Kun miettii noita Saksan tapahtumia, niin on liikaa muokattu luontoa ja myös rakennettu erittäin vaarallisesti; ei ole varauduttu siihen että kun liikaa lohkoo ja muokkaa jotain jokilaaksoa, niin toleranssia ei sitten lopulta enää ole.
Kirjallisuuden on pelattava omilla keinoillaan, mutta kyllä minäkin olen sitä mieltä, että hyvin tehdyt ja aiheisiinsa osuvat striimit ovat aikamme runoutta siinä missä kirjoitettu sanakin ja monessa mielessä myös "tehokkaampaa" ja paremmin kohteensa löytävää runoutta.
Jos tarkoitat nyt esimerkiksi ilmastonmuutoksesta puhumista, niin siitähän puhuvat kaikki. Minusta se ei ole itsessään kovin hyvä kriteeri sille, että on jotain sellaista kuin hyvää runoutta. Joka tuutista rummutetaan ilmastonmuutosta. Muutama hullu ilkeää sanoa, että myös valtava ylikansoitus on ongelma. Mutta eiköhän puheet ole pidetty. En usko, että millään ilmaisullisella keinolla asiat saadaan väännettyä sen kummemmiksi kuin mitä ne ovat. Runous esimerkiksi on nähdäkseni ihan toisia asioita varten kuin jotain "tiedottamista" varten. En nyt oikein osaa sanoa tähän mitään. Enkä kyllä sitäkään, onko runoudesta tässä yhteydessä mitään sanottavaa.
En usko, että mikään taide sinänsä voi tätä tilannetta auttaa tai pelastaa tai olisi edes terveellistä kuvitella, että siitä olisi esimerkiksi jotain hyötyä ilmastonmuutosta vastaan kamppailtaessa. Eiköhän tässä kohtaa pitäisi luottaa insinööreihin ja yhteiskuntasuunnittelijoihin ja keksijöihin. Kirjallisuus voinee kuvittaa sitä, miltä tuntuu olla ja elää tällaisina aikoina, mutta jää paljolti vastaanottajan tehtäväksi sitten mietiskellä asiaa.
Tuntuu jotenkin halvalta ajatella, että kirjallisuus olisi pelkkää ilmaisua. No, ei se ole myöskään tiedottamista. Ehkä se on maailman rakentamista ja joskus onnistuu ja joskus ei onnistu tavoittamaan sitä mitä yritti. Ei pidä asettaa liian suuria vaatimuksia ja tavoitteita jollekin asialle.
Itse ajattelen, että riittää kun tekee niin hyvin kuin osaa ja on rehellinen, näin myös kirjallisuudessa. En osaa oikein kuvitella sen kummempaa mistään. Voi olla, että mikään ei riitä.
Tuo on kyllä totta. Runous nimenomaan tutkii ja sanoo Älkää jauhako paskaa. Runous voi sanoa sen monella tavalla. Askeettinen jylhyys on varmasti yksi tapa toteuttaa asia. Itse ajattelen kuitenkin, että hyvin monenlaiset runouden muodot voivat sanoa: Lopettakaa jo paskanjauhaminen. Minusta näyttää, että monet asiat joilla nyt pelataan valtapelejä, ovat vakavasta pohjasta huolimatta yhtä lailla paskanjauhamista tai jonkinlaista eskatologiaa, jossa kuvitellaan ihmiselle suuri sankarin rooli. Ei pitäisi korostaa ja korottaa liikaa ihmistä, vaikka toki pitäisi ymmärtää, missä ihmisellä on vastuun paikka.
Kyllähän Maa on ihmisten planeetta, ja jos me tämän paskomme, niin se on suuri häpeä, sillä on tämä muidenkin olentojen planeetta. No, ellei ydinsota tule, niin planeetta jatkaa ilman ihmistäkin monimuotoista elämää vielä pitkään sen jälkeen kun viimeinenkin ihmisotus on täältä pois. Tämä on ihan hyvä lähtökohta.
Ilmastonmuutostiedotus/tiedostus/taide/yksityinen sometus on ähkyyn asti täynnä tässä ajassa. Maailman Ainoa Ilmiö. Asian vahva tiedostaminen on hyvin tarpeellista, mutta jossakin kohtaa kannattaa muistaa että koko muukin maailma ja elämä on edelleen olemassa. Itse tuon mielelläni (jos keskusteluun asiasta päädyn aikuisten ihmisten kanssa) esiin, että esimerkiksi Suomessa, ja suurilta osin koko Euroopassa päättäjät ovat tehneet ilmaston eteen jo nyt äärimmäisen radikaaleja ja vallankumouksellisia päätöksiä ja valintoja (hyvä niin). Lisäksi yksityiset ihmiset, järjestöt, yritykset.
Onkin vaikea kuvitella mitä tässä maassa voisi enemmän vielä tehdä ja tiedostaa. Jos jossakin rummutetaan lisää vielä tätäkin enemmän, tulee mieleen että joku pelkää maailmanlopun ahdistuksen karkaavan käsistä.
(Väestön suhteen asia on sitten valitettavasti täsmälleen päinvastainen)
"Jos jossakin rummutetaan lisää vielä tätäkin enemmän, tulee mieleen että joku pelkää maailmanlopun ahdistuksen karkaavan käsistä."
Tarkoitan että aletaan pelätä sitä ettei enää pelätä riittävästi. Siksi jatkuva rumputuli vaikka päätökset jotka kotimaassa tehty todella isoja ja vaikuttavuudeltaan merkityksellisiä.
Mitä sitten muu maailma tekee, sille emme mitään voi. Tai jos haluamme tehdä, liikenne on mentävä pysäyttämään ja kadulle istumaan Pekingissä, Delhissä, Lagosissa, Washingtonissa, Riossa.
Suomalaisten on turha ottaa tästä mitään suurempaa vastuuta kuin on mahdollista. Joku suhteellisuus täytyy pitää. Tarkoitan, että tehdään voitavamme, mutta kun on muutakin maailmassa kuin tuo ilmasto ja sen muuttuminen.
Liiallinen uhkakuvien maalailu lähinnä lamauttaa ihmiset, kun he eivät kuitenkaan voi yksityisinä ihmisinä tehdä määräänsä enempää. Kuitenkin paljon hyvää olisi tehtävissä tehokkaasti. Täysin sallittu maailmanlopun kuvien maalailu yhdellä sektorilla (ilmasto) tuntuu erikoiselta, kun asia on huomattavan monimutkainen ja monta muuta vaaratekijää painetaan samaan aikaan liki kokonaan pois ihmisten tietoisuudesta.
No jos katsotaan ihan sitä ristiriitaa että onlyfans on oikeastaan ainoa seksuaalisuuden muoto jota ei ole uuden Suuren Skisman hengessä riitautettu vähintään jommallakummalla puolella rautaesiripun kummittelevaa paikkaa,
ja siis jos hahmotetaan että kulloinenkin valtauskonto on eräänlaista kollektiivista psykoosia eli koostuu ihmisen ja kuoleman/seksuaalisuuden välisistä kuvakelmuista,
niin tästä huomataan, että ilma on läntisessä uskonnollistuneessa liberalismissa pyhä entiteetti, koska se on vähiten ilmeisesti olemassa, eli se on vähän niin kuin #metoossa syytetyksi laitetun vastakohta, anti-kourija.
Pirullista on, ettei tuosta tietenkään seuraa, etteikö liikakulutus olisi epäekologista.
Joo, näin on. Ehkä pervitiinin voi kuitenkin jättää vähemmälle, jos tahtoo kaukopartioida vähänkään pidempään. Vai mikä olisi nykyajan pervitiini runoilijalle, joka on todellisuuden kaukopartiomies?
Melleri alkoholisoitui niin kuin moni muu runoilija, varsinkin menneillä vuosikymmenillä. Huono juttu. Huumeetkin taisivat olla mukana. En tiedä tuliko runoista yhtään sen parempia aineiden vuoksi.
Se ettei maailmaa kiteytetä kokonaisuuteensa, vaan ainoastaan ilmastoon, kuten nyt julkisuudessa kaikilla forumeilla tsunamin lailla vyöryvä ilmastotietoisuus tekee, ei kiteytä mitään. Ainostaan yhden rintaman useammista. Mutta tämänhän me jo tiedämme. Ennenhän oli se muotisanonta että tähän maahan mahtuu vain yksi asia kerrallaan, mutta niin taitaa olla maailmankin suhteen. Ainakin sen läntisen mediatodellisuuden minkä me näemme.
Nykyään jokainen ilmastollinen ilmiö on ääri-ilmiö, se otetaan vastaan kuin valitun todellisuuden vahvenne. Olen huomannut että melkeinpä salatulla ilolla. Että nyttes näette.
Seiskytluvulla Bangladeshissa oli tulvia joissa kuolleet laskettiin sadoissa tuhansissa. Hollannissa 50-luvulla myrskytulva jonka uhrit melkein kymmenessä tuhannessa. Maailman kaikki metsät ovat palaneet kymmeniä kertoja. Muutaman vuoden takaisista Australian metsäpaloista suuri osa ihmisten tahallaan sytyttämiä (oletteko huomanneet somen alarmistisen linkittelyilon metsäpalovideoista?). Siis: nyttes näette. Pienemmässä mittakaavassa rankkasade kotimassa on nykyään tulvasade, lumisade lumikaaos, ukonilma salamainferno jne.
Kyllä me näemme että tapahtuu. Ilmastollinen ääri-ilmiö on myös ilmaston ilmiöiden ääri-ilmiöistäminen. Mitä tuo edellä kirjoittamani sitten tarkoitti, vähättelyä? Ei todellakaan, mutta kylläkin tälläkin saralla historiattomuuden kasvua.
Ilmasto muuttuu lujaa ei-toivottuun suuntaan, se kehitys pitää pysäyttää. Se kyetään tekemään siltä osin minkä ihminen on aiheuttanut. Mutta pysäyttämiseen vaaditut toimenpiteet on tässä maassa tehty, olemme menossa lujaa vauhtia hiilineutraaliuteen. Julkisuudessa se pitäisi todeta myös yhtä useasti. Nyt hysteria antaa vaikutelman niin kuin istuisimme vain apaattisina.
Pitää jaksaa myös odottaa. Ilmaston suhteen, niin kuin harvoin minkään muunkaan suhteen, kaikkea saadaan heti-meille-kaikki-nyt. Tässä alarmistinen maailmankuva on pielessä. Syrjäyttää maapallon että ihmisyhteisöjen realiteetit tuhokuvilla velloen, opettaen asiaa joka on varmasti jo kaikkien tiedossa.
Yksi näkökulma, hyvin alustava ajatus. Ajatellaanpa esim. pahimpien saastuttajamaiden, USA:n ja Kiinan, resursseja. Hallituksen, hallinnon asiantuntijoiden, eri tiedustelupalvelujen...kymmeniä tuhansia ihmisiä joilla ei jää kiinni koulutuksesta, älykkyysosamäärästä tai tiedon puutteesta, rahalliset määrärahat tulevaisuuden tutkimuksen ja tiedustelun suhteen rajattomat..eikö niin?
Miten voisi olla mahdollista etteivät nämä maat ole täysin tietoisia siitä mitä ilmastolle on tapahtumassa? Ja täysin tietoisia siitä ettei se missään tapauksessa ole niiden etu? Että me "muut" tiedämme paremmin kuin esim. Kiina missä jamassa maailma on vuonna 2050.
Totta kai siellä tiedetään kaikki. Eikö naivia kuvitella että ympäristö- ja ilmastosomettajat ovat paremmin kärryillä meneillään olevasta kehityksestä?
Mitä nuo maat sitten ajattelevat ja aikovat tehdä, sitä en osaa edes spekuloida. Mutta kyllä siellä hyvin tietoisia ollaan, ehkä tietoisempia kuin missään muualla. Ilmastokansalta ei siis ole kovinkaan kriittistä huutaa mutta Kiina mutta Kiina niin kuin ne eivät itse tietäisi.
Mutta onhan toki uhkakuvia ainakin kolme, vaikka olen periaatteessa samaa mieltä, että vain yksi totuus mahtuu maailmaan kerrallaan: Euroopassa ne ovat ilmastonmuutos, korona ja äärioikeisto. Siinä riittääkin uhkakuvia loputtomasti.
Se miten uutisia kehystetään on minusta usein huvittavaa, jos ajattelee, että sinänsä rankkoja asioita vielä hiukan väritetään eikä ketään haittaa, vaikka aina ei pitäydyttäisi ihan totuudessa. Pieni retorinen liioittelu tulee oikeutetuksi hyvällä päämäärällä.
Unohdit Vesa uhkakuvien listasta entisen ja vanhan käsityksen sananvapaudesta vapautena sanoa, kirjoittaa. Sillä on vaarallisia vaikutuksia jos sananvapauden vapaus-osuutta ei päivitetä tähän aikaan.
Laskin sen mielessäni tuohon kohtaan äärioikeisto: äärioikeisto - missä kaikkialla se sitten luuraakaan - on turmellut sananvapauden ja siksi se pitää määritellä uudelleen. Ja vaikka ei olisikaan turmellut, niin noin se vain on kuitenkin päivitettävä.
Eiväthän nämä ole mitään leikin asioita, siis tämä ilmastoasia ja korona, se on selvää. Siksi ne pitäisi hoitaa globaalisti ja yhdessä. Tällä hetkellä asia ei ole niin - turhautumisesta seuraa turhaa syyllistämistä ja epätoivoisia tekoja yhteiskunnan muuttamiseksi / hienosäätämiseksi siellä, missä siitä ei ole paljonkaan hyötyä käytettyihin resursseihin nähden. Eteenpäin pitäisi mennä monin tavoin.
Eivät ole leikin asioita. Tänä vuonna olen minäkin herännyt näkemään lisää ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Kuulun porukkaan jonka saikin todellisuus tönäistä enemmän valvomaan. Tietenkin se mitä tapahtuu luonnossa ja ilmastossa vaikuttaa. Ilmastopaasaus ja somen kenellä on eniten todistavin videolinkki-kisa ei ole minuun vaikuttanut. Asiallinen paisuttelematon tieto on riittänyt.
Mutta olen myös herännyt siihen, miten paljon on tehty ilmastoratkaisuja ja mitä on vielä tulossa. Suomi on aivan etunenässä. En voi mitenkään ajatella että Suomen valtiona ja yhteiskuntana pitäisi mennä vieläkin pidemmälle ja tukahduttaa oma yhteiskuntansa.
Yksityinen ihminen voi tehdä enemmän, ja mitä haluaa. Kulutusahminnan suhteen. Mutta panikoiva ilmastohegemonia, toistava, toistuva, joka paikkaan tunkeva ei kannusta siihen.
Ilmastoasiantuntijat ovat laskeneet että jos maailmassa toimittaisiin niin kuin mitä Suomi on nyt tehnyt, tekemässä ja päättänyt, Pariisin sopimus toteutuisi ja lämpeneminen pysähtyisi alle kahden.
Jos/kun näin on, miksi tässä maassa koko ajan julkisia (ja poliittisia) vaatimuksia että lisää ja lisää ja lisää.
Kyynikon perkele minussa on alkanut toisinaan epäillä että nämä tahot tarvitsevat tuon vaatimuksensa omiin motiiveihinsa tai jopa henkilökohtaisen elämänsä sisällöksi.
Tosiasiallisesti Suomi on näyttänyt mallia, ja näyttämässä lisää. Painopiste on sillä tavalla siirtynyt toisaalle, ei siksi ettei Suomen teoilla olisi merkitystä vaan siksi että niillä on ja ne teot ja päätökset on täällä tehty.
Olen tässä hyvin samoilla linjoilla. Aina voi tietenkin panna paremmaksi. Toisaalta kun tietää millaisia paskaläpiä monet maailman valtiot ovat miltei kaikilla mittareilla, niin kyllä hiukan huvittaa kaikenlainen kiivailu täällä. Tai huvittaisi, jos ei tajuaisi seurauksia, jotka ulottuvat muuallekin ilmastosektorille.
"Jope, kyllä kai käsität, että peli on pelattu. Maailmassa on ihmistsunami ja kulutustsunami."
Luulen että hyvin käsitän. Peli on pelattu viimeistään tämän vuosisadan puoliväliin mennessä. Pallo hukkuu ihmiskuntaan tällä kehityksellä. Ja paljon ennen kuin merenpinnan nousuun tms.
Toin kuitenkin esiin ettei peliä menetetä Suomen puuttumattomuudella lajikatoon, lämpenemiseen eikä syntyvyyteemme. Ne ovat kaikki reilassa kaikella kohtuudella. Suomi on mikrotason tekijä kuitenkin. En oikein kestä maapallon uhkien projisoijia esimerkiksi oman maamme vähäiseen maatalouteen tai "teollisuuteen."
On meilläkin ahmiva yksityinen kulutuksemme. Mutta me käsittelemme ja kierrätämme paskamme. Ylikorostuneen globaalin tuonnin vuoksi se ei toki ole sataprosenttista.
Ostamalla kotimaassa tuotettua mitä tahansa tekee ekologisen teon. Paljon muuta ei tarvitse sitten ostamisestaan miettiäkään. Uskoni tähän ei perustu kotimaisuus-naivsmiin vaan aivan helvetin tiukkoihin ympäristölakeihin- ja määräyksiin.
Tämä on valitettavasti näkymä kun katsoo vähän pidemmälle. Voi olla myös hiukan vaikeaa tulevaisuuden porukalla pitää maa siinä kuosissa missä se nykyisin on: sen rakentaneet ihmiset ovat pian viimeisetkin manan majoilla.
Siis jos Suomesta tulee kansainvaellusten väistöalue, niin saamme sanoa hyvästit tuntemallemne yhteiskunnalle, niin se vain on ilman mitään sen kummempia sivumerkityksiä. Siitä ei koidu mitään etua kenellekään, näin luulen. Mutta voihan yhtä hyvin olla, ettei näin käy.
Miksipä ei. Onhan sitä ponnistettu kaupan kassalta politiikankin huipulle. Romaanin kirjoittaminen on kovaa työtä. Välillä toki ihan kivaakin, kun oikein kulkee, mutta taitavat yleensä olla nämä myötämäet murto-osa prosessia. Prisman kassalla näkee kyllä miltei kaiken, varsinkin jos on psykologista silmää.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuota on kyllä hyvä kysyä.
PoistaKun miettii noita Saksan tapahtumia, niin on liikaa muokattu luontoa ja myös rakennettu erittäin vaarallisesti; ei ole varauduttu siihen että kun liikaa lohkoo ja muokkaa jotain jokilaaksoa, niin toleranssia ei sitten lopulta enää ole.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjallisuuden on pelattava omilla keinoillaan, mutta kyllä minäkin olen sitä mieltä, että hyvin tehdyt ja aiheisiinsa osuvat striimit ovat aikamme runoutta siinä missä kirjoitettu sanakin ja monessa mielessä myös "tehokkaampaa" ja paremmin kohteensa löytävää runoutta.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJos tarkoitat nyt esimerkiksi ilmastonmuutoksesta puhumista, niin siitähän puhuvat kaikki. Minusta se ei ole itsessään kovin hyvä kriteeri sille, että on jotain sellaista kuin hyvää runoutta. Joka tuutista rummutetaan ilmastonmuutosta. Muutama hullu ilkeää sanoa, että myös valtava ylikansoitus on ongelma. Mutta eiköhän puheet ole pidetty. En usko, että millään ilmaisullisella keinolla asiat saadaan väännettyä sen kummemmiksi kuin mitä ne ovat. Runous esimerkiksi on nähdäkseni ihan toisia asioita varten kuin jotain "tiedottamista" varten. En nyt oikein osaa sanoa tähän mitään. Enkä kyllä sitäkään, onko runoudesta tässä yhteydessä mitään sanottavaa.
PoistaEn usko, että mikään taide sinänsä voi tätä tilannetta auttaa tai pelastaa tai olisi edes terveellistä kuvitella, että siitä olisi esimerkiksi jotain hyötyä ilmastonmuutosta vastaan kamppailtaessa. Eiköhän tässä kohtaa pitäisi luottaa insinööreihin ja yhteiskuntasuunnittelijoihin ja keksijöihin. Kirjallisuus voinee kuvittaa sitä, miltä tuntuu olla ja elää tällaisina aikoina, mutta jää paljolti vastaanottajan tehtäväksi sitten mietiskellä asiaa.
PoistaTuntuu jotenkin halvalta ajatella, että kirjallisuus olisi pelkkää ilmaisua. No, ei se ole myöskään tiedottamista. Ehkä se on maailman rakentamista ja joskus onnistuu ja joskus ei onnistu tavoittamaan sitä mitä yritti. Ei pidä asettaa liian suuria vaatimuksia ja tavoitteita jollekin asialle.
Itse ajattelen, että riittää kun tekee niin hyvin kuin osaa ja on rehellinen, näin myös kirjallisuudessa. En osaa oikein kuvitella sen kummempaa mistään. Voi olla, että mikään ei riitä.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuo on kyllä totta. Runous nimenomaan tutkii ja sanoo Älkää jauhako paskaa. Runous voi sanoa sen monella tavalla. Askeettinen jylhyys on varmasti yksi tapa toteuttaa asia. Itse ajattelen kuitenkin, että hyvin monenlaiset runouden muodot voivat sanoa: Lopettakaa jo paskanjauhaminen. Minusta näyttää, että monet asiat joilla nyt pelataan valtapelejä, ovat vakavasta pohjasta huolimatta yhtä lailla paskanjauhamista tai jonkinlaista eskatologiaa, jossa kuvitellaan ihmiselle suuri sankarin rooli. Ei pitäisi korostaa ja korottaa liikaa ihmistä, vaikka toki pitäisi ymmärtää, missä ihmisellä on vastuun paikka.
PoistaKyllähän Maa on ihmisten planeetta, ja jos me tämän paskomme, niin se on suuri häpeä, sillä on tämä muidenkin olentojen planeetta. No, ellei ydinsota tule, niin planeetta jatkaa ilman ihmistäkin monimuotoista elämää vielä pitkään sen jälkeen kun viimeinenkin ihmisotus on täältä pois. Tämä on ihan hyvä lähtökohta.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIlmastonmuutostiedotus/tiedostus/taide/yksityinen sometus on ähkyyn asti täynnä tässä ajassa. Maailman Ainoa Ilmiö.
VastaaPoistaAsian vahva tiedostaminen on hyvin tarpeellista, mutta jossakin kohtaa kannattaa muistaa että koko muukin maailma ja elämä on edelleen olemassa.
Itse tuon mielelläni (jos keskusteluun asiasta päädyn aikuisten ihmisten kanssa) esiin, että esimerkiksi Suomessa, ja suurilta osin koko Euroopassa päättäjät ovat tehneet ilmaston eteen jo nyt äärimmäisen radikaaleja ja vallankumouksellisia päätöksiä ja valintoja (hyvä niin). Lisäksi yksityiset ihmiset, järjestöt, yritykset.
Onkin vaikea kuvitella mitä tässä maassa voisi enemmän vielä tehdä ja tiedostaa.
Jos jossakin rummutetaan lisää vielä tätäkin enemmän, tulee mieleen että joku pelkää maailmanlopun ahdistuksen karkaavan käsistä.
(Väestön suhteen asia on sitten valitettavasti täsmälleen päinvastainen)
jope
"Jos jossakin rummutetaan lisää vielä tätäkin enemmän, tulee mieleen että joku pelkää maailmanlopun ahdistuksen karkaavan käsistä."
VastaaPoistaTarkoitan että aletaan pelätä sitä ettei enää pelätä riittävästi. Siksi jatkuva rumputuli vaikka päätökset jotka kotimaassa tehty todella isoja ja vaikuttavuudeltaan merkityksellisiä.
Mitä sitten muu maailma tekee, sille emme mitään voi. Tai jos haluamme tehdä, liikenne on mentävä pysäyttämään ja kadulle istumaan Pekingissä, Delhissä, Lagosissa, Washingtonissa, Riossa.
Suomalaisten on turha ottaa tästä mitään suurempaa vastuuta kuin on mahdollista. Joku suhteellisuus täytyy pitää. Tarkoitan, että tehdään voitavamme, mutta kun on muutakin maailmassa kuin tuo ilmasto ja sen muuttuminen.
PoistaLiiallinen uhkakuvien maalailu lähinnä lamauttaa ihmiset, kun he eivät kuitenkaan voi yksityisinä ihmisinä tehdä määräänsä enempää. Kuitenkin paljon hyvää olisi tehtävissä tehokkaasti. Täysin sallittu maailmanlopun kuvien maalailu yhdellä sektorilla (ilmasto) tuntuu erikoiselta, kun asia on huomattavan monimutkainen ja monta muuta vaaratekijää painetaan samaan aikaan liki kokonaan pois ihmisten tietoisuudesta.
No jos katsotaan ihan sitä ristiriitaa että onlyfans on oikeastaan ainoa seksuaalisuuden muoto jota ei ole uuden Suuren Skisman hengessä riitautettu vähintään jommallakummalla puolella rautaesiripun kummittelevaa paikkaa,
Poistaja siis jos hahmotetaan että kulloinenkin valtauskonto on eräänlaista kollektiivista psykoosia eli koostuu ihmisen ja kuoleman/seksuaalisuuden välisistä kuvakelmuista,
niin tästä huomataan, että ilma on läntisessä uskonnollistuneessa liberalismissa pyhä entiteetti, koska se on vähiten ilmeisesti olemassa, eli se on vähän niin kuin #metoossa syytetyksi laitetun vastakohta, anti-kourija.
Pirullista on, ettei tuosta tietenkään seuraa, etteikö liikakulutus olisi epäekologista.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJoo, näin on. Ehkä pervitiinin voi kuitenkin jättää vähemmälle, jos tahtoo kaukopartioida vähänkään pidempään. Vai mikä olisi nykyajan pervitiini runoilijalle, joka on todellisuuden kaukopartiomies?
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaNäin kävi. Täytyy nostaa hattua heille.
PoistaMelleri alkoholisoitui niin kuin moni muu runoilija, varsinkin menneillä vuosikymmenillä. Huono juttu. Huumeetkin taisivat olla mukana. En tiedä tuliko runoista yhtään sen parempia aineiden vuoksi.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSe ettei maailmaa kiteytetä kokonaisuuteensa, vaan ainoastaan ilmastoon, kuten nyt julkisuudessa kaikilla forumeilla tsunamin lailla vyöryvä ilmastotietoisuus tekee, ei kiteytä mitään. Ainostaan yhden rintaman useammista. Mutta tämänhän me jo tiedämme.
VastaaPoistaEnnenhän oli se muotisanonta että tähän maahan mahtuu vain yksi asia kerrallaan, mutta niin taitaa olla maailmankin suhteen.
Ainakin sen läntisen mediatodellisuuden minkä me näemme.
Nykyään jokainen ilmastollinen ilmiö on ääri-ilmiö, se otetaan vastaan kuin valitun todellisuuden vahvenne. Olen huomannut että melkeinpä salatulla ilolla. Että nyttes näette.
Seiskytluvulla Bangladeshissa oli tulvia joissa kuolleet laskettiin sadoissa tuhansissa. Hollannissa 50-luvulla myrskytulva jonka uhrit melkein kymmenessä tuhannessa. Maailman kaikki metsät ovat palaneet kymmeniä kertoja. Muutaman vuoden takaisista Australian metsäpaloista suuri osa ihmisten tahallaan sytyttämiä (oletteko huomanneet somen alarmistisen linkittelyilon metsäpalovideoista?). Siis: nyttes näette. Pienemmässä mittakaavassa rankkasade kotimassa on nykyään tulvasade, lumisade lumikaaos, ukonilma salamainferno jne.
Kyllä me näemme että tapahtuu. Ilmastollinen ääri-ilmiö on myös ilmaston ilmiöiden ääri-ilmiöistäminen.
Mitä tuo edellä kirjoittamani sitten tarkoitti, vähättelyä?
Ei todellakaan, mutta kylläkin tälläkin saralla historiattomuuden kasvua.
Ilmasto muuttuu lujaa ei-toivottuun suuntaan, se kehitys pitää pysäyttää. Se kyetään tekemään siltä osin minkä ihminen on aiheuttanut. Mutta pysäyttämiseen vaaditut toimenpiteet on tässä maassa tehty, olemme menossa lujaa vauhtia hiilineutraaliuteen. Julkisuudessa se pitäisi todeta myös yhtä useasti.
Nyt hysteria antaa vaikutelman niin kuin istuisimme vain apaattisina.
Pitää jaksaa myös odottaa. Ilmaston suhteen, niin kuin harvoin minkään muunkaan suhteen, kaikkea saadaan heti-meille-kaikki-nyt.
Tässä alarmistinen maailmankuva on pielessä. Syrjäyttää maapallon että ihmisyhteisöjen realiteetit tuhokuvilla velloen, opettaen asiaa joka on varmasti jo kaikkien tiedossa.
Yksi näkökulma, hyvin alustava ajatus.
VastaaPoistaAjatellaanpa esim. pahimpien saastuttajamaiden, USA:n ja Kiinan, resursseja. Hallituksen, hallinnon asiantuntijoiden, eri tiedustelupalvelujen...kymmeniä tuhansia ihmisiä joilla ei jää kiinni koulutuksesta, älykkyysosamäärästä tai tiedon puutteesta, rahalliset määrärahat tulevaisuuden tutkimuksen ja tiedustelun suhteen rajattomat..eikö niin?
Miten voisi olla mahdollista etteivät nämä maat ole täysin tietoisia siitä mitä ilmastolle on tapahtumassa? Ja täysin tietoisia siitä ettei se missään tapauksessa ole niiden etu?
Että me "muut" tiedämme paremmin kuin esim. Kiina missä jamassa maailma on vuonna 2050.
Totta kai siellä tiedetään kaikki. Eikö naivia kuvitella että ympäristö- ja ilmastosomettajat ovat paremmin kärryillä meneillään olevasta kehityksestä?
Mitä nuo maat sitten ajattelevat ja aikovat tehdä, sitä en osaa edes spekuloida. Mutta kyllä siellä hyvin tietoisia ollaan, ehkä tietoisempia kuin missään muualla. Ilmastokansalta ei siis ole kovinkaan kriittistä huutaa mutta Kiina mutta Kiina niin kuin ne eivät itse tietäisi.
Ilmiö taustalla on moniulotteisempi.
Mutta onhan toki uhkakuvia ainakin kolme, vaikka olen periaatteessa samaa mieltä, että vain yksi totuus mahtuu maailmaan kerrallaan: Euroopassa ne ovat ilmastonmuutos, korona ja äärioikeisto. Siinä riittääkin uhkakuvia loputtomasti.
VastaaPoistaSe miten uutisia kehystetään on minusta usein huvittavaa, jos ajattelee, että sinänsä rankkoja asioita vielä hiukan väritetään eikä ketään haittaa, vaikka aina ei pitäydyttäisi ihan totuudessa. Pieni retorinen liioittelu tulee oikeutetuksi hyvällä päämäärällä.
Faktat, retoriikka ja politiikka kehyksenä, sillä saa aikaan paljon toistettuna toivottavaa paniikkia, jos niin tahdotaan.
PoistaUnohdit Vesa uhkakuvien listasta entisen ja vanhan käsityksen sananvapaudesta vapautena sanoa, kirjoittaa. Sillä on vaarallisia vaikutuksia jos sananvapauden vapaus-osuutta ei päivitetä tähän aikaan.
PoistaLaskin sen mielessäni tuohon kohtaan äärioikeisto: äärioikeisto - missä kaikkialla se sitten luuraakaan - on turmellut sananvapauden ja siksi se pitää määritellä uudelleen. Ja vaikka ei olisikaan turmellut, niin noin se vain on kuitenkin päivitettävä.
PoistaEiväthän nämä ole mitään leikin asioita, siis tämä ilmastoasia ja korona, se on selvää. Siksi ne pitäisi hoitaa globaalisti ja yhdessä. Tällä hetkellä asia ei ole niin - turhautumisesta seuraa turhaa syyllistämistä ja epätoivoisia tekoja yhteiskunnan muuttamiseksi / hienosäätämiseksi siellä, missä siitä ei ole paljonkaan hyötyä käytettyihin resursseihin nähden. Eteenpäin pitäisi mennä monin tavoin.
PoistaEivät ole leikin asioita. Tänä vuonna olen minäkin herännyt näkemään lisää ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Kuulun porukkaan jonka saikin todellisuus tönäistä enemmän valvomaan. Tietenkin se mitä tapahtuu luonnossa ja ilmastossa vaikuttaa. Ilmastopaasaus ja somen kenellä on eniten todistavin videolinkki-kisa ei ole minuun vaikuttanut. Asiallinen paisuttelematon tieto on riittänyt.
PoistaMutta olen myös herännyt siihen, miten paljon on tehty ilmastoratkaisuja ja mitä on vielä tulossa.
Suomi on aivan etunenässä.
En voi mitenkään ajatella että Suomen valtiona ja yhteiskuntana pitäisi mennä vieläkin pidemmälle ja tukahduttaa oma yhteiskuntansa.
Yksityinen ihminen voi tehdä enemmän, ja mitä haluaa. Kulutusahminnan suhteen. Mutta panikoiva ilmastohegemonia, toistava, toistuva, joka paikkaan tunkeva ei kannusta siihen.
Ilmastoasiantuntijat ovat laskeneet että jos maailmassa toimittaisiin niin kuin mitä Suomi on nyt tehnyt, tekemässä ja päättänyt, Pariisin sopimus toteutuisi ja lämpeneminen pysähtyisi alle kahden.
VastaaPoistaJos/kun näin on, miksi tässä maassa koko ajan julkisia (ja poliittisia) vaatimuksia että lisää ja lisää ja lisää.
Kyynikon perkele minussa on alkanut toisinaan epäillä että nämä tahot tarvitsevat tuon vaatimuksensa omiin motiiveihinsa tai jopa henkilökohtaisen elämänsä sisällöksi.
Tosiasiallisesti Suomi on näyttänyt mallia, ja näyttämässä lisää. Painopiste on sillä tavalla siirtynyt toisaalle, ei siksi ettei Suomen teoilla olisi merkitystä vaan siksi että niillä on ja ne teot ja päätökset on täällä tehty.
Olen tässä hyvin samoilla linjoilla. Aina voi tietenkin panna paremmaksi. Toisaalta kun tietää millaisia paskaläpiä monet maailman valtiot ovat miltei kaikilla mittareilla, niin kyllä hiukan huvittaa kaikenlainen kiivailu täällä. Tai huvittaisi, jos ei tajuaisi seurauksia, jotka ulottuvat muuallekin ilmastosektorille.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista"Jope, kyllä kai käsität, että peli on pelattu.
VastaaPoistaMaailmassa on ihmistsunami ja kulutustsunami."
Luulen että hyvin käsitän. Peli on pelattu viimeistään tämän vuosisadan puoliväliin mennessä. Pallo hukkuu ihmiskuntaan tällä kehityksellä. Ja paljon ennen kuin merenpinnan nousuun tms.
Toin kuitenkin esiin ettei peliä menetetä Suomen puuttumattomuudella lajikatoon, lämpenemiseen eikä syntyvyyteemme. Ne ovat kaikki reilassa kaikella kohtuudella.
Suomi on mikrotason tekijä kuitenkin.
En oikein kestä maapallon uhkien projisoijia esimerkiksi oman maamme vähäiseen maatalouteen tai "teollisuuteen."
On meilläkin ahmiva yksityinen kulutuksemme. Mutta me käsittelemme ja kierrätämme paskamme. Ylikorostuneen globaalin tuonnin vuoksi se ei toki ole sataprosenttista.
Ostamalla kotimaassa tuotettua mitä tahansa tekee ekologisen teon. Paljon muuta ei tarvitse sitten ostamisestaan miettiäkään.
Uskoni tähän ei perustu kotimaisuus-naivsmiin vaan aivan helvetin tiukkoihin ympäristölakeihin- ja määräyksiin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEn nyt oikein saa tästä kiinni, mutta eipä ole minun asiani kontrolloida lukijoiden kokemuksia.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaToivossa on hyvä elää! On selvää, että nykyään rehellinen totuudenpöljä elämä vaatii valtavasti rohkeutta.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTämä on valitettavasti näkymä kun katsoo vähän pidemmälle. Voi olla myös hiukan vaikeaa tulevaisuuden porukalla pitää maa siinä kuosissa missä se nykyisin on: sen rakentaneet ihmiset ovat pian viimeisetkin manan majoilla.
PoistaSiis jos Suomesta tulee kansainvaellusten väistöalue, niin saamme sanoa hyvästit tuntemallemne yhteiskunnalle, niin se vain on ilman mitään sen kummempia sivumerkityksiä. Siitä ei koidu mitään etua kenellekään, näin luulen. Mutta voihan yhtä hyvin olla, ettei näin käy.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMiksipä ei. Onhan sitä ponnistettu kaupan kassalta politiikankin huipulle. Romaanin kirjoittaminen on kovaa työtä. Välillä toki ihan kivaakin, kun oikein kulkee, mutta taitavat yleensä olla nämä myötämäet murto-osa prosessia. Prisman kassalla näkee kyllä miltei kaiken, varsinkin jos on psykologista silmää.
PoistaHaanpää, Huovinen, Salama (varsinkin nuorempana), siinäpä mainiot kirjailijat. Noista Huovinen mun suosikki, vaikka kovia tekijöitä kaikki.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista