torstai 1. huhtikuuta 2021

Varmuudesta

 

Tuntuu siltä, että useimmilla postmodernismin aikaisilla, jälkeisillä ja sillä vahvistetuilla poliittis-kulttuurisilla liikehdinnöillä ei ole taustanaan niinkään wittgensteinilaista varmuusteoriaa (tai mitään muutakaan kohtuullisesti reflektoitua teoriaa) kuin goebbelsiläinen: Tätä ei tarvitse todistaa, koska tämä on totuus. 

Maailmankuvan ja ideologian suhteen pohdiskelu on erittäin tärkeää. Mitään - ei mitään - tule ottaa annettuna ja solahtaa mukaan vain joukkojen paineen vuoksi.

Mutta juuri maailmankuvahan saa meidät solahtamaan mukaan. Ihminen on joukko-olento. Jos ihminen ei tule tietoiseksi omasta joukko-olentoudestaan, hän on helposti hukassa jossakin "luonnollistuneessa" tai "edistyneessä" ideologiassa eikä löydä myöskään itseään yksityisenä ihmisenä.

Kyvyttömyys ei ole tietämättömyyden seurausta; kyvyttömyys on päättämättömyyttä, se on rohkeuden puutetta käyttää mieltään ilman toisten ohjausta - jokseenkin näin kynäili Kant valistusta pohtiessaan. Ei ole helppoa olla valveutunut ja valistunut ihminen. Sapere aude, uskalla olla viisas, niin Kant kirjoitti, rohkene käyttää omaa mieltäsi; ehkä juuri tällä asenteella vähitellen valistutaan...

Ihmisen tehtävä löytyy oman historiallisen mielen ja yhteisöllisen mielen ristiaallokosta ja horisonttina on oltava todellisuus, muuten jokainen vajoaa.

Uskaltaisin sanoa, että vaikka elämme monella tapaa edistyksen aikoja, elämme myös kulttuurisen ja yhteisöllisen taantumisen aikoja, goebbelsiläisiä aikoja, jolloin oletetulta totuudelta tai maailman asemoinnilta on hävinnyt todistustaakka. Sellaiset ajat ovat joukkovoiman ja voimankäytön aikoja tai ainakin enteilevät niitä.

Tuollaisina aikoina kukaan ei voi olla varma mistään. Viisaatkin tai ehkäpä juuri he vaikenevat... Toivottavasti omaa itseään ja mieltään kehittääkseen. Mutta yhteisöllisistä ilmiöistä voi muodostua ahdistavia ja verisiä.


6 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Ehkä hieman laajennettuna sopiva essee johonkin yhteyteen.

    En voi muuta sanoa kuin että ihmisten määrän kasvu on valtava epävarmuustekijä, joka tänään kuin yhteisestä sopimuksesta sulkeistetaan keskustelun ja tarkastelujen ulkopuolelle.

    Epävarmuuden myöntäminen on jonkinlaista pelottavaa luuseriutta.

    Poliittinen peluri ei voi olla epävarma.

    VastaaPoista
  2. Tuo on varmasti asia, jossa ihmiskuntana aliarvioimme valtavan epävarmuustekijän. Se sulkeistetaan pois tietoisuudesta.

    On hyvä antaa ajatusten kehittyä myös hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä, ja harkinnan jälkeen ne voi jossakin muodossa päästää sieltä myös pois, jos on tarvetta.

    Totta kai olisi tarvetta profeetalliselle näkemiselle ja totuudelle ja rohkeudelle.

    VastaaPoista
  3. "Viisaatkin tai ehkäpä juuri he vaikenevat... Toivottavasti omaa itseään ja mieltään kehittääkseen."

    Ensinnäkin: hyvin kiteytetty. Poliittisen voimaantumisen(?), jota myös ylipolitisoitumiseksi voi nimittää, prosessit menevät noin. Muodostuu laumatietoisuus jossa itsekritiikki oman ajattelun suhteen voidaan unohtaa. Korkeintaan joku ironinen heitto joskus omaan pesään kuin merkkinä että ei tässä ole sentään huumorintajua menetetty, mutta valikoitu totuus silti säilyy perustana: on vahva hyvän eetos jonka julkituloa ja demoamista mikään ei saa uhata, onhan "asia" hyvä.

    Lainaamani kohta sitten on yksilöllisesti ymmärrettävää, mutta yhteisöllisesti vaarallista. Mikä ilo aina kun joku paljastaa totuusvarmojen ihmisten ja tahojen totuusväittämiä ideologian ilmentymiksi. Onkin parasta puhua rehellisesti ja avoimesti kaikista asioista aina kun se on kohtuullisesti ottaen mahdollista ja järkevää. Paljastaa vedätysyrityksiä, jos ei muille niin edes itselleen ja lähipiirilleen. Ja miksei niin voisi vapaasti tehdä muutenkin?
    Miten tosiasioiden esiintuominen tai niiden sitoutumaton pohtiminen voisi olla koskaan mitenkään väärin?

    Ajatuksen vastarinta tosiasioiden pohjalta on parasta mitä on. Siksikin on harmi että tämän ajan anarkismi (esim. se ) on niin äärimmäisen sitoutunutta selviin poliittisiin agendoihin. Ja muutenkin: jos jokin on tässä ajassa rappiolla, niin aidosti liberaali vapaa-ajattelu.
    Poikkeuksia toki on ja siksi ilahdun aina hemmetisti kun joku ampuu alas minkä tahansa poliittisen lentävän lehmän.

    VastaaPoista
  4. Tästä pitäisi aina pitää kiinni, se on pelkästään myönteistä: "Onkin parasta puhua rehellisesti ja avoimesti kaikista asioista aina kun se on kohtuullisesti ottaen mahdollista ja järkevää. Paljastaa vedätysyrityksiä, jos ei muille niin edes itselleen ja lähipiirilleen. Ja miksei niin voisi vapaasti tehdä muutenkin?"

    Sama mulla: ilahdun kovasti kun ollaan liikenteessä totuuden ja kohtuullisuuden nimissä. Aito liberaali ja vapaa ajattelu samoin kuin sitoutuminen henkilökohtaiseen todellisuustajuiseen totuuteen ovat parasta mitä voi olla. Ne kestävät erehdyksiäkin, joita ajatteluun aina liittyy - toisten painostaminen ei ole ajattelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painostamalla ei ketään saa muuttamaan käsityksiä. Loppujen lopuksi sen tekee vain (uusi) tieto jonka oivaltaa ja haluaa myöntää vastoin omia uskomuksia.
      En ole mikään malliesimerkki kokonaan avoimesta maailmankuvasta ( on kyllä pinttymiä ) mutta pari kertaa olen tehnyt aika ison suuntimaremontin käsityksieni kohdalla. Itse asiassa ne ovat olleet vapauttavia. Sen sijaan sitoutumisista on tullut ahdistavia.
      Kaikkein vapauttavin kokemus oli kun tajusin etteivät vasemmiston ajamat hyvät asiat ole asioita, joita vain ja ainoastaan vasemmisto voi ajaa. Tuntui kuin painosta olisi lähtenyt 20 kg pois.
      Jos joku todistaa esim. ettei maapallon pikainen kymmenmiljardisoituminen seurauksineen ole pahin mahdollinen globaali katastrofi, luovun suurimmasta huolenaiheestani mielisuosiolla välittömästi.
      (No, väestödenialistisia vähättelijoitä on ollut liikkeellä toki pilvin pimein, mutta pelkkä leppoisa toiveikkuus tai kyllä-sekin-siitä -asenne ei riitä todisteen alkutekijäksikään.)

      Toinen kai vielä merkittävämpi näkökulman muutos on juuri tuo päivityksesi aihe: mitään aitoa pyrkimystä ei pidä edistää ideologian kautta vaan realismin, jossa k a i k k i aidot tosiasiat vaativat selvät todisteet.
      Ideologia sinänsä, hyvä pyrkimys, kaunis tavoite jne. tulee mitata todellisuutta vasten. Toki on helppo sanoa ettei tässä maailmassa todellisuuden luonteesta voi olla aina samaa mieltä vaan sekin on valinta, mutta on asioita joissa asiat ovat juuri sitä miltä näyttävät.
      Vedätysyritykset tekevät poikkeuksetta naurattavan vaikutuksen tulevat ne mistä "suunnasta" tahansa.
      Oikeamielisten tosiasioiden asianajajaksi, jos joku haluaa niin kannattaa heittää heti menemään ideologiset tukipuut noin niin kuin aluksi.

      Poista
    2. (Ymmärrän toki ideologisiakin ihmisiä, idealisteja..., ja oikeastaan hyvä että heitä on, koska sitoutuneita ihmisiä tarvitaan kovissa paikoissa. Arvostamieni ideologisten ihmisten ympärillä on kuitenkin kuin avointa tilaa ja jonkinlainen vapauden henki.)

      Poista