keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Hjallis puhuu asiaa...

 

On se kumma, että 8-9 miljardilla saa 2 miljardia, ikuiset takausvastuut ja vääristyneen kilpailutilanteen, jolla pilataan oman teollisuuden mahdollisuuksia:

https://www.youtube.com/watch?v=kSs9zprL1YU

Tämä on demareiden mielestä hyvä diili... Ilmeisesti demareiden ajattelussa on jokin siirtymä tasolle, jolle normaalilla järjellä varustettu ihminen ei pääse. 

Uskon, että eurooppalaisille pääministereille on luvattu jotain, mikäli he saavat vietyä paketin läpi kotimaissaan. Marin on tässä asiassa perusteluineen pihalla kuin lumiukko ja koko jutun logiikka sulaa yhä pahemmin, mitä pidemmälle kevät etenee. Ei tule tarkkarajaisuuksia, ei tule kertaluonteisuuksia, ei tule mitään järkevästi perusteltavia etuja.

Ihmisen ominaisuus on, että hän pystyy kuvittelemaan erilaisia vaihtoehtoja ja skenaarioita. Huonosti asiat ovat siinä vaiheessa, kun näin ei pystytä poliittisen ohjauksen vuoksi tekemään.

Johtajamme ovat todennäköisesti tuossa tilanteessa, jossa vaihtoehtoja ei ole, koska... Niin miksi? Sitä voi jokainen tykönään miettiä. Onko se juuri tuo asia, minkä vuoksi poliitikoista tuntuu häviävän ihmisyys jossain vaiheessa; vallan edellytyksenä on, että heiltä riisutaan keskeinen kognitiivinen kyky ajatella vaihtoehtoja. Aivan sama, onko kyse miehistä vai naisista, heistä tulee pelinappuloita tai marionetteja. 



47 kommenttia:

  1. Vallan edellytyksenä alistuminen. Joskus huvittuneena joskus kiukkuisena muistan että Marinin lempimusiikkia oli jonkun Hesarin jutun mukaan Rage Against the Machine. Siis 90-00-lukujen taitteen antikapitalistisen liikehdinnän soundtrack. Noustessaan lasikattojen läpi hän on vajonnut vetelään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin varmasti on. Kyse ei tietenkään ole Marinista. Saa olla ihmenainen tai -mies tai ylipäätään Ihmeperheen jäsen, ettei noin käy. Systeemi tekee kenestä hyvänsä osansa.

      Marinilla oli nuoruudessaan monia hyviä vetoja. Tilanne on rehellisyyden nimissä mahdoton, jos on establismentia ja on luvattu jotain - aivan taatusti on, siitä ei ole epäilystäkään, näin on ollut ennenkin ja se on nähty (Katainen, Urpilainen - vailla oikeastaan minkäänlaista osaamista rahakkaissa mutta niin en tiedä, onko ollut mitään vaikutusta niissä hommissa missä heitä on sittemmin elätetty). Ei ollut tarkoitus sanoa pahasti, mutta ihan hirveästi en luota tähän porukkaan. Eipä onneksi tarvitse luottaakaan.

      Poista
    2. Oli hyvin sanottu tuo "vallan edellytyksenä alistuminen". Se joka pääsee valtaan ja haluaa päästä vielä suurempaan valtaan, alistuu isosti.

      Poista
    3. Niinpä, ja lause oli kai jotenkin tiivistelmä tuosta blogistasi.

      Minäkään en luota ”tuohon porukkaan”. Ongelmaksi muodostuu etten siksi oikein voi luottaa edustukselliseen demokratiaan. Ratkaisuehdotus itselleni: huomio ja voimavarat pitää kohdistaa aivan muualle.

      Poista
    4. Aivan oikea liike. Tuntuu tietenkin ikävältä tajuta, että ei voi luottaa esimerkiksi poliittiseen järjestelmään. Ehkä siksi että se säätelee meidän jokaisen elämää, ainakin jollakin tasolla. Jos on kirjoittaja ja perheellinen, löytyvät huomion ja voimavarojen kohdistamisen kohteet luontevasti läheltä. Vaikka elämä olisi välillä vaikka minkälaista suttaamista, voi kuitenkin luottaa että se on totta ja edustaa vain itseään.

      Poista
    5. Koen aika samoin, ihan viime aikoina omalla yksityisellä pienellä elämällä ihan valtava imu ja halua jättää yhteiskunnallinen ja globaalikin kokonaan sivuun, koska niissä isoissa asioissa joissa itse näen muutoksen välttämättömyyden, ei ole juurikaan liikettä mihinkään suuntaan.

      Mutta vastaan tuota yksityiseen kokonaan sulkeutumista mulla hannaa kaksi asiaa: jos tietynkaltaiseen kriittiseen ajatteluun jää tyhjä tila, tilan haltuun ottajia kyllä tulee.

      Jos vastarintaa tai siis ennemminkin kohdallani vasta-ajattelua ei ole, niin se on juuri sitä mitä jotkut haluavat. Tästähän on jo paljon fantasiatason toiveita, kun vaikka somen edeskäypien rivienvälejä lukee.

      Toiseksi: olen kuin naimisissa valtion ja kunnan kanssa. Koko perheeni on, työt, asuminen, opiskelu, liikkuminen, toimeentulo...
      Eli edustuksellisen demokratian, miten paska se onkin, päätökset vaikuttavat suoraan konkreettiseen yksityiseen elämääni.

      Mieluummin asuisin venevajassa (lämmitetyssä toki) ilman kontakteja suurin piirtein mihinkään ja eläisin kalapullilla ja hankkisin kaiken sisällön lukemalla ja rannoilla kävellessä, mutta elämä meni ihan toisin.

      Ainoa minkä voin erottaa valtiosta on ajatteluni ja omat yksityiset pikkutekoni tai tekemättömyyteni,
      eli olla suostumatta siihen uusfasismiin,
      että "yksityinen on poliittista."

      Poista
    6. Tämä meidän kiinniolomme yhteiskunnassa on tietenkin niin totta kuin olla ja voi. Me saamme tämän yhteisöllisen elämämme alustan toisilta (toki itsekin siihen vaikuttaen ja osallistuen).

      Voin suoraan myöntää, etten pidä läheskään kaikesta siitä mitä tapahtuu (ja vielä vähemmän siitä mitä todella tapahtuu). Kaikkein mieluimmin olisin itsekin siellä majassa jossain kauempana ja antaisin olla. Mutta tässä elämässä jossa olen, se olisi kuitenkin jotenkin falskia pakoa, mahdotontakin, kun kuitenkin on sitoumuksia.

      Vasta-ajattelusta ei pidä luopua. Ei edes silloin kun sitä ei voi suoraan juuri kenellekään ilmaista - se kuitenkin piirtää meidän "omaa" rajaamme, sitä mitä me olemme; jos oma itse on jotain vastaan olemalla itsensä, niin sitten on, se on ihmisenä olemisen perusoikeus (?).

      Yhteiskunta menee pilalle, jos siitä tulee liian yksiääninen. Siitä tulee kammottava komero, jossa yksi jos toinen alkaa kokea klaustrofobiaa.

      Yksiääninen komero voidaan rakentaa vaikka millaisen ideologian puitteissa, tämä on hyvä muistaa.

      Ehkä yksityinen on poliittista sillä ehdolla, että omaa yksityisyyttään ei tarvitse kaikille paljastaa tai päästää kaikkien kontrolloitavaksi.

      Poista
    7. "Ehkä yksityinen on poliittista sillä ehdolla, että omaa yksityisyyttään ei tarvitse kaikille paljastaa tai päästää kaikkien kontrolloitavaksi."

      Tuon hyväksyn.
      Demokraattisen maan perusasetus voi olla ainoastaan yksityisyydessä, aidossa tasa-arvossa jossa yksilön elämänvalinnat, ilmaisu- ja mielipiteenvapaus jne. ovat lähtökohta.

      Tällä en siis tarkoita sellaista subjektiivisten oikeuksien anarkiaa, mitä politisoituneessa ja ideologisoituneessa yhteiskunnassa myös ilmenee samanaikaisten kollektiivisten moraalivaateiden rinnalla,
      vaan vanhan ja rehdin liberalismin tarkoittamaa vapauksien ja vastuiden tasapainoa.
      Valtiolla ei pitäisi olla aikuisille ihmisille mitään opetettavaa jos he toimivat vastuullisesti ja maan lakien mukaan.
      Toki lait voidaan haluta muuttaa kontrolloivimmiksi ja ahtaammiksikin.

      Mutta aitoa läntistä vapautta ei ole siis myöskään tuo yksilön hyväksytty toive vaatia yhteiskunnalta melkein mitä tahansa millä tahansa perusteella ja sellaisen ajatusmaailman tukeminen.

      Poista
  2. "Valtiolla ei pitäisi olla aikuisille ihmisille mitään opetettavaa jos he toimivat vastuullisesti ja maan lakien mukaan."

    "Mutta aitoa läntistä vapautta ei ole siis myöskään tuo yksilön hyväksytty toive vaatia yhteiskunnalta melkein mitä tahansa millä tahansa perusteella ja sellaisen ajatusmaailman tukeminen."

    Varmasti juuri nämä seikat yksilön (jolle kuuluu niin vapaus kuin vastuu) ja valtion (jolle kuuluu vastuita ja oikeuksia yksilöön nähden) välillä ovat ne, jotka jatkuvasti keskusteluttavat ja myös hiertävät erilaisia ihmisiä.

    Vahva valtio, joka perustuu ihmisten vastuulle ennen kaikkea itsestään (ja läheisistään) ja toissijaisesti toisista (toimivan yksilötason elämän vuoksi ja mahdollistamana) on minulle jonkinlainen ideaali. Yhteiskunta, jossa ei ole säätelyä kuin nimeksi tai yhteiskunta, jossa yksilöä säädellään liikaa ovat molemmat huonoja vaihtoehtoja yksilön vapauden ja vastuiden suhteen.

    En tiedä, saammeko enää koskaan takaisin sitä pohjoismaista hyvää yhteiskuntaa, joka joskus on ollut olemassa ja jossa nuo asiat olivat suhteellisen balanssissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai oliko pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kyse tuosta tasapainosta? Ehkä liian yksioikoisesti vedetty. Joka tapauksessa ne synnytettiin riittävällä määrällä yhteisvastuuta ja yksilötason osaamista, joista seurasi myös tietty vauras rakenne, joka saattoi suojata siihen kuuluvia ja muitakin.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Jari luottamuksesta, vaikka esim. itse itseäni en koe yhteiskunnallisen luottamuksen arvoisena (eikä tuo ole itsevähättelyä eikä myöskään vaatimattomuutta.)

    Minullakin on suuri toive siitä, että nyt heti kuntavaaleihin saataisiin paljon realismin kautta toimivia ihmisiä kaikkiin puolueisiin.
    Tämä ylipolitisoitunut maa pitäisi epäpolitisoida mahdollisimman pitkälle ja palauttaa maan (sanamukaisesti) pinnalle.

    Vesalle, että kyllä nuo arvot joihin tuossa viitattiin olivat minunkin mielestäni vuosikymmeniä sitten paremmassa balanssissa.
    Radikaalisaation (sosialismin suuntaan) torjuminen oli valtava puolustusvoitto, vaikka ei aina niin kunniakasta.
    Nyt radikaalisaatio on toisenlaista, mutta läntisen vapauden pitäisi olla uudestaan nyt terävimmillään eikä ryhtyä flirttailemaan erilaisten kollektivismien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Kaikki ei suinkaan ole mustavalkoista. 5 minuuttia sitten sain minua hyvin voimakkaasti koskettaneen Claes Anderssonin elämänkerran loppuun. Nostan hattua hänen elämälleen!

      Oli vasemmistolainen, itse en enää ole - mutta mitä sitten? Tämän sanon muistutukseksi niille jotka lajittelevat ihmisiä heidän ajatuksiensa perusteella. Älkää yksinkertaistako ihmisiä joiksikin vaatenukeiksi.
      Tulee mitä hyvää tahansa, taiteen ulkopuolelta mieluummin kyllä realismia, mistä suunnasta tahansa, persuista sossuihin, en sitä torju sillä perusteella, mikä jonkin ajallinen poliittinen "status" nyt sattuu olemaan. Kaikki olemme kuitenkin kuolevaisia.)

      Poista
    2. Olemme ennen kaikkea kuolevaisia ja sitten meidän pitäisi olla niitä järki-ihmisiä kuolemaa odotellessa. Näitä toivon jokaisen puolueen johtoon tai huonosti käy. Maailma hukkuu paskaan kapitalismiin ja paskaan sosialismiin.

      Poista
  5. Pekka Kuusen teoksesta Tämä ihmisen maailma vuodelta 1982 olisi voinut alkaa vasemmistolainen realismi. Ettei alkanut niin se on edellyttänyt aktiivista torjuntaa. Se minun pitäisi kyllä selvittää.


    Kuusen jälkeen voimistui höttöinen vasemmistopopulismi, ei ongelmointi vaan onnelmointi.

    Koska Kuusen tärkeä teos 60-luvun sosiaalipolitiikka julkaistiin vuonna 1961 niin Kuusella oli asema, merkitystä.

    Ketkä Suomessa vastustivat aktiivisesti Kuusen globaalia realismia, joka olisi ollut myös Suomen turvallisuuskulttuurin perusta...

    Kyllä varmastikin Kuusi tunnisti petoksen, mutta hän ei saanut enää tilaa ilmaista sitä.

    Kuusi siis määritteli ja puhui ulos hyvinvointivaltion perustan että myös sen harhatiet ja uhat.

    Voisi sanoa niinkin kaiketi, että kun Kuusi petettiin niin petettiin myös rintamamiesrealismi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu, Jari. Äänestäisin ja antaisin tukeni Kuusen kaltaiselle realistiselle vasemmistolaiselle vaan en kylläkään näille uusvasemmistolaisille, jotka ovat unohtaneet tyystin Kuusen opit.

      Poista
  6. Minun ajattelussani Mannerheim ja Kuusi olivat 1900-luvun keskeiset suomalaiset toimijat.

    Nykyaika on pettänyt kummatkin.


    Kenraali Waldemar Erfurthin (Saksan yhteyskenraali Suomen päämajassa) päiväkirjoista 1941-44 nousee valtava kuva myös Mannerheimiin.

    Ylen pitäisi tehdä lukuohjelmasarja Erfurthin päiväkirjoista radioon. Muistelen, että Olavi Paavolaisen Synkästä yksinpuhelusta semmoinen on tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi upottaa itsensä aivan institutionaalisella tasolla, jos homma jatkuu nyky-EU:n haaveilutahdissa. Kyllä siinä petetään Mannerheim, Kuusi ja muutkin samoin tein.

      Poista
  7. Realismin ja totuuden hetki oli historiassamme myös 40-luvun lopulla kun Paasikivi tajusi että meidän on tultava toimeen itärajan takaisen kanssa oli siellä johdossa mikä tai kuka tahansa.
    Se tarkoitti sopimusta "toisen Hitlerin" eli Stalinin kanssa.
    Sopimus kirjoitetaan alle vaikka itse pirun kanssa jos se on koko maan etu.

    Vuonna -41 Mannerheim tajusi että Suomella oli suuri realistinen mahdollisuus saada takaisin meiltä viety Karjala. Jokainen vastuullinen johtaja olisi tarttunut siihen tilaisuuteen, vaikka karmea pitkätikku sitten jäikin käteen.
    Ideologialla ei jatkosodan alun kanssa ollut mitään tekemistä johtotasolla. Pikkunatseja oli tietty maassa ihan niin kuin vähän aiemmin keittiöbolsevikkeja, mutta maata ei niiden varassa johdettu vuonna 41. Mannerheim inhosi natseja, samoin Ryti, mutta se ei sumentanut tilannetajua. Epäonnistuminen oli silloin hyvin epätodennäköistä, vaikka sitten niin kävikin.

    Noilla esimerkeillä tarkoitan sitä että realistin tuntee siitä, että se tunnistaa realistiset mahdollisuudet onnistua ja toimia.

    Onko nyt toiseksi pakkouudistettavan EU:n tulevaisuuskuva varmasti mahdollinen-mahdollinen?
    Jos on, niin miksi epäilijöitä ja kriitikoita on tuhansia ja kaikissa poliittisissa suunnissa?

    Entä globaalikapitalismi? Epäonnistumisen kaikki merkit on nähtävissä. Ihan samoin kuin globaalissa kollektivismissakin jota identiteettipolitiikka voimaannuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En näe oikeastaan muuta ohjelmaa kun palaamiseen pienempiin yksiköihin, ruohonjuurelle, lähidemokratiaan, kansallisen tuotannon vahvuuteen, jonka kautta aito ideologiaton (ja paras) kansainvälisyyskin on mahdollista ja itsenäistä kaiken perustuessa hyvään ja perinteiseen läntiseen liberalismiin.
      Mahdollisen politiikaton ja vapaa EU on hyvä ja siihen Suomen kannattaa kuulua.

      Realismia nyt on sen näkeminen että roomanvaltakunnille tuppaa käymään heikosti.

      Poista
    2. On aivan varmaa, että uusi-EU-projekti karahtaa kiville ennen pitkää. Kysymys on vain milloin. Se on erittäin epärealistinen ja epäreilu vaihtoehto Suomelle monella tapaa, niin kuin monelle muullekin maalle, mutta kun ei olla turvallisuutta ajatellen Natossa (Venäjä ei hyökkää natomaahan) ja kun ei uskota omaan valuuttaan (vaikka euro hivuttaa käytännössä taloutta hetki hetkeltä), niin vaihtoehdot ovat vähissä. EU:n uusien liittovaltiopyrkimysten myötä tulee näköalattomuus: on oltava mukana kaikessa hinnalla millä hyvänsä, koska muuten pääsee helvetti irti. Näin ei tietenkään olisi, mutta suomalainen hallintoalamainen tuntee turvallisuutta jo dnansa pohjalta kun saa olla toisen hallittavana. Sosialistit ovat tietenkin aivan mehuissaan, mutta peloilla eikä järjellä meitä johdetaan. Totta kai myös EU:n hajoaminen olisi paha juttu, mutta kun nykymeno sen ennen pitkää hajottaa. Jos oltaisiin pysytty sääntöpohjaisuudessa ja pelattu rationaalisesti koko alueen itsenäisyyksiä vahvuutena pitäen, ei mitään tällaista uhkaa olisi edes syntynyt.

      Poista
  8. Kuten Jope sanoo, Rooman valtakunta hajoaa aina, niin tälläkin kertaa. Euroopan vahvuuden tulisi perustua sen jäsenmaiden yhteistyölle siten että luonnolliset vahvuudet säilyvät. Nyt on tekeillä lytätty kakku, josta aidosti hyötyvät vain suurimmat, lähinnä Saksa, siis siten että se on aidosti vahva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki myös tulonsiirtomaat hyötyvät, mutta ei niistä tule toimivia. Niin monta muutakin juttua on pahasti pielessä... ollakseen aitoa solidaarisuutta.

      Poista
    2. En ole mitenkään natomyönteinen, mutta Putin sementoi nyt loppuelämäkseen valtansa ja tarvitsee konflikteja ja ulkoisia uhkia, koska Venäjällä ei mene kovin kummoisesti. Äijä kiduttaa sairasta Navalnyia ja tarvitsee hässäkkää rajoille, koska oma kansa alkaa nousta sortoa vastaan. Kyllä Putin on oikeasti tiettyyn mittaan vaarallinen ja mitä pahemmin pääkoppa rapistuu, sitä arvaamattomammaksi käy. Mutta toki tajuaa, että EU on ihan tallukka, käytännössä.

      Poista
    3. Suomi ei voi maantieteelleen mitään, mutta voi olla fiksu ja pitää maan mahdollisimman vakaana - Ruotsin tiellä ei kannattaisi edetä metriäkään. Suomen pitää pelata korttinsa fiksusti ja itsenäisyyttä ja päättäväisyyttä osoittaen. En tiedä oikeasti onko natojäsenyys vaihtoehto. Sen kyllä tiedän, että se lyö Putinille luun kurkkuun sotilaallisesti, mutta muuten, mm. energiakaupassa, voi vihreä Suomi olla helisemässä, kun pitää tuoda kuitenkin energiaa ja haketta ja huoltovarmuus on myös toisten käsissä. On kyllä Suomi pelannut itsensä osin todella haavoittuvaan tilanteeseen. Näkee että realiteetit eivät ole kaikkia aivan tavoittaneet.

      Poista
  9. Ei voi olla muuta kuin samaa mieltä.

    Natoon kuulumisesta mulla ehkä hieman erilainen painotus. Jos meillä olisi Ruotsin tai edes Puolan maantieteellinen sijainti, Natoon turvallisuussyistä kannattaisi mennä, mutta nyt se on....vähintään kiikun kaakun. Karttapallotesti: käännä karttapallo "väärinpäin" ja katso Suomen sijaintia. Ei näytä hyvältä, olemme saumattomasti kiinni itään yli 1000 km:n matkalta. Se ei tule koskaan muuttumaan.
    Mielestäni ei jää muuta vaihtoehtoa kuin se millä on tähän saakka pärjätty, liittoutumattomuuspolitiikka, eli eräänlainen hyper-maltillinen ulkopolitiikka.

    En ainakaan tämän nykytilanteen perusteella usko edes Venäjän aggressioon yhtään läntistä maata kohtaan, en Ukrainan tilanteen jälkeen sillä se hinta on ollut Venäjälle kova.
    Krimin valtaus jo eristi Venäjän kans.yhteisöstä ja romutti maan talouden.
    Vastaava sotilaallinen aggressio mitä läntistä maata kohtaan tahansa olisi Putinin hallinnon ja nyky-Venäjän loppu, poliittinen itsemurha.
    Tässä mielessä olemme mielestämme jo nyt täysin turvassa. Nato-jäseneksi pyrkiminen voisi olla provokaatio Moskovan mielestä.
    (Voin toki olla kohtalokkaasti täysin väärässäkin.)

    Venäjän bkt on todella pieni. Hollannin luokkaa. Samoin Venäjän asevoimien miesvahvuus verrattuna Neuvostoliiton aikaiseen on minimaalinen. Putinilla ei ole oikeastaan kuin ydinaseensa jolla pitää yllä illuusiota suurvallasta. Se on tietenkin vaarallista. Eikä se voi olla kestävää. Putin kaatuu hoveineen ennen pitkään varmasti, kuten muutkin roomat.

    Venäjän kansalle toivon parasta, mutta heidän omista lähtökohdistaan, en lännen sanelemana. Demokratia voittanee siellä ja he tekevät sen itse.
    Ajattelen että heidän on saatava ikään kuin syntyä vapaiksi omalla aikataulullaan ja omilla valinnoillaan. Muuten se ei ole totta. Herra varjelkoon läntistä "arabikevättä" Venäjälle viemästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdin juuri täsmentää natoasiaa tuonne ylemmäs kun viestisi oli tullut...

      Poista
    2. (Navalnyin kohtelu on pimeää keskiaikaa. Mikä ihme sen ylipäätään sai palaamaan sinne? Mikä oli ideana? Taustat olisi hyvä tietää. Mutta Navalnyi pitäisi saada sieltä nyt pois, vaikka relativistisella kaupanteolla, vaikka toki muita mielipidevankeja silti jäisi samanlaisiin tilanteisiin. Kuten venäläisten kanssa on tultu juteltua: me länkkärit ei koskaan tajuta sitä maata täysin. Kannattaa muistaa että silti suurin osa venäläisistäkin on samoja ihmisiä kuin me. Jokin länsitulkintainen "vanhanaikaisuus" on meidän tulkintamme itseämme vasten. Silti ihmisoikeudet pitäisi olla edes samat Venäjä-nimisellä toisella planeetallakin.)

      Poista
    3. Navalnyi on kääntynyt kristityksi. Näin kuulin venäläisen asiantuntijan kertovan. Suomen media ei ole kääntänyt esimerkiksi kokonaan hänen viimeistä puolustuspuhettaan, liekö lainkaan. Hän sanoi selkeästi asioita, joita media Venäjällä ja Suomessakaan ei tahdo esittää, koska kristityt sankarit eivät ole mieleen kaikille. En osaa sanoa pelaako N mediapeliä, mutta tuskin. Puhui mm. siitä, että on valmis kärsimään totuuden vuoksi ja käytti tilannettaan arvioidessaan kristillistä kieltä mitenkään makeilematta. No, tiedä näistä. Putin on diktaattori, se nyt on aivan selvää. Kansa Venäjällä on melkoisessa puristuksessa, mutta he ovat siihen tottuneet. Voi olla että tapahtuu vaikka mitä jos pelko hälvenee.

      Poista
    4. En henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi palasi. Ehkä uskoi, että voi saada jotain aikaan tai sitten venäläinen mentaliteetti on palata kotimaahan. N oli ollut pahasti sairas (mitäköhän syystä...) vankilassa kuukauden ajan ja vasta lakimiesten toistuvat yhteydenotot saivat aikaan että pääsi tutkimuksiin. Oli elänyt helvetillisissä kivuissa ja saanut vain pari buranaa päivässä tms. Ilmeisesti toinen puoli kehosta liki halvaantunut. Herätetty öisin tunnin välein koska huhut pakenemisesta, rangaistu voimakkaasti 10 min liian aikaisin heräämisestä jne. Tuli esiin tuon venäläisen tyypin (jonkin sortin kansalaisaktivisti) jutuista, että lainsäädäntö menossa aivan hirveäksi kansalaisvapauksien osalta. Putin käyttää parlamenttia oman valtansa leimasimena jne.

      Poista
    5. Siis oli päässyt ylipäätään jonkinlaiseen sairaalahoitoon...

      Poista
    6. Siis N oli sanonut näin: “Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat totuutta / vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.” Asettaa tietenkin Putinin touhut ihan omaan luokkaansa. Venäjällä kun käy, näkee että Putin on asettanut itsensä epäjumalan asemaan. Putin-krääsää on kaikki paikat täynnä. Toki on niin että "arabikevät" Venäjällä olisi melkoinen pommi, turhaa sellaisestakaan on haaveilla. Ihan yhtä pimeää kuin pakotettu EU-liittovaltio joidenkin utopiana. Asiat voi hajottaa niin monella tavalla.

      Poista
    7. Itse näen, että vaikka emme ole Euroopassa niin pahassa jamassa kuin Venäjällä, siis läheskään, niin moraalisesti sikäli olemme, että myös meille valehdellaan valtakysymysten ja erilaisten hallintaprojektien vuoksi että todellisuuden mahdollisuudet ovat kapeampia kuin oikeasti ovat. Voin olla väärässäkin, mutta tämä on havaintoni kun seuraan politiikkaa ja yhteiskuntaelämää.

      Poista
    8. Kuulostaa naiivilta, mutta vain totuuden pohjalta voitaisiin saada aikaan jotain kestävää. Nyt valehdellaan eli puhutaan muunneltua totuutta erilaisten "hyvien asioiden" aikaan saamiseksi ja siksi tilanne vaikuttaa sekavalta ja epäuskottavalta monin tavoin.

      Poista
    9. Pienillä jutuilla lykätään tosiasioita niin kauas, että niiltä viedään voima.

      Poista
    10. Navalnyille, kristittynä tai ei, kaikki tuki ja vapaus.
      Ei Venäjä tuota menoa halua, Venäjä ei ole yhtä kuin Putinin hallinto.


      Mikään hallinto missään, ei meilläkään, eikä EU:ssa, ole saanut kuin lainaksi kansalta valtaa, toistaiseksi.
      Juuri tämän vuoksi jokainen terve järki vastustaa valta- ja voimakeskittymiä.
      Ei EU:kaan voi kaapata itselleen mitään uudelleen määrittelemällä itsensä maanosankokoiseksi totuudeksi kaikesta.

      Poista
    11. Joo, olipa Navalnyi mikä hyvänsä - itse sanoi, että on kääntynyt ateistista kristityksi - niin hänelle kuuluu maailman tuki ja vapaus. Venäjän kansa on aivan eri asia kuin vallastaan sokaistunut Putin. Toivottavasti siellä saadaan asiat hyvään jamaan. Toki on totta sekin että venäläiset ovat tottuneet elämään vaikka minkälaisten diktaattorihallintojen kanssa. Mutta ansaitsevat normaalit olot.

      Poista
    12. Tämä menee nyt ihan Venäjä-keskusteluksi, mutta ihanne olisi että ne normaalit olot jotka venäläiset ansaitsevat olisi parasta tulla heidän itsensä ja omien valintojensa kautta, ei esim. lännen painostuksesta ja pakottamina.

      Kun seuraa Venäjä-keskustelua mediassa tai varsinkin kommenttipalstoilla niin kyllä siellä todella usein tulee esiin suora tai epäsuora russofobia. Kansanryhmien luokittelu ja jopa kiihottaminen.

      Venäjä on toinen. Siihen ei voi suoraan heijastaa omia toiveita siitä, miten asioiden siellä tulisi olla. Ihmisoikeuksien vaatiminen on eri juttu. Niitä tulee vaatia siinä kuin pitää/pitäisi aika monilta muiltakin esim. Lähi-idän tai Afrikan mailta. Tai Kiinalta. Tässä vaatimukset eivät mene harmi kyllä ihan tasan.

      Haluan luottaa venäläisiin ja siihen että he syrjäyttävät epädemokratiansa itse, nuori sukupolvi on liikkeelle. Toivottavasti jenkit eivätkä EU sekaannu asiaan normaaleja tuenilmaisuja enemmän. Sellainen voisi johtaa uuteen Syyriaan.

      Itse uskon että he kehittävät oman vapaan demokratiansa ennen pitkää.
      Ymmärrän hyvin jopa heidän piiritetyksi tulemisen pelkojaan, kun nyt jopa Ukrainan Nato-jäsenyydestä puhutaan. Jos ajattelee objektiivisesti niin sehän on ihan maantieteellinen fakta.
      Putinin omia fobioita muuten ei pidä tietenkään ymmärtää.

      Mitenköhän laajaksi Nato ylipäätään haluaa laajentua? Sillä on jo nyt tilaa hallussaan Washingtonista Varsovaan...? Haluaako se laajentua loputtomasti? Mikä on idea?

      Tässä tulee ehkä nyt mun ahtaassa päässä vastaan kaikkien suurten systeemien ja "liittokuntien" ja "lopullisten ratkaisujen" epäileminen olisi se sitten epädemokraattinen Venäjä, demokratian hourula USA, federatiiviseksi muuttuva EU tai mikä tahansa.

      Poista
  10. Parasta olisi jos Venäjä tosiaan kehittyisi itse. Interventiot Putinin Venäjälle ovat riskialttiita.

    Tilanne on hankala, koska Putin ei lähde kuin sitten kun hänen maallinen vaelluksensa päättyy - tästä kertovat toimet. Voi olla, että siitäkään ei välttämättä seuraa oikopäätä mitään hyvää ja siistiä siirtymää demokraattisempaan ja humaanimpaan Venäjään.

    Millaisia ovat tavallisten venäläisten fiilikset, se olisi mukava tietää. Ovat tottuneet vuosikymmeniä tai oikeastaan vuosisatoja eriasteiseen kurjuuteen, näin ainakin itse asian hahmotan. Ovat tottuneet, että heitä johdetaan, usein raskaallakin kädellä.

    Maailman isojen pelureiden - Kiinan, Venäjän ja väestöllisesti Afrikan - tilanne näyttää monin tavoin epävakaalta. Eurooppa on jossain ihme höyryissä, vaikka hyvääkin on.

    Ei varmasti nähdä kymmenen vuoden päähän, mutta voi tapahtua hyvin erilaisia asioita.

    Samalla erilaiset agendat vuosilukuineen jylläävät ja psykoottinen humanismi johtaa kaikkeen kauniiseen ja hyvään sosialismiin.

    Kapitalismi pitäisi kaataa jne. jne. Luonto pelastaa jne jne. Toimien mittasuhteet ovat kuitenkin poskellaan, kun monta tärkeää tosiasiaa unohdetaan.

    Enpä tiedä, itse sitä lähinnä paiskii hommia päivät pitkät ja luppoajalle kirjoittaa. Saa nähdä.

    VastaaPoista
  11. Venäjä-Itä-Ukraina-Ukraina -konfliktin kärjistymistä näköjään nyt ennustettu koko päivä ainakin suomalaisessa mediassa. Toivottavasti kaikilla osapuolilla pysyy nyt homma hanskassa.
    No, Putinille aseellisen aggression aloittaminen olisi valtava virhe.
    Lopun alku.

    Yhtä asiaa minä en ymmärrä. Ymmärrän että rajoja ei enää toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa tule siirrellä väkivallalla eikä sen uhalla.

    Mutta entä jos alueen X kansalaiset valvotussa kansanäänestyksessä haluavat vaikka etnisyytensä perusteella liittyä toiseen maahan? Miksi se ei käy? Miksi ihmisillä ei olisi valtaa itseensä?
    Kuvitellaan että ahvenanmaalaiset haluaisivat liittyä Ruotsiin. Kansanäänestyksen tulos olisi 80 prosenttisesti maanvaihtamista tukeva. Miten niin ei olisi demokraattista että se toteutuisi? Itse ajattelisin että siitä vaan.

    Itse en lähtökohtaisesti pelkää kansanvaltaa tuollaisessakaan asiassa, toki sen pitäisi olla pitkäaikainen, kansainvälisesti valvottu ja hallittu prosessi.
    Periaatteen tasolla minusta on ok, jos esim. skotit tai katalaanit tms. itsenäistyisivät, jos se on siellä selkeän kansan enemmistön varma ja varmistettu tahto. Ihan samoin kuin brexit oli. Tai mikä muu tahansa missä suora demokratia toimii, vaikuttaa. L

    Lähidemokratia olisi hyvä vastavoima systeemivallalle.

    Ajatukseni saattavat olla todella yksinkertaistavia, mutta mietin tätä Itä-Ukrainan kautta ja vuoksi. Entä jos siellä asian päätäntävalta vietäisiin sekä Moskovalta että Kiovalta ja asiaa kysyttäisiin vain ja ainoastaan asianosaisilta.

    En näe myöskään katalaanien tai skottien eroa emämaistaan minään uhkana, ihmisissä on voimaa ja tietoa omista asioistaan ennen suurempaa valtaa pitäviä.

    Nyt huomaan ajattelevani hieman naivisti. Puuttuu vain että kirjoitan että Power to the people.
    Power to the people.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etykissä lyötiin lukkoon hyvä perusperiaate, että Euroopan rajat ovat nyt tässä. Mutta uskooko joku todella että Euroopan rajat ovat todella samat vuonna 2080 tai 2120?
      Rauhanomaiset rajanmuutokset tulee olla edelleen mahdollisia.

      Ja, eh, haluavathan nekin muuttaa rajoja, jotka haluavat rajat poistaa kokonaan.

      (Ok, kaksi em. kommenttiani eivät ole nyt kovin älyllisiä, mutta joskus pitää kysellä kuin parikymppisenä.)

      Poista
    2. Eihän noissa kommenteissasi ole mitään erityisen epä-älyllistä.

      Eri asia on, miten jokin kansanryhmä tietyllä alueella alkaa vaatia itsenäisyyttä ja millaiset historialliset taustat ja oikeutukset vaatimuksella on.

      Jos esimerkiksi Suomessa asuvat venäläiset muuttaisivat jostakin syystä sankoin joukoin Lappeenrantaan ja kymmenen vuoden sisällä sinne muuttaisi myös Venäjältä paljon porukkaa ja he alkaisivat yhtä-äkkiä kansanliikkeen, joka vaatisi Etelä-Karjalan maakuntaa osaksi Venäjää, niin eihän tällainen onnistuisi. Tuo Ahvenanmaa on tietenkin hiukan eri asia. Mutta millä perustein he identifioituisivat ruotsalaisiksi ja tulisiko sitä identifioitumista seurata maaluovutus Ruotsille? Veikkaan, että pelkän ahvenanmaalaisten oman halun ilmaisulla tämä juttu ei järjestyisi. Siihen pitäisi olla Suomella ja Ruotsilla myös samansuuntaisia intressejä.

      Toivotaan, ettei Putin ala sekoilla määräänsä enempää. Uhittelee tietenkin tuttuun ja totuttuun tapaansa. Kuitenkin hänellä on aika paljon paukkuja takanaan. Toisaalta Ukraina on sotilaallisesti koulutettu ja varustettu paljon paremmin kuin joitakin vuosia sitten. Ei tulisi Putinillekaan ihan helppoa rastia.

      No, tämä nyt vain tällaisena pinnallisena kommenttina.

      Poista
    3. Tuosta venäläiset Lappeenrannassa -esimerkistä tulisi tietenkin melkoinen konflikti, jos se vaikuttaisi ulkopolitiikkaan ja Venäjä-suhteeseen. Jos tuollaista tapahtuisi, se olisi aivan varmasti tietoisesti järjestetty poliittinen provokaatio - en sinänsä usko tuollaisen mahdollisuuteen.

      Poista
    4. Naapurissa asuu 140 miljoonaa venäläistä. Pietaria ympyröivällä alueella 10 miljoonaa, ei ihan lähellä. Vaikka meillä varsinkin pk-seudulla on tuhansittain venäläisiä maahanmuuttajia (joista itse tunne joitakin), on määrä naapurin väestön kokonaismäärään verrattuna aika pieni. Mikäänhän ei heitä estä halutessaan muuttamasta Suomeen nytkään, sen enempää kuin minkään muunkaan maan. Työluvan saa varmasti. Tuntemani venäläiset käyvät Pietarissa jatkuvasti. Rajan yli mennään ihan samalla tavalla kuin muissakin Euroopan maissa, yksi paperi pitää olla vaan enemmän.

      Väestöllinen provokaatio olisi eri juttu, mutta en usko minäkään sellaiseen. Siis Suomessa. Ukrainan suunnalla näyttää erilaiselta.

      Suomen ylle uhkakuvien luominen on sekä järkevää mahdollisen ennakkoajattelua mutta myös vaikuttamista ja lobbaamista. On tiettyjä tahoja, mediassakin, jotka ovat kuin keskittyneet pelottelemaan Suomea pikaisesti Natoon.

      En tiedä eikä kukaan tiedä mikä on presidentti Niinistön ääneen lausumaton kanta, mutta hänen arvostelukykyynsä minä luotan enemmin kuin yhdenkään muun. Ulospäin toiminta ainakin näyttää korostavan eräänlaista hyper-maltillisuutta näissä asioissa. Vaikea uskoa, että linja olisi väärä niin kauan kuin maamme suhteet itään ovat näin hyvällä tolalla kuin nyt.

      Se ei poista tietenkään ihmisoikeusasioiden ongelmia Venäjällä, mutta ei kai poistaisi Suomen erilainenkaan linja.

      Ehkä olen tässä asiassa sitten kai raukkamainen relativisti.
      Ja kannattaa muistaa että vaikka valtio pitäisi jäitä hatussa jonkun mielestä liikaakin, se ei estä yksityisiä ihmisiä ja järjestöjä vaatimasta muutoksia.
      Itse toki toivoisin että samoja muutoksia joita (aiheeesta!)
      vaaditaan Venäjältä ja Valko-Venäjältä vaadittaisiin myös muilta mailta jotka syyllistyvät samankaltaisiin tai pahempiin ihmisoikeusrikkomuksiin.

      Poista
    5. Lätkän MM otettiin Valko-Venäjältä pois. Hyvä.
      Mutta pian on edessä Persianlahden varsinaiset kuolemankisat, eli futiksen MM. Jalkapallo on yksi tämän ajan oopiumeista, tuolla tasolla ainakin. Saa nähdä ovatko ne kisat sitten se kuuluisa eri juttu.

      Urheilun moraalinen ja taloudellinen korruptio on oksettavaa. Varsinkin futiksessa näin näyttää olevan.

      Poista
    6. Siellä missä liikkuvat isot rahat on aina korruptiota ja hyvä henkilö -verkostoja: näin on urheilussa, politiikassa, uskonnossa. Kaikenlaiset pervot näissä myös hyörivät. Ihan mistä tahansa taustasta voi paljastua mitä hyvänsä ja yleensä paljastuukin.

      Poista
    7. Ihminen on ahne olento, mikään puoluestatus tai vastaava ei tuo suojaa perimmäiselle liskomaiselle ahneudelle: ahneus voi kohdistua valtaan tai materiaan. Se on nyt nähty Suomessakin aivan viime vuosina. Kukaan ei voi osoitella sormellaan ja sanoa: "Nuo tuolla ovat niitä pahoja." Myös ne jotka ovat rakentaneet itsestään kuvaa hyvinä ja moraalisina ovat täysin samassa liemessä, ja on ollut aivan uskomatonta röyhkeyttä esittää, että eivät ole.

      Poista