattoi hyvinkin keskustella ja pitää hauskaa kommunistin kanssa ja päinvastoin.
VastaaPoistaNykyään käyn silloin tällöin tsekkaamassa ajan henkeä eräillä maailmanparantamiseen keskittyneillä yhteisösivuilla.
Öyhöttämisen ja poissulkemisen määrällä ei ole rajaa.
Historiattomuus ja esim. natsikortit ovat laajassa täysin järjenvastaisessa käytössä ja laajasti. Se mikä oli ennen muutamien ylikiihottuneiden maneeri, on nykyään laajaa kansalaishuvia noissa piireissä.
Mm. tuota tarkoitan kaiken ylipolitisoimisella. Kyky keskustalla on mennyt. Tärkeintä on päästä luokittelemaan ihmisiä laatikoihin.
Tämän vuoksi arvostan jokaista julkista poliittista toimijaa joka kykenee dialogiin. Millään suunnalla ei ole tarvetta eikä velvollisuutta käydä keskustelua esim. ei-demokraattisten ääri-ilmiöiden kanssa tai ohjaamana.
Mutta jonkinlainen historiattomuus on mielestäni nyt kuitenkin poistanut suhteellisuuden liian monien mielestä.
Mediakin käyttää sanaa -ääri aivan usein mitä erilaisimpien ilmiöiden kuvaamiseen. Ehkä se on johtanut siihen että jengi todellakin kuvittelee että maailma on jaettavissa äärimmäisyyksien kautta kaikessa niin että se mikä ei edusta yksi yhteen omaa maailmankuvaa on kuin automaattisesti jotakin "äärtä."
Tämä on mielestäni laiskaa ajattelua.
Ja noissa em. yhteyksissä täydellisen historiatonta.
Aikansa kun on jaksettu toistaa erinäisiä asioita ja kärjistäen vieläpä on kadonnut tosiaan niin historiantaju kuin suhteellisuudentaju. Itse en tunnista noista jutuista todellisuutta. Alkaa tympiä, kun miettii miten heikoin lenkein ihmiset ovat kiinni Maailmassa. No, kullakin varmasti omalta osaltaan henkilökohtaiset ja viiteryhmälliset vahvistusharhansa ja sokeat pisteensä.
VastaaPoista"...omalta osaltaan henkilökohtaiset ja viiteryhmälliset vahvistusharhansa ja sokeat pisteensä."
VastaaPoistaIlman muuta, minulla on noita aivan varmasti.
Mutta juuri sen vuoksi en blokkaa tms. keskustelua kenenkään tai minkään kanssa jotta voisi niitäkin tarkastella. Keskustelevaa ihmistä en olekaan torjunut koskaan, ainakaan mitä tulee yhteiskunnalliseen tai maailman asioiden hahmottamiseen.
Tai no, kohdallani noista asioista keskustelu ei ole nykyään enää laajaa, vain parissa blogissa, joskus työkavereiden kanssa, ystävien kun tapaan heitä kerran tai kaksi vuodessa tai joskus myös satunnaisten kävelyreittituttujen kanssa.
Omia sokeita pisteitä on hyvä yrittää välillä raottaa. Mutta se ei onnistu aina omalla voimalla. Itselle uusien tosiasioiden tunnustamisesta se yleensä alkaa. Esimerkiksi vaasalainen kommentaattorimme on saanut minut ajattelemaan aiemmin parista asiasta toisella tavalla ja ilman oikeasenne-opetusta. Pelkällä esimerkillä.
Omien sokeiden pisteiden avaamista ei voi kuitenkaan ulkoistaa.
On otettava vastaan myös sellaisia asioita mitä ei halua kuulla. Aivan niin kuin George O sanoi, että jos vapaus jotakin merkitsee, niin sitä, että on vapautta puhua ja sanoa myös asioita, joita toiset eivät välttämättä halua kuulla.
(Yleisesti ottaen yleisin kysymykseni elämänmenossa on kuitenkin se klassinen: mitä tänään syötäisiin. No, äsken tuli kyllä syötyä Ikean gourmettia, mulle kelpasi kyllä! eli tuosta kysymyksestä on nyt ainakin muutaman tunnin lepo)
Käytiin vaimon kanssa tuossa lähimetsässä mustikoita keräämässä. Mukava saalis tuli. Yhden männyn juurella oli maa-ampiaispesä. Onneksi huomasin sen ajoissa. Muutama päivä sitten vaimo sai jo muutaman osuman toisessa paikassa. Tein sienirisottoa valmispussiin tuunaten. Eilen löysin nimittäin kaksi hienoa herkkutattia. Tytölle paistoin grillissä kanaa, kasvavassa iässä kun on, niin ruoka maistuu. Käyn kohta vielä katsomassa löytyisikö lisää sieniä. Loman viimeinen päivä, toki vielä viikonloppu jäljellä.
PoistaKyllä monessa isossa keskustelulinjassa olennaiset keskustelut on jo käyty. Evidenssi jota kertyy on karua. Mikään puhe ei sitä muuta.
Poista