keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Oriveden keinosiementäjä

 


Tätä juttua olisi vaikea keksiä. Kerrontakin on uutisjuttuun omituista, mutta kuitenkin omituisessa kaksimielisyydessään sopii yllättävän hyvin aiheeseen:

https://www.is.fi/tampereen-seutu/art-2000007894587.html

Vielä ei olla edes aprillipäivässä (ei tämä tietenkään olisi ollut korrekti aprilliuutinen).

Kaikenlaisia pervoja sitä maa päällään kantaa...



Elvytyspaketin saaga jatkuu...

 


ranskalaiseen ja italialaiseen tapaan:

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007891632.html

tässäpä kattaus ei-populistista vastuullisempaa politiikkaa

kertaluonteisesti oikea-aikaisesti ja oikeasuhteisesti

ja mitä näitä nyt on... tarkkarajaisesti... niin, sehän oli

avainsana vielä muutama kuukausi sitten






sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Haaste

 

Haaste menetelmälliselle kirjallisuudelle: 

Kirjoittaa kaksi teosta, draama nimeltään Työmiehen viiva

ja romaani nimeltään Punainen vaimo.

Teosten tulisi yhdistää innovatiivisesti Minna Canthin Työmiehen vaimo

ja Ilmari Kiannon Punainen viiva. Kaikki em. teosten sanat tulisi käyttää,

mutta tuloksena tulisi olla kaksi aivan uutta teosta, jotka liittyvät

juonellisesti toisiinsa.

perjantai 19. maaliskuuta 2021

Bach ja kitara

 

Ei voi sanoa kuin että minuun Bach ja kitara toimii joka aamu.

Tällaisella lähtee päivä hyvin liikkeelle, oli edessä mitä hyvänsä.

Kolme Per-Olov Kindgrenin tulkintaa: koraalipreludi BWV 645:sta,

Air ja osa kantaattiteoksesta Cantata 147.



tiistai 16. maaliskuuta 2021

Elvytäänkö?

 

Eihän tässä tiedä, itkeäkö vaiko nauraa... Vaikka vitsi vanheni oikeastaan

ennen kuin se lopullisen muotonsa sai, niin tässä vielä kerran Mikko Koskisen

sanoin ja tilastodataa hyödyntäen:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/3762a95b-2154-4908-a485-fcdf5ca3ea4a


Sama asia Hesarissa Teemu Muhosen sanoittamana:

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007862386.html


Ei jaksaisi enää päätään näillä vaivata. 

Nyt jo VM:kin myöntää, että paketti ei juuri elvytä, 2026 Suomi on

omalla urallaan ilman elvytyspakettiakin, mutta jos elvytysvälineeseen

mennään mukaan, velat (6,6 miljardia plus takuut) siitä jäävät.

Tällaista tämä elvyttäminen ja pelastaminen sitten on. 


Oma toiveeni on tietenkin, että Suomi elpyy, toivottavasti mahdollisimman

pienin tappioin ja mahdollisimman järkiperäisesti. Suomi kuuluu Eurooppaan

ja järkevästi hoidettuun Unioniin, mutta nyt neuvoteltu soppari on sysipaska.


Kokoomus on hyvin suuressa roolissa siinä, miten paketille eduskunnassa käy.

Nyt ei vielä tiedetä, millä ääniosuudella paketti menee läpi.

Perustuslakivaliokunta selvittää. Jos tarvitaan 2/3 enemmistö,

veikkaan, että Kokoomus asettuu puolustamaan pakettia,

varsinkin jos äänestetään ryhmäkurissa. Toki se saattaa tarkoittaa sitä,

että kuntavaalien voitto menee Kokoomukselta sivu suun,

mutta hallituspuolueiden (lähinnä demarien) suuntaan sillä saa

luottamuspääomaa, jolle voi olla tarvetta jatkossa. 


Homma on kuitenkin auki toistaiseksi.


PS. Jan Hurrilta vielä samanlainen kaupan päälle:

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007864025.html

keskiviikko 10. maaliskuuta 2021

Löytyisiköhän tähän rahoitusta?

 

Suomalainen, tehokas koronarokote, sumutteena, myyntilupa ehkä loppuvuodesta.

Mitä arvelette, löytyykö Suomesta halua rahoittaa tätä vai miten käy?

https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/8c0fd646-ec6c-46bb-b6e9-31305c75fc96

Tässä myös terveiset Sanna Marinille, että ottaa vain puhelimen käteen ja soittaa:

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007850108.html




tiistai 9. maaliskuuta 2021

Erään tapauksen logiikka


 

Tytär tahtoo peitellä koulurikkomuksiaan ja samalla ovelasti miellyttää

kiihkomielistä isäänsä ->

Tytär valehtelee opettajastaan ->

Surkealla tilannehahmotuksella ja alhaisella aggressionhallintakyvyllä

varustettu isä tekee valituksen opettajasta sekä aloittaa vihakampanjan somessa ->

saa (ja on jo saanut) tukea yhteisöltään ->

Nuori kiihkoilija yhteisöstä tarttuu isän syöttiin ->

Kiihkoilija hakee konsultaatiolta radikaalilta viiteryhmältään ->

Kiihkoilija telottaa tytön opettajan kadulle ->

Poliisin saapuessa kiihkoilija ampuu heitä kohti ja hyökkää veitsen kanssa ->

Poliisi surmaa kiihkoilijan. ->

Kaksi kuollutta ja kymmenen syytteessä terrorismista.

Tyttöä syytetään kunnianloukkauksesta.


Kaikki lähtee liikkeelle valheesta. Jokaisen toimijan kohdalla näkyy

karkea väärintunnistus todellisuudesta ja sen muuttamisen keinoista.

Poliisin voimankäyttö tilanteeseen nähden lienee oikeansuuntaista,

joskaan ei monessakaan suhteessa ongelmatonta (kaikki viiteryhmät

ja seuraukset huomioon ottaen).


Olisi tärkeää saada katkottua noita syy-seuraussuhteita ja vääristäviä

todellisuuden tunnistamisia ennalta. Klassinen tapaus sikäli, että

väärintekemisellä on taipumus moninkertaistaa voimansa ja tuhota

siihen osallistujat. Tapausta abstrahoimalla saataisiin esiin aika monen

sosiaalisen ikävyyden logiikka, joskin tämä tapaus liittyy erityisesti

kunniakulttuuriin.



lauantai 6. maaliskuuta 2021

Suomen idea?

 


Suomella ei ole enää kokoavaa, yhteistä ideaa, näin sanoisin.

Puolueita tarkkailemalla tämä selviää.

Kepu: Ei ideaa. Kokoomus: Idea kadoksissa, jakautunut.

SDP: Monikulttuurinen Suomi osana EU:n federaatiota. Vihreät: Monikulttuurinen,

hiilineutraali Suomi. Vasemmistoliitto: Kuta kuinkin sama kuin kaksi edellistä,

ei ehkä kuitenkaan yhtä ehdottomasti, hyvinvointivaltion korostus.

RKP: Laimea sekoitus edellisiä ja oikeusvaltio.

PS: Itsenäinen, suvereeni Suomi osana EU:ia, mutta ei osana byrokraattista federaatiota.

KD: Itsenäinen ja vastuullisesti johdettu Suomi, muuten sama kuin PS.


Tosiasiassa mennään sillä Suomen idealla, mikä hallituksella on. Yksittäisellä hallituksella

saattaa olla iso rooli koko maan idean muotoutumisessa, vuosikymmeniksi,

jos hallitus sattuu sopivaan kohtaan historiallista muutosta. En tiedä, meneekö tämä näin,

luulisin että suunnilleen. Tämä oli noin kahden minuutin pohdinta.



perjantai 5. maaliskuuta 2021

Hiilen lähteyden filosofiaa

 

Olennaisilla filosofeilla on aina ollut kyky luoda ajattelua muokkaavia käsitteitä ja käsitteellisiä henkilöitä.

Entä jos alkaisimme ajanmukaisina ja tulevaisuuteen katsovina posthumanistisina olentoina kutsua ihmisiä hiilen lähteiksi - millainen käsitteellinen teko tämä olisi eli mitä siitä seuraisi ja ketkä hurraisivat, ketkä vastustaisivat?

Olisiko esimerkiksi ihmisiä joilla on ihmisarvo ja ihmisiä, jotka ovat hiilen lähteitä, tai joilla on (ylittynyt, sopiva, laskennallinen jne.) hiiliarvo ja kuinka rajalinjat ja raja-arvot määriteltäisiin?

Miten ihminen, jolla on ihmisarvo, muuttuu hiilen lähteeksi tai toisin päin, ja löytyisikö tähän esimerkiksi kolmiportainen logiikka, kuten Hegelillä ja Kierkegaardilla: 1) lähteinen = hiilivuotoinen, 2) eettinen = neutraali tai tietoinen ja 3) hiilinieluinen = hiilen sitoja.

Viimeinen taso yhdistäisi henkisen ja materiaalisen toimijuuden, mutta vaatisi pääomaa. Ehkä se olisi sitten pyhitettyä pääomaa, joka kumoaisi pelastavassa synteesissään pahan kapitalistisen (tai vastaavan) alkuperänsä. Jotta tämä olisi dialektinen kuvio, tähän pitäisi varmasti kytkeä omistamisen käsite ja jokin sen lähikäsite, joka kuitenkin kumoaisi sen.

En tiedä, onko tämä nyt mitään tärkeää vai pelkästään meikäläisen aivopieru. Alunperin kyse oli vitsistä.

PS. Kommunismissa yksilöllinen omistaminen (joka on pahaa) on pelkkä illuusio. Kapitalismissa se ei taida kommunistinkaan mukaan olla aivan puhdas illuusio, koska kuitenkin on verotus. Tai ehkä kyse on tilapääjärjestelystä: pahaa tietoisuutta (yksityistä omistamista) voi ja on hyödyllistä verottaa, vaikka pohjimmiltaan kyse onkin ohjaamisesta siihen, että illuusiosta luovutaan.

(Ilmeisesti kommunismissa / sosialismissa kuitenkin uskotaan, että kapitalistinen yhteiskunta on pääomineen tarvittava välivaihe matkalla kommunismiin / sosialismiin, koska eivät ne tyhjästä synny vaan tarvitaan pohjalle materiaalista, immateriaalista ja institutionaalista pääomaa ja sen tuottamaa arvoa, joka otetaan sitten haltuun korkeammalla tasolla ei-omistamisessa ja uusissa rakenteissa.)

Kun valtio tai sen ylittävä järjestelmä sitoo kansalaiset ei-omistamiseen ja hiilineutrauliuteen tai jopa hiilinegatiivisuuteen, ollaan joiltakin keskeisiltä osin sosiaalisessa ja sosialistis-eettisessä paratiisissa. Siihen vielä vapaat mutta vastuulliset  aistiherkuttelut päälle, niin homma on kutakuinkin taputeltu.

PS2. Mehän emme ole esimerkiksi Euroopassa menossa mihinkään kommunismiin, korkeintaan jonkinlaiseen tulonsiirto- ja yhteisvelkasosialismiin, jossa jo joiltakin osin olemme, pieniltä osin EU:ssa, mutta myös Suomessa, koska meillä on yhteiskunnallisena eetoksena demokraattinen hyvinvointiyhteiskunta turvaverkkoineen - ja samaan aikaan olemme myös osa globaalia markkinataloutta. 

Vihreämpi planeetta on minusta erittäin hyvä tavoite, jopa elintärkeä tavoite. En pidä kuitenkaan kaikkia keinoja sen saavuttamiseksi realistisina tai erityisen hyvinä. Ongelmalliseksi ajatus hiilineutraaliudesta tulee minulle, kun se alkaa liiaksi hallita muitakin elämänalueilla kuin käytännöllisiä toimia, kun siitä tulee liiaksi ihmisen määrittelyn tapa, joka hävittää tieltään muita olennaisia ajattelukulmia.

Asiaa on todella hankala ilmaista ilman pidempää mietintöä ja jatkoprosessointia.

Minusta olisi hyvä, jos ihmisillä olisi omia suojeltuja metsiä. Juhani Aholla on jo 1890-luvulla mainio lastu "Pyhitetyt pyydysmetsät" (Lastuja I), jossa tulee esiin samoja ajatuskulkuja, tosin sivistyneen metsästäjän näkökulmasta.






Koronarokotusaikataululaulu


 

Hovimuusikko Ilkka sanoittaa tilanteen:

https://www.youtube.com/watch?v=NY8K4zwLobM





torstai 4. maaliskuuta 2021

Aforismi

 


Vaikea on kutsua sivistykseksi sitäkin, että on käytöstapoja, mutta ei osata hoitaa asioita.



Regressio

 

Ehkä se on tämä korona, oiskohan, joka saa ihmiset lapsellisen lällättäjän tasolle, tai ehkä paineet ovat muuten vaan niin kovat kotona, poliittisissa kodeissa ja siellä missä asutaan, kun ainakin muodollisesti koulutetut ihmiset, sivistysporvarit ja sivistyssosialistit, käyvät arvosotaan puhuen toisistaan natseina ja kommunisteina.

Miten joku luulee, että tällainen suunsoitto auttaa tai korjaa mitään?

Ja mitähän mahtaa kertoa ihmisten arvoista ja kyvystä hahmottaa todellisuutta, että he puhuvat näin, suurimmaksi osaksi provosoiden, tekoloukkaantuen ja tekopöyristyen vain jotta voivat jotenkin toista rassata ja vaatia itselleen runsaampaa elintilaa?

Ihmiset regressoituvat. Minua se huolettaa, sillä nämä ihmiset ovat päättämässä meidän kaikkien asioista tai ainakin tahtoisivat päättää.

Ei minulla ole tähän "arvokeskusteluun" oikein muuta sanottavaa kuin että tällainen suunsoitto on pois asioiden hoitamisesta.


Sivistysporvari vai sivistyssosialisti? Meditaatio klo 7 aamulla

 

Taidan olla sivistysporvari. Mulla on akateeminen loppututkinto humanistiselta alalta, vakituinen työsuhde korkeinta koulutusta tarjoavassa instituutiossa, perhe ja velaksi ostettu asunto ja auto. Kirjoitan runoja ja osaan puhua korkealentoisesti, mutten usko ihan kaikkea mitä sanotaan.

Sivistyssosialisti olisin ihan samoilla spekseillä, mutta niin ettei olisi ehkä autoa, asuisin mieluusti vuokralla, olisi lyhyitä työsuhteita ja pitäisin tarpeettomana arvioida ääneen hallituksen toimia.

Vai mites nää nyt oikeasti menee? Näiden kuvausten mukaan olen elänyt sekä sivistyssosialistin että sivistysporvarin elämää ja ainoa ero on velanotto- ja maksukyvylle sekä ammatilliselle pätevöitymiselle perustunut hidas nousu itsellisemmin asiansa kustantavien (tai "omistavien") ja hiukan korkeamman verotettujen joukkoon.

Miksi tällaisia termejä on? Mitä niillä oikeastaan tekee? Pelkästään talousolojen muuttuessa olisin jälleen lähempänä sivistyssosialistia. En nimittäin usko, että porvareiksi nimitetään ainoastaan niitä, joilla on suvussa perittyä varallisuutta tai jotka osaavat tehdä rahaa - sitä on sosialisteillakin (mulla ei ole perittyä varallisuutta, mutta on onneksi perittyjä ominaisuuksia).

Vai onko tässä sittenkin kyse abstraktimmasta maailmankuvallisesta asiasta, sydämen "tilasta" tai "puolesta" tai proosallisemmin senhetkisestä äänestyskäyttäytymisestä, vaikka kuitenkin hoitaisin kummassakin tapauksessa ihan samoja hommia ja opastaisin muita ajattelemaan kriittisesti ja toimimaan itseään korjaavasti ja pohtimaan omaa maailmankuvaansa?

Ehkä onkin näin: sivistysporvari harvoin kutsuisi itseään tällä nimellä; sivistys- tai arvososialisti taas ei koskaan voisi äänestää porvarilliseksi katsomiaan puolueita, vaikka eläisi kuin poroporvari. Jonkinlaisen itsetunnistuksen kautta hän kuitenkin kutsuu "porvaripuolueisiin" (oikeistoon) kuuluvia tai näitä mahdollisesti kannattavia, itsensä kaltaisia yksilöitä sivistysporvareiksi.

Tällaisin perustein käsitteissä olisi kyse lähinnä politiikasta, poliittisesta ryhmittelystä ja oman identiteetin vahvistamisesta eikä maailman analysoimisesta.

PS. Minusta niin sivistysporvari kuin sivistyssosialisti kuulostavat jokseenkin ironisilta / huvittavilta käsitteiltä, joskin niiden käyttäjä - varsinkaan Suomen toistaiseksi hyvänlaisissa olosuhteissa - ei välttämättä tunnista väistämätöntä ironiaa, jonka käsitteiden käyttö häneen itseensä luo.

PS 2. Tiedän kyllä, ettei käsitettä sivistyssosialisti yleisesti käytetä, mutta minusta se on ihan yhtä pätevä kuin sivistysporvari, jos sellaisia tahtoo käyttää. Kaiken lisäksi se on hauska.

PS 3. Kotona kukaan ei kutsu minua porvariksi. Tyttäreni kutsuvat minua kiusallaan rahvaaksi. Teen kuulemma ihan hyvää ruokaakin, hyvää rahvaan ruoaksi. Rahaa on heidän mielestään aina liian vähän...

PS 4. Onhan tällainen tilanne hiukan huvittava maassa, jonka kasvavaa sivistyksentarvetta ja yhä laajemman ihmismäärän huoltamisen tarvetta pidetään yllä yhä harvempien (netto)veronmaksajien yhteiseen kassaan tuomilla varoilla, jos ei oteta laskuun valtion velkarahoitusta, jota sitäkin hoidetaan verotuksella. (En tietenkään väheksy sitä tosiasiaa, että jokainen meistä on veronmaksaja, yhdessä olemme asiaa hoitamassa.)




tiistai 2. maaliskuuta 2021

Tilannekatsaus


 

Emilia Kullakselta tulee näitä hyvin punnittuja juttuja:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7e887dd5-662a-4b26-83fb-965e2a0c77a6

Tuossa on konkreettista asiaa, jossa riittää hoitamista. 

Ei tarvitse puhua identiteettipolitiikkaa, joka ei johda lopulta mihinkään

muualle kuin yhä kauemmas sille kuuluisalle takamatkalle.