maanantai 30. elokuuta 2021

Skarnes - Vanda



Ei tunneli - valtava valona ammottava aukko.

Kukaan ei kuole Skarnesissa,

kukaan ei kuole Vantaalla,

täällä missä katson "karmivaa" netflixsarjaa,

kaupunkiin leviävää verta ja vampyyreita.


Annamme heille nimiä, tai he itse ovat antaneet

nimensä meille: myrkyllisesti miehinen pelko,

kammoksuen myrkyllinen mieheys,

ennalta arvattavia juonenkäänteitä,

kaikkialla alfanaaraita ja komediaa.


Minä en ole ruma,

mutta en myöskään ole täysi,

kun he sanovat Bon appétit.

Valta huumaa niin alistajat kuin uhrit - ehkä kyse on riippuvuudesta,

siitä miten valta itse kenetkin ottaa.


Post mortem on aina onnellinen loppu.



6 kommenttia:

  1. Rinnastuksia. Taliban mainitaan mediassa pääsääntöisesti käsitteellä "äärijärjestö." Kiinnittäkääpä huomiota. Miten pahalta tuntuu suussa, mielessä, kielessä sana äärijärjestö?
    Ääri on harvoin miellyttävää, yhteiskunnallisissa asioissa ainakaan, mutta onhan paljon äärimmäistä joista voi myös pitää. Itse asiassa käsite äärijärjestö ei tunnu kovinkaan tuomittavalta, ei-toivotulta kyllä, mutta jotenkin se ei vertaudu niihin kammottaviin tekoihin joit Afganistanissa tehdään.
    Ei ole niihin todellisessa suhteessa. Äärijärjestö, järjestö joka on mennyt liian pitkälle...
    Monista ääritoimijoista on liikkeellä paljon pahempiakin termejä.

    No, entä sitten Vesan runossa mainitseva myrkyllinen miehuus, eli se kuuluisa toksinen maskuliinisuus?
    Käsite jota käytetään vaikkapa suomalaisista miehistä jotka kantavat edelleen itsessään ei-toivottuja käyttäytymismalleja, tai ovat ei-moderneja miehenmalleja tms. tai toistavat vanhoja mieheyskäsityksiä.
    Jotenkin tähän joukkoon halutaan lukea aika isokin osa suomalaisista miehistä.
    Myrkyllinen miehuus kuulostaa todella pahalta, pahemmalta kuin äärijärjestö, niin ainakin minun mielestäni.
    Meneekö väärin tässä joku?
    Onko "tyypillinen" toksinen maskuliini (FIN) ihan varmasti yhtä vaarallinen ihminen kuin tuohon "äärijärjestöön" kuuluva mies, (ihminen) kun verrataan näihin ryhmiin kuuluvien ihmisten tekoja, niiden määrää ja yhteistä päämäärää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli jotenkin vähän samansuuntaista mieleen, siis että tuossa toivotetaan jotenkin 'tervetulleeksi' samalle mitta-akselille jotain, mikä ei sinne kuulu.

      Poista
    2. Aikamme karkeaa "sosiologiaa"...

      Poista
  2. Tulee mieleen muutamakin ukko, joita en ikinä päästäisi kasvattamaan lapsiani ja jotka eivät nykynaisille, varsinkaan nuoremmalle polvelle kelpaisi; heissä on joko persoonan tai kasvatuksen tai molempien osalta myrkyllisiä piirteitä. Heillä on myös mielipiteitä, joita edistyksellisimmät nykyihmiset eivät jaa. Ovatko he silti vahingoksi yhteiskunnalle tai pitäisikö heitä kutsua suomalaiseksi ääripääksi, esimerkiksi äärioikeistoksi tms? Mielestäni ei, kun ei ole järkeviä perusteita. Monet heistä ovat tietystä rosoisuudestaan ja kypsymättömyydestään huolimatta mahdollistaneet monia onnistuneita asioita, kuten lasten kouluttautumisen. Eivät he huonoista piirteistään huolimatta vertaudu tappajiin ja ihmisarvon ryöstäjiin vaikka voivatkin olla ihmisinä hankalia, traumatisiotuneita tai suorastaan mulkkuja joillakin elämänalueilla. No joo, tällainen tuli äkkiseltään mieleen. Välillä pohdin, että olisi syytä olla nöyrä ja odottaa hiukan millaista jälkeä oma sukupolvemme saa aikaan... kaikessa viisaudessaan ja ihmisrakkaudessaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitin tuota juuri. Sovinistisen mulkun (toksinen maskuliinisuus) ja vaikkapa ajassamme nyt eniten esillä olevan äärijärjestön (miten lievä ilmaus!) toimijat ovat sittenkin kuin eri planeetalta, ainakin jos ei nyt aleta ihan poikkeuksia miettimään.
      Miksi tuo äärijärjestö pääsee sitten myös uutiskielessä verbaalisesti noin vähällä samaan aikaan kun perusjamppa on pelkkää myrkkyä? En tiedä. En ole ymmärtänyt tätä maailmaa varsinkaan viime aikoina lainkaan. Ehkä vastaus liittyy Vesan kommentin viimeiseen virkkeeseen. Me sekä rakastamme että vihaamme tai viisastelemme totuuksia maailmasta niin että paljon selvää vääristyy.

      ( Netflix. Mulla on toivottoman epä-älykäs maku niiden suhteen. Vaikka olisi kuinka, että tv-käsikirjoittaminen on uusi kirjallisuus ja jenkkien laatusarjat ja hoopeeoot jne. jne. niin mä en vain syty. Käyn myös sellaista yhden miehen itsekunnioitussotaa englannin kieltä vastaan, vaikka olen siitä riippuvainenkin monin tavoin. Tällä em. perusteella olen katsellut jopa sitä Ferranten kirjoihin perustuvaa Yleltä tullutta sarjaa, ja vaikka itse itsensä antitoksiseksi määrittelevä älymiesjoukko varmasti saattaisi nyt nauraa, myönnän pitäväni sarjasta molto molto!)

      Poista
    2. Suuri osa Netflixistä on surkeaa viihdettä. Ihan hyvin tehtyä tylsää viihdettä. Sitä tulee joskus kulutettua ja onhan se hukkaan heitettyä aikaa.

      Poista