tiistai 13. heinäkuuta 2021

EM

 

Mulle olennaisinta EM-kisoissa ja lopulta finaalissa oli, että Italia voitti ja Englanti pelasi hienosti ja finaalissa pisti kampoihin minkä pystyi.

Mutta niin siinä vain kävi, että leijonista kesytettiin pentuja, kuten italialaismedia osuvasti totesi.

Hienoja yksilöpelaajia: Donnarumma, Chiesa, Spinazzola...

Ennen kaikkea vahva joukkue: Ansiokkaasti mutta runollisesti hallitsee Italia viheriötä (toki kaikki tarvittavat temput käyttöön). Ja kun tulee virhe, siitä opitaan eikä anneta vastustajalle uudelleen mitään palaa (finaalissa Italian puolustuspeli ja tilanotto Kanelta ja kumppaneilta).







80 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Jari, kommenttisi urheilusta oli suunnattu Vesalle, mutta muutama ajatus omasta puolestani. Ensiksi: sinun ajattelusi, monessa todella terävä ja merkityksellinen, on saanut minulta ja varsinkin blogistilta paljon arvostusta. Hyvinkin paljon. Maapallon keskeisimmistä kehityssuunnista olemme olleet varsin samaa mieltä.
    En ymmärrä miksi toisinaan kuitenkin alat arvostella ja arvioida toisen ihmisen vakavuutta, elämäntapaa tai jotakin yksittäistä mieltymystä, luonnollista elämää, tms.
    Sitähän, ihmisen vakavaa ydintä, tosiasiassa ei kukaan pysty arvioimaan. Sama uskon kanssa. Toisen usko, sen aitous, tai epäusko on meiltä täysin suljettu.
    Kanssasi on mielenkiintoista keskustella, blogisi on usein merkittävä ajatusten alusta, mutta toivoisin että kunnioittaisit ihmistä sellaisena kuin hän on, ilman puhtausvaatimuksia.
    Ihminen ei ole ajatuksiansa jokaisena sekunttina edustava toteemipaalu. Jos olisi, ei hänen ajatuksiaan kannattaisi kuunnella muissakaan asioissa. Hän olisi silloin kuollut.
    Italia saa tulonsiirtomiljardinsa, kyllä, mutta ei se ole jalkapalloilijoiden vika. Pelaajat ovat monimiljonäärejä suurempien maiden joukkueissa, kaikki, minuakin se häiritsee välillä paljonkin, jos ja kun ajattelen sitä. Elokuva-alan kulttuurihuvittajat ainakin USA:ssa saavat myös kohtuuttomat korvauksensa. Samoin digitaalisten pelihuvitusten suunnittelijat ja yrittäjät. Nämä oopiumikauppiaat hukutetaan kultaan. Tämä = ihmisen (meidän) kuva.

    Maapallon demografisesta kohtalonkierteestä ei ole epäselvyyttä. Mutta kyllä minä Jari edelleen luen kirjallisuutta, katson elokuvia, ihailen luontoa metsäpolulla, seuraan urheilun sinänsä hetkellisiä kamppailuja, leikkaan tukkani, kynteni, pesen auton, rapsutan koiraa, uin vesissä, nauran vitseille...en siis lopeta elämää. Se loppuu jossakin vaiheessa varmasti muutenkin.
    Siinä näen samaa että tyhjiltä nuo jalkapallohuvitukset tuntuivat minustakin jos niitä ajatteli spektaakkelina. Ihmisen tyhjyyden kuvana. Mutta kun kohdensi yksittäisten pelaajien, valmentajien, joidenkin fanienkin elämään, yksi elämä kerrallaan, pelikentällä näki valtavasti merkitystä ja ihan oikeaa elämää. Itseltäni pääsi naapuriin kuuluvia riemunhuutoja kuin muutamia kyyneleitäkin kisojen aikana. Ne eivät olleet globaalilta huolelta pois.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Täsmennys. Globaali huoli minulla taitaa olla jo kohta menetetty. Tullut siihen tulokseen ettei maailmaan voi pelastaa itseltään. Kaikki ne miljardit, kaikki, tänne syntyvät. Toki toivoa pitää jatkaa.
      Kun sen sijaan ihan viimeisiä lähikuvioita seuraa, olen alkanut enemmänkin toivoa ja pienentää mittakaavaa, että pitäisi edes Suomi itsensä kasassa jotenkin, realismilla. )

      Poista
    2. Urheiluspektaakkeli Tokio seuraavana edessä. Sitä kun miettii niin on kysyttävä, onko ihan pakko (korona)?

      Poista
  7. Jari, arvioin Italiaa ja jalkapalloa urheilusuorituksena, en minään muuna. Keksin hyvin monta epäkohtaa tämänkin lajin toimintaympäristöstä ja totta kai tiukassa merkityksessä laji on turha niin kuin suuri osa ihmistoimintaa. Mutta urheilusuorituksina EM-turnauksen pelit olivat nautinnollista seurattavaa.

    Mainitsin nimeltä maalivahdin ja kaksi kenttäpelaajaa. He ovat uskomattoman taitavia. Kun katsoo tuollaisista pelaajista koostuvan joukkueen peliä on kuin runoutta lukisi.

    En pidä suuresta osasta fanikulttuurin lieveilmiöitä (koronan levittäminen, rasistiset jutut, rähinöinti), vaan fokus on urheilusuorituksessa. Totuuden nimissä on sanottava, että maailma tuskin tuhoutuu jalkapallon vuoksi. Se saattaa auttaa jopa joitakin ihmisiä parempaan elämään.

    Itsekin mietin tänään sit, miten omaan kokemukseeni Italian joukkueesta ei vaikuta talouspoliittiset tai EU-poliittiset kuviot. Ne eivät vaikuta, koska katsoessani jalkapalloa tai muuta urheilua en ole kannattamassa tietyn maan koko politiikkaa vaan joukkoa taitavia ammattilaisia. Suomea olisin kannattanut jos heillä olisi ollut taitotasoa edetä kisoissa.

    Mietin myös, miten käy ehkä tulevaisuuden federaatiossa EM-kisojen, joissa kansalliset joukkueet kamppailevat.

    VastaaPoista
  8. En sinänsä ymmärrä yleisölle avointen isojen urheilutapahtumien järjestämistä korona-aikana.

    Mitä tulee maailmasta murehtimiseen, niin se on päivittäin läsnä. Ei pitäisi murehtia, koska se ei auta mitään eikä ketään. Muuta ei voi kuin toimia omalta osaltaan.

    Urheilun seuraaminen ei ole omassa elämässääni iso juttu. Pidän kuitenkin joukkuelajien, kuten jalkapallon ja jääkiekon arvoturnausten seuraamisesta, vaikka en joka matsia katsokaan.

    VastaaPoista
  9. Aika moni liittää urheilullisen kannatuksensa omaan kuvaan jostakin maasta ja sen politiikasta. Olen sellaiseen tänä kesänä törmännyt. Eräs kauhisteli miksi Unkarissa ylipäätään pelataan näitä EM-kisoja. Sehän se olisi ratkaisu...maiden jakaminen urheilussakin hyviin ja pahoihin. En kannata. Jos poliittinen tiedostaminen tulee läpäisyperiaatteella aivan kaikkeen niin ahtaaksi käy vanne ohimoiden ympärillä. Selvät väärinkäytökset ovat eri juttu, esim. Valko-Venäjän lätkän mm-kisat ja edessä olevat futiksen Qatarin MM-kisat, jotka ehkä pitäisi aika samoin perustein perua. Mutta taitanee olla se kuuluisa eri juttu. Tai. En tiedä.
    Urheilun ja politiikan sekoittaminen tuntuu kuitenkin myös likaiselta; niin silloin kun se on vallan väline kuin myös silloin kun se on vastareaktion väline.

    Itse en ole lainkaan pitänyt espanjalaistyyppisestä ns. lyhytsyöttöpelistä, sellaisesta barcelonalaisesta pyörittelystä. Futis jossa mennään maalia kohti lujaa ja fyysisesti ja jossa koodina on muutenkin että kentän pintaan jäädään vain silloin kun oikeasti sattuu, on minulle parasta. Tässä mielessä pohjoiset joukkueet ovat yleensä esimerkillisiä. Italiakin pelasi nyt rohkeaa ja hienoa fyysistä futista.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kyllä se maa muutenkin joskus vaikuttaa, jos totta puhutaan. Tunnustan.
      Jos joku maa on tämän maailman kaikessa oikeassa olevien hyvisten jatkuvasti dissaama, vaikka aiheestakin, niin usein tulee sellaisen puolelle menon olo, että näyttäkää hitto niille. En uskalla kirjoittaa esimerkkiä:)

      Toinen lapsellisuus on kaiken saaneille ja supermenestyneille maille tappion toivominen. Mulla näitä lätkässä Kanada ja futiksessa Brasilia. Futiksen hienoimpia juttuja koskaan oli sen sijaan Islannin voima muutama vuosi sitten. Se näytti ettei enää voi mennä maan vähäväkisyyden taakse.

      Näistä kisoista kotimaan veijareista on pakko nostaa esiin Paulus Arajuuri, joka näytti miltä näyttää kun ruumis ja henki on yhtä. Mahtava positiivinen reiluuden ja ihmisyyden malli. Ei ehkä runoilija, mutta vahva prosaisti.

      Työkaverin kanssa joskus laitetaan näitä urheilijoita järjestykseen (joskus leikkimielellä työkavereitakin) siten, että kenet hyväksyisit itse rivimiehenä ryhmän- ja joukkueesi johtajaksi tilanteessa, jossa pitää mennä suon yli oman hengen uhalla. Kokeilkaapa tekin tykönänne! Ellei sitten tuo ajatusleikki ole liian militaari vuonna 2021.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Täytyy myöntää, että ihailin myös Italian joukkueen henkeä. Joukkueurheilusta pidän ehkä siksi että se antaa hetken aikaa ehkä utopistisen tunteen siitä, että porukalla voidaan pelata omalle maalle tai porukalle ja saada henki päälle ja voittaa. Nykypolitiikassa tällaista en näe. Se on yhtä nillittämistä tai käytännössä toinen toistaan typerämpiä päämääriä, joita kyllä ajetaan tarmokkaasti lopputuloksesta välittämättä. Pelissä hallitsee strategia ja taito, Politiikassa ideologia, typeryys ja kova yrittäminen.

    VastaaPoista
  13. Tule Jari vain takaisin tänne, jos (ja varmaan kun) tällä jotakin aihetta taas ihmetellään. Mukava olisi jos kommentoija olisi muitakin.
    Yleisesti sitten tullut kyllä, viittaan kommenttieni ylimäärään, tulokseen ettei maailmaa voi pelastaa itseltään. Se tapahtuu mikä on tapahtuakseen, varsinkin kun vielä annetaan vauhtia.

    Ilmastonmuutoksen suhteen sitten Euroopassa ollaan menossa todella pitkälle ja nopeasti, toimet tulevat olemaan hyvinkin radikaaleja, ja ehkä hyvä niin, kun tuolta ulkoa taas läkähdyksissäni juuri tulen.

    Suoraan sanottuna en kyllä ymmärrä, mitä kaikkein aktiivimmat ympäristöradikaalit tai esim. vihreät poliitikot voivat vielä millään kohtuudella kaikkien näiden hyvin suurimittaisten toimien päälle vaatia?

    Sitäkö että eurooppalaisten yhteiskuntien kaikki toiminta pitäisi seisauttaa?

    VastaaPoista
  14. Sen nimi on sitten "taakanjako." Kuten sota on rauhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  15. Juuri EU:n uutta ilmastopakettia lukeneena nyt on täysin selvää, että Federaatio pystytetään oikean EU:n päälle.

    Ilmasto-ongelma on totisinta totta, mutta samalla myös täydellinen Troijan hevonen.

    Täytyy tässä alkaa valmistella uskollisuudenvalaa uudelle Keskusvallalle, supervallalle...ettei vain tuhatvuotiselle valtakunnalle Rooman malliin?

    Suomeksi: vituttaako? Vituttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tämä olisi Tähtien sota-leffaa niin joku jossakin aloittaisi kapinan. Mutta ei ole. Tämä on alistuminen. Tai alistaminen. Molemmat yhtä aikaa.

      Poista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, usein tulee mieleen että pilaa vain hyvän keskustelun tai päivityksen itsestäänselvyyksillä. Olen ottanut sen linjan että nämä eivät kuitenkaan ole mitään kirjallisia merkintöjä vaan kuin puhetta joka liikkuu ja muuttuu. Ehkä ajatuksia pitäisi hioa ja miettiä pidempään, mutta se ei olisi enää puhetta. Kerralla purkkiin, tarkistelematta. Kommentoin koska keskustelusta oppii aina jotain, toisin kuin yksityisajattelusta.

      Poista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Minä yritän pitää jalanjälkeni ainakin 3500 kilossa ja samalla unohdan maailman ongelmat djokovicin pelaamiseen, hyvän taiteen ja viihteen kuluttamiseen. Filosofiakin on vain viihteistä jaloin (ellei siinä ole kyse moraalista eli kärsimyksestä). Olen lopettanut kaiken mentaalisen ripittäytymisen ja itseni ruoskinnan. Vain se, mikä on jalanjälkeni, on tärkeää. Kyse on siis matematiikasta, määrällisyydestä.

      Poista
  19. Ajettiin tänään appivanhemmille Kajaaniin. Jatketaan juttuja tuonnempana. Kenenkään ei tarvitse tuntea paineita kommentoinnista. On silti mukavaa, jos keskustelua syntyy.

    VastaaPoista
  20. Juhalle: toimin juuri samoin ja annan moraalin olla tietyn rajan jälkeen, en ahdistu vaikkapa Antti Nylenin lailla, vaikka minun kohdallani juuri olisi kyllä parannettavaa enemmän kuin sinulla, ilmaston suhteen olen varmasti meistä se kevytmielisin. En ole se vakava nuori (enkä vanha) mies.
    Nautinnon, elämysten ja älyn harjoittamisen syitä löytyy maailmasta paljon. Se sun sikarikuva voisi olla minunkin sikarikuvani, jos vain polttaisin.

    Mutta demografisten juttuja, kasvua sen seurauksia, en pysty ohittamaan mikä on kaksinkertaisesti järjetöntä, koska se asia mille nyt todellakaan mitään ei voi.
    Viittaan juuri siihen, kun kirjoitin ettei maailmaa voi pelastaa itseltään.
    En vain pääse kuvittelemasta (mikä sekin on järjetöntä ennustamattomuuden vuoksi) millaista on vaikka nyt tuntemiemme lasten ja nuorten (vaikka meidän penskojemme) elämä vuosina 2030, 2050, 2070 ----

    Nyt pitäisi yrittää nukkua yö. Huoneissa +28,5. Merivesi tuossa lähellä +25 ja ylikin.

    VastaaPoista
  21. (Ilmastokevytmielisyydellä en tarkoita että se olisi jotakin minkä voi vain todeta, totta kai pitäisi toimia paremmin, syyt alkavat olla aika selviä,
    mutta koko se keskustelu on jotenkin niin latautunut yhteen maaliin, että siinä on vaikea olla epäilyksettä ihan viattomana mukana.
    Mutta on selvää että kyllä ilmastotekojen tekemättä jättäminen, niiden toimivien, pilaa penskojen tulevat vuodet yhtä varmasti kuin väestön villinä jatkuva edelleenkasvu ja sen seuraukset.)

    VastaaPoista
  22. Mulla on oma sisäinen elämä ja merkitykset. Muuten elelen kuten kuka hyvänsä kunniallinen ihminen. Ei ihan hirveästi kiinnosta Muuten kuin luonto, kirjallisuus, lähisuhteet. Ei esimerkiksi kaikki nämä uudet uskonnot, joita nyt kovaa vauhtia rummutetaan ihmisille joilla ei ole uskontoa. Minulle melkein kaikessa on kyse käytännön asioista. Järkevä organisoiminen näyttää vaikealta hommalta ihmiskunnalle.

    VastaaPoista
  23. Öisin on ollut kuuma kyllä, oikeastaan vain läpiveto auttaa ja se että päivällä peittää ikkunat pahimmalta auringonpaisteelta. Kaupungissa on sitten ilmastointi.

    Ajattelin käydä tässä parilla joella kalassa, mutta saattaa olla melko kuivaa, kun ovat pienimuotoisempia paikkoja. Pitää käydä kuitenkin tutut Kainuun paikat tsekkaamassa.

    VastaaPoista
  24. Nyt kun media ei enää täyty Trumpista, se täyttyy ilmastosta ennennäkemättömällä tavalla. Rummutus on valtavaa, se on ensimmäistä valtavirtaa viimein.
    EU julkaisi eilen ilmastotoimet, jotka ovat tosiasiallisesti erittäin radikaaleja, enemmin ei millään kohtuudella voisi kuvitella tehtävän, enemmän ”vakavissaan” ei voisi olla.

    Mutta luulen että ilmastohätätilan psykologinen rakenne jää elämään. Se saa epäilemään että suuri osa ihmisistä (ja varsinkin joistakin organisaatioista) tarvitsee tämän, täytyy olla vaatimassa lisää, ja lisää, täytyy olla tiedostavampaa tiedostavampi ja jos ahdistus ei ole kokonaista, se täytyy eheyttää suuremmaksi ahdistukseksi.
    Tietoisuus ei saa kadota mediasta ykkösasiana, taiteesta ensimmäisenä tendenssinä jne. Ei vaikka EU:n valitsema suunta nyt on hyvin radikaalia toimintaa, jopa sellaista että se tulee muuttamaan yhteiskuntia perustavalla tavalla.
    Mutta ”kapinan” täytyy jatkua.
    Se tarjoaa jotakin, mitä emme aivan hahmota.

    Maapallon väestökapinaa on turha odotella niistä tuntemattomista samoista syistä. Ihminen haluaa olla hyvä itse valitsemallaan tavalla.

    --

    Yö täällä oli hiessä kylpemistä. Läpiveto pudottaa meillä lämpötilaa korkeintaan asteen, jos sitäkään, kun sisällä päivällä ulkoilman lämpötila (29). Meillä viilein paikka taitaa olla auto. Just mietittiin että hurautetaan jonnekin päiväreissulle niin päästään kylmennettyyn autoon toipumaan. Ihmeellinen elämä, heh.

    Hienoja kainuita sinne korkealle. Kalastaminen pitäisi minunkin opetella vielä kun ehtii, kalaruoan ystävä kun olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökillä jo tottui niin hikisiin öihin, että eja yö anoppilassa, jossa sentään ilmaa siirtelevä tuuletin, tuntui ihan siedettävältä.

      Mökillä on huopakatto. Siihen kun porottaa päivätolkulla, alkaa parven avoimesta ikkunasta leijailla bitumin tuoksu.

      Sauna olisi kuumuudesta huolimatta mukava lämmittää, mutta kun nukkumaparvi on saunan päällä, ei viitsi. Onneksi on järvi, ja jos tahtoo lämpimän suihkun illalla päivän puurtamisen jälkeen, voi lämmittää kattilallisen vettä ja lantrata siitä sopivaa pesuvettä.

      Luonnossa on aina puiden varjoa ja yleensä tuultakin.

      Poista
    2. Ajattelin käydä Luvankoskella loppuviikosta. Paikasta tietoa https://kalallakainuussa.fi/kalapaikka/luvankoski/

      Poista
    3. https://kalallakainuussa.fi/kalapaikka/torvenkoski-ja-tolosenkoski/

      Tämä on minun vakiopaikka, jossa olen käynyt melkein 20 vuotta.

      Poista
  25. Kävin katsomassa, olipa komeat paikat siellä. Miten sitten tämä kuivuus, vähentänyt ehkä virtaamaa. Kalaonnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virtaama on ilman muuta pienentynyt. Pitää odottaa viileämpiä päiviä, ja mennä aivan hämärissä. Nyt sataa onneksi hiukan vettä, mutta tuskin se paljon vesitilanteeseen vaikuttaa.

      Teillä on ollut mukava retki itäisellä Uudellamaalla. Tuollaiset retket ovat ihan parhaita. Historiaa mukana, tärkeää paikallista historiaa, jota usein ulkomailla käydessä ihaillaan. Erinäiset kotiseutu- ja perinnemuseot ovat todella sykähdyttäviä.

      Poista
  26. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  27. Jalkapallo liikuttaa jokainen viikko kymmeniä miljoonia ihmisiä. Jokainen viikko, sarjakausina ilmeisesti enemmänkin. Mikään muu laji ei tule edes lähelle.
    Jalkapallokenttiä on maailmassa kymmeniätuhansia. Niiden pinta-ala?
    Jne.
    Joku autourheilu, jota en todellakaan puolusta, mutta jota pidetään pahiksena, on hyttysen ininää tuohon verrattuna.

    Mutta.
    Koska ihminen on tänne heitetty olemaan, ja ihminen on merkityksiä luova ja leikkivä olento, jotainhan hänen täytyy tehdä tai kokea pysyäkseen järjissään. Siihen jalkapallo lienee omiaan.
    Ihminen ei voi lakata elämästä.

    Tänään ajoimme ympäri itäistä Uuttamaata. Nähtiin kaikkia pientä merkityksellistä, varsinkin luontoa, kun mentiin maaseudun teitä. Käytiin lopuksi Lotta-museossa(!) kahvilla.

    Ihminen ei voi lakata olemastakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli lapsena perhepäivähoitajana Rauha-niminen naimaton nainen. Otti kerran jalan pois ja nosti sen penkille. Katselin pikkupoikana ihmeissäni. Se oli proteesi. Muistan vahvan kuvan. Oli astunut sodassa jalkamiinaan.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Olisi hyvä idea kirjoittaa romaani "Viimeinen ihminen", jossa nimihenkilö katsoisi tuon ufojen tallentaman filmin ihmiskunnan lopusta.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  28. Ilmastolle on tehtävä jotakin, yritettävä. Jos olen joskus ollut skeptinen, se on vähentynyt. Kyllähän "taivaan" merkit on selvät on ympäri palloa.
    Ilmaston suhteen olen kylläkin myös realisti.
    Nyt Euroopassa päätetyt ilmastotoimet ovat todella merkittäviä, todella pitkälle meneviä, yhteiskuntien tuotantoketjuja muuttavia.
    En näe edes idealistisessa skenaariossa, että kohtuudella voitaisiin vaatia vielä lisää. Teknisten innovaatioiden tuoma lisäapu on sitten eri asia.
    Tai voidaanhan vaatia, mutta se ei enää keskustele todellisuuden kanssa. Kun yhteiskuntienkin on pysyttävä pystyssä.
    Ihminen on sitkeä laji. Meidän laji tänne kyllä jää. Eri asia pysyvätkö yhteiskunnat kasassa. Tässä suhteessa väkimäärät, niiden käyttäytyminen ja sen liikkeet ovat yhtä merkityksellisiä kuin ilmasto.

    Maaseutu on edelleen meillä tavattoman kaunis, ajattelin tänään. - kin.
    Toivon että kaupunkilaiset ajattelevat myös peltoja ja niittyjä ja laitumia yhtä suureella innolla kuin metsiä ja niiden koskemattomuutta.

    VastaaPoista
  29. Luulen, että näemme tosi ison rakennemuutoksen näiden toimien - ilmasto- ja sosiaalipakettien - myötä. Ilmastotoimet ovat tarpeen, joskaan osin en näe niillä kovin realistista pohjaa sosialismivoittoisissa ja eroja mielivaltaisesti tasaavissa menettelytavoissa, ja kun vielä tietää, millaiset seuraukset huonosti ihmisten järkeä ja motivaatiota kohtelevilla suunnitelmilla on, niin ei näytä kovin hyvältä lopputuloksenkaan kannalta.

    Mutta kyllä se vallankumous mitä on haettu saadaan jollain tavalla aikaan. No, vuodet näyttävät, miten mikin onnistuu.

    Sanon suoraan, että en luota tämän sortin sosialismiin. Sen onnistumisista on mitätön näyttö historian varrelta. Samaa huuhaata aina hiukan eri hyvien asioiden nimissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari muutakin ilmiötä on tullut aiemmin esiin joille olen ensin hymähdellyt.
      Kun muutos on ollut väistämättä menossa, faktat ovat olleet esim. matemaattisen varmoja, olen joutunut toteamaan, että kyllä se vaan sittenkin on totta, ja tulossa.

      Kun ekososialismi nostettiin esiin, suhtauduin ehkä taas juuri niin. Sosialismin rinnastaminen ilmastoimiin on herättänyt myös aikamoista pilkkaa eri puolilla. Mutta.
      Nyt esillä "taakanjako", yhteinen budjetti, keskusvallan antamat määräykset, jotka suuntautuvat yksityiseen omistukseen...
      Mitä muuta tuo on ellei ekososialismia?

      Mielestäni samalla kuitenkin välttämättömän puuttumisen hiilidioksidiin voisi hoitaa muutenkin.
      Väestönkasvuun puuttuminen (ideaalimaailmassa) voisi olla tehokasta jos kehitys sidottaisiin suoraan kehitysavun saamiseen.
      Mielestäni hiilen suhteen EU:ssa voitaisiin toimia niin, että jokainen valtio vastaisi omista päästöistään itsenäisesti eikä keskusvallan ohjauksessa. EU:n jäsenmaksu olisi sitten suhteessa päästöihin. Vaikka rajustikin.
      Nyt kaavailtu järjestelmä on äärettömän monimutkainen ja rajusti ylikansallinen, korostaa kollektiivin vastuuta eikä jäsenmaan.

      Luulen ettei tätä sotaa näin voiteta.
      Kun siirtymä sähköön alkaa konkretisoitua siinä mitassa kun nyt on kaavailtu, ei tarvitse olla suuri ennustaja että edessä on kovia mellakoita ja kapinaliikkeitä. Muistamme ranskalaisten keltaliivien reaktiot jo pelkkiin bensankorotuksiin.
      Tätä tulee lisäämään vielä tuo "taakanjako" kuvio, se että joissakin maissa kansalaisilta tullaan vaatimaan huomattavasti enemmän kuin toisissa maissa.
      Vaikea nähdä mitä tästä tulee.

      Kirjasuositus: Michael Houellebecq, Serotoniini. (Kirjan loppupuolella tarkka maanviljelijän ahdingon kuvaus globalisoituneessa Ranskassa. Alussa kylläkin houellebecqlaista inhoa...)

      Poista
    2. Serotoniini oli minusta hyvä teos, jäi jotenkin odottamaan jatkoa, ikään kuin käänne H:n tuotannossa, vaikka tuo vire on ollut läsnä useammassakin teoksessa.

      Olisi hienoa, jos voitaisiin itsenäisinä valtioina hoitaa asioita. Byrokraattinen sosialismi yhdistettynä poliittiseen idealismiin joka ei ole kiinni käytännön elämän toimivuudessa on ehkä pahinta mitä voi jollekin valtiolle, valtioiden liitolle sattua.

      Monta asiaa olisi sanottavana, mutta en viitsi niitä kännykällä naputella.

      Kapitalismin kiroukset tiedetään, mutta sosialismi toimimattomana ja lopulta demoralisoivana toimintana on vaan jotain todella masentavaa.

      Pitäisi päästä johonkin käytännön järkeen perustuvaan toiminnallisuuteen.

      Poista
    3. Ei minulla ole mitään yhteistyötä vastaan, päinvastoin, mutta suunnitelmien tulisi olla jollain tapaa reiluja ja luonnollisia, siis sellaisia että ne voi järkevälle ihmiselle perustella. Se että jaetaan toisten työ, rahat ja omaisuus ja tuhotaan elämäntapa jota voitaisiin kehittää parempaan suuntaan ilman ylimääräisiä päsmäreitä on yksinkertaisesti törkeää.

      Poista
    4. Serotoniinin kuvaus maatalouden ahdingosta on todella tyly. En ihmettele vaikka tuohon suuntaan mentäisiin.

      Poista
    5. Ja varmasti on jo Ranskan maataloudessa mentykin.

      Poista
  30. Kuinkahan monta kertaa Suomella on varaa uusia sähköinfra, kun akut kehittyvät varmaan 5 vuoden sykleissä vaikka kuinka. Ainako vedetään uudet kaapelit ja millä tuotetaan tarvittava sähkö jos maa sähköistetään. Tällaisia käytännön asioita sitä miettii.

    VastaaPoista
  31. Tarkoitan että kun nyt tehdään latauspisteet nykysähköautoille, niin 10 vuoden päästä akut ovat sellaisia että nykyinfralla (peruskaapelit ja voimakaapelit) niitä ei enää ladata. Tuosta tulee tietenkin valtava bisnes ja loputon teknologinen kehittelyjuttu (vrt. älypuhelimet, tietokoneet jne.). Olisi hyvä löytää erilaisia energiantuotannon ja jakelun muotoja.

    Veikkaan että sähkönkulutus on muutamassa vuodessa sellainen että pitäisi jo nyt alkaa suunnitella ja rakentaa uutta ydinvoimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulipuistot ja aurinkokennostot saavat olla melkoisia eikä niistä ole siltikään tasaisesti sähkön tuottajiksi, auringosta varsinkaan näin pohjoisessa.

      Poista
  32. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  33. Itse miettinyt myös kaiken sähköistämisen konkretiaa sekä sähkön tuotannon että latauspisteiden - ja teknologian suhteen.
    Varmaa: joillekin siitä tulee jättimäinen bisnes. Laskun tulee maksamaan valtio eli kansalaiset. Ja voi olla ettei se teknisesti (pelkkä tilavaatimus) ole mahdollista. Ehkä todellinen tarkoitus on lopettaa suuri osa autoilijoista.

    Tänään nauratti kun uutisissa kerrottiin että metsänomistajille jotka jättävät metsänsä luonnontilaan tullaan maksamaan korvauksia.
    Niin. Hyvä juttu, tietenkin.
    Mutta entä toinen ajatus, "maksaa korvauksia."
    Mistähän ne rahat saadaan?
    Kuka ne maksaa, mistä kassasta jne.
    Käytännössä ihmiset maksavat tuossa verojen ja valtiovelkojen kautta itse omat korvauksensa vihreästä siirtymästä.

    Toimittajan olisi nyt pitänyt harjoittaa ammattiaan ja kysyä ja selvittää, mistä ja miten korvauskassa synnytetään.

    Erilaisista taikaseinistä on puhuttu jo niin pitkään ja niin itsestään selvästi, että satu on alkanut muuttua jo todeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taikaseinä revitään tavallisten kansalaisten perseestä, ketä kuoritaan rankemmin, ketä kevyemmin. Pelastuuko maailma? Toivoa sopii... Pelastuu jos ryhtiliike on globaali.

      Poista
    2. (No, ehkä autoilijoita ei ihan haluta vielä "lopettaa" kuten vaikkapa tavalla, jolla suomalainen elokuvaohjaaja halusi lopettaa maailman rikkaimman prosentin ihmisistä...:)

      Mutta kouluttaa toki moni humanisti ja ekologisti ihmisiä haluaa, eheyttää ja osoittaa.
      Siihen jatkuvaan koulutukseen asioissa kuin asioissa kannattaa aikuisenkin tottua reippaan takapulpetin pojan- ja tytön tyyliin: tuolla se maikka taas jauhaa ja jauhaa pas...ihan sama.

      Poista
  34. Globaalisti se, että luulen että Kiina hoitaa lopulta oman osansa omalla tavalla, sadan vuoden suunnitelmallaan. Nythän se maa on paradoksi. Rakentaa samaan aikaan maailman eniten sekä uusiutuvaa teknologiaa että hiilivoimaa.

    Jenkkihourulan demokratia on sen sijaan niin hauras. Sitä on vaikeampi ennustaa. Menevät osavaltio - ja piirikunta kerrallaan.

    Afrikka kolminkertaistaa samaan aikaan väestönsä nopeasti. Mitä siellä sitten, vielä vaikeampi sanoa.

    VastaaPoista
  35. Noihin viitepisteisiin verraten on aivan paskan hailee, ajavatko suomalaiset vähäpäästöisillä polttomoottoreilla, kaasulla, hybrideillä vai oikeaoppisesti sähköllä.

    Kouluttajat ovat tulleet jäädäkseen, antaapa heidän kouluttaa. Jännä seurata mikä on seuraava paniikin aihe.

    VastaaPoista
  36. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  37. Olipa siinä nyt on onnia ja koska koskaa...

    VastaaPoista
  38. Itselleni ihmiskunnan henkiinjääminen ei ole mikään itsetarkoitus eikä arvo sinänsä, mutta ajatukseni että ihminen tänne jää perustuu ihmiseläimen jo nähtyyn käsittämättömään sopeutumiskykyyn.
    Jääkausikin (ihmiskunnan ja luonnonkin kannalta ilmastollinen superkatastrofi) oli ihmisheimoille "vain" logistinen kysymys: siirryttiin alta pois.

    Käytännössä me asutamme nyt maapallon jokaista kolkkaa. Ihmislajia verrataan usein kahteen ihmismielikuvaltaan aika negatiiviseen eläinlajiin, jotka onnistuvat samassa. Meillä on lisäksi älylliset lahjat. Ihmiskunnan on todella vaikea saada itsensä kokonaan hengiltä.
    Inhimillisen elämän mahdollisuudet ja elämisen arvon me kykenemme kyllä tuhoamaan.
    Jo nyt sellaisissa olosuhteissa ihmisiä elää massiivisesti.
    Niin kehitysmaissa, sisällissotien, uskonnollisen rasismin kuin läntisen digi-ihmisyydenkin tyhjyydessä.

    Mutta uskon että ydinsodan ja maksimaalisen ilmastotuhonkin jälkeen ihmisiä täällä on jatkamassa ihmissukua. Ydinsodan suhteen on paljon asiantuntijoidenkin arvioita tuosta.
    Ihminen on kuitenkin eläin myös tuhoavalla tavalla ja juuri siksi haluan että väestönkasvulle ja ilmastonmuutokselle tehdään jotakin, koska tilanne jossa yhteiskuntia ei enää tässä nykyisessä mielessä ole, tulee testatuksi miten meidän lapsemme pärjäävät esimerkiksi Syyrian sisällissodan kaltaisissa olosuhteissa.

    Mutta on toinenkin tarina. Tietenkin toivon, että Jumala puuttuu tilanteeseen, jos (ja kun ) me emme ilmeisesti pysty. Kristinuskon todellisuuden kautta toivon tietenkin ihmisen selviävän muun luomakunnan lailla. Hänellä on keinoja loputtomiin.
    Järjellä sitä ajattelee että tietenkin puuttuminen tapahtuu ihmisten kautta.
    Miten, mitä, kuka, ketkä...sitä emme tietenkään näe.

    Tietenkin tulee jatkuvasti mieleen pettymys Jumalaan, kuten eilen kirjoititkin. Missä hän, mikä hän on, entä jos häntä ei olekaan?
    Sama maailman suhteen kuin oman itsen...missä oikeastaan olet?

    Ihan peruskysymyksiä joita miettii jo viisitoistavuotias.

    VastaaPoista
  39. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  40. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  41. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  42. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  43. Tässä elämässä suurin kaikista taitaa olla...(ei rakkaus) vaan epäusko. Itselläni ainakin. Niin vähän realismiksi kutsumaani ajattelutapaa lasken Jumalan varaan.
    Jokaisella on houkutuksensa pois realismista.
    Jotakin houkuttaa mystiikkaa (ei mitään vikaa).
    Jotakin eettinen elämä ja moraalin soveltaminen oikeiden ja hyvien tekojen tasolle (vielä parempi).
    No, en tee Vesan blogista nyt mitään rippituolia, mutta aiemmin sanomani vuoksi minua realismista (koska se kielipelitetään ja suhteellistetaan tässä maailmassa niin täysin)
    houkuttavat nihilismi ja kyynisyys.
    Niiden kanssa voisi oikeastaan helpostikin kohdata kaiken tämän nyt vastaantulevan. Merkityskadotuksessa voisi vapaasti nauraa kaikelle, eikö?
    (Mutta ei kai sittenkään kohdata Jumalaa ja omaa kuolemaansa, joista ainakin toinen tulee varmuudella vastaan.)

    VastaaPoista
  44. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  45. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On melko lailla selvää, että ihmiskunta ei tule selviytymään nykyisestä ylikansoitussuunnasta ilman että luonto puuttuu peliin. En oikein usko, että ihmiskunta itse hoitaa asiaa muutoin kuin epäsuorasti luomalla niin karmeat olot planeetalla, että karsiutumista tapahtuu, tavalla tai toisella ja nimenomaan niin että luonto järjestää harvennuksen.

      Ei minun ole vaikea periaatetasolla usko, että on planeettamme ulkopuolista älyllistä elämää. Miten sitten harjoittaa eksopolitiikkaa ja onko se jotenkin mahdollista on aivan oma kysymyksensä. Toinen kysymys on, kiinnostaako maan ulkopuolista elämää meidän elämämme.

      En ole ikinä ollut mikään ufotyyppi, mutta maan ulkopuolinen elämä on ihan todennäköistä kaikkien universumien mittakaavassa.

      Poista
    2. Omaksi tehtäväksi ihmisenä jää nimenomaan oman kuolevaisuuden, lähimmäisten ja hengellisen todellisuuden kohtaaminen. Nuo ovat varmasti tärkeimmät eli riittävät elämän tarkoitukseksi, jos sellaista tahtoo etsiä.

      Poista
    3. Siis ainakin minulle riittävät. Niitä voi myös meditoida ja niistä voi kirjoittaa.

      Poista
    4. Samaa mieltä, Draken vanha hyvä kaava plus jatkuvat eksoplaneetta löydöt nostavat todennäköisyyden jo todella korkealle.

      Leikkimielellä voi miettiä, että jos ihmiskunta saisi yhteyden niin pääsisivätkö he mukaan EU:n "taakanjako"politiikkaan vai tulisivatko he heitetyiksi hybridisodankäyjien ja trollipahisten alaluokkaan?

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    6. En henkilökohtaisesti sekaantuisi ulkopuolisena tähän planeettaan, joka on kyllä monin tavoin arvokas.

      Ihmiskuntakin voisi olla arvokas tai ainakin käyttäytyä kuin olisi.

      Taakanjako, arvopääoma, tällaisia sitä höpötellään, kun kyse on älyvapaista tunteista ja idealismista, joka ei ikinä tunnistaisi itseään peilistä.

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    8. Kyllä, tuolla ylempänä arvopääoma piti olla luottamuspääoma, mutta varmaan ihan sama asia.

      Poista
    9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista