keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Oodi ilolle

 


Hän rakasti isoa veljeä ja siskon tyttöjä,

hän rakasti kansanjoukkoja ja suurta myyttiä,

hän rakasti verojen maksua ja liittoa mahtavaa,

hän rakasti aamulla, illalla

vaan öisin hän valvoi uniaan

ja ilmiantoja seuratessaan

varoi koskettamasta muniaan.



183 kommenttia:

  1. Mennään joo mieluummin ilon kautta...
    pm pääsi amerikkalaisen lehden kanteen, aivan mahtavaa suomikuvaa...
    harmi että um meni sittenkin trolliansaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joku ei tiedä niin Aika-lehden kannessa.
      Miten sitä nykyään sanotaankaan: kannattaa olla historian oikealla puolella. Paino sanalla kannattaa.

      Poista
    2. Ehkä vielä UEU:n presidentti. Näyttöä ja ceeveetähän tässä koko ajan kertyy.

      Poista
    3. Opportunismi kannattaa aina: historia tuomitkoon.

      Poista
    4. (Jos joku noita kommentteja lukee, saattaa tulla mieleen, että katkera mieli puhuu. Niin puhuukin, terveisin nimimerkki "kaverinkin puolesta." En pidä liittovaltakuntajärjestelmäsysteemeistä, enkä kyllä verotusasteestakaan tälläisellä tasolla. Pieni on kaunista. Euroopassakin.)

      Poista
    5. Sanna on kaunis, edustava. Asiaosaamisessa en ole vakuuttunut. En ole katkera muusta kuin siitä samasta, että nämä hänen ajamansa hankkeet ovat todella kovia miljoonille suomalaisille pitkään hänen kautensa jälkeenkin.

      Poista
  2. Se tapa jolla systeeminmuutosta valmistellaan on minusta todella häikäilemätön veto. Kriisi todellakin muodostaa tilaisuuden, jota ei jätetä käyttämättä. Ja Suomessakin tämä akuutti kriisi jatkuu ties kuinka pitkään, luultavasti ainakin tämän vuoden, kiitos huonon rokotustilanteen. Talouden kriisit ovat vasta edessä.

    VastaaPoista
  3. Kyllä Sannalla minusta on myös paljon vaikutusvaltaa: onko rauhan aikana mitkään näin radikaalit temput kuin nyt nähtävät menneet läpi näin helposti ja liki täysin kyseenalaistamatta (muiden kuin oppositiopuolueiden taholta)?

    Voimme siis melko huoletta sanoa, että Marin on rauhanajan vaikutusvaltaisin ministeri Suomessa, koska luultavasti pisti toimeen prosessin, joka päättää monessa suhteessa itsenäisyytemme ja suomalaisen hyvinvointivaltion sellaisena kuin se on tunnettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoittaa: EU:n verotus ja verotusoikeudet omamme päälle, EU:n budjettiraami osaksi meidän taloudenpitoamme, EU:n vaatimat lahjoitukset ja takuut ja vielä näkemättömät tulonsiirrot Suomesta muualle Eurooppaan. Vallan keskittäminen ulos maasta niiden käsiin, joita ei ole valittu vaaleilla... Tällaisia mukavia kytköksiä elämäämme helpottamaan.

      Poista
    2. Minun on siis todella vaikea uskoa viimeaikaisten tapahtumien valossa, että palaamme millään muotoa "entiseen". Ei tarkoita pelkästään pandemiaa.

      Poista
  4. Juuri näin näköjään suuret muutokset tapahtuvat, kuten ovat tapahtuneet ennenkin. Noin vain, lähes huomaamatta.
    Tai no onhan tämä liittyminen Tuntemattomaan ollut esillä politiikkassa mutta ei ole kylläkään kiinnostanut kansalaisia niin paljon kuin olisi mielestäni pitänyt.
    Ihmeellisen vapaan mandaatin Marin ja hallituksensa on saanut.
    Johtuuko se siitä että hallitus on parilla eri asetuksella niin monen lempparihallitus että uskollisuus on taattu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maata hallitsee nyt vasemmisto ja vihreät. Ja kepua viedään miten halutaan. Sekin varmaan tuottaa tyydytystä. Vasemmiston naiset yhdessä laittavat kepunkin ruotuun.

      Ja mikä tähän kaikkeen riittää, poskettomien väitteiden ja uskottelujen hokeminen!?

      Ei ole kärjistys edes sanoa että nykyinen hallitus ei usko enää EU:hun. Se uskoo uuteen EU:hun jolle nyt haetaan ensimmäisiä muotoja. Todellisen EU:n kannattajat löytyvät nyt oppositiosta.

      Poista
    2. UEU voisi vaihtaa myös tunnusbiisinsä, Beethoveninsa, paremmin alkaviin tilanteisiin ja täydellistyvään yhdentymiseen sopivaan Ravelin Boleroon.

      Poista
    3. Näin sitä tehdään historiaa. Toivotaan, että liittovaltiosta (joka ei ikinä selviä ilman tulonsiirtomekanismeja) tulee sitten jotain muuta kuin romahdus. Ei ole ihan hirveän hyvät lähtökohdat tälle. Luulen, että jos todella alkaa liittovaltiokehitys, tällaiselle tavalliselle työssäkäyvälle (toivotaan että työt säilyvät) tilanne on yhä hankalampi ainakin taloudellisesti - kapenevaa leipää, mutta toivottavasti kuitenkin edes sitä.

      Poista
    4. Voihan käydä niinkin iloisesti, että tosiaan kaikki on vain kertaluonteista ja ensi vuonna kaikki on taas ennallaan. No, tähän tuskin kukaan uskoo.

      Poista
    5. Kyllä se menee niin, että tämä nyt kun on keksitty niin lisäosia on tulossa.
      Teknologinen imperatiivi, että kaikki minkä ihminen keksii, se otetaan käyttöön, ihmiskunta ei kykene rajoittamaan itseään.
      Poliittinen imperatiivi taitaa tässä olla samanlainen.

      No, jos UEU osoittautuisi menestykseksi ja uljas valtakunta saisi edes rajoitetun kukoistuksensa kauden niin voi tosiaan vain toivoa, että pienet ihmiset saisivat rauhassa tehdä omia pikkujuttujaan.
      Saksa ja Ranska ja aina alttiit opportunistit voivat sitten keskenään valita komeilla titteleillä johtajia komeiden fanfaarien soidessa ja tähtilippujen lepattaessa, jos se on kerta niin ihanaa.

      Tai ehkä kaikki tämä tuki on sidottava jotenkin myös veroprosenttiin? Lasketaan EU:n keskiarvo veroprossista ja määrätään sillä perusteella tasavero?
      Jos kerta on tulonsiirto niin eikö verotustakin pitäisi tasata?
      Pm? Sosdem?

      No, joo.

      Poista
    6. Ja vielä totean varmuuden vuoksi. Olen sen EU:n kannattaja mihin Suomi on liittynyt. En innokas kannattaja mutta maamme mahdollisuuksien rajat tunteva realistinen kannattaja.
      (Hallitus ei ihan ole.)

      Poista
    7. Ilman muuta UEU:n laajuinen tasavero, hinnat samoiksi kaikkialla. Ja sosiaaliturva. Siinä sitä sitten oltaisiin liittoutuneena ja tasa-arvoisena. Mitenköhän tässä kävisi? Enpä usko, että intohimoa riittäisi, mutta verojen keruu toki kiinnostaa.

      Parasta olisi jos Suomi nousisi. Ei vaikuta todennäköiseltä vähään aikaan. Sitten sekin ääripää, että kippaamme ja meistä tulee nettosaaja unionissa on sekin kaukana. Veikkaan, että jonkinlaista kärvistelyä on tiedossa ja lisääntyvää verotusta. Ei vaikuta kovin motivoivalta tämäkään. Niin, mitäs tässä nyt maamme saavuttaakaan? Turvaa? Tasapainoa? Arvoja? Veikkaan, että ainakin talouskehityksen osalta laihoja aikoja, mikä tarkoittaa ulkomaille (tai EU:iin) tehtävien tulonsiirtojen kanssa myös Suomen nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan supistamista.

      Poista
    8. Eurooppa ei voi varmasti olla villeimpien federalistienkaan mielestä "tasan", vaan ainoastaan sinnepäin. Täysin tasan menevässä sosialistisessa liittovaltiossa ei toimi mikään talousdynamiikka ja tuskin sellaista saataisiinkaan aikaan vaikka kuinka yritettäisiin. En toisaalta usko, että joku Saksa edes kuvittelisi yrittävänsä. Minun on oikeasti todella hankala hahmottaa, mitä tästä vielä tulee. Ainakaan mitä parempaa tästä Suomelle ja monelle muulle maalle seuraa. Todella hankala näin kansalaisen eli normaalisti yhteiskunnassa elävän tasolta katsoen.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Verojen kerääminen ja taloudellis-poliittinen liittoutuminen taitaa olla meidän hallintomme kaksi päälinjaa nyt. Verot kerätään niiltä joilla on vielä maksukykyä tai jotka tekevät hallituksen tulkinnan mukaan jotakin "haitallista" ja kerätystä summasta lähetetään siivut liittokumppaneille.

    Persuillahan on se paljon kritisoitu käsite haittamaahanmuutto. Onkin aika ruma käsite.

    Mutta osaa hallituskin vaikka haitta-sanaa ei käytäkään:
    haittayrittäminen
    haitta-autoilu
    haittaliikkuminen
    haittaomistaminen
    haittakritiikki
    haitallinen käsitys demokratiasta
    toksinen ei-sosiaalidemokraattisuus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kolmas päälinja on tietenkin taikavelan ottaminen = velka joka on niin sosialist...sosiaalinen luonteeltaan ettei sitä tarvitse maksaa ihan oikeasti takaisin.

      Poista
    2. Koska taikavelkaa ei tarvitse maksa takaisin, voitaisiin samanlainen kehittää myös esim. veromätkyihin: taikavero, jota ei maksetakaan. Kunhan on vaan laskennallinen.

      Poista
    3. Kyllä minulle passaa: siirrytään vaan taikatodellisuuteen, kaikki on yhtä taikaa ja temppua... No, eihän siitä pidemmän päälle tule mitään.

      Minusta Euroopassa on nyt jonkinlainen paniikkinappula pohjassa, vaikka sitä ei ääneen sanotakaan.

      Korona sotki asioita, se on selvää.

      Mutta kyllä nämä suurhankkeet ihmetyttävät: tulee vaan mieleen, että mikähän realismi ja järki niissä oikein on, ihan noin taloudellisessa mielessä? Näyttää enemmän vallan kahmimiselta.

      Poista
    4. Ikävää on, että joillakin poliitikoilla on niin suurisuuntaisia suunnitelmia, että ne sotkevat maiden ja ihmisten historiat. Millä mandaatilla he ajattelevat toimivansa? Kukaan ei oikein kysy tätä.

      Poista
    5. Siis historiat, nykyhetket ja tulevaisuuden. Marinin soppari sitoo Suomea 40 vuotta - on megalomaanista, jos hiukankaan ajattelee.

      Poista
  7. Valtava makrotasan tapahtuma tuo kaikki.

    Sitten mikrotasolla ahdistavuuden huippu. Olen kuullut että monet ovat vältälleet lukemasta Koskela (Käpylän) tapahtumien konkretiaa, järjetöntä mieletöntä väkivaltaa, sadistista perversiota jolla tuo väkivalta toteutettiin.
    Itse ajattelen että on velvollisuus lukea, kaikki.

    Taas tulee goottilainen fiilis. Maailma voi olla hyvin pimeä paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin kuin sattumalta tunnelmaan jossakin määrin sopivan Markku Pääskysen romaanin Aurinko ei liiku. Se oli todella hieno teos. Sekä pimeyden että pelkojen kuvauksessa (jollaisia täälläkin on käyty läpi). Loppu antoi kuitenkin toivoa. Maailma ei aina anna.

      Poista
    2. Pääskysellä on ollut muutamia teoksia, jotka ovat minutkin pysäyttäneet. Aurinko ei liiku on lukematta vielä.

      Poista
  8. Joo, Jope, psykoottiseen hurmoshumanismiin valtion ideologiana ei oikein olisi varaa.

    Frii-kanavahan telkkarissa on oikein erikoistunut kertomaan mitä voi elämässä tapahtua.

    Olen tehnyt viime päivinä hieman naistutkimusta eli tutkaillut keskitysleirien naisvartijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frii ja TLC ovat oikeita ihmisyyden kultakaivoja / paskasankoja: löytyy kaikkea paiseista psykopaatteihin. Minusta kyllä ihan mielenkiintoisia ohjelmia useinkin.

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harhakuvitelmia toisen sukupuolen korkeammasta eettisyydestä ei tietenkään voi olla, jos historiaa lukee ja seuraa. Toksinen on ihmisyys, jos sen niin haluaa nähdä.

      Juuri muuten kävin keskustelun siitä kuinka telkun toiseen maailmansotaan liittyvissä populaaridokkareissa, laadukkaissakin, surkeiden leffojen tapaan, saksalaisia on alettu nimittää muitta mutkitta natseiksi niin kuin jokainen saksalainen rintamasotilas tai upseeri olisi ollut natsi. Näinhän ei missään tapauksessa ollut. Aika tyypillinen saksalainen sotilas sodassa oli samanlainen sotilas, tehtäväänsä määrätty ja kutsuttu kuin minkä muunkin armeijan sotilas tahansa.

      Kiinnitin tähän epähistoriaan huomioni kun katsoin dokkaria jossa käsiteltiin naisten osuutta vastarintaliikkeessä Ranskassa. Puhuttiin siitä kuinka monta natsia se ja se oli surmannut jne. Tuskinpa vain olivat natseja kaikki autoihin ja juniin surmatut rintamalle kuljetettavat soltut.
      Natsius oli poliittinen valinta, todella jälkikäteenkin tuomittava, mutta iso osa saksalaisista ei sitä valintaa koskaan tehnyt kuten eivät kaikki venäläisetkään olleet bolsevikkeja ja kommunisteja.

      Jännää että tälläinen ihan alkeellinen asia on muuttunut tuollaiseksi tavaksi kuvata. Mielestäni toisen maailmansodan historian käsittelyn laatu on selkeästi laskenut niin kirjoissa kuin tv-ohjelmissakin. Ehdottoman tärkeä suhteellisuuden taju puuttuu. Luodaan vain pahvikuvia.

      Poista
    2. Saksalla oli myös korkea-arvoista upseeristoa joka halveksi natseja. Sukujuuret vanhassa Preussissa ja pitkässä perinteessä ja eetoksessa. Saksa oli kuitenkin tuolloin psykoottisen ideologismin vallassa (joka siinä ajassa ja tilassa ilmeni natsismina) ja sitä henkeä vastaan oli vaikea taistella avoimesti.
      Pimeyden henki johti silloin Saksaa.
      Keskitysleirin naisvartijat olivat mahdollisia siinä pimeässä ilman muuta. Ei siltä sukupuoli suojannut. Mikään etnisyys, sukupuoli, suuntautuneisuus, ideologia, uskonto, uskonnottomuus, eettisyys, moraali tms. ei sinänsä ole rokote syvintä pahuutta vastaan, joka jatkuvasti maailmassa (eli meissä) ilmenee.
      Koskelassa se otti nyt yhden muodon.

      Moni ei halua sitä katsoa.

      Poista
  10. No mutta ympäri mennään ja yhteen tullaan: eivät ainoastaan kaikki entisajan saksalaiset ole taannehtivasti tuomiten natseja vaan nykyäänhän on ihan tavallista kutsua natseiksi, fasisteiksi, äärioikeistolaisiksi ja rasisteiksi myös aikalaisihmisiä, jotka eivät itse identifioidu noihin määreisiin mitenkään ja jotka jopa kavahtavat niitä, mutta jotka kuitenkin määrittelijän oman kannan kirkastamiseksi on määriteltävä sellaisiksi.

    Valta on määrittelijällä, ainakin usein, siltä näyttää. Turha pulista vastaan, kun on määritelty.

    Koskelan tapahtumat ovat jotain aivan järkyttävää. En ole kaikkia detaljeja pystynyt lukemaan, mutta kuitenkin riittävästi, vähän liikaakin. Tapaus on kuvottava. Minulta ei hirveästi heltiä sääliä tekijöille, ei oikeastaan lainkaan.

    Sitä en hyväksy, että media ainakin jossain vaiheessa nosti ennen kaikkea koulun ja opettajien roolin niin isosti esille, jopa jonkinlaisessa vastuu-/ syyllisyysmielessä - ihan kaikkeen opettajatkaan eivät pysty, eivät ehkäisyssä eivätkä ennaltaehkäisyssä.

    Ihmisessä on järkyttävää pahuutta. Se ilmenee eri tavoin. Pahuus voidaan kieltää, mutta pikemminkin se pitäisi käsitellä ja tunnistaa. Sama koskee sitä, että joku pitää itseään erehtymättömänä ja vaatii myös toisilta myötäsukaisuutta omalle erehtymättömyydelleen. Ei kukaan ole erehtymätön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskelan tapauksessa erityisen kavahduttavaa on se kieroutunut symbioosi, joka eteni järkyttäviin mittoihin ja täysin mykistävään lopputulokseen. Viimeisimpänä mukaan tullut poika saattoi toimia katalysaattorina, mutta on uskomatonta, että lapsuudesta saakka on muotoutunut tällainen hyväksikäyttösuhde, joka saa kaikki osapuolet pysymään taikapiirissään. Varmasti tästä psykiatria saa uutta materiaalia havainnoilleen ja ajattelulleen, mutta eipä se paljon lohduta kyseisessä tapauksessa.

      Poista
    2. Tuohon ensimmäiseen kommenttiin. Todellakin. Historiallinen tieto 1930- ja 1940 -luvun tapahtumista hämärtyy, sieltä kerätään, pahimmillaan, poliittiset rusinat ja muokataan tämän päivän käyttöön. Tätä näkee nykyää paljonkin. Vaikkapa taiteilijadokumenteissakin. On joku joka on olllut natseja vastaan (niin kuin suurin osa maailmasta oli aivan oikein) ja odotapas kun päästään dokkarin loppupuolelle. Siinä vedetään sitten aika mielivaltaisesti verrokki tähän aikaan ja alleviivataan miten tuo dokumentin kohde ajattelisi tässä ajassa. Uskovaisilla on hyvä ja osuva termi "hurskas mielikuvitus" kun tulkinta lähtee ns. lapasesta.

      Poista
    3. Kukaan ei esim. tiedä mitä Albert Camus sanoisi, kirjoittaisi tai ajattelisi vuonna 2021.

      Poista
    4. Koskela tuottaa taas pika-ajatuksen että ostetaan parempi maailma rahalla, että palkataan väkeä lisää.
      Ok, hyvä on sillä aloittaa, mutta mistä löytyy juuri oikeaa, osavaa ja sopivaa väkeä?
      Uskotaan että yhteiskunnan toimilla voidaan auttaa, ainakin mielenterveyden kanssa kamppaileviin nuoriin ja lapsiin tulisi isosti satsata.
      Mutta pahuuden ja väkivallan vuotoa ei voida kokonaan tilkitä, ei yhteiskunnassa joka puhuu hirveästi arvoista sitä ja arvoista tätä, mutta tosiasiallisesti on arvoton, hahmoton ja suunnaton.

      Poista
    5. Niin kauan kuin lasten tai nuorten tekemä pahoinpitely on kiusaamista eikä pahoinpitely, väkivaltaa ja rikos, ollaan liikaa yksittäisten ihmisten tuntemusten ja ratkaisujen varassa.
      Aikuinen joka haluaa pelastaa lapsen esim. vääränlaisella hyväntahtoisuudella voi käynnistää arvaamattoman polun.
      Opettajat ovat nykyään lähes kaikki hyväntahtoista porukkaa.
      Itsekin.
      Kenestäkään ei ole mukavaa harjoittaa ammattia, jossa pitäisi olla koko ajan johdonmukainen nollatoleranssi-ihmiskone.
      Kukaan ei sellaista jaksa koko ajan.
      Kouluille ei voida noin vain heittää koko velvoitetta pelastaa kaikki.
      Se on kaikkea muuta kuin mahdollinen vaatimus.

      Poista
    6. (Itse haluaisin että vakavan väkivallan/vakavan kiusaamisen käsittelijät löytyisivät aina poliisipiiristä. Signaalin pitäisi olla niin kova. Eli oikeasti välittävä. Opettajien kivapuhe-pöydät vai mitä niitä on, ovat yhtä tyhjän kanssa kun ollaan liian pitkällä tai sinne menossa.)

      Poista
  11. Syksyllähän näitä väkivallantekoja (kouluissa) pulpahteli esiin. Vaikka niistä ei ole juuri nyt hirveästi uutisoitu, tapaukset ovat jatkuneet. En tiedä, mitä kaikkea tästä korona-ajasta kuoriutuu, tai mitä sen kiihdyttämänä tapahtuu. Niin paljon kaikenlaista kuplii pinnan alla. Nämä havainnot aivan ruohonjuuritasolta. En tietenkään voi yleistää koko Suomea koskeviksi. Ajattelen kuitenkin, että edes poliisilla ei ole resursseja puuttua kaikkeen, mikä kuuluisi sen toiminnan piiriin. Väittäisin, että kouluissakin "lievämuotoisia" mutta kuitenkin poliisille kuuluvia väkivallantekoja ikään kuin hautautuu tai vaihtoehtoisesti joudutaan katsomaan hiukan kevyemmin, koska ei ole resursseja puuttua kaikkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteiskuntaa (sitä missä jo olemme ja elämme) ei saa palautettua rauhan tilaan enää rahalla ja resursseilla, oikeastaan näen, että olemme jo suunnassa, jossa rahat ja resurssit pikemminkin vähenevät pikku hiljaa - niitä ei vain ole.

      Minulta - tämä vain henkilökohtaisesti - alkaa olla hiukan hukassa käsitys siitä, mitä yhteiskunnastamme tulee ja mitä siitä tahdotaan. En tiedä, mikä siinä on sellaista arvokasta yhteistä, mikä tahdotaan säilyttää. On erilaisia hankkeita ja eturyhmiä ja maailmanparannusta eri lohkoilla, mutta itse yhteiskunnan idea on hukassa / hukattu.

      Radiosta kuulin eilen, miten jonkin tutkimuksen mukaan kansalaisten luottamus politiikkaan ja poliittiseen vaikuttamiseen on heikolla tolalla. Kaksi kolmesta koki jotain yleistä kiinnostumattomuutta politiikkaan.

      No, en ihmettele.

      Sitten kuitenkin puhuttiin lähidemokratian palauttamisesta. Hmmm... Kuulostaa hiukan tekopyhältä, kun samalla katsotaan niitä muutoksia, joita makrotasolla, koko valtakunnan uudelleenmuovailun tasolla ajetaan.

      Sanalla sanoen: yhteiskunnan idea on hukassa.

      En näe projektin päämääränä enää sitä hyvinvointiyhteiskuntaa, joka Suomi on joskus ollut. (Eikä se kai enää totuuden nimissä ole realismiakaan.)

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Kyllähän minun ihanteeni olisi juuri tuollainen Suomi, mitä tapailet ensimmäisissä kappaleissasi, Jari.

    Mutta onko nykyisen politiikkamme päässä, sen seurauksena tuollainen Suomi? Rohkenen epäillä.

    Minusta puolittainen rappio-Suomi voi toteutua paljon luontevammin kuin tuo sinun aivan oikeutetusti kaipaamasi Suomi.

    Venäjä on tulevaisuudessa arvaamaton. Saattaa olla, että kun Eurooppa ensin on sitonut itsensä siihen energiapoliittisesti ja sitten alkaa moralisoida sen toimia - sinänsä oikeutetusti - niin sota, jonka Venäjä aloittaa, ei olekaan hyökkäyssota, vaan energiasota. Se voi lyödä toimitukset tukkoon, ja siinäpä sitä ollaan. Tämäkin voi hyvin tapahtua.

    En näe tulevaisuutta puhtoisena, ihanteellisena vaan erilaisten paskamaisuuksien ja rappeutumisten torjuntana ja osittaisina torjuntavoittoina ja osittaisina tappioina.

    Vähän alavireiseltä näyttää. Toivottavasti kuitenkin menisi paremmin.

    Euroopan suhteen olen aivan hoomoilasena. Mihin kaikki nämä nyt nähtävät toimet johtavat ja miten ne voisivat johtaa Euroopan kukoistukseen? Minulla ei ole siihen mitään näkymää.

    Kun katson eri kanteilta - turvallisuuden, talouden, kansakuntien integriteetin ja integroitumisen kanteilta - esimerkiksi Ranskaa, Ruotsia, Italiaa, Espanjaa, Kreikkaa, Belgiaa jne. en näe mitään helppoja aikoja tai korjaantuvia yhteiskuntia. Puhumattakaan sitten Euroopan muista alueista, esimerkiksi reuna-alueista.

    VastaaPoista
  14. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007814959.html
    America is back.

    Pitäisikö tuosta iloita, vai pitäisikö tuota pelätä?

    Oli jenkkilässä kuka tahansa pressana niin en oikein osaa pitää sitä Euroopan hyvän tulevaisuuden takeena. On oikein että Venäjältä ja Kiinalta vaaditaan esim. ihmisoikeuksien suhteen asioita, mutta tälläinen uho ei ole minusta hyvä startti. Tuossa on jo vähän sellaista soitellen sotaan meininkiä.

    Nato-yhteys voidaan Euroopassa tietenkin säilyttää (meillä ei ole syytä liittyä) mutta muissa asioissa olisi parempi jos Eurooppa huolehtisi omista asioista ihan itse. En halua että Eurooppa myöskään niputtaa itsensä "yhdeksi", niin ei synny vahvaa Eurooppaa vaan heikko, romahdus-, järjestelmäromahdusaltis Eurooppa.
    Ei meitä USA pelasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bidenin kanssa jos juttelisin niin sanoisin, että koen kyllä amerikkalaisen nykykulttuurin henkilökohtaisesti suurempana uhkana kuin Kiinan.
      Kiina on monella tapaa paska maa, esim. vähemmistöjensä syrjijä, mutta jenkkiläinen kaiken politisoimisen kulttuuri ulottaa kyllä kyntensä kaikkialle ihan samalla tavalla kuin kiinalaiset tuotteet ottavat maailmaa haltuunsa taloudellis-poliitttisesti.

      Poista
    2. Vastaliike USA:n ja Kiinan vaikutusvallalle (Venäjä ei ole niihin verrattava korkeintaan kuin lähialueillaan) ei sitten taas ole Super-EU vaan se missä Eurooppa on aina ollut parhaimmillaan, mosaiikkisuudessaan, monimuotoisuudessaan.

      Poista
    3. Ei niin kauan sitten kun esim. Ranskan ja Saksan ja Italian älymystö (naurettava käsite, mutta paremman puutteessa...) teki kaikkensa ja kaikkea vähentääkseen ja estääkseen jenkkien ujuttautumista kaikkeen... kieleen, kulttuuriin, politiikkaan, ajatteluun.
      Se taistelu mielestäni hävittiin täysin.
      Meidän maassamme ainakin taitaa aika monelle parasta mitä tietää olla jonkinlainen mielen ja kielen "brooklyniläinen."

      Poista
    4. Amerikkalainen massakulttuuri ja kiinalainen massatuotanto, nykyisin myös teknologinen / kommunikatiivinen kummaltakin suunnalta, ne ovat läpäisseet Euroopankin ja sotkeneet lankoihinsa tapojen, ajankäytön, kielen jne jne tasolla.

      Toivoisin itsekin omaehtoisempaa ja vahvempaa Eurooppaa, juuri moninaisuuttaan ja itsenäisyyttään juhlivaa Eurooppaa (hiukan "romanttinen" haave). En oikein näe, että nykyinen "globalismi" ja "liittovaltio-Eurooppa" vastauksena siihen toimii kovin optimaalisesti, koska tämä tarkoittaa itsenäisen ja moninaisen Euroopan lanaamista matalaksi ja pelkkää byrokraattis-ideologisen liittoutuman aineksena olemista. HUOM! Kun vielä on niin, että liittosysteemillä ei ole koko alueella optimaalisesti toimivaa valuuttaa eikä koko aluetta kokoavaa sosiaalista ideaa, niin tuntuu melko turhalta työltä viedä liittovaltion ideaa kovin pitkälle.

      Poista
  15. HS:ssä väestödenialismia huipussaan:

    "TOISIN kuin moni luulee, maailmassa ei ole meneillään hallitsematon väestöräjähdys."

    Sitten grafiikka, josta näkyy että Afrikan väestö kasvaa yli neljään miljardiin (!!) ja Aasian viiteen (!!) miljardiin.

    https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007816461.html

    Ei tässä enää tiedä miten päin olla tämän aivottoman mittasuhteita ja seurauksia tajuamattoman tosiasioiden tunnistamattomuuden kanssa.

    En halua edes ajatella, mistä tuo ei-se-mitään - asenne kumpuaa.

    Näinkö: Ilmasto lämpenee neljä astetta. No voi tokkiinsa, ei se lämmin luita riko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Tuon artikkelin kirjoittajalla ja demografisen tiedon "analysoijalla" olisi kyllä hommia missä tahansa ns. "vaihtoehtomediassa." Neljä mrd afrikkalaista, viisi mrd aasialaista ja kaikki muut päälle ja ei hätiä mitä, kyllä se siitä sitten aikanaan kato tasottuu...)

      Poista
    2. (Nuo numerot on ollut tiedossa vaikka kuinka kauan ja täälläkin niistä on puhuttu sadasti. Mutta jotenkin taas paukahti varmuus päälle, että jos tuo kasvu, jota HS:n tähtiasiantuntija tuossa vähättelee toteutuisi edes 50 prosenttisesti, niin tässä ei käy lainkaan hyvin. Ja todennäköisempää on noiden numeroiden joihin HS tukeutuu, toteutuminen. Seurausketjut tulevat olemaan järisyttäviä.
      Kun netin tai median avaa, siellä fiksut saavat ilmastonsa jokaiseen virkkeeseen ja statementtiinsä.
      Tuon väestönkasvun, tällä vuosisadalla nimenomaan hallitsemattoman! toteutuminen on suurin ihmisoikeusrikos ja ympäristörikos mitä maailmassa on koskaan tapahtunut.
      Jos jonkinlaisessa todellisuudessa kiinni oleva ihminen, kuka tahansa, ei tätä tajua tai se ei kiinnosta, niin onnea vaan.)

      Poista
    3. Tulee tietenkin myös mieleen että jos tämä asia nähdään noin vinoon maan päälehdessä niin miten sitten muut asiat, toki pienemmät mutta silti vaikuttavat, analysoidaan. Yhtä vinoon, yhtä paljon sinne päin, yhtä soitellen ?
      Tänään ja nyt ei ole mun paras hetki todellakaan. Joisin nyt pullon viskiä, jos joisin ja nauraisin hesarille ja maailmalle jos olisin kyynikko, mutten ole.

      Poista
  16. HS:n analyysin pääkohta on aikaisemmin esitetty muistaakseni Tiede-lehden tämän vuoden viimeisimmässä numerossa.

    Siinä ajateltiin suunnilleen niin, että koska hillitön väestönkasvu ei toteudu joka maanosassa, homma on paketissa.

    Oli ikään kuin ainoastaan pieni sivujuonne, että Afrikassa tapahtuu megalomaanista kasvua, joka ei näillä näkymin ole loppumassa mihinkään - ja jos nyt analysoisin tähän hiukan syitä, niin kävisi hyvin selväksi, että se ei todellakaan tule loppumassa lähivuosikymmeninä juuri lainkaan (ellei tule jotain luonnonkatastrofia tai ellei asiaan todella painavasti puututa, mikä on hyvin epätodennäköistä).

    Niin, ja toki koko globaali etelä on kasvussa vielä mukana, joskaan ei Afrikan mitassa.

    Totta kai voidaan sanoa, etteihän koko Afrikka kasva - no ei kasvakaan, mutta kuitenkin Afrikka on maanosatasolla aivan omissa lukemissaan.

    Tuntuu täysin turhalta huomauttaa mitään tyypeille, jotka tahtovat vetää säkin päähän ja lukea numeroita omasta näkökulmastaan turvatilassa pysyen.

    Valitettavasti monesti he ovat samoja tyyppejä, jotka puhuvat ilmastoasioiden hoitamisesta apokalyptiseen sävyyn mutta kuitenkin ehdottavat keinoja, joilla ilmastoasiat hoituvat erittäin tehottomasti. Tällä porukalla on samalla valtava kognitiivinen dissonanssi väestönkasvun suhteen.

    No, kukin tulee uskollaan autuaaksi sanotaan. Mutta uskomukset eivät auta, jos tarkoitus on tehdä jotain planeetan hyväksi.

    VastaaPoista
  17. Miljardi sinne, miljardi tänne...

    Näin sitä tehdään zurnalismia...

    Tekisi mieli sanoa jotain mutta annan olla. Ei kommenttikelpoista.

    VastaaPoista
  18. Nykymeno on reilua - siinä ei paljon miljardit merkitse, kun asia niin vaatii... Koskee niin politiikkaa kuin journalismia.

    VastaaPoista
  19. Olisi jännä olla kärpäsenä katossa vuonna 2100 kun planeetan väestömäärä on tavoittanut ennusteiden mukaisen lakipisteensä - ja siitä eteenpäin todistamassa, m i t e n väestökehitys etenee.

    Olen sikäli samaa mieltä, että varmasti tullaan alas - mutta eri asia on mikä on tyyli ja mitkä keinot. Ei välttämättä kaunista katseltavaa.

    On selvää, että jos todella moni asia ei tässä kasvun matkalla muutu, edessä on katastrofi. En usko, että tämä on liioittelua. Jo nyt planeetta huutaa tuskissaan ihmisten vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väestödenialistin kannattaisi miettiä että mites tää väestö nyt, 8 mrd, onko tämä ok, ilmasto, luonto, pakolaisuus, olosuhteet...miten tällä väellä menee n y t ?
      Ai ei ole? No miten sitten nou hätä että miljardeja tulee lisää? Ai että tasaantuu 100 vuoden kuluttua? Hyvä jumala.

      En liioittele kun sanon, että tämän kaiken hyväksyminen/ohittaminen on valtava ihmisoikeusrikos. Ehkä suurin.

      Miljardien synnyttäminen ja heittäminen tänne olosuhteisiin jotka eivät noilla numeroilla tule olemaan kestäviä sosiaalisesti, kulttuurisesti, taloudellisesti eivätkä ekologisesti on ihmisoikeusrikos joka kohdistuu varsinkin vielä tänne syntymättömiin.

      Poista
    2. Näin on. Maailmankirjat ovat sekaisin.

      Olen tässä viime päivät pyrkinyt keskittymään omiin juttuihini, niiden tekemiseen.

      Huomattavasti mielekkäämpää kuin katsella kaikkialla esiintulevaa megalomaanista hulluutta.

      No, tässä maailmassa on elettävä, ei voi mitään.

      Mutta kannattaa tosiaan kaivautua johonkin omaan mielekkyyden poteroon, siltä minusta nyt tuntuu.

      Totta kai maailman tapahtumia tulee seurata, mutta jos niihin jää liiaksi kiinni, niiden lumovoima / tuhovoima murskaa kaiken sellaisen energian millä voisi kuitenkin saada aikaan jotain itselle mielekästä. Eikä tietenkään tarvitse aina saada niin aikaankaan. Kunhan on mielekkäitä hetkiä kaiken todistamisen keskellä.

      Poista
    3. Tuossa HS:n jutussa oli taas erittäin hyvä kommenttiraita. Ihmiset kyllä tajuavat, vaikka kirjoitettaisiin mitä.

      Poista
    4. Olet täysin oikeassa tuosta lumo/tuhovoimasta. Omiin juttuihin tämä elämä kannattaa käyttää. Ja nämä mahdollisimman suureksi ajaksi unohtaa.

      Itseni kannalta en muutenkaan osaa olla huolissaan.
      Monethan suhtautuvat näihin, että enpä ole itse näkemässä.
      En minäkään ole näkemässä, mutta en osaa ajatella noin, koska osaan kuvitella monien itselleni läheisten mahdollisia vaiheita siinä tulevaisuudessa jossa en itse enää ole mukana.

      Mutta silti, ei kokoaikainen murehtiminen heidänkään puolestaan ole paras vaihtoehto. Ilo on silti säilytettävä ja omat pikkujutut. Ei kuitenkaan voi elää muuta kuin tätä päivää.

      Toinen asia joka mua vaivaa on maailman ongelmien outo ja irrationaali valikointi: toinen vakavasti otetaan, toinen jätetään. Tarkoitan esim. ja mm. ilmaston ja väestön välistä valikointia.
      Juuri tällä hetkellä väestön ohittava ilmastodemagogi on minulle suurin mahdollinen paskiainen.
      Mutta huomenaamulla annan sille jo anteeksi: tätä on olla ihminen, täydellisen epäjohdonmukainen, niin myös täällä meillä.

      Poista
    5. Lähiajoillekin on monelle suuria huolia: miten terveysasiat koronan myötä, jos se kohdalle osuu, miten talous, miten koko perheen elämä - eihän tarvitse muuta käydä kuin että saa pahan tautityypin ja se on aika lailla siinä, jos huonosti käy.

      Tai jos tilanne jatkuu pitkään, tulee yhä uusia virusmuunnoksia ja rokottaminen on näin hidasta - kas, olet konkurssissa, menetät yrityksesi, talosi, omaisuutesi, ja näistä on kerrannaisvaikutuksia ihmissuhteisiisi, perheesi koossapysymiseen jne.

      Ja sitten tietenkin kaikki muut isot asiat.

      Ihmiselämä on hyvin haavoittuvaista.

      Voi hyvin tulla vaikka mitä tilanteita, jotka äkkiä koskevatkin juuri minua eikä kyse ole enää mistään pidemmän ajan systeeminmuutoksista ja maailmanmullistuksista.

      Poista
  20. On siten rukoiltava joka hetki, elettävä rukouksessa ja samalla uskallettava nähdä tosiasiat.

    Maailmassa ei vallitse suunniteltu väestökehitys vaan suunnittelematon.

    Lisäksi ihmistsunami on parempi sana tälle, koska se sisältää työntyvän voiman kuvan.

    EU tulee ohjaamaan ihmistsunamia kansainvaelluksina Suomeen. Me elvytämme ulos ja me elvytämme maan sisällä.

    VastaaPoista
  21. Monikulttuurisuus käsitteenä keksittiin peittämään väestöllisten pakkoliikkeiden eläimellinen raakuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiskunnan megatapahtumien valossa Suomen osa näyttää olevan jonkinlainen reservin ja avustamon sekoitus. On aivan sama kutsutaanko tätä asiantilaa monikulttuurisuudeksi tai miksi tahansa.

      Maailmanvoimien jyllätessä ja varsinaisten isojen päätösten siirtyessä ylikansallisille organisaatioille ei välttämättä ole enää mitään eheää kansallista projektia nimeltä Suomi, jossa luotaisiin nimenomaan omaa maata. Varmasti tulevaisuuden päättäjätkin pyrkivät jonkinlaiseen tasapainoon, mutta millaisin eväin, jää nähtäväksi.

      Merkityksekkäät projektit ovat yhä enemmän yksityisiä. Ihmiset jotka pystyvät hyödyntämään omaa suunnitelmallisuuttaan ja tilanneälyään selviytyvät yhä. Vastuunotto omasta elämästä tulee kasvamaan.

      On hyvä pysyä rukouksessa, jos on hengellinen ihminen, ja pyytää apua, armoa ja viisautta jokaiseen päivään. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu.

      Poista
    2. Mulla vilahtaa mielessä demografia, väestölliset pakkoliikkeet kuten Jari sanot, melkein aina kun mielessäni supisen tapahtukoon Sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa.
      Onko taivaan suunnitelmana tosiaan saada 10 mrd (!!) ihmistä ja sen päälle vielä kaksi, kolme mrd lisää?
      Tämä kuvio koettelee uskoa.
      Jumalalle on kaikki mahdollista mutta onko nyt ihan varma että tässä mennään Jumalan suunnitelman mukaan.

      Tällä hetkellä Afrikassa noin 1,3 mrd ihmistä.

      Hesarin nou-hätä-ei-se-mitään-kyllä-se-siitä-tasottuu-100-vuoden-päästä -artikkelin 4 miljardia afrikkalaista eivät todellakaan tule pysymään mantereellaan rakentelemassa EU:n Afrikka-komissaarin ohjeiden mukaisesti yhteiskuntiaan kestävimmiksi, kun niin ei tapahdu nytkään väestön ollessa vielä ennustetusta alle kolmasosa.

      Vain hurskaalla mielikuvituksella voi ajatella, että tuo
      epäyhtälö kestää.


      Lupasin eilen anteeksiantoa ilmastodemagogille joka ohittaa väestökasvun, edelleen täysin hallitsemattoman väestökasvun.
      Lupasin liikoja. En ole riittävän hyvä ihminen. Tyyppi on mielestäni edelleen täysi paskiainen.

      Paskiaisuus kohdistuu myös ja ensisijaisesti vielä syntymättömiin afrikkalaisiin miljardeihin, joille maailmassa ei ole paljoakaan tarjolla ei omassa kotimaanosasssaan kuin missään muuallakaan.

      Puran kiukkuani epäkypsästi ajattelemalla, että alan piruuttani ajatella, että nouskoon lämpö kaksi, kolme, neljä, vaikka viisi astetta. Kyllä ihminen siihen sopeutuu ja kyllä se siitä sitten aikanaan tasottuu, nou hätä. Ja jos maailmaan mahtuu loputtomasti ihmisiä niin kyllä tänne lämpöäkin mahtuu.
      (No, en minä oikeasti noin ajattele, mutta vitutus on purettava jotenkin)

      Poista
    3. Varmasti on niinkin että aidosti monikulttuurisessa valtiossa ei tarvitse poliittiseksi ohjelmaksi ottaa monikulttuurisuutta ja rummuttaa sitä kaikissa mahdollisissa paikoissa.

      Niin, jos Suomella on ollut valtiona jokin isompi projekti viime vuodet niin sitten se on varmasti ollut maamme monikulttuuristaminen tietoisena projektina.

      Poista
    4. Juuri ihmiskunnan itselleen aiheuttaman ja tuleville sukupolville aikoman vittumaisuuden vuoksi kannattaa pysyä ns. omissa oloissaan entistä enemmän. Toki se vaatii aika tavalla lujuutta ja jotain mielekästä puuhaa.

      Minua henkilökohtaisesti kyrpivät kaikki utopistiset projektit, joista näkee heti alkuun, että pieleen menee. Eivät nämä ole useinkaan taiteilijoiden projekteja vaan poliitikkojen ja liike-elämän projekteja - taiteilija harvoin ketään ihmistä sysää ikävästi raiteiltaan (ja jos sysää, useimmiten hyvässä mielessä), mutta poliitikkojen suunnitelmat sysäävät todella.

      No, juuri tämän vuoksi äänestäminen on tärkeää, vaikka sen vaikutukset ovat ehkä vähäisiä, mutta ainakin säilyy jokin toivo (tai toiveikas ajatus).

      Poista
    5. Raamatusta on poimittu ilmaisu lisääntykää ja unohdettu hallitkaa ja vallitkaa.

      Kun on hallitkaa ja vallitkaa niin ihmiselle on annettu suunnittelu- ja toimeenpanokäsky.

      Poista
    6. Musta tuntuu ettei tuolla missä kaikki tapahtuu paljon raamattu inspiroi perussyynä. Myös raamatuttomissa maissa syntyvyys huitelee tulipunaisella.

      Poista
    7. Afrikan tapahtumahorisontissa Raamattu on yksi pieni osatekijä. Yhtä lailla islam ja heimouskonnot. Ja perinteinen sosiaaliturva. Mutta on totta, että uskonnoilla voisi olla nimenomaan afrikkalaiseen tilanteeseen vaikutusta, jos pyhät miehet tuolla sanoisivat, että afrikkalaisen ekosysteemin viljely ja varjelu on nyt Jumalan tai Allahin tahto. No, kaikki tietävät, että sellainen ei ihan helposti tapahdu, jos pyhään kirjaan on kirjoitettu nimenomaan se, että pitää levittää uskoa lisääntymällä ja kaikin muin keinoin.

      Tämä ei nyt ollut kenenkään syyllistämiseksi vaan ihan tosiasiapohjalta.

      Afrikkalaisen kristityn ja muslimin voi opettaa lukemaan, mutta jos he lukevat tietyllä tavalla omia kirjojaan ja toteuttavat omia perinteitään, niin lapsia riittää.

      Poista
    8. Lukutaitokampanjoilla voi kyllä (ehkä) vähentää kasvun kasvua, muttei itse kasvua. Mistä löytyy joidenkin usko, jota en edes optimismiksi osaa nimittää, niin uskoa se on, että hedelmällisyysluku tuolla päin maailmaa tosiaan putoaa alle(!) kahden, eurooppalaiselle tasolle?
      Ja jos ei putoa kasvu jatkuu, ja jatkuu...

      Eurooppa voisi omilla syntyvyysluvuillaan helpostikin vaikka puolittaa alueensa väkiluvun ja saisi mahdollisuutensa oman alueensa ekologian palauttamiseen. Miksei tämä ole vihreiden ohjelmassa? Luulisi että olisi.
      Sen sijaan vapaat väestösiirtymät pitävät huolen että
      lajikato ja ympäristön maankäyttökysymykset ongelmineen kärjistyvät ja jatkuvat täälläkin.
      Euroopalla olisi tosiaan nyt momentuminsa kääntää ihmistiheytensä alaspäin, mutta päättämällä päätetään tehdä juuri toisin.
      Kertoo että sekä logiikka tässä että politiikka ovat valheellista siellä missä ympäristöstä huokaillaan.

      Poista
    9. Totta kai tajuan että Euroopan väestön selkeä vähentyminen mihin eurooppalaisten syntyvyys viittaa tarkoittaisi yhteiskuntajärjestelmän radikaalia muuttumista... kestävyysvaje, kuka maksaa eläkkeet, kuka maksaa verot jne. mutta teoriassa kun sen muutoksen yli olisi menty ja alueemme väestö olisi pysyvästi vaikkapa 60 prosenttia nykyisestä, tilanne olisi ehkä stabiloitavissa.

      Poista
    10. Mutta monista syistä, joistakin ihan järkevistä ja monista sellaisista joita en ilkiä täällä enää toistaa, alueemme väestö tulee kasvamaan väistö-ja toiveidentynnyri-kohteena rajusti. Väestön demografia tulee muuttumaan jo ihan matemaattisesti ja vaikka se ei olisikaan ongelma niin on selvää ettei Eurooppa kykene edes taloudellisesti tätä muutosta viemään läpi.
      Kupla puhkeaa viimeistään vuosisadan puolivälissä, todennäköisesti jo aiemmin.

      Ja joo, henkilökohtaisesti en ole asiasta huolissani lainkaan, en pelkää itseni puolestani ja mulle alkaa jo olla ihan sama kun mietin itseäni, eli jos joku olisi huolissaan että mites minä noin negoja ajattelen niin sanoisin että ole huolissasi mieluummin syntymättömistä, niin syntymättömistä afrikkalaisista lapsista kuin muista.

      (ja nyt en tästä muuta sano ja toista toistettua)

      Poista
    11. Tämän päivän kolmikymppisillä on vaihtoehtona väestökysymyksissä itselleen valehtelu tai sitten jonkinlainen luhistuma paniikkiin.

      Olisi oltava kolmas tie ja siitä täytyisi keskustella.

      Poista
  22. Ei ole muuta tietä kuin se että hedelmällisyysluvun pitäisi pudota alle kahden.
    Se taas tuntuu täysin epärealistiselta.
    Vaatisi Afrikan ja Aasian väestönkasvualueiden siirtymistä suurin piirtein jonkun Alankomaiden arvomaailmaan ja ihmiskäsitykseen.

    Eikä edes riitä että se pudotus tapahtuisi joskus 2080-luvulla, sen pitäisi tapahtua viimeistään nyt.

    VastaaPoista
  23. Eipä ole väestökeskustelu paljon muuta kuin ahdistusta, elleivät sitä käy asianosaiset eli Afrikan päättävät poliitikot ja muut korkeissa poliittisissa asemissa olevat johtajat ympäri maailman - heillä on avaimet muuttaa kasvun suuntaa.

    Onko tällaisia puheenvuoroja kuultu julkisuudessa? Nähdäkseni hyvin vähän, ellei lasketa koulutus- ja lukutaitopuheita.

    Miten Afrikassa ja Aasiassa "maallistuttaisiin" tai "länsimaalaistuttaisiin" niin että sillä olisi nopea vaikutus syntyvyyteen. Enpä tiedä.

    Nähdäkseni ainoaksi vakuudeksi paremmasta tulevaisuudesta esitetään puhdasta energiaa (ei kuitenkaan ydinvoimaa), kasvissyöntiä ja solidaarisuutta ja tietenkin sitä lukutaitoa. Näillä mennään.

    Oikeastaan katson, että olen oman osuuteni tähän keskusteluun tuonut - vaikea on sanoa mitään uutta ja kohottavaa, ellei ala näkyä merkkejä heräämisestä siellä missä voidaan herätä.

    VastaaPoista
  24. Jos Suomeen perustettaisiin tummanvihreä puolue niin ehkä sen jäsen voisi ollakin. Silloin todellisuuden tummatkin sävyt kerrottaisiin kuten ne ovat.

    Euroopan rehellisyyteen kuuluisi se, että Eurooppa lähettää sähköpostin Afrikkaan todeten, ettei se pysty tulija-aaltoja rahoittamaan ja majoittamaan ja kotouttamaan.

    VastaaPoista
  25. Jossain vaiheessa psykoottista Eurooppaa monikulttuurisuuskarnevalismissaan voidaan syyttää harhaanjohtamisesta.

    Erään seuraamani tubettajan konehalli romahti viikonvaihteessa ja siinäkö sitten koko Euroopan vertauskuva.

    VastaaPoista
  26. Euroopan asema tulevaisuudessa on kyllä mielenkiintoinen, koska olemme Afrikan vieressä - Välimeri on ainoa maantieteellinen este.

    Toivoisin kukoistavaa ja itsestään huolehtivaa Afrikkaa, jota Eurooppakin voisi tietotaidon viennillä ja koulutuksella auttaa. Se on minun näkökannassani ainoa järkevä projekti maanosien välillä. Ja totta kai reilu ja hyvään kannustava kaupankäynti on tärkeää myös. Ja aidosti tulosta tuottavat yhteistyöprojektit.

    Eurooppa afrikkalaisten siirtotilana ei ole kovin fiksu hanke, koska siten Afrikassa ei muutu mikään kovin olennaisesti, kun on kuitenkin pääasiassa niin, että ne joilla on osaamista, rahaa ja mahdollisuuksia ovat ne, jotka tänne tulevat.

    Nämä ovat siis isoja ajatukseni linjoja.

    VastaaPoista
  27. Ne ovat hyviä linjoja.

    Mutta kyllä tämä väistötilaprosessi ohittaa ne. Kun tilanteeseen vielä ohjelmoidaan hoppu ja hätä niin asiat vain tapahtuvat meilläkin orjuuntuneella sujuvuudella.

    VastaaPoista
  28. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  29. Jos meillä on alue M, jossa syntyvyys 1,6 (esim. Alankomaat) ja alue N jossa syntyvyys 2,6 (siis niinkin matala) niin matemaattisella vääjäämättömyydellä tilanne kyllä ratkeaa ajan kanssa. M sulaa kokonaan pois, N jatkaa ja korvaa, väestömäärä pysyy suurin piirtein ennallaan, hieman kasvaa. Toki syntyvyys on edelleen paljon suurempi näissä kasvavan väestön maissa kuin tuo 2,6 eli miljardit paukahtavat rikki toisensa jälkeen.

    Suomessa syntyvyys on alle puolentoista. Koronavauvabuumi ei siihen juuri vaikuta, lisäys niin pieni.

    Mitä tahdon sanoa. Pelotella? Heittää nouhätä highfivet? En. Todeta että asiat etenevät omalla "luonnollisella" painollaan, ajallaan ja matematiikallaan.
    Ellei ihminen päätä puuttua asiaan niin kuin on päättänyt ilmaston suhteen. Eikä päätä, arvailen mä.

    Jossakin ideaalissa maailmassa näistä asioista pitäisi voida keskustella ilman että etsitään piilomotiiveja, asenteita (oikeita tai vääriä), politiikkaa, ideologiaa.
    Silloin pitäisi puhua vain yksinkertaista matematiikkaa.
    Ja kun jonkinalainen likiarvo on (ja niitähän on todella luotettavia jo nyt), vasta sitten pitäisi miettiä mitä se kaikki tarkoittaa.

    "Mututuntumalla" sitten kuitenkin väitän (viitaten edellisiin kommentteihinne ja hesarin numeroihin, niihin siellä äysin päin peetä tulkittuihin) maltillisesti ja varovaisesti, ettei Afrikkaa saa harmi kyllä pyörimään kukoistavina yhteiskuntina kahden tai kolmen miljardin väestöllä eikä Eurooppaa niin että tänne on siirtynyt sadoissa miljoonissa väistyvää väestöä toisaalta.
    Tämä tulkinta on helppo tehdä jo nyt kun tarkastelee molempia alueita jo tämän hetkisissä tilanteissaan.

    Ja muutenkaan ei kannata unohtaa että väestötsunami (Jarin termein) on jo tapahtunut tosiasia, ei tulossa oleva. Ihmiskuntaa on jo nyt neljä miljardia liikaa. Tämä arvio perustuen 70-luvun silloiseen väestötieteeseen, jonka päälle lapioidaan nykyään ideologista lentohiekkaa, mutta kyllä se totuus sieltä vielä esiin kaivautuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa minä ihmettelen ainoastaan sitä, että monikulttuuristamisesta on tehty ylin hyve maassa, jonka väestö on häviävän pieni eli 0,76 promillea maailman väestöstä ja koko ajan pienemmäksi käy. Ainakin minulle on syntynyt viime vuosina se kuva, että suomalainen "valkoisuus" olisi tai ainakin se tulisi joidenkin mielestä nähdä jonkinlaisena valtakysymyksenä ja ongelmana.

      En ole mikään etnonationalisti, en ollenkaan, pois se minusta, mutta minulla on sellainen kummallinen huoli, että eikö ole mitään merkitystä sillä, että muutama sata vuotta ja meitä suomalaisia (siis meitä valkonaamoja ja muita tähän saakka suomalaisiksi kutsuttuja, joilla on hyvin moninainen geneettinen perimä - suomalaiset, suomenruotsalaiset, saamelaiset, suomen romanit jne.) on tuskin lainkaan. Kun olemme muutenkin jo vähäväkisiä ja meillä on pitkä köyhyyden ja alistuneisuuden historia, niin miksi helvetissä meidät pitää nyt sitten kokonaisuudessaan kuvata jonain valkoisina hyväkkäinä, joiden tehtävä on toimia yhteiskunnallaan lähinnä alustana ja resurssina toisille (no, tämä on hiukan liioiteltua tietenkin).

      Kyllä minusta olisi ihan kiva, että jokin sellainen kuin suomalainen kulttuuri kielineen ja erilaisine ominaispiirteineen - myös geneettisine - olisi myöhemminkin olemassa ja turvattu maailman monimuotoisuudessa ja väkirikkaudessa.

      Toivotaan, että on. En näe tätä vääränä tai rasistisena toiveena. Riippuu tietenkin paljon myös suomalaisista itsestään.

      Jospa meistä todellakin tulee EU:n provinssi ja meidät voitaisiin jotenkin vihreästi taata ja museoida, sillä tavalla sopivan pienellä populaatiolla, joka elelee luonnon seassa, kuulostaisi hyvältä. Tai ehkä ainakin saamme jonkin reservaatin, jossa olla, kuka tietää.

      No, EU:ta ei ole välttämättä enää edes 50 vuoden päästä, joten tulevaisuus voi olla monin tavoin aukinainen.

      Toivotaan, että se on kaikille hyvä ja sellainen, että maapallo kukoistaa eikä ole tukkeutunut ihmisistä, joilla on hyvin vähän mahdollisuuksia elää.

      Poista
    2. Niin. Jos joku kokee meidät nyt todellakin alistajina, siis sekakansa suomalaiset, niin hän voisi kyllä jo alkaa iloita sitten siitä, että kyllä aika, painvoima ja matematiikka meidät vielä alistavat.

      Poista
    3. Vai pitäisikö ajatella vain jotenkin spenglerläisesti että jokainen kansa saa mitä se ansaitsee?
      Ja siihen vielä nykyistys, etteihän mitään kansoja, maita ja kansoja olekaan. Ne on vain fiktiota.

      Poista
    4. Se täytyy muistaa, että jokainen yhteisö on jossakin määrin kuviteltu tai sovittu asia, on aina ollut ja tulee aina olemaan.

      Mutta kuvitella voi hyvinkin, fiksusti.

      Ei ole mikään argumentti väittää, että joku on kuviteltua.

      Jos 1800-luvulla suomenmieliset ihmiset eivät olisi kuvitelleet Suomea ja 1900-luvulla ihmiset olisi maataan puolustaneet, ei meitä täällä olisi.

      Sellaista on fiksu kuvitteleminen ja kuvitelmista kiinni pitäminen.

      Vai voiko tähän vastaankaan väittää?

      Nykyajan kertomukset meistä ja muista ovat tietenkin toisenlaisia, mutta ei pidä ohittaa fiksun kuvittelemisen ja toiminnan mahdollisuutta.

      Poista
  30. Humaani ajattelu, humanismi on tosiaan ottanut nykyään pudon muodon, jossa uskotaan kaikkea hyvää ja parantavaa,
    mutta jossa ei oikeasti ajatella mitä vaikkapa syntymättömät afrikkalaiset lapset ja nuoret (ja muutkin) joutuvat kohtamaan täydellisesti ylikansoitetulla planeetalla.

    Asia on niin karmea ihmisoikeus- ja ympäristörikos että ei tässä Jari muuta voi kuin lakata ajattelemasta tuota osa-aluetta kokonaan. Jos voisi vain. Mikään muu ilmiö ei vaikuta tämän planeetan ihmisten elämään ja muuhun elävään yhtä paljon. Väestön koko on ongelmalinko numero yksi ja alkusyy.
    Meidän aikamme idiotismia on olla näkemättä asiaa ja tuon jutun josta asiaan taas päästiin kaltaiset tuudittelut.
    Jos pääsin vain itse tuohon tuutilullaan mukaan, menisin milloin tahansa.

    VastaaPoista
  31. Samaan aikaan sanon kaikille Tervetuloa Suomeen tekemään työtä ja elämään, rikastuttamaan maatamme ja kehittämään sen yhteiskunnan vakautta ja vaurautta. Asian toinen laita on se, että kovin isona sosiaalitoimistona Suomi ei toimi vaan lähinnä tuhoaa itsensä.

    Elämisen olosuhteet eivät ole koskaan olleet täällä sellaiset, että ihmiset voivat suurin joukoin oleskella ja elää toisten kustannuksella - koskee aivan jokaista ihonväriin tai muuhun ominaisuuteen katsomatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinvointi-Suomi on rakentunut organisoitumiselle ja suhteellisen hyvin toteutuneelle tasa-arvolle, itsellisestä itsestä ja toisista huolehtimiselle sekä toimeliaisuudelle ja tuottavuudelle. Kun näitä palikoita alkaa pudota pois, alkaa hyvinvointi-Suomen alasajo.

      Panosten tulisi olla tämän paketin varjelemisessa eikä Suomen kulttuuristamisessa joihinkin byrokraattisiin ja globalistisiin viitekehyksiin, joiden olemassaolo meidän tulee huomioida mutta joiden pönkittämiseen meillä ei ole realistisia mahdollisuuksia eikä suoraan sanottuna mitään mielekkäästi perusteltavaa velvollisuutta tai tarvetta.

      Poista
    2. Kyllä, realismin raja kulkee siinä missä työtä tehdään, mitä se tuottaa, miten se enentää yhteistä hyvää ja yhteistä pottia samalla motivoiden yksityistä työtä ja riittävää palkkiota siitä.
      Kaiken työn ei tarvitse olla nettotuottoa, nettolisäarvoa, mutta suurin piirtein tulojen pitää olla yhteiskunnassa menoja suuremmat. Tulonsiirto on ok, muttei koskaan yli kansakunnan resurssin. Tässä käsitellyt todennäköiset tulevaisuuden skenaariot vaarantavat juuri sen ja sitä myöten kaiken, myös tasa-arvon, yhteiskuntarauhan ja oikeudenmukaisuuden.
      Jokainen väistyjä joka tuo työpanoksensa maahamme on tietenkin todella tervetullut, mutta tilanne jossa työpanoksen antamisen mahdollisuuksia ei enää ole, on valitettavasti toisenlainen.
      Voidaanko maahamme luoda esim. lähiakoina edes satojatuhansia uusia työpaikkoja, onko sellainen realistista? Edes hallituksemme, jolla kyllä uskoa riittää, mielestä ei ole. Raja on siinä. Realismin, mahdollisen mahdollisen raja.

      Poista
    3. Kansainvaellus-Suomessa lumitöiden tekeminen tullaan säätämään niille, jotka ovat ne ennenkin tehneet toisin sanoen lumenmielisille.

      Poista
    4. Tunnen Jari aika liudan lumeen tottuneita nepalilaisia. Kyllä varmasti lapio heiluu ja lumi lentää.

      Poista
    5. Ja kunhan tai jos tyranni kaatuu Venäjällä ja Venäjä saa uuden jeltsinin niin venäläisiä lumenmielisiä on tulossa varmasti. Tosin pilkille niitä ei pidä päästää myöhäisiin kevätjäihin kun helikopterit niitä lautoilta saa poimia sadoittain.

      Poista
    6. (Pysyn hyvin kärryillä Venäjän tilanteista tuntemieni venäläisten kautta. Kovasti pitävät Suomesta mutta toisaalta ahkerasti käyvät ja aina kun mahdollista kotimaassaan. Eivät taivu oikein sterotyypeiksi ja siksikin russofobia, tai rasismi, mua aina kirpaiseekin kuin henkilökohtaisesti. Ko. maan hallintoa ja järjestelmää sitten saa toki arvostella niin paljon kuin haluaa niin kuin pitäisi saada tämänkin maan johtoa.)

      Poista
    7. Minulla on venäläisistä erittäin hyvä kuva - siis tavallisista ihmisistä. Ei ole pahaa sanaa. Sitten on järjestelmä, joka on epäinhimillinen monin paikoin ja toisaalta retuperällä ja syö ihmistenkin moraalia. Toki joka porukkaan mahtuu kaikenlaisia.

      Muistan 70-luvulta kun puhuttiin, että Neuvostoliitosta voisi alkaa tulla ihmisiä Suomeen pakoon surkeita oloja. Silloin se tuntui jännittävältä, koska vanhemmat sitä selvästi jännittivät, ainakin jotenkin. Enää minusta ei tuntuisi kovin pahalta, jos vaikkapa 200 000 - 300 000 venäläistä lampsisi tänne. Olisipa työvoiman paikkaajat hankittu yhdellä rysäyksellä.

      Joo, en usko, että Suomeen saadaan valtavasti uusia työpaikkoja, vaikka tietyille aloille tarvittaisiin kyllä tekijöitä.

      Vaan voihan olla, että on vielä keksimättömiä töitä, mutta iso trendi on se, että työpaikkoja katoaa.

      Poista
    8. Tietenkin toivon sitä ensinnä, että venäläisillä olisi hyvä olla Venäjällä ja siellä vallitsisi laki ja että me suomalaiset voisimme reilusti olla heidän kanssaan kaupankäynnissä ja muussakin vuorovaikutuksessa.

      Koskaan ei kuitenkaan tiedä, mitä tapahtuu Putinin viime vuosina ja Putinin jälkeen. Historia ei välttämättä lupaa hyvää, mutta jospa olot siellä kehittyisivät noin demokratiaa ajatellen.

      Poista
  32. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  33. Pitää vain luopua ajatuksesta että omilla ajatuksillaan voisi jotenkin hallita maailmaa tai edes omia ajatuksiaan. Mitä enemmän maailman ongelmakehiä ajattelen sitä enemmän uppoan jonkinlaiseen suohon, missä saattaa kyllä olla "totuudellista" mutta jossa pyristelyssä tulee kuluttaneeksi oman elämänsä harvoja päiviä aivan liiaksi.
    En osaa alkaa leikkiä kaikessa-positiivistakaan, mutta jotain etäisyyttä tässä on alettava ottaa.
    Jospa kevään paasto näistä synkimmistä laskelmista?

    Väitän vielä jotakin. Nämä visiot ja tämän sukuiset huonon tulevaisuuden mahdolliset visiot ylipäätään iskevät kipeimmin ihmisiin joiden omassa elämässä on suuria epävarmuuksia, erilaisia veitsen teriä. Minullakin on. Johtuuko tämä siitä, että pelottaa että sekin vähän mitä on, otetaan pois? Huolettomuutta on (llian) vähän koska asiat ovat elämässä kiinni vain ohuilla langoilla.

    Jossakin vaiheessa poliittisesti puhuttiin paljon foobikoista. Fobia siihen, fobia tähän jne. Huomasin että useimmiten syytetyn penkillä (ja usein myös aiheesta) olivat ihmiset joilla ei suuria ja monipuolisia resursseja ollut. Totta kai silloin muutokset esimerkiksi pelottavat enemmän kuin niiden ihmisten joukossa joilla on varmistetumpi elämä.

    Kun "pienten" ja "kolhittujen" ihmisten puolesta puhuva tai taiteileva ihminen puhuu toisaalla white trashistä (noista foobikoista) on mulle ainakin peli ihan selvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muttta silti haluan ajatella että kaikilla on osansa vaikeista asioista niin kuin on iloistakin. Itse pidän kaiken ylipolitisoimista henkilötasoillekin perkeeleestä tulleena vitsauksena, eli pitäisi myös mun tsempata etten tekisi omia jakojani ihmisten välillä. Siinä olisi paastoa mulle.

      Poista
    2. Jos ihminen on realisti ja katsoo maailmantilannetta nenäänsä pidemmälle, herää aiheellisia syitä huoleen ja pelkoihin.

      Mutta kuten Jope sanoi, ei omilla ajatuksilla saati peloilla voita mitään.

      Minä olen suoraan sanottuna hyvin pessimistinen sen suhteen, miten ihmiskunta saa asiansa järjestettyä ja samalla uskon, että saa jotenkin järjestettyä. No, joka tapauksessa olen huolissani varsinkin tiettyjen isojen globaalien asioiden hoitamisen suhteen monella tapaa, koska olemme jo tietyssä tapahtumahorisontissa, jota on miltei mahdoton perua. Silti en aio käpertyä tähän havaintoon.

      Maailma muuttuu sitä vauhtia, että kuka hyvänsä, joka ei ole taloudellisesti täysin riippumaton ja vapaa tekemään mitä lystää, saa olla varuillaan ja odottaa ettei pysty ennustamaan tulevaisuuttaan ja pystyssä pysymistään kovin pitkälle. Myös se jolla on taloudellista vapautta voi sairastua milloin hyvänsä tai joutua onnettomuuteen. Aina tulee joku, joka kaataa kenet hyvänsä.

      Itse olen ajatellut ratkaista asiat siten, että panostan siihen mitä osaan ja sille menen niin pitkälle kuin tietä riittää. Sitten kun tie nousee pystyyn, niin keksitään uutta.

      En minä silti vähättele niitä huolia, joita ihmisillä on paikallisesti omasta elämästään, ja niitä, joita ihmisillä on yhteiskunnan tasolla ja globaalisti.

      Henkilökohtaisesti yritän pitää vaan järkikullan mukana, mikä tarkoittaa, etten vaivu apokalyptiseen nihilismiin enkä myöskään apokalyptiseen joukkohurmokseen ja -utopiaan. Pieleen menee kumpikin, ja ihmiselämä on liian lyhyt tuollaisiin hukattavaksi.

      Tiedän, että ei ole paljon merkitystä sillä mitä olen tehnyt, kun aikani koittaa. Mutta silti pitää yrittää ja toimia ikään kuin asioilla olisi merkitystä, ja jollekin niillä voikin olla. Ainakin läheisille niillä teoilla jotka eivät näy isosti missään muualla. Ja jos jokainen pyrkii hoitamaan oman tonttinsa, voi koko yhteiskunta paremmin sikäli kuin siihen on mahdollisuuksia.

      Tulipa vähän ympäripyöreää, mutta näin ajattelen.

      Mutta suoraan sanottuna: kyllä minua vituttaa, jos Suomi, joka on ollut maailman mittakaavassa menestystarina, pistetään kontilleen muutamassa vuosikymmenessä. Toivotaan, että näin ei tapahdu.

      Poista
    3. Tuossa se tuli, minunkin mielestäni. Yksittäisen ihmisen tiekartta tässä maastossa.

      Poista
  34. Me voimme pyrkiä tunnistamaan sosiologisia voimakenttiä ja tajumaan, että olemme niissä mukana mutta muutosvoimiksi meistä ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin, ei ole muutosvoimiksi kuin pieneltä osin. Sosiologiset voimakentät eivät muutu pelkästään niitä analysoimalla. Yksittäisen ihmisen tulisi olla todellinen voimahahmo, jos hän tahtoisi saada merkittävää muutosta aikaan, onhan kyse laajoista yhteisöllisistä verkostoista.

      Totta kai muutos on mahdollinen. Yhteiskunta heilahtelee sinne tänne erilaisten ideologioiden voimasta, mutta silloinkin kun näemme jonkin tähden nousevan, nousee se ison porukan nostamana, ikään kuin edustamaan jotain asiaa ja voimaa.

      Poista
    2. Suomessa Kuusen jälkeen Linkola ja Paloheimo nousivat demografian jättikysymyksissä esiin.
      Linkolasta otettiin villapaita ja luontosuhde, ja aito esimerkkiys jota mukava kunnioittaa sivusta, mutta sen väestöpuheet, varsinkin vuodet ennen kuolemaa, ohitettiin höpäjäisinä. Paloheimo työnnettiin marginaaliin.
      Nythän maailman kirjat ovat niin sekaisin että väestötieteen kysymyksissä tieteeseen enää uskovat (!) ja tukeutuu vain persujen älykköosasto, se porukka joka tekee tutimukseen perustuvia skenaarioita lähitulevaisuudesta.
      Toki huomattavasti lievemmin ajatuksin kuin Linkola mutta kuitenkin.
      Harmi kyllä persujen kusipäää-osasto sitten yrittää käyttää samaa argumentaation lähdettä, mutta epäonnistuu tyhmyyttään pahasti.
      Onko väestökysymys muille puolueille niin tabu etteivät uskalla keskusteluun mukaan lainkaan?
      Toivon että joku jossakin tekisi edes väitöskirjaa Linkolan ja Paloheimon väestöajattelusta ja vertaisi sitä todellisuutta vasten lainkaan politikoimatta, humanisoimatta tai dehumanisoimatta.
      Olisi kasvettava myös aikuiksi siinä, että Linkolalta riisuttaisiin pois ulontuoksuinen taatavillapaita ja hänen väestöajatuksiaan tutkittaisiin tarkemmin eikä pelkästään sen kirves ja vene -vertauksen myötä, joka on muistaakseni peräisin kirjasta Johdatus 1990-luvun ajatteluun.
      Väestön, sen määrän ja sijoittumisen suhde luontoon on Linkolan ajattelussa yhtä suuri muuttuja kuin hänen ajattelussaan väestön elämäntavan suhde. En tajua miten tuota voi olla näkemättä, jos Linkolaa sanoo arvostavansa. Ehkä niin että arvostaakin vai omaa taatakuvaansa Penasta.

      Poista
    3. Edellä kirjoittamastani tuli lennosta mieleen, että humaanius, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, jopa maailmanlaajuisen vakavimman köyhyyden poistamainen saattavat sittenkin olla mahdollisia tässä maailmassa, johonkin suhteelliseen rajaan saakka ainakin,
      mutta vastassa on aina kaaos ja ylivoimaisia esteitä näillä ja tulevilla väestömäärillä.

      Tuosta johdan taas sen, että todellisessa maailmassa ihminen ei voi olla humanisti,
      jos hän kieltää väestön liikakasvun ja jo nykyisellään aivan liian suuren määrän ja ei pidä välttämättömänä kasvun pysäyttämistä ja väestömäärän kääntämistä laskuun niin pian kuin mahdollista.

      Poista
  35. Linkola ja Paloheimo ovat kiinnostavia mutta ehdottomasti kiinnostavin on Kuusi. Hänestä juuri pitäisi tehdä romaanimuotoinen hahmotelma ja katsehan on kohdistunut erääseen Vesaan.

    Hyllyssäni on kaksi Kuusen kirjaa. Tämä ihmisen maailma mutta myös 60-luvun sosiaalipolitiikka. - Sosiaalipolitiikkahan tietysti perustuu kasvuun muuten tulonsiirtojen ja palveluiden järjestäminen ei onnistu.

    VastaaPoista
  36. 60-luvun sosiaalipolitiikka on julkaistu vuonna 1961 ja siitä on on matkaa Tämä ihmisen maailman julkaistuun paatokseen 1980-luvun alussa.

    Kuusen mielen retki on hyvin kiinnostava.

    VastaaPoista
  37. Kuusi oli kyllä mielenkiintoinen romaanihenkilö myös huojuntansa kautta. Nuori AKS:läinen josta tulee sosiaalidemokraatti. Mitä sotakokemuksia hänellä oli? Tee Jari sinä. Kuunnelma? Jos oli niin reipas aloitus tilanteessa jossa neuvostoliittolainen tsunami käy päälle. Vajosiko syvään pessimismiin koskaan nähdessään mitä tuleman pitää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siis Kuusi o l i s i mielenkiintoinen romaanihlö...

      Poista
    2. (Löysin netistä että haavoittui kaksi kertaa jatkosodassa.)

      Poista
    3. Pekka Kuusi olisi toden totta mielenkiintoinen hahmo. Hänestä voisi hyvin kirjoittaa joskus romaanin. Kirjoittakoon kuka ensin ehtii. Myös draama olisi mainio tapa käsitellä miehen elämää ja ajatuksia.

      Mulla on hyvässä vaiheessa yksi henkilöromaani. Seuraava, joka kiinnostaa, on Gunnar Björling, joka kohtasi toukokuussa 1918 vastakkaisella puolella olleen Algot Untolan Suomenlinnassa - punainen Untola menetti henkensä hämärissä oloissa. Mm. tämä kahden kirjailijan kohtaaminen kiinnostaa.

      Poista
    4. Linkola olisi mielenkiintoinen hahmo myös. Hänestä on toki melko tuore elämäkerta. Paloheimo on elossa. Olen saanut hiukan sen kuvan, että hän on liian järkevä ja käytännöllinen, että ekologiset ääriliikkeet ja maltillisemmatkin nostaisivat ikonikseen. Hänellä on kuitenkin varmasti enemmän käytännöllistä sanottavaa asiaamme kuin vaikkapa Linkolalla oli.

      Poista
  38. Olisi komeata kun joku nykyinen yliopistomies löytäisi Kuusen tälle päivälle vaikkapa romaanin muodossa.

    VastaaPoista
  39. Koska pokkareina julkaistaan kaikenlaista niin Tämä ihmisen maailma kuten aikaisemminkin todettuna pitäisi julkaista esipuheella varustettuna heti. Se olisi suuri kustannuspoliittinen ja todellisuudentajuinen valinta. Emmehän mekään oleellisesti yllätä Kuusta mistään aspektista kun olemme täällä vuosia asioita pohdiskelleet.

    VastaaPoista
  40. Linkola oli mainio esseisti ja esimerkkiaskeetti ymmärtääkseni. Mutta hän ei yksinkertaisesti ollut varustettu sosiologisella vivahteikkuudella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, Jari. Sosiologia ja realistiset ehdotukset eivät olleet Linkolan vahvinta aluetta. Tarkoitan realismilla nyt sitä, että ehdotukset olisivat olleet jotenkin toteutettavissa.

      Poista
  41. Pomppaan asiasta mutta viime aikoina kirjoitettu paljon vuoden -18 tapahtumista, todella paljon. Itse voisin lukea kirjan jos sananmukaisesta puna-valko- asetelmasta luovuttaisiin edes hetkeksi. Noina aikoina tilanteet olivat paljon monimutkaisempia. Suurin osa kansaa ei suoranaisesti osallistunut vapaus/sisällisotaan vaan odotteli tilanteen ratkeamista. Helsingissä mm. porvaristo odotteli kodeissaan, osa piilotteli väkivaltaisuuksia välttääkseen. Minua on aina kiehtonut miten Helsingissä elettiin hissun kissun ja pyrittiin pysymään pois tieltä ja silmistä, näin varsinkin porvaristo ja yläluokka. Oliko Björling myös heitä, luultavasti. Myös Leino noina aikoina piilotteli käsittääkseni.

    Myös mielenkiintoista että suomalaisesta työväestöstä vain vähemmistö osallistui taisteluihin.
    Ihan oikeutetusti voidaan sanoa, että maa ei ollut kahtiajakautunut niin vahvasti kun se meille tarjoillaan.
    Tyypillisin sisällissodan ajan ihminen ei osallistunut sotaan vuonna 1918. Tätä näkökulmaa ei ole tuotu riittävästi esiin.

    Eikö Lassila muuten ammuttu mereen Suomenlinnan edustalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taistelutoimiin molemmilla puolilla osallistui yläkanttiinkiin laskettuna 200 000 kolme miljoonaisesta väestöstä. Eli alle 7 prosenttia. Minua on alkanut kiinnostaa ne jotka eivät osallistuneet. Millaista runoutta esim. Helsingissä kirjoitettiin tammikuusta toukokuuhun vuonna 1918?
      Enckell, Björling, Södergran, Diktonius? Mitä teoksia silloin oli työstövaiheessa?
      Porvareina ja luokkavihollisinahan heitä olisi ehkä pidetty?
      Viimeistään ainakin Neuvosto-Suomessa.

      Poista
    2. (tuo 200 t. siis molemmilla puolilla yhteensä)

      Poista
    3. Hyviä näkökulmia 1918 tapahtumiin.

      Untola / Lassila ammuttiin / hukkui, en ole ihan varma kummin siinä kävi. Björling oli laivalla, mutta hänen osuudestaan en tiedä. Oli sinne kokoontunut valkoisia herroja oikein katsomaan, kuinka Lassila tapetaan, mutta kuolema ehti tapahtua ennen näytöstä.

      Södergran ei ollut oikein kenenkään puolella, vaikka hänen tuotantonsa yhdistettiin vanhoillisissa piireissä bolsevismiin - hänellä oli omalaatuinen elitistinen nietzscheläinen käsityksensä taiteesta & yhteiskunnasta, tuloksena Septemberlyran ja Rosenaltaret. Diktionius antoi 1918 sävellystunteja Otto Wille Kuusiselle. Björlingistä näin: "Opiskeluaikana hän oli ajattelumaailmaltaan lähellä sosialidemokraatteja, mutta sisällissodassa 1918 hän oli valkoisen puolella. Sisällissodan aikana hän piilotti huoneeseensa telegrafin, lennnättimen, jolla piti yhteyttä Mannerheimin valkoisiin ja saksalaisten miehittämään Viroon. Sodan jälkeen hän oli jäsenenä sotarikostuomioistuimessa, joka tuomitsi punaisia. Myöhemmin Björling otti etäisyyttä tähän nuoruutensa elämänvaiheeseen."

      Poista
    4. Varmasti Vilande dag (1922) oli jo Björlingillä tekeillä.

      Poista
    5. Tuo sävellystunteja Kuusiselle on kyllä kovaa kamaa. 20 vuotta myöhemmin Otto Wille sitten Stalinin puudelina perusti Terijoen hallituksen ja päätyi vieläpä Kremlin kunniamuuriin, hall of fameen.

      Olisi hemmetin hyvä aikarajaus muuten porvarillisen siviiliväestön kuvaus (vaikka nuo runopiirit) Helsingissä tammikuusta toukokuuhun 1918, Työväentalon punalipusta saksalaisten ja valkoisten tuloon.
      Mahtoi siinä tunteet, fobiat, arvailut tulevasta ihmisten mielissä myllätä kaiken arjen ja taiteentekemisen ohella.

      Itselleni on ollut tärkeä tuo tieto ja oivallus etteivät suinkaan kaikki, vaan selkeä vähemmistö, myöskään työväestön puolella tarttunut aseisiin. Ääriajattelu ei koukuttanut kaikkia vaikka sen ajan fake news agitaattorit osasivat tehtävänsä.

      Nyt en muista tarkkaan milloin Joycen Odysseys julkaistiin tai milloin Ezra Pound alkoi julkaista (20-luvulla tod. näk) mutta jotenkin hienoa että täällä Europen pohjoisella perällä jo tuossa vaiheessa tehtiin ja kirjoitettiin jo läpimodernia, musatermein progressiivista kamaa.

      Poista
    6. Helsingin runopiirit 1918 olisi kova teoksen nimi, heh!

      Joycen romaani julkaistiin muistaakseni 1922. Eliotin The Waste Land ilmestyi myös 1922. Pound alkoi julkaista jo vähän ennen 1910-lukua ja siitä tietenkin eteenpäin, täyttä kamaa aina, cantoja vuodesta 1915 muistaakseni, Pisan Cantot joskus 1940-luvun lopulla. Harmi että oli myös fasisti.

      Poista
    7. Toiset tappamassa toisiaan kotimaan sodan rintamilla ja runoilijat ja runopuput (muusat, hah ha) vääntämässä modernia lyriikkaa kaiken keskellä ullanlinnalaisessa kivijalka-asunnossa. Voisi sen kirjoittaa myös parodian muotoon.

      Poista
    8. Ulkohuussi, sylkykuppi, leipä, silli, kessu ja rapakalja saattoi kyllä olla se todellinen todellisuus. Myös Ullanlinnassa.
      ( Olof Lagercrantzin Kirjoittamisen ja lukemisen taidossa on muuten yksi mielenkiint. jakso jossa se kertoo vierailustaan 20-luvulla suom.ruotsalaisten modernistien kotona stadissa.)

      Poista
    9. Aika köyhää oli monen modernistin kotona. Toki oli hyväosaisiakin. Jännä olisi sukeltaa noihin kohtaloihin ja katsoa mitä sieltä näkyy.

      Poista
  42. Kadonneet kynät 1918 olisi myös mielenkiintoinen ja se liittyy kysymykseen sanomalehdissä mahdollisesti julkaistuihin runoyritelmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kössi Kaatran 1919 Henkipatto-nimellä julkaisema Punaiset ja valkoiset käyttää paljon lehtimateriaalia ja työväenrunoutta kollaasissaan, joka vetää yhteen tuon ajan kauhuja ja toivoa.

      Poista
  43. Muistuu mieleen vuonna 1944 ammuttu Unkarin juutalainen Miklos Radnoti. Hannu Launonen jälkisanassaan toteaa: "Runo kysyy: mihin runoilija voi paeta? Ja vastaus kuuluu: hän ei voi paeta, hänen täytyy kohdata se maailma, joka hänet musertaa."

    Ainoastaan tässä aspektissa runous on itselleni oleellisesti kiinnostavaa.

    VastaaPoista
  44. Yllä oli siis kyseessä Radnotin kokoelma Vaahtopää taivas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Radnotin kokoelmaa. Todella paljon hyviä runoilijoita tulee vastaan kun tutustuu. Runoudessa on jännittävää se, miten paljon erilaisia asioita saadaan aikaan muutamista peruselementeistä. Tärkeää tukea myös käännösrunoutta.

      Poista
  45. Minulla on sellainen tunne, että oma kokoelmasi Hämärä ei tanssi enää käynnisti mahdollisesti sarjan. Ehkä Ei tanssi enää -sarjan... Siinä voisivat olla osina esimerkiksi En tanssi enää, Kansakunta ei tanssi enää, Kuka ei tanssi enää, Maailma ei tanssi enää, Äiti ei tanssi enää jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän kukaan ei tosiaan tanssi enää, eikä laula, ainakaan julkisesti. Maa peittyy hämärään, vaikka valo lankeaa päivä päivältä kirkkaampana.

      Jotenkin on sellaista odotusta ilmassa, ja hiukan rysäyksen tuntua.

      Toivon sydämestäni, että sellaista ei tule.

      Runojen kirjoittaminen ei tunnu juuri nyt ajankohtaiselta. Siksi vedän proosalla, seuraavaksi varmasti runoja otsikolla "Päivistä joina emme tanssineet ja laulaneet".

      Poista
  46. Tanssii pillin mukaan, voisi olla vaikka maamme liittovaltio-poltiikkaa kommentoivan runon nimi.
    Tai: Kaunis Sanna tanssii (Meriluotoa mukaillen).

    Tanssii USA:n kanssa, kotimediamme pakkomielteistä -ja liikkeistä sitten.

    VastaaPoista
  47. "Tanssii EU-tähtien kanssa", "Hip hop yöhön, pimeään", "Hyvinvointivaltionalasajojenkka", "Sinun tanssisi ei ole sinun",

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja mitä näitä nyt on...

      Poista
    2. "Sinun tanssisi eivät ole sinun" voisi olla kulttuurista omimista työstävä voimaantumistanssi.

      Poista
    3. Siitä voisi hyvin johtaa pääteeman tässä uuden EU:n muutosprosessista: Sinun maasi ei ole sinun.

      Poista
    4. Pääsiäistipu tanssii ja trullit keräävät kolehdin elvytysrahastoon.

      Poista
  48. Tästä vielä tämän verran: elvyttäminen on ok. Joku EU:n sisäinen "kertaluonteinen" paketti on jotenkin vielä hyväksyttävissä, mutta ei sitä, että se avaa mahdollisuuksia tulonsiirtojen laajemmalle hyväksynnälle jatkossa. Elvytysrahasto ei ollut hyvä idea, vielä kun se kytkettiin EU:n pitkäaikaiseen budjettiraamiin.

    Minusta Suomen muualle kippaamille rahoille olisi ollut hyvää käyttöä kotimaassa: ravintoala- ja tapahtuma-alan tukeminen, koronasulkujen vuoksi kanveesissa olevien terveiden yritysten tukeminen jne jne vaikka mitä. Nyt eivät ole prioriteetit kohdallaan. Paketti osoittaa ehkä Suomen solidaarisuutta muille, mutta se ei oikein lohduta, kun samaan aikaan maassa menee monta hyvin työllistävää ja verorahoja yhteiseen käyttöön tuovaa ravintola- ja matkailualan yms. yritystä nurin. Monia niistä ei saada välttämättä ikinä pystyyn. Yrittäjille jäävät velat, valtavat henkilökohtaiset tragediat ja konkurssin hoitaminen.

    VastaaPoista
  49. Niin, Suomi elvyttää, se on paikallaan, mutta Suomi elvyttää Italiaa, Espanjaa. Peruste että ne ovat meidän vientimaita ei ole pitävä kokonaisuudessaan. Jollakin pienellä vaikuttavuusprosentilla on ehkä. On naivia ajattella, etteivät ko. maat käyttäisi tilannetta reilusti omaksi hyödykseen, kokemusasiantuntijuutta niillä todella on.

    Lisäksi vielä se että sekä valtio että liittovaltio tässä prosessissa levenevät entisestään ja reilusti. Liberalismin ihan perusprinsiippien vastaisesti.

    Korona on targedia, mutta siinä ohessa sekä keskushallintoisuus että 2000-lukulainen tulkinta sosialimista saa selkävoiton. Sosialismi vuonna 2021 ei ole enää kovin punaista, mutta kovin keskusjohtoista se on on. Myös suhde työn tuottavuuteen ja sen tuottamaan
    valtiovarallisuuteen on muuttunut.
    Puhun tietenkin taikarahasta ja taikaenergista, velasta jota "ei ole tarkoituskaan maksaa takaisin" ja energiasta joka syntyy "ilmastotavoitteista."

    Kuvitteleminen että se Suomi käyttäisi nuo pian ottamansa miljardilainat oman maan yrittäjyyden ja työllisyyden elvyttämiseen vetää matalaksi.
    Tietenkin koko ajan on tarjolla aika ilmainen elvytyskeino, jota tämä hallitus tuskin käyttää: verotusasteen laskeminen.
    Jos olisin hyvä haltija laskisin nimenomaan yrittämisen verotusta.
    Miksi? Kokkariko olen? Ihan sama mitä leima, mutta en vain enää (huom! enää) voi uskoa, että valtio tästä voi enää yhtään enempää laajeta. Valtiolle ei pitäisi enää keksiä yhtään lisätehtävää.
    Valtion perusta on kaikkein paskimmassa ja heikoimmassa olevien ihmisten elämän auttaminen, kansalaisturvallisuuden takaaminen ja sen jälkeen vapauden tarjoaminen mahdollisimman monilla elämänalueilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "targediapa" tosiaan...Shakespearen targediat: Kothello, Julia ja Romeo sekä Outlet.

      Poista
    2. Kun nyt korona on lähtenyt uuteen nousuun, pitäisi koko elvytys-case laittaa jäihin kunnes nähdään miten eri maille tässä käy. Asiaan voisi palata kun korona on selätetty. Siihen asti maat voisivat elvyttää omaa talouttaan.

      Elvytyksellä on myös motiivina pitää euroa ja EU:ta ylipäätään poliittisesti pystyssä. Sen perusteella on helppoa päätellä ettei tule jäämään kertaluonteiseksi tämä.

      Mun lääke on edelleen sama: paluu varsinaiseen EU:hun, kauppaliittoon, tullivapaus-alueeseen. Politiikka ja keskushallinto ja yhteinen rahoittelu pois. EEC takaisin.
      Se voisi olla pidemmän päälle kestävin vaihtoehto.
      Sen tietää miten siinä aina kuitenkin käy, kun politiikka muuttuu pääteemaksi. Kauppa se on se joka kannattaisi.

      Poista
    3. Voisi toki olla myös yhteiset ilmastolinjaukset, yhteistyötä ulkoisessa politiikassa suhteissa Kiinaan, Venäjään, jenkkeihin sekä yhteinen rajaturvallisuus ja aivan välttämätön väestöpolitiikka. Mutta muuten voitaisiin laskea liput saloista hulmuamasta.

      Poista
    4. Tämä yllä oleva onkin paradoksi: tuo kaikki on EU:n kannattajan puhetta ja ajatusta.

      Federalistit ja EU-militantit ovatkin minun katsossani kongressin (EU:n) valtausyrittäjiin verrattavia kiihkoilijoita.
      (Vähän turhan poleeminen heitto tuo, mutta aina voi miettiä tuotakin.)

      Poista
  50. Hyviä kommentteja kaikki. Korona jatkuu tällä menolla ties kuinka kauan, kun ei saada rokotteita hankittua ja jaettua. Konkurssien määrä on Suomessa ihan valtava. Hallituspuolueiden prioriteetti on jakaa rahoja Etelä-Euroopan elvyttämiseen ja nostaa veroja, määritellä kunnille ja yhteiskunnalle lisätehtäviä, valmistella pitkien matkojen Suomessa polttoaineiden hinnan radikaaleja korotuksia jne jne. Tuo viimeinen vielä jotenkin menisi, jollakin tolkulla, mutta valitettavasti tässä tilanteessa se merkitsee todella monella taholla taloudellisia kuoliniskuja, joita ei tarvittaisi yhtään enää. Minä vaan ihmettelen, mistä saadaan raha Suomen pyörittämiseen? Ja miten yksityiset taloudet hoitavat elämänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuntuu, että suunnilleen kaikki mahdollinen on niin vaikeassa solmussa juuri nyt, että on vaikea kommentoida yhtään mitään. Ei onneksi omassa elämässä, jossa ei ole juuri nyt mitään erityistä solmussa.

      Poista
  51. Olisi hyvä kun joku kirjoittaisi ihan paperille sen käsikirjoituksen mikä on elvyttämisen takana. Toisin sanoen tarinoisi kansalle.

    ilmastonmuutokseen ja ihmistsunamiin on kirjoitettu valtavia tarinoita.

    On mahdollista, että pandemia ei ainakaan nykyisestä vähene. Näin meikäläinen maallikko ajattelee.

    Kansantalouksien on pyörittävä ja siinä sivussa syntyy kuolintilastoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun oma kansantalous saadaan täysjumiin niin siinä ei Välimeren maiden elvyttely auta.
      Veronkorotuksia, valtioille ja kunnalle lisätehtäviä, megavelkaa ja muiden maiden rahoittamista ja kansallinen konkurssiaalto.
      On ihan selvää ettei tuosta selvitä.

      Ellei olisi akuutti koronatilanne päällä toivoisin ilman mitään estoja tämän hallituksen pikaista kaatumista tai kaatamista.
      Nytkin se voisi olla hyvä juttu, kesän alussa ainakin.

      Poista
    2. (Mulle sopisi tämäkin hallituspohja, puolueiden eikä pääministerien nimillä ja väreillä ei ole väliä mutta tämä politiikka, ajatumispolitiikka ei sovi. Tälle on olemassa vaihtoehtoja, se on selvä.)

      Poista
    3. Homma ei voi toimia kovin pitkään. Luulisi tämän vuoden näyttävän mikä on tilanne todellisuudessa. Korona itsessään on varmasti riesana vielä pidempään.

      Minä olisin suonut hallituksellemme onnistumisen, totta kai, se olisi ollut onni koko Suomelle. En vaan näytä kovin kummoiselta. Käy jotenkin sääliksi myös johtavia ministereitämme. Varmasti tekevät parhaansa, mutta kun ei ole sellaista valtiojohtajamaisuutta niin ei vaan ole.

      Joka tapauksessa täytyy toivoa parasta, ja onnistumista heille. Ja jonkinlaista realismia matkaan.

      Poista
  52. Olen sanonut tämän aiemminkin, että omat arvioini ministereistä ja johtajista eivät perustu ikään tai sukupuoleen. Ne ovat ihan toisarvoisia seikkoja toiminnan arvioinnin kannalta.

    Kuten Jari on moneen otteeseen sanonut, väestönkasvu tuo mukanaan globaalin pandemioiden ajan. Se on miltei väistämätöntä, olisi oikeastaan outoa jos näin ei olisi, kun joka paikka pursuaa ihmisiä, jotka liikkuvat nopeasti mantereelta toiselle ja luonto on ajettu yhä ahtaammalle. Ihmistsunamista voi tulla hyvinkin tautien tsunami - luonto tuppaa olemaan sellainen. Muuttoliikkeen ja matkustelun mukana siirtyvät myös taudinaiheuttajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eläinpopulaatioissa sama. Miksipä ei -ihmis.

      Hallituksista se, että eipä meillä ole Suomessa juuri paljon valinnanvaraa poliittisesti.
      Nykyinen keskustalla tuettu vasemmistohallitus.
      Kokoomuksen ja demarien hallitus.
      Keskusta- oikeistohallitus.
      Siinä ne on.

      Oli pohja mikä tahansa tietyistä taloudellisista perusasioista on huolehdittava ja kaikki ovat yhtä mieltä hyvinvointivaltion säilyttämisestä.
      Somessa kohtaa eril. fobioita mahdollisia hallituspohjia kohtaan. Välittyy se ettei jengillä ole muistissa ihan miten tätä maata kuitenkin johdetaan.
      En muista esim. Sipilän hallituksen tehneen mitään radikaalia.
      Toki tämä hallitus nyt on lähtenyt radikaalille linjalle EU:n suhteen, vaikka selittää sitä vaihtoehdottomuudella.

      Jos koronasta ja sen jälkilamasta selvitään ja tämä hallitus haluaa ja ehtii profiloitua ilmasto- ja solidaarisuushallituksena, voi olla että näemme suuriakin hyppyjä johonkin suuntaan.
      Kyllähän esim. vihreissä on menovettä vahvempaankin identiteettipoliittiseen tekemiseen kuin mihin se nyt on ehtinyt hallitusvastuultaan.
      Kun kaikki "hyvät teot" otetaan koronan jälkeen takaisin peliin "korkojen kanssa" on mikä tahansa mahdollista.

      Mikä on sitten maltillisin ja todelliseen, ei-kuviteltuun realismiin pohjaava puolue Suomessa vaikkapa parin vuoden kuluttua sitä on vaikea hahmottaa.
      Fantasistit ja federalistit eivät tule saamaan ääntäni, varovaiseen realismiin, perinteiseen liberalismiin ja asioiden laskentakykyyn pohjaava porukka/puolue kyllä. Mikä se sitten siinä tilanteessa onkin.






      Poista
    2. (Jos bloggarimme sallii laitan Jarille viestin/vihjeen tätä kautta. Kirjoitat ortodoksisuudesta paljon ja mielenkiintoisia. Luin eilen kotimaisen pienoisromaanin joka käsittelisi minusta myös mielenkiintoisesti ortodoksisuuteen liittyvää aiheistoa, oikeastaan koko tuo pieni teos oli ortodoksisuuden läpäisemä, varsinkin loppua kohden ja syntyi vaikutelma että kerronta tuli itse koetun kerroksista, vaikka pintatarina oli jotakin muuta. Teos oli Joel Haahtelan Hengittämisen taito. )

      Poista
    3. Haahtelaa voi suositella. Kirjoittaa hienosti ja tärkeistä asioista. Itse en ole vielä lukenut Hengittämisen taitoa, mutta tiedän että Haahtela on viime vuosina perehtynyt ortodoksisuuteen, ja uskoisin että syvällisemmin kuin pelkästä tiedollisesta mielenkiinnosta.

      Poista
  53. Kiitos, Jope, viestisi tuli perille. Laitan nimen muistiin.

    Itsehän kirjoitan ortodoksisuudesta, koska olen ortodoksi.

    Ortodoksisuus on elämäntapa jota pitää ryhtyä elämään, jos veto on siihen suuntaan. Se on on hengellisyyden maratonjuoksua mitä ei voi käsittää tarkkailijana. Juoksussa tulee omanlaisiaan oivalluksia ja havaintoja. Eräs niistä on vaikenemisen merkityksen tajuaminen.

    VastaaPoista
  54. Tupla ononnin jälkeen vielä, että siis alkaa ymmärtää miksi on vaikenemiskilvoittelijoita...

    VastaaPoista
  55. On muuten suuren pääsiäiseen vievän paaston aika 2021 parhaillaan käynnissä. On paasto oli sitten maailmassa koronapidäkkeitä tai ei.

    VastaaPoista
  56. Ymmärrän hengellisesti ja terveydellisesti perustellun paaston. Itse en ole kumpaakaan pystynyt enkä myöskään kokenut tarvetta. Sen sijaan olen pyrkinyt jatkuvaan kohtuullisuuteen.

    Nyt olen mitä luultavimmin kevään ja kesän ajaksi vähentämässä pitkäkestoisesti kaiken tapahtumisen kommentointia.

    On hyvin vaikea motivoida itseään jatkuvaan asioiden seulomiseen, varsinkin näin sekavana aikana. Voi olla monta tärkeämpääkin asiaa edistettävänä, ja minulla onkin.

    Laskeutuminen somepaastoon on varmasti sitten oma paastoni.

    VastaaPoista
  57. Itse varmaan jokainen tuntee, mikä on itsen kannalta se merkittävin sitovin kahle, asia jota pitäisi kohtuullistaa tai asia joka pitäisi paastota pienemmäksi omassa elämässä. Mulle tuli heti mieleen montakin asiaa omalla kohdalla jotka sitovat minut turhaan huolehtimiseen tai täyteen maailmallistumiseen.
    Lutherin (mm.) läpitunkemana ihmisenä en erota henkeä enkä lihaa, ne ovat toki eri asia, mutta ihminen on tässä elämässä "aineista" pääsemättömissä: olen ainetta ja ajattelen aineellisesti aineellisessa maailmassa. Mutta toki sekin suhde voi nyrjähtää.

    Minunkin kohdalla se on maailman tapahtumien pääseminen väärällä tavalla ihon alle. Se on tyhmää varsinkin kun ns. omassakin elämässä on tekemistä.
    Minunkin hommani/paastoni voisi olla hengityksen opetteleminen uudestaan maailman menon suhteen: tuossa se kaikki tapahtuu, kaikkea mahdollista on odotettavissa, mutta minä en voi sille mitään eli anna olla. Kaipaan suorastaan sitä individualismin, spontaanisuuden ja henkilökohtaisen läpäisemää elämää, jota olen kyllä osannut viettää.
    Olen b-luokan uskis (korkeintaan), hengellistä, henkistä, uskonnollista tms. minusta ei enää millään saa, mutta jospa maailman suhteen saisi temperemantin kohdistettua uudelleen, lähemmäs.

    Mutta en osaa yrittää mitään väkinäistäkään. Vaikeaa, hah ha...
    Olen niitä, osittain ainakin, että jos jossakin on hengellinen/elämänfilosofinen sääntö niin riko se sääntö, jos jossakin guru tai opettaja, vedä tuoli sen takapuolen alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Muiden sääntöjä ja johdattajia haluan kyllä kunnioittaa, mutta omalla kohdallani on vaikea uskoa sääntökuntiin. Hienoa että ortodoksisuus esim. elää ja sillä on omansa. Ortodoksisuus ei ole suostunut kaikkiin kompromisseihin kuten vaikkapa monissa maissa luterilaisuus.)

      Poista
  58. Koko ajan toistan vain, että ortodoksisuus on elämistä, elämäntapa.


    Tämän päivän rukousta ei voi ohittaa sillä että eilen rukoili tai että huomenna rukoilee taas. Nyt on nyt.


    Koko ortodoksisuus tiivistyy perimmältään jopa kahteen sanaan: "Herra, armahda." Niitä voi päivän mittaan vaikkapa sisäisesti toistaa.

    Kahdessa sanassa rukoilija myöntää, että on Herra ja että hän syntisenä on armon tarpeessa.

    On toki paljon ja taas paljon hengellistä kirjallisuutta!


    Mutta ortodoksisuus ei ole mikään väitöskirjasuoritus! Se on elämää ja rukouselämää.

    VastaaPoista
  59. Minusta tuo "Herra armahda" on riittävä rukous. Siitä on hyvä lähteä ja siihen on hyvä palata. Siinä on paljon sulateltavaa, itse asiassa koko elämäksi.

    Eihän se tarkoita mitään fatalismia vaan aktiivisuutta ja tietoisuutta omasta asemasta tässä todellisuudessa.

    Jopen kanssa olen siinä samoilla linjoilla, että en saa perikristillisesti henkeä ja ruumista irti toisistaan. En kuvittele olevani erityisen hengellinen saati henkinen ihminen. Mutta elän lihan ja hengen erottamattomassa todellisuudessa: kaikki vaikuttaa kaikkeen, siksi en etsi jotain ruumiillista ylittävää hengellistä tasoa, vaan hengellisyyteni on tasan niin hengellistä kuin pystyn ruumiillisesti olemaan.

    Siinä tullaan taas siihen rukoukseen "Herra armahda".

    VastaaPoista
  60. Turhaa toivetta / pelkoa yleisestä poliittisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä / romahduksesta voisi lakata pohtimasta. Siinä säästyisi aikaa ja tulisi parempi mieli kun antaisi olla. Hoitaa vain velvollisuutensa.

    Toisaalta sitten kuitenkin on vaikea olla miettimättä oman aikansa yhteiskuntaa, kun siinä kuitenkin joutuu elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on juuri se paradoksi. Pitäisi jättää tiettyjen asioiden murehtiminen ja siten parantaa omaa ja ehkä lähimpiekin elämänlaatua, mutta samalla pitäisi jättää maailma jossa kuitenkin elää.
      O n näkymätön maailma, hengellinen todellisuus, mutta joka aamu sitä herää kuitenkin ruumiillisena olentona ruumiin tekoihin.

      Poista
    2. En osaa enää ajatella vaikka tahtoisin niin että "kaikki kuitenkin aina järjestyy."

      Kun katsoo ympärille, lähellekin, ihmisiä ja tapahtumia, tulee selväksi että kaikille ei vain kaikki "tapaa järjestyä."

      Poista
  61. Mikä on se on ja kuuluu kokonaisuuteen. Niin ruumis kuin henkikin ja on tärkeätä miten kokonaisuutta kohtelemme. Miten arvostamme.


    Ahmintakulttuuri ei edusta kokonaisuuden arvostamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahminta on todella ristiriidassa tuon mainitsemani näkymättömän todellisuuden kanssa.
      Olen miettinyt että ahmia voi myös henkisiä asioita, tunteita tai kokemuksia, miksei henkisyyttäkin tai miksei myös varmuuden, varmistamisen tunnetta ja kokemusta.
      Maailmassa ei ole mikään varmaa, se ahdistaa välillä, mutta pitäisi mennä vain sen varassa että joku on mukana.

      Poista
    2. On muuten aivan mahtavaa tietää ettei uskoa voi teeskennellä. Ei itse eikä kukaan muukaan, ei ainakaan itsensä edessä vaikka joku voi ehkä teeskennellä muiden edessä.

      Siksi tuo Herra armahda on parasta.
      Kun Jumalalle ei "vie" mitään, kun mitään vietävää ei ole, ei myöskään kielipeliä keskeneräisyydestä tms. ollaan kaikki rehellisesti nollatasolla.

      Poista
    3. Tänään juuri kuulin uutisen vanhan kaverini vaimon kuolemasta. Kaveri minua pari vuotta vanhempi, vaimonsa muutamaa vuotta nuorempi. Influenssa (vuoden 2019 maaliskuussa) oli vienyt sairaalaan ja parissa päivässä henki pois. Perusterve ihminen, mutta jostakin syystä oli päässyt kehittymään yleissepsis eikä mikään ollut auttanut. Mies jäi yksin kahden lapsen kanssa, lapset kymmenen vuoden kummallakin puolella. Tällaista on elämä, kun oikein paha hetki sattuu. Ei voi luottaa oikein mihinkään. Ei edes siihen, että kyllä elämä kannattalee. Voi käydä myös niin että elämä vetää täysillä turpaan ihmistä, jolla muutenkin on kyllin hankalaa.

      Poista
    4. Tarkoitan myös, että siinä saa olla jonkinmoinen pohja elämällä, jos käy vaikka niin että perjantaina olet aviopuoliso ja sunnuntaina leski.

      Poista
    5. Todella ikävä asia. Toivon että mies jaksaa perheensä kanssa.
      Eikä harvinaistakaan.
      Omalle isälleni kävi juuri noin. Nuori vaimo meni syöpään ja jäi yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Jatko ei mennyt putkeen.

      Päivittäin ei vastaavia katastrofeja omalle kohdalle voi pelätä mutta kieltämättä tulee usein mieleen. Ja aina ei jaksaisi niitä pienempiäkään kuoppia ottaa vastaan.

      Poista
    6. Tuo juuri että "elämä kantaa" ei pidä paikkansa kaikkien kohdalla.
      Jääkö silloin muuta kuin heikko ajatus, että jossakin tähtien tuolla puolen tilejä sitten tasoitetaan?

      Tuosta näkökulmasta juuri en itse jaksa henkisyyden guruja ja oppeja ja self-help- juttuja.
      Itse varmaan kaipaisin terapiaa tms. ja pian:) mutta menisin sinne vasta sitten kun laskut on maksettu (laajasti ajateltuna).

      Poista
    7. Itse ajattelen myös, että ihmisen osa on mikä on, mutta harvoin se on mikään sankarin osa. Henkisyyden kauppaaminen on vastenmielistä. Tavallista vastuullista elämää kunnioitan, vaikka se olisi kärvistelyä. Tällaiset "löysin itseni" -puheet hyvin harvoin vakuuttavat.

      Poista
  62. Ei pidä lässyttää sille, jota elämä on juuri iskenyt. Voisi yrittää kulkea hänen rinnallaan. Olla tavoitettavissa, kuunnella.

    On mahdollista rukoilla toisen ihmisen puolesta ja tietysti kuolleiden puolesta.

    Me täällä emme ole koettelemuksista vapaita. Miten sitten meitä itse kutakin koetellaan. Ne voivat olla hyvin musertavia koettelemuksia.

    Mutta sitten äkisti ajan kuluessa saattaa tulla uusi valonpilkahduskin.


    Maailma on matka. Täällä emme ole perillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Ei ole elämä koskaan pelkkää synkkyyttä. Jos toisia pystyy kannattelemaan ja tukemaan, auttamaan vaikka kappaleen matkaa eteenpäin, on jo löytänyt todella arvokkaan aarteen elämäänsä.

      Poista
  63. "Täällä emme ole perillä."

    Vaikka sanat eivät sanoita tosiasioita pois, mulle ainakaan, niin tuossa on viisautta. Noin voi ajatella ja kannattaakin jotta jaksaa.

    VastaaPoista