perjantai 16. huhtikuuta 2021

Tukipaketin kohtalo

 


Hyvä juttu EU-tukipaketin kohtalosta päättämisen loppuasetelmista tässä:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/46b3fc2e-423a-4ecd-ae93-2643c9f8ebcc

Koska homma on käytännössä politisoitunut ja Pevissa Kepun käsissä, hiukan pelkään pahinta,

eli että meistä tulee Etelä-Euroopan vastuuttoman rahankäytön maksumiehiä.

Sopii täydellisesti suomalaisen nykyvasemmiston linjaan, jos mikään ei sitä estä.


110 kommenttia:

  1. Hyvin selväksi tuossa jutussa tilanne tulee.
    Eilen uutisissa tieto että Italiassa koronan vuoksi sikäläisille sairaanhoitajille tulossa palkankorotus. Oikein. Mutta...hassua että meillä ei vastaavaa (vaikka ehdottomasti pitäisi) mutta maassa jonne täältä lähdössä miljarditukia se tehdään.
    Tuo on sivuseikka mutta samalla osuva symboli sille mitä on tapahtumassa. Me maksamme muutamien toisten maiden kuluja, ja pääasiassa kuluja jotka on saatu aikaan jo kauan ennen koronaa.
    On ihan selvää että elvytyspaketti on muutakin kuin elvytyspaketti. Se on uuden järjestelmän nyt synnytetty toimintatapa, muokatun uuden EU:n poliittinen tiiviste, "kertaluonteinen" tilinsiirto, josta tulee pysyvä käytäntö.
    EU:n hyvän alkuperäisidean kannattaja tämä harmittaa (verbi vaihdettu).

    Koska asiaa ei ihmisiltä missään muodossa kysytä toivon, että kaikki oppositiopuolueet pitävät asian edelleen esillä faktoineen kuntavaaleissa eivätkä alistu siihen naputukseen, että "nämä ovat nyt vain kuntavaalit."
    Totta kai tällainen tulee vaikuttamaan kuntatalouksiin suuresti.

    Eikä tässä ole kyse mistään "solidaarisuudesta", tämä koko homma on valtapolitiikkaa- ja peliä mikä on nähtävissä asian käsittelyssäkin ja siinä fanaattisuudessa, jolla elvytyspakettia ajetaan.

    Elvytys on sinänsä varmaan hyvä ratkaisu. Mitä tekisikin 6-7 miljardin paketilla kotimaassa, miten monta pienyrittäjää sillä saisi vielä pelastettua veroeuroja meille tuottamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "EU:n hyvän alkuperäisidean kannattajaNA tämä harmittaa (verbi vaihdettu)."

      Poista
  2. En voinut ikinä uskoa, että meidän vasemmisto on niin helvetin sinisilmäistä, että se pistää meidät tällaiseen liekaan. Tämä siis aivan aitona sydämen tuntemuksena.

    Mitä ihmisille tapahtuu, että jossain vaiheessa he eivät edes halua ajatella lähiympäristönsä parasta ensin? En tarkoita, että pitäisi olla ahne ja vetää kotiinpäin periaatteen vuoksi tai etteikö pitäisi asiallisesti auttaa aina kun siihen on mahdollisuuksia, mutta tämä porukka ajaa Suomea monella tapaa täyttä päätä karille... Eikä luultavasti edes tajua koko juttua, koska ei ole mitään tarvetta tajuta, ideologia suojaa ja sujuvasti orjaantuville löytyy aina henkilökohtaista hyötyä.

    Toivon, ettei kukaan vasemmistolainen tästä pahastu. En minä yksittäisiä ihmisiä hauku tai vihaa tai mitään, mutta tämä poliittinen konkkaronkka, joka tekee näin nolon tempun omalle maalleen on aivan vailla vertailukohtaa Suomen historiassa.

    Kepu on niin opportunistinen porukka, että ihmettelen, jos he tässä tekevät jotain mitä voimme kutsua täysin järjellä perusteltavaksi ja kriittiseksi korjausliikkeeksi nyt kun on nähty, että tämän paketin vaikutukset eivät ole pitkällä aikavälillä edes korjaavia vaan lähinnä ongelmia peitteleviä ja sitä myöten pahentavia.

    Uskallan jo nyt sanoa, että tulemme Euroopassa löytämään edestämme kaikki nämä asiat, joita nyt touhuamme, koska tulemme olemaan kuopassa, jonka tällä politiikalla itsellemme kaivamme. Jos euroalue on rikki tai valuutta ei toimi omalla alueellaan kunnolla, niin ei se auta vaikka asian hoitamista kuntoon lykätään tuonnemmas muutama vuosi kerrallaan.

    Toisaalta, kaikki varmasti tajuavat, ettei tässä ole kohta edessä kuin huonoja vaihtoehtoja - jopa SDP:n Tuppurainen on luonnehtinut tätä pakettia välttämättömäksi pahaksi tms.

    Orjuuntunut sujuvuus, kuten Jari sanoisi, sehän tässä tapahtuu, ja se on erittäin valitettavaa kaikkien kannalta.

    Tässä paketissa lähtee sotakorvausten kokoluokkaa oleva raha, josta valuu erittäin epäilyttyviin yhteyksiin miljardeja. Tästä rahasta varmistetaan, että Suomella ei ole sitäkään kilpailukykyä, jota sillä muuten olisi kilpaillessaan muiden eurooppalaisten kanssa.

    Toivon tietenkin, että olen täysin väärässä, mutta enpä usko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan fiksusti kohdennettuna - siis kunnollisina ja harkittuina investointeina suomalaiseen osaamiseen - vaikka siihen vihreään siirtymään - nämä seitsemät miljardit, jotka eivät tähän lopu, olisivat erittäin hyvää oman maan ja koko planeetan parhaan rakentamista. Mutta tällainen ei käy, pitää olla sujuvasti kontillaan.

      Poista
  3. "Tässä paketissa lähtee sotakorvausten kokoluokkaa oleva raha, josta valuu erittäin epäilyttyviin yhteyksiin miljardeja. Tästä rahasta varmistetaan, että Suomella ei ole sitäkään kilpailukykyä, jota sillä muuten olisi kilpaillessaan muiden eurooppalaisten kanssa."



    Kun tehdään katsauksia Suomen historiaan niin aina ja kaikkialla ylpeys äänessä väristen puhutaan siitä kuinka sotakorvaukset maksettiin, ja etuajassa. Ja näin lunastettiin palautettu asema sodan jälkeen ja pidettiin neuvostot loitolla.

    Mitenköhän elvytysypaketin suhteen parinkymmenen vuoden päästä? Ja seuraavan "kertaluonteisen." Ja sitä seuraavan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis nyt ollaan tekemisissä isojen poikien kanssa, jotka varmasti ottavat kaiken mikä irti helposti lähtee.

      En oikein näe tätä sellaisena vaihtoehtona, että jos emme ole mukana, kyse on käpertymisestä impivaaralaisuuteen tai vastaavaa, että eristämme itsemme saareksi jne.

      Tuollaiset argumentit ovat ihan paskaa. Vai onko todella niin, että maksamme sotakorvausten kokoisia ja varmasti jossain vaiheessa isompia paketteja vain ollaksemme mukana? Se on selvää kiristystä.

      Miettikää, mahtaako meillä olla edes kylliksi työkykyisiä ihmisiä maksamaan kaikki nämä paketit vai onko tosiaan niin että paketteja varten otettuja velkarahoja olekaan edes tarkoitus maksaa takaisin... Mistä mihin rahat tässä siirtyvät niin ettei kukaan laskuja loppupelissä maksa?

      Poista
    2. Ja kuten todettua: ei kukaan potki meitä EU:sta, jos emme osallistu näihin kiristyksiin. Ei todellakaan. EU:lla ei ole varaa siihen, että sellaiset vielä jokseenkin pystyssä olevat ja asiansa hoitavat valtiot kuten Suomi potkitaan pois. Tämä on aivan turha pelko. Niillä luottamuspääomilla emme ole saaneet luultavasti mitään konkreettista aikaan.

      Poista
    3. Sehän on jo todettu täydeksi valeuutiseksi/hämäykseksi, että jos Suomi ei osallistuisi siitä seuraisi jotakin. EU:n omien sääntöjen mukaan siitä ei seuraisi mitään. EU-jäsenyys jatkuisi kuten ennenkin. Eli jos velansiirto/tulonsiirtopaketin voisi kaataa, siitä vaan. Itse asiassa se olisi EU-myönteinen teko.
      No, tämä on todettu moneen kertaan.

      Kiinnostaa tuo viimeaikainen ja joidenkin talousihmistenkin esiin nostama vaihtoehto (ja vasemmiston innolla vastaanottama ilosanoma), että jotenkin jossakin tuntemattomassa todellisuudessa ja tulevaisuudessa velkoja ei tarvitsisikaan maksaa takaisin. Ehkä se jonkinlaisessa talouspoliittisessa tilanteessa onkin mahdollista jonkin ajan ja johonkin rajaan asti. Toisaalta on taloustieteilijöitä jotka varoittavat että se on täyden tuhon tie.

      Vasemmiston mielestä ilosanoma on kuitenkin totta. Sehän mahdollistaa vaikka mitä kivaa. Näiden kiristysmaksujen lisäksi kotimaassakin voidaan jatkaa taikavelalla lukemattomien subjektiivisten oikeuksien lakisääteistämistä. Puolet kansankunnan ihmisistä voi elää ideologian lahjansaajina, loput tekevät sitä ikävää työtä. Tai kahta. .

      No, me näemme mihin tähän johtaa.

      Poista
    4. Siis sivistynyt yhteisten sääntöjen noudattamisen vaatiminen ja kohtuullisuudessa pysyminen luulisi olevan poliitikoille ihan lähtökohta. Ja myös se kuuluisa oikea-aikaisuus ja tarkkarajaisuus, joita ei nyt taatusti saada. Tässä voi kysyä, saadaanko näillä taloudellisesti massiivisilla uhrauksilla minkäänlaista hyötyä ja mitä tekee poliittisilla päättäjillä, joilla ei ole tajua rahan arvosta.

      Poista
    5. Kokoomus muuten on pelannut itsensä pussiin. Sehän on ollut perinteisesti laajaa velanottoa vastaan. Mutta koska kok. on EU:n muutoksenkin suhteen pitkälle kuitenkin myönteinen, on sen kaiketi silti kannatettava nyt sitten kuitenkin velanottoa, ja sitä vielä muita varten. Nyt niiden on päätettävä ovatko ne oppositiossa oikeasti vai odottamassa seuraavassa hallituksessa varmaa osallisuutta demareiden kanssa. Kansalaiset voivat tietysti ratkaista asiat toisinkin.

      Poista
  4. Oikea-aikainen tarkkarajainen noin kaksin- tai kolminkertaluonteisuus.

    Sillä mennään.

    VastaaPoista
  5. Kokoomus on tosiaan täydellisessä pattitilanteessa, koska se on EU-myönteinen (ei mitään pahaa), mutta sitten samalla on tälle EU-myönteisyydelle pantu aivan perusteeton ja järjetön ehto (pitäisi toimittaa lahjarahaa etelään vailla kunnon perusteita).

    En usko, että Kokoomukselta löytyy integriteettiä "aatteelleen". Se alkaa pedata paikkaansa SDP:n kyljestä ja ostaa luottamuspääomaa pistämällä kansan maksamaan.

    Kun sanon integriteetti, se paljastaa tietenkin omat ajatukseni. Jos joku oikeasti voi perustella järkevästi minulle tämän manööverin, joka on huijauksen, ongelmien peittelyn ja kiristyksen välimaastossa, niin tyydyn osaani, johon tietenkin muutenkin tyydyn, kun ei tätä kansalaisilta millään tavalla kysytä.

    VastaaPoista
  6. https://www.is.fi/politiikka/art-2000007925099.html

    En tiedä onko tuo keskustan vaalipeliä vai tosipuhetta, mutta kyllä nyt aika monella suunnalla tuodaan esiin, että hallituksella on vaikeuksia johtaa tätä maata.
    Eilen oli juttua että kaksikko Marin-Kiuru johtaa hallituksen sisällä asioita muita ministereitä aina mukaan ottamatta.

    Uudet eduskuntavaalit olisi hieno juttu. Miksikö?
    Siksi että kansalaisilla olisi mahdollisuus ottaa edes kantaa todella isoihin päätöksiin, joita nyt ollaan tekemässä.

    (Itse olen mielessäni jäänyt kehittelemään kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa hallitusohjelmiin jollakin digialustalla. Heillehän se hallitusohjelma tehdäänkin, ei puolueita varten. Toimisi jotenkin samaan tapaan kuin kansalaisaloite.fi
    Mutta miten mukaan saisi nekin ihmiset joille netti ei ole luontainen väline? Lähidemokratia on alkanut kiinnostaa minua.
    Sen pitäisikin olla nyt eräänlainen antiteesi tälle menossa olevalle EU:n poliittiselle supervaltaistumiselle ja raskaille valtarakenteille. )

    VastaaPoista
  7. Politiikasta tässä ajassa se, että mielestäni vain vasemmisto ja ps (ehkä myös kd) pelaavat avoimin kortein. Ovat sitä mieltä mitä ovat niillä perusteilla mitä ovat. Keskusta ja kokoomus ovat välimaata jonka käännöksistä ei kansalainen oikein koskaan tiedä. Vihreistä ei saa kiinni myöskään millään: vasemmistopopulistinen identiteettipuolue, joskus seassa mukana järkeviä ympäristökantoja silloin tällöin. Demarijohdon kytkös sitten viittaamaasi todella isojen poikien/naisten peliin jää auki. Muuten taikaseinä-linja on ihan tullut selväksi. Demareissakin kai edelleen talousrealisteja muutamia mutta puolueen uusi linja jyrää heidät. PS ajaa selvästi kansallisempaa politiikkaa EU:ssa kuitenkin mukana pysyen. Nythän tutkimusten mukaan monet yrittäjät ovat siirtyneet ps:n kannattajiksi. Johtunee veropolitiikasta. Aikoinaan SKDL:n ongelma oli muutama neuvostoajan taistolaisreliikki. Persuilla mukana samankaltaisia luupäitä, mutta enää kourallinen.

    Tätä nyt ei varmaan kukaan joka ei ole lukenut aiempia kommenttejani ei ehkä ymmärrä, mutta näen että ps ja osa kokoomuksesta johtaa maamme (klassisia) liberaaleja samaan tapaan kuin vasemmisto johtaa uuden liberalismin tulkinnan kannattajia. Kärjistetysti yksilö-valtio -akseli siis tuossa nähtävillä. Tämä siis silloin kun argumentit ovat kirkkaimpia. Toki mukana on toisinaan molemmin puolin typerimmillään kaikuja ties mistä ideologioiden kauhukellareista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ps on kansallisempi painoiltaan niin miten se voi olla liberaali? Ajattelenko virheellisesti? Ehkä, mutta voidaan perustella siten että yksilönvapaus korostuu enemmän, kansallisuus liittyy enemmänkin esim. kotimaisen tuotannon järjestämiseen ja vähemmän globaaliin päätöksentekoon. Eli vapaus joka on pienemmissä yksiköissä on luonteeltaan liberaalimpaa.

      Poista
    2. Mutta eläköön eläimet! Niitä eivät ideologia paina! Telkkäpariskunta tuli mieleen.

      Poista
  8. "Politiikasta tässä ajassa se, että mielestäni vain vasemmisto ja ps (ehkä myös kd) pelaavat avoimin kortein. Ovat sitä mieltä mitä ovat niillä perusteilla mitä ovat. Keskusta ja kokoomus ovat välimaata jonka käännöksistä ei kansalainen oikein koskaan tiedä. Vihreistä ei saa kiinni myöskään millään: vasemmistopopulistinen identiteettipuolue, joskus seassa mukana järkeviä ympäristökantoja silloin tällöin. Demarijohdon kytkös sitten viittaamaasi todella isojen poikien/naisten peliin jää auki."

    Juuri näin. Kepu ja Kokoomus ovat jonkilaista purkkaa tuossa välissä ja ne venyvät tilanteen mukaan siihen, mistä saavat eniten itse irti. Isojen poikien pelin suhteen näen saman kaavan joillakin ministereillä, mikä näkyi jo Urpilaisen ja Kataisen kohdalla. Aika vähillä näytöillä pääsee pitkälle, kunhan tanssii oikealla tavalla ison pillin tahdissa. En näe tässä suhteessa juurikaan poikkeamaa aikaisempaan eikä ole väliä onko kyseessä kokoomuksen tai demareiden edustaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytiin katsomassa kahta koiraa, joiden isäntä oli menehtynyt. Ovat nyt täällä huushollissa, katsotaan miten lähtee menemään... Toinen on varsin rauhallinen, toinen täysi adhd, mutta erittäin ystävällisiä ja luottavaisia kumpikin.

      Poista
    2. Vanhempi herra Bobby on cairn, erittäin lupsakka. Nuorempi, oletettavasti hänen poikansa, on Riku, tämä vauhtiveikko. Äiti on ollut sitten muuta rotua. Vipinää riittää...

      Poista
    3. Onnea koirakotiin. Siis jo jäävät.
      Alkuun ehkäpä uuvutte, koiran läsnäolo on vahvaa, meidänkin sintti muokkasi uusiksi kaiken rutiinin neljä vuotta sitten, mutta alkuponnistuksen jälkeen helpottanee. Teillähän on, jos oikein olen hahmottanut, metsää ja polkuja lähellä, ja mökille pääsevä koira on onnekas koira. Mutta pitäkää vain jos olette varmoja että jaksatte ja kestätte rutiinien muutoksen. Ja riippuuhan se koirastakin.

      Poista
  9. Joo, ihan hyvin lähti ensimmäinen päivä liikkeelle. Pari kertaa jo tässä illan aikana ulkoilivat metsässä ja tuossa ihan kävelyteillä. Saa nähdä, miten alkavat nukkumaan.

    Vaikuttavat kyllä siltä, että noiden kanssa pärjää hyvin. Mun vaimolla on ollut kotona nuoruudessa ja varhaisessa aikuisuudessa koiria kolmekin, Suomen pystykorvia, joten hoitorutiineita on hyvin.

    Nämä koirat olivat hyvässä hoidossa pari kuukautta sen jälkeen, kun niiden isäntä kuoli. Olivat aika kehnossa kunnossa - varsinkin vanhempi silloin - mutta nyt ovat tosi hyvässä kunnossa fyysisesti ja tykkäävät ihmisistä - olivat olleet sellaisessa eläinten turvakodissa Eurassa. Vanhempi on selvästi enemmän hämillään, vaikka on temperamentiltaan rauhallisempi. Vantaalle saapuessaan kävivät morjenstamassa koko naapuruston ja muutaman koirankin.

    Aika näyttää sitten, miten menee. Varmasti voi tulla kaikenlaista, kun on jälleen koirilla uusi sopeutuminen edessä, mutta hyvä kun kesä on ovella, niin tulee paljon ulkoilua - kolme naista on ainakin nyt noita hoivaamassa ja totta kai minäkin. Pitää pistää tuohon meidän pienelle takapihanläntille vähän aitausta niin saavat siinäkin juosta.

    Kyllähän tässä rutiinit varmasti osin uusiksi menevät, vaikka hyvä vaan jos pitää pari kertaa päivässä lähteä lenkille arkenakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava asenne! Ja kun koirakokemusta on, ja neljä ulkoiluttajaa, niin hyvin varmasti menee. Itseäni hämmästytti että vaikka koira on eläin niin, miten paljon sillä on toiveita ja tunteita ja miten monin tavoin se niitä ilmaisee. Esimerkki: jos katson esim. telkkua ja satun liikuttamaan jostakin ja ääneni värähtää, niin koira tulee vaikka unesta luokse "lohduttamaan." Toinen uskomaton juttu. Jos meillä jollakin pientä argumentaatiota jostakin ja puhumme hetken ikävällä äänellä niin lähes sadan prosentin varmuudelle se tietää kumpi aloitti tai on enemmän syyllinen ja katsoo tiukasti silmiin vaatien lopettamaan heti.
      Muuten kyllä koiralle näytetty että ihminen käskee.
      Tosin meistä kolmesta minä (tietenkin) olen sen pehmein ihmisjäsen (miehethän ovat pehmeämpi sukupuoli:)
      Annan jopa herkkuja ruokapöydästä. Tiedän kyllä ettei pitäisi mutta muutenkin ajattelen että monet nollatoleranssit fuck off niin miksei pienen juustonpalan kanssa joskus sama juttu.
      Parasta koiran kanssa viikonloput ja kävelyt kaupunkimetsiköissä. Yhdistyy oma harrastus ja koiran suuri ilo.

      Poista
  10. No niin, tässä Eurooppa-ministerin limbojen limbo velka-ja tulonsiirtoEU:hun mukaan menemistä manipuloidessa:

    "Tuppuraisen mukaan riittävällä elvytyksellä voidaan välttää myös historian virheet.
    –Saksassa pelättiin 1930-luvulla hyperinflaatiota ja puolustettiin talouskuria sekä vahvaa markkaa. Työttömyyden annettiin kasvaa, mikä johti siihen, että äärioikeisto nousi valtaan.
    –Nyt ei pidä pelätä elvytystä, vaan hyväksyä valtioiden velan kasvu, Turppurainen sanoo."

    Velan kasvattamista voi kyllä joillakin perusteilla perustella, joillakin hyvillä tai huonoilla, mutta jos tuon "perusteen" kuvitellaan uppoavan, niin en tiedä itkeäkö vai nauraa.

    https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/eb74afe1-a927-4d5d-9697-76b273f15342

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Tai ehkä yliarvioin nyt. Varmaan jostakin löytyykin kourallinen ihmisiä, joita eivät historian, nykyajan ja talouspolitiikan suhteet ja tosiasiat kiinnosta, ja jopa tuollainen vaikuttamisyritys uppoaa valikoivaan todellisuuskuvaan. Euroministerin kommentti kuvaa myös, että on kova hätä tätä läpi juntatessa. Sanoisin että maksakaa ja maksakaa miljardiovimaksujanne epäilyttäville portsareille hybriksessänne, mutta säilyttäkää nyt edes jokin tyylitaju. )

      Poista
    2. Minä olen ymmärtänyt, että vasemmistossa on tietyillä tahoilla ihan oikea pelko, että tulee joku äärioikeisto, nousee valtaan ja tuhoaa kaiken, jos ei nyt kipata rahaa isolla kasetilla joka pihaan / tehdä asioita, joilla pysytään vallassa.

      Tuppurainen on Tuppurainen, mitä tuohon voi sanoa. Saksa ja 1930-luku kuuluvat tietysti vakio uhkakuviin. Miksipä keksiä uusia, kun vanhojakin voi kierrättää...

      Jos joku noihin oikeasti uskoo, niin mikäpä siinä, kukin taitaa tulla autuaaksi uskollaan.

      Mutta tosiaan: ajatus on se, että vallankahvassa on pysyttävä keinolla millä hyvänsä ja ihmisten on tajuttava, että jos vasemmisto ei ole vallankahvassa, niin siellä on sitten äärioikeisto tai jokin vastaava uhkaava taho...

      Ok, luulen vaan että ihmisille alkavat nyt koetut näytöt riittää ja vasemmiston pitäisi oikeasti ja arkisen elämän tasolla keksiä jotain uutta, jos tahtovat pidempään olla puikoissa.

      Poista
    3. Nyt pitäisi minusta löytyä järkevää yhteistoimintaa ja tajua sille, että kaikki kivet on käännettävä, jotta esimerkiksi Suomi saadaan pysymään toimintakuntoisena. Tarkoittaa toki toimintakuntoa myös ja ennen kaikkea ulospäin: taloudessa esimerkiksi kilpailukykyistä vientiä.

      Kaatuminen EU:n syliin talouden romahdettua ei ole houkutteleva vaihtoehto.

      Toki tämä korona on sotkenut paljon, ja sen varjolla on sotkettu lisää, joskin varmasti myös aivan vilpittömiä yrityksiä viedä asioita eteenpäin ja suojata ihmisiä on ollut - varsinkin näitä jälkimmäisiä.

      Taloudessa vasemmisto on ns. hyvien aikojen porukkaa. Vielä kun keksisivät miten sitä yhteistä hyvää voitaisiin myös luoda. No, tämähän ei ole enää niin paljon yksittäisten maiden sisäinen asia todellisuudessa, mutta juuri silloin korostuu, että siitä mistä voidaan päättää omaksi eduksi ja niissä asioissa missä voidaan ohjata asioita parhain päin, pidetään kiinni eikä luovuteta (tai suhtauduta välinpitämättömästi).

      Poista
    4. Vasemmiston liikkuma-alaa kaventaa entisestään vihreä siirtymä. On hyvä että päästöt saadaan minimiin; siihenkin tarvitaan kuitenkin tekojen lisäksi kovaa valuttaa, jolla kehitetään vähäpäästöisiä juttuja, jotka samalla ovat mahdollisia kansalaisille.

      Eilen ajettiin syrjäseuduilla, missä ihmiset kuitenkin yrittävät eri tavoin - etäisyydet ja toimeentulon kuviot ovat sellaiset, ettei siellä (sähkö)polkupyörällä ajeta virastoon siirtelemään papereita.

      Mitä enemmän Suomessa liikkuu ja miettii arkea pitkien etäisyyksien maassa ja miettii mitä esimerkiksi jo talojen pitäminen asumislämpöisinä vaatii, sitä mielenkiintoisemmilta kaikenlaiset verojen lisäykset ja vaatimukset näyttävät.

      Tokihan voi olla elämää sekin, että eletään itsellisesti ja saadaan juuri ja juuri leipä pöytään ja saadaan pidettyä talo lämpimänä ja paiskitaan päivät pitkät työtä - sellaistahan Suomessa on ollut aina. Tai sitten elämää voi olla se, että eletään kaupungissa ja usein yhteiskunnan tuella kerrostalossa ja tehdään niska limassa työtä tai ollaan tekemättä mitään, miltei saman saa käteen.

      En tiedä, tuntuu jotenkin helvetin ankealta.

      Mutta kun tosiaan liikkuu ympäri Suomea, niin tajuaa millä vaivalla tämä maa on sieltä suon ja metsän tasalta rakennettu. Kaiken yllä leijuu kuolevaisuuden ja melankolian tuntu. Ja paikoin ylpeys siitä, että on noustu sieltä turpeesta. Jo pelkät luonnonolot aiheuttavat sen, että ihminen ei ole täällä sängyssä makaamalla tai talon seinustalla istuskelemalla elänyt.

      Poista
    5. En siis missään nimessä vastusta siirtymää puhtaimpiin energiamuotoihin, mutta kannattaa tosiaan käydä vähän eri puolilla Suomea ja ymmärtää, miksi kaikki eivät elämän rankkuudesta huolimatta tahdo mennä johonkin elementtikopperoon elelemään.

      Näissä siirtymissä tulisi olla kohtuutta, sitä tahdon sanoa. Tai sitten tulisi ymmärtää, että esimerkiksi ydinvoima on ihan varteenotettava energiantuottamisen muoto, kunnes muuta keksitään.

      Kun katsoo ihmisten tavallista elämää kaupunkien ulkopuolella, menestynyttäkin tai rapistuvaa, niin ei siinä ensimmäisenä näy tietämättömyys, tuhlailu ja junttius, vaan luja tahto ja kova työnteko - ja näkyy sekin, kun voimat ovat loppuneet ja rakennemuutos jyrännyt seutujen yli.

      Itse katselen näitä usein tippa linssissä, koska näen niin paljon konkreettista näyttöä siitä, mitä elämä useimmiten on: kovaa työtä, voimien uupumista, ja lopulta hiljaisuus. Kerran eläviä olleet rapistuvat paikat ovat tästä surullisia mutta realistisia muistomerkkejä; voimat eivät ole loputtomia, ja joskus kovinkin teräs antaa periksi.

      Nämä entisaikojen ihmiset ovat kuitenkin olleet jollain tavalla enemmän subjekteja kuin meidän aikamme ihmiset. He eivät ole olleet sisäisesti uhreja, vaikka kohtalo on sitten heidät aikanaan murskannut tai nostanut entistä ehompaan asemaan.

      Minä tahtoisin kyllä huomattavasti enemmän subjektikulttuuria kuin uhrikulttuuria, jossa minä on oikeastaan jonkinlainen objekti ja voimaantuu lähinnä siitä, että on muka jonkin sortavan rakenteen uhri ja alamainen tai saa osoitella näitä "rakenteita".

      Kansakunta / tai ei oikeastaan mikään elävä menesty sillä, että jää analysoimaan sitä millä eri tavoin on objekti. Siinä vaiheessa kun eri ryhmät saavat voimansa siitä että voimaantuvat objekteina olosta, on todella paljon voimaa murentunut. Meni vähän metafyysiseksi, mutta ainoa mahdollisuus ihmiskunnalla ja kansakunnilla on katsoa, mitä ne voivat tehdä pelissä kohtaloaan eli vääjäämättä edessä olevaa kuolemaa vasten, mitä ne voivat aktiivisesti tehdä ja päättää omasta puolestaan, ennen kuin homma on ohi...

      En nyt liitä mielessäni tätä pohdintaa mihinkään ideologiaan vaan pikemminkin sellaiseen raivaajameininkiin, joka on tavallaan aina mahdollisesti katkera ja jonkinlaiseen välitappioon päättyvä juttu, mutta joka kuitenkin vie kokonaisuutta eteenpäin.

      Sille konkreettiselle asialle emme tietenkään välttämättä voi rakenteita muuttamatta paljoakaan, että meillä on esimerkiksi 350 000 - 400 000 työtä vailla olevaa ihmistä, jos lukitsemme itsemme tiettyyn valintaan loputtomasti (esimerkiksi jos työntekemisen ehdot / työmarkkinat eivät jousta ja samaan aikaan valuutta ei jousta ja yhteiskunnasta katoaa työtä jota voisi tehdä ilman laajaa koulutusta ja osaamista, niin silloin ainoa missä näkyy joustoa on työllisyys - tarkoittaa kai lähinnä yksinkertaisesti sitä, että kaikille ei ole mahdollista järjestää työtä... ja se sitten vasta hyvinvointiyhteiskunnalle kalliiksi tuleekin).

      Sori, ajatus lähti harhailemaan... Metafyysisemmästä konkreettiseen... Tietystä eetoksesta lamaantumiseen...

      Poista
    6. Lisätyövoiman tarvetta en ihan ymmärrä ainakaan siitä näkökulmasta, että Suomessa on runsaasti työkykyisiä ja osaaviakin ja suhteellisen helposti jatkokoulutettavia ihmisiä vailla työtä ja nuoria ihmisiä vieläpä.

      Varmasti on myös niin että tarvitaan esimerkiksi työperäistä maahanmuuttoa, mutta sen olisi sitten tosiaan oltava työskentelyyn kykenevää, kielitaitoista ja osaavaa - ja muuallekin kuin matalapalkka-aloille...

      En tiedä, mihin tämä juttu yksittäisten valtioiden kohdalla ratkeaa vai pitäisikö ratkaisun tapahtua jossain isommissa kantimissa.

      Se vaan tulee mieleen, että sikäli kuin rahaa on käytettäväksi valtiolla, se tulisi sijoittaa ja kohdentaa niin optimaalisesti kuin mahdollista eikä jaella taivaan tuuliin ja toivomuksia perään lähetellen...

      No, en ole talousihminen enkä tietenkään kaikkea ymmärrä, mutta luultavasti sen verran kuitenkin, että asiat eivät ole reilassa läheskään kaikilla suunnilla.

      Poista
  11. "Vasemmiston liikkuma-alaa kaventaa entisestään vihreä siirtymä. On hyvä että päästöt saadaan minimiin; siihenkin tarvitaan kuitenkin tekojen lisäksi kovaa valuttaa, jolla kehitetään vähäpäästöisiä juttuja, jotka samalla ovat mahdollisia kansalaisille."

    Juuri näin, ja sama koskee hyvinvointivaltion muitakin osia.

    Kuvasit nappiin minunkin kokemukseni (joka toki on subjektiivinen) kun liikkuu pk-seudun ulkopuolella, maaseudulla ja pienemmissä taajamissa. Mitä sitten näen siellä? Näen tietenkin maataloja ja ihme kyllä vielä jopa viljeltyjä peltoja, sikaloita, navettoja, halkojen myyntiä, marjapeltoja. Luomukauppoja ja ruoan suoramyyntipaikkoja. Korjaamoja. Teollisuushalleja joissa pienet yrittäjät yrittävät rakentaa ja suunnitella jotakin, ja myydä. Näen metsiä ja tuskin koskaan missään raiskioita, mistä kaupunkilaiset niin usein puhuvat. Näen ihmisiä jotka ovat tavallisia ihmisiä joilla on tavallisia taloja ja autokantaa joka on vanhaa ja vaatimatonta. Usein on aistittavissa myös jatkumoita juuri siitä Suomesta millä muukin Suomi on rakennettu. Ok. Ehkä maaseudunkin taajamissa käydään identiteettipoliittisia turhanpäiväisiä ideologiasotia muilta piilossa, mutta kovin vaikea siihen on uskoa.

    On ihan selvää että jos tuon oikean (arvotan, se on selvää) Suomen selkäranka romahtaa vaikkapa ideologisella politiikalla joka tekee yrittämisen ja noilla seuduilla asumisen extremeksi, niin Suomesta tulee pelkkä vitsi, ja vielä vitsi jota se ei osaa itselleen kertoa.

    " Minä tahtoisin kyllä huomattavasti enemmän subjektikulttuuria kuin uhrikulttuuria, jossa minä on oikeastaan jonkinlainen objekti ja voimaantuu lähinnä siitä, että on muka jonkin sortavan rakenteen uhri ja alamainen tai saa osoitella näitä "rakenteita". "

    Yksityinen on suurimmaksi osaksi, ellei kokonaan, yksityistä, e i
    poliittista.
    Tuppuraisenkin ja vastaavien kannoista on luettavissa jonkinlaisen EU-internationalismin sävyjä. Oikea EU oli liberaalin maailman projekti, internationalismin vastavoima.

    VastaaPoista
  12. Kuvauksesi kaupunkien ulkopuolelta on juuri sellainen, jota itse esimerkiksi eilen viimeksi todistin. Tekee hyvää mennä välillä kaupungista pois. Näkee hiukan toisenlaisen Suomen, sellaisen jolla on juuria. En tiedä, miten muut asian kokevat, mutta minua tuo Suomi jotenkin koskettaa - ehkä siksi, että jotkut vielä jaksavat yrittää ja uskoa siihen, että ihminen voi omilla toimillaan vaikuttaa johonkin, ettei vaan mennä sen mukana mikä on "tätä päivää". Uskon, että Euroopasta löytyy paljon paikallisylpeyttä, joka ei ole syntynyt mistään nationalistisesta ideologiasta vaan siitä, että jonkinlainen itsenäisyys ja toimeentulo on saatu aikaan kovalla työllä eikä humputtelupuheilla, joissa miljardit eurot eivät ole mitään.

    Kaikenlaisia elämänmuotoja tarvitaan. Ei tosin kyllä sellaisia, mitä Tuppurainen puheillaan edustaa. Aivan käsittämätöntä soopaa, anteeksi nyt vain. Eikä tämä ole mitään vihamielisyyttä ketään kohtaan. Tuollaisia syntyy lähinnä paniikkinappia tai ideologista huumenappia painavassa puoluetoimistossa, jossa istuu idealistisia höyrypäitä, jotka tuskin ovat aikuisiässä päiväksikään poistuneet samoin ajattelevien kokoustiloista - väärintunnistuksia väärintunnistusten päälle.

    Eivät tavalliset ihmiset ajattele noin kuin Tuppurainen, koska he tajuavat, miten vaikea on pitää elämää yllä ja tienata edes se oma toimeentulo saati sitten että lähetetään miljarditervehdyksiä sinne ja tänne ja suuntauksen mennessä isosti harakoille. En voi kuin kauhulla ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos meillä olisi ollut tällaisia päättäjiä jossakin aikaisemmassa historiallisessa kriisitilanteessa. No, kriisitilanne on nytkin, mutta luulen, että siitä saadaan lopulta vielä pahempi kuin sen olisi tarvinnut olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän ei ole Suomen ongelma ainoastaan eikä siitä olisi tullut Suomen ongelma välttämättä ollenkaan niin pahasti, ellei Euroopassa olisi tietty tahtotila uudentyyppiseen tulonsiirtomekanismiin - en usko, että tätä oltaisiin Suomessa keksitty, kun sekä Kepun että SDP:n kannat olivat vielä viime keväänä ihan muuta.

      Poista
  13. Jope, olen tuossa striimien avulla seurannut poliisin monipuolisia valmiuksia siellä Helsingissä... Esimerkiksi tästä päivästä taitava suomalainen kirjailija osaisi kyllä kirjoittaa romaanin. Lienee jossain työn alla. Joku palkittu kirjailija sen tekee.

    VastaaPoista
  14. Kirjan nimi voisi olla Siinä näkijä missä tekijä... vai joko joku semmoisen kirjoitti?

    VastaaPoista
  15. Pöydälläni on rasvatuubi, jossa lukee Käsirasva Kekkonen. Sellaistakin on ja se on hyvää!

    Miten nämä ajat saavatkaan kaipaamaan Kekkosen verenkäyntiä ja häneen kohdistuvaa auktoriteettia...

    VastaaPoista
  16. Korona-aika alkaa tuottaa kaikenlaista liikehdintää, myös mielenosoituksia. Uutisista, joita lehdistä lukee, ei saa ihan selkeää vastausta siihen, mitä vastustetaan.

    Ilmeisesti ajatellaan, ettei korona ole tosiasiassa niin paha juttu kuin nyt yhteiskunnat siihen reagoivat? Tämä on hiukan ohut ajatus, kun katsoo maailmalle.

    Suomi on harvaanasuttu maa - täällä pandemia jyllää juuri siellä missä ihmiset ovat tiheässä eivätkä välitä rajoituksista. Jotenkin tuo mielenosoitukseen kerääntyminen tuntuu aika pöljältä itse epidemian tartuntamekanismia ajatellen.

    Sen ymmärrän, jos sanotaan, että pandemian tukahduttaminen ei ole mennyt optimaalisesti mutta on aivan älytöntä kieltää korona.

    No, nämä ovat omia mielikuvia, kun ei saa selkoa, mitä tuossa hommassa ajetaan. Onko tämäkin sellainen juttu, että sitä ei lähdetä riittävästi avaamaan vaan ihmiset leimataan hulluiksi?

    En tiedä, mutta aika pöljää on tulla kaduille isolla porukalla eri puolilta Suomea - luulisi, että muitakin vaikuttamisen keinoja on.

    Ihmisten epätoivon ymmärrän. Se on todellista, mutta niin on koronakin, jos sille antaa mahdollisuuden levitä.

    VastaaPoista
  17. Koronapandemiassa olisi tärkeätä saada tarvittavat vertailutiedot kaiken aikaa. Siis eri kuolinsyyt vuoden mittaan. Ihmisiä kuolee ja ihmisiä ihmistsunamissa kuolee paljon.

    Tämä ei ole vähättelyä.

    Ihmiset Helsingissä korostavat sanaa vapaus. Heillä ilmeisesti on jonkinlainen etiäinen vapauden suuremmasta menettämisestä ja kontrollin lisääntymisestä jolloin pandemia on alku ja tilanne jatkuu.

    Jotenkin tilanteen on purkauduttava ellei sitten jossain vaiheessa Euroopan Unioni lähetä suurehkoa elvytyssummaa Suomen yhteiskunnan kustannusten ylläpitämiseksi. Ehkä rahaa meille on tulossa ja voimme vielä jopa tiukentaa sen avulla rajoituksia.

    VastaaPoista
  18. "Ihmiset Helsingissä korostavat sanaa vapaus. Heillä ilmeisesti on jonkinlainen etiäinen vapauden suuremmasta menettämisestä ja kontrollin lisääntymisestä jolloin pandemia on alku ja tilanne jatkuu."

    Tuo on kyllä totta, mutta en osaa arvioida onko koronalla, siis sen arjen tason vaikutusten, sairastumisien, rokotusten jne. kanssa tekemistä.
    Muuten kyllä sitten ainakin käsitys yhteiskuntapolitiikan vaihtoehtojen moninaisuudesta on kapeutunut.
    Niin ainakin mm. vihreä siirtymän mahdollistamiseksi halutulla tavalla.
    Toki on esitetty käsityksiä paljonkin, että koronakriisin myötä edistetään juuri esim. EU:n liittovaltioistumista ja yhteisesti politisoitumista.

    Menenpä nyt etsimään tietoja päivän tapahtumista täällä Helsingissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkuvasti yhteiskunnassa saa olla varuillaan vapauden pohjan säilyttämiseksi. Varmasti koronaan reagoinnissa tapahtuu myös sellaista, mikä ei mene aivan optimaalisesti, ja tämä saa ihmiset miettimään kysymystä vapaudestaan: sananvapaus, liikkumisen vapaus, ammatinharjoittamisen vapaus... Ymmärrän nämä näkökohdat hyvin. Sitä en oikein ymmärrä, että korona kielletään ja kokoonnutaan, kun siitä ei seuraa kuin harmia, ei edes kunnollista näkyvyyttä.

      Poista
    2. Koronarajoitusten kokoontuminen näköjään oli. Ilmeisesti ei sitten erityisemmin vaalien siirtämiseen liittyvä.

      Mielestäni koronarajoitukset ovat tarpeellisia.
      Poikkeuksena niiden alueiden koronarajoitukset ja esim. ruokaravintoloiden sulkemiset, joilla koronaa ei käytännössä ole lainkaan tai on vain vähän. Niitä rajoituksia on vaikea ymmärtää. Ruokaravintolat ja vastaavat pitäisikin avata pian.

      Rokotuskin on vapaaehtoinen. Maskin käyttöä ei täällä kukaan vielä vahdi. Kouluissa jylläävät sadat ihmiset vailla turvavälejä. Tästä näkökulmasta ei kovin rajoittavaa ole ollut.
      Itse kannan huolta pienyrittäjistä eniten. Se on se porukka mihin elvytyspaketti tulisi suunnata eikä maasta ulos.
      Relevantti suurmielenosoituksen aihe olisikin siinä.
      Lisäksi ajattelen että "korona"-EU:n suunnanmuutosta tulisi kysyä kansalaisilta demokratian nimissä. Kuntavaalien yhteydessä voisi olla vaikkapa neuvoantava kansanäänestys (ideaalimaailmassa).

      (Joistakin koronaan liittyvistä viranomaisten täydellisistä ylilyönneistä olen tietoinen. Liittyen esim. rajuunkiin pakottamiseen. Mutta käsittääkseni ne ovat olleet yksittäistapauksia.)

      Poista
  19. Eivät tämän päivän Helsingin kuvastot tunnu oikein parhailta mahdollisilta pääkaupunkimme mainoksilta... ainakaan kaikille.

    VastaaPoista
  20. Koko ajan pelkäsin kyllä kuvaa maijaan raahattavasta miehestä, jolla on pahvikyltti missä lukee TERVEISIÄ JOPELTA JARILLE VAASAAN.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Hah ha, lue kommenttini yllä. T u o h o n mielenosoitukseen minua ei kyllä olisi voitu houkutella. Kannatan rajoituksia pienin poikkeuksin.)

      Poista
    2. Jope, ei siellä pääkaupungissa tänään ollut pelkästään koronarajoituksista kyse. Kyllä tämä on isompi juttu. Tietenkin kokoontumisissa tulisi noudattaa annettuja ohjeita.

      Mutta kehitys kehittyy ja seuraavaksi on vappumeininki.

      Poista
    3. Lisään, että todellakin: missä ovat taiteilijat? Taiteilijoiden herkkä hermostollinen taju ja tahto tajuta?

      Kuinka moni taiteilija valitsee epätietoisuuden silloin kun asiat eivät enää ole siinä vaiheessa ja etulinja on jo etäämpänä?

      Tämä taiteilija-aspekti on sinänsä huvittava...

      Poista
    4. Nähdäkseni monet taiteilijat ovat sanoneet jo hyvinkin painokkaasti näkemyksensä hallituksen koronatoimista - eli että heidät on jätetty oman onnensa nojaan aivan täysin. Kyllä he ovat reagoineet. Ihan kaikki eivät ole olleet lampaina teuraaksi vietävissä. Monilta taiteilijoilla on mennyt toimeentulo täysin ja koko alan vaikuttavuudesta ja tulonmenetyksistä ovat eri alojen ihmiset esittäneet myös laskelmia.

      Poista
    5. Siis ovat esittäneet oman alansa ahdingosta ja tulonmenetyksistä ja verranneet omaa osuuttaan esim. Kaipolaan ja muualle, tapauksiin joista on uutisoitu isoina juttuina. Mielestäni jo iltapäivälehdistä tämän on voinut lukea.

      Poista
    6. Varmastikin. Ja hyvä niin. Visioin vain ehkäpä jotain Erno Paasilinnan tapaista sanojaa ja summaajaa, jolla olisi näkyvä tilaisuus sanomisiinsa ja summauksiinsa.

      Poista
    7. Koronarajoitusten ohjeen on noussut eräissä tajunnoissa käsite VAPAUS ja sen rajoittaminen ja yhä uudelleen eri perustein rajoittaminen tulevaisuudessa. Tilanne on siten laajentunut ja arvelen sen näkyvän yhä selkeämmin vappuna.

      Poista
    8. Piti olla: oheen. Ja täsmennän vielä tuolla viitauksella Paasilinnaan, että etsin siis jonkinlaista aikakauden muistiinmerkitsijää ja oivaltajaa ja tietenkin, Vesa, toivon, että itse siinä kirjailijana teet mahdollisuuksien mukaan voitavasi.

      Poista
    9. Kiitos, Jari, totta kai yritän parhaani. On mielenkiintoista nähdä milaisia Paasilinnoja ja Salamoita meillä on esimerkiksi 10-15 vuoden päästä tai jo aikaisemmin analysoimassa tämän aikamme tilanteita - ja onko heitä? Saas nähdä. Ei tämä Euroopan meno kovin hyvältä näytä, jos ihan suoraan sanotaan. Toivon, että nykyinen hallitus onnistuu koronanhoidossa edes tällä tavalla kuin nyt terveyden osalta - tulee taas uusi syksy ja uudet muuntovirukset - toivottavasti on kunnon strategia myös siihen eikä nyt vain kaiken avaamiseen poliittisessa paineessa. Nyt tarvittaisiin hallittua ja proaktiivista osaamista.

      Poista
  21. Hallittua ja positiivista osaamista (lue realismia) tarvitaan myös koko maan asioiden hoidossa eikä ylipoliittista ideologisuutta ja oman poliittisen hardcore-kannattajakunnan mielistelyä.
    Luin juuri että kun Suomi esimerkiksi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 !!!
    mennessä kuten kaikki tiedämme (luullen että se on nyt se uusi normaali ja mainstream) niin
    Suomen verrokkimaiden tavoitteet ovat kuitenkin huomattavasti maltillisempia: Ruotsi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2045 mennessä – siis kymmenen vuotta Suomea myöhemmin – ja Saksa ja Ranska vasta vuoteen 2050 mennessä, mikä on EU:n yleistavoite, ainakin toistaiseksi ! (Voi olla että sitä kiristetään, näytämmehän me jo mallia, eh)
    Eli olemme kuin pituushyppykisoissa, Suomi on päättänyt että se voittaa kisan hyppäämällä kaksi metriä pidemmälle kuin muut ja saa kirkkaan kultamitalin.
    Kaikki tiedämme myös miten tuo kultamitalisuoritus (jonka luonnontieteellinen ilmastomerkittävyys hukkuu promilletason marginaaliin) maksetaan ja kuinka monta luotia omaan jalkaan se vaatii.
    Asialliset hommat, kuten mahdollisia ilmastotavoitteita, on hoidettava, mutta jokin suhteellisuus mielessä sentään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Ja missä hemmetissä viipyy ilmastotavoitteiden sananmukainen Äiti: syntyvyyden, eli hedelmällisyysluvun pudottaminen kaikissa maissa alle kahden. Sen homman Suomi on jo hoitanut, emme ole edes syntyvyysneutraali vaan syntyvyysnegatiivinen - vrt. hiilinegatiivisuus - mikä koskee jokaista muutakin maata tässä maanosassa Välimeren maista Nordkappiin. )

      Poista
  22. Ihan vaan pienenä kommenttina, että ihanteellisuus on hienoa ja on hyvä, että pidetään huolta maamme luonnosta ja puhtaudesta.

    Sitten koviin juttuihin: Kiinan hiilidioksidipäästöt ovat isompia kuin Euroopan ja Yhdysvaltojen yhteensä.

    Niin, ei ole vastuun väistelyä todeta näin. Olemme hyttysen pieru päästöinemme tässä sopassa. Enpä usko, että esimerkiksi Kiina seuraa esimerkkiämme, jos sille ei ole siitä jotain konkreettista hyötyä.

    No, nämä ovat näitä ikuisuuskysymyksiä.

    Jos väestöntiheys olisi kautta maailman sama kuin Suomessa, eipä olisi ylikansoituksesta tietoakaan. Väljästi mentäisiin. Suomen hiilirasitteena on pohjoinen sijainti, ei näin kylmissä oloissa asu muistaakseni kuin se 5 prossaa maailman ihmisistä, eikä tainnut olla edes sitäkään. Tilastot vähän hukassa.

    Uskon, että Suomi tekee parhaansa, toivottavasti tekee tasapainoisesti ja miettiä rakennemuutosten kokonaisuutta, koska jos ei toimita näin, olemme melkoisissa yhteiskunnallisissa ongelmissa.

    VastaaPoista
  23. Suomen väestötiheys kasvaa tulija-aaltojen myötä. Olemme puhuneet, että Suomi on väistötila ja sellainenhan se on. Toisin sanoen jo nyt jollain tavoin kaikissa väestöanalyyseissä olisi huomioitava väestösijoitukset.

    Kun Suomessa aikanaan vaikuttaa hätätilan kielipeli niin sen myötä tänne vyöryvät tulija-aallot.

    Ehkä tulija-aallot konkretisoituvat vasta 30 vuoden kuluttua mutta ne konkretisoituvat silloin.

    Isot planetaariset prosessit ovat käynnissä. Pandemiakuolleet eivät suinkaan peitä alleen väestökasvun valtavaa tsunamia...

    Jossain vaiheessa Suomen lipun sininen risti muuttuu siniseksi ympyräksi, joka merkitsee pelosta kylmääntynyttä suomenmielisen persereikää.

    VastaaPoista
  24. Tämänkin olen sanonut monta kertaa: jos ei saada laajasti, globaalisti, yhteiskuntia toimimaan siellä missä ne ovat, niin huonosti käy. Kun verrataan tiedossa olevaa muuttoliikettä mihin hyvänsä aikaisempaan historiassa, niin on aivan selvä, että volyymit alkavat merkitä aivan eri tavoin.

    Oltiinpa kulttuureista tai mistä hyvänsä mitä mieltä tahansa, ei se ole mikään ratkaisu, että ihmiset muuttavat toisaalle, varsinkaan pohjoiselle pallonpuoliskolle, jossa jo ympäristön olosuhteet sanelevat sen, että on pakko käyttää runsaasti energiaa lämpimänä pysymiseen ja liikkumiseen. Jostakin se on vain tuotettava ja joku sen maksaa. Puhtaampi on parempi, mutta tuohonkin on helpompi päästä pienellä porukalla kuin isommalla populaatiolla.

    Tietenkin jos pidetään ideaalina jotain häkkikanalaelämää, niin sitten asia on eri. Isoihin kerrostaloihin vaan kaikki nauttimaan elämän rikkaudesta.

    VastaaPoista
  25. Siis muuttoliike paremman elämän perässä surkeista yhteiskunnista on vääjäämätöntä ja se on lähtijöille varmasti perusteltu valinta, mutta ei se ole mikään ratkaisu oikeastaan mihinkään ongelmaan, jos planeetan väestömäärä kasvaa ennustettua tahtia siellä missä se kasvaa; väestönkasvu tarkoittaa yhä surkeammin toimivia yhteiskuntia, kun väestönkasvu tapahtuu alueilla, joissa ei ole organisoituneita, toimivia yhteiskuntia.

    VastaaPoista
  26. Kun sininen risti lipusta haalenee niin lopulta on vain valkoinen antautumislippu... On realismia tänään arvioida, että Suomi kokee muodonmuutoksen eikä missään tapauksessa 50 vuoden kuluttua ole enää olemassa kuten runoilijat ovat siitä helskytelleet.

    Tämä ei ole surrealismia vaan realismia.

    VastaaPoista
  27. Orjuuntunut sujuvuus ja hätätilan ilmapiirin luominen edistävät maamme muodonmuutosta.

    VastaaPoista
  28. Ainoa mahdollinen estävä tekijä ovat vanhat suomalaiset mummot mikäli he nousevat barrikadille ja havahduttavat nuorempia jonkinlaiseen häpeänsorttisuuteen, oikeanlaiseen häpeään.

    VastaaPoista
  29. Olen minäkin vahvasti sitä mieltä ettei voi hyväksyä sellaista jakoa, että on valtioita jotka ovat lähtökohtaisesti kokoaikaisessa kriisitilanteessa joko sotien tai sisällissotien, uskonnollisen fundamentalismin/rasismin, pakolaisuuden, ilmastonmuutoksen tai väestönkasvun vuoksi
    ja
    sitten on valtioita jonne nuo kaikki ongelmat yritetään siirtää ratkaistavaksi. Sellainen ei tule toimimaan.
    Nuo mainitsemani ongelmat on ehdottomasti ratkaistava niissä maissa, muuten koko vene kaatuu.
    Ja sanonpa ettei tuota valtavaa ongelmakenttää ratkaista lukutaitokampanjoilla tms.
    ja kaiken vastaanottavalla humanitarismilla.
    Ne ovat tärkeitä, yksittäiset ihmiset voivat tulla autetuiksi mutta muuten kuin hiiren piipitystä. Suuruusluokka on valtava. Jono loppumaton. Biden tulee kohtamaan sen kautensa aikana Meksikon rajalla: tulijat eivät koskaan tule loppumaan, maanosa vuotaa toiseen. Ongelmineen.

    On yksinkertaisesti alettava vaatia enemmän. Siitä ei näy merkkiäkään vielä. Koko maailman yhteisö painaa villaisella mm. valtavia rasistisia ilmiöitä läntisten maiden ulkopuolella.
    Sama syntyyvyden ja korruption kanssa.
    Hiilen alentamista on turvallista vaatia, mutta olisi ymmärrettävä että hiilidioksidi on vain yksi maailman ongelmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mahtavaa jos voisi tai osaisi suhtautua tuohon eri maanosien liukumiseen toisiinsa
      vain eettisesti ja sosiaalisesti
      ja voisi jättää demografiset kausaliteetit ja luonnontieteelliset (myös ekologiset) faktat sikseen.

      Mikä onnellinen ja kaunis tila se olisikaan!

      Voisi olla tyytyväinen itseensä myös sosiaalisena eläimenä, voisi kätellä peilikuvaansa, voisi yhtyä suureen kuoroon, joka on ihan varma, että "kaikki järjestyy kyllä" ja olisi hyvää aikaa keskittyä vaikka identiteettipolitiikan ristisanatehtäviin siitä kuka sanoi mitäkin
      ja oliko se pahasti sanottu.

      Poista
    2. (Itse yritän kyllä rajoittaa sitä näkyä päässäni minkä monen varman tiedon valossa luulen todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi.
      Onneksi mussa on se hyvinkin kevytmielinen puoleni, joka pitää asioita kasassa, Jarin jylhyyttä ja ankaruutta ajattelussakaan en pysyvänä omista vaikka näissä asioissa en takkiani kääntele. Mutta on naurettava välillä, ja vähän kaikelle. Ja aina on kaltaiselleni tulevaisuuspessimistille se lohtu ja ainainen toive mahdollisuudesta olla täydellisen väärässä. Kauniit ja vain hyvät ihmiset eivät saa siitä ylellisestä ilosta tietää koskaan, koska heidänhän on tietenkin toivottava olevansa koko ajan ja lopulta oikeassa. )

      Poista
    3. Murheet tulevat olemaan suuria, paljon suurempia kuin tahdomme nyt ajatella, mutta yritetään elää omaa elämää niin hyvin kuin se ikinä onnistuu. Se meillä on tässä käsillä häviävän pienen ajan. Tietenkin olisi hienoa, jos voisimme säilyttää hyvän yhteiskunnan ja myös luoda hyviä yhteiskuntia, jotka pystyvät vastaamaan muutokseen fiksusti eivätkä mene muutosten mukana. Pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat ovat jotain sellaista, joiden ei soisi jäävän pieniksi historiallisiksi kuriositeeteiksi.

      Poista
    4. Kuuntelin tänään kotimatkalla Yle puheelta Poliklinikkaa, jossa Elina Lepomäki ja demareiden Matias Mäkynen kävivät loppua kohti hyvin räiskyvää keskustelua maamme talouspolitiikasta. Kylmä olo tuli kohdassa jossa Lepomäki toi esiin että meillä on keskimäärin 8 (!!) prosenttia korkeampi kokonaisverotusaste kuin OECD-maissa keskimäärin.
      Miten ihmeessä tähän maahan saadaan houkuteltua määrällisesti riittävää työperäistä ja koulutettua uutta tekijäkuntaa, miksi he tulisivat tänne antamaan työpanoksestaan suuren osan pois ? Ei mitenkään.
      Puhumattakaan siitä minne katoaa jo tällä olevien palkansaajien ostovoima! ja sitä kautta terve kasvu.

      On ihan päivänselvää että jättikokoiseksi kansantuloimuriksi kasvanutta valtio/kunta-sektoria on alettava kohtuullisesti purkaa ja työtä on alettava tehdä enemmän, oli poliittinen tai arvokäsitys ihan mikä tahansa.

      Tässäkin yksi esimerkki tilanteesta: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007930778.html

      (Huom! Olen itsekin saanut toimeentulotukea ja tuollainen järjestelmä tarvitaan, mistä sitä tietää milloin elämä taas laittaa ahtaaseen paikkaan, mutta esimerkiksi tuo vertailu Ruotsiin osoittaa, että jotakin on pahasti pielessä.)

      Poista
    5. Tilanne on kestämätön yhteiskunnan rahoittamisen ja houkuttelevuuden kannalta. Minusta on siedettävää maksaa vähän enemmänkin veroja, kun tiedän että ne kohdennetaan järkevästi, mutta nykyisin suoraan sanottuna vituttaa, kun tietää miten niitä lapioidaan miljarditolkulla asioihin, jotka menevät monen tärkeän jutun ohi ja kun vielä tiedän, että ne miljardit on heitetty huonon yhteiskuntasuunnittelun vuoksi kankkulan kaivoon, joka ottaa vastaan mutta ei anna takaisin paljoakaan.

      Mikä on se maakuntahimmeli mikä nyt rakentuu? Kun miettii normaalia ihmistä, joka maksaa lainansa, veronsa, ruokkii perheen, lämmittää talon, liikkuu töihinsä, niin ei sille kyllä jää kouraan juuri mitään. Näin varsinkin pääkaupunkiseudulla. No, jos ihmisellä on tarpeellinen, niin totta kai sen pitäisi riittää, mutta ei näin homma kuitenkaan pidemmän päälle pyöri. Sitten on vielä suuri osa ihmisiä, jotka elävät todella pitkälle tulonsiirroilla.

      Olen hakenut pari kertaa nuorena aikuisena / perheellisenä toimeentulotukea tiukassa paikassa, mutta en saanut. Käskettiin ottaa opintolainaa. En muista mistä rahat lainasin, mutta siitä selvittiin. Toki yhteiskunta on monessa suhteessa kannatellut koulutuksen, hyvän infran, terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja muun palveluin, joten sikäli olen tyytyväinen ja maksan mieluusti veroja. Mutta sitten on sellaista humputtelua, ettei siinä ole mitään järkeä ja voi sanoa jo etukäteen monista jutuista, että perseelleen menee ja pilataan asioita tavalla, joita tuskin koskaan saadaan kuntoon.

      Suomi on houkutteleva lähinnä sosiaalietuuksien vuoksi, ei palkka- ja verotustason vuoksi. Tietenkin jos tänne saadaan osaavia ihmisiä, jotka ihastuvat ympäristöön, suhteelliseen rehellisyyteen ja asioiden toimivuuteen, puhtauteen jne, niin tilanne on hyvä, mutta lähtökohtaisesti tämä ei ole puhtaan taloudelliselta näkökannalta kovin houkutteleva paikka.

      Poista
    6. Nykyinen toimintaympäristö on muuttumassa niin kalliiksi, että investoinnit jäävät varmasti monin paikoin alle odotustason. Toisaalta keskeistä teollisuutta häipyy.

      Täytyy silti pitää optimismia yllä. Jossain vaiheessa on oikeasti pakko laskea ja optimoida, mikä kannattaa ja mikä on mahdollista.



      Poista
    7. Minusta sitä vihreää siirtymääkin kannattaa ajatella oikein aikataulutettuna kokonaisuutena; jos se toteutuu, mutta mikään ei ole mahdollista / tai mihinkään ei ole varaa sen jälkeen, niin en sitten tiedä, millainen se siirtymä on, ja vielä kun samalla tehdään politiikkaa, joka vaikeuttaa siirtymää ja luo muita kuluja rankasti. Saas nähdä, miten tässä kaikessa käy. Toivottavasti jotenkin realistisesti.

      Poista
  30. Eli pitäisi olla hyvin resurssoitu tämä vihreä siirtymä ja siihen tulisi saada taloudellista aktiviteettia ja elinvoimaa mukaan, niin että se myös tuottaa hyvinvointia ja samoin sen hinta tulisi olla sellainen, että se on ihmisille mahdollinen.

    Mikään kovin mukava ajatus ei ole hiilineutraali yhteiskunta, joka on samalla pääasiassa jonkinlainen sosialistinen seuranta- ja kyttäysyhteiskunta, jossa ihmiset eivät voi varsinaisesti valita missä elävät, liikkuvat jne.

    Tässä pitää olla tarkkana, ettei luoda jotain mahdotonta ja toimimatonta. Siksi puhuin oikea-aikaisuudesta. Jos on jokin "kunnianhimo" ideana, sitä pitää valvoa, ettei siitä tule seikka, joka muuttaa vaikeaksi kaiken muun: vaakakupissa ovat myös yhteiskunta ja ihmiset, eikä mikään siirtymä tai rakennemuutos saisi olla sellainen, että se pistää epäbalanssiin nämä.

    En tarkoita, että mitään ei pitäisi tehdä, vaan että pitää tehdä oikea-aikaisesti.

    VastaaPoista
  31. "Suomi on houkutteleva lähinnä sosiaalietuuksien vuoksi, ei palkka- ja verotustason vuoksi."

    - Tuo juuri määrittää jo etukäteen maahanmuuton suunnan. Siis sen keille maamme on houkutteleva, keille ei. Ylikorkea verotus johtaa myös omaan aivovuotoon.

    "Minusta sitä vihreää siirtymääkin kannattaa ajatella oikein aikataulutettuna kokonaisuutena; jos se toteutuu, mutta mikään ei ole mahdollista / tai mihinkään ei ole varaa sen jälkeen, niin en sitten tiedä, millainen se siirtymä on, ja vielä kun samalla tehdään politiikkaa, joka vaikeuttaa siirtymää ja luo muita kuluja rankasti."

    -Vihreä siirtymä on alkanut kuulostaa omaan jalkaan ampumiselta. Tulee mieleen peliteollisuus josta odotettiin suuria. No, se työllistää ihmisiä korkeintaan muutamissa tuhansissa. Samaan tapaan kaikki eivät voi olla aurinkokennosuunnittelijoitakaan, joku pieni määrä kyllä. Odotus vihreän siirtymän talousvaikutuksille on massiivisen ylisuuri. Ja siihen vielä muun tuottavan työn siirtyminen pois paremman kilpailukyvyn maihin.

    "Mikään kovin mukava ajatus ei ole hiilineutraali yhteiskunta, joka on samalla pääasiassa jonkinlainen sosialistinen seuranta- ja kyttäysyhteiskunta, jossa ihmiset eivät voi varsinaisesti valita missä elävät, liikkuvat jne."

    -Tämäkin tulee olemaan negatiivinen houkutustekijä. Koulutetut ihmiset tuskin tulevat Aasiasta tänne etsimään antiliberaalia säännöstely-yhteiskuntaa, eivät Euroopastakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nyt vedän kaikki mutkat ja rönsyt suoriksi ja yksinkertaistan potenssiin kolme niin Suomi tulisi vapauttaa.

      Vapauttaa ylikorkeasta ja halvaannuttavasta verotusasteesta
      ja mahdollisesti jo nyt kehittymässä olevasta monenlaisesta säätelystä ja antiliberalismista.

      Poista
    2. " Toki yhteiskunta on monessa suhteessa kannatellut koulutuksen, hyvän infran, terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja muun palveluin, joten sikäli olen tyytyväinen ja maksan mieluusti veroja."

      Tästä ilman muuta samaa mieltä. Olen hyvinvointivaltion kasvatti ja kantama, ja ehkä jopa pelastama.
      Mutta tämä ei tarkoita että noita asioita ei voitaisi kohtuullisesti hoitaa lukuisten matalammalla verotusasteella.
      Tällä hetkellä sitä ei aidosti edes tavoitella.
      On valinta että kannamme kaikki niin yksityisinä ihmisinä, yrityksinä kuin kansantalouksina valtavaa lisäpainoa ja jarrua mukanamme.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Olen kehottanut noin keskituloisia ihmisiä laskemaan laskurilla, mikä on heidän eläkkeensä. Yleensä seurauksena järkytys: en olisi uskonut että se on noin pieni, ja että eihän tässä ole koskaan varaa jäädä eläkkeelle. Siihen kun lisää vielä eläkkeiden rajun verotuksen niin pudotus on todella kova. Jos ei ole saanut mitään sukanvarteen, ja monet eivät ole, pudotus on vielä rajumpi.

      Suomen kilpailukyky ja tuottavasta työstä syntynyt kansantulo jne. on ensimmäisenä eläkeläisten etu. Koska vain sieltä niitä eläkkeitä on maksaa. Ihme kyllä vappusatasilla silti niitä ääniä eläkeläisiltä yritetään ostaa.

      Itse olen tullut siihen tulokseen, pienen painin jälkeen, että pudottaisin eläkeläisten, yrittäjien ja palkansaajien verotusta.
      Ei täällä yhdessä maailman kalleimmista maista maailman laidalla tule normaali ihminen muuten toimeen.
      Jotta tämä em. olisi mahdollista, on pakko kannattaa kunnan palvelujen karsimista ja valtionkin "pienentämistä" ainakin jossain määrin, oli arvomaailma tai poliittinen ajatus mikä tahansa.

      Itse ajattelen että tämä ei ole edes politiikkaa, sitä ei voi määritellä vasen-oikea -typistyksillä eikä edes arvohöpinöillä, vaan se on matematiikkaa. Ihmisten on kyettävä tulemaan toimeen.

      (Eri asia sitten mistä on karsittava. Se on vaikea kysymys.)

      Poista
    5. Karsimisen/leikkaamisen vaihtoehto on olemassa.
      Se on todella tuottavan elinkeinoelämän synnyttäminen maahan.
      Mutta siihen ei ole poliittista tahtoa ja rohkeutta. Yrittäjäystävällisyys kaikilla yhteiskunnan tasoilla ei ole hallituksen ykkösasia, ei lähelläkään.

      Poista
    6. Luin just äsken Halla-ahon ( tiedoksi: ei, hän ei ole minulle mestari eikä mitään sen suuntaista, hän on politiikko) kommentin:
      "On helppoa luoda työpaikkoja. Voi esim. palkata valtion rahalla 50 000 ihmistä kaivamaan kuoppia ja toiset 50 000 täyttämään niitä. Julkisen talouden kannalta merkitystä on kuitenkin vain sellaisilla työpaikoilla, jotka parantavat julkisten menojen ja tulojen suhdetta."

      Kyllä tuon jokainen tajuaa.
      Mutta silti paljon toimintaa ja puhetta niin kuin ei tajuttaisi. Valittua poliittista tomusokeria sen sijaan.

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  32. Kun maa menee tiettyyn jamaan, niin kusessa ollaan. Sellaista se on. Vaikeudet ovat globaaleja ja aaltoilevat myös meille.

    Poliitikot voivat luoda joitain edellytyksiä toimintaympäristölle, ihmiset sitten katsovat, mihin rahkeet riittävät. Tiukkaa on saada aikaan ylipäätään mitään, jos edellytykset ovat yhä hankalammat.

    Taisin tuolla jossain sanoakin, että jos joustonvarat (valuuttamekanismi, työn hinta) on poliittisilla päätöksillä leikattu tietynlaisiksi, niin silloin joustaa työllisten määrä (porukka on kortistossa ja nostaa aikansa tukia).

    Globaalissa maailmassa, jossa markkinamekanismin mukaan kilpaillaan kaikesta, tällainen perustilanne on todella haastava: kun työt karkaavat muualle, tarvitsee yhteiskunnan kerätä yhä enemmän veroja ihan jokaiselta, jotta homma pyörii, kun ei niitä veroja kannattavan työn ja toimeliaisuuden laskiessa enää kerry entiseen tapaan... Syntyy helposti kurjistumisen kierre.

    VastaaPoista
  33. En malta olla laittamatta tätä tähän vaikka menee ihan ohi aiheesta.

    Ehkä muistatte kuinka olen useita kertoja tuonut esiin oudon Pentti-palvontamme. Samaan aikaan mm. Halla-ahoa kauhistellaan, vaikka hänen käsityksensä ovat humanistiliiton kesäpäivien illanistujaisten kaunopuhetta verrattuna "elämänsuojelija"-Linkolaan, jonka villapaidan "eettiseen" tuoksuun ovat niin monet huumaantuneet.

    Itse en kauhistele Suomen valintoja toisen maailmansodan aikana. Se oli se historiallinen tilanne se.

    Mutta tässä Jarkko Tontti pohtii ansiokkaasti muita Linkolaan liittyviä epäjohdonmukaisuuksia. Tai siis itse Linkola oli johdonmukainen kyllä, mutta hänen vihreät ja vasemmistolaiset rakastajansa eivät niinkään kaksoiskoodiensa kanssa.

    https://www.verkkouutiset.fi/pentti-linkola-ja-suomalainen-mielenmaisema/#f7731139

    VastaaPoista
  34. Tontti voisi pohtia ansiokkaasti miten ihmistsunamin ongelma ratkaistaan. Pandemia saattaa päättyä ja senkin aikana tsunami on vain kasvanut. Tämä tsunami on valtava voimalataus ja sisältää erilaisia väkivaltaisia isoja ja pieniä ratkaisuja.

    Ymmärtääkseni vihreät eivät pohdi tänään ihmispopulaation kasvua. Se on ilmeisesti liian vaivaannuttava asia.

    Olen lukenut Linkolaa ja arvostan hänen henkilökohtaista elämän asketismiaan.

    Voisiko Tontti kirjoittaa jotain Pekka Kuusesta, jonka tarkastelu on tieteellisempää kuin Linkolan tarkoituksellisesti raju runollinen esseismi.

    Linkolastakin siis on puhuttavissa samalla kun Kuusi on tykkänään unohdettu.

    Siis ihmistsunamin ratkaisu ei ole muuta kuin kaoottisen väkivaltainen ilmastonmuutoksen kehyksissä.

    VastaaPoista
  35. Joka vaikenee tänään ihmistsunamista se edistää huomisen totalitarismia. Itse en näe muuta vaihtoehtoa kuin että totalitarismi tulee jollain tavoin voimaan. Päätä on mahdollista pitää vielä tänään pensaassa.

    Suuret Suomeen tulevat kansainvaellusaallot tuskin tapahtuvat suomalaisen veronmaksajan aplodien kuuluessa.

    VastaaPoista
  36. Demokratia muuttuu totalitarismiksi siten että sen nimissä tehdään totalitaarisia tekoja.

    VastaaPoista
  37. Kyllä Jari, noin on.
    Tänään katselin ylen tv-uutisista raporttia Intian koronatilanteesta. Ruumiiden polttopaikat ja liikkumiskiellot joita ei noudateta. Jotenkin siinä välähti se kuva, mikä on tällä vuosisadalla tulossa ja mistä puhut.

    Koska ihmiskunnan määrä on jättiläismäinen nykyään, se määrä tuottaa jo oman voluuminsa jota ei oikein mikään hetkauta.
    Ajattele että yhdessä vuodessa kuolisi nyt sama määrä ihmisiä kuin koko toisen maailmansodan aikana. Sellaisena vuonna tilanne olisi edelleen väestönkasvun jatkuminen...

    Itse tuon esiin Linkolan esiin sen vuoksi, että hänestä tehdään pyhimys tietyissä hyvien ihmisten piirissä vaikka hänen maahanmuuttopuheensa ja väestöpuheensa ovat halla-ahoa potenssiin kymmenen.

    Silti Pentin villapaita kuuluu hyvisihmisten galleriassa ihaniin asioihin ja koko mies parhaisiin ihmisiin, kun taas maltillinen ja varovainen maahanmuutto- tai väestökriitikko on natsi, fasisti ja ties mitä. Tuollainen on sietämätöntä.
    Linkola ei ollut suvakki vai mikä se sana on. Se oli ääriajattelija ja rajojen sulkija numero yksi. Sen ohittaminen on outoa. Tämän Tontti toi hyvin esiin.


    VastaaPoista
  38. "Tontti voisi pohtia ansiokkaasti miten ihmistsunamin ongelma ratkaistaan:"

    Nyt on nähtävissä ettei ihminen halua asiaa ratkaista. Nyt on isosti valittu jo unitila: "2100-luvulla kääntyy laskuun."

    Jos luonto ei asiaa ratkaise, ihmispopulaatioiden ja kulttuurien tuhoutuminen ratkaisee. Tuo ei ole edes pessimismiä, dystopiaa tai negaa synkistelyä. On ihan selvää että se menee noin.
    Maapallon luonto eikä ihmiskunnan infra ja henkinen tila ole kestänyt tätä 8 miljardin ylipaisumista.
    Miten se voisi kestää vielä lisämiljardeja seuraavan sadan vuoden aikana? Ei mitenkään.
    Tuon Linkola ja tietenkin Kuusi tajusi. Ja monet muut.
    Mutta on valittu ideologia, jossa tulipaloa ei haluta tunnistaa tulipaloksi. Onhan tässä vielä aikaa. Liekit sammuvat jotenkin itsekseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liekit sammuvat kun talon eteen levitetään komea Tervetuloa-matto, näin se on.

      Pitää lukea Tontin juttu. Hän on minusta profiloitunut monessa kohtaa hyvin itsenäisenä ajattelijana ja sanojana, sivistyneesti.

      Tosiasia on, että voimme näistä asioista keskustella vaikka kuinka pitkään, mutta emme näitä saa ratkaistua.

      Ratkaisu kuitenkin tulee, tavalla tai toisella. Luulen, että siitä ei paljonkaan julkisesti keskustella. Hyvä olisi, siten voitaisiin ennakoida ja ohittaa pahimmat skenaariot, joita ovat ne että toimitaan vasta sitten kun on liian myöhäistä.

      Minä luulen, että hyvin monissa tärkeissä asioissa vielä keskustellaan jostain tulevaisuuden mahdollisuuksista, kun itse tapahtuma on jo päällä ja tapahtumassa. Sitä ei vain nähdä tai myönnetä.

      Poista
  39. " Punavihreän kulttuuriväen moraalisen konkurssin huipentuma koettiin vuonna 2017, kun Riitta Kylänpään kirjoittamalle ekonatsin elämäkerralle (Ihminen ja legenda!) myönnettiin Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto. Harvoinpa olen tuntenut niin voimakasta myötähäpeää kuin lukiessani teoksen sivuilta tihkuvaa henkilöpalvontaa: ”Hänen ryhdikkäästä, rauhallisesta olemuksestaan uhkui outoa voimaa, hänen läsnäolonsa oli vahva.” Anni Sinnemäen entinen eduskunta-avustaja Salla Tuomivaara puolestaan kirjoitti natsista otsikolla ”Elämänilon ylittämätön arvo – untuvanpehmeä Linkola”. Linnut! Rakkaus! Pentti saa kaiken vihansa anteeksi. Voiko lintuja niin paljon rakastava mies olla muuta kuin hyvä, pyhimys oikeastaan? "

    "Suomeenkin rantautuneen cancel-kulttuurin aikoina olemme nähneet ihmisten menettävän työpaikkansa tai vähintään parkuvan anteeksiantoa, kun jostain leviää huhuja, että tämäkin rutjake on kolmekymmentä vuotta sitten melkein varmasti tai ainakin ehkä käyttänyt n-sanaa tai muuten vaan käyttäytynyt ikävästi. Jokuhan voisi tämän perusteella luulla, että anteeksipyyntöjä nykyään vaadittaisiin jokaiselta, joka on puolinaisenkin myönteisen ynähdyksen lausunut avoimesti natsismia ja kansanmurhia ihailleesta Pentti Linkolasta. Miten on, arvoisat vääriä mielipiteitä jahtaavat somesoturit? Koska ja kenestä aloitetaan? "


    Tontin kirjoitus on loistava. Mutta turha. Ei tuo jengi näe koskaan itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajan hengen mukaiset """liberaalit""" (kolmella lainausmerkillä) lähestyvät aikalaisuudessaan niin kovaa jo...(keksitte kyllä mitä).

      Poista
  40. Lisää ajateltavaa:

    https://yle.fi/uutiset/3-11893828

    VastaaPoista
  41. Erittäin kiinnostava haastattelu ja olihan siellä väestönkasvukin mukana!

    Ei Suomessa ole mitään mielenilmaisun laajaa kulttuuria.

    Eivät ihmiset koe epäviihtymystä kun he eivät sano ääneen asioita.

    He kuokkivat kaikessa rauhassa puutarhojaan.

    Vain harvoja sanominen pakottaa.

    VastaaPoista
  42. Tietysti on aina muistettava mukavuusalueet ja vuolaat puheet niillä.

    Tai jotenkin miellyttävyyspelit.

    VastaaPoista
  43. Eli totuudenpöljä ihmistikkatauluksi asettautuva kirjailija tai muu toimija on meillä harvinainen otus.

    VastaaPoista
  44. On kunnioitettavaa että tuossa Krohn, hän jo aiemminkin, ja Pirkko Saisio, jotka helposti ihmisiä luokitteleva ja heille ties mitä kuvitteleva aikalaispöljä (sinun totuudenpöljäsi vastakohta) laskee noin vain "omiensa" joukkoon, osoittavatkin itsenäisesti ajattelemalla, ettei maailma olekaan niin yksinkertainen ja yksisilmäinen paikka.

    VastaaPoista
  45. No eipä voi muuta kuin nostaa hattua Leena Krohnille. Hän ei paljon kuvia kumartele. Ihan oikein.

    VastaaPoista
  46. Kyllähän nykyinen taantumuksellinen rähmälläänolo tiettyjen todella julmien aatteiden edessä on surkuhupaisaa. Laaditaan lakeja, jotka rajoittavat sanomista, koska on aatteita, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua ilman että vastauksena on väkivalta. Mutta tällaista tämä on.

    VastaaPoista
  47. Tekopyhä aikamme saa sen palkkion minkä ansaitseekin. Kun tahtomalla tahdotaan olla näkemättä, niin eihän siitä voi mitään kovin hyvää seurata.

    VastaaPoista
  48. Vielä tämän ajan itse ripustetuista ajatuskahleista:

    https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007937862.html

    Tuntuu että nyt (viimein) järki ja maltti leviää vauhdilla ja fanaatikot paljastuvat fanaatikoiksi, vaikka ovatkin yrittäneet kääntää sanapelillään kuvion päinvastaiseksi.
    Nämä kannanotot eivät ota mitään keneltäkään pois, mutta muistuttavat, että ihmiset voivat elää oikein sadoilla eri tavoilla. Kaikkea ei pidä politisoida.
    Kaikki henkilökohtainen (suurin osa) ei todellakaan ole poliittista.

    VastaaPoista
  49. Mulla ei näy tuo nyt tällä haavaa, koska on maksumuurin takana, mutta Sinkkosella on pitkän linjan järkeä. Kuuntelin viime keväänä yhden hänen haastattelunsa tai se oli ryhmähaastattelu, jossa oli mukana myös queer-tutkija ja aktiivi. Hyvä oli se keskustelu, ja luulen, että tuossa jutussa on samat kuviot.

    Mikään ei voi olla esimerkiksi rakkaussuhteelle tai perhesuhteelle myrkyllisempää kuin että se politisoidaan. Nämä ovat yksityisen sfäärissä ja siellä on paljon työstettävää psykologisella tasolla, niin yksilöinä kuin sukuina ja muuta. Jos kaikki se muutenkin herkkä sotketaan politiikalla, niin lopputuloksena on kaameaa kuraa.

    Politiikassa on aina kyse siitä, miten valta jakaantuu. Valtasuhteet ovat toki läsnä perheissäkin, mutta ennen muuta siellä pitäisi olla toisen kunnioittaminen ja rakastaminen. Ne ovat ensisijaisia. Yleensä pariskunnat, jotka tappelevat vallasta keskenään, eivät voi kovin hyvin eivätkä ole kovin läheisiä. Parisuhteisiin kuuluvat omat väännöt, mutta niissä on kyse jostain aivan muusta kuin poliittisesta aktivismista.

    Parisuhde ei ole lähtökohtaisesti paikka, jossa mitellään vallasta. Ei ole ainakaan minulle ollut. Se on suhde, jossa opitaan tekemään kompromisseja ja katsomaan toisen näkökulmasta ja rakentamaan jotain, missä voidaan olla yhdessä mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhesuhteita määrittää ennen kaikkea siis yksilöpsykologia ja ryhmäpsykologia, samoin suvulliset seikat ja totta kai myös sukupuoliset seikat. Ja tuskin sitäkään voi kiistää, että mukana on myös yhteiskunnallinen rajaus siitä, mikä on ja voi olla perhe - tässä suunnassa ymmärrän erilaisen poliittisen aktivismin. Mutta jos joku joutuu alkaa harjoittaa perheen sisällä poliittista aktivismia, niin se on jo aika paksua. Tulee mieleen lähinnä teini-ikäiset, jotka yrittävät valistaa vanhempiaan...

      Poista
    2. Huomasin kommenteista, että keskustelu oli mennyt (ja ehkä juttukin oli mennyt) ns. ydinperheen yli. No, kun ihmiset ja heidän exänsä hoitavat asioita monimutkaisessa perhe-uusperhe-ex-perhekonstellaatiossa, niin siinä on kyllä valtakamppailu läsnä, pahimmissa tapauksissa. Se on selvää.

      Poista
    3. Ja mulle on ihan sama, mitä kukin on, olkoon sensitiivinen, neutraali tai mitä hyvänsä. Itse kohtelen ihmisiä ja lapsia yksilöinä, tai ainakin yritän parhaani. Samankin perheen sisällä on niin erilaisia lapsia.

      Poista
  50. Ja siis totta kai perheissä on paljonkin vallankäyttöä, kun asiat lähtevät menemään huonosti: esimerkiksi perheväkivaltaa ja henkistä väkivaltaa. Nämä eivät kuitenkaan kuulu suhteeseen, vaikka ovatkin valitettavan yleisiä.

    VastaaPoista
  51. Ajattelen minäkin että olkoon kukin mitä on, ei kuulu mulle, mutta ei yksisilmäytetä poliittisesti kaikkea samaan sapluunaan. Koskee perheitä, seksuaalisuutta, vapautta sanoa ja ajatella.

    Ajattelen että meidän kaikkien edun nimissä valeliberaalien valeliberaalit kuplat on poksautettava puhki.
    Uusi poliittinen puritaanisuus ja fanatismi on jo riittävän pitkään pyrkinyt troijanhevosena sisään vapaamielisyyden ja suvaitsevaisuuden ja konformismin kaavussa.

    VastaaPoista
  52. Ihmiset ovat todellakin niin erilaisia, ja myös erikoisia, että vaikea sanoa mitään yhteismitallista vaikka perhesuhteista, siitä miten niiden pitäisi olla. Kukin perhe on onneton ja onnellinen omalla tavallaan. Esimerkiksi meidän perheen dynamiikkaa ei varmastikaan jokainen ymmärtäisi. Silti ei täällä kukaan alista ketään ellei sitten elämä itse meitä kaikkia. Yhdessä yritetään sinnitellä. Ei ole ollut oikein mahdollisuuksia jäädä miettimään roolituksia ja miten ne suhtautuvat uusiin ajatuksiin sukupuolesta tms. Siivoamisesta vähän kyllä tapellaan. Kaikki tekee ruokaa. Minä näytän tunteita enemmän. Ja mitä niitä vielä on?

    MYöskään mukautumisen perkele ei ole kaunista katseltavaa, kun kumarretaan samaan aikaan sekä joka suuntaan että yhteen suuntaan.

    Mitä sukupuolirooleihin tulee niin siinäkin hyväksyvyys. Minusta on edelleen hienoa kun "nainen on nainen" ja "mies mies", mutta(!) jos joku ei sitä perinteisellä tavalla ole, niin ei se tietenkään häiritse, ei lainkaan. En varmaan ole itsekään.
    Kunhan vaan ei luotaisi uusia roolituksia miten rajoja pitää nyt "rikkoa" ja "ylittää", sillä ne ovat vain uusia painolasteja.

    Mutta ihan niin kuin järki tulisi uudelleen muotiin kun viimeaikaisia juttuja lukee. Itselle kyllä omista kannanotoista jo ihan tuttuja.

    VastaaPoista
  53. Parisuhteen tms. politisoiminen sääntöineen on minulle vierasta - siis että aletaan kytätä jotain sukupuoli(roolite)ttuja asioita ja ongelmoida niistä.

    Omassa elämässä on riittänyt ihan tavalliset ongelmat, joita tulee eteen. Ehkä sukupuoliroolit kuitenkin tulevat mukaan opituista perhemalleista, joita kummallakin suhteeseen osallistuvalla on. Niissä voi olla työstämistä, ja totta kai ihmisiä tulee mitä omituisimmista ja myrkyllisimmistä taustoista, joissa sisäistetyt säännöt on kirjoitettu myös heidän omaan käyttäytymiseensä ja asenteisiinsa tavalla tai toisella.

    Näissä riittää purkamista ja sopeutumista ja neuvottelua. Mutta että olisi jonkinlaiset abstraktit roolitukset ja rajojen rikkomiset ja ylittämiset, niin se kyllä kuulostaa aika epätoivoiselta. Eri asia on itsetuntemukseen kasvaminen kuin jonkin poliittisen ohjelman omaksuminen - en tosin tiedä, onko joku niin pöljä, että toimii yksityisenä ihmisenä kuin jonkin ideologian mannekiini. Ehkä on, mutta ihanpa on oma asiansa, harmiahan siitä seuraa yleensä, ellei päästä kiinni omaan persoonaan vaan edustetaan jotain. Toki jotkut ihmiset omaksuvat rooleja, koska eivät tiedä keitä ovat.

    VastaaPoista
  54. Voin sanoa, että minua ei ole oikeastaan ikinä kiinnostanut hirveästi miettiä, millainen olen miehenä tai millainen vaimoni on naisena. Suhde on persoonien välinen, ja totta kai ihmisellä on myös sukupuoliset ja seksuaaliset mieltymyksensä, jotka meitä ohjaavat, mutta tarkoitan, että ei minua hirveästi kiinnosta jotkin abstraktit miehen roolit tms. En yritä olla erityisen miehinen tai rikkoa miehisyyden rooleja tms. Ei ole sellaiseen aikaa tai kiinnostusta.

    VastaaPoista
  55. Heitän vain äkisti tähän väliin, että perheen ja parisuhteen pahimmat ongelmat liittyvät sellaisiin teemoihin kuin psykopatia ja narsismi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jos tuollainen hahmo sattuu perheeseen, niin se on tuhoisaa. Näinkin voi käydä ja on varmasti lukemattomia kertoja käynyt.

      Poista