perjantai 20. elokuuta 2021

Ihmelehtiö

 


Puhu aina

hegemonian ulkopuolella

kirjoita kuin kirjoittaisit suureen lehtiöön

itsesi ulkopuolella

ole jälkiä vahapaperissa.



11 kommenttia:

  1. Luin juuri simppelin mutta ihan relevantin ajatuksen, että intellektuelleiksi ajateltujen henkilöiden ei aina tarvitse olla erityisen älykkäitä ollakseen ajassaan intellektuelleina nähtyjä. Aika totta, ja onhan se nähty, kun miettii miten totaalisesti ”historian väärällä puolella” ovat monet älyköt olleet, kun ovat edeskäypinä oman aikansa hegemoniaa olleet johtamassa ja muovaamassa.

    VastaaPoista
  2. Sanontaa olemisesta "historian oikealla puolella" esiintyy nykyään poliitikkojen ja median puheessa paljon. Ymmärrän toki mitä sillä tarkoitetaan, mutta siinä on mielestäni myös selvästi ohjaava sävy: haluan olla historian ja yhteiskunnan muutoksen oikealla puolella, olethan sinäkin.

    On asioita joissa jokainen järkevä ihminen haluaakin olla muutoksen oikealla puolella, ja hyväksyä että maailmassa muutoksia ei voi eikä pidä estää. Esimerkkinä ilmastonmuutoksen torjumisen toimet (vaikka keinoista voi olla eri mieltä).

    Mutta kaikki tulevat asiat eivät ole etukäteen suljettuja eikä oikeaa ja väärää puolta voida varmasti nähdä.
    Lisäksi hämää että tuon sanonnan käyttäjät vaikuttavat tulevan aika samankaltaisesti ajattelevien suunnasta, ainakin sen perusteella milloin olen ilmaisua osunut itse kuuntelemaan, voin olla väärässäkin. Mutta jos en ole väärässä niin tämä muotisanontahan on vain uusi muotoilu vanhasta vaatimuksesta "Kenen lippuja kannat, kenen joukoissa seisot?" Tosin laajemmin nyt nähtynä kuin vasemmistolaisesti. Indoktrinaatiokin keskiluokkaisemmin ilmaistuna.

    VastaaPoista
  3. Valitettavasti taitaa olla niin, että suurin osa porukasta on tulevaisuuden historian kannalta sellaisten hankkeiden puolella, että ei synny parasta lopputulosta.

    Millaistahan olisi nykyisin olla hyvän ja pahan tuolla puolen? Luulen että kaukonäköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitin hyvää ja pahaa siten kuin ne pinnallisesti määritellään. On selvää, että ihmiskuntana meidän pitäisi pistää itsemme remonttiin. Taitaa kaatua siihen että ei ole yhtä ihmisyyttä eikä yhtä ihmiskuntaa yhtenä toimijana.

      Poista
    2. Remontin suhteen edes suurin piirtein samaa mieltä ollaan ilmastosta, vaikka EU onkin ainoa suuri toimija joka on toistaiseksi ryhtynyt merkittäviin toimiin.
      Kaikista muista remonttiasioista maat ovat sitten olevinaan yhtä mieltä YK:n juhlaistunnoissa, mutta oikeasti suurin osa maailman maista vetää sitä linjaa mitä haluaa.

      Jos sallit, sanon tuhannen kerran, että remontin ensimmäinen pohjaratkaisu jonka päälle jotain voitaisiin valaa olisi väestönkasvun pysäyttäminen nyt (ei joskus-jotenkin-jossakin-2100-luvun-alussa) ja sen jälkeen väestömäärän selvä alentaminen.
      Väestönkasvun paskageneraattori tuottaa suurimman osan ongelmista, mahdollistaen myös uskonnolliselle fanatismille toimintaympäristön.

      (Myös henkilökohtainen remontti olisi ja on koko ajan tarpeen. Omatunto osoittaa kohteita jatkuvasti. Ikääntymisen fysiikalle ei oikein voi mitään. En harrasta juoksemista mutta tuolla maastossa on pari jyrkkää ja pitkää mäkeä, jotka vedän säännöllisesti koiran kanssa ylös niin täysillä spurtaten kuin voin. Siinä tulee ensin todeksi painovoima ja sitten, armo: ikä pitää hyväksyä.)

      Poista
    3. Ainoa mihin voi todella tehokkaasti vaikuttaa, siis johonkin rajaan saakka, on oma elämä. Olisi kyllä mukava päästä vapaaksi monista vastuista ja velvollisuuksista ja veloista, esimerkiksi noista. Mutta ei näytä aivan realistiselta. Yhä enemmän näitä kelailee kun ikää karttuu, mullakin se iso lukema, jonka jälkeen elämää on taatusti vähemmän edessä kuin sitä on takana.

      Kyllä kun tajuaa ihmiskunnan kehittymisen ehdot ja lähtökohdat aivan alueellisesti ja kulttuurisesti, niin ei hyvältä näytä, vaikka kuinka yrittäisi itselleen muuta uskotella.

      Poista
    4. Oman elämän aitouteen ja omuuteen(?) pitää keskittyä. Jos laskee sisällön sen varaan, mitä maailmassa tapahtuu, edessä on enemmän ahdistusta kuin mitä jaksaisi kantaa. Varsinkin kun omassakin on tekemistä. Se ei tarkoita omaan mukavuuteen ja omaan kuplaan tms. keskittymistä ja siinä lillumista, kun vaikeuksia riittää pikkuelämässä riittävästi.

      Silti samalla sitä toivoo yleisesti ja yhteiskunnallisesti kuitenkin ettei esim. oma lähiympäristö, oma maanosa, oma maa, ammu itseään jalkaan ja heikennä perusasioita.

      Poista
    5. Näin on: yksilölle ja valtiolle tärkeä on se reitti, jonka seilaa, ei koko meri kaikkinensa, joskin ympäristö ja sen lainalaisuudet tulee tuntea.

      Poista
  4. Tuohon väestöasiaan pitäisi olla jokin toinen keino kuin yritys puhua suoraan tilastoluvuista.

    Ehkä se Pekka Kuusen elämäkerrallinen romaani voisi olla eräs keino.

    Siis miten yksi mies havahtuu tilanteeseen ja haluaa kirjoittaa varoittavan viestin Suomelle ja ihmiskunnalle.

    VastaaPoista
  5. Taiteellinen luovuus ja ikä ovat oma juttunsa. Ei ole mitään estettä kypsyä kirjoittamaan esikoisromaania 70-vuotiaana tai vanhempanakin.

    Romaani on valtava ajattelun paljastusväline ja joskus vain täytyy elää elämäänsä kunnes homma on hoidossa. Näin mietin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihmiset kypsyvät omia aikojaan. Tuotanto voi olla valmis kolmekymppisenä tai alkaa kuusikymppisenä.

      Pekka Kuusen hahmo on tärkeä. Varmasti Suomen merkittävin sosiaalidemokrattisen puolueen jäsen, hyvässä mmerkityksessä.

      Poista