sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Koulutuspolitiikan unelmahasardeja peruskoulusta yliopistoon?

 

Unohtiko koulu lapset?

Kaksi vanhaa viisasta naista, psykologian emeritaprofessorit Lea Pulkkinen ja Liisa Keltikangas-Järvinen kantavat huolta uudistuvasta koulusta.

Meillä on paljon pudokkaita, jotka eivät ole peruskoulun jälkeen koulutuksessa eivätkä työssä. Nyt tilannetta korjataan nostamalla oppivelvollisuusikää. Lea Pulkkinen pelkää, että tämä vain syventää ongelmia. Hänestä olisi parempi kehittää edeltävän yläkoulun opetusta.

Pulkkinen suomii myös ylioppilaskirjoitusten painotusta yliopistojen opiskelijavalinnoissa: "Lukion valjastaminen yliopiston esikouluksi siten, että opiskelupaikan saamisen kannalta olennaiset valinnat on tehtävä lukion alussa, vaatii sellaista itsetuntemusta ja kypsyyttä, jota oppilailla ei vielä ole."

Putkimainen opiskelu jatkuu yliopistossa, eikä mahdollisuuksia etsivään oman alan opiskeluun ole. Innostuksen sijaan tuloksena ovat uupumus ja ahdistus.

Onko koulu lapsen kehitystä vai pedagogisia kokeiluja varten, kysyy Liisa Keltikangas-Järvinen. Itseohjautuvuus on muodikasta, nykypedagogiikan kulmakivi suorastaan. Psykologi kuitenkin muistuttaa, että "itseohjautuvuutta ei synnytetä pedagogisin keinoin, vaan sitä säätelee biologisesti määräytyvä kypsymisprosessi, ennen kaikkea aivojen otsalohkon kypsyminen." Tämän otsalohko saavuttaa vasta varhaisessa aikuisuudessa.

Uusia kouluja ihastellaan, koska ne eivät vaikuta kouluilta. Ongelmat ovat jääneet varjoon. Ryhmien muutoksista, melusta ja oman työpisteen puuttumisesta kärsivät erityisesti herkät ja ujot lapset. Surkeaa on, jos uudistusten takia koulussa pärjäävät vain hyvän kotitaustan omaavat, persoonaltaan ekstrovertit ryhmäytyjät.

"Maailman parhaan koululaitoksen rakentaminen kysyi aikaa, sen tuhoaminen onnistuu hetkessä", Keltikangas-Järvinen näpäyttää.

Katkelma Tiede-lehden numerosta 2/2021, s. 62-63, Tuula Koukun arvostelu Hyvä ja paha tieto -teoksesta (toim. Ilari Hetemäki et al. Gaudeamus, 2021)


21 kommenttia:

  1. Itse aikoinaan kun olin tässä asiassa hieman aktiivinen kirjoitin ja monessa paikassa sanoinkin, että tässä lapset ja nuoret alistetaan opettajien pedagogisen kunnianhimon koe-eläimiksi.
    Nyt tiedän paremmin.
    Hyvin harva opettaja tuollaista kehitystä haluaa.

    Pedagogisen kunnianhimon koe-eläimiksi lapset ja nuoret joutuvatkin opetushallituksen joutavanpäiväisten, kuntien koulutussuunnittelijoiden ja opetusministeriön virkamiesten- ja naisten vuoksi.

    Perusteet tuohon viisaammat osaavat sanoa paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen asia on tuo lukiojuttu. Säälittää katsoa sivusta nuorta ja toiveikasta, joka on pakotettu tekemään aivan liian nuorena koko elämäänsä koskevia valintoja, kun eri teiden pitäisi olla avonaisia joka suuntaan, toki oman työn varassa.
      Lisäksi lukiosta näyttää tulleen todella vaativaa nykynuorille täysin ylimitoitetuin vaatimuksin. Matikkapää lisäksi näyttää ratkaisevan suuren osan jatkosta kertaheitolla.

      Poista
    2. Peruskoulunopettajaksi haluavien ja pyrkivien määrähän on lujassa laskusuunnassa. Tieto koulujen monin tavoin muuttuneista olosuhteista on kiirinyt eteenpäin, ja hyvä niin.
      Arvostan kuitenkin jokaista joka edelleen alalle haluaa, mutta klassinen kysymys suosittelisitko omalle lapsellesi, on helppo vastata: en, en enää.
      Voi olla, että nuori opettaja jaksaa kymmmenisen vuotta, mutta vähänkin iäkkäämmät katselevat aika haikeina työelämää muualla. Vaikka ei se välttämättä herkkua ole missään, jos ihmisestä puristetaan kaikki mehut ja pitää yrittää olla (muka) ammattilainen asioissa joihin ei ole minkäänlaista koulutusta.
      (painotan kuitenkin että tämä on nyt vain henkilökohtainen kokemus ja korkeintaan lähipiiriin perustuva myös)

      Poista
    3. Joo, kyllähän tämä on melkoinen umpikuja, mihin monia ajetaan - menestystä ja matemaattista menestystä, niin on hakukelpoiset paperit kädessä. Lukio on jotenkin ihan eri suorituspaineinen kuin itselle joskus. Toisaalta on sanottava, että ennen ei ollut tätä nykyistä suoriutumista ja keskittymiskykyä jatkuvasti häiritsevää ja rapauttavaa netti-/some/ jne. sähköistä todellisuutta.

      Yhteiskunta, josta tulee väärällä tavalla kapeutunut, tulee myös ylisuorittava ja syrjäyttävä.

      Suomessa on vielä hyvä elää ja opiskella, väittäisin että kiitos selväjärkisten opettajien. Mutta ohjaavat toimet eivät ota käytännössä kylliksi huomioon aivan perusasioita, kuten sitä, ketä ollaan kouluttamassa (ja ennen kaikkea missä kehitysvaiheessa he ovat).

      Totta kai yhteiskunnan paineet tuottaa työmarkkinoille väkeä ovat suuria, kun demografinen kehitys on perseellään ja talous / taloudenpito on sössitty.

      Samalla meidän nuoret ihmisemme on kuitenkin pistetty melkoiseen pakkorakoon: heiltä on eriarvoistettu ja isolta osalta heistä syöty tolkuttomalla velanotolla taloudellisen edistymisen ja vakavaraisuuden mahdollisuuksia - toisaalta heitä ollaan ajamassa nopeasti opintoputken läpi työelämään jossa heille ei ole oikein sijaa (laajassa mitassa)... Aina on menestyjiä, mutta pelkään että yhä enemmän on niitä, jotka putoavat kelkasta.

      Pitäisi keksiä laajempi konsepti, miten nuoret voivat löytää rakentavasti paikan yhteiskunnasta. Pelkkä hikarimainen akateeminen suorittaminen ei sovi kaikille, itse asiassa taitaa sopia melko harvoille.

      Ja totta kai täytyy luottaa siihenkin, että nuoret itse keksivät sopivia tapoja yrittää ja pärjätä elämässä.

      Isompi yhteiskunnallinen kehys antaa Suomelle tässä pelissä tulevaisuudessa nykyistä heikommat eväät, varsinkin jos ihan perinteistä konkreettista ja riittävän hidasta yhdessätekemistä korvataan digitaalisella etäilyllä ja muulla toiminnalla, johon oppilailla / opiskelijoilla ei ole valmiuksia (edes biologisesti) eikä ennen kaikkea siihen vaadittavaa itseohjautuvuutta.

      Poista
    4. Minusta yhteiskunnallista osaamista pitäisi hajauttaa sopivissa määrin eikä mennä vain johonkin sähköistymisen ja digitaalisuuden suuntaan liiaksi - varsinkin, kun ei edes sitten hyväksytä sitä perusinfraa, jossa sähköä tuotetaan tehokkaasti (ydinvoima tai vastaava tehokas mutta suhteellisen puhdas energiatuotanto).

      Tarkoitan, että toivoisin jonkinlaista käsityöläisyyden ja konkreettisen maailman renessanssia - siis osaamista ja valmistamista, esimerkiksi puutuotteiden prosessointia, hyvää talorakentamista jne. Ei näissäkään tarvitsisi digitaalisuutta ja uutta teknologiaa unohtaa, mutta ajatus valtiosta, joka käyttää tietotaitoa käsillä luonnostaan oleviin materiaaleihin, siinä olisi minusta tärkeä kehittämisen kohde.

      Ja ihan konkreettiset kansalaistaidot, jotka eivät ole pelkkiä digitaitoja, vaan perusosaamista: ruoan hankinta, viljely, valmistaminen, asioiden korjaaminen ja suunnittelu ja rakentaminen jne. Nämä olisivat erittäin tärkeitä, ei pelkkä tietotyö, jota lisäksi pahimmassa tapauksessa ohjaa jokin "teoria", jolla ei oikeastaan saada aikaan mitään järkevää vaan lähinnä indoktrinaatiota. No joo, tällaista tällä kertaa.

      Luontevasti "tuottava" ja itseään ylläpitävä kansalainen, jolla on myös taloustaitoja, sellainen olisi aika hyvä paketti.

      Poista
    5. Luontevasti "tuottava" ja itseään ylläpitävä kansalainen, jolla on myös taloustaitoja, sellainen olisi aika hyvä paketti.

      Tämä on siis aivan erilainen ihminen kuin valtion koneistoa varten muovattu helposti mukana pyörivä ratas, joka tekee mitä käsketään eli toimii elämänsä pääasiallisena tehtävänä olla mahdollisimman näkymätön veronkannon yksikkö sikäli kuin pääsee onnelliseen veronmaksajan asemaan.

      Poista
    6. Sinänsä pidän matemaattisia taitoja erittäin tärkeinä - niillä on paljon tarvetta tulevassa yhteiskunnassa ja sen suunnittelussa, jos asiat tahdotaan saada oikein.

      Mutta pitäisi nähdä hiukan kauemmas tulevaan ja panostaa eri alojen koulutukseen, koska läpimurtoja saattaa syntyä niin eri tavoin.

      Tarvitaan myös klassisempaa humanismia, sitäkään ei pitäisi unohtaa.

      Kun tarpeet ovat näin valtavia, valtion tulisi miettiä, mihin se rahansa käyttää. Niitä ei voida roiskia sinne tänne vaan strategisen ajattelun tulisi terävöityä huomattavasti nykyisestä.

      Sitten voisimme katsoa yhteiskuntana hiukan peiliin: mikä täällä on vialla ja miksi ihmiset ovat niin kireitä ja lopussa?

      Poista
    7. Ihan samaa mieltä kyvystä hahmottaa maailmaa laskentakyvyn, loogisuuden ja luonnontieteellisen tiedon perusteella, sellaiseen tietoainekseen ja tietojen analysointikykyyn yhteiskunnnan on loppujen lopuksi tukeuduttava.

      Kuvittelukykyä onkin valitettavasti viime aikoina nähtykin enemmän kuin kykyä laskea kustannuksia.

      Silti matematiikasta on tehty ainoa pääsylippu sellaisiinkiin paikkoihin joissa se ei ole ensimmäinen. Tuntuu että sillä helpotetaan vain pääsykoeruuhkia.
      Ja kyllähän humanistikin tarvitsee kykyä lukea maailmaa numeroina.
      Miten teillä, pääseekö suoraan opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta jos on matikka ällä?

      Eniten säälittävät kuitenkin pienet ihmiset opetuskokeilutiloissa harjoittelemassa kaikkea yhtä aikaa hahmottomissa tilanteissa.

      Sosiaalisuus on tietenkin hyvä taito, mutta kyllä ihmisten tulisi oppia myös sanomaan selkeästi "ei, ei käy ja en usko" eikä joustaa loputtomasti kuin kuminauha erilaisten aikalaisuuksien suunnassa.

      Poista
  2. En osaa sanoa, pääseekö suoraan lukemaan jos matikka on laudatur, mutta ylioppilastodistuksella pääsee yllättävän iso osa porukasta sisään. Totta kai matematiikan rooli on pisteiden valossa tokarissa iso.

    Luulen kuitenkin, että enemmän meidän koulutusohjelma vetää kielestä, kirjallisuudesta ja kulttuurista kiinnostuneita.

    Onneksi vielä pääsykokeet järjestetään ja siinäkin pääsee osoittamaan osaamistaan ja sitä miten aidosti pystyy kirjoittamaan ja ratkomaan tieteenalalle ominaisia kysymyksiä - meillä on samassa valintakokeessa suomi, kotimainen kirjallisuus sekä suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit ja kullekin oma slottinsa.

    VastaaPoista
  3. Tässä oli muuten sellaista osaamista ja innovaatiota, mitä Suomesta voi odottaa - hienoa!

    https://www.iltalehti.fi/talous/a/ce9b06d7-0422-4cb6-96f8-95911b5f59b7

    VastaaPoista
  4. Hyvä oli idea ja juuri tuollaista konkretiaa tarvitaan. Satoja ja tuhansia tuollaisia lisää.

    Tänään esillä maamme luokaton taloustilanne, lähes kaikilla mittareilla.
    2010-luvulla mm. kaikissa muissa pohjoismaissa palkansaajan käteen jäävä tulo kasvanut, me ainoa maa jossa pienentynyt.
    Sillä on tietysti laajoja heijastusvaikutuksia puhumattakaan siitä että toimeentulo varsinkin pk-seudulla alkaa monella olla kiikun kaakun, koska työllä joka verotetaan kuoliaaksi ei enää tule toimeen.
    Miksi motivoitua töistä jos palkka de facto laskee kadoten erilaisiin veroimureihin?
    Vienti myös saakkaa pahasti.
    Vertaudumme monien tärkeiden tunnuslukujen kautta enemmän Välimeren kuin pohjoismaiden suuntaan. Jopa Vanhanen totesi tänään niin.

    Ja tämä ratkeaa ottamalla miljardien jättivelka ja lähettämällä rahat pois, muulle, elvyttämään....?!

    VastaaPoista
  5. Pistin tuon juttulinkin johon viittaat tuonne edellisen keskustelun häntään.

    Saapa nähdä, miten tämä alennustila selitetään. Kuten jokin aika sitten totesin, Viro pyyhkii meistä ohi muutamassa vuodessa. Ja kuitenkin se lähti lähes nollatilanteesta 90-luvulla päästyään Neukkulasta eroon. Taitaa tosiaan olla niin, että meidän seuraavat verrokkimme ovat Baltia ja Välimeren maat... No, aivan faktisesti Suomesta tulee Kreikka plus tai Espanja plus tällä menolla. Emme ole pohjoismainen hyvinvointivaltio vaan sosialistinen haamu siitä mitä olimme. Surullista. Toivottavasti ihmiset heräävät. Huom! Jos opimme hiukan fiksumpaa talouspolitiikkaa, tämä ei tarkoita sitä, että ihmisarvot ja ekologia hylätään. Ei meistä tule fasisteja, jos ymmärrämme, että homma ei toimi näin.

    Pitäisi kuitenkin uudistaa ja karsia rakenteita, saada Suomi yritysmyönteisemmäksi, alentaa veroja, saada velkaantuminen loppumaan, ja siltikin tekee tiukkaa. Pitäisi saada luotua työpaikkoja, jotta voitaisiin harjoittaa järkevää työperäistä maahanmuuttoa, joka tarkoittaa että Suomi on houkutteleva korkeasti koulutetuille ja osaaville ihmisille. Euro on meille tällä hetkellä myös valuuttana erittäin vaikea, vaikka sitä on ikävä myöntää. Luvut sen kertovat. Meillä ja muualla euro-Euroopassa.

    Hyvää on tällaiselle asuntovelalliselle, että korot ovat alhaalla ja varmasti siellä pysyvätkin, koska Euroopan pystyssä pysyminen edellyttää sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon ensimmäisen kapppaleesi juurisyihin on olemassa, mikäpä muukaan selitys kuin se, että tässä maassa on rahan jakamisesta kehittynyt suurempi idea kuin rahan tekemisestä.
      Ei tarvitse muuta muistuttaa kuin että kaikki tosiasiallinen raha, nettopotti, jolla vaikkapa terveydenhoito ostetaan
      (kustannetaan) syntyy yrityksissä, niin johan saa silmilleen
      nykykielellistetyn kapitalistisika-olettaman.
      Sosialismi on kaatunut itseensä, mutta rahailmestykset ovat jääneet mentaaliimme.
      Pitäisi päinvastoin miettiä kaiken aikaa, myös poliittisesti, miten menoja voidaan vähentää ja nettotuloa lisätä.

      Koulutetuista (tai kouluttautuvista) työperäisistä maahanmuuttajista samaa mieltä.
      Mutta miksi vaikkapa kiinalainen insinööri tai iranilainen yleislääkäri tulisivat Suomeen, kun tajuavat tulevansa veroimuroitavaksi?
      Yksittäisiä kyllä tulee, otin esimerkit läheltä, mutta ei tule tarvittavassa määrin, tuhansia, kymmeniätuhansia.

      Sosialistisen ajattelun jäänteet olisi reformoitava eikä se tarkoita askelta tai edes puolta "oikealle", vaan oman tulopohjan tekemistä kansakunnan ensimmäiseksi asiaksi.

      (Entä vihreä linja, kulutuksen tms. alasajo? Sanoisin että siitä vaan, kaikki tämän maan hyvin resurssoidut, antaa mennä. Eläkää vaikka eurolla päivässä, teillä on kuitenkin takataskussanne aina b- ja c-suunnitelmanne.
      Mutta älkää vaatiko muita joiden on pakko vääntää töissä iloitsemaan Euroopan eräästä korkeimmasta veroasteesta samalla kun palkat ja se pieni ostovoima alenevat.)

      Poista
    2. "Koulutetuista (tai kouluttautuvista) työperäisistä maahanmuuttajista samaa mieltä. Mutta miksi vaikkapa kiinalainen insinööri tai iranilainen yleislääkäri tulisivat Suomeen, kun tajuavat tulevansa veroimuroitavaksi?"

      Tämä on nykytilanteessa todella iso dilemma. Humanitaarinen maahanmuutto ei auta taloudellisesti Suomea suosta pitkään aikaan vaan polkee maan yhä syvemmälle, koska hum. maahanmuutto tarkoittaa käytännössä massiivisia tulonsiirtoja eli lisää veroja ja kiristyksiä.

      Jos tänne otetaan runsaasti ihmisiä kolmansista maista, se vaan tarkoittaa rehellisesti arvovalintana sitä, että se on muualta pois, ellei hommaa hoideta sitten puhtaasti velkarahalla ja sekin on pidemmän päälle kestämätöntä. Uskoisin, että tähän saamme jonkin verran EU:sta tukea, kun pistävät käyntiin taakanjakomallin.

      Suomi on monin tavoin solmussa. Kiitos aivan oman typerän ja lyhytnäköisen politiikkamme. Se antaa myös vähemmän mahdollisuuksia sille, mistä puhumme arvopolitiikkana. Tämä alkaa käydä yhä selvemmäksi päivä päivältä, jos vain tahtoo nähdä mitä todella tapahtuu.

      Olisi toisaalta hienoa, jos EU balsamoisi Suomesta luontoreservaatin. Rahoittaisi meidät ulkoilmamuseona. Kyllä minä sellaisessa viihtyisin, mutta se olisi sitten sellainen näyteikkuna, joka saattaisi jossain vaiheessa rikkoutua pahasti.

      Poista
    3. Koska humanitäärisen avun tarvitsijoiden jono tulee joka tapauksessa olemaan loppumaton seuraavina vuosikymmeninä ja koska jokainen eurooppalainen maa joutuu jossakin kohtaa lopettamaan kuitenkin vastaanottamisen jo pelkästään resurssipulan vuoksi, on humanitaarisen avun painopiste siirrettävä mahdollisimman nopeasti jo nyt lähtömaihin.
      (Tietenkin on poikkeuksia joissa on toimittava toisin.)
      Ratkaisukeskeisesti ja yhteiskuntia jälleenrakentavasti.

      Sen sijaan aidolle työperäiselle maahanmuutolle ei voi eikä pidä sanoa mitään muuta kuin welcome, tervetuloa.
      Kuten yritykset kilpailevat parhaista ja koulutetuimmista työntekijöistä, pitäisi myös Suomen kilpailla sellaisesta mahdollisesti liikkeellä olevasta väestöstä.
      Turvallinen ja vapaa yhteiskunta ja kohtuullinen verotus ovat tässä ensisijaisia.

      Miksi vaikkapa se iranilainen yleislääkäri muuttaisi Suomeen kun esimerkiksi Saksassa hän saa parempaa palkkaa ja vielä pienemmällä verotuksella myös ostovoiman ollessa suurempi?

      Poista
    4. Hyvä huomio muuten tuo, että mitä huonommin menee taloudessa
      on sitä heikommat mahdollisuudet toteuttaa
      "arvopolitiikan" tavoitteita.

      Tämähän alkaa jo nyt näkyä meillä.
      Talous ei ole arvojen vastakohta. Talous on se jolla ne arvot maksetaan, tehdään ja toteutetaan todeksi.
      Ja talous ei ole verotusta ja sen kanssa pelailua.

      Talous on yhteiskunnan nettotuloa, talouden kierrettä ja pyörrettä ja sen seurannaisvaikutuksia, jonka suurimmaksi osaksi jokaisessa maassa synnyttää kannattava yritystalous.

      Tälle em. ei oikein voi mitään, oli oma vihreyden tai sosialismin prosenttiosuus mikä tahansa (minussakin on prosentteja noista).

      No, se luontoreservaatti-Suomi ehkä menisi ilman tuota kuviota, mutta keskimääräinen "arvoihminen" joutuisi sitten luopumaan lukuisista subjektiivisista oikeuksistaan arvoinaan. Melkein kaikista.

      Poista
    5. Tästä kaikesta samaa mieltä. Suomi tarvitsisi työperäistä maahanmuuttoa, mutta silloin pitäisi jo olla houkuttelevat työmarkkinat - kyllähän maamme turvallisuus, puhdas ilma ja luonto ja muut tällaiset ovat sinänsä valtteja, jos niitä osaa arvostaa.

      Luontoreservaatista: Minä voisin hyvin tällä iällä elää mökissä 60-70-luvun tasoisessa Suomessa. Ei olisi kaikilta osin herkkua, pitäisi osata paljon enemmän kuin nyt kaikkea käytännöllistä, mutta kyllä se luonnistuisi - ainakin jos pysyisi terveenä.

      Totta kai ymmärrän, että yleisesti tahdottaisiin sellainen kevyt paluu kaikilla nykyisillä herkuilla. Vain jotain pientä pois. Mutta ei ymmärretä, että talouden täytyy kasvaa - jollakin tavalla - jotta voitaisiin pitää nykyinen hyvinvointi. Eivät ihmiset elä pelkistä hyvistä arvoista.

      Mitä käy Suomelle tällä menolla? Aina on niitä, jotka menestyvät, mutta yhä useamman elämä käy ankeaksi - esimerkiksi niiden, jotka eivät 2000-luvun alkupuolella osanneet tehdä rahaa tai saaneet töitä tai niiden, jotka eivät päässeet kiinni edes asuntolainaan, joka sentään tuottaa varallisuutena tuon asunnon.

      Voi olla todella tiukkoja aikoja edessä, kun kunnat / valtio karsii ylimääräisiä tukia, niin käy jossain vaiheessa.

      Toisaalta - mihin silloin pullahtaa porukka asumaan? Esimerkiksi Helsingissä on liki mahdoton asua ilman tukia jos on pienituloinen tai tuloton (no ei pidä ihan täysin paikkaansa). Muuttuuko alueellisesti jotain vai miten homma ratkaistaan?

      Edessä on isoja kysymyksiä.

      En minäkään ole mikään talousmies vaan ennen kaikkea rahojen optimoija. Siinä olen jotenkin onnistunut. Olisi tulevaisuuden varalle osattava myös sijoittaa tai jotenkin hoitaa vanhuudenturvaa. Veikkaan, että eläkkeetkään eivät tule niin ongelmattomasti kuin tähän saakka, kun tässä vielä eletään se plus parikymmentä vuotta ennen eläköitymistä.

      Poista
    6. Tietenkään maamme tulevaisuus ei ole betonoitu tälläkään hetkellä, mutta veikkaan että paljon saa tapahtua muutoksia, kipeitäkin, ennen kuin suunta muuttuu: hidasta kitkuttelua voi olla edessä hyvinkin vuosikymmen, enemmänkin, riippuu myös poliittisista suuntauksista, ja sitten myös pikku hiljaa hyvinvointivaltion karsimista.

      Veikkaan kuitenkin, että tehdään muutamalla olennaisella sektorilla todella huonoa politiikkaa ja pahennetaan tilannetta entisestään. Jos sitä jatketaan sanotaan 10 vuotta, ihmiset kyllä heräävät, koska he heräävät monin tavoin erilaiseen Suomeen joka päivä. Tässäkin tapauksessa riippuu paljon siitä, miten syvällä EU:n syöverissä olemme ja mitä liittovaltiolle kuuluu.

      Jos olemme saamapuolella, ehkä jotenkin kitkuttelemme. Ehkä jopa hyödymme jotain, mutta en menisi siitäkään takuuseen.

      Minulla on vähän sellainen fiilis, että Suomi mokasi oman tiensä pitkäksi aikaa nimenomaan hyvinä aikoina: me pullamössöihmiset ja pullasössöpoliitikot saimme maan tähän jamaan. Liikaa laiskoja valintoja.

      Poista
    7. Tavallaan tämä huono asioiden hoito iskee myös vihreään siirtymään: se vaatii rahaa ja innovaatioita (jotka - siis innovaatiot - puolestaan vaativat todella pitkiä kehittelyaikoja muodostaakseen esimerkiksi uuden energiainfran) sen ohessa että puhutaan ja puhutaan tai luvataan hiilineutraaliutta 5-10 vuodessa.

      Poista
    8. Jos Suomi voisi panostaa suoraan omaan vihreään siirtymäänsä ja hiilineutraaliustavoitteisiinsa ne miljardit, jotka lehautetaan epämääräisesti maailmalle, asia olisi parempi... Siltikin - siis jos rahat sijoitettaisiin omaan maahan - tässä pitäisi tapahtua oikeasti todellakin laadullisesti erittäin tarkkaa taustatyötä ja harkintaa ja tiekartan piirtämistä. Ja rahan pumppaaminen siirtymään tulisi perustua jollekin erittäin päämäärätietoiselle. Kyseeseen ei tulisi rahan jakaminen kaikkeen kivaan ja vihertävään vaan aidosti juttuihin, joiden pohjalta voitaisiin polkaista käyntiin korvaavia energiamuotoja jne.

      Poista
    9. Tämä siksi, että olen melko varma, että tulevaisuudessa jaetaan lähinnä niukkuutta: ei meillä ole jatkuvasti hassattavana tällaisia unelmamiljardipotteja vähän sinne päin. Koko paskan maksaa veronmaksaja omasta selkänahastaan, ja luulenpa että siitä ei enää hirveästi ole revittävissä jos tätä menoa jatketaan.

      Poista