tiistai 18. toukokuuta 2021

Valtiofilosofiaa

 

Suomalaiseen valtiofilosofiaan lisätyt peruskivet: alistunut sujuvuus ja solidaarinen pikavippi.

Olisi hauskaa, jos joku kirjoittaisi näistä traktaatin esimerkiksi J. V. Snellmanin valtio-oppia mukaillen.

Snellman sai vaikutteensa aikansa eurooppalaisesta filosofiasta ja poliittisesta keskustelusta - sama tapahtuu nyt.

Snellman perusteli valtion oikeutta määritellä itsensä, samoin hän puolusti kansan sivistämistä. Valtion tärkein yhteiskunnallinen tekijä ja selittäjä on Snellmanin mukaan yhteiskunnan sivistyksen taso, ja tärkein voimanlähde on jäsenten kokemus yhteenkuulumisesta eli kansallistunne.

Mitä perustellaan nyt? Rahalahjoina todentuvia solidaarisuudenosoituksia ja uutta Eurooppaa... Peruskivet eivät ole pyörähtäneet paikoilleen suuren ajattelijan pääkopasta vaan uuden eurooppalaisen vallan ytimestä; niillä avataan myös uusi luku maamme tulevaisuudelle.

Ajat muuttuvat, samoin vallan välineet ja päämäärät.

Saapa nähdä, miten Suomen käy. Niin, valtio / yhteiskunta on jatkuva kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellinen neuvotteluprosessi ja kertomus. Toden teolla kiinnostaa, mitä kaikesta seuraa. Parempi Eurooppa, parempi Suomi? 



85 kommenttia:

  1. "Valtion tärkein yhteiskunnallinen tekijä ja selittäjä on Snellmanin mukaan yhteiskunnan sivistyksen taso, ja tärkein voimanlähde on jäsenten kokemus yhteenkuulumisesta eli kansallistunne."

    Kääntynyt nykyään niin, että sivistyksen tasoksi on otettu kansakunnan halu antaa rahalahjoja omistaan muualla sijaitseviin kohteisiin tarkemmin edes tietämättä miten ja mihin rahalahja vastaanottomassa kohdennetaan.
    Uusi kansallistunne ja voimanlähde on outo poliittinen versio soli...no, ...daarisuudesta.

    Ja jos joku tuon tajuaa niin aina voi sanoa kaiken-peruslun: vihreä hiertymä. Siis siirtymä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin viisi vuotta sitten maanhuoleksi nousi kansakunnan jakautuminen kahtia. Toki niin ajatellen, että jakautumisen toinen puoli on miinusmerkkinen, toinen plus.

      Nyt on esillä ollut samaa tässä solidaarisuusasiassa. Hyvänen aika: se tässä vielä puuttuisi että kansakunta olisi yksimielinen ja painaisi yhtä yeah-nappia.
      Hyvä että se on edes kaksimielinen.
      Jos kansakunta on jakautunut niin vastannee todellista laskennallista tilannetta: silloin jää mahdollisuus että edes toinen puoli on oikeassa, jos toinen on väärässä.

      Poista
    2. En tiedä yhtään mitä tästä kaikesta seuraa. Riippuu aika lailla EU:n johtajista, mitä tahtovat tehdä.

      Ihan hirveästi mitään hyvää en odota näiltä meidän demareita ja muilta. Eivät ole olleet paikalla siellä missä järkeä jaettiin. Ei mitään henkilökohtaista heitä vastaan.

      Poista
    3. Tosiaan, hyvin vaikea on ennustaa EU:n kohtaloa. Näitä solidaarisuudenosoituksia tarvitaan, koska valuuttaunionina EU on todella huonossa jamassa: tulonsiirrot kuuluvat fiskaaliunioniin.

      Se kehittyykö EU:sta liittovaltio ja millä aikataululla vai jonkinlainen rampa ankka, on ainakin minulle epäselvää. Riippuu ihan valtiollisista reaktioista ja siitä, kykeneekö Eurooppa saamaan asiansa tasapainoon. Kun katsoo esimerkiksi Italiaan ja Espanjaan, niin eihän siitä kovin hyviä merkkejä ole.

      Rahanpumppauksella ostetaan aikaa. Suomalaiset maksavat kalliin laskun tulevista siirroista (kaikenlaisista, ja moneen suuntaan tapahtuvista siirroista ja siirtymistä) muutoinkin himoverotukseen innostuneiden johtajiensa alaisuudessa. No, aikansa tämä jatkuu, sitten tulee jotain muuta.

      Poista
    4. Jos jotain positiivista etsii...

      No se ainakin, että oma ajatus on täsmentynyt kevään aikana sekä EU:n että yleisesti ottaen verotuksen (monien sen alalajien) suhteen.

      Ensin olen tajunnut kannattavani sittenkin vahvasti Suomen jäsenyyttä nimenomaan siinä EU:ssa johon me olemme 1990-luvulla liittyneet. Se on hyvä ja tarpeellinen käyttöliittymä.

      Supervalta-EU:ta joka on lisäksi ylivaltiollinen velka- ja ehkä jopa tulevaa verotusunionia en kannata. Iso kaatuu aina kipeimmin. Mitä nopeammin se saa kapuloita rattaisiin ja kaatuu, sitä pienempi vahinko meille kaikille.

      Toiseksi sisäpoliittinen keskustelu ja hölmöily sitten on saanut minut tajuamaan että verotus tulee pyrkiä aina minimoimaan.
      Näin varsinkin jos halutaan säilyttää kestävästi hyvinvointivaltio, joka ei voi koskaan perustua sittenkään muuhun kuin toimiviin työmarkkinoihin ja korkeaan työllisyysprosenttiin. Sieltä, ja pääsääntöisesti yksityissektorilta se fyrkka tulee millä kotimainen hyvinvointivaltio pyörii, jos se pyörii.
      Käteen jäävä fyrkka motivoi ihmiset työhön.

      Kas tällainen on liberaali ajatus yhteiskuntapolitiikasta.

      Miten tässä on käynytkään niin että liberaaleiksi ilmoittautuneet ovatkin löytäneet itsensä kannattamasta ja ajamasta supersysteemivaltaa, ja kotimaassaan totaalia yhteiskuntaa jossa verotuksella ohjataan ihmisiä ja lähes kaikkea haluttuun sumppuun?

      Poista
    5. (Nyt on niitä "arvokarttoja" vähän joka mediassa. Kannattaa olla nyt medialukutaitoinen.
      Jos päätyy niillä kriteereillä liberaalien lokeroon niin kannattaa katsoa peiliin onko niin oikeasti.
      Jos on kova halu vaikuttaa kaikkiin ihmisiin, ohjata lähes kaikkea ja pelastaa maailma vain omilla pelastussuunnitelmilla ja parhaalla maailmankuvalla, joka on betonoitu, niin en olisi siitä liberaalin osasta niinkään varma.)

      Poista
    6. Halu verottaa muita ja muiden tuloja enemmän ja varsinkin niitä joiden elämä on ikävällä tavalla erilaista ja jotenkin korjattavampaa kuin oma, ei ole kuulkaa kovin vahva merkki liberaalin ihmisen asenteesta.

      Poista
    7. Ei nuo kuvaamasi tyypit ole klassisia liberaaleja vaan jotain ihan muuta. En ole tehnyt tänä vuonna yhtään vaalikonekyselyä. Minulla on suorempi tapa arvioida omat ehdokkaani: katson puolueen yleislinjan ja sitten mietin, mitä se on tehnyt kotikunnassani, ja etsin tältä pohjalta sopivan ehdokkaan - jollain tavalla jo tuntemani ihmisen - ja äänestän häntä.

      Ajattelen, että vaalikoneet ovat osin ihan hyviä, mutta kyllä niillä myös voidaan manipuloida sopivasti.

      En ajattele noiden arvokarttojen kautta. Kannatan hyvin pitkälti arvoja, joita löytyy näennäisesti monestakin pisteestä poliittiselta kartalta, mutta kun sitten katson, mitä näistä arvovalinnoista on tietyn puolueen ajamana seurannut, en voi millään kannattaa juuri tietyn puolueen tapaa toteuttaa sinänsä hyviä arvoja.

      No, esimerkiksi tämän elvytyspakettikeskustelun kohdalla oli hyvä nähdä, että asia ei ollut läpihuutojuttu, millaisena esimerkiksi sdp ja muut hallituspuolueet olisivat sen halunneet nähdä, vaan siitä tuli paljon keskustelua, kiitos yksittäisten kansalaisten ja myös oppositiopuolueiden.

      Jos joku ei olisi nostanut ääntään, hallitus olisi hyväksyttänyt tämän mahdollisimman pienellä metelillä, oman
      orjuuntuneen sujuvuutensa ohjaamana. Kyllähän keskeiset ministerit katselevat ihan muualle kuin Suomeen tässä asiassa, ja katsovat ennen kaikkea omaa menestystään siinä vertaisryhmässä, johon tahtovat kuulua. Tämän kuvan minä sain asiassa. Varmasti on myös niin, että monet aivan vilpittömästi tahtovat tiiviimpää unionia eivätkä näe kansallisvaltioiden olevan enää ratkaisu maailman polttaviin kysymyksiin. Sekin näkemys on tietenkin aivan perusteltavissa.

      Poista
    8. Nykykeskustalle toivon - esimerkiksi Hoskosen kohtelussa - tervemenoa; aivan surkeaa toimintaa painostuksineen. Taisi pari vasemmistoliittolaistakin joutua jäämään pois vastaavista syistä äänestyksestä eli siksi että olivat toista mieltä.

      Poista
  2. Armokartta toimii paremmin. Itsekin löydän useiden puolueiden, jossakin määrin varmaan kaikkien, joistakin painotuksista juttuja joista ajattelen samoin. Päälinja on kuitenkin selvä, eniten olen kuitenkin samaa mieltä selvästi opposition painotusten kanssa. En kuitenkaan halua asemoida itseäni mihinkään, aion pysyä epäluotettavana (poliittisena) kertojana, eli liikkuvana äänestäjänä, vaikka samalla lailla olen viime aikoina äänestänytkin, sattuneesta syystä: henkilökohtaisen politisoimista vastaan, mm.
    Koen ettei jonkun puolueen äänestäminen tee kenestäkään siihen puolueeseen liimattavaa karikatyyriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hyvä, että on erilaisia puolueita. Ja on hyvä, että on erilaisia ääniä ja mielipiteitä.

      Politiikka on monin tavoin tärkeää - mahdollisesti - mutta onhan se myös halpamaista ja jollain tavalla myös luotaantyöntävää.

      Joissakin asioissa näen hallituspuolueilla hyviä päämääriä, ilman muuta. Keinot ovat välillä sellaisia, että en arvosta. Esimerkiksi nämä vuodot ja noottien tilaamiset ja epäselvyys siitä, mitä on tapahtunut ja onko edes mitään yhteydenottoja EU:sta ollut Suomeen päin. Tällaista tyypillistä häikäilemättömyyttä ja demarimaista hengettömyyttä.

      En voi antaa esimerkiksi hallitukselle kovin korkeita arvosanoja siinä, miten he ovat Suomea ja suomalaisten asemaa puolustaneet. Ei näytä kovin kustannustehokkaalta toiminnalta. Todelliset teot puuttuvat - veronmaksajien rahoilla ja velkaa keräämällä tehdään jotain.

      Silti ajattelen, että jokaisessa puolueessa ja heidän kannattajissaan voi olla ja onkin ihan hyviä ja fiksuja tyyppejä.

      Poista
    2. Politiikassa on tuo luotaantyöntävyyteensä kuin sisäänrakennettuna elementtinä. Lukuisia kertoja olenkin päättänyt että nyt riittää, en seuraa, ei kiinnosta, vaan menen pelkkään arkeeni ja ihan syvimpiin henkilökohtaisiin sisuksiini ja pysyn siellä.
      Mutta koska ihminen ei ole saari...
      Sieltä sitten takaisin seuraamaan menoa, ja ihan pienessä mitassa joskus jopa vaikuttamaan.
      ( Mullahan oli ennen tapana soittaa. Oikeastaan kenelle tahansa voi soittaa. Ihan mukavia keskusteluja eri tasojen päättäjien kanssa. Usein ovat kiitelleet ja pyytäneet olemaan jatkossakin yhteydessä.)

      Ihan avoimesti voin tässä myös todeta, että eilinen puheenjohtajatentti oli hyvä ja suora ja onnistunut. Halla-aho oli parhaimmillaan. Ihan selkeästi näytti puolueensa linjan.
      Oli myös pieni positiivinen signaali kun tv:n asiantuntijoiden kommentointi oli myös myönteinen.
      Halla-ahon demonisointi taitaakin jäädä enää vain netin öyhöttäjien keskinäiseksi harrastukseksi.
      Toivon että myös muut pj:t onnistuvat, jotta kansalaisilla paljon itselleen sopivia avoimesti kirkastettuja vaihtoehtoja.
      Omat ehdokkaat löytyvät noin kolmesta puolueesta tällä hetkellä, mutta kyllä eniten hitautta kannattava puolue multa äänen saa.

      Silti minussa on myös vahavana perusepäluottamus politiikkaan, ajatus ettei äänestämällä voi oikeastaan merkittävästi vaikuttaa.
      Jos meillä olisi selkeämpi koalitio-tilanne esim. eduskuntavaaleissa (eli hallitusratkaisu etukäteen selvillä) tilanne saattaisi olla toinen.

      Poista
    3. Suomen kaikessa-opportunistinen puolue olisi kyllä hankala koalitiossa. Tarkoitan tietenkin rkp:tä.

      Poista
    4. Mielenkiintoinen oli eilin puheenjohtajatentti. Aloin toisella korvalla kuunnella myös IS:n kuntavaalihaastattelua, jossa ovat vastakkain SDP:n Marin ja PS:n Halla-aho.

      Marinilta lähti liturgian myötä muutama aika kuolematon laini, kuten se, että "korona johtuu mm. ilmastonmuutoksesta"... Heh heh, no, kyllähän siinä oli onneksi samassa lausumassa myös asiaa, kuten se että ihminen vie luonnonolennoilta elintilaa ja tämä lisää virusten kulkeutumista, mutta voisi hiukan miettiä, mihin kaikkeen tunkee ilmastonmuutoksen.

      Sinänsä virukset ja ilmastonmuutos voivat hyvinkin liittyä toisiinsa joissakin tapauksissa, ja ilmastonmuutos olla yksi tekijä tautien (esimerkiksi hyönteisten levittämien) leviämisessä. Toki myös köyhyys, yhteiskunnallisen infran ja sairaanhoidon puutteellisuus ja väestönkasvu samoilla alueilla on omiaan lisäämään epidemia- ja pandemiariskejä.

      On vaan niin huvittavaa, että juuri mitään ei osata käsitellä ilman että siihen lisätään ilmastonmuutos. Toisaalta linkkejä on helppo keksiä.

      Esimerkiksi: Ihmisten liikkumattomuus ja ylipaino länsimaissa kytkeytyvät voimakkaasti ilmastonmuutokseen ja hiilidioksidiin - varmasti joku voisi tämänkin yhdistää ja sanoa, että polttomoottoriautot ja kuluttaminen ovat se linkki.

      Jos PS:lla kaiken sanotaan liittyvän maahanmuuttoon, niin joillakin puolueilla kaikki liittyy ilmastonmuutokseen ja hiilidioksidiin, vaikka ne tärkeimmät tekijät eivät sitten maagisesti liitykään usein ainakaan puheissa (väestönkasvu ja sen aiheuttama resurssiahminta, globaali liikkuvuus jne.).

      Poista
    5. No nyt oli kyllä todella hyvät pointit, vertailut ja huomiot.

      Tuo kaiken-selittäjä -ilmastonmuutos on kyllä muodostunut politiikan logiikan ja argumentaation ongelmaksi.
      Aihe on tärkeä muttei sentään selitä maailmaa kokonaan.

      Jos sitten ihan alkulähteille haluttaisiin mennä niin pitäisi mennä ihmispopulaation kokoon, joka on ollut vähintään 50 vuotta aivan liian suuri ja jatkaa vielä kasvuaan vähintään 100-120 vuotta järisyttävin seurauksin. Mutta sinne ei haluta mennä. Tekee valmiiksi sovituille maailmankuville liian kipeää.

      Poista
  3. Pekka Kuusen Tämä ihmisen maailma ja Charles Darwinin Lajien synty siinäpä kirjakaksikko, joka riittää paljoon.

    Jos ajatellaan ihmiskunnan kokonaisuutta nimenomaan kokonaisuutena niin millä tavoin virukset ovat tämän kokonaisuuden vihollisia?

    Ymmärrän yksilötragediat mutta kirjoitankin kokonaisuudesta.

    Ihmiskunnan jatkuvuus todennäköisesti edellyttää väestömäärän vähenemistä ja jos sitä työtä tekevät virukset niin se mahtuu täysin Lajien synnyn ajatteluun.

    Vaikka tunnustaudun kristityksi niin en ole koskaan osallistunut hyökkäyksiin Darwinia vastaan. Nuo hurmoshyökkäykset ovat kuvottavia.

    Hyvin pitkälle luotan luonnolliseen vastustuskyvyn kehittymiseen.

    Mutta sitten on ihmisiä, joiden kokonaistilanne aiheuttaa kuoleman.

    Jos ajattelisimme ihmisen paikalla apinapopulaation tsunamikasvun ja sen jyrkän vähenemisen virusprosessin kautta niin emme suinkaan vauhkoilisi.

    Missä on eurooppalainen sivistysihminen, joka pystyy tarkkailemaan luonnon prosesseja kuten niitä pitää tarkastella...

    VastaaPoista
  4. Luonto ei ole koskaan psykoottinen vaan se on jylhä ja realistinen. Se ei hyväksy itsensä psykoottista luentaa.

    VastaaPoista
  5. Kristus puhui toimintaympäristössä, jossa oli noin 0,3 miljardia ihmistä. Raamattu ei sisällä kokemusta ihmistsunamista.

    Vuonna 1900 ihmisiä oli noin 1,6 miljardia.

    Sen jälkeen tapahtui IHMISTSUNAMI ja tänään ihmisiä on noin 7.9 miljardia.

    Jos luonto päättää, että ihmispopulaation sopiva koko on 4 miljardia niin se etsii keinot vähentämiseen.

    Siis toistan, että Raamattu ei sisällä kokemusta ihmistsunamista!

    VastaaPoista
  6. "Luonto ei ole koskaan psykoottinen vaan se on jylhä ja realistinen. Se ei hyväksy itsensä psykoottista luentaa."

    !!

    VastaaPoista
  7. Itse mietin ja katson massoittain valokuvia maailmastamme 1900-luvun alussa. Jo silloin kaikki oli hemmetin suurta. Lontoo, Pariisi, Berliini, New Yorkissa jo pilvenpiirtäjien metsä. Ja silti kaikki tuo, missä oli jo kaikki ja moninkertaisena. Ja ihmispopulaatio 2 mrd.

    Kyllä Suomen ensimmäisen naisen pitäisi herätä tähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyviä kommentteja. Itse olen myös kristitty, mutta kyllähän se on karu tosiasia, että jos apinalauman koko kasvaa liiallisiin mittoihin, luonnossa voimme havaita, miten sille käy.

      Ihminen teknologisesti kehittyneenä olentona ja ihmiskuntana voi potkia luonnon tutkainta vastaan pidempään kuin apinalauma, mutta ei loputtomiin.

      Politiikan seuraamista olen joskus viime hetkinä ajatellut jopa niin, että alan seurata sitä viihteenä (en aivan kokosydämisesti yllä tähän, myönnän). Perusteluni: kun meidät kuitenkin pistetään maksajan paikalle vielä kovinkin rankasti, on parempi nauraa ja maksaa kuin itkeä ja maksaa. Nauraa näiden himoverottojien typeryydelle ja monin osin turhalle touhuilulle, mutta maksaa kuten kunnon kansalaisen kuuluu.

      Itkun aika on sitten kun sen aika on. Sekin aika voi vielä tulla, jos maailma riittävästi muuttuu.

      Poista
    2. Politiikka on todellakin vakavaa toimintaa, en minä sitä väheksy - sillä ohjataan meidän kaikkien elämää ja valintoja.

      Muutokset suomalaisessa politiikassa, sikäli kuin jatkossa voidaan yksinkertaisesti puhua ongelmattomasti suomalaisesta politiikasta, ovat suuria.

      En oikein osaa suhtautua täysin kritiikittömästi ja puhtaan alamaisesti kaikkeen mitä tapahtuu. Mutta ehkä voin näitä asioita miettiä omassa pääkopassani ja välillä aina jotain lausuakin, vaikka se ei sitä parasta ihmisyyttä ja mallikelpoisuutta olisikaan.

      Poista
    3. Alamaisuuden karikatyyri: "uskon viranomaisiin kaikessa", "en halua arvostella hallitusta", "itse asiassa en tiedä mitään, kyllä ne siellä tietävät minunkin puolestani" ei ole demokraattisen ihmisen asenne. Demokraattinen kansalainen pistää asiapohjalta, jos syytä löytyy, virkamiehet ja päättäjät lujille.
      Pitää kyetä vaatimaan ymmärrettäviä ja relevantteja perusteita.
      Se on ihan peruskansalaistaito.

      Nyt esimerkki tässä uudessa velkasuhteessa Välimeren maihin ei ole relevantteja perusteita kyetty esittämään puhumattakaan marssista kohti uutta EU:ta. On vain heitelty fiiliksiä ja toiveita ja arvoja ja kuvitelmia siitä miten "Suomi" haluaa tulla nähdyksi "Euroopassa."

      Poista
    4. Minua korpeaa syvältä nämä kehitysprojektit, koska näen niitä pienemmässäkin mittakaavassa kotimaassa paikoissa joissa työskentelen ja toimin. Yleensä kyse on poliittisista projekteista / vallan merkin jättämisestä (toki pienellä asiamausteella), jossa asiat kierros kierrokselta huononevat, ja "maksumiehiksi" joutuvat ne, joita varten asiat alunperin luotiin: vain byrokratia voittaa, eikä sekään sen kauemmaksi aikaa kuin siihen saakka, kun uusi "kehittäjä" astuu remmiin.

      Tämä on niin älytöntä ja turhauttavaa. Järjen ääni ei kuulu mihinkään.

      Poista
    5. Kehittämisessä ei ole mitään merkitystä sillä, että pitkät perinteet ja toimivat ja asiantuntijuudelle pohjaavat käytännöt pistettäisiin paskaksi jonkun byrokraatin kehittämisunelman takia; huom! yleensä hallinnollinen uudistaja ei edes tunne kenttää kovin hyvin, mutta into tietää ja toimia on kova.

      Poista
    6. Totta kai on myös oikeaa kehittämistä, en minä sitä sano, ja aika ajoin on syytä tarkastella rakenteita.

      Tiukat ajat saattavat olla hyödyksikin jossain määrin, kunhan toimintoja ei ajeta alas vain uudistamisen vuoksi siten että lopulta haitat ovat suurempia kuin hyödyt.

      Tilanteen tasalla oleminen on tärkeää, se on oikeaa kehittämistä.

      Poista
  8. Näissä uusissa hankkeissa ilmastonmuutoksen taklaus on erittäin hyvä - hienoa.

    Uuden EU:n toteutuminen ei minua kiinnosta eikä se, että Suomen tarinaa aletaan kirjoittaa jostain muualta kuin Suomesta käsin eli että olemme jonkinlainen hyödynnettävä reservi.

    Toki jos EU tekee meistä luontoreservaatin ja saamme täällä elää rauhassa ja luonnonmukaisesti muiden eurooppalaisten kustantamana, niin mikäs siinä. Sopii mulle.

    VastaaPoista
  9. Tuossa ilmastonmuutoksen taklaamisessakin tärkeintä olisi saada globaali muutos aikaan. Toki jokainen pienikin teko merkitsee. Tekojen tulee kuitenkin olla tasapainossa sosiaalisten aspektien ja ihmisten toimeentulon suhteen.

    Tässä on se dilemma, että joidenkin mielestä Suomi tekee jo nyt liian kiilusilmäistä ilmastopolitiikkaa, jossa lähinnä ammutaan itseä jalkaan ja amputoidaan käsiäkin, ja joidenkin mielestä hallitus on taas laiminlyönyt ilmastonmuutoksen torjunnan eikä ota sitä kyllin vakavasti.

    "Keskiverto" kansalainen lienee killuu jossain "kyynikoiden" ja "apokalyptikkojen" välimaastossa ja yrittää parhaansa, minkä käytettävissä olevilla tiedoillaan osaa. Näin minä tämän hahmotan, jos itseäni ajattelen. Sinänsä kaikilla on kaiketi yhteinen käsitys siitä, että jotain pitää tehdä. Vain käsitys ongelman syvyydestä vaihtelee.

    Jostain luin jonkin vihreän ajatuksen siitä, että jos seuraavan sukupolven aikana Suomessa ei ole enää metsiä... Minusta tuollainen tuntuu aivan älyttömältä. En ole hahmottanut asiaa ollenkaan niin, että Suomesta metsät loppuisivat. Toki voidaan varmaan spekuloida sillä, mitä "metsä" tarkoittaa. Havumetsät? Vanhat metsät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nähdäkseni muutokset suomalaisessa yhteiskuntarakenteessa ovat huomattavasti suuremmat seuraavan 50 vuoden aikana kuin muutokset Suomen metsissä. Väittäisin, että niistä pitäisi olla vähintään yhtä huolissaan. Toki kannan hiukan huolta siitä, että olemme muutamassa vuosikymmenessä tilanteessa, jossa kaivosteollisuus hakee hyödyt Suomesta ulkomaisille suuromistajille, vedet on yhtiöitetty ja myyty, ja suomalaiset ovat jonkinlaisella vuokralla omassa maassaan elättäen (?) täällä isoa joukkoa ihmisiä, jotka eivät juuri kontribuoi kovin rakentavasti yhteiskunnan kestävyyteen tai sen "suomalaisiin" juuriin.

      Poista
  10. Noita asioita ps:n pj. toi eilen myös esiin todella hyvin.

    Lisäksi tavallisten asioiden ja ihmiselämän arjen politisointi on jo liikaa, ja kun siihen otetaan mukaan myös yhteisen rahan, eli ihmisiltä pois otetun rahan kanssa pelleily, ylitetään jo sopivaisuuden rajat. Monikulttuurisuuskonsultti/tulkki on mm. yksi suurien kaupunkien uusi ammattikuva.

    Ilmastohätätilan kuntakohtaiset julistelut sitten yhtenä henkimaailman esimerkkinä. Erilainen verbaalinen julistavuus. Jos joku on vähänkin lukenut 20-luvun historiaa sekä Saksassa että Venäjällä tapahtuneen suhteen, huomaa miten tällainen totuuksien painamisen ja "julisteiden liimailun" -kulttuuri, poliittinen jatkuva päivittäminen ja sanallinen ideologisointi on nyt tässä ajassa uudelleen yllättäen totta. Puuttuu enää vain kadulla kulkevat paketti- ja kuormaautot joiden katolla on kovaääninen kertomassa aamun totuuden uuden tilan.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreä salafantasia (poliittiseen käyttöön) metsien tuhosta on täyttä p-kaa ja valeuutinen törkeimmillään.

      Metsäala on pitkään ollut kasvussa ja sama trendi on alkamassa myös globaalisti. Tästä HS vähän aikaa sitten kirjoitti, taisin laittaa linkin tänne.

      Poista
    2. Mielenkiintoinen ja asiallinen oli vaalitentti. En sinänsä ihmettele, miksi keskivertokansalaiseen uppoaa selkeä ja ymmärrettävä puhe - siksi, että meneillään on niin käsittämättömiä projekteja ja niin salaisia projekteja ettei kukaan normaali ihminen ota niistä millään selvää - ei tiedä mistä asia alkaa ja loppuu ja missä on joku sumuverho.

      Voi tietenkin olla, että selkeä puhe ja arkijärkeen vetoaminen on populismia, mutta siten suuri osa ihmisistä on tottunut elämään. Että eletään suu säkkiä myöten ja kukin vastaa omista asioistaan, tuloistaan ja menoistaan, pääasiassa näin.

      Poista
    3. Hiilidioksidi nopeuttaa osaltaan vihreiden kasvien kasvua. Toki sitten voidaan kysyä, miten on monimuotoisuuden laita - pelkät puupellot eivät ehkä ole vihreille sitä oikeaa metsää, ja niinhän asia tietenkin myös on; "aito" metsä ja viljelty metsä ovat eri asioita monessa suhteessa.

      Jos ihmisiä olisi vähemmän planeetalla, asiat olisivat kaiken kaikkiaan paremmin. Toki myös se, miten planeettaa hyödynnetään nousee erittäin tärkeään rooliin kun vahinko on tapahtunut ja yhä pahenee (väestökehitys).

      Poista
    4. Ymmärrän toki talousmetsän ja villin metsän eron ja sen että jälkimmäistä tulee olla ja vanhoja metsiä tulee suojella.
      Teen silti villin väitteenkin.
      Jos vien näistä asioista huolissaan olevan keskimääräisen kaupunkilaisoloisen ihmisen sellaiseen 40-vuotiseen talousmetsään niin hän ei huomaa talousmetsää puilta ja kokee olleensa täysin oikeassa metsässä ellei erikseen kerrota.

      Talousmetsä ei ole yhtä kuin puupelto.
      Se voi olla sitä jos on avohakattu ja taimet ovat nuoria.
      Mutta suurin osa talousmetsästä on metsää jossa sekä flora että fauna ovat hyvin edustettuina, ei samoin ja yhtä hyvin kuin vanhoissa metsissä mutta kuitenkin.
      Mm. kaikki Suomen metsänisäkkäät asustavat suhteellisesti ottaen eniten juuri niissä karmeissa "talousmetsissä."

      Metsätalous on muuten varmaan hitainta ja pitkäjänteisintä toimintaa mitä tässä maassa ihminen tekee. Taimen istutuksen jälkeen on odotettava vuosikymmeniä...
      Vihreä kaupunkilainen voisi palata tuon hitauden ja pitkäjänteisyyden kaltaiseen tilaan ja vähentää minähaluankaikkivaatimukseniläpiheti- pikapolitiikkaa joka kohdistuu hitaammin, oikeasti hitaasti, eläviin.

      Poista
    5. Metsäksi minulle käy hyvin se 40-50-vuotiaskin metsä; kyllä se ihan metsä on ja sellaisesta minäkin poimin sienet ja marjat ja varmasti se sitoo hiiltä ja tarjoaa monenlaiselle eläimistölle suojan. Meillä oli tontilla kaikkea metsäkanalinnuista ja hirvistä alkaen ja vieläkin vierailevat siellä.

      Mökin ympärillä sellaista noin 50-60-vuotiasta metsää, jossa on reilusti vanhempia puita seassa; oman tontin yläosan puusto on noin 30-40-vuotiasta ja alaosan puusto 80-100-vuotiasta, osin vanhempaakin, mutta melko harvaa verrattuna ylemmäs. Kyllä ne kaikki kovasti tärkeitä puita ovat.

      Puupelto on tosiaan eri kuin talousmetsä.

      Sellaisessa oikein vanhassa metsässä on myös ilo vierailla. Ne alkavat olla harvinaisia.

      Meillä on tontilla sellainen vanha kuusi, jota nimitän vartiokuuseksi. Arvelisin, että sen ikä on 150+-vuotta; on paksu ja kasvaa kuivassa paikassa. Aina mietin mitä kaikkea se on nähnyt.

      Poista
    6. Se vielä, että meidän mökkitontin yläosa oli palanut joskus reilut 30 vuotta - 40 vuotta sitten; en tiedä, mistä johtui, oliko metsäpalo vai mikä, mutta se palo oli pysähtynyt vasta läheiseen tiehen. Tuonne alemmas se ei ollut yltänyt.

      Kun ennen ajoin mökille, sai mennä sellaiset 15 kilometriä melkoisen pöpelikön (uudemman ja paljon vanhemman) seassa hiekkatietä. Nyt parin viime vuoden aikana on tullut todella paljon hakkuita. Ne eivät ole onneksi yltäneet ihan meidän mökille saakka, mutta paljon on puuta nurin avohakkuu-meiningillä; isompia ja pienempiä aloja. Kyllä siinä maisema muuttuu ja pirstoutuu myös eläinten olinpaikat.

      Mutta ne ovat jonkun metsiä, ja tuo joku / nuo jotkut saavat luultavasti elantonsa myymällä puutavaraa - kovin paljon muuta ansainnan mahdollisuuksia eivät itse alueet tarjoa. Toki sitten on istutettu tilalle ja varmasti myös istutetaan jatkossa, mutta jälki on rumaa, ei sitä voi kiistää.

      Nyt kun puukauppa on käynyt, on lähtenyt todella paljon puuta niiltä alueilta, mistä sitä on helppo kerätä eli tieyhteyksien varsilta.

      Voi vaan kuvitella, miten synkät salot siellä meilläkin päin on joskus ollut.

      Poista
    7. Nytkin siellä pyörii susia ja karhuja ihan lähituntumassa - hirvikanta on hyvä, riittää syötävää, samoin marjoja on ja hyviä piilopaikkoja pentueille.

      Poista
  11. Meille kai ilmastonmuutos on realistinen uhka siten, että hyvin kuumina kesinä syttyisi räjähtäviä metsäpaloja, jotka nopeasti leviäisivät isolle alueelle ja kaappaisivat haltuunsa asuntoalueitakin.

    Muutoin ilmastonmuutoksen seuraukset tulevat näkymään kansainvaellusten kautta.

    Toisin sanoen realismia on koko ajan puhua ihmistsunamista ja ilmastonmuutoksesta samassa lauseessa.

    VastaaPoista
  12. Metsäpalovaara on ilmeinen; myös tuo luonnon monimuotoisuuden kaventuminen ihmisen pirstaloivan ja kuluttavan toiminnan vuoksi on iso uhka - Suomessa varmasti isompikin kuin ilmastonmuutos sinänsä, näin ainakin nopealla aikataululla. Toki sitten ovat kysymykset haitallisista vieraslajeista jne jne - kysymykset taudeista jne jne.

    Ihmisvirrat lähtevät liikenteeseen jopa ilman ilmastonmuutoksen vaikutusta, joskin ilmastonmuutos tulee vahvistamaan niitä.

    Minun katsantokannastani planeettaa uhkaa aivan yhtä lailla se, että ei ole järjestäytyneitä ja toimivia yhteiskuntia kuin se, että ilmastonmuutos tapahtuu. Näistä kaikista tulee tsunamimainen yhteisreaktio. Ihmiset hävittävät itse osaamattomuuttaan asuinalueensa, rikkaimmille alueille löytyy ostajia ja anastajia (ja toki samoja alueita voi koetella myös ilmastonmuutos).

    Sanoisin, että kun korona on ohitettu, kysymys siirtolaisuudesta aktualisoituu Euroopassa uudelleen taas.

    Ei voida sanoa, että tulija-aallot johtuvat yksinomaan ilmastonmuutoksesta; kyseessä ovat hyvin monet tekijät, jotka koettelevat yhteiskuntia lähtöalueilla ja myös kaikkialla minne saapuu paljon väkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsunami ei ole koskaan ratkaisu mihinkään, kohtuus on ja se, että luodaan niitä pysyviä ja ihmiset rakentavasti itseensä sitovia yhteiskuntia, joita pidetään vastuullisesti yllä. Helpommin sanottu kuin tehty.

      Poista

  13. Ihmistsunami on hätätilatapahtuma, niin kai sen voisi kuvata.

    Hirveää on, jos (kun) siitä tulee vallitseva olotila, jota kuitenkin on pakko jotenkin suitsia.

    VastaaPoista
  14. Mikä pystyy lisääntymään se lisääntyy siihen saakka kunnes tulee jonkinlainen luhistuma. Tämä on kai Darwinin näkemystä.

    Näin meidän ei pitäisi demonisoida esimerkiksi viruksia, jotka kuuluvat elonkehään.

    Me olisimme tarvinneet aikaa. - Uskon kyllä keksintöihin ja siihenkin, että osa ihmispopulaatiosta voitaisiin sijoittaa toisille planeetoille.

    Ihmistsunami nielaisi ajan. Se oli aikasyöppökin kaikessa ahminnan palvonnassaan.

    Voi kun Kuusta olisi ollut kuuleminen silloin nuoruudessani!

    VastaaPoista
  15. Kun ei kuultu Kuusta, niin lähetetään porukkaa Kuuhun...

    Itse ajattelen, että kaikki olennainen ihmiskunnan kannalta tapahtuu tällä planeetalla. Avaruudesta toki voidaan saada tärkeitä raaka-aineita, tietoakin monesta elintärkeästä jutusta.

    Täällä meillä on kuitenkin ilmakehä, vettä, ravintoa, yhteyttämiskykyisiä kasveja, paikkoja olla.

    VastaaPoista
  16. Yksi pointti ilmastonmuutoksen aiheuttamiin kansainvaelluksiin. Niistähän puhutaan kuin ne olisivat välttämättä tulossa. Kuin väistämättömyys. Asia jolle ei voi mitään..
    Kyllä voi.
    Ensin niin, että pääsyä yksinkertaisesti rajoitetaan. Ei tule kansainvaellusta.
    Jokainen laillinen valtio joka on suvereeni kykenee määrittämään tulijoiden määrän. Se olisi ja on ollut maailman luonnollisinta toimintaa maailman sivu. Nyt esimerkiksi Japani harjoittaa sitä.

    Toinen: pysäytetään väestönkasvu (ja/eli ilmastonmuutos) ja lähdetään siitä että yhteiskunnista tulee muuallakin elinkelpoisia, itsenäisiä, omaehtoisia ja itsensä ylläpitämään kykeneviä.
    Tähän tarvitaan sananmukaista kehitys(!)apua, korkeaa teknologiaa, ei pelkkiä humanitääristä hyvän mielen lahjoituksia.

    Suomessa ei taida tällä hetkellä olla montaakaan ilmastopakolaista. Onko lainkaan?

    Väestöt lähtenevät liikkeelle muista syistä ensin. Väärä kuva siitä mitä Eurooppa voi miljoonille tulijoille tarjota on suurin magneetti.

    Sitten yllätän itseni:

    kannatan Afrikan viljelykelpoisten alueiden (jotka ovat edelleen laajat, Kiina on sen näyttänyt toteen) eräänlaista sosialisoimista (!) siten,
    että maat jaettaisiin tasan kansalaisten kesken ja heille jäisi mahdollisuus omaan elantoon omasta maasta omalla työllä. Seurauksena voisi olla valtava määrä kukoistavia maatiloja ja loputon määrä työmahdollisuuksia perustuotannon parissa. Tätä haluaisin olla myös taloudellisesti oman maani panoksella tukemassa.
    Mieluummin tätä kuin EU:n "tukipakettia."

    Toki tarvittaisiin myös pikainen väestönkasvun stoppi ja sen jälkeen kääntäminen laskuun noilla alueilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Toistaiseksi ilmastonmuutos ei ole tehnyt mitään uusia alueita elinkelvottomaksi. Toistaiseksi se on vain uhkakuva. En kiellä, en tietenkään ettei tekisi vielä, mutta tilanne on vielä ehkä pelastettavissa. Mutta ilman väestöjen määrän ja liikkumisen hallintaa ja suunnittelua ei ole mahiksia, ei siinäkään tilanteessa että ilmastonmuutos saataisiin pysäytettyä. Kehitysmaat ovat monella tapaa rikki. Ne on korjattava. Ratkaisu ei voi olla että vaihdetaan taloa, kun omasta pettää lattia. )

      Poista
    2. (Jokainen tajuaa etten ole kieltämässä ja rajoittamassa luonnollista ihmisten liikkumista ja muuttoliikettä opiskelujen, aitojen työpaikkojen, kaupan ja rakkauksien perässä. Ulkomailla asuminen ainakin jonkin aikaa on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Pää suurenee.
      Puhuin edellä kansainvaelluksista. Jollaisesta saatiin pienessä mitassa nyt taas kuva Marokon ja Espanjan Afrikan rajalla.)

      Poista
  17. Jope, sanoissasi on jo mukana järki-ihmisen utopiaa.

    Brutaali realismi vain ei mene niin.

    EU tulee ohjaamaan alueellaan väestövirtoja mihin sekoittuu mukaan tavalla tai toisella ilmastoaspektikin.

    Suomi ottaa tulijat vastaan samoin kuin hyväksyy ensimmäisen ja sen perään tulevat elvytyspaketit. On napinaa, mutta päätös menee läpi.

    Mutta mikä on seuraavan aallon ajankohta? Mikä se on suuruudeltaan? Mikä on meille asetettu väestöelvytysvelvoite?

    Suomi on väistöalue kuten olemme puhuneet.

    Ehkä tulija-aalto on suuruudeltaan 100 000 ihmistä ja sitähän voi pitää pienenä mutta se kuitenkin vaikuttaa merkittävästi kansantaloudessa.

    Väestölukuja on vaikea käsitellä kun ne ovat niin jättimäisiä.

    Pandemia-aikana valtamedia ei ole suhteellistanut kulkutautitilastoja kunkin maan väestöön.

    Toki käsitän, että kulkutautitietoja on tahdottu miettiä suhteessa kunkin maan terveydenhuoltojärjestelmän kestävyyteen.

    Ihmistsunami ja joka hetki tapahtuva väestölisäys maaplaneetalla on tajunnan tuolle puolen menevä asia...

    VastaaPoista
  18. Ei ole mitään väestösuunnittelua eikä voi olla kun suuret uskonnotkaan eivät ole sen takana. On enemmänkin väestönkasvuun yllyttämistä ja lietsontaa.

    Olemme menossa kohti erilaisia hurmosliikkeitä ja taivaan merkkien lukijoita olojen ahtautuessa elonkehässä.

    "Kesämökki toisella planeetalla" voisi olla kiva pienoisromaanin nimi. Siellä kalastamassa hieman ahventa muistuttavaa kalaa eikä ihmisiä heti kohta lähellä...

    VastaaPoista
  19. Olen tässä kyllä Jarin pessimistisen realismin linjoilla.

    Ei meillä ole EU:ssa mitään näkyvillä olevaa tajua siitä, mitä tuleman pitää. Ja vaikka olisi, ei ole käytännön älyä, ainakaan tällä hetkellä. Pikemminkin on suunnitelmia jonkinlaiseen väestönsiirtojen masinointiin, somassa pikkumittakaavassa (miljoonat, sadattuhannet), jolla ajatellaan jonkin asian ratkeavan.

    Eikä sitä älyä juuri näy myöskään Afrikassa - uskonnot estävät paljon asioiden tajuamista, samoin kaikkinainen hajanaisuus yhteiskunnissa, kouluttamattomuus, valtapelit jne jne.

    Mutta koskaan ei tiedä, mitä ihmiskunta oppii todellisten vaarojen uhatessa. Kun katson meidän poliitikkoja, niin kyllä he suureksi osaksi ovat aivan pihalla näistä kysymyksistä ja keskittyvät liki pelkästään hiilidioksidiin ja rahojen jakamiseen vallan huumassa.

    VastaaPoista
  20. Jari, utopian tosiaan kirjoitin, tiedän itse ettei tule noin menemään. Yritän taistella luovuttamisenperkelettä vastaan.
    Siksi kirjoitan joskus eri tavalla kuin ajattelen, jos alan oikein kunnolla ajattelemaan.
    "Kesämökki toisella planeetalla" olisi muuten täydellinen, nimenomaan pienoisromaanin nimi.

    Vesa: oli kiva lukea metsäkuvausta mökkiseudultasi. Metsämaisema lävähti silmien etee melkein kun tuntisi seudun, sillä aina jollakin tapaa samanlaisia ovat monet maisemat. Vain korkeuserot puuttuivat jotta näkisin polut kokonaan.
    Myös nuo murheelliset raiskiot. Ja niiden toisaalta, se että siinä näkyvillä että on ihmisiä ja perheitä jotka tarvitsevat puita elääkseen. Heitä en syytä. Kun vain olisi keino hakea se puu metästä kestävämmin.

    Karhuja? Tunnustan epämiehekkään karhupelon. Se syntyi kasarilla maanmittauskesätöissä, kun jouduimme liikkumaan turvesuolla jossa karhuja. Näimme jätöksiä ja jälkiä. Yksin näreikössä kaukana muista mittakepin kanssa oli koko ajan tunne että kohta lävähtää niskaan karhunkäpälä. Toki tiedostaminen että ei se päälle käy, mutta tilastomatematiikka ei poista psyykkeen kummituksia kuten tiedämme (olen myös lentopelkoinen). Minua siis syystä haukkua foobikoksi, hah ha..

    VastaaPoista
  21. "Ehkä tulija-aalto on suuruudeltaan 100 000 ihmistä ja sitähän voi pitää pienenä mutta se kuitenkin vaikuttaa merkittävästi kansantaloudessa."

    Tuota suuruusluokkaa se voi olla, aluksi. Jos työllistyminen tapahtuu nykyisillä prosenteilla ja halpatyövoima-aloille joka vaatii sitten yhteiskunnan suuren panostuksen tulonsiirtoihin palkanjatkeeksi, on merkittävyys kansantalouden suhteen jo tuolla määrällä pitkä miinusmerkki.

    VastaaPoista
  22. Pitäisi varmasti joskus kirjoittaa lisää metsästä; pidän kovasti, vaikka enemmän kuin esimerkiksi vaeltaja olen paikallaan pysyvä, johonkin paikkaan / seutuun juurtuva jörnöttäjä.

    Karhujen kanssa saa tietenkin olla sen verran varuillaan, ettei joudu ikäviin tilanteisiin, joissa ne kokevat tulleensa yllätetyksi tai tilanteisiin, joissa niiden on puolustettava poikasiaan.

    Yleensä karhu tajuaa erittäin hyvin missä ihminen on ja väistää. Kyllä minäkin olen yksin mökkitontilla ollessani - kun siellä ei ollut mitään rakennuksia - hiukan varuillani ollut. Olin aivan varma, että tuolla ryteikössä ne minua tarkkailevat - tunne oli aivan iholla. No, noin 50 metriä mökistämme löysin pari vuotta sitten karhunläjän, ja olen kuullut myös karhun viheltävän. Vadelmia kerätessä tietyissä kohdin on samanlainen jännä tunne, että tuossa ne ovat parinkymmenen metrin päässä heinikossa.

    Nyt kuitenkin on tullut ihmistoimintaa niin paljon siihen lähitienoille, että karhu ei välttämättä ihan lähelle tule. Karhun vihellyksen kuulin 2012-2013.

    Jos lähtee aikaisin aamulla toikkaroimaan esimerkiksi lähellä olevaan laajahkoon metsään tai kävelemään jollekin metsätielle, voi hyvinkin päästä tekemisiin karhun kanssa - näin kävi yhdelle lähiseudun mummolle, joka oli pyöräillyt kotoaan jonnekin siihen lähettyville viiden aikaan aamulla.

    VastaaPoista
  23. Niin, jotakin lukua voi pyöritellä mielessään. Ihmistsunami on voimalataus, siihen on kirjoitettu sisään isoja ja pieniä väestöpaniikkeja.

    Eikös näitä citykarhujakin ole jos on cityjäniksiäkin...

    VastaaPoista
  24. Yhdysvalloissa ja Kanadassa, esimerkiksi siellä, on paikkoja, joissa karhut tulevat niin tiheästi tekemisiin ihmisten ja näiden eväiden kanssa, että kadottavat luontaisen "pelkonsa" ihmisiä kohtaan: ollaan roskiksia tonkivien mustakarhujen maailmassa.

    Meillä on Vantaalla todella paljon rusakoita, täällä ne loikkivat talojen pihoilla. Nyt on alkanut näkyä runsaasti taas muutaman vuoden tauon jälkeen myös citykaneja. Joku tauti niiden kannat sitten taas romahduttaa. Supikoiria ja kettujakin on - niille löytyy runsaasti ravintoa. Meidän kadulla naapuri oli varhain aamusta nähnyt kaksi isoa otusta - oli luullut ensin pikkukoiriksi (chihuahua), mutta olivat olleet sellaisia vähän kissaa pienempiä rottia...

    Vantaalla on isoja rottaongelmia tietyillä aluilla, joskaan ei tässä meidän alueella. Vesimyyrät ovat syöneet sipulikasvit (kukat) puutarhasta meiltä osin ja naapurilta jopa perunat isossa määrin. Toissa talvena loukutin kolme rottaa tästä meidän tontilta - ei ole sen jälkeen niitä näkynyt. Valitettavasti linnut tahtoivat mennä myös niille asetettuihin ansoihin - kerrankin mustarastas oli jalastaan kiinni loukussa. Ihmettelin, mikä puskassa rapisee, ja siellähän oli rastas. Vapautin sen ja toivon, ettei linnun jalka katkennut.

    VastaaPoista
  25. Uusi, pieni mutta pirullinen eläinlaji pongattu vähän turhankin usein: koirien turkkiin kätkeytynyt ja ihoon pureutunut puutiainen.

    Harmittaa, kun on mukava tuossa metsässä ja kallioilla mennä koirien kanssa, ja sitten tulee näitä pirulaisia.

    No, konstit on monet, kyllähän niitä saa häädettyä ja syynättyä pois. Koirille pannat ja linimenttiä niskaan. Nyt ei ole pariin päivään näkynyt, ja toisaalta on hiukan vähemmän tullut käytyä metsässä.
    Eilen otettiin porukalla punkkirokotteet, toinen annos pitää hakea parin viikon päästä.

    Vaimolla oli jo yksi punkki käsivarressa, kun koira hyppäsi aamulla sänkyyn. Onneksi ei ollut punkki ehtinyt olla ihossa kuin hetken. Nyppäsin pois, ja lähti helposti irti.

    Eipä noista muutoin olisi niin haittaa, mutta kantavat ikäviä bakteereja ja viruksia.

    VastaaPoista
  26. Meillä myös puskat täynnä rusakkoja ja myös ollut metsäjäniksiä talvella, tulleet jään yli Laajasalosta. Jänöjussit hienoja, mutta rotat yleistyneet selvästi myös. Sama trendi kuulemma koko pk-seudulla. Punkkejakin tuntuu olevan kaikkialla.

    En tekisi kuitenkaan pikaista marinia tuosta, että johtuu ilmastonmuutoksesta....

    En tiedä mistä psykologian syvyyksistä tulee ihmisten erilaiset toiveet ja fantasiat luonnon suhteen. On ihmisiä jotka toivovat että luonto on täysin ihmisen koskematon. Ja sitten on niitä (kuulun itse) jotka ajattelevat että ihminen on biologialtaan eläin, eläin joka kuuluu luontoon ja eläin joka käyttää luontoa hyödykseen ja että tämän jäljet saavat näkyä: pellot, metsän kohtuullinen käyttö jne.
    Ja tarvinneeko sanoakaan, että suhde tuohon luonnon käyttöön olisi hyvä olla tasapainossa.

    Telkusta tuli mielenkiintoinen dokkari Skotlannista. Ihaillut nummet ja avarat maisemat ovat aikoja sitten olleet metsien, pääasiassa -havu, peitossa. En kuitenkaan alkaisi itkemään. Ihmisten on ollut pakko elää siellä ja saada toimeentulonsa. Nykyoloissa alueita voidaan sitten alkaa entistää vaikka moni haluaakin skottien nummimaisemat ja karuhkon ja avaran maapinnan säilyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisestä jää aina jälki. Toivoisin että Suomi pysyy harvaanasuttuna maana, jossa ihmiset pystyvät vastaamaan omasta toimeentulostaan ja ymmärtävät luonnon arvon.

      Tietenkin olisi hyvä, että väestörakenne olisi paremmalla tolalla.

      Ahdistusten sijaan tarvittaisiin merkitystä ja toivoa, sellaista mikä tulee sydämestä ja säteilee koko olemiseen. Yhteiskunnan tasolla se syntyy työstä, mielekkäästä tekemisestä ja yhteydestä toisiin ihmisiin.

      Poista
    2. Dystopia on valtion elättämät kaninkopeissaan kyhjöttävät mallikansalaiset, joilla ei ole poikkisanaa mihinkään vaan jotka jakavat korkea-arvoisten ja kaukaisten johtajiensa arvot.

      Poista
  27. Cityjänisten, citykanien ja citykarhujen lisäksi olen aika lailla huolestunut sellaisesta ilmiöstä kuin asunnoton cityihminen, joka tulee kaupungistumisen myötä lisääntymään ja näkymään entistä enemmän. Hänellä on ollut ehkäpä mainehaittoja, jotka ovat sysänneet hänet tilanteeseensa mallikansalaisten ohitettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tiedän asunnottomien nuorten tilannetta. Tulee törttöiltyä, lentää ulos kämpästä, alkaa seilaaminen kavereilla ja välillä kotona. Levotonta elämää. Vanhemmalle ihmiselle vielä vaikeampaa. Usein silloin jo pahoja ongelmia.

      Poista
    2. Arvelen, että pääkaupunkiseudulla seuraavan 30 vuoden aikana on kuta kuinkin sellaisia asunnottomuuden näkymiä kuin Yhdysvalloissa tänään. Tulee hiukan viiveellä.

      Poista
    3. Sujuvuuden sosiaalinen laki tarkoittaa sitä, että asunnottomat ohitetaan sujuvuudella...

      Poista
  28. Kun kaikkea pelkään niin pelkään myös kustantajien ja kirjailijoiden itsesensuuria ajan paineessa. Jatkuvaa mainehaittapohdiskelua.

    Katselin tuossa nettiantikvariaattia ja aikomukseni oli tilata Pentti Haanpään teoksia. Ehkäpä kaipaan hänenlaistaan kirjoittajaa aikaamme mitä proosakirjallisuuteen tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haanpää on hieno kirjailija. Kannattaa lukea vielä tänäänkin.

      Poista
    2. On tietenkin aina vaara, että yhteiskuntaa alkaa läpäistä vääränläinen todellisuutta väistelevä sujuvuuden ajatus ja pelko kaikenlaisista mainehaitoista.

      Kyllähän jokainen itsenäisesti ajatteleva ihminen nämä tunnistaa. Ajassamme on siitä monia merkkejä.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Ihan viime vuoden aikana olen ollut huomaavinani rohkaistumista ihmisten käsitysten ilmaisemissa. "Mitään ei saa sanoa" ei pidä enää ihan paikkansa, ihmiset sanovat ja ilmaisevat ristiriitaansa aikansa sujuvuuden ja orjuuntumisen kanssa selvästi.
      Itse koen ja näen tätä työpaikalla, ihmisiä vaikka koirakävelyllä tavattaessa ja myös mediassa.

      Ihmisiä ei voitukaan painaa samaan tuubiin ilmaisemaan samoja ihannearvoja ja samoja käsityksiä. Yksi syy on mielestäni se, että olemme menettäneet lopullisesti kuvitelman että se parempi väki olisi yhtään tasapainoisempaa ja oikeassaolevampaa porukkaa kuin muutkaan. Status, poliittinen asema ei ratkaise vaan se mikä on eniten totta.

      Propaganda, valeuutisointi, vihaironia, yksisilmäisyys on käytössä myös "kauniiden" ja "hyvien" puolelta.

      Kun illuusiot on menetetty, pelikentälle voi jäädä enää vain todellinen tosipohjainen argumentaatio ja tarkistetuimmat faktat. Ei ole enää merkitystä kuka sanoo, vaan mitä sanoo.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  29. "Ei ole enää merkitystä kuka sanoo, vaan mitä sanoo."

    Toiveeni olisi, että tämä olisi totta joku päivä. Tuskin siihen koskaan päästään, mutta varmasti juuri sitä tietä, kun nähdään erilaisia ihmisiä vallan kahvassa ja tajutaan, että ihan samoja ihmisiä perustoiminnoiltaan ovat myös "hyvät" ja "kauniit" kuin ne joista pyrkivät erottautumaan. No, aina on oikeasti laadukkaita ihmisiä monessa paikassa.

    VastaaPoista
  30. Esim. me keskustelemme aika useinkin tauoilla avoimesti maahanmuutosta/kansainvaelluksien mahdollisuudesta, ylipolitisoitumisesta ja myös väestönkasvusta työpaikallamme.
    Kaikkia ei kiinnosta, osa on eri mieltä, mutta ei ole sellaista ettei uskaltaisi sanoa. Kantoineni olen, tietenkin, parin muun kanssa vähemmistössä. Toki keskustelu harvoin on kovin syvää (esim. sellaista kuten täällä) mutta tematiikkoja ei tarvitse himmata eikä piilotella.
    Samoja medialinkkejä joita täällä jaetaan, jaamme me myös.

    Toki tämän ehkä mahdollistaa työ realismin parissa. Noin tuhannen ihmisen kanssa kun tehdään duunia niin verbaalinen arvostatusointi ei ole enää kovin olennaista, ei ainakaan ensisijainen itseilmaisun väline vaan syy- ja seurausketjut painottuvat.

    Meillä/mulla on kerran ollut duunissa eduskuntaryhmävieraita. Mullakin kolme tyyppiä jotka valtakunnan nimiä monta tuntia. Kyllä siinä tuli esiin että eräänlaisessa etulinjassa sitä ollaan. Olivat vielä unelmapuolueesta. Yksi heistä, iäkkäämpi, oli lähempänä maata kuin kaksi untuvikkoa.

    Tänään sitten ulkoillessa piskin kanssa juttelin erään herran kanssa ulkoilupolulla. Juttu kääntyi politiikkaan. Ihan avoimesti tuli esiin, ettei mene ainakaan hallituspuolueelle nyt ääni. Ja tarkemminkin ilmaistiin.

    Tuota tarkoitan. Kriittistä tietoon perustuvaa ei-aikalaisajattelua ei tarvitse piilotella. Voi olla että minulla on nyt vain liian hyvät kokemukset, jollakin voi olla ihan toiset. Riippunee ihmisistä ympärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tuohon vielä lisää sen, että se mikä oli vielä viisi vuotta sitten radikaalia onkin kääntynyt tässä ajassa maltiksi, järjeksi ja liberaaliksi, niin ei omissa käsityksissä ole mitään mitä pitäisi hävetä.
      Se fanatia ja nopeus ja pakko kaiken välittömään muutokseen tuleekin nyt sieltä toiselta puolelta. Aika heittikin kärrynpyörän. Totaliteettaja vastaan voi ihan ylpeästi olla.

      Juuri tämän monet ovat havainneet ja se heijastuu myös mediassa, ainakin toisinaan. Onhan siellä ahdistuneiden nuorten ihmisten totaliteettifantasioita edelleen, mutta muutakin nykyään kuuluu.

      Mutta tarkoittaako tämän pieni signaali mitään?
      Pelkäänpä ettei tarkoita.
      Kehitys jatkuu siihen suuntaan mitä on hahmoteltukin.

      Poista
  31. On ollut hyvä katsoa (siis itse olen katsonut) erilaisia kuplia vähän kuin ulkopuolelta. Ymmärtää nopeasti niiden rajat ja toimintalogiikan.

    Kyllä nyt on astetta moniäänisempää kuin muutama vuosi, vaikka pari vuotta sitten. Toisaalta: jos sörkkii väärään paikkaan, helposti tulee jostain joku kosto, niin se vain menee.

    Euroopan tasolla ollaan todella suurten liikahdusten edessä. On vaikea sanoa, kuinka kaikessa käy. Olen "hiukan" pessimistinen tässä suunnassa. Valtaa hivutetaan yhä enemmän tavallisten ihmisten ulottumattomiin - jos on eri mieltä valtaapitävien kanssa, on helposti trolli tai jotain vastaavaa. Orjuuntunut sujuvuus on tällä tasolla ihanteena. Mutta sellaista ei tarvitse olla ihmisten kesken.

    Omien mielipiteiden suhteen tahtoisin säilyttää jonkin kriittisyyden ja avoimuuden, mutta en tiedä, onnistuuko se. Ei varmasti aina onnistu, kun sitä on tällainen jumittaja kuin on.

    VastaaPoista
  32. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  33. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä kirjailijan / minkä tahansa tekijän on toimittava moraalisesti oikein ja myös valittava sotansa, joissa voi toimia itseään häpeämättä ja niin kuin todeksi kokee.

      Ehdoin tahdoin ei kannata elämäänsä pilata, koska aina on niitä, jotka ajattelevat kunnia-asiakseen toisten väärinymmärtämisen ja lokaan vetämisen. Tietenkin jos kovin araksi alkaa, on paras vaieta.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. En usko, että kovinkaan monen kirjailijan tietoisuudessa on minkäänlaista havahtumista ihmistsunami-ilmiöön, näin se vaan on. Tai lukijoidenkaan. Asia on vastenmielinen.

      On sitten toisenlaisia havahtumisia.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  34. (Laita Jari vinkki jos kirjoituksesi julkaistaan, jotta tiedän etsiä. En ala arvailemaan kantojasi PR:n suhteen, koska olet yllätyksien mies. Itse arvostan Päiviä todella korkealle. Kotona leikkisästi kutsun häntä Suomen Dolly Partoniksi. Hänhän pukeutuu naisellisesti ja usein myös rohkeasti. Ja samaa positiivista energiaa. Puheet eduskunnassa terveen järjen ylistyksiä. Tappouhkauksien määrän laskemisen ilmeisesti jättänyt jo ajat sitten. En ajattele häntä patakonservatiivina joka pitäisi poistaa näkökentästä, ihmisillähän on tässä maassa ajatuksenvapaus, vaan itselleen rauhallisesti uskollisena ihmisenä. Hän on paljon enemmän kuin ne lauseet jotka on nyt irrotettu asiayhteydestään häntä tuomitsemaan. )

    VastaaPoista
  35. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  36. Minä en jaa kaikkia Räsäsen ajatuksia mutta en myöskään ymmärrä, miksi hänen puheistaan / kannanotoistaan (varsinkaan kaikista) on nostettu rikosoikeudellinen prosessi. En ymmärrä siksi, että kohtelu ei ole tasapuolista: paljon pahempiakin on puhuttu julkisuudessa esimerkiksi uskonnollisten johtajien taholta homoseksuaaleista (Ylen Islam-ilta jne. jossa imaami puhui täysin luontevasti omaan uskontoonsa eli islamiin kuuluvasta kuolemanrangaistuksesta, joka seuraa, jos ihmiset tavataan suorittamasta homoseksuaalista aktia; homoseksuaalisuus tuomittiin ja kuvatiin siitä aiheutuva seuraus; no, ehkä se oli sitten vain uskonnon kuvaus - enpä tiedä onko valtakunnansyyttäjä käsitellyt tätä mitenkään.). Toisaalta kun valtakunnansyyttäjä ei saa terroristisissa piireissä toimineita ihmisiä oikeuden eteen, niin pelkistä puheista ja kiihottaviksi koetuista mielipiteistä avattavat tutkinnat tuntuvat ylimitoitetuilta ja suorastaan naurettavilta. Nämä asiat eivät ole mittasuhteissaan, sanotaan näin.

    Tällaiset uskonnolliset syntikysymykset ovat luonnollisesti oma alueensa, joka kuulunee uskonnonvapauden ja teologisen keskustelun piiriin ja jolla täytyy olla paikkansa uskonnollisessa keskustelussa, olimmepa sitten sisällöstä mitä mieltä hyvänsä. Tavallinen maallistunut ihminen tuskin välittää niistä pätkääkään eivätkä nuo puheet juuri vaikuta mihinkään. Toki olisi hyvä olla viisas siinä, mitä suustaan päästää ja miettiä, mikä on todella tarpeellista.

    Henkilökohtaisesti en pidä ihmisen sukupuolista suuntautuneisuutta kovin olennaisena teologisena kysymyksenä. En koe, että minulla on mitään syytä alkaa ottaa siihen kantaa.

    VastaaPoista
  37. "Toisaalta kun valtakunnansyyttäjä ei saa terroristisissa piireissä toimineita ihmisiä oikeuden eteen, niin pelkistä puheista ja kiihottaviksi koetuista mielipiteistä avattavat tutkinnat tuntuvat ylimitoitetuilta ja suorastaan naurettavilta. Nämä asiat eivät ole mittasuhteissaan,"

    Juuri noin.

    "Henkilökohtaisesti en pidä ihmisen sukupuolista suuntautuneisuutta kovin olennaisena teologisena kysymyksenä. En koe, että minulla on mitään syytä alkaa ottaa siihen kantaa."

    Ja tämäkin. Seksuaalisuuden politisointiin en myös lähde mukaan. Minulle ei kuulu muiden suuntautuminen, ei muuten kuin että jos tulee jollakin tavalla kohdalla niin minun on se suuntaus hyväksyttävä. No, tämä ei ole ollut vaikeaa koskaan. Jotenkin asia oli selvä jo kymmeniä vuosia sitten. Ei pidä olla mukana syrjimisessä. Klassisen kristillisen teologiankin kannalta jokainen meistä on synnin läpäisemä kuolemansairas, eli jokainen kohdatkoon armon mahdollisuuden omassa asiassaan. Mielestäni Räisänen on tästä puhunut paljon jos on kuunnellut hänen asiaansa kokonaisena.

    Mitä tulee uskonnolliselta kannalta käytyyn keskusteluun raamatun sisällöistä niin omassa sisäpiirissä sitä saa ja pitää saada tietenkin harjoittaa. Totta kai raamattua saa siteerata.

    Maailman seksuaalivähemmistöjä kun ajattelee monissa kehitysmaissa tai raakaa kohtelua teokraattisissa valtioissa niin siihen verrattuna PR:n raamatun siteeraukset eivät ole ongelmallisia, kenenkään henki ei ole menossa, ketään ei olla hakkaamassa, tappamassa, raiskaamassa tai heittämässä katolta.
    Toivoisin että tässä asiassa oltaisiin asioita vaatimassa samalla innolla ja enemmänkin kuin mitä nyt tässä sanallisen tekstin tulkinnan tulkinnan tulkinnassa ollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joistakin asioista välttelen ihmisten kanssa istuessa keskustelua niin ne ovat abortti ja seksuaaliset vähemmistöt. Koskaan ei tiedä mitä joku on kokenut ja mikä on ihmisen tausta.
      Tyhmillä heitoilla, suuntaan tai toiseen, voi tulla tuottaneeksi karmeaa vahinkoa. Myös jos alkaa jotenkin julistamaan oikeaakin asennetta. Sen voi sanoa ettei hyväksy syrjintää, mutta ne asiat on paras näyttää ajan kanssa olemuksellaan eikä julistamalla mihinkään suuntaan.
      Koskee siis myös oman suvaitsevaisuutensa koodaamista kaikkeen.
      Onhan ihan itsestäänselvyys että homoseksuaali ihminen on aivan kaikessa samalla viivalla kanssani. Jumalan edessä varsinkin.
      (Mutta tuolla itsestäänselvyydellä ei ole suoraa tekemistä Räsäsen kohtelun kanssa. )

      Poista
    2. Joo, kannattaa olla varovainen ihan perusinhimillisistä syistä mitä mistäkin asiasta laukoo. Asiat ovat henkilökohtaisia, ja taustat ovat monenlaisia ja on hyvin vaikea tietää mitä reaktioita saa sanoillaan aikaan.

      Toinen asia on sitten mitä erilaisimpien asioiden kääntäminen vihapuheeksi, mikä on aivan naurettavaa suurimmaksi osaksi, ei toki aina.

      Minun on rehellisesti sanoen hyvin vaikea uskoa, että joku oikeasti jostain Räsäsen jutuista kiihottuu tai loukkaantuu. Huom! toki joku syvästi uskovainen homoseksuaali voi loukkaantua aivan oikeastikin, monestakin syystä. Mutta maallistuneet ihmiset, joille jonkun Räsäsen jutut ovat aivan yksi hailee - näkisin että loukkaantuminen on pikemminkin teoreettista / poliittista performanssia, niin kuin se yleisimmin on. Tällaista teoreettisluonteista loukkaantumista, rajanvetoa ja ilmiantoa aivan mitättömistä asioista on nähty somessa ja joskus se menee pidemmällekin.

      Ihmiset voisivat hiukan miettiä pikkumaisuuttaan. Ja toki myös kielenkäyttöään. Sananvapaudesta ei silti pidä tinkiä.

      Poista