torstai 4. maaliskuuta 2021

Sivistysporvari vai sivistyssosialisti? Meditaatio klo 7 aamulla

 

Taidan olla sivistysporvari. Mulla on akateeminen loppututkinto humanistiselta alalta, vakituinen työsuhde korkeinta koulutusta tarjoavassa instituutiossa, perhe ja velaksi ostettu asunto ja auto. Kirjoitan runoja ja osaan puhua korkealentoisesti, mutten usko ihan kaikkea mitä sanotaan.

Sivistyssosialisti olisin ihan samoilla spekseillä, mutta niin ettei olisi ehkä autoa, asuisin mieluusti vuokralla, olisi lyhyitä työsuhteita ja pitäisin tarpeettomana arvioida ääneen hallituksen toimia.

Vai mites nää nyt oikeasti menee? Näiden kuvausten mukaan olen elänyt sekä sivistyssosialistin että sivistysporvarin elämää ja ainoa ero on velanotto- ja maksukyvylle sekä ammatilliselle pätevöitymiselle perustunut hidas nousu itsellisemmin asiansa kustantavien (tai "omistavien") ja hiukan korkeamman verotettujen joukkoon.

Miksi tällaisia termejä on? Mitä niillä oikeastaan tekee? Pelkästään talousolojen muuttuessa olisin jälleen lähempänä sivistyssosialistia. En nimittäin usko, että porvareiksi nimitetään ainoastaan niitä, joilla on suvussa perittyä varallisuutta tai jotka osaavat tehdä rahaa - sitä on sosialisteillakin (mulla ei ole perittyä varallisuutta, mutta on onneksi perittyjä ominaisuuksia).

Vai onko tässä sittenkin kyse abstraktimmasta maailmankuvallisesta asiasta, sydämen "tilasta" tai "puolesta" tai proosallisemmin senhetkisestä äänestyskäyttäytymisestä, vaikka kuitenkin hoitaisin kummassakin tapauksessa ihan samoja hommia ja opastaisin muita ajattelemaan kriittisesti ja toimimaan itseään korjaavasti ja pohtimaan omaa maailmankuvaansa?

Ehkä onkin näin: sivistysporvari harvoin kutsuisi itseään tällä nimellä; sivistys- tai arvososialisti taas ei koskaan voisi äänestää porvarilliseksi katsomiaan puolueita, vaikka eläisi kuin poroporvari. Jonkinlaisen itsetunnistuksen kautta hän kuitenkin kutsuu "porvaripuolueisiin" (oikeistoon) kuuluvia tai näitä mahdollisesti kannattavia, itsensä kaltaisia yksilöitä sivistysporvareiksi.

Tällaisin perustein käsitteissä olisi kyse lähinnä politiikasta, poliittisesta ryhmittelystä ja oman identiteetin vahvistamisesta eikä maailman analysoimisesta.

PS. Minusta niin sivistysporvari kuin sivistyssosialisti kuulostavat jokseenkin ironisilta / huvittavilta käsitteiltä, joskin niiden käyttäjä - varsinkaan Suomen toistaiseksi hyvänlaisissa olosuhteissa - ei välttämättä tunnista väistämätöntä ironiaa, jonka käsitteiden käyttö häneen itseensä luo.

PS 2. Tiedän kyllä, ettei käsitettä sivistyssosialisti yleisesti käytetä, mutta minusta se on ihan yhtä pätevä kuin sivistysporvari, jos sellaisia tahtoo käyttää. Kaiken lisäksi se on hauska.

PS 3. Kotona kukaan ei kutsu minua porvariksi. Tyttäreni kutsuvat minua kiusallaan rahvaaksi. Teen kuulemma ihan hyvää ruokaakin, hyvää rahvaan ruoaksi. Rahaa on heidän mielestään aina liian vähän...

PS 4. Onhan tällainen tilanne hiukan huvittava maassa, jonka kasvavaa sivistyksentarvetta ja yhä laajemman ihmismäärän huoltamisen tarvetta pidetään yllä yhä harvempien (netto)veronmaksajien yhteiseen kassaan tuomilla varoilla, jos ei oteta laskuun valtion velkarahoitusta, jota sitäkin hoidetaan verotuksella. (En tietenkään väheksy sitä tosiasiaa, että jokainen meistä on veronmaksaja, yhdessä olemme asiaa hoitamassa.)




7 kommenttia:

  1. Minua näin kuusikymppisenä kylmää kun viisikymppiset ja sitä nuoremmat tarvitsevat porvarin tai sosialistin käsitteitä, koska maailman ja ihmisenä olemisen päivittäminen kutsuu ihan uusiin määrittelyihin.

    Kielipelejä saa ihan oikeasti päivittää! Uudistaa! Todellistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä. Tämä on jotain taantumista lapsellisen lällättelyn tasolle, ei asioiden edistämistä.

      Poista
  2. Hyvä pohdinta.
    Itsessäni on jäljellä jossakin määrin duunariluokan ja katujätkän koodistoa, vaikka sivistänyt itseäni olen täyttämällä pään monenlaisella kulttuuritiedolla - ja kokemuksilla.
    Tänään pitkästä aikaa otinkin katujätkää hieman käyttöön, kun otin puhutteluun autolla sekoilevan aikuisen miehen.
    Minulla ei kylläkään ole asianmukaista tukkaa, eli kaljua. Otsatukka silmillä kuitenkin antaa työväenluokankin kundille joskus tarvittavaa humanistin eleisyyttä.

    Arvostan klassista yleissivistystä. Harmi ettei sitä enää opeteta oikeastaan missään. Tai no, itseoppiminen onkin sellaisen tiedon hankkimisessa ainoa väylä. Päivittäin pitää opiskella, että tajuaisi edes sen ettei tiedä oikein mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että kävit puhuttelemassa - autolla sekoilu on vaarallista. Niitä näkee aika ajoin. Välillä, kun ei ole ajanut vähään aikaan autolla ja lähtee liikenteeseen, niin todella pelottaa, koska tajuaa kuinka monia virheliikkeitä liikenteessä syntyy ja näkee. Talven aikana oli lähialueella myös todella moni auto lytyssä - oli siis ajettu toisen perään, päin liikennemerkkiä tai muuta estettä. Varmasti on niskoihin käynyt ja sairaalassa käyty tarkistamassa tilanne.

      Klassinen yleissivistys on tärkeää. Sehän on pitkälti itse opiskeltava ja omaksuttava. Opetustarjontaa on paljon, jos haluaa sivistää itseään. Olisi kyllä mukava mennä esim. jollekin kielikurssille.

      Toisaalta nykyajan kriittinen lukeminen vaatisi tosi paljon aikaa ja sellaista "multitaskausta", jossa tuntee itsensä aina enemmän tai vähemmän avuttomaksi. Asenne on tärkein, siis oppimisen asenne.

      Poista
    2. Kielikurssit...pentele. En tajua miten voin pitää itseäni edes minisivistyneenä kun en osaa saksaa, italiaa, ranskaa tai venäjää. Edes jotain noista kielistä. (Nyt kesken Bernhardin Pakkanen ja Roinilan hieno "sanoitus" siitä. Kaduttaa vuosien hukkaaminen kun olisin voinut opetella edes jonkun kielen alkeet noista mainitsemistani välttämättömistä.)

      Poista
  3. Sivistynyt rahvas? Olisinko jotain tuollaista?

    Onkohan tehty tutkimusta korkeakoulun merkitystä itsetuntoon ja minä-kuvaan? Siis nykyihmiselle... esim. kun mulle sanoi eräs tyyppi (asiallisesti ja hyvällä asenteella) luettuaan mun facepostauksen, jossa tuli esiin mun korkeakouluttamattomuuteni, että hänelle se oli yllätys, niin se viritti heti kysymyksen uskottavuudestani sisimmässäni. Asiasta käytiin ihan hyvä keskustelu myös hänen kanssaan. Mutta siis että piileekö alitajuinen luokka-asetelma yhä sisimmissämme?

    VastaaPoista
  4. Varmasti piilee. Itse olen yhtä mielelläni sivistynyttä rahvasta kuin jotain muuta. Varmasti hyvin monen suomalaisen juuret ovat siellä "rahvaassa" tai "alemmissa" yhteiskuntaluokissa.

    Mulle on sinänsä aivan sama mitä yhteiskunnallista luokkaa joku edustaa, kunhan on sydämeltään sivistynyt.

    Koulutuksen myötä tulee toki usein luokkanousua, se on selvä.

    VastaaPoista