tiistai 2. maaliskuuta 2021

Tilannekatsaus


 

Emilia Kullakselta tulee näitä hyvin punnittuja juttuja:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7e887dd5-662a-4b26-83fb-965e2a0c77a6

Tuossa on konkreettista asiaa, jossa riittää hoitamista. 

Ei tarvitse puhua identiteettipolitiikkaa, joka ei johda lopulta mihinkään

muualle kuin yhä kauemmas sille kuuluisalle takamatkalle.




15 kommenttia:

  1. Olisi hyvä, jos yleisesti puhuttaisiin ihmisen osasta pandemian aikana ja ihmistsunamin vallitessa.

    Kun ja jos kasvu alkaa niin liikkuvuus vilkastuu ja samalla myös virus saa lentokonekyytiä muunnoksineen maasta toiseen.

    Nähdäkseni meidän on siedettävä tietty viruskuolleisuus, jos elinkeinoelämän halutaan toimivan.

    Nyt pitäisi päivittää ihmiskäsitystä, ihmisen osaa ja tässä yliopistot voisivat toimia vetureina.

    VastaaPoista
  2. Koronan jälkeen ovat edessä, kuten Kullas toteaa, kasvun vuodet.

    Ennen koronaa jo, ja varsinkin nyt koronan aikana, kuitenkin todella paljon on ollut ihmisillä puhetta, että taloudellisen kasvun loppuminen on loppujen lopuksi ollut hyvä asia.

    Kun puhutaan että se-ja-se politiikko tms. flirttailee populistien kanssa niin monet politiikot ovat flirttailleet näiden em. ajatusten, omalla sarallaan populististen talouskasvu-on-paha -ajatusten kanssa.
    Mielestäni tässä asiassa pitäisi tulla selvästi ulos.

    Jos valtapolitiikko ei kannata taloudellisen kasvun ideaa, vaikkapa ilmastosyistä, olisi siinä tultava sitten kaapista ihan selvästi.
    Olisi myös median homma tuoda esiin, mitä nollakasvu, jo se, tarkoittaa vaikkapa jo viiden vuoden jänteellä.

    Tarkoitan nyt tässä (ehkä) epämääräisiä höpöjä "fossiili-kapitalismin" alasajosta.
    Ymmärrän kyllä fossiilisten polttoaineiden alasajon, mutta käsi ylös reilusti siellä missä kapitalismi, joka on (valitettavasti) hyvinvointiyhteiskunnan ainoa polttoaine, on yhteiskuntamuoto, jota ei enää haluta.

    Onko sanan "fossiili" kapitalismin eteenkytkeminen vain eräänlainen upotettu troijalainen?

    Itse ajattelen että kapitalismi on ok, edelleen seuraavat 100-200 vuotta, kunhan homma tehdään päivitetysti tähän aikaan, ei vapaan anarkistisen ahneuden ehdoilla (miten sitä Suomessa ei ole tehtykään). Kapitalismi ei ole mitenkään sexy-käsite, vaikka toki se on sitä niille jotka osaavat sitä käyttää. Minut kapitalismin tuottanut lisäarvo, joka on siirretty ja ulosmitattu valtionvarallisuudeksi on lähinnä pelastanut. Toivonkin ettei kapitalismi mihinkään romahda, vaan päivittyy aikaansa ja maapallon jäljellä oleviin resursseihin. Minulla on unelma: Helsinki jossa markkintalous toimii ja josta heikot ja pienet hyötyvät.

    (Oliko kannantottoni tuossa jotenkin kokoomuslainen? Jos oli, Helsingin kokoomuksen piiri, voitte soittaa, olen käytettävissä pormestarin vaaliin, yhteystietoni löytyvät nimimerkkiäni klikkaamalla. Tosin minulla saattaa olla klassisen liberaaleja arvoja, toivottavasti ne eivät ole vaaraksi vihreiden tai vasemmiston mielestä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tuollaisia tulee mieleen kun ajassa (eli someajassa) helposti unohtuu miten ja millä mekaniikalla hyvinvointi- ja tasa-arvoyhteiskunta tänne pohjolan perukoille on onneksemme rakennettu.
      Siinä maailmassa ei ollut arvojen ja kuvitelmien taikaseinää, josta saa noin vain rahaa ja energiaa, mutta paperi- ja selluteollisuus oli.
      Markkinoiden tuottamalla arvolla sitten toteutettiin ihmisarvoja.

      Poista
    2. Vielä: olisi todella nastaa olla talouspolitiikankin suhteen relaava bobo (ransk. bourgeois boheme), mutta jos oikeasti ajatellaan että faktamaailma ensin, niin vähän vaikeaa.

      Poista
  3. Kun ihmistsunami historiallisesti on käynnissä oleva täysin ainutlaatuinen ilmiö tällä planeetalla niin emme tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Ei ole mitään vertailukohtaa.

    On mahdollista kai sekin, että todella on pandemia-aika, joten tietty kuolleisuus on pakko hyväksyä ja pitää talouden pyörät pyörimässä.

    Näin vain ei voi jatkua, koska populaatio sen kuin kasvaa ja kansantaloudet kuivahtavat.

    Olisi siten puhuttava mitä on siedettävä ihmistsunamin todellisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, talous ja se hallittu mutta välttämätön kasvu on suhteutettava populaation, globaalin populaation, kokoon.

      Mutta Helsingin vasemmisto ja vihreät eivät saa "arvojaan" koskaan todellisiksi ja konkreettisiksi ellei kapitalismi täällä pyöri.

      Luulen että Vaasassa tämä tajutaan paremmin kuin täällä somen ja subjektiivisten oikeuksien ja tunnemössön vieraannuttamassa lumihiutale-aikuisuudessa, jonka hiekkalaatikko on somen mitä-se-sanoi-ja-miten-me-siihen-suhtaudutaan -maailma.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kovia aikoja edessä, mutta jotenkin tästä kriisistä tullaan ulos. Kunnes kohdataan seuraavat.

    Jos esimerkiksi yhteiskunnassa päätetään, että talous ei voi kasvaa tai että se voi kasvaa mutta vain tietyllä tavalla niin sitten pitäisi huolehtia siitä, että ylipäätään päästään sinne eettisen kasvun alkuun realistisesti eikä tuhota aivan perustaviakin selviytymisen edellytyksiä.

    Näkemäni perusteella voisin ajatella, että joiltakin tuollainen tuhoaminen onnistuisi silmää räpäyttämättä.

    Yliopistoissa voidaan tehdä oma osuus - ajattelutyö, perustutkimus, soveltaminenkin - ja näin tehdäänkin eri aloilla, kovissa tieteissä ja humanistisissa tieteissä.

    Oikeastaan ainoa, mitä todellisuus ei hyvällä katso on "psykoottinen" ajattelu ja keinottelu, joka elää jossain omassa todellisuudessaan, keinotodellisuudessaan ja jättää ottamatta huomioon monia perustavia ilmiöitä tai tunnistaa ne tietoisesta väärin olettaen esimerkiksi asioiden korjaantuvan itsestään tai kaikkien asioiden tapahtuvan jonkin ilmiön x horisontissa.

    Täällähän on aiemmin puhuttu mm. psykoottisesta humanismista, joka ei ole oikeastaan tieteellinen lähestymistapa todellisuuteen vaan poliittinen orientaatio.

    VastaaPoista
  6. Kommunismihan nimitti itse itseään myös tieteelliseksi maailmankatsomukseksi. Piti tieteenä kuvaansa maailmasta.
    Psykoottinen humanismi, psykoottinen tiede on lähisukua vaikka hieman eri muodossa. Sama varmuus, sama julistavuus, sama varmuus vaihtoehdottomuudesta ja siitä että "arvot" ovat kuin automaattisesti mukana yhteisrintamassa/oikeassaolemisessa.

    Hyvinvointivaltiosta en olisi valmis luopumaan. Ja koska en siitä, miten ihmeessä voisin ajatella, että kasvulla ei ole väliä? Ehkä tässä en itse näe vaihtoehtoja.
    (Valmis karsimaan yleisestä elintasosta ja myös hyvinvointivaltion rönsyistä ja perustelemattomista eduista olisin.)

    VastaaPoista
  7. Minä vähän pelkään, että tämän nykymeiningin päässä ei ole enää hyvinvointiyhteiskunta eikä edes toimiva yhteiskunta.

    Nyt on niin paljon epävarmuustekijöitä pelissä, että ei kannattaisi hirveästi julistella vaan laskea, mallintaa ja toimia rationaalisesti prosessoiden.

    Niin, ne päämäärät tietenkin ohjaavat rationaaliseksi ajateltavaa toimintaa.

    Tässä tulee taas mieleen kysymys: Mikä on Suomen idea?

    Osaako kukaan sanoa ja vielä senkin, että miten sellainen saadaan toimivaksi ja rahoitetuksi?

    VastaaPoista
  8. Muistan kun Väätäinen voitti kaksoismestaruuden EM-kisoissa Helsingissä vuonna 1971. Silloin oli vielä Suomen idea.

    Tänään elämää ajattelee jokainen oman onnellisuuskuplansa kautta ja rakentaa sen mukaisen tietoisuuden. Ei ole mitään ihmeempää tarvetta Suomen idealle. Jokainen on kuplassaan ja jos naapurin kupla särkyy niin se on hänen asiansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli osuvasti sanottu, Jari. Toivottavasti ei ole lopullinen idea, koska jos on, niin on lopun alkua.

      Poista
  9. Niin, en tiedä voiko sellainen yhteisöllisyys olla edes mahdollista, jossa idea kaikille on sama.
    Minulla ainakaan ei ole monenkaan kanssa sama matka. (Paitsi tietty se loppullisen eksistentiaalinen.)
    Pyrin tietenkin hyväksymään täysinkin eri tavalla ajattelevat, mutta en liity samaan kerhoon.

    Jos ei olisi tiettyjä uhkia, voi olla että itsekin ajattelisin vain kuplani kautta: valtion tehtävä on tarjota puitteet (toimivat elinkeinot) ja pohjaratkaisu (turvallisuuskulttuuri), jotta kukin voi rauhassa harjoittaa
    omia pikkujuttujaan.

    Itsenäisen Suomen idea tarvittiin, jotta tuo olisi mahdollista.
    Piti hoitaa kansallista etua ajatellen Venäjä tavalla tai toisella.
    Sitten olemme olleet vapaassa ideattomassa kellunnassa,
    mutta nyt on sitoutumista (väärää) ilmassa: perseelleen ajateltuun ihkauuteen ideaan Euroopasta. Tai sitoutumista maailmanpelastajuuteen.

    VastaaPoista
  10. Lopullista on vain alku. Eli nämä muutokset kansakunnan tilassa tapahtuvat hyvin huomaamattomasti. Herkimmät kokevat ne voimakkaimmin.

    Muut (minäkin) otamme puolihuolimattomasti vastaan suuria muutoksia, vaikka kuinka olisi muka muutosvastarintaa. Itse tunnistan oikeastaan vain sen että vauhti on nykyään liian kova. Pitäisi hidastaa oikeastaan kaikkea. Ihmisetkin muuttuvat sitä tahtia etteivät varmasti pysy itsensä perässä.
    Some johtaa hötkyilemään ja vaatimaan kaikkea heti. Joka viikolle on esim. on oma somekohu, jossa on taas löydetty pahikset joista pitäisi irtisanoutua.
    Tuollainen vauhtisokeus kun jää päälle niin ei tule hyvää jälkeä.

    VastaaPoista
  11. Vauhtisokeus on hyvä sana, kiirehtiminen johonkin joka ei taatusti toimi. Sellaista tämä on. Ja hyvässä uskossa ja suurella varmuudella ja hyvät pahoista erottaen eli tietenkin pahat osoittaen aina ja etukäteen.

    VastaaPoista