perjantai 5. maaliskuuta 2021

Hiilen lähteyden filosofiaa

 

Olennaisilla filosofeilla on aina ollut kyky luoda ajattelua muokkaavia käsitteitä ja käsitteellisiä henkilöitä.

Entä jos alkaisimme ajanmukaisina ja tulevaisuuteen katsovina posthumanistisina olentoina kutsua ihmisiä hiilen lähteiksi - millainen käsitteellinen teko tämä olisi eli mitä siitä seuraisi ja ketkä hurraisivat, ketkä vastustaisivat?

Olisiko esimerkiksi ihmisiä joilla on ihmisarvo ja ihmisiä, jotka ovat hiilen lähteitä, tai joilla on (ylittynyt, sopiva, laskennallinen jne.) hiiliarvo ja kuinka rajalinjat ja raja-arvot määriteltäisiin?

Miten ihminen, jolla on ihmisarvo, muuttuu hiilen lähteeksi tai toisin päin, ja löytyisikö tähän esimerkiksi kolmiportainen logiikka, kuten Hegelillä ja Kierkegaardilla: 1) lähteinen = hiilivuotoinen, 2) eettinen = neutraali tai tietoinen ja 3) hiilinieluinen = hiilen sitoja.

Viimeinen taso yhdistäisi henkisen ja materiaalisen toimijuuden, mutta vaatisi pääomaa. Ehkä se olisi sitten pyhitettyä pääomaa, joka kumoaisi pelastavassa synteesissään pahan kapitalistisen (tai vastaavan) alkuperänsä. Jotta tämä olisi dialektinen kuvio, tähän pitäisi varmasti kytkeä omistamisen käsite ja jokin sen lähikäsite, joka kuitenkin kumoaisi sen.

En tiedä, onko tämä nyt mitään tärkeää vai pelkästään meikäläisen aivopieru. Alunperin kyse oli vitsistä.

PS. Kommunismissa yksilöllinen omistaminen (joka on pahaa) on pelkkä illuusio. Kapitalismissa se ei taida kommunistinkaan mukaan olla aivan puhdas illuusio, koska kuitenkin on verotus. Tai ehkä kyse on tilapääjärjestelystä: pahaa tietoisuutta (yksityistä omistamista) voi ja on hyödyllistä verottaa, vaikka pohjimmiltaan kyse onkin ohjaamisesta siihen, että illuusiosta luovutaan.

(Ilmeisesti kommunismissa / sosialismissa kuitenkin uskotaan, että kapitalistinen yhteiskunta on pääomineen tarvittava välivaihe matkalla kommunismiin / sosialismiin, koska eivät ne tyhjästä synny vaan tarvitaan pohjalle materiaalista, immateriaalista ja institutionaalista pääomaa ja sen tuottamaa arvoa, joka otetaan sitten haltuun korkeammalla tasolla ei-omistamisessa ja uusissa rakenteissa.)

Kun valtio tai sen ylittävä järjestelmä sitoo kansalaiset ei-omistamiseen ja hiilineutrauliuteen tai jopa hiilinegatiivisuuteen, ollaan joiltakin keskeisiltä osin sosiaalisessa ja sosialistis-eettisessä paratiisissa. Siihen vielä vapaat mutta vastuulliset  aistiherkuttelut päälle, niin homma on kutakuinkin taputeltu.

PS2. Mehän emme ole esimerkiksi Euroopassa menossa mihinkään kommunismiin, korkeintaan jonkinlaiseen tulonsiirto- ja yhteisvelkasosialismiin, jossa jo joiltakin osin olemme, pieniltä osin EU:ssa, mutta myös Suomessa, koska meillä on yhteiskunnallisena eetoksena demokraattinen hyvinvointiyhteiskunta turvaverkkoineen - ja samaan aikaan olemme myös osa globaalia markkinataloutta. 

Vihreämpi planeetta on minusta erittäin hyvä tavoite, jopa elintärkeä tavoite. En pidä kuitenkaan kaikkia keinoja sen saavuttamiseksi realistisina tai erityisen hyvinä. Ongelmalliseksi ajatus hiilineutraaliudesta tulee minulle, kun se alkaa liiaksi hallita muitakin elämänalueilla kuin käytännöllisiä toimia, kun siitä tulee liiaksi ihmisen määrittelyn tapa, joka hävittää tieltään muita olennaisia ajattelukulmia.

Asiaa on todella hankala ilmaista ilman pidempää mietintöä ja jatkoprosessointia.

Minusta olisi hyvä, jos ihmisillä olisi omia suojeltuja metsiä. Juhani Aholla on jo 1890-luvulla mainio lastu "Pyhitetyt pyydysmetsät" (Lastuja I), jossa tulee esiin samoja ajatuskulkuja, tosin sivistyneen metsästäjän näkökulmasta.






8 kommenttia:

  1. Paljon ajatuksia. Tuon kolmijaoetetun ihmisyyden sitten voisi sitoa vielä konkreettisesti vaikka verotukseen: hiilvuotoinen maksaa paljon, neutraali vähemmän, hiilen sitojuuteen yltänyt ei lainkaan.
    Täh?
    No, sehän on jo nyt pyrkimyskin. Eli et ihan hakotiellä ole.
    Yhteiskunnasta ja työelämästä ja kuluttamisesta poistunut ihminen ei maksa veroja lainkaan.
    Hän on kuin karhu metsässä. Onko realistista sitten, että tulemme kaikki karhuiksi ja samalla saamme oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja hyvinvointiyhteiskunnan ? Ei tietenkään. Ihmisenä olemisen jäljen nollaajat eivät taida olla vielä kokonaan kohdanneet elämän ehtoja ja paskamaisuuksia.

    Kuten tuolla edellisessä ketjussa jo tulikin esille, ihmisenä olemisen neutralisointi on jo nyt paljonkin esillä.
    Ympäristönäkökulma on ok ja tärkeä, mutta liittyykö siihen sitten elämänhylkäämisen etiikkaa ja ihanteita, jää nähtäväksi.
    Onko jokaisen jalanjäljen ja kädenkosketuksen neutralisointi tavoitteena? Jos on, minusta se on väärä tie, ei humaanin vaan todellakin posthumaanin ihmisen uusi hypetys itsestään jonkinlaisena metsänhenkenä.

    Ja mikä psykologiselta kannalta on ihmiskuva jossa ihminen on todella vain kuva ja idea mutta ei sitä ainetta ja lihaa ja se kehollisuus mitä jokainen ihmisruumiseen syntynyt on.
    Tässä tulee mieleen konkreettisesti vaikka nuorten ihmisten ahdistukset itsestään. Pahimmillaan tuollaiset ajatukset virittävät psyykkisiä aikapommeja nuoriin, ja kuten aina, tietysti taas hyvässä tarkoituksessa.

    En olisi myöskään kehottamassa ketään hillittömään kulutusahnehtimiseen, mutta nuorille ihmisille sanoisin jos joku sellainen kysyisi, että anna palaa vaan, kun olet nuori vielä. Olet itsekin hiiltä ja elä elämäsi kunnolla, rapatessa saa roiskua.

    Onko tämä hiilen lähde/paha tietoisuus -kuvio sitten vain aikuisten elämäänsä väsyneiden hahmojen synkistelyä hyvän sinänsä positiivisen tarkoituksen peesissä? Jossakin määrin ainakin.

    (Lopuksi tylsä ja epäseksikäs- ja filosofinen klausuuli: liian hiilen ilmakehästä saa pois kehittyvällä teknologialla, ylikulutuksen leikkaamisella elämäntavoista, ja sorry vaan, ydinvoimalla.)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Pari hehtaaria täysin tuottamatonta metsää omistaisin mielelläni minäkin, lähimetsissä säännöllisesti käyskentelijä. Pian tässä aletaankin pukea ja tehdä lähtöä. Miellään keskellä ryteikköä saisi olla jonkinlainen kumpare, kivikko, jossa olisi hyvä syödä eväät. Nimikkokumpareita meillä on jo nyt useitakin. Kangasmetsästä lehtomaiseen metsään sopisi lajisto. Viime vuosina olen havainnut tammentaimien todella suurta lisäystä täällä rantaviivan suunnassa. Lienee lämpenemisen vaikutusta. Varhaiskeskiajalla oli edellinen kotimainen tammikausi. Saa nähdä miten käy nyt.)

      Poista
    2. Minä ajattelen myös että jos joku meidät tästä hiilihommasta pelastaa, niin se on teknologia ja siirtymäkausilla hiilivoiman (jota rakennetaan globaalisti todella isolla volyymilla) ja fossiilisten polttoaineiden alasajo ja niiden korvaaminen ydinvoimalla, niin pitkälle kuin mahdollista energiantuotannossa. Toki väestönkasvu on iso huolenaihe, jota ei voi ohittaa.

      Minulla on puolen hehtaarin mökkitontti. Osin sen voisi antaa rehottaa. Jos joskus saan velkani kuitattua, voisin hankkia pari hehtaaria metsää. Saahan sitä aika halvalla, jos etsii. Siellä olisi mukava käppäillä ja antaa kaiken olla.

      Nuorten pelottelu on yksinkertaisesti väärin silloin kun siihen ei ole syytä. Eri juttu on kasvattaa vastuullisuuteen.

      Hyvä huomio tuo tammihavainto. Mökillä huomaa, miten nopeasti metsä ottaa takaisin tilaa siltä alueelta, minkä sinne on raivannut.

      Poista
    3. Varmaan metsääkin pitäisi jotenkin hoitaa, myös jos tahtoo sen pysyvän hyvänä / optimaalisena hiilinieluna.

      Poista
  2. Näin minäkin olen käsittänyt. Jos hiilinielua ajattelee niin sitä parempi mitä enemmän yhteyttävää biomassaa. Metsä jonka kasvu pysähtynyt ei ole samanlainen nielu vaikka muita arvoja kyllä on.

    Palaan vielä tuohon ympäristö/kapitalismi/talouskasvuasiaan.

    Kuten olen sanonut aiemmin, nostetaan helposti esille poliitikot jotka "flirttailevat" populismin kanssa. Tuota flirttailla-verbiä usein käytetään ja populismilla tuossa yhteydessä tarkoitetaan nimenomaan oikeistopopulismia, vaikka kaikki toki ymmärtävät että populismia on myös muissa puolueissa: sitä on kaikkialla missä realismi ei ole ajattelun ensimmäinen taustaoletus ja kalastellaan ihmisiä mukaan samanmielisiksi.

    On kuitenkin nähtävissä että monet politiikot, myös valtapoliitikot "flirttailevat" sen ajatuksen kanssa, että talouskasvusta voitaisiin luopua ja jotenkin alkaa neutralisoida tai jopa kääntää miinusmerkkiselle markkinataloutta.

    Mielestäni päättäjien olisi tässä asiassa tultava selvästi ulos. Olisi kerrottava ovatko he talouskasvun kannattajia vai eivät.
    Jos eivät ole, niin mikäs siinä, niin saa ajatella ja sen eteen saa toimia, vpaaa maa,
    mutta flirttaileminen markkinatalouden radikaalin rajoittamisen suhteen (liittyy melkein aina ympäristönäkökulmaan) tulee tehdä läpinäkyväksi, jotta esim. äänestäjät tietävät millaista yhteiskuntaa oikeasti ajetaan.

    Miksi tätä mietin?
    Koska mielestäni ei ole olemassa vieläkään yhtälöä jolla voitaisiin yhdistää talouskasvuton maailma ja yhteiskunnallinen tasa-arvo ja hyvinvointivaltio.
    Miksi ei? Koska tasa-arvo ja hyvinvointivaltio eivät itse asiassa ole arvoja ja ideoita, ne ovat konkretiaa joiden toteutuminen oitää maksamalla maksaa oikealla rahalla, fyrkalla, fyffellä, cashillä, massilla jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Koska tasa-arvo ja hyvinvointivaltio eivät itse asiassa ole arvoja ja ideoita, ne ovat konkretiaa joiden toteutuminen oitää maksamalla maksaa oikealla rahalla, fyrkalla, fyffellä, cashillä, massilla jne."

      Näinhän se on. Tietty porukka ajattelee, että tätä toteutetaan parhaiten rankasti verottamalla kaikkea mitä voidaan plus velkarahalla (jota ei ehkä tarvitse edes maksaa takaisin), samalla kun keksitään uutta vihreää ansaintalogiikkaa (joka on reilua). Ei toimi reaalimaailmassa kovin pitkään, vaikka ajatus lopputuloksesta olisi hyvä.

      Poista
    2. Prosessit eivät ole niin yksioikoisia, että hylätään kaikki vanha - tarvitaan realistista vaiheistusta, jotta koko homma ylipäätään saadaan onnistumaan tuhoamatta enemmän mahdollistavia asioita kuin niitä mahdollisesti luodaan uusia ja vanhaa korvaavia.

      Poista
    3. Suomessa iso asia on riittävä energiaomavaraisuus. Jos olemme esimerkiksi EUssa voimakkaasti energiariippuvaisia Venäjästä, niin se on melko haavoittuva asema jos boikotoimme eri tavoin Venäjää ja Venäjä sitten syystä tai toisesta tahtoo tehdä omat vastavetonsa.

      Poista