torstai 27. toukokuuta 2021

Kunnallisvaalivandalismia ja haja-ajatuksia haitallisista eläimistä

 


Kuljen usein tiettyä reittiä kotini lähellä, ja voin omalta osaltani vahvistaa, että kuntavaalivandalismi on totta Vantaalla. Kadun varrelta on revitty maahan ainakin perussuomalaisten vaalimainoksia, muut vaalimainokset ovat saaneet olla omalla alueellani rauhassa. Vaalimainosten repiminen on noloa, vaikka repijä olisi kuinka eri mieltä kuin persu, jonka mainosta hän vandalisoi.

Ehkä joku ajattelee tekevänsä palveluksen yhteiskunnalle, kun vie näkyvyyttä "vääriltä mielipiteiltä" ja "fasismilta" (erään toisen puolueen edustajan julkisesti käyttämä luonnehdinta persujen aatteesta) - demokraattista tällainen ei ole.

Eihän tällainen käytös kerro hyvää yhteiskunnan ilmapiiristä, vaikka ei tästä myöskään voi tehdä muita johtopäätöksiä kuin se, että joidenkin mielestä päämäärä pyhittää keinot ja että katujen ja kävelyteiden roskaaminen revityillä paperi- ja pahvijulisteilla on hyväksyttävää.

Minua suoraan sanottuna ärsyttää kaduilla tapahtuva vaalimainonta, jossa viekkaan oloiset naamat koristavat päivittäistä reittiä, mutta ei laillista mainontaa pidä sabotoida millään syyllä. Ehkä eniten minua tosiaan ärsyttää oman naaman esillepano kerran neljässä vuodessa, kun se on jotenkin niin luonnotonta, kun tyypit eivät muutoin näy juuri missään, eivät edes vaikka kuinka yritän seurata paikallisia uutisia - vaan mitenpä muutoin ihmiset saisivat näkyvyyttä ja ehkä he tekevät hiljaista näkymätöntä työtä meidän kaikkien parhaaksemme. Toisaalta on hyvä, että ihmiset lähtevät politiikkaan, se on kunnioitettavaa, vaikka itse politiikka ei niin kunnianarvoista aina olisikaan. No, äänestän kuitenkin joka kerta, joten ärsytykseni ei ole kovin syvällistä. Ainakin itselleni kerron, että äänestän kuitenkin tietojen, en mainosherätteiden perusteella.


*


Lasten ja lemmikkien myötä olen tutustunut haitallisiin pienlajeihin - ne eivät ole vieraslajeja, paitsi ehkä taigapunkki - tässä järjestyksessä: kihomadot (kun lapset aloittivat tarhan), täit (päiväkoti ja koulu), syyhypunkit (viime kesän häätöprojekti, onneksi lopulta onnistunut sellainen, epidemia alkoi pojan kavereilta), ja nyt koirien mukana tulleet punkit, jotka eivät todellakaan ole vaarattomia. Mökillä homma jatkuu ainakin yhdellä lajilla: kattoon pesiytymistä yrittävillä lentomuurahaisilla. Yleensä homma on hoidettu vajaassa viikossa, mutta joka vuosi muurahaishäätö on edessä kesäkuun toisella tai kolmannella viikolla. Syyhypunkki oli pirullinen häädettävä.

En osaa sanoa, mikä hyöty näistä kaikista haittailmiöistä on, tuskin mikään muu kuin se, että voi sanoa: tästäkin selvittiin. Ehkä tietty ripeys ja kyky toimia, samoin kuin ennakoida, kasvaa. Kukapa tietää, mitä kaikkia taitoja tulevaisuudessa tarvitaan.

Koirien kohdalla harmittaa se, että ei voi täysin vapaasti mennä metsään tässä kotiseudulla: retken jälkeen on tiedossa tarkka kahden koiran syynääminen ja punkkien irrottelu. Ei ole mukava nähdä noita pirulaisia elävinä sisätiloissa - toki ne nyt kuolevat mikäli pureutuvat koiran iholle, kun koirat on käsitelty Frontline-nimisellä aineella. Toisaalta tuo aine on jonkinlaista myrkkyä, ja sitä on sitten kotona sisätiloissa. Ja ihmisen iholle pureutuvat punkit eivät ole leikin asia.

Niin, sen olen oppinut, että ilman kalliita ja haitallisia myrkkyjä ei pärjää loisia vastaan. (Toivon, että ei tarvitse tutustua luteisiin...)

Sitä mieltä olen, että esimerkiksi peurakantoja, jotka ovat punkkien isäntälajeja, kannattaisi pistää kuriin kaupunkialueella. Minusta se olisi ihan kohtuullista, sillä täälläkin peurat juoksevat miten sattuu teillä ja takapihoilla kolareja ja muita vahinkoja aiheuttaen.

Tällaistakin voi olla ihmisen ja luonnon törmäily, vaikka yleensä olen luonnon puolella. Luulen, että parinkymmenen vuoden päästä erilaisia haittaeläimiä ja tauteja on paljon enemmän. Syitä ovat esimerkiksi lämpenevä ilmasto (ellei synny poikkeusilmiöitä jäähtymisen suuntaan) ja haitallisten vieraslajien leviäminen sekä ihmisten, tavarankuljetusten ja muuttovirtojen tuomat taudinaiheuttajat ja loiset.



perjantai 21. toukokuuta 2021

tiistai 18. toukokuuta 2021

Valtiofilosofiaa

 

Suomalaiseen valtiofilosofiaan lisätyt peruskivet: alistunut sujuvuus ja solidaarinen pikavippi.

Olisi hauskaa, jos joku kirjoittaisi näistä traktaatin esimerkiksi J. V. Snellmanin valtio-oppia mukaillen.

Snellman sai vaikutteensa aikansa eurooppalaisesta filosofiasta ja poliittisesta keskustelusta - sama tapahtuu nyt.

Snellman perusteli valtion oikeutta määritellä itsensä, samoin hän puolusti kansan sivistämistä. Valtion tärkein yhteiskunnallinen tekijä ja selittäjä on Snellmanin mukaan yhteiskunnan sivistyksen taso, ja tärkein voimanlähde on jäsenten kokemus yhteenkuulumisesta eli kansallistunne.

Mitä perustellaan nyt? Rahalahjoina todentuvia solidaarisuudenosoituksia ja uutta Eurooppaa... Peruskivet eivät ole pyörähtäneet paikoilleen suuren ajattelijan pääkopasta vaan uuden eurooppalaisen vallan ytimestä; niillä avataan myös uusi luku maamme tulevaisuudelle.

Ajat muuttuvat, samoin vallan välineet ja päämäärät.

Saapa nähdä, miten Suomen käy. Niin, valtio / yhteiskunta on jatkuva kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellinen neuvotteluprosessi ja kertomus. Toden teolla kiinnostaa, mitä kaikesta seuraa. Parempi Eurooppa, parempi Suomi? 



torstai 6. toukokuuta 2021

Päivän virke

 


Ainoa maine, jolla EU:ssa on merkitystä, on Suomen hyvä luottoluokitus, jonka avulla voidaan tarvittaessa ostaa Luigille lisää spagettia, jotta hän jaksaa istua kultakasan päällä samalla veroja kiertäen; se niistä nooteista sitten.