sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Ajatuksia, intuitiivisesti (päivitetty 5.7.21)


 

Lohdullinen epäsymmetria? Maailmassa on enemmän vastauksia kuin kysymyksiä.



*



Mistä huomaan vanhenevani?

Monet "tärkeät" ja "ajankohtaiset" kysymykset eivät kosketa henkilökohtaisesti.

Sivistys? Oman kokemuksen voi liki aina ohittaa esittämällä ja eläytymällä

oikeassa kohtaa. Enhän tiedä oman kokemukseni arvoa kenellekään muulle kuin

itselleni. Siksi on hyvä olla avoin.



*


Samat käyttäytymisen muodot toistuvat eri ihmisryhmissä, vaikka ulkoa katsoen

ne olisivat kaukana toisistaan ja ajaisivat eri asioita - ei suurtakaan eroa "konservatiivilla"

ja "libertaarilla", "lahkolaisella" ja "kapinallisella", "oikeistolaisella" ja "vasemmistolaisella";

etenkin erinäiset hädän ja pelon ilmaisut ja piinaavat pelastetuksi tulemisen ja pelastamisen tarpeet

ja ohessa ylikireät sankarinroolit; etenkin hätääntyminen toisten syntisyydestä /

huonommuudesta, erilaiset todelliset ja kuvitellut ja retoriset helvetinpelot jne.


Lopulta eri ryhmien käytös ei ole ulkoakaan katsoen niin erilaista, vaikka ne itse

saattavat niin uskoa (avainsanat "fanaattisuus", "vahvistusharha").



*


Monesta asiasta on viisainta vaieta, kun tahtoo kulkea keskitietä eikä joutua ojasta suolampeen.



*


Voi olla, että erot ihmiset välillä painottuvat lähinnä sen mukaan, mitä ajatuksia kenelläkin

on varaa ajatella.



19 kommenttia:

  1. Keskitietä on valitettavasti siirretty mielikuvissa tienlaidan suuntaan ja keskitien kulkija saattaa hämääntyä uskomaan muokattuja koordinaatteja.
    Noista lainausmerkityistä ryhmistä se, että aika pian esimerkiksi julkisessa keskustelussa aika monet maailmanpelastajatkin paljastuvat keinoiltaan ja argumenteiltaan jesuiitoiksi. Tästä on viimeisen puolen vuosikymmenen aikana saatu jo koomistakin näyttöä. Tyylipisteet eivät kiinnosta heitäkään, kun on varmuutta oikean asian asialla olemisesta.
    Itsekin tunnistan ikääntymisen tuoman seurauksen tunkin pitämisen muille jättämisestä, mutta harmikseni temperamentti on edelleen tallella ja kiihdyn edelleen kuin sisilialainen, yksityisesti.
    Kaiken elävän ja liikkuvan läpi- ja ylipolitisointi, yksityisen ja henkilökohtaisen vääntäminen poliittiseksi "yhteiseksi asiaksi" tuottaa minussa toisinaan sellaista. Siis tämä sinun lapsesi ei ole sinun lapsesi -ajattelun nykyversio: sinun valintasi ja sinun ajatuksesi eivät ole sinun valintojasi ja ajatuksiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Itseäni hämmentää nykykeskustelussa myös se että kaikilla on monissa keskeisissä asioissa ihan eri faktat tai ainakin ne on väritetty niin erilleen että keskustepa siinä sitten (tulematta joksikin mitä et ole). Eräänlainen vallankaappaus tämäkin, mihin myös viittaat.

      Poista
    2. Vaikeneminen on kyllä silläkin tavalla perusteltua että kukaan ei ole esimerkiksi kaltaiseni ihmisen sanomisesta sen enempää kuin vaikenemisestakaan kiinnostunut. Silti tavallisen ihmisen mielen hiljaisiakin sisältöjä kuvitellaan sitäkin enemmän tässä ajassa, enemmän kuin ehkä koskaan.
      Kuunnella ei, kuvitellaan kyllä.
      Ja kuvitelmat herättävät usein hallinnanhalua kuten tuntematon yleensä. Ja senpä vuoksi yksityisyydestä ja yksityisyyksistä tehdään "poliittista."
      On oltava sama sanasto, sama suunta, samat sympatian ja pelkojen kohteet.
      Pinnallisimmilla valinnoilla voi sitten ilmaista itseään "vapaammin" = peukutusyhteisyys vaikkapa kulttuuri-, ruoka- ja jalkapallofanituksille.
      (Oh, olenpa kauniina kesämaanantaiaamuna vakava, minäkin. Mereen!)

      Poista
    3. "Voi olla, että erot ihmiset välillä painottuvat lähinnä sen mukaan, mitä ajatuksia kenelläkin on varaa ajatella."

      !!

      Tuota minä olen sanonut, siis yrittänyt sitä noin tarkasti muotoilla vuosikausia.
      Tuo juuri on välitön ja myös myöhempi havainto, kun kerää kaiken tästä aihepiiristä yhteen mitä on nähnyt tämän auringon alla.

      Poista
    4. Tulin käymään kotona. Sen vuoksi tietokoneella, kun on asioita hoidettavana. Mukava vaihtaa välillä muutama ajatus.

      Mökillä on juuri nyt niin lämmintä, että ei saunaakaan viitsi lämmittää, koska se on samassa rakennuksessa missä nukutaan.

      Onneksi on järvi vieressä, viilentää mukavasti.

      Poista
    5. Ja ei muuta kuin mereen täällä Helsingissä!

      Poista
    6. Vesissä on eroja. Uitu järvessä ja meressä (tänäänkin, äsken) ja maku ja tuntukin erilainen, kuten aina. Molemmat käy. Järvivettä mulla tapana myös kunnolla maistaa. Jotkut järvet todella maistuvia maultaan. Merivettä hörppään hieman kyllä myös enkä suihkulla pese luonnonvettä pois. Tukka sojottaa mukavasti päässä kun se on kevytsuolattu:)

      Luonto tarjoaa tänä kesänä hybridin.
      Toisaalta nyt on kunnon suvi, jossa on kiva antaa (vähien) lihasten ja (kovien) jännitysten sulaa. Sitten toisaalta tuo ilmastokatastrofiuutisoinnin virta.
      Ihminen sekä nauttii että pelkää.

      En itse kuitenkaan lähde vuosittaisia lyhyen ajan sääilmiöitä päälle juuri tässä ja nyt kaatuvaksi katastrofeiksi tulkitsemaan.
      Samalla hyvin totta että muutos on tulossa, ja selvästi lämpimämpään ollaan siirtymässä, maailmalla palaa. Surullista.
      Ja tällehän pitää jotakin tehdä. Ja koko ajan meillä Suomessa tehdäänkin, poikkeuksellisen paljon.

      Toisaalta esim. median vastaus jatkuvaan ilmastouutisoinnin vaatimukseen voi joskus olla täydellinen ylilyöntikin niin kuin jokin aika sitten, kun suurimman valtalehden jutusta sai käsityksen jos sitä huolimattomasti luki, että Suomen metsät ovat tässä hetkessä katoamassa ympäriltämme. Pitäisi muistaa vain että l a a j a tieteen konsensus voi kertoa siitä, mitä on tapahtumassa, ei mikään yksittäinen tutkimus"linkki", joka on sekä toimittajan että vielä levittäjänsä sananmakuinen.

      Ilmaston lämpenemistä ei voi kieltää, mutta koska se kaikissa tilanteissa, myös parhaimmassa skenaariossa (Pariisin sopimus) tulee jatkumaan koko tämän vuosisadan, on tässä myös osattava elääkin sen ohella. Ja huomattava, että myös muita asioita niin globaalilla kuin paikallisella tasolla on huomioitava. Aivoja ei voi laittaa sillä tavalla narikkaan että niitä käytetään vain ilmaston asioissa.

      Poista
    7. (Tai jos olen itsekriittinen, onko sittenkin niin etten vain näe, tajua ihan selviä merkkejä menossa olevasta ilmastotuhosta ihan samalla tavalla kuin mitä itse ihmettelen usein joidenkin muiden ilmiöiden kohdalla, että miten nuo ja nuo eivät näe, tajua vaikka kaikki merkit, faktat ja tapahtumat ovat ihan nenän edessä?)

      Poista
  2. Kuten olen joskus sanonut, se mistä nyt puhutaan esimerkiksi ilmastonmuutosta käsiteltäessä on vain jonkinmoinen siivu isompaa ongelmatiikkaa, johon kuuluvat myös esimerkiksi eri tavoin rapautuvat yhteiskunnat ja yhteiskuntien kyvyttömyys huolehtia ihmisistä ja ympäristöstä vastuullisesti. On toki ahneutta ja haluttomuutta mutta myös aitoa kyvyttömyyttä, joka iskee osaltaan ilmastopuolelle.

    Sitten on ideologinen luuppi, josta ei päästä eroon. Esimerkiksi kerrotaan katastrofiuutisina metsien raivaamisesta pelloiksi tai ylikalastuksesta, mutta keskitytään sitten liki yksinomaan hiilidioksidiin ja monimuotoisuuden katoamiseen. Ei kuitenkaan välttämättä kerrota, miksi näin toimitaan luontoa massiivisesti hyödyntäen tai kerrotaan korrektisti ja rajaten. Tällaista on paljon.

    Kun luuppi on päällä, implisiittisesti tulee usein esiin ihanteena ihminen, joka istuu aloillaan vegetatiivisessa tilassa. Tämä siksi, että juuri muuten ei voida käsitellä sitä tosiasiaa että jokainen ihminen jättää ison jäljen ympäristöönsä vaikkei tekisi juuri mitään ja että ihmisiä on yksinkertaisesti liikaa reaalimaailman toimintaympäristöihin ja resursseihin nähden. Lisäksi sitten vielä vääristyneet kulutustavat.

    Ihmiskunnan tilanne ei kuitenkaan ole missään se, että leipä putoaisi suuhun evää liikuttamatta. Paitsi ehkä täällä Pohjoismaissa, joissa tietyt tabut saavat ihmisten aivot solmuun ja luuppaamaan yhä uudelleen ja uudelleen vieden kyvyn hahmottaa kokonaisuutta ja aitoja ratkaisuja.

    Eurooppa on monin tavoin haavoittuva sekin, vaikka nyt näytämme monessa asiassa ylivertaisilta - emme toki välttämättä parhailta mutta ylivertaisilta suhteessa isoon osaan muuta maailmaa.

    VastaaPoista
  3. "Kun luuppi on päällä, implisiittisesti tulee usein esiin ihanteena ihminen, joka istuu aloillaan vegetatiivisessa tilassa. Tämä siksi, että juuri muuten ei voida käsitellä sitä tosiasiaa että jokainen ihminen jättää ison jäljen ympäristöönsä vaikkei tekisi juuri mitään ja että ihmisiä on yksinkertaisesti liikaa reaalimaailman toimintaympäristöihin ja resursseihin nähden. Lisäksi sitten vielä vääristyneet kulutustavat."

    Juuri noin. Ihanteena lisää ja lisää ahdistuneen tiedostava ihminen joka ei tuota mitään ja josta jää vain porkkanankuoria kompostiin, mutta joka kuitenkin elää subjektiivisten oikeuksien kyseenalaistamattomassa läntisessä ihmemaailmassa.
    Turha enää todetakaan, että maapallo jossa elää noin 4000 miljoonaa ihmistä liikaa ja johon on vielä tulossa tuonkin päälle 4000 miljoonaa lisää kuluttaa kaiken rikki, niin yhteiskuntien luotettavuuden, turvallisuuden ja ennustettavuuden.
    Väestönmuutos on ilmastonmuutoksen alalaji.
    Elokapinaa tms. ei tässä ole vieläkään nähty.
    Linkola yritti, mutta se leikattiin hänestä pois. Monet tutkijatkin, mutta ilmasto on jostakin mistä lie psykologisesta syystä (vaiko ideologisesta?) se ainoa mistä kannattaa puhua, tutkia ja johon käyttää resursseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset todellakin ajattelevat sitä ja siten mihin heillä on varaa. Niin konkreettisesti kuin henkisten resurssien mukaan. Omenapuiden ympäröimänä näkee omenat, betonin ympäröimänä betonin.
      Oma sympatia onkin aina ensin niiden puolella joilla ei ole em. resursseja vaan jotka sinnittelevät elämässään miten taitavat, on vallalla sitten kamala fossiili-kapitalismi tai jokin muu.
      Heitä ei myöskään ehdi kiinnostaa se, mitä joku sanoi maailmantilasta jossakin ja mitä joku toinen sanoi siitä.

      Poista
    2. Näiden luuppien vuoksi pidän suurinta osaa hätäilystä aivan toisarvoisena. Voimme toki keskittää voimat tietylle sektorille tai vaikka nihiloida itsemme, mutta kun se ei käytännössä ratkaise lainkaan ongelmaa, niin tulee mieleen ehdotus, että eikö tällainen ahdistuminen olisi luontevaa vaihtaa johonkin käytännölliseen toimintaan, joka edistää asioita konkreettisesti.

      No, aktivismi tuo asioita tietoisuuteen, mutta jos se tietoisuus on tavallisen vajaasti luuppaava, niin en tiedä, mitä hyötyä siitä sitten lopulta on. Ei niin, etteikö kaikenlainen aktivismi osaltaan olisi tarpeen, mutta kun perspektiivi on määritelty vain muutamalla suureella, niin se näyttää jokseenkin toivottomalta. Vielä kun samoissa piireissä on torpattu monet järkevät ja tehokkaat asian hoitamisen edellytykset. Arvostan silti sitä, että ihmiset ovat aktiivisia. Kaikki eivät ole tai jaksa olla edes sitä.

      Poista
    3. Itse olen keskitien kulkija siinä, että teen parhaani käytännössä, parannan tapojani minkä pystyn ja osaan, mutta en ala erinäisiin julistuksiin, kun en tiedä, miten ne minua sen paremmin motivoisivat ja auttaisivat enkä tiedä, kenelle olisin esimerkki, kun maailma on niin täynnä erinomaisen hyveellisiä esikuvia muutenkin. Avautuminen ei ehkä vain kuulu luonteeseeni, ja koska ilmastosta avautujia on joka paikka täynnään, ei asia tunnu siksi omalta.

      Poista
    4. Minun näkökulmastani talous ja ilmasto ovat länsimaiden kaksi uutta maailmanuskontoa, joita liki jokainen kumartaa. Nykyisin myös syntyy erilaisia uskonnollisia yhteisöjä jomman kumman ison haaran alle. Itse olen mieluusti vanhaan tapaan uskonnollinen ihminen ja muuten sitten realisti, toki omassa uskonnonharjoituksessakin olen realisti siinä, etten pidä itseäni mitenkään erinomaisena siinäkään hommassa. No, meni vähän tekonöyryyden ja itsevanhurskauden puolelle tämäkin juttu näköjään, kun sitä alkoi sanallistaa.

      Poista
  4. Maallistuneet ihmiset elävät talouden tai ilmaston tai molempien kautta omia yhteisöllisiä ilojaan ja surujaan ja apokalypsejaan ja taantuvat ja ovat ekstaasissa ja puhuvat kielillä aivan kuten uskovaisten yhteisöissä on aina tehty.

    VastaaPoista
  5. Ei näissä ole sinänsä mitään väärää tai pahaa, jos homma pysyy maltillisena ja jutut jotenkin kontrollissa päämäärien suhteen. Nuorten kuuluukin kapinoida ja herätellä aikuisia. Siitä syntyy kipinää ja kitkaa, mikä kuuluu elämään, parhaimmillaan myös muutosta moneen suuntaan.

    VastaaPoista
  6. Ilmasto ja talous tämän ajan uskontoina on siinä hyvin nähty, että niissä on jo suuntauksia, lahkoja ja uskonpuhdistuksia mukana koko ajan, myös parannuksentekoa ja synnintuntoa sekä tietenkin suruttomuutta, denialismia.
    Taloudessa uskotaan myös selvästi veden muuttumiseen viiniksi, heh, arvannet mitä tarkoitan.
    Talouden Rooman istuin on eurooppalaisittain Brysselissä tai ainakin keskuspankkijärjestelmässä.
    Yksityisellä tasolla sitten taidamme olla kaikkia mammonan palvelijoita, siitä voi vapautua vain jos on sananmukaisesti varaa.

    Nuorten aktiivisuus on hyvä asia, vaikka toki sitä toivoisi maailman kokonaisen kuvaan pyrkimystä sielläkin. Mutta eihän se ole mahdollista ehkä koskaan, ei se ole itselläkään.
    Olen monesti tuonut esiin ajat jolloin vastustettiin kovasti jenkkiohjuksia muttei niitä toisia (tai korkeintaan näön vuoksi).

    Kristinuskohan, en malta olla sanomatta kun otit esiin, on edelleen kapinaliike. Ehkä se kovin. Enkä tarkoita poliittista kirkkoa, vaan nimenomaan sitä tavoittamattomuutta jonne kristinuskot perustavimmat väitteet tästä ajasta karkaavat ja jotka mielestäni kohdataan perimmässä yksityisyydessä, kuka kirkossa, kuka metsässä ja järvellä, kuka missäkin. Itse olen aivan liian kiintynyt kaikkeen tämänpuoleiseen kuvitellen (väärin) että nämäkin asiat mistä taas pn puhuttu ovat viimeinen sana. Että ihmisen teot tässä maailmassa ovat kaikki mitä on.

    VastaaPoista
  7. Tuo todellisesta tai kuvitelluista apokalypseista kielillä puhuminen on näppärästi nähty. Kielillä puhutaan somessa kun sen vain avaa, twitterissä lauletaan uusia virsiä. MYös kinkerit siellä on menossa ihan nonstoppina.

    VastaaPoista
  8. Mm. tämä kaikki rasittaa. Tarvittaisiin insinöörijärkeä eikä hihhulointia.

    VastaaPoista